Mikä elokuva on saanut sinut itkemään?

Tää ei oo elokuva mutta täydellisten naisten viimeinen jakso on tosi surullinen ja olen nähnyt sen monta kertaa ja aina vaan itkettää :D

En tiedä elokuvan nimeä tai juonta. Muistan vain yhä sen yhden kohtauksen vuosien takaa. Siinä oli mies kulkemassa maastossa, kun hän tuli aukealle, missä maassa oli valtava sorakuoppa ja kuopassa seisoi likainen parivuotias lapsi itkemässä. Mielikuvani on, että se oli pommikuoppa, missä mahdollisesti lapsen kotitalo oli ollut. Kohtauksessa ei puhuttu yhtään mitään, vaan mies seisoi montun reunalla ja katsoi hymyttömästi lasta, joka katsoi miestä ja kyyneleet valuivat pitkin likaisia kasvoja. Sitten mies kääntyi ja lähti kävelemään tiehensä. Olin järkyttynyt; Hän ei voi jättää lasta sinne! Noin pieni lapsi ei selviydy yksin. Hän ei voi!!! Mutta sen hän teki. Silloin itkin.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat itkut aiheutti Braveheartin William Wallacen mestaaminen. Pelkäsin tukehtuvani :D

Minua kosketti Braveheartissa enemmän se kun kaunis ja viaton Murron seisoi tolpalla kyyneleet silmillä veitsi kurkulla ja katseli ympäröivien kukkuloiden suuntaan, että tuleeko se William sieltä..

Ei tullut.

51 jatkaa....

Shindlerin lista,

Vihreä Maili

Merley ja minä. Kun se koira kuolee

Marley*

Sano minulle jotain hyvää.

Se ajatus kuinka jäljelle jääneille on vaikea luopua kuolevasta.

Tree of Life ja Beasts of the Southern Wild

N37 kirjoitti:

Mä en kovin helpolla itke, mutta seuraavissa olen itkenyt:

Tanssii susien kanssa, näin tämän elokuvissa 12-vuotiaana, ja kyllä oli aika rankkaa tajuta ihmisten pahuus

1492 - Paratiisin valloitus

Schindlerin lista

Näköjään kaikki historiallisiin tositapahtumiin perustuvat järkyttävät leffat saa mut poraamaan :D

Ihan lapsena (10/11 v.) kyllä Suuri sininen (Le grand bleu) sai myös vollottamaan. Se loppu vaan on niin surullinen :(

1492 on kyllä upea elokuva (ensimmäinen kerta kun näen sen mainittavan missään keskustelussa), ja Vangelis nyt vaan saa hanat auki. Mutta minä olenkin toivoton nyyhky :)

-toinen N37

Minuakin itkettää Titanicissa ne tavalliset ihmiset.

"Tämä on äitien ja lasten vene, olkaa kiltisti, isien täytyy mennä isien veneisiin."

Lilja 4-ever.

Ihmisten paskuus. Ja se että se on todellisuutta ja ihmiskauppaa voidaan käydä vaikka naapurissasi.

Hachiko. Varsinkin koiraihmiset ymmärtää miksi.

Mä itken jatkuvasti katsoessani leffoja tai vaikka ihan jotain Criminal Mindsia... tai surullista dokumenttia.

Jotkut karut kohtaukset jää eniten mieleen. Esimerkiksi Cherbourghin sateenvarjojen suloisen katkera loppu tai vaikka just jossain Täällä Pohjantähden alla on useampi hirveä kohta kuten telotukset ja se Akselin ja Elinan loppu... Sitten vesiputouksena itken katsoessa vaikka Karhua, Hachikoa, Tuulen Viemää jne.

Eight below. Se missä sen napatutkijan pitää jättää ne koirat sinne etelänavalle eikä pääsekkään hakemaan niitä, ku vasta kuukausien päästä. Itkin.

Tunneli Kiinaan. Pikkutyttö ja kehitysvammainen mies ystävystyvät. Tytön äiti ei hyväksy eikä ymmärrä heidän ystävyyttään vaan kuvittelee suhteen olevan jotain muuta. Muistaakseni ystävykset karkaavat yhdessä, mutta jäävät kiinni ja tyttö perheineen muuttaa pois..? Myös vammaisen miehen puheet siitä, että hän haluaisi edes yhden päivän olla yhtä fiksu kuin muut, se riipaisi. Näin tämän joskus vuosia sitten, en tiedä miksi kosketti niin paljon.

Poika raidallisessa pyjamassa. Niin surullinen loppu :( kertoo Hitlerin pojasta ja juutalaiskeskitysleirin pojasta, jotka ystävystyvät. Tämä Hitlerin poika ei ymmärrä miksi toinen poika on aidan takana ja miksi ei pääse pois. Lopulta Hitlerin poika sujahtaa leirille ja pukeutuu samanlaiseen "pyjamaan" kuin muut ja joutuukin kaasukammioon muiden mukana :(

Aina vierelläsi. Koko leffa.

Leijona kuningas... Pikkutyttönä en sitä itkenyt, mutta katsottiin jokunen kuukausi sitten kaverin kanssa ja vollotettiin molemmat Mufasan kuolemaa.

New Yorkin kadut: kohtaus, jossa Jim yrittää päästä kotiinsa, mutta äiti on turvalukinnut oven kun on kyllästynyt Jimin huumeiden käyttöön ja sit ne molemmat istuu eri puolella sitä ovea itkien (ja mä istuin ruudun toisella puolella itkien)

American History X: se leffan loppu. pilaamatta totaalisesti elokuvaa niiltä, jotka ei ole sitä nähnyt niin sanotaan vaikka niin, että se hetki siinä lopussa, kun Derek halaa veljeään vessassa

Tyttöni mun: Thomas J:n hautajaiset ja eteenkin se kun Vada kyseli arkun ääressä miksei Thomaksella ole laseja päässä :(

Sinä päivänä.

Katsokaa tiistaina niin tiedätte. Elämä ei ole reilua.