Tuleeko teillekin aina välillä hauskoja lämpimiä muistoja menneisyydestä ja ne tuottavat pirskahtelevaa onnellisuutta nykyhetkeenkin

Lasin puoliksityhjyyden tai puoliksitäysyyden dilemma. Sama puolikas lasi on sama lasi pessimistille ja optimistille. Toinen silti pettyy ja toinen hihkuu onnesta. Ja LASI ON EDELLEEN SAMA

Hienot auringonlaskun maisemat veden äärellä.

Joo, mulle tulee flashbackkeja yli kymmenen vuoden takaa yhdestä ihanasta miehestä, jonka kanssa pidettiin useiden vuosien ajan hauskaa epäsäännöllisen säännöllisesti.....ja muutenkin kaikenlaisesta "vapaasta" elämästä. Tavallaan haikailen takas, mut varmaan johtuu ihan vaan tästä ruuhkavuosien monotonisuudesta. Mutta ihanaa on muistella!

Kyllä, useinkin.  Elämä on iso astia, jonne kaikki kokemamme kerääntyy.  Joskus pinnalle pulpahtaa ihania muistoja, toisinaan tuskaa ja ahdistusta.  Kaikki on tallella. Joskus muistikuvat yllättävätkin, vaikka niitä ei olisi vuosikausiin tietoisesti hakenut.

Olen ollut nuorena kesätöissä rakennustyömaalla. Siellä kohtasin kuin toisen maailman. En ollut tottunut duunariseuraan. Itse kun kävin oppikoulua, joten duunariksi meneviä tapasin vain 4 luokkaa kansakoulussa. 

Sieltä rakennuksilta tulee tuon tuosta monenlaista edelleen mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, useinkin.  Elämä on iso astia, jonne kaikki kokemamme kerääntyy.  Joskus pinnalle pulpahtaa ihania muistoja, toisinaan tuskaa ja ahdistusta.  Kaikki on tallella. Joskus muistikuvat yllättävätkin, vaikka niitä ei olisi vuosikausiin tietoisesti hakenut.

Uuden kevään hajut ja äänet tuovat mieleen kaikkien muiden keväiden muistoja ja nostavat joka vuosi vanhaa tunnelmaa ja uutta omanlaatuista tunnelmaa mikä lisää tunnelmaa vanhojen keväiden evästämään tunnelmapottiin.. Sama juttu kesässä, syksyssä ja talvessa. Vaikka elämä miten heittelisi ja vuodet muuttuisivat kalenterissa ja naame peilissä vanhenisi, linnut ovat aina samoja. Aurinko on aina sama. Kuu on aina sama. Maisemat luonnossa ovat aina samoja.

Kyllä tulee!  Joskus ihan ääneen nauran, kun muistan jonkun kauan sitten tapahtuneen hauskan jutun.

Musta tuntuu, että mun lapsuudessa 50-60 - luvuilla oli enemmän kaikenlaisia hullumaisia ihmisiä, erikoisia persoonia ja sen sellaisia.  

Joo tulee todellakin yllärinä, mutta ei mitään hauskoja eikä lämpimiä muistoja vaan ikäviä muistikuvia jotka kuvottaa ja saa kiroamaan ainakin mielessään ja joskus ääneenkin.

Ei vaan päinvastoin, mun muistovälähdykset on pelkästään ikävistä ja hävettävistä asioista - asioista jotka haluaisin unohtaa.