Mikä elokuva on saanut sinut itkemään?
Ja mikä ko. elokuvassa itketti?
Kommentit (150)
Lyhyesti ja juonta paljastamatta: Shortbus. Elokuvan loppupuolella oleva allaskohtaus, jossa Jamesin epätoivo kulminoituu.
Mary and Max. Kun kirjekaverit ovat vihdoin vuosien jälkeen tapaamassa.
Olen toki itkenyt monen muunkin elokuvan aikana, mutta nuo ovat itselleni rakkaimmat itkettävät elokuvat.
Topi ja Tessu. Elokuvahistorian traagisin pätkä lienee se, kun mummo vastentahtoisesti matkaa metsään jättämään Topin luontoon. Väännän porua koko menomatkan ja sitten vielä enemmän, kun kettupolo jää metsään ja mummo ajaa pois.
Potter, Kuoleman Varjelukset. Kaikki ne kuolemat, varsinkin Dobbyn.
Myrskyluodon Maijan loppukohtaus, kun jo heiveröiseksi vanhukseksi tullut Maija ajetaan pois kotoaan, missä on melkein koko elämänsä elänyt. Se kun hän istuu siinä veneessä surkean näköisenä ja katselee kun kotiluoto jää viimeisen kerran taakse...jotenkin se, että pitkän ja raskaankin elämän loppu oli tuollainen. Olisi raasu saanut kuolla kotonaan.
Yksi mikä tulee kotimaisista mieleen, on Häjyt-elokuvan loppukohtaus: se missä "kaitafilminä" näkyy miten ne kaikki kriminaalipojat oli joskus pieniä huolettomia poikia, ja etenkin se kun isä katselee teltassa nukkuvia poikasiaan. En tiedä mikä siinä tarkalleen ottaen saa kyyneleet silmiin joka kerta;ehkä se ajatus huolettomista lapsuuden kesistä, ja miten jokainen laitapuolen ihminenkin on joskus ollut pieni ja viaton...
Ja minä en itke juuri koskaan mistään
En man som heter Ove - Mies joka rakasti järjestystä
Filmi pohjautuu kirjaan, jolle olen monet kerrat lukiessani nauranut ääneen. Iso yllätys oli, että siellä elokuvateatterissa sitten itkin nauramisen sijasta käytännössä alusta loppuun saakka! En tiedä, mikä siinä niin kovasti kolahti. Itse löydän jotakin yhteyttä Kivenpyörittäjän kyläänkin vaikka monet vertaavat tätä Mielensäpahoittajaan (minä en ole näitä jälkimmäisiä lukenut/kuullut/nähnyt).
Tämä. Ahneus, ennakkoluulot, minäminä-asenne.