Vaikea tilanne. Lapsellani on koira ja uusi mieheni ei pidä koirista. Olemme muuttamassa yhteen.

Voi koira parka.

Tyttösi tulee olemaan sinulle ikuisesti katkera jos mies menee tyttösi onnen edelle ja kyllä menee jos pakotat hänet luopumaan hänelle rakkaasta asiasta ja elävästä olennosta vain omaa itsekkyyttäsi koska taivut selkeästi kontrolloivan ja tunnekylmän miehen tahtoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies joka ei pidä koirista kuuluu ulkoruokintaan.

Miksi kaikkien miesten täytyisi pitää koirista?

Ihan aiheellinen kysymys. Olen itse koirista pitävä nainen, mutta en oleta saati vaadi kaikkien muidenkin pitävän koirista.

Normaalisti jo tutustumisvaiheessa selviää, jos toisella on lemmikkejä ja/tai hän aikoo jatkossa hankkia lemmikkejä, ja silloin pitää osata laittaa tutustumiselle piste mikäli itse ei pidä ko. eläimistä tai ei ainakaan halua asua samassa taloudessa niiden kanssa. Ja sama päinvastoin: jos toisella on allergia tai hän ei pidä koirista, niin pitää pystyä ilmoittamaan, että silloin yhteiselosta ei yksinkertaisesti voi tulla mitään.

Itselleni oli ehdoton edellytys, että miesystävä tykkää koirista ja hyväksyy, että ne kuuluvat elämääni vielä useiden vuosien ajan. Onneksi kohdalle lopulta osui mies, joka myös tykkäsi koirista ja sitoutui myös niihin.

Aloitus toivottavasti on provo mutta jos ei ole niin olen todella surullinen tyttären puolesta. Äiti, jolle uusi mies on tärkeämpi kuin tyttären sitoutuminen elävään, viisaaseen luontokappaleeseen, ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. Tositilanteessa olisi kaikkien kannalta parasta, että äiti ja uusi mies jatkaisivat seurustelua muuttamatta yhteen.

Miksi vastaatte provoihin?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai tyttäreni menee miesystävän edelle ja on tärkeämpi. Ei mies vaadikaan minua tytöstä luopumaan (ja mies saisi lähteä jos niin tekisikään). Nyt on kuitenkin kyse vain koirasta, jonka edelle mies kuitenkin menee.

Miten se olisi eri asia jos mies olisi allerginenn koirasta silti pitäisi luopua.

Ap

Vinkki: provon paljastaa aina se, että avausviestissä on olevinaan kysymys ("Mitähän tässä nyt pitäisi tehdä?") mutta sitten jatkokeskustelussa ap alkaakin vaahdota täysillä oman mielipiteensä puolesta. Eli luojan kiitos, paskaprovohan tämäkin vain oli. Mutta aika sairas sellainen.

Idiootti koira on lapsesi paras ystävä ja jos koiran ottaa siitä pidetään loppuelämä huoli.

Sano miehelle että jos ei koira kelpaa niin älä muuta. Tai anna lapsesi pois kun et selvästikään hänestä välitä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai tyttäreni menee miesystävän edelle ja on tärkeämpi. Ei mies vaadikaan minua tytöstä luopumaan (ja mies saisi lähteä jos niin tekisikään). Nyt on kuitenkin kyse vain koirasta, jonka edelle mies kuitenkin menee.

Miten se olisi eri asia jos mies olisi allerginenn koirasta silti pitäisi luopua.

Ap

Ap. Minun äitini toteutti sen, minkä sinä nyt aiot. Hän antoi koirani pois, koska uusi avomiehensä ei tykännyt koirista. Olin silloin 15-vuotias. Koira oli minulle hyvin rakas ja tärkeä. Sydämeni murtui pitkäksi ajaksi, ja menetin kaiken kunnioituksen ja arvostuksen äitiäni kohtaan. Olen nyt 30, ja tuo kunnioitus ei ole palannut ikinä, asia hiertää edelleen pahana särönä välillämme. En edelleenkään ymmärrä miksi äitini piti tuhota minun elämääni parantaakseen omaa elämäänsä, koin sen äärimmäisen julmana ja itsekkäänä tekona, äärimmäisen itsekästä ihmistä en vaan osaa kunnioittaa vaikka kuinka yrittäisin. Kyse ei ole anteeksiannosta vaan toisen ihmisen kunnioittamisesta. Oletko valmis siihen, että välisi tyttäreesi menee lopuksi elämää pilalle? Oletko valmis siihen, että saat ehkä miehen, mutta henkisesti menetät tyttäresi? Minun äiti oli siihen valmis, mutta nyt itkee asiaa, koska välimme eivät ole läheiset. Tuo mieskään ei ole enää kuvioissa.

Vierailija kirjoitti:

Tyttösi tulee olemaan sinulle ikuisesti katkera jos mies menee tyttösi onnen edelle ja kyllä menee jos pakotat hänet luopumaan hänelle rakkaasta asiasta ja elävästä olennosta vain omaa itsekkyyttäsi koska taivut selkeästi kontrolloivan ja tunnekylmän miehen tahtoon.

Juuri näin.

Oma mieheni ei voi sietää kissoja, mutta hän ei koskaan laittanut minua valitsemaan itsensä ja kissani välillä. Mies kuitenkin halusi muuttaa luokseni. Suostuu jopa hoitamaan kissaani ollessani matkoilla. Ja kyllä, kissanikin sietää miestä... :D

Ap, perheenjäsenistä ei luovuta.

Mikä ongelma se koira sille miehelle on? Mies ei siis ole allerginen, mikä oikeasti olisi este saman katon alla asumiselle, hän ei vaan halua. Mies ei siis halua asua koiran kanssa, lapsi haluaa ja ilmeisesti ap:llakaan ei ole mitään koiraa vastaan, koska se on jo ongelmitta asunut perheessä. MIKSI miehen mielipide on kaikkein tärkein???

P.S. Idiootti äijä, kun kehtaa edes vaatia tuollaisia, heivaisin heti.

Kuulostaapa todellisilta onnen kukkuloilta, kun poikaystäväsi jo nyt sanelee ehtoja sinulle ja tyttärellesi...

Koiria inhoava mies lähtisi pihalle HETI. Mieluummin vaikka juoppo ja ulosotossa kuin eläimiä vihaava.

En jaksa usko, että ap olisi noin typerä, tyttöön tosiaan välit menevät varmaan lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa usko, että ap olisi noin typerä, tyttöön tosiaan välit menevät varmaan lopullisesti.

Niin no, emme kukaan tunne apta. Minun äitini oli noin typerä, ja välit minuun menivät lopullisesti. Joten voi olla provo tai ei, mutta ikävä kyllä tuollaisia ihmisiä on, jotka tekevät noin.

Provo tai ei, tähän on kaksi erittäin helppoa ratkaisua.

Vaihtoehto 1. Ette muuta yhteen!!!! Mä en ole ikinä ymmärtänyt mikä ihme vimma aikuisilla perheellisillä on muuttaa heti yhteen. Varsin ihanaa ja kuumaa yhteiseloa voi viettää muutenkin kuin asumalla saman katon alla. Joku taisi kirjoittaakin tossa ylempänä, että eihän se ole kuin 5 vuotta kun tyttösi on 18v ja muuttamassa ehkä jo itse pois kotoa.

Vaihtoehto 2. Muutatte yhteen ja mies sietää koiraa. Mä en oikein edes ymmärrä, että millainen miesystävä asettaa jotain tollaisia ehtoja yhteenmuuttamiselle. Jos tahtoa ja rakkautta on niin kaikki koira mukaanlukien mahtuvat saman katon alle.

Oletteko ap seurustelleet kauan?

Ei ap:lla mitään koiraa ole. Jos olisi, niin ei edes harkitsisi tuollaista. Koirista tulee rakkaita perheenjäseniä, joista ei noin vain luovuta kun uusi poikaystävä ei satu tykkäämään.

Ette muuta yhteen.

Koiran omistajan ei ikinä tule seurustella sellaisen kanssa, joka inhoaa koiria. Jokainen järkevä ymmärtää tämän.

Ap. En usko, että tuo mies rakastaa sinua kovin paljoa. Jos mies rakastaisi sinua täysillä, joku yksi koira olisi hänelle aika yhdentekevä juttu.

Kyllä sinun aloittaja täytyy näyttää niin tyttärellesi kuin miehellesi että jotkut asiat on, ja jotkut muuttuvat. Jos mies olisi allerginen niin tuskin se sinun, koiralle tuoksuvan ihmisen kanssa seurustelisi. Nyt kun "vaihdat" tyttären koiran omaan uuteen mieheesi niin saat uskoa että tytär on iäti katkera sinulle ja uudelle miehelle. Mielestäni uuden miehen kuvioon astuminen edellyttää että uusi mies ottaa teidän pikku perheen koirineen päivineen.

Kannattaa päästää koira "vahingossa" karkuun vaikkapa moottoritien varrella. Näin ongelma poistuu kätevästi ja pääsette uuden rakkaasi kanssa muuttamaan yhteiseen kotiin :).