Mikä elokuva on saanut sinut itkemään?

How's that big cock gonna fit in my mom's ass...

Hiljaiset sillat

Hacico (vai miten kirjoitettiin) on kyllä kaamean surullinen. Etenkin kun vielä pohjautuu tositapahtumiin!!!

Leffat pystyy koskettamaan ja syvältä.

Good will hunting

tuli tippa linssiin.

"It's not your fault"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika raidallisessa pyjamassa. Niin surullinen loppu :( kertoo Hitlerin pojasta ja juutalaiskeskitysleirin pojasta, jotka ystävystyvät. Tämä Hitlerin poika ei ymmärrä miksi toinen poika on aidan takana ja miksi ei pääse pois. Lopulta Hitlerin poika sujahtaa leirille ja pukeutuu samanlaiseen "pyjamaan" kuin muut ja joutuukin kaasukammioon muiden mukana :(

Mua ei taas itkettänyt yhtään toi leffan loppu. Tajusin kyllä, että sen oli tarkotus olla surullinen, mutta en oikein pystynyt käsittämään miksi ois pitänyt surra sitä natsipojan kuolemaa, kun siellä kuoli niin paljon juutalaisia eli miksi sen pojan henki ois niitä muita arvokkaampi. Yhtä viattomia ne kaikki kuolleet oli.

Eihän siinä sen natsin pojan henki ollutkaan sen arvokkaampi kuin muidenkaan. Sen oli tarkoitus olla järkyttävää, että tavallisesta perheenisästä sukeutui hirviö, joka ei herännyt tekoihinsa ennen kuin oli tappanut oman poikansa. Äiti yritti paeta ennen kuin on liian myöhäistä, mutta isä ei tajunnut asiaa.  Ehkä hän olisi toiminut kaikessa toisin jo aiemmin, jos olisi ymmärtänyt todellisuuden paremmin. Minusta elokuva on hyvä kertomus siitä, miten meissä jokaisessa on ainesta hyvään ja pahaan ja miten ihan jokaisesta aikuisesta tänäkin päivänä löytyy niin paljon kovuutta, että pystyy tappamaan viattomia lapsia, jos maailma saattaa meidät sellaiseen tilanteeseen. Olisiko isä voinut lopultakaan tehdä toisin kuin teki?

Vierailija kirjoitti:

Schindlerin lista, ei varmaan tarvitse selityksiä.

Mielestäni tämä kohtaus on ehkä koskettavin siinä.

Brittiläinen Pride-elokuva on yksi niistä elokuvista, jotka ovat koskettaneet minua sydämestä. Vaikka se ei olekaan mikään laatuelokuva niin se ihmisten tuki toisia kohtaan oli vain niin koskettavaa. Se perustuu myös tositapahtumiin. Ja koska olen itsekin homo niin pystyin samaistumaan elokuvan henkilöihin. 

Aleksanteri Suuresta kertovassa elokuvassa (nimi on varmaan Aleksanteri tjsp) Aleksanterin hevonen Bukefalos kuolee ihan viimeisissä kohtauksissa, kun on ensin taistellut omistajansa rinnalla vaikka missä. Mä olen nähnyt saman leffan jostain syystä kaksi kertaa. Leffa ei ole edes hyvä, mutta molemmilla kerroilla mä nyyhkytin ihan lohduttomasti sen hevosen kuollessa. Ihan älytöntä. Tiedän.

no ei tartte ainakaan kattoa american history äksää tai poikaa raidallisessa pyjamassa kun tuli ne juonet jo luettua tästä ketjussa. kiitos spoilauksesta vaan ;D

Vierailija kirjoitti:

New Yorkin kadut: kohtaus, jossa Jim yrittää päästä kotiinsa, mutta äiti on turvalukinnut oven kun on kyllästynyt Jimin huumeiden käyttöön ja sit ne molemmat istuu eri puolella sitä ovea itkien (ja mä istuin ruudun toisella puolella itkien)

American History X: se leffan loppu. pilaamatta totaalisesti elokuvaa niiltä, jotka ei ole sitä nähnyt niin sanotaan vaikka niin, että se hetki siinä lopussa, kun Derek halaa veljeään vessassa

Tyttöni mun: Thomas J:n hautajaiset ja eteenkin se kun Vada kyseli arkun ääressä miksei Thomaksella ole laseja päässä :(

toi basketball diaries (nykin kadut) on mun mielestä paras leon näyttelijäsuoritus

T2 ja Arnoldin laskeutuminen sinne laavaan

Vierailija kirjoitti:

no ei tartte ainakaan kattoa american history äksää tai poikaa raidallisessa pyjamassa kun tuli ne juonet jo luettua tästä ketjussa. kiitos spoilauksesta vaan ;D

mullakin oli odottamassa katsomista, mutta poistanpa sen suosikeista :D

Oikeastaan kaikki hyvänä pitämäni elokuvat, jossa alistettu löytää viimein selkärangan ja antaa takaisin alistajalleen. Ei välttämättä tarvitse olla edes hyvä elokuva.

Surullisissa kohtauksissa en yleensä itke.

Vierailija kirjoitti:

P.S I Love You, olen itsekin leski.

Se kirjeiden vääjäämätön loppuminen = kaiken loppuminen aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika raidallisessa pyjamassa. Niin surullinen loppu :( kertoo Hitlerin pojasta ja juutalaiskeskitysleirin pojasta, jotka ystävystyvät. Tämä Hitlerin poika ei ymmärrä miksi toinen poika on aidan takana ja miksi ei pääse pois. Lopulta Hitlerin poika sujahtaa leirille ja pukeutuu samanlaiseen "pyjamaan" kuin muut ja joutuukin kaasukammioon muiden mukana :(

Mua ei taas itkettänyt yhtään toi leffan loppu. Tajusin kyllä, että sen oli tarkotus olla surullinen, mutta en oikein pystynyt käsittämään miksi ois pitänyt surra sitä natsipojan kuolemaa, kun siellä kuoli niin paljon juutalaisia eli miksi sen pojan henki ois niitä muita arvokkaampi. Yhtä viattomia ne kaikki kuolleet oli.

Eihän siinä sen natsin pojan henki ollutkaan sen arvokkaampi kuin muidenkaan. Sen oli tarkoitus olla järkyttävää, että tavallisesta perheenisästä sukeutui hirviö, joka ei herännyt tekoihinsa ennen kuin oli tappanut oman poikansa. Äiti yritti paeta ennen kuin on liian myöhäistä, mutta isä ei tajunnut asiaa.  Ehkä hän olisi toiminut kaikessa toisin jo aiemmin, jos olisi ymmärtänyt todellisuuden paremmin. Minusta elokuva on hyvä kertomus siitä, miten meissä jokaisessa on ainesta hyvään ja pahaan ja miten ihan jokaisesta aikuisesta tänäkin päivänä löytyy niin paljon kovuutta, että pystyy tappamaan viattomia lapsia, jos maailma saattaa meidät sellaiseen tilanteeseen. Olisiko isä voinut lopultakaan tehdä toisin kuin teki?

heräskö se ees tekoihinsa? kirjasta en tiiä mut ei se leffan perusteella ollu pelastamassa kun omaa poikaansa. jos se ois sen pojan saanu sielt kaasukammiosta pois niin eiköhän ne muut ois kuitenki joutunu suihkun alle

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Les Parapluies de Cherbourg

One day, en muista mitä on suomeksi.Perustuu David Nichollsin romaaniin. Kerro minulle jotain hyvää ja Brokeback mountain täältä mainituista.

Musta Orfeus. Jotenkin järjettömän kaunis ja aikaansa edellä ollut elokuva. Traagista on myös, ettei loistaville näyttelijöille löytynyt rooleja elokuvan jälkeen.

Rocky nelone, ku se Ryby tappaa Apollon.