Lue keskustelun säännöt.
Miehille kelpaisi mikä tahansa nainen
17.08.2016 |
Olen nuori nainen ja parisuhteessa, mutta pari vuotta sitten en ollut ja reilun vuoden ajan Tinderiä ja pyörähdin nopeasti Suomi24 treffeissä. Käyn myös paljon ulkona, esimerkiksi musiikkikeikoilla, joten tapasin miehiä luonnossakin (luonnossa tapasin miehenikin lopulta).
.
Osa miehistä joihin tutustuin, olisi kelpuuttanut melkein minkä tahansa naisen. Tämä selvisi hyvin nopeasti puheesta ja käytöksestä. Myös minun kanssani nämä miehet olivat valmiita yrittämään tosissaan, vaikka juttumme ei olisi toiminut mitenkään päin.
Meillä ei ollut välttämättä mitään yhteistä mielenkiinnonkohdetta, huumorintajumme eivät kohdanneet, tulevaisuuden haaveet olivat erilaisia. Silti nämä miehet halusivat aina nähdä uudestaan, pommittivat viesteillä ja olivat valmiita esittelemään minut kavereilleen.
Miehet itsekin tiedostivat ongelmat välillämme, jos minä en nauranut heidän vitseilleen niin eivät hekään minun jne. Kun puhuin harrastuksistani, kuuntelivat kovinkin kiinnostuneina ja kyselivät lisää, mutta seuraavalla tapaamisella olivat unohtaneet lähes kaiken (en tarkoita vain jotain pieniä yksityiskohtia).
.
Nämä ihmissuhteet olivat epämiellyttäviä ja lopulta minä olin se, joka näissä lopetti tapailemisen. Yleensä lopetin siinä vaiheessa kun olisi pitänyt siirtyä seksin harrastamiseen, tein valinnan että olen mieluummin ilman (turha höpöttää pihtaamisesta siksi etten makaa ei-kiinnostavien miesten kanssa, parisuhteessa olen hyvin aktiivinen ja kokeilunhaluinen).
.
En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa? Eikö kumppanin pitäisi olla paras ystävä? Minulle olisi vaivaannuttavaa elää sellaisen miehen kanssa, joka on ihan kunnollinen ja hoitaa osuutensa, mutta jonka kanssa ei olisi mitään yhteistä harrastusta, elämäntapaa tai edes molempia huvittavaa komediasarjaa.
Yksi teoriani on, että nämä miehet eivät ole olleet paljoa tekemisissä naisten kanssa tai ovat olleet tekemisissä yhden tyyppisten naisten kanssa. He eivät tiedä, että naisia on paljon erilaisia ja että esim minä en ole heille sopivin. He kenties pitävät naisia yhtenäisenä ryhmänä, ja koska naiset eivät heidän kuvitelmissaan sisällä juurikaan eroja, jokainen ok-näköinen nainen on mahdollinen elämänkumppani?
Toisaalta tuolla tavalla treffeillä käydessään luulisi heidänkin oppivan, että naisia on erilaisia.
Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy. Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
.
Vaikka otsikko onkin kärjistävä, en tarkoita kaikkia maailman miehiä. Puhun vain heistä, jotka kuuluvat yllä kirjoittamaani ryhmään.
Kommentit (368)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
Oikea aloite on semmoinen jossa asetetaan itsensä alttiiksi suoralle verbaaliselle torjumiselle, "kiitos mutta ei kiitos". Semmoinen, jossa ei voi teeskennellä etteikö yrittänyt toista. Klassinen avaus one-linerilla tai kuluneellla fraasilla, tai suora kysymys haluaisko toinen tulla kanssasi jonnekkin, siis deitille. Jos toinen erehtyy ja luulee ettei kyse ollut deitistä, aloite tuskin oli oikea.
-Eri
Aika surullista, että tuo on käsityksesi oikeasta aloitteesta. Minusta tuntuu, että olet ymmärtänyt ihan väärin deittailun idean. Deittailun tarkoitus on löytää ihminen, jonka kanssa haluaa olla. Sinulle on tärkeää, että jompaa kumpaa mahdollisesti nöyryytetään tai että ainakin sitä joutuu pelkäämään.
Minusta oikea aloite on sellainen ele joka parhaimmillaan johtaa tutustumiseen, ihastumiseen, rakastumiseen ja onnelliseen yhdessäoloon. Minusta se mahdollisuus tulla torjutuksi selkeän lähestymisyrityksen jälkeen ei ole millään tavalla olennaista eikä edes tarpeellista.
Mahdollisuus tulla torjutuksi on olennainen, koska vain silloin toinen voi olla varma aikeistasi, ja vain silloin voit itse olla varma että viestisi on vastaanotettu, eikä hukkunut väärinkäsitykseen. Etenkin nuorena tämä on tärkeää, sillä lukemattomat nuoret miehet eivät voi ymmärtää millaisia pelkureita naiset ovat, miksi kaiken pitää pehmentää vihjailuun, miksi aina pitää turvata selusta ettei joudu ottamaan riskiä torjutuksi tulemisesta.
Yksi ero miesten ja naisten välillä "parisuhdemarkkinoilla", on että naisilla on varaa tämmöiseen varovaiseen etenemiseen, miehillä ei ole. Vanhempana miehet ovat oppineet paremmin millaisia naiset on, ja naiset tulevat enemmän miehiä vastaan, kun joka nurkan takana ei ole uusi mies lähestymässä, tai nykypäivän termeissä, ei enää halutessaan saa 100 kirjoitettua aloitusta päivässä tinderissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
Oikea aloite on semmoinen jossa asetetaan itsensä alttiiksi suoralle verbaaliselle torjumiselle, "kiitos mutta ei kiitos". Semmoinen, jossa ei voi teeskennellä etteikö yrittänyt toista. Klassinen avaus one-linerilla tai kuluneellla fraasilla, tai suora kysymys haluaisko toinen tulla kanssasi jonnekkin, siis deitille. Jos toinen erehtyy ja luulee ettei kyse ollut deitistä, aloite tuskin oli oikea.
-Eri
Aika surullista, että tuo on käsityksesi oikeasta aloitteesta. Minusta tuntuu, että olet ymmärtänyt ihan väärin deittailun idean. Deittailun tarkoitus on löytää ihminen, jonka kanssa haluaa olla. Sinulle on tärkeää, että jompaa kumpaa mahdollisesti nöyryytetään tai että ainakin sitä joutuu pelkäämään.
Minusta oikea aloite on sellainen ele joka parhaimmillaan johtaa tutustumiseen, ihastumiseen, rakastumiseen ja onnelliseen yhdessäoloon. Minusta se mahdollisuus tulla torjutuksi selkeän lähestymisyrityksen jälkeen ei ole millään tavalla olennaista eikä edes tarpeellista.
Mahdollisuus tulla torjutuksi on olennainen, koska vain silloin toinen voi olla varma aikeistasi, ja vain silloin voit itse olla varma että viestisi on vastaanotettu, eikä hukkunut väärinkäsitykseen. Etenkin nuorena tämä on tärkeää, sillä lukemattomat nuoret miehet eivät voi ymmärtää millaisia pelkureita naiset ovat, miksi kaiken pitää pehmentää vihjailuun, miksi aina pitää turvata selusta ettei joudu ottamaan riskiä torjutuksi tulemisesta.
Yksi ero miesten ja naisten välillä "parisuhdemarkkinoilla", on että naisilla on varaa tämmöiseen varovaiseen etenemiseen, miehillä ei ole. Vanhempana miehet ovat oppineet paremmin millaisia naiset on, ja naiset tulevat enemmän miehiä vastaan, kun joka nurkan takana ei ole uusi mies lähestymässä, tai nykypäivän termeissä, ei enää halutessaan saa 100 kirjoitettua aloitusta päivässä tinderissä.
Voi hyvä tavaton. -.- Miten vaikeeksi joku voikin tehdä oman elämänsä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
Oikea aloite on semmoinen jossa asetetaan itsensä alttiiksi suoralle verbaaliselle torjumiselle, "kiitos mutta ei kiitos". Semmoinen, jossa ei voi teeskennellä etteikö yrittänyt toista. Klassinen avaus one-linerilla tai kuluneellla fraasilla, tai suora kysymys haluaisko toinen tulla kanssasi jonnekkin, siis deitille. Jos toinen erehtyy ja luulee ettei kyse ollut deitistä, aloite tuskin oli oikea.
-Eri
Okei, no tuollaisia aloitteita en tule jatkossakaan tekemään, jos joskus vielä sinkuksi jään. Miten nimittäin voisin itsekään tietää ihmisen ensi kertaa (esim. baarissa) tavatessani, haluanko lähteä hänen kanssaan treffeille? Ei, mieluummin jutustelen hänen kanssaan niitä-näitä ja siinä samalla molemmat tutkailevat kokemukseni mukaan, onko toisen seurassa kivaa. Jos on, niin sitten kumpi tahansa voi ehdottaa, että jatketaanko juttua toistekin.
Että menisin ja kysyisin jotain miestä kylmiltään treffeille - nevö.
Juttele vaan ensin. Mutta et ole tehnyt oikeaa aloitetta juttelemalla, hymyilemällä tai millään muulla, joka ei täytä ensimmäisen lauseen ehtoa: Oikea aloite on semmoinen jossa asetetaan itsensä alttiiksi suoralle verbaaliselle torjumiselle, "kiitos mutta ei kiitos". Jos aloitteesta voi erehtyä, se ei ole "oikea". Se on pelkurin aloite.
Sanokaas naiset, onko tää nyt sen miestyypin edustaja, joka ei tajua tehneensä mitään kummallista jos on töllännyt, kieppunut ja vaaninut ympäriinsä, hihitellyt hermostuneesti, kysynyt "käytkö usein täällä" ja "mitä sinunlaisesi nainen tekee tällaisessa paikassa", kertonut puolirasvaisia, huonoja vitsejä, "vahingossa" hipaissut peffaa ja rintaa - mutta EI ole suoraan pyytänyt treffeille? Näinkö nää hyypiöt ajattelee tuon "aloitteen tekemisen"?
Pelkuri hakee taustavoimia sheimaamiseen, ei pysty yksin hoitamaan edes ad hominemia, tarvitsee siihen tukea muilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kaunis nainen, joka on saanut valkata kyllä miehensä, mutta työpaikkaansa ei! Minulla on kokemusta olla aktiivinen, lähetellä kosiskeluviestejä yrityksille, yrittää päästä kahville (työhaastatteluun) ja pähkäillä kerta toisensa jälkeen, mikä meni vikaan kun aluksi kiinnostusta tuntui riittävän mutta sitten joku toinen oli parempi. Eli vika on varmasti persoonallisuudessani, koska kai se pätevyys nyt riittää jos haastatteluun asti pääsee.. tätä olen mieltä, vaikka siihen vetoavat että "vaikutit mukavalta, mutta joku toinen oli kokeneempi.." Yritän herättää kiinnostuksen, kokeilla eri tapoja lähestyä, olla kiinnostunut yrityksestä ja minulla on ihan oikea halu kehittyä! Minä todella tarvitsen ja haluan työpaikan joten siedän vähän pompotustakin (tossun alla oloa). Todellakin vastaan vähääkään kaikkiin minulle sopiviin yritysten deittiprofiileihin, eli tajuan loistavasti miesten logiikkaa mitä tulee naisen saamiseen. Mutta kai se yli-innokkuus on turn off työnantajallekin. Työnantajakin haluaa jonkun, joka ei muita työpaikkoja ole koskaan yrittänytkään ja joka on valmis lähes kuolemaan puolestaan. "Olethan kuolematon ja osaat kävellä käsilläsi samalla kun jonglööraat jaloillasi käsikranaateilla joista on irrotettu sokka.." tällaisia yhtäläisiä vaatimuksia näkee naisten deittiprofiileissakin (olen joskus iltani ratoksi lukenut) joissa ei tunnu olevan sijaa inhimillisyydelle eli virheille, miinustekijöille. Kun joku on joskus ylittänyt jonkun riman jossakin tehtävässä jossakin tuolla niin sitä samaa halutaan sitten itsellekin. Tiedän ettei tehtävään voida valita kuin yhtä, mutta raastavaa se on joka kerta, ja itsetunto saa kolauksen. Vahinko kun sitä on niin jääräpäinen että yrittää entistä suuremmalla vimmalla seuraavaa..
En voi muuta sanoa kuin naiset että herätkää nyt vähän päiväuniltanne. Kuka tahansa on kenelle tahansa joku hyvänsä ennen kuin tutustutaan.
Olet poikkeuksellisen fiksu nainen ja erotut sillä joukosta tällä palstalla. Jos jäät joskus leskeksi tai otat eron sinulle löytyy tuhansia miehiä joista valita seuraava puoliso.
Amen. Jos tuon tekstin kirjoitti oikeasti nainen, hän on nainen jota voisi rakastaa tasavertaisena kumppanina. Ei tarvitsisi esittää rakkautta kunnes kyllästyy rakasteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
Oikea aloite on semmoinen jossa asetetaan itsensä alttiiksi suoralle verbaaliselle torjumiselle, "kiitos mutta ei kiitos". Semmoinen, jossa ei voi teeskennellä etteikö yrittänyt toista. Klassinen avaus one-linerilla tai kuluneellla fraasilla, tai suora kysymys haluaisko toinen tulla kanssasi jonnekkin, siis deitille. Jos toinen erehtyy ja luulee ettei kyse ollut deitistä, aloite tuskin oli oikea.
-Eri
Okei, no tuollaisia aloitteita en tule jatkossakaan tekemään, jos joskus vielä sinkuksi jään. Miten nimittäin voisin itsekään tietää ihmisen ensi kertaa (esim. baarissa) tavatessani, haluanko lähteä hänen kanssaan treffeille? Ei, mieluummin jutustelen hänen kanssaan niitä-näitä ja siinä samalla molemmat tutkailevat kokemukseni mukaan, onko toisen seurassa kivaa. Jos on, niin sitten kumpi tahansa voi ehdottaa, että jatketaanko juttua toistekin.
Että menisin ja kysyisin jotain miestä kylmiltään treffeille - nevö.
Juttele vaan ensin. Mutta et ole tehnyt oikeaa aloitetta juttelemalla, hymyilemällä tai millään muulla, joka ei täytä ensimmäisen lauseen ehtoa: Oikea aloite on semmoinen jossa asetetaan itsensä alttiiksi suoralle verbaaliselle torjumiselle, "kiitos mutta ei kiitos". Jos aloitteesta voi erehtyä, se ei ole "oikea". Se on pelkurin aloite.
Sanokaas naiset, onko tää nyt sen miestyypin edustaja, joka ei tajua tehneensä mitään kummallista jos on töllännyt, kieppunut ja vaaninut ympäriinsä, hihitellyt hermostuneesti, kysynyt "käytkö usein täällä" ja "mitä sinunlaisesi nainen tekee tällaisessa paikassa", kertonut puolirasvaisia, huonoja vitsejä, "vahingossa" hipaissut peffaa ja rintaa - mutta EI ole suoraan pyytänyt treffeille? Näinkö nää hyypiöt ajattelee tuon "aloitteen tekemisen"?
Pelkuri hakee taustavoimia sheimaamiseen, ei pysty yksin hoitamaan edes ad hominemia, tarvitsee siihen tukea muilta.
Kas, arvelinkin että sama femakko-rekkalesbo-kananpersetukka-lompakkolois-yh-siiderivalas-adhominemmaaja täällä kitisee sheimaavista, pahoista palstamammoista. Tui tui Pasi, kone kiinni ja tutumaan! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
Oikea aloite on semmoinen jossa asetetaan itsensä alttiiksi suoralle verbaaliselle torjumiselle, "kiitos mutta ei kiitos". Semmoinen, jossa ei voi teeskennellä etteikö yrittänyt toista. Klassinen avaus one-linerilla tai kuluneellla fraasilla, tai suora kysymys haluaisko toinen tulla kanssasi jonnekkin, siis deitille. Jos toinen erehtyy ja luulee ettei kyse ollut deitistä, aloite tuskin oli oikea.
-Eri
Okei, no tuollaisia aloitteita en tule jatkossakaan tekemään, jos joskus vielä sinkuksi jään. Miten nimittäin voisin itsekään tietää ihmisen ensi kertaa (esim. baarissa) tavatessani, haluanko lähteä hänen kanssaan treffeille? Ei, mieluummin jutustelen hänen kanssaan niitä-näitä ja siinä samalla molemmat tutkailevat kokemukseni mukaan, onko toisen seurassa kivaa. Jos on, niin sitten kumpi tahansa voi ehdottaa, että jatketaanko juttua toistekin.
Että menisin ja kysyisin jotain miestä kylmiltään treffeille - nevö.
Juttele vaan ensin. Mutta et ole tehnyt oikeaa aloitetta juttelemalla, hymyilemällä tai millään muulla, joka ei täytä ensimmäisen lauseen ehtoa: Oikea aloite on semmoinen jossa asetetaan itsensä alttiiksi suoralle verbaaliselle torjumiselle, "kiitos mutta ei kiitos". Jos aloitteesta voi erehtyä, se ei ole "oikea". Se on pelkurin aloite.
Sanokaas naiset, onko tää nyt sen miestyypin edustaja, joka ei tajua tehneensä mitään kummallista jos on töllännyt, kieppunut ja vaaninut ympäriinsä, hihitellyt hermostuneesti, kysynyt "käytkö usein täällä" ja "mitä sinunlaisesi nainen tekee tällaisessa paikassa", kertonut puolirasvaisia, huonoja vitsejä, "vahingossa" hipaissut peffaa ja rintaa - mutta EI ole suoraan pyytänyt treffeille? Näinkö nää hyypiöt ajattelee tuon "aloitteen tekemisen"?
Pelkuri hakee taustavoimia sheimaamiseen, ei pysty yksin hoitamaan edes ad hominemia, tarvitsee siihen tukea muilta.
Kas, arvelinkin että sama femakko-rekkalesbo-kananpersetukka-lompakkolois-yh-siiderivalas-adhominemmaaja täällä kitisee sheimaavista, pahoista palstamammoista. Tui tui Pasi, kone kiinni ja tutumaan! ;)
Tsot tsot, meitä on itse asiassa monta, täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
Oikea aloite on semmoinen jossa asetetaan itsensä alttiiksi suoralle verbaaliselle torjumiselle, "kiitos mutta ei kiitos". Semmoinen, jossa ei voi teeskennellä etteikö yrittänyt toista. Klassinen avaus one-linerilla tai kuluneellla fraasilla, tai suora kysymys haluaisko toinen tulla kanssasi jonnekkin, siis deitille. Jos toinen erehtyy ja luulee ettei kyse ollut deitistä, aloite tuskin oli oikea.
-Eri
Okei, no tuollaisia aloitteita en tule jatkossakaan tekemään, jos joskus vielä sinkuksi jään. Miten nimittäin voisin itsekään tietää ihmisen ensi kertaa (esim. baarissa) tavatessani, haluanko lähteä hänen kanssaan treffeille? Ei, mieluummin jutustelen hänen kanssaan niitä-näitä ja siinä samalla molemmat tutkailevat kokemukseni mukaan, onko toisen seurassa kivaa. Jos on, niin sitten kumpi tahansa voi ehdottaa, että jatketaanko juttua toistekin.
Että menisin ja kysyisin jotain miestä kylmiltään treffeille - nevö.
Juttele vaan ensin. Mutta et ole tehnyt oikeaa aloitetta juttelemalla, hymyilemällä tai millään muulla, joka ei täytä ensimmäisen lauseen ehtoa: Oikea aloite on semmoinen jossa asetetaan itsensä alttiiksi suoralle verbaaliselle torjumiselle, "kiitos mutta ei kiitos". Jos aloitteesta voi erehtyä, se ei ole "oikea". Se on pelkurin aloite.
Sanokaas naiset, onko tää nyt sen miestyypin edustaja, joka ei tajua tehneensä mitään kummallista jos on töllännyt, kieppunut ja vaaninut ympäriinsä, hihitellyt hermostuneesti, kysynyt "käytkö usein täällä" ja "mitä sinunlaisesi nainen tekee tällaisessa paikassa", kertonut puolirasvaisia, huonoja vitsejä, "vahingossa" hipaissut peffaa ja rintaa - mutta EI ole suoraan pyytänyt treffeille? Näinkö nää hyypiöt ajattelee tuon "aloitteen tekemisen"?
Pelkuri hakee taustavoimia sheimaamiseen, ei pysty yksin hoitamaan edes ad hominemia, tarvitsee siihen tukea muilta.
Kas, arvelinkin että sama femakko-rekkalesbo-kananpersetukka-lompakkolois-yh-siiderivalas-adhominemmaaja täällä kitisee sheimaavista, pahoista palstamammoista. Tui tui Pasi, kone kiinni ja tutumaan! ;)
Tsot tsot, meitä on itse asiassa monta, täälläkin.
Ja kaikilla samat maneerit ja vakiofraasit? Oi miten kiva, oikein oma pienyhteisö av:llakin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei kelpaa lihavat naiset, en vain välitä ylipainosta.
T: Mies 28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertooko se minusta naisena jotain, kun vain vähäjärkiset ja rumat miehet yrittää pokata? Juopot, syrjäytyneet yms. Edes ollessani tosi nuori, ei laatumiehet kiinnostuneet minusta.
Olen hoikka ja ihan nätti, naisellinen. Ei mussa pitäs olla mitään vikaa.
Kertoohan se kyllä jotain, ettet tajunnut niiden syrjäytyneiden ja fiksujen absolutistien joukossa olevan myös laatumiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertooko se minusta naisena jotain, kun vain vähäjärkiset ja rumat miehet yrittää pokata? Juopot, syrjäytyneet yms. Edes ollessani tosi nuori, ei laatumiehet kiinnostuneet minusta.
Olen hoikka ja ihan nätti, naisellinen. Ei mussa pitäs olla mitään vikaa.
Jos kukaan siedettävä mies ei kiinnostu susta ja arvioit että sussa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, niin mulla on huonoja uutisia. Sussa on vikaa ja vielä pahemmanlaatuista: olet ihan vitun ylimielinen
huh mitä puhetta!oletko sairas?ei se tarkoita että on ylimielinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
Oikea aloite on semmoinen jossa asetetaan itsensä alttiiksi suoralle verbaaliselle torjumiselle, "kiitos mutta ei kiitos". Semmoinen, jossa ei voi teeskennellä etteikö yrittänyt toista. Klassinen avaus one-linerilla tai kuluneellla fraasilla, tai suora kysymys haluaisko toinen tulla kanssasi jonnekkin, siis deitille. Jos toinen erehtyy ja luulee ettei kyse ollut deitistä, aloite tuskin oli oikea.
-Eri
Aika surullista, että tuo on käsityksesi oikeasta aloitteesta. Minusta tuntuu, että olet ymmärtänyt ihan väärin deittailun idean. Deittailun tarkoitus on löytää ihminen, jonka kanssa haluaa olla. Sinulle on tärkeää, että jompaa kumpaa mahdollisesti nöyryytetään tai että ainakin sitä joutuu pelkäämään.
Minusta oikea aloite on sellainen ele joka parhaimmillaan johtaa tutustumiseen, ihastumiseen, rakastumiseen ja onnelliseen yhdessäoloon. Minusta se mahdollisuus tulla torjutuksi selkeän lähestymisyrityksen jälkeen ei ole millään tavalla olennaista eikä edes tarpeellista.
Sinä olet väärässä. Alkuperäinen vastaaja oli oikeassa. Aloite on juuri sellainen että kenellekkään ei jää tippaakaan epäselväksi missä mennään ja mitä se toinen haluaa. Se on täysin verbaalista ja selvää asiaa mistä toinen voi kieltäytyä ja suostua.
Tuollaisen aloitteen tekeminen voi johtaa tuomioon seksuaalisesta häirinnästä. Kyseinen teko kun ei edellytä mitään muuta kuin ei-toivottua verbaalista kommunikointia.
En ole tavannut tuollaisiin ihmistyyppeihin niin vaikea sanoa, luulisi että moni etsii kuitenkin itselleen sitä hyvää kumppania eikä vain "mitä tahansa". Ehkä sitten ihmiset joilla on vaikeaa löytää seuraa niin madaltavat toiveitaan jotta saisivat kumppanin itselleen?
Olisin mieluummin kyllä yksin kuin huonossa seurassa, olen todella nirso ja vaativa niin itseäni kuin muita kohtaan siltä osin millaisia ihmisiä ovat. En siis vaadi ihmisiltä tavallaan mitään, mutta en kelpuuta mitä tahansa seuraa joka ei kiinnosta ystäviksikään. Ihmiset saavat olla monenlaisia, mutta pitää olla ns. hyvä tyyppi että jaksaa katsella, ei kiinnosta kaveerata ties minkä turilaiden kanssa ihan vaan seuran vuoksi, saati sitten että kumppanin. Onneksi kävi tuuri oman miehen suhteen, olisi vaikeaa kuvitella mistä löytäisi yhtä kiinnostavaa ja hyvää miestä koskaan jonka kanssa viihtyy, jos suhde kariutuisikin. En ymmärrä siis lainkaan aloittajan kertomien miesten tyyliä tyytyä seuraan mihin tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
realisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muka miehillä voi kestää kumppanin löytämisessä keskimäärin viisi vuotta, jos naiset löytävät uuden parisuhteen viidessä päivässä? Keskenäänkö ne naiset pariutuu?
Näiden tiettyjen miesten kirjoitusten perusteella voisi luulla, että 90 prosenttia Suomen väestöstä on miehiä...
90% parisuhdemarkkinoilla olevista ihmisistä on Suomessa miehiä.
Kun on neljä miestä ja neljä naista, ensin nainen A menee naimisiin miehen A kanssa, sitten tulee ero ja nainen B menee naimisiin miehen A kanssa, sitten tulee ero ja nainen C menee naimisiin miehen A kanssa, sitten tulee ero ja nainen D menee naimisiin miehen A kanssa. Lopputuloksena neljä naista neljästä on ollut tai on nyt parisuhteessa eli täydet 100%, mutta miehistä on samana aikavälinä ollut naimisissa vain 1 neljästä eli 25%. Matematiikka ei todellakaan taida olla vahva lajisi, ellet tätäkään käsitä.
Todellisuudessa niitä neljää naista kohti parisuhdemarkkinoilla on kuitenkin 40 miestä, joista keskimäärin 1...2 on ollut tai on parhaillaan naimisissa, joten tilanne on miesten kannalta yllä esitettyä laskelmaa huonompi.
Ellet pysty todistamaan tätä ihan oikealla tilastotiedolla niin lopeta paskan jauhaminen. Lähes 70 % suomalaisista on tai on ollut elämänsä aikana naimisissa, 15 % oli kyseisen tutkimuksen tekemisen aikaan (2011) avoliitossa ja tästä lukemasta puuttuvat vielä kokonaan seurustelevat mutta eri talouksissa asuvat ihmiset.
Solmituista avioliitoista noin viides on jommalle kummalle osapuolelle toinen. Kolmansia ja neljänsiä avioliittoja solmitaan niin vähän, etten lähde niitä tilastoja edes googlettamaan.
Eli totuus on, että yli 90 % miehistä elää elämänsä aikana enemmän tai vähemmän virallisessa parisuhteessa, mutta se pieni jäljelle jäävä joukko, joka kykenee marisemaan, yrittää saada asian näyttämään siltä kuin heidän elämäntapansa olisi yleisempikin. (Ja se joukko on pieni siksi, että niistä pariutumattomista osa on esimerkiksi vakavasti kehitysvammaisia, vammautuneita, vakavasti mt- ja päihdeongelmaisia, muuten sairaita jne).
Eli väitän, että normaali mies saa halutessaan parisuhteen. Väitän vieläpä, että normaali mies saa halutessaan parisuhteen "tasoisensa" naisen kanssa, jolle hän on ainutlaatuinen ja spesiaali. Nämä ätmitilastot osoittavat vain jakajiensa epätoivoisuuden, kun he yrittävät todistella olevansa normaaleja.
Kannattaisikohan sun ihan ensteks opetella luetun ymmärtämistä.
Ihan siksi kysyn kun mikään mitä tuossa kirjoitit ei ole ristiriidassa lainaamasi tekstin kanssa. Ethän edes kirjoita samasta aiheesta. Lainaamassasi tekstissä kirjoitettiin ainostaan parisuhdemarkkinoilla olevista ihmisistä, ja sinä vaihdoit aiheen kaikkiin ihmisiin siitä riippumatta ovatko sinkkuja vai eivät. Luonnollisesti ainoastaan sinkut haluavat parisuhteeseen, eli ovat parisuhdemarkkinoilla, sillä naimisissa olevia pettäjiä ei tuossa käsitelty.
Vierailija kirjoitti:
realisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muka miehillä voi kestää kumppanin löytämisessä keskimäärin viisi vuotta, jos naiset löytävät uuden parisuhteen viidessä päivässä? Keskenäänkö ne naiset pariutuu?
Näiden tiettyjen miesten kirjoitusten perusteella voisi luulla, että 90 prosenttia Suomen väestöstä on miehiä...
90% parisuhdemarkkinoilla olevista ihmisistä on Suomessa miehiä.
Kun on neljä miestä ja neljä naista, ensin nainen A menee naimisiin miehen A kanssa, sitten tulee ero ja nainen B menee naimisiin miehen A kanssa, sitten tulee ero ja nainen C menee naimisiin miehen A kanssa, sitten tulee ero ja nainen D menee naimisiin miehen A kanssa. Lopputuloksena neljä naista neljästä on ollut tai on nyt parisuhteessa eli täydet 100%, mutta miehistä on samana aikavälinä ollut naimisissa vain 1 neljästä eli 25%. Matematiikka ei todellakaan taida olla vahva lajisi, ellet tätäkään käsitä.
Todellisuudessa niitä neljää naista kohti parisuhdemarkkinoilla on kuitenkin 40 miestä, joista keskimäärin 1...2 on ollut tai on parhaillaan naimisissa, joten tilanne on miesten kannalta yllä esitettyä laskelmaa huonompi.
Leikitään hetki, että tämä on totta.
A-m ja A-n ovat naimisissa vuodet 2000-2005 (avioeron riski on suurimmillaan viidentenä vuonna). Tämähän tarkoittaa, että B-n, C-n ja D-n ovat sinkkuina ihan siinä missä B-m, C-m ja D-m:kin.
Leikitään, ettei välissä ole sinkkuaikoja, vaan A-m menee välittömästi naimisiin B-n:n kanssa. C-n ja D-n ovat siis edelleen sinkkuina. Tämäkin avioliitto kestää viisi vuotta, joten kun C-n vihdoin menee naimisiin A-m:n kanssa, hän on ehtinyt olla jo 10 vuotta sinkkuna. D-n sen sijaan on vielä viisi vuotta yksin, kunnes koittaa hänen vuoronsa.
Lopputulos: 20 vuoden aikana kaikki naiset ovat olleet 15 vuotta sinkkuina. Miehistä kolme on ollut 20 vuotta sinkkuna, mikä ei ole juuri sen pahempi asia kuin 15 vuoden sinkkuus. Yksi miehistä on ollut koko ajan avioliitossa.
Ja ätmien mielestä ongelma on naisissa.
En tiedä mikä on ätmi, mutta tosiasia kuitenkin on, että nainen saa suomessa ihan laillisesti päättää vauvansa sukupuolen. Siis naiset voivat vapaasti muuttaa sukupuolijakautumaa suomessa haluamaansa suuntaan, ongelma todellakin on etteivät naiset tätä oikeutta käytä, eivätkä salli miestenkään käyttävän heidän puolestaan.
3 miehistä elää koko ajan sinkkuna, vaikka olisi koko ajan halunnut elää parisuhteessa, mutta naiset olivat tuossa esimerkissä sinkkuina omasta tahdostaan, koska eivät suostuneet kelpuuttamaan ketään muuta kuin miehen A. Kyllä tilanne siis on miehille merkittävästi pahempi, tilannehan voi jatkua noiden kolmen miehen osalta samanlaisena vaikka koko elämän ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
Oikea aloite on semmoinen jossa asetetaan itsensä alttiiksi suoralle verbaaliselle torjumiselle, "kiitos mutta ei kiitos". Semmoinen, jossa ei voi teeskennellä etteikö yrittänyt toista. Klassinen avaus one-linerilla tai kuluneellla fraasilla, tai suora kysymys haluaisko toinen tulla kanssasi jonnekkin, siis deitille. Jos toinen erehtyy ja luulee ettei kyse ollut deitistä, aloite tuskin oli oikea.
-Eri
Okei, no tuollaisia aloitteita en tule jatkossakaan tekemään, jos joskus vielä sinkuksi jään. Miten nimittäin voisin itsekään tietää ihmisen ensi kertaa (esim. baarissa) tavatessani, haluanko lähteä hänen kanssaan treffeille? Ei, mieluummin jutustelen hänen kanssaan niitä-näitä ja siinä samalla molemmat tutkailevat kokemukseni mukaan, onko toisen seurassa kivaa. Jos on, niin sitten kumpi tahansa voi ehdottaa, että jatketaanko juttua toistekin.
Että menisin ja kysyisin jotain miestä kylmiltään treffeille - nevö.
Juttele vaan ensin. Mutta et ole tehnyt oikeaa aloitetta juttelemalla, hymyilemällä tai millään muulla, joka ei täytä ensimmäisen lauseen ehtoa: Oikea aloite on semmoinen jossa asetetaan itsensä alttiiksi suoralle verbaaliselle torjumiselle, "kiitos mutta ei kiitos". Jos aloitteesta voi erehtyä, se ei ole "oikea". Se on pelkurin aloite.
Sanokaas naiset, onko tää nyt sen miestyypin edustaja, joka ei tajua tehneensä mitään kummallista jos on töllännyt, kieppunut ja vaaninut ympäriinsä, hihitellyt hermostuneesti, kysynyt "käytkö usein täällä" ja "mitä sinunlaisesi nainen tekee tällaisessa paikassa", kertonut puolirasvaisia, huonoja vitsejä, "vahingossa" hipaissut peffaa ja rintaa - mutta EI ole suoraan pyytänyt treffeille? Näinkö nää hyypiöt ajattelee tuon "aloitteen tekemisen"?
Pelkuri hakee taustavoimia sheimaamiseen, ei pysty yksin hoitamaan edes ad hominemia, tarvitsee siihen tukea muilta.
Kas, arvelinkin että sama femakko-rekkalesbo-kananpersetukka-lompakkolois-yh-siiderivalas-adhominemmaaja täällä kitisee sheimaavista, pahoista palstamammoista. Tui tui Pasi, kone kiinni ja tutumaan! ;)
Tsot tsot, meitä on itse asiassa monta, täälläkin.
Ja kaikilla samat maneerit ja vakiofraasit? Oi miten kiva, oikein oma pienyhteisö av:llakin! :)
Aivan kuten business-kieli tai poliitikoiden höpinät tai vaikkapa feministien valitus, yleensä ulkomailta tulee hyödyllisiä ja fiksuja sanoja ja fraaseja, joita sitten käytetään täälläkin, jotkut käännettynä, jotkut lainasanoina.
Valtaosa naisissa ei herätä minussa juurikaan mielenkiintoa. Pelkkä ulkonäkö ei riitä. Siihen tarvitaan jotain enemmän. Olen tai olisin kelpuuttanut vain ne muutamat naiset joista olen ollut kiinnostunut. Yleensä se kiinnostus on herännyt naisessa, sen näkee silmistä ja jostain syystä se on tarttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
realisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muka miehillä voi kestää kumppanin löytämisessä keskimäärin viisi vuotta, jos naiset löytävät uuden parisuhteen viidessä päivässä? Keskenäänkö ne naiset pariutuu?
Näiden tiettyjen miesten kirjoitusten perusteella voisi luulla, että 90 prosenttia Suomen väestöstä on miehiä...
90% parisuhdemarkkinoilla olevista ihmisistä on Suomessa miehiä.
Kun on neljä miestä ja neljä naista, ensin nainen A menee naimisiin miehen A kanssa, sitten tulee ero ja nainen B menee naimisiin miehen A kanssa, sitten tulee ero ja nainen C menee naimisiin miehen A kanssa, sitten tulee ero ja nainen D menee naimisiin miehen A kanssa. Lopputuloksena neljä naista neljästä on ollut tai on nyt parisuhteessa eli täydet 100%, mutta miehistä on samana aikavälinä ollut naimisissa vain 1 neljästä eli 25%. Matematiikka ei todellakaan taida olla vahva lajisi, ellet tätäkään käsitä.
Todellisuudessa niitä neljää naista kohti parisuhdemarkkinoilla on kuitenkin 40 miestä, joista keskimäärin 1...2 on ollut tai on parhaillaan naimisissa, joten tilanne on miesten kannalta yllä esitettyä laskelmaa huonompi.
Leikitään hetki, että tämä on totta.
A-m ja A-n ovat naimisissa vuodet 2000-2005 (avioeron riski on suurimmillaan viidentenä vuonna). Tämähän tarkoittaa, että B-n, C-n ja D-n ovat sinkkuina ihan siinä missä B-m, C-m ja D-m:kin.
Leikitään, ettei välissä ole sinkkuaikoja, vaan A-m menee välittömästi naimisiin B-n:n kanssa. C-n ja D-n ovat siis edelleen sinkkuina. Tämäkin avioliitto kestää viisi vuotta, joten kun C-n vihdoin menee naimisiin A-m:n kanssa, hän on ehtinyt olla jo 10 vuotta sinkkuna. D-n sen sijaan on vielä viisi vuotta yksin, kunnes koittaa hänen vuoronsa.
Lopputulos: 20 vuoden aikana kaikki naiset ovat olleet 15 vuotta sinkkuina. Miehistä kolme on ollut 20 vuotta sinkkuna, mikä ei ole juuri sen pahempi asia kuin 15 vuoden sinkkuus. Yksi miehistä on ollut koko ajan avioliitossa.
Ja ätmien mielestä ongelma on naisissa.
En tiedä mikä on ätmi, mutta tosiasia kuitenkin on, että nainen saa suomessa ihan laillisesti päättää vauvansa sukupuolen. Siis naiset voivat vapaasti muuttaa sukupuolijakautumaa suomessa haluamaansa suuntaan, ongelma todellakin on etteivät naiset tätä oikeutta käytä, eivätkä salli miestenkään käyttävän heidän puolestaan.
3 miehistä elää koko ajan sinkkuna, vaikka olisi koko ajan halunnut elää parisuhteessa, mutta naiset olivat tuossa esimerkissä sinkkuina omasta tahdostaan, koska eivät suostuneet kelpuuttamaan ketään muuta kuin miehen A. Kyllä tilanne siis on miehille merkittävästi pahempi, tilannehan voi jatkua noiden kolmen miehen osalta samanlaisena vaikka koko elämän ajan.
Ei tuossa laskuesimerkissä sanottu mitään siitä, etteivät naiset suostuneet kelpuuttamaan muita kuin mies A:n. Voi myös olla että vain mies A kelpuutti nämä naiset. Eron aloitteentekijästäkään ei ollut puhetta. Ehkä kyseessä on että A-mies huoli kenet vaan, ja viiden vuoden jälkeen se alkoi paistaa läpi ("en mä sua halunnut mutta onpahan joku"-vähättelyasenne ei pysy piilossa kuin maksimissaan 5v), jolloin nainen totesi että vaikka jäisi yksin niin parempi sekin kuin olla hätävara. Emme voi tietää olisiko miehet B-D kelpuuttaneet ketään naisista, se ei käy esimerkistä ilmi. Ei sekään, olisiko miehiä B-D kelpuutettu. Monilla "palstalassukoiksi" haukutuillakin miehillä on se asenne, että naisille ei kelpaa mikään ja yrittävät kuulemma kaikkia naisia, mutta tosiaan silti ei kelpaa lihava, ruma, yh, nalkuttaja jne. Jos nainen A oli yh, B ruma, C läski ja D nalkuttaja. Mies A kokeili kaikkia koska mikä vaan "kelpaa", muttei kyennyt peittelemään turhautumistaan naisten vikoihin viittä vuotta pidempään, vaikka ryhtyi suhteeseen niistä huolimatta. Miehet B-D saattoivat olla näitä "kyllä mulle kelpaa kaikki paitsi toi ja tää ja se ja nuo ja..."-tyyppejä.
Monista näistä miesten viesteistä paistaa läpi (poikkeuksena kuitenkin esim. alkup. viestin 20 kirjoittaja), että nämä miehet olisivat valmiita suhteeseen about minkä kanssa vaan ja valmiita vaikka ampumaan itseään jalkaan suhteeseen päästäkseen, MUTTA eivät silti puhu mitään sen suhteen ylläpitämisestä tai vaalimisesta. Tämän olen käytännössäkin havainnut parin kohdalleni osuneen miehen ongelmaksi. Kaikki mahdollinen tehtiin kyllä, jotta suhteeseen päästiin. Kun suhde oli vähän vakiintunut, niin "nyt mulla on säännöllistä pillua eikä enää tartte tehä mitään"-asenne nousi esiin. Eli esim. kaikki mun kehuminen loppui viimeistään kuukauden jälkeen, samoin miesten itsestään huolehtiminen, ja näistä miehistä alkoikin tosi nopeasti paistaa läpi, että he olivat mun kanssa vain, koska olin eka jolta sai. Ne suhteet päättyivät hyvin nopeasti tämän jälkeen, mikä oli näille tyypeille täysin käsittämätöntä. Yksi jopa sanoi näin, kun puuhasin lähtöä ns. viimeisen kerran ja kerroin että esim. henkilökohtaisesta hygieniasta tulee huolehtia myös parisuhteessa: "Siis pitäiskö mun käydä sun takia joka päivä suihkussa koko loppuelämä?" Joo, kyllä pitäis, miinus jos olet tosi kipeä. "Iskemisvaiheessa" tämä oli tällekin sankarille ihan itsestäänselvää.
Mitä halusin sanoa, on että ihmekös tuo, jos näille kuka vaan käy -miehille sitten tulee yllätyksenä kun se kuka vaan lähtee etsimään parempaa. Ymmärrän hyvin, että on vaikeaa panostaa suhteeseen jos ei ole sitä kemiaa. Siksi järkevät ihmiset ei usein lähde suhteeseen jos sitä ei ole. Ei maksa vaivaa, kun ei pysty loppuikäänsä feikkaamaan.
Kaikillahan tietysti on se taso, jota ylempää ei puolisoa saisi. Kyse on kuitenkin "tyytymisestä" vain jos siitä paremmasta haaveilee. Nykyinen mieheni vei jalat ja kädetkin altani, ja osasi siskojensa mukaan käydä suhkussa joka päivä myös sinkkuna, eli ei tartte siitä huolestua. Kolmentoista vuoden aikana ei ole kertaakaan tullut niin millään lailla ilmi, että olisi "vain tyytynyt" muhun, vaan tiedän hyvinkin tarkkaan, mitä hän minussa näkee. Ei tee mieli erota minkään "pikkusyyn" takia (usein tämä "pikkusyy" on se, ettei mies näe tarvetta hoitaa parisuhdetta enää sen saamisen jälkeen) kun tuntee olevansa arvostettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite olen miettinyt näin miehenä, että jos ei hommais enää ollenkaan naista.
Älä hommaa kumppania vaan fuckbuddy. Itse ainakin kyllästyn kuuntelemaan naisten höpinöitä ja alan kaipaamaan omaa rauhaa heti kun olen tyydytetty.
Seksisuhde olisi minulle naisena kelvannut mainiosti, mutta kun kaikki tarjokkaat olivat juuri tuollaisia vähä-älyisiä idiootteja niin eipä siitä mitään tullut. Jotain tasoa pitää olla pelkässä seksikumppanissakin.
No niinpä juuri.
Olisi kiva kun tapaisi ihmisen jonka kanssa vaikka vain sekstailisi, mutta kun siinäkin itsellä ainakin, on kriteerit. Eikä ne kriteerit niinkään liity ulkonäköön, vaan miehestä pitää löytyä jotain tavoittelemisen arvoista älyllisesti.
On noita komeita miehiä nähty, mutta kun ei sytytä niin ei.
Olisi kiva löytää mies kenen kanssa voisi ottaa rennosti ja nähdä kun näkee (ei sulje pois pois mitään vaan antaa mahdollisuuden). Mutta ei, ei vain tapaa tarpeeksi lahjakasta yksilöä :)
Ei kaikki naiset kaipaa sormuksia heti sormeen ja vakiintumista ylipäätään. Kyllä sitä pitää tutkailla aikansa eikä ostaa sikaa säkissä.
Sanokaas naiset, onko tää nyt sen miestyypin edustaja, joka ei tajua tehneensä mitään kummallista jos on töllännyt, kieppunut ja vaaninut ympäriinsä, hihitellyt hermostuneesti, kysynyt "käytkö usein täällä" ja "mitä sinunlaisesi nainen tekee tällaisessa paikassa", kertonut puolirasvaisia, huonoja vitsejä, "vahingossa" hipaissut peffaa ja rintaa - mutta EI ole suoraan pyytänyt treffeille? Näinkö nää hyypiöt ajattelee tuon "aloitteen tekemisen"?