Lue keskustelun säännöt.
Miehille kelpaisi mikä tahansa nainen
17.08.2016 |
Olen nuori nainen ja parisuhteessa, mutta pari vuotta sitten en ollut ja reilun vuoden ajan Tinderiä ja pyörähdin nopeasti Suomi24 treffeissä. Käyn myös paljon ulkona, esimerkiksi musiikkikeikoilla, joten tapasin miehiä luonnossakin (luonnossa tapasin miehenikin lopulta).
.
Osa miehistä joihin tutustuin, olisi kelpuuttanut melkein minkä tahansa naisen. Tämä selvisi hyvin nopeasti puheesta ja käytöksestä. Myös minun kanssani nämä miehet olivat valmiita yrittämään tosissaan, vaikka juttumme ei olisi toiminut mitenkään päin.
Meillä ei ollut välttämättä mitään yhteistä mielenkiinnonkohdetta, huumorintajumme eivät kohdanneet, tulevaisuuden haaveet olivat erilaisia. Silti nämä miehet halusivat aina nähdä uudestaan, pommittivat viesteillä ja olivat valmiita esittelemään minut kavereilleen.
Miehet itsekin tiedostivat ongelmat välillämme, jos minä en nauranut heidän vitseilleen niin eivät hekään minun jne. Kun puhuin harrastuksistani, kuuntelivat kovinkin kiinnostuneina ja kyselivät lisää, mutta seuraavalla tapaamisella olivat unohtaneet lähes kaiken (en tarkoita vain jotain pieniä yksityiskohtia).
.
Nämä ihmissuhteet olivat epämiellyttäviä ja lopulta minä olin se, joka näissä lopetti tapailemisen. Yleensä lopetin siinä vaiheessa kun olisi pitänyt siirtyä seksin harrastamiseen, tein valinnan että olen mieluummin ilman (turha höpöttää pihtaamisesta siksi etten makaa ei-kiinnostavien miesten kanssa, parisuhteessa olen hyvin aktiivinen ja kokeilunhaluinen).
.
En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa? Eikö kumppanin pitäisi olla paras ystävä? Minulle olisi vaivaannuttavaa elää sellaisen miehen kanssa, joka on ihan kunnollinen ja hoitaa osuutensa, mutta jonka kanssa ei olisi mitään yhteistä harrastusta, elämäntapaa tai edes molempia huvittavaa komediasarjaa.
Yksi teoriani on, että nämä miehet eivät ole olleet paljoa tekemisissä naisten kanssa tai ovat olleet tekemisissä yhden tyyppisten naisten kanssa. He eivät tiedä, että naisia on paljon erilaisia ja että esim minä en ole heille sopivin. He kenties pitävät naisia yhtenäisenä ryhmänä, ja koska naiset eivät heidän kuvitelmissaan sisällä juurikaan eroja, jokainen ok-näköinen nainen on mahdollinen elämänkumppani?
Toisaalta tuolla tavalla treffeillä käydessään luulisi heidänkin oppivan, että naisia on erilaisia.
Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy. Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
.
Vaikka otsikko onkin kärjistävä, en tarkoita kaikkia maailman miehiä. Puhun vain heistä, jotka kuuluvat yllä kirjoittamaani ryhmään.
Kommentit (368)
asian ytimessä kirjoitti:
Olisi kiva kun tapaisi ihmisen jonka kanssa vaikka vain sekstailisi, mutta kun siinäkin itsellä ainakin, on kriteerit. Eikä ne kriteerit niinkään liity ulkonäköön, vaan miehestä pitää löytyä jotain tavoittelemisen arvoista älyllisesti.
On noita komeita miehiä nähty, mutta kun ei sytytä niin ei.
Aika jännä kyllä miten erilaisia ihmiset ovat. Itse miehenä en nauti pelkästä panemisesta tai pelkästä seksistä vaan haluan, että minulla on henkinen yhteys siihen naiseen kenen kanssa harrastan seksiä. Vaikka ulkomuodoltani olen miehekkään näköinen nallekarhu niin sisältäni olen seksuaalisesti aika feminiininen.
Joudun aina hämilleni siitä jos joku nainen alkaa ehdottelemaan pelkkää seksi suhdetta yleensä se juttu jää sitten aina siihen. Tiedän kyllä, että olen jollain tavalla poikkeava ei suurin osa miehistä toimi näin. Pelkkä mekaaninen laukeaminen ja orgasmi ei merkitse itselleni juuri mitään ja yleensä monet naiset ovat ihmeissään kun en olekaan samanlainen kun muut miehet yleensä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on vain katkeroituneita luuserimiehiä valittamassa. Täällä ei ole keskimääräistä miestä tai menestynyttä miestä keskustelemassa siitä saako mies naisen helposti vai ei.
Unohtamatta, että nämä palstalla kirjoittelevat miehet ovat niitä muutenkin yksinäisiä miehiä, joilla ei ole miespuolisiakaan kavereita. He eivät näe, kuinka pariutuminen todellisuudessa muodostuu; kuinka ihmiset kohtaavat toisiaan baareissa ja harrastuksissa ja ystäväpiirien kautta. On vain netti ja sieltä muodostuva vääristynyt todellisuus.
Täällä varmaan yksi malliesimerkki "yksinäisestä miehestä". Ikää 21 ja kaverit voi laskea yhden käden sormilla. Tosiaan olen ihan "normaali" työssäkäyvä, mukava, muut huomioon ottava nuorimies, mutta sosiaalisilta taidoiltani minua tuskin voi laskea ns." normaaliksi". Olen nimittäin ujo ja huonolla itsetunnolla varustettu. Itsetunto ongelmat juontaa juurensa varmaan teini-iästä, kun olin selvästi ylipainoinen. Nykyäänkin omakuva ihan vinksallaan, vaikka 186/66 mitoilla kolkuttelen painoindeksissä alipainoisen osion ovia. Toinen itsetuntoon vaikuttanut tekijä (yllätys yllätys) naiset, enkä siis mitenkään syyllistä naisia tästä. Totuus vaan on että kun et ole koskaan saanut naisilta mitään huomiota, et pitänyt kädestä, et suudellut, et istunut kahdestaan katselemassa auringonlaskua. Sitä vaan alkaa tuntemaan itsensä huonoksi, rumaksi, tarpeettomaksi sekä riittämättömäksi.
Olenkin viime aikoina koittanut lopettaa haaveilun että löytäisin elämääni jonkun jolta saisin läheisyyttä, halauksia, pusuja, yhdessäoloa. Tiedän kyllä että täältä kotisohvalta en ketään tule löytämään, tinder ei ole asiaa auttanut, mutta en tiedä mistä edes etsisin. Baariin en kehtaa/halua yksin mennä, enkä varmaan uskaltaisi ketään edes lähestyä. Kokemuksesta myös tiedän, että jos juon niin paljon että omat estoni katoavat olen perus suomalainen juntti vailla käytöstapoja. Semmoista kuvaa en halua kellekkään antaa, sillä se on täysin eri ihminen kun minä selvinpäin.
Lopputulema on että istun lauantai-iltana kotona yksin, juon kaljaa ja kirjoitan vauva.fi foorumille avautumista elämästäni :D
Parempaa viikonloppua kaikille
schnappi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on vain katkeroituneita luuserimiehiä valittamassa. Täällä ei ole keskimääräistä miestä tai menestynyttä miestä keskustelemassa siitä saako mies naisen helposti vai ei.
Unohtamatta, että nämä palstalla kirjoittelevat miehet ovat niitä muutenkin yksinäisiä miehiä, joilla ei ole miespuolisiakaan kavereita. He eivät näe, kuinka pariutuminen todellisuudessa muodostuu; kuinka ihmiset kohtaavat toisiaan baareissa ja harrastuksissa ja ystäväpiirien kautta. On vain netti ja sieltä muodostuva vääristynyt todellisuus.
Täällä varmaan yksi malliesimerkki "yksinäisestä miehestä". Ikää 21 ja kaverit voi laskea yhden käden sormilla. Tosiaan olen ihan "normaali" työssäkäyvä, mukava, muut huomioon ottava nuorimies, mutta sosiaalisilta taidoiltani minua tuskin voi laskea ns." normaaliksi". Olen nimittäin ujo ja huonolla itsetunnolla varustettu. Itsetunto ongelmat juontaa juurensa varmaan teini-iästä, kun olin selvästi ylipainoinen. Nykyäänkin omakuva ihan vinksallaan, vaikka 186/66 mitoilla kolkuttelen painoindeksissä alipainoisen osion ovia. Toinen itsetuntoon vaikuttanut tekijä (yllätys yllätys) naiset, enkä siis mitenkään syyllistä naisia tästä. Totuus vaan on että kun et ole koskaan saanut naisilta mitään huomiota, et pitänyt kädestä, et suudellut, et istunut kahdestaan katselemassa auringonlaskua. Sitä vaan alkaa tuntemaan itsensä huonoksi, rumaksi, tarpeettomaksi sekä riittämättömäksi.
Olenkin viime aikoina koittanut lopettaa haaveilun että löytäisin elämääni jonkun jolta saisin läheisyyttä, halauksia, pusuja, yhdessäoloa. Tiedän kyllä että täältä kotisohvalta en ketään tule löytämään, tinder ei ole asiaa auttanut, mutta en tiedä mistä edes etsisin. Baariin en kehtaa/halua yksin mennä, enkä varmaan uskaltaisi ketään edes lähestyä. Kokemuksesta myös tiedän, että jos juon niin paljon että omat estoni katoavat olen perus suomalainen juntti vailla käytöstapoja. Semmoista kuvaa en halua kellekkään antaa, sillä se on täysin eri ihminen kun minä selvinpäin.
Lopputulema on että istun lauantai-iltana kotona yksin, juon kaljaa ja kirjoitan vauva.fi foorumille avautumista elämästäni :D
Parempaa viikonloppua kaikille
Jep, ja samoja tuntemuksia on monilla naisillakin (vaikka netin mukaan kaikki naiset saavat miehen koska tahansa, en minäkään kuitenkaan mikään satuolento ole).
18 vuotta sitten ensimmäiset kaverit alkoivat pussailla poikia - minä odotan ensimmäistä suudelmaa edelleen. Jokainen poika, johon ihastuin, joko ignoorasi tai pilaili kustannuksellani. Vähän aikuisempana käskettiin mennä pois, naurettiin päin naamaa, sanottiin että ollaanhan vain kavereita, vastattiin mun aloitteeseen flirttailemalla vain saadakseen mut ihastumaan vaikka kotona odotti sitten tyttöystävä (yksi jaksoi tätä 8kk ennen kuin asia selvisi)... lista on loputon ja masentava.
Mulla on kyllä kavereita ollut aina, edes muutama, mutta ei se ole itsetuntoani naisena ja seksuaalisena olentona auttanut. On äärimmäisen vaikeaa ajatella olevansa viehättävä, kun koskaan ei ole vastakkainen sukupuoli halunnut. Tunnelmat ovat vaihdelleet itsemurha-ajatuksista "mä en mitään miehiä tarvi" -hurmokseen.
Yritän aktiivisesti lopettaa haaveilua ja olla onnellinen just näin. Todellakin parempaa viikonloppua, kaikille meille :).
Ei ole tavallisella naisellakaan kysyntää! Juopot ja syrjäytyneet kelpuuttaisi mut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika kauheaa olla se nainen, joka ei kelpaa kenellekään, kun kaikkialla toitotetaan, että miehet ottavat kenet tahansa ja nainen saa vähintään seksiä milloin vain... Mä siis en ole edes nainen, en ole mitään.
Suurimmalle osalle miehistä ehkä kelpaa mikä tahansa nainen, mutta itselläni on juuri päinvastainen ongelma: En löydä mistään naisia jotka olisivat edes etäisesti mielenkiintoisia, saati sitten sellaista joka olisi mielenkiintoinen, siedettävän näköinen ja sopivilla arvoilla varustettu.
Ts. luulenpa ettei muut miehet vaadi naiseltaan mitään koska valinnanvaraa ei vain ole, ja jos yrittää saada yhtään mitään muuta kuin sen että se ihminen on naispuolinen, niin valikoimat on täysin onnettomat.