Mikä elokuva on saanut sinut itkemään?
Ja mikä ko. elokuvassa itketti?
Kommentit (150)
Lapsena itkin Ghostbusters 2 elokuvassa kun se ilkeä lapsenvahtihaamu tuli ikkunasta ja vei itkevän vauvan sen taulupahiksen luo samalla kun äiti itkee ja huutaa ikkunassa :D
Vierailija kirjoitti:
Armageddon, Hereafter ja (hävettää kyllä) Frozen (en tiennyt, että Anna sulaa takaisin elämään). Kuolema kaikissa kyseessä.
Armageddon on hyvä aivot narikkaan action pläjäys ja Bruce Willisin uhrautuminen on koskettava, mutta muuten niin helvetin epäuskottava elokuva täynnä virheitä, että naurattaa.
Suurimmat itkut aiheutti Braveheartin William Wallacen mestaaminen. Pelkäsin tukehtuvani :D
Mua pikkusen hävettää tunnustaa mutta Closer elokuva saa mut itkemään vaikkei olekaan sinäänsä niin hyvä leffa.
Tässä leffassa jotenkin hienosti kuvailtu sitä kuinka ihminen ei ole tyytyväinen vaikka kaikki on elämässä hyvin. Ja kun Damien Ricen biisi "Blower's daughter" rupee soimaan niin poraan aina.
Titanic - tietää, että pohjimmiltaan se tarina on totta.
Hachico,
Dumbo, Bambi ja Pieni Merenneito,
Ghost - näkymätön Rakkaus,
Braveheart....
Olen toisinaan aika herkkä. Siksipä katsonkin lässyleffoja mieluiten yksin.
E.T.Ensin kun luultiin et se kuoli ja toisen kerran kun läks kotiin.
Mä en kovin helpolla itke, mutta seuraavissa olen itkenyt:
Tanssii susien kanssa, näin tämän elokuvissa 12-vuotiaana, ja kyllä oli aika rankkaa tajuta ihmisten pahuus
1492 - Paratiisin valloitus
Schindlerin lista
Näköjään kaikki historiallisiin tositapahtumiin perustuvat järkyttävät leffat saa mut poraamaan :D
Ihan lapsena (10/11 v.) kyllä Suuri sininen (Le grand bleu) sai myös vollottamaan. Se loppu vaan on niin surullinen :(
Brooklyn, en osaa sanoa mikä siinä oli niin itkettävää (toki tapahtui surullisia asioita) mutta hanat aukesi täysin. Hiljaiset sillat ulvotti samalla lailla. Lohduttomuus tietyssä vaiheessa elokuvaa, sellanen Lohduttomuus jota on joskus itsekin kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Adelen elämä / Blue Is The Warmest Color. Kosketti syvemmälle kuin yksikään elokuva koskaan. Johtuu siitä, että itselläni on ollut todella hämmentäviä vaiheita seksuaalisuuteni ja itseni etsimisessä, elokuvan päähenkilö on saman ikäinen kuin minä ja koko leffa kiteytti jotenkin uskomattoman herkästi kaiken sen, miltä ensirakkaus ja kasvaminen tuntuu.
- 15-vuotias joka huomasi nuorempana olevansa lesbo
Adelen elämä on taiteellisesti hieno, käsittämättömän hieno leffa. Mutta samalla myös ärsyttävä. Ohjaaja on keski-iän huonommalla puolella oleva äijä, näyttelijät lähes lapsia. Jutun ydin on se, että Adelen ja Emman suhde ei toimi, koska Emma luo mutta Adele ei siihen pysty. Suhteen ydin on raju seksuaalinen veto mutta se ei riitä suhteen ylläpitämiseen. Eivät pysty ratkaisemaan, mitä luodaan yhdessä ja Emma karkaa naisen luo, joka luo elämää.
Ärsyttävintä koko leffassa on tämä kohuttu ylipitkä seksikohtaus, jonka avulla leffa myytiin. Ihan hirveä. Mitä tulee tulokseksi, kun keski-ikäinen äijä ohjaa kahta nuorta heteronaista, jotka eivät edes tunne toisiaan. Huonoa lesbopornoa, todella ala-arvoista sellaista.
Myös ärsyttää se, että miksi kaikkien homoseksuaalisuutta käsittelevien leffojen lopputulos pitää olla surkea. Jos joku muistaa homo/lesboleffan, jonka lopputulos on onnellinen, kertokaa ihmeessä. Minulle ei tule mieleen.
Vuosaari-elokuvassa se kohtaus,jossa teinipoika on ihan kännissä ja oksennuksessa suihkussa ja itkee äidin perään.
Näitä on monia, mutta esimerkiksi Akselin ja Elinan loppukohtaus, jossa Akseli istuu kolme poikaansa menettäneenä Alman vieressä pihakeinussa. Taustalla soi iki-ihana häävalssi... yhyy.
Vihreä maili sai tyrskimään ja kirnuamaan räkää myös.
Titanicissa lapsiaan hoivaava äiti ja toisiaan syleilevä vanha pari. Niisk.
Sovituksen loppu on kyllä riipaiseva.
Mut ykkönen oli tommoseks "kauhuleffaks" kyllä ihan katsottava.