Lue keskustelun säännöt.
Miehille kelpaisi mikä tahansa nainen
17.08.2016 |
Olen nuori nainen ja parisuhteessa, mutta pari vuotta sitten en ollut ja reilun vuoden ajan Tinderiä ja pyörähdin nopeasti Suomi24 treffeissä. Käyn myös paljon ulkona, esimerkiksi musiikkikeikoilla, joten tapasin miehiä luonnossakin (luonnossa tapasin miehenikin lopulta).
.
Osa miehistä joihin tutustuin, olisi kelpuuttanut melkein minkä tahansa naisen. Tämä selvisi hyvin nopeasti puheesta ja käytöksestä. Myös minun kanssani nämä miehet olivat valmiita yrittämään tosissaan, vaikka juttumme ei olisi toiminut mitenkään päin.
Meillä ei ollut välttämättä mitään yhteistä mielenkiinnonkohdetta, huumorintajumme eivät kohdanneet, tulevaisuuden haaveet olivat erilaisia. Silti nämä miehet halusivat aina nähdä uudestaan, pommittivat viesteillä ja olivat valmiita esittelemään minut kavereilleen.
Miehet itsekin tiedostivat ongelmat välillämme, jos minä en nauranut heidän vitseilleen niin eivät hekään minun jne. Kun puhuin harrastuksistani, kuuntelivat kovinkin kiinnostuneina ja kyselivät lisää, mutta seuraavalla tapaamisella olivat unohtaneet lähes kaiken (en tarkoita vain jotain pieniä yksityiskohtia).
.
Nämä ihmissuhteet olivat epämiellyttäviä ja lopulta minä olin se, joka näissä lopetti tapailemisen. Yleensä lopetin siinä vaiheessa kun olisi pitänyt siirtyä seksin harrastamiseen, tein valinnan että olen mieluummin ilman (turha höpöttää pihtaamisesta siksi etten makaa ei-kiinnostavien miesten kanssa, parisuhteessa olen hyvin aktiivinen ja kokeilunhaluinen).
.
En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa? Eikö kumppanin pitäisi olla paras ystävä? Minulle olisi vaivaannuttavaa elää sellaisen miehen kanssa, joka on ihan kunnollinen ja hoitaa osuutensa, mutta jonka kanssa ei olisi mitään yhteistä harrastusta, elämäntapaa tai edes molempia huvittavaa komediasarjaa.
Yksi teoriani on, että nämä miehet eivät ole olleet paljoa tekemisissä naisten kanssa tai ovat olleet tekemisissä yhden tyyppisten naisten kanssa. He eivät tiedä, että naisia on paljon erilaisia ja että esim minä en ole heille sopivin. He kenties pitävät naisia yhtenäisenä ryhmänä, ja koska naiset eivät heidän kuvitelmissaan sisällä juurikaan eroja, jokainen ok-näköinen nainen on mahdollinen elämänkumppani?
Toisaalta tuolla tavalla treffeillä käydessään luulisi heidänkin oppivan, että naisia on erilaisia.
Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy. Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
.
Vaikka otsikko onkin kärjistävä, en tarkoita kaikkia maailman miehiä. Puhun vain heistä, jotka kuuluvat yllä kirjoittamaani ryhmään.
Kommentit (368)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1)En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa?
2) Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy.
3) Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
1) siksi ettei miehillä ole parisuhdemarkkinoilla muita vaihtoehtoja kuin toimia juuri noin, tai viettää loppuelämänsä yksin.
2) ei tuo ole mikään vaihtoehto, vaan täyttä todellisuutta 95% kaikista miehistä.
3) 99% miehistä on sitä mieltä että ehdottomasti on parempi kuin yksinäisyys.
1) Melkein kaikki miehet pariutuvat kuitenkin ilman tätä lähestymistapaa.
2) Tämä on ihan totta, joskaan tilanne ei varmaankaan koske 95 % miehistä
3) Tämä on ihan lööperiä.
-20
1) no ei todellakaan pariudu. Miehet pariutuu kusettamalla naista etteivät tuota tapaa käytä, ja yrittämällä kymmeniä samaan aikaan. Tuota jos jaksaa jatkaa vuosikausia, niin jokin tärppää, mutta kaikki miehet eivät vain moista henkisesti jaksa.
2) joo, 95% voi tosiaan olla hieman alakanttiin, mutta suuruusluokka on kyllä oikea.
3) ei ole vaan täyttä todellisuutta miehille. Näkyyhän se erotilastoistakin, etteivät miehet eroa juuri hae, oli suhde sitten miten huono tahansa, koska se on kuitenkin parempi kuin ei suhdetta.
Hei, olen mies, joten tiedän sinun puhuvan paskaa. Tai siis toivon, ettet oikeasti usko kaikkien miesten olevan noin epätoivoisia ja katkeria.
Itse asiassa sinun kannattaisi miettiä lähestymistapasi vaihtamista, jos se ei toimi. Useimmat naiset ja miehet haluavat tuntea olevansa toiselle erityisiä. Jos et pysty sanomaan, miksi juuri teidän kahden kannattaisi seurustella, jätä väliin. -20
Olen eri mies kuin jolle vastasit, mutta naisia vaivaa juurikin tämä halu olla erityinen sille toiselle puoliskolle. En tiedä mistä tämä kumpuaa, onko se biologiaa vai prinsessasatujen vaikutusta. Monella nuorella on luultavasti samanlaisia ajatuksia sielunkumppanista, mutta ellei satu kuulumaan siihen 10-20% miehistä jotka saavat naisseuraa ilman suurempia ongelmia, niin tuo harhakuva karisee melko nopeasti. Seurustelu- ja parisuhteen saaminen vaatii tavismieheltä oikeasti kovaa työtä eikä silloin saa olla nirso. Tai sitten ottaa sen riskin että todennäköisyys parisuhteelle jää pieneksi.
Itse olen eronnut ja kuvittelin, että olimme ne erityiset toisillemme entisen vaimoni kanssa. Eron jälkeen minulle ei ole moisia kuvitelmia vaan uudeksi kumppaniksi käy suurin piirtein samat arvot jakava nainen. Tämäkään ei ole ehdoton vaatimus jos yhteisellä sopimuksella arki saadaan rullaamaan ja kumpikin kunnioittaa toisen mielipidettä.
Sinun kirjoittelustasi paistaa melko vahva idealismi, joten voidaan päätellä että olet onnellisesti ensimmäisessä vakavassa parisuhteessa tai sitten kuulut huippumiehiin joilla on varaa valikoida naisten joukosta siulunkumppaneita. Tai sitten olet nuori romantikko jolla ei ole vielä oikeaa kokemusta naisten käyttäytymisestä parisuhdemarkkinoilla.
Joo, voi vitsi, taidan olla turhan romanttinen idealisti, kun en halua olla vaan sellainen kumppani, johon piti nyt tyytyä kun ei muitakaan saanut.
Mitä helvettiä, kuka ei ole mieluummin yksin kuin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei oikeasti tahdo olla juuri sinun kanssasi?
Käsittelet asiaa hieman liian mustavalkoisesti kuten naiset yleensä tekevät. Ei suurin osa miehistäkään nyt ketä tahansa ottaisi kotiorjaksi ja selänpesijäksi (hehee). Mutta skaala on toki laajempi kuin naisilla eikä sellaisia kynnyskysymyksiä ole niin paljon kuin naisilla. Siksi voi olla että naisten mielestä miehille kelpaa kuka tahansa. Miehet ovat omien kokemusten perusteella myös valmiimpia kokeilemaan parisuhdetta myös sellaisen naisen kanssa joka ei heti saa aikaan ilotulitusta ja maan järkkymistä, kun taas naiset torppaavat huomattavasti useammin koko ajatuksen suoralta kädeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miesten vastentahtoinen sinkkuus on oikeaa yksinelämistä. Siinä missä sinkkunaisella on baaripanoja, seksisuhteita ja laaja kaveripiiri mies on usein oikeasti yksin. Siksi miehelle kelpaa melkein mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Samanlainen nainen olen minäkin. En missään nimessä kaunotar, luonne kai ok. Eivät ole miehet tulleet hakemaan kotoa. Eikä kaupasta, harrastuksista, työpaikalta, kirjastosta... Missään ei ole mieheltä tullut mitään aloitetta. No, kerran yksi mies nojasi tosi lähelle bussissa, sen verran aloitteellisuutta ovat miehet osoittaneet suuntaani. Kännisten horinoita baarissa en laske aloitteiksi, miehet totta kai laskevat. Siitä se myyttinen miesten aloitteiden tekeminen tulee. Ympäripäissään sönkötetään jotain kapakan joka naiselle.
Sitten minun tekemäni aloitteet. En ole ikinä tehnyt aloitetta. Miehet hyväksyvät naisen aloitteeksi vain kirjallisen kosinnan, koska heidän mukaansa mies ei kykene vähemmästä ymmärtämään. Miesparka. Raukka.
Niimpä! Kuinka moni mies on selvinpäin livenä tehnyt aloitteen?? Kännisiä horonoita ei aloitteiksi lasketa, ne on naisista vastenmielisiä.
Kuinka moni nainen on tehnyt aloitteen? Mitään silmäniskuja ei lasketa vaan oikean aloitteen?
Kerro, millainen on oikea aloite.
Itselleni katsekin on jo aloite. Menen miehen juttusille vain, jos saan ensin häneltä sellaisen katsekontaktin, joka viestittää että lähestyminen on tervetullutta. Jos mies kääntää välittömästi katseensa pois tai ei ollenkaan katso kohti, niin en tietenkään sellaista miestä lähesty. Ensin katse ja sanaton viestintä, sitten vasta juttusille. Ja sama toisinpäin: jos minua katsoo mies, josta en ole kiinnostunut, niin vältän katsomasta häntä silmiin ja toivon, että hän siitä ymmärtää olla lähestymättä.
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
Tuntuu, että silmäpelin taito on katoava luonnonvara. Vielä nykyisten kolmikymppisten vanhempien sukupolvelle oli selvää, että katsekontaktin ottaminen kahdesti merkitsi lupaa lähestyä. Se oli aikansa Tinderiä se. -20
Merkitsikö?! Miksei minulle kukaan kertonut vaan pidettiin siinä käsityksessä, että naisia kohtaan osoitettu kiinostus on lähtökohtaisesti sukupuolista häirintää?
Siekin taidat olla 70-luvulla syntynyt yksinhuoltajan lapsi, sillä minä olen saanut samanlaisen kasvatuksen/käsityksen.
Naulan kantaan! Lähivanhemmaltani en tällaista oppia kuitenkaan saanut vaan pikemminkin koulusta ja tiedotusvälineiltä. Tai onhan vanhempani voinut tähän vaikuttaa kierosti negatiivisen psykologian kautta. Hänellä kun vaihtuivat tiheään kaikennäköiset kumppanit, mitä häpesin niin paljon, että pidin tärkeänä itse toimia toisin.
Kertokaas nyt arvon palstamiehet. Mihin mies tarvitsee parisuhteen? Mitä funktiota parisuhde miehelle palvelee? Joo, seksi toki, mutta mikä muu?
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat omien kokemusten perusteella myös valmiimpia kokeilemaan parisuhdetta myös sellaisen naisen kanssa joka ei heti saa aikaan ilotulitusta ja maan järkkymistä, kun taas naiset torppaavat huomattavasti useammin koko ajatuksen suoralta kädeltä.
Tähän olen kyllä vamis uskomaan. Miehillä tuntuu olevan keskimäärin enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä sellaiseen "odotetaan ja katsotaan" -lähestymistapaan. Tämä voi johtua monesta syystä, esimerkiksi naisten takaraivossa tikittävästä biologisesta kellosta, miesten keskimäärin huonommasta itsetuntemuksesta, naisten paremmasta valmiudesta olla sinkkuna jne.
Itse joudun torjumaan naisia aika nopeasti, koska etsin itselleni elämänkumppania, ja minulla on ehdottomana kriteerinä se, ettei nainen saa haluta lapsia. Ikäryhmässäni (30 +/- 5 vuotta) se on aika harvinaista. Olen siis tottunut siihen, että tiettyjen ehtojen jäädessä täyttämättä ei jäädä odottelemaan. -20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei kelpaa ihan mikä tahansa nainen. En hyväksy alkoholisteja, huumekäyttäjiä, armeijapomoja, pomottelijoita ja väkivaltaisia naisia. Naisesta löytää varmasti tietoa internetistä esim: instagram, ja facebook-tilit, ja sieltä pystyy päättelemään henkilöstä tosi paljon asioita.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tämä nyt on? Yleinen konsensus palstalla on että rumatkin miehet haluavat vain kauneimpia naisia ja siinä on turha väittää vastaan. Nyt sitten nainen itse toteaa saman! HAHAHAA, tämän täytyy olla sitä kuuluisaa naisen logiikkaa.
Ja sitä kuuluisaa miesten logiikkaa on, että kuka tahansa nainen saa kenet tahansa miehen koska vaan, ja viimeistään viiden päivän kuluessa. Mutta tokikaan yh, lihava, ruma, pienitissinen tai yli 20-vuotias nainen ei kelpaa kenellekään. Yli 30-vuotiaat naiset ovat sitten jo ongelmajätettä ulkonäöstä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas nyt arvon palstamiehet. Mihin mies tarvitsee parisuhteen? Mitä funktiota parisuhde miehelle palvelee? Joo, seksi toki, mutta mikä muu?
Arjen jakaminen toisen kanssa, romanttisen rakkauden kohteena ja lähteenä toimiminen, kumppanuus ja tiimikaverius, yhteisten unelmien tavoitteleminen, syvällinen toiseen ihmiseen tutustuminen sekä läheisyys ja seksi ovat esimerkkejä asioista, joita ainakin minä tarvitsen ja joita vaille sinkkuna jään.
Jos ei mitään tällaista kaipaa, ei varmaan kaipaa parisuhdettakaan. Vaikka lapsettomilla pariskunnilla on paras elintaso, ei nykypäivän Suomessa tarvitse olla naimisissa selviytyäkseen taloudellisesti. Hieno juttu, jos viihtyy loistavasti sinkkuna. Olen sellaisesta melkein kateellinen. :) -20
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan olisi huonossa tai tympeässä suhteessa. Mitä hittoa?
Olen ollut elämässäni kahdessa parisuhteessa (toinen jatkuu edelleen) ja näiden ulkopuolella on ollut pitkiä sinkkuaikoja.
No sitä hittoa, että sulle pitkiä aikoja tarkoittaa 2 tuntia ... 5 päivää, ja miehelle 5 vuotta ... 50 vuotta.
Ero sukupuolten välillä on tässä kysymyksessä valtavaa suuruusluokkaa.
Oikeastiko joku kuvittelee noin?
Mä olen nuori, ihan kaunis ja fiksu nainen, joka on todellakin mielummin yksin kuin jonkun "ihan ok"-miehen kanssa.
Täytyy olla oikeasti aika hemmetin hyvä ja juuri minulle sopiva "sielunkumppani", että lähden parisuhteeseen.
Viihdyn vallan mainiosti myös yksin, eli mitään "tarvetta" ei ole löytää kumppania (no, seksin puolesta olisi tietysti kiva jos olisi kumppani, mutta olen onneksi hiton hyvä masturboimaan ja oma käsi antaa aina ja nopeasti hyvät orkut toisin kuin mies).
Jos tulee oikeasti sopiva vastaan ja tunne on molemminpuolinen, niin sitten voin pariutuakin - muuten en.Nimim. kuusi vuotta sinkkuna
Juuri näin, minä 3-kymppisenä naisena allekirjoitan tämän. Hyvää kannatta odottaa! Itse tapasin 28-vuotiaana nykyisin aviomieheni ja lapsemme isän, joka todellakin on se paras ystäväni ja sielunkumppanini kuten minäkin hänelle. Ennen tätä suhdettamme en ollut seurustellut paria lyhyttä romanssia lukuunottamatta enkä harrastanut yhden yön suhteita. Toki koin välillä surua yksinäisyydestäni ja kaipasin parisuhteen tuomaa läheisyyttä, mutta en kerta kaikkiaan voinut enkä edelleenkään voisi ryhtyä seurustelemaan ihmisen kanssa sen takia, että olisi "vain joku". Jos en olisi tavannut miestäni, niin edelleenkin olisin mieluummin itsekseni kuin kumppanin kanssa, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä, koska elämäänsä voi ja pitää hankkia muutakin sisältöä kuin sen parisuhteen. Kyllä sellainen sinkkumieskin on naisen näkökulmasta moninkertaisesti kiinnostavampi ja vetovoimaisempi, jolla on se itsenäinen elämän, omia harrastuksia ja intohimon kohteita verrattuna mieheen, joka vain kiertää epätoivoisena naisen luota toiselle kyselemässä, että "Alkasit sää mun kanssa? Eikö? Entäs sää sitten?"
Kyllä niistä harrastuksistakin saa riitoja aikaiseksi, kun ne kuitenkin naisen mielestä syövät "yhteistä aikaa". Ovat vain juhlapuheissa ok nuo itsenäinen elämä ja harrastukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1)En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa?
2) Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy.
3) Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
1) siksi ettei miehillä ole parisuhdemarkkinoilla muita vaihtoehtoja kuin toimia juuri noin, tai viettää loppuelämänsä yksin.
2) ei tuo ole mikään vaihtoehto, vaan täyttä todellisuutta 95% kaikista miehistä.
3) 99% miehistä on sitä mieltä että ehdottomasti on parempi kuin yksinäisyys.
1) Melkein kaikki miehet pariutuvat kuitenkin ilman tätä lähestymistapaa.
2) Tämä on ihan totta, joskaan tilanne ei varmaankaan koske 95 % miehistä
3) Tämä on ihan lööperiä.
-20
1) no ei todellakaan pariudu. Miehet pariutuu kusettamalla naista etteivät tuota tapaa käytä, ja yrittämällä kymmeniä samaan aikaan. Tuota jos jaksaa jatkaa vuosikausia, niin jokin tärppää, mutta kaikki miehet eivät vain moista henkisesti jaksa.
2) joo, 95% voi tosiaan olla hieman alakanttiin, mutta suuruusluokka on kyllä oikea.
3) ei ole vaan täyttä todellisuutta miehille. Näkyyhän se erotilastoistakin, etteivät miehet eroa juuri hae, oli suhde sitten miten huono tahansa, koska se on kuitenkin parempi kuin ei suhdetta.
Hei, olen mies, joten tiedän sinun puhuvan paskaa. Tai siis toivon, ettet oikeasti usko kaikkien miesten olevan noin epätoivoisia ja katkeria.
Itse asiassa sinun kannattaisi miettiä lähestymistapasi vaihtamista, jos se ei toimi. Useimmat naiset ja miehet haluavat tuntea olevansa toiselle erityisiä. Jos et pysty sanomaan, miksi juuri teidän kahden kannattaisi seurustella, jätä väliin. -20
Olen eri mies kuin jolle vastasit, mutta naisia vaivaa juurikin tämä halu olla erityinen sille toiselle puoliskolle. En tiedä mistä tämä kumpuaa, onko se biologiaa vai prinsessasatujen vaikutusta. Monella nuorella on luultavasti samanlaisia ajatuksia sielunkumppanista, mutta ellei satu kuulumaan siihen 10-20% miehistä jotka saavat naisseuraa ilman suurempia ongelmia, niin tuo harhakuva karisee melko nopeasti. Seurustelu- ja parisuhteen saaminen vaatii tavismieheltä oikeasti kovaa työtä eikä silloin saa olla nirso. Tai sitten ottaa sen riskin että todennäköisyys parisuhteelle jää pieneksi.
Itse olen eronnut ja kuvittelin, että olimme ne erityiset toisillemme entisen vaimoni kanssa. Eron jälkeen minulle ei ole moisia kuvitelmia vaan uudeksi kumppaniksi käy suurin piirtein samat arvot jakava nainen. Tämäkään ei ole ehdoton vaatimus jos yhteisellä sopimuksella arki saadaan rullaamaan ja kumpikin kunnioittaa toisen mielipidettä.
Sinun kirjoittelustasi paistaa melko vahva idealismi, joten voidaan päätellä että olet onnellisesti ensimmäisessä vakavassa parisuhteessa tai sitten kuulut huippumiehiin joilla on varaa valikoida naisten joukosta siulunkumppaneita. Tai sitten olet nuori romantikko jolla ei ole vielä oikeaa kokemusta naisten käyttäytymisestä parisuhdemarkkinoilla.
Otetaan epätoivoisessa parisuhteen himossaan nainen kuin nainen, ja sitten itketään kun nainen huijasi perhehelvettiin. Niin oikeesti taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Tajuatko edes mitä kirjoitat?
Suurin osa miehistä EI IKINÄ pääse suhteeseen missä nainen pitää miestä erityisenä.
Sinä olisit saanut miehen heti kun olisit vaan halunnut. Onko naiset oikeasti noin sokeita vai noin itseään täynnä että ei tajua tuota asiaa?
Vertaappa tuota samaa työmarkkinoihin. Toinen hakee kaikki mahdollisia työpaikkoja kaikista mahdollisista paikoista ja kaikilla mahdollisilla keinoilla. Hänelle kelpaa mikä tahansa työ koska hän haluaa tehdä työtä. Mutta työtä ei vaan saa mistään. Hänellä on hyvä koulutus mutta ei niin ei.
Sitten tuhansien ja tuhansien hakemusten jälkeen hän saa huonosti palkatun ja veemäisen työn jostain niin nyt hänellä on työ.
Hän on mies.
Nainen saa työtarjouksia vaikka kukaan ei tiedä että nainen on työtön ja mitä työtä hän haluaa tehdä. Hänelle tulee satoja työtarjouksia hyvillä työtarjouksilla ja vähällä palkalla. Mutta mikään ei kelpaa koska ne eivät ole juuri sitä mitä nainen haluaa. Lopulta nainen joutuu itse laittamaan ilmoituksen että on työtön ja etsii työtä tältä alalta. Jolloin hän saa heti kymmeniä soittoja jossa hänelle tarjotaan töitä hyvällä työllä ja palkalla. Nainen saa työn.
Nyt miehellä ja naisella on työ.
Mutta täysin eri panostuksella ja täysin eri tason työ.
Nainen jättää työn parin vuoden jälkeen ja jää työttömäksi koska työttömänä on parempaa kuin töissä joka ei vastaa unelmien työtä. Mies on töissä koska työ on parempaa kuin olla töissä.
Tuo vastaa hyvin paljon parisuhdetta.
Mies tekee niskalimassa töitä saadakseen edes jonkunnäkäisen parisuhteen. Hän ei eroa oli suhde minkälainen vain.
Nainen ei tee mitään suhteen etsimiseen ja eroaa pienimmästäkin syystä.
Tajuan kyllä, mutta sinä et taida tajuta, että työpaikan hankkiminen ja elämänkumpaanin löytäminen ovat kaksi täydellisen erilaista asiaa. Ja juurihan kerroin, mitä esimerkiksi itse tein vuosikausien ajan saadakseni itselleni sellaisen parisuhteen, jonka koen tarvitsevani.
Sinä väität: "Sinä olisit saanut miehen heti kun olisit vaan halunnut." Joo-o, ehkäpä olisin voinut ajatua johonkin on-off -suhteeseen jonkun peluri-peten kanssa tai vaihtoehtoisesti ruveta suorittamaan seurustelua jonkun miehen kanssa, joka nyt sattui haluamaan parisuhdetta jonkun naisen kanssa, ei juuri minun vaan kenen vaan, ja jonka kanssa minulla olisi ollut mitään yhteistä eikä edes puhuttavaa. Mutta miksi minun olisi pitänyt tehdä näin? Mitä positiivista tuollaiset suhteet muka tuovat kenenkään elämään, että parisuhteessa molemmat ovat onnettomia? Miksi kenenkään pitäisi tyytyä tuollaiseen epätyydyttävään hengaaamiseen toisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tunne todellista yhteyttä? Se, että minä naisena oletettavasti olisin saanut jonkun tiskivedenoloisen hengailukaveruussuhteen, jossa kumpikaan ei oikeasti välitä toisesta, ei tehnyt minua onnelliseksi. Huono parisuhde ei tee ketään onnelliseksi, joten jos hyvää ei ole saatavilla, ainakin minä olen sellainen henkilö, joka siinä tapauksessa on mieluummin suosiolla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Katsekontaktia seuraava hymyn olen tulkinnut vain ystävälliseksi eleeksi, joka ei kerro muusta kuin hyvistä käytöstavoista.
Myös jutustelun voi katsoa kuuluvan hyviin käytöstapoihin. Ainakin baarissa sanoisin kyllä moi kaikille naisille, jotka ottavat minuun katsekontaktia ja hymyilevät. Jos osoittautuukin, etteivät he ole minusta romanttisesti kiinnostuneita, voin hyvinkin tututua uuteen ihmiseen tai vaihtaa pari sanaa ilmeisen ystävällisen ihmisen kanssa. Sekin on ihan kivaa.
Aika monta parisuhdetta on syntynyt niin, että se porukan sosiaalinen ja ystävällinen ekstrovertti vetää paikalle jonkun, joka sitten käykin jutustelemaan hänen sosiaalisesti aremman kaverinsa kanssa, ja kas, heillä onkin samanlainen leffamaku ja huumorintaju... -20
Jos joku baarissa katsoo, niin ei se keskustelu- tai edes moikkailuetäisyydellä yleensä ole. Niissä paikoissa missä minä käyn istutaan pöydissä ja on huonoa käytöstä huudella vieraisiin pöytiin, saati jättää oma seurueensa. Baaritiski on paikka, missä olisi mahdollisuus jututtaa aiemmin tuntematonta ihmistä, mutta ei siihen voi jäädä notkumaan kun pitää viedä tarjottimellinen juomia omaan pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan olisi huonossa tai tympeässä suhteessa. Mitä hittoa?
Olen ollut elämässäni kahdessa parisuhteessa (toinen jatkuu edelleen) ja näiden ulkopuolella on ollut pitkiä sinkkuaikoja.
No sitä hittoa, että sulle pitkiä aikoja tarkoittaa 2 tuntia ... 5 päivää, ja miehelle 5 vuotta ... 50 vuotta.
Ero sukupuolten välillä on tässä kysymyksessä valtavaa suuruusluokkaa.
Oikeastiko joku kuvittelee noin?
Mä olen nuori, ihan kaunis ja fiksu nainen, joka on todellakin mielummin yksin kuin jonkun "ihan ok"-miehen kanssa.
Täytyy olla oikeasti aika hemmetin hyvä ja juuri minulle sopiva "sielunkumppani", että lähden parisuhteeseen.
Viihdyn vallan mainiosti myös yksin, eli mitään "tarvetta" ei ole löytää kumppania (no, seksin puolesta olisi tietysti kiva jos olisi kumppani, mutta olen onneksi hiton hyvä masturboimaan ja oma käsi antaa aina ja nopeasti hyvät orkut toisin kuin mies).
Jos tulee oikeasti sopiva vastaan ja tunne on molemminpuolinen, niin sitten voin pariutuakin - muuten en.Nimim. kuusi vuotta sinkkuna
Juuri näin, minä 3-kymppisenä naisena allekirjoitan tämän. Hyvää kannatta odottaa! Itse tapasin 28-vuotiaana nykyisin aviomieheni ja lapsemme isän, joka todellakin on se paras ystäväni ja sielunkumppanini kuten minäkin hänelle. Ennen tätä suhdettamme en ollut seurustellut paria lyhyttä romanssia lukuunottamatta enkä harrastanut yhden yön suhteita. Toki koin välillä surua yksinäisyydestäni ja kaipasin parisuhteen tuomaa läheisyyttä, mutta en kerta kaikkiaan voinut enkä edelleenkään voisi ryhtyä seurustelemaan ihmisen kanssa sen takia, että olisi "vain joku". Jos en olisi tavannut miestäni, niin edelleenkin olisin mieluummin itsekseni kuin kumppanin kanssa, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä, koska elämäänsä voi ja pitää hankkia muutakin sisältöä kuin sen parisuhteen. Kyllä sellainen sinkkumieskin on naisen näkökulmasta moninkertaisesti kiinnostavampi ja vetovoimaisempi, jolla on se itsenäinen elämän, omia harrastuksia ja intohimon kohteita verrattuna mieheen, joka vain kiertää epätoivoisena naisen luota toiselle kyselemässä, että "Alkasit sää mun kanssa? Eikö? Entäs sää sitten?"
Kyllä niistä harrastuksistakin saa riitoja aikaiseksi, kun ne kuitenkin naisen mielestä syövät "yhteistä aikaa". Ovat vain juhlapuheissa ok nuo itsenäinen elämä ja harrastukset.
Jos parisuhteessa riidellään puolison harrastuksiin käytetystä ajasta, niin se tarkoittaa, että puoliso on tullut valkattua väärin perustein. Harrastuksethan ovat parhaimmillaan silloin, kun molemmilla on samansuuntaiset kiinnostuksen kohteet ja niiden parissa voi viettää yhteistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Katsekontaktia seuraava hymyn olen tulkinnut vain ystävälliseksi eleeksi, joka ei kerro muusta kuin hyvistä käytöstavoista.
Myös jutustelun voi katsoa kuuluvan hyviin käytöstapoihin. Ainakin baarissa sanoisin kyllä moi kaikille naisille, jotka ottavat minuun katsekontaktia ja hymyilevät. Jos osoittautuukin, etteivät he ole minusta romanttisesti kiinnostuneita, voin hyvinkin tututua uuteen ihmiseen tai vaihtaa pari sanaa ilmeisen ystävällisen ihmisen kanssa. Sekin on ihan kivaa.
Aika monta parisuhdetta on syntynyt niin, että se porukan sosiaalinen ja ystävällinen ekstrovertti vetää paikalle jonkun, joka sitten käykin jutustelemaan hänen sosiaalisesti aremman kaverinsa kanssa, ja kas, heillä onkin samanlainen leffamaku ja huumorintaju... -20
Jos joku baarissa katsoo, niin ei se keskustelu- tai edes moikkailuetäisyydellä yleensä ole. Niissä paikoissa missä minä käyn istutaan pöydissä ja on huonoa käytöstä huudella vieraisiin pöytiin, saati jättää oma seurueensa. Baaritiski on paikka, missä olisi mahdollisuus jututtaa aiemmin tuntematonta ihmistä, mutta ei siihen voi jäädä notkumaan kun pitää viedä tarjottimellinen juomia omaan pöytään.
Huokaus, kyllä on elämä vaikeaa. Selvä, sinä et pysty missään tapauksessa ottamaan kontaktia baareissa naisiin, asia tuli selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Katsekontaktia seuraava hymyn olen tulkinnut vain ystävälliseksi eleeksi, joka ei kerro muusta kuin hyvistä käytöstavoista.
Myös jutustelun voi katsoa kuuluvan hyviin käytöstapoihin. Ainakin baarissa sanoisin kyllä moi kaikille naisille, jotka ottavat minuun katsekontaktia ja hymyilevät. Jos osoittautuukin, etteivät he ole minusta romanttisesti kiinnostuneita, voin hyvinkin tututua uuteen ihmiseen tai vaihtaa pari sanaa ilmeisen ystävällisen ihmisen kanssa. Sekin on ihan kivaa.
Aika monta parisuhdetta on syntynyt niin, että se porukan sosiaalinen ja ystävällinen ekstrovertti vetää paikalle jonkun, joka sitten käykin jutustelemaan hänen sosiaalisesti aremman kaverinsa kanssa, ja kas, heillä onkin samanlainen leffamaku ja huumorintaju... -20
Jos joku baarissa katsoo, niin ei se keskustelu- tai edes moikkailuetäisyydellä yleensä ole. Niissä paikoissa missä minä käyn istutaan pöydissä ja on huonoa käytöstä huudella vieraisiin pöytiin, saati jättää oma seurueensa. Baaritiski on paikka, missä olisi mahdollisuus jututtaa aiemmin tuntematonta ihmistä, mutta ei siihen voi jäädä notkumaan kun pitää viedä tarjottimellinen juomia omaan pöytään.
Huokaus, kyllä on elämä vaikeaa. Selvä, sinä et pysty missään tapauksessa ottamaan kontaktia baareissa naisiin, asia tuli selväksi.
Aika monta viestiä se vaatikin.
Vierailija kirjoitti:
Ankeaa olla tavallinen nainen. Mua on kerran lähestynyt hyvännäköinen mies. Muuten vaan rumia ja/tai ulkomaalaisia.
Mä en ikinä saa ulkonäöltään unelmieni miestä. Koska ne 10+ naiset nappaavat ne.En ole lihava, mielenvikainen, olen mudokas, pidän huolta hygieniasta, mulla on harrastuksia.
Vaihda unelmia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan olisi huonossa tai tympeässä suhteessa. Mitä hittoa?
Olen ollut elämässäni kahdessa parisuhteessa (toinen jatkuu edelleen) ja näiden ulkopuolella on ollut pitkiä sinkkuaikoja.
No sitä hittoa, että sulle pitkiä aikoja tarkoittaa 2 tuntia ... 5 päivää, ja miehelle 5 vuotta ... 50 vuotta.
Ero sukupuolten välillä on tässä kysymyksessä valtavaa suuruusluokkaa.
Oikeastiko joku kuvittelee noin?
Mä olen nuori, ihan kaunis ja fiksu nainen, joka on todellakin mielummin yksin kuin jonkun "ihan ok"-miehen kanssa.
Täytyy olla oikeasti aika hemmetin hyvä ja juuri minulle sopiva "sielunkumppani", että lähden parisuhteeseen.
Viihdyn vallan mainiosti myös yksin, eli mitään "tarvetta" ei ole löytää kumppania (no, seksin puolesta olisi tietysti kiva jos olisi kumppani, mutta olen onneksi hiton hyvä masturboimaan ja oma käsi antaa aina ja nopeasti hyvät orkut toisin kuin mies).
Jos tulee oikeasti sopiva vastaan ja tunne on molemminpuolinen, niin sitten voin pariutuakin - muuten en.Nimim. kuusi vuotta sinkkuna
Juuri näin, minä 3-kymppisenä naisena allekirjoitan tämän. Hyvää kannatta odottaa! Itse tapasin 28-vuotiaana nykyisin aviomieheni ja lapsemme isän, joka todellakin on se paras ystäväni ja sielunkumppanini kuten minäkin hänelle. Ennen tätä suhdettamme en ollut seurustellut paria lyhyttä romanssia lukuunottamatta enkä harrastanut yhden yön suhteita. Toki koin välillä surua yksinäisyydestäni ja kaipasin parisuhteen tuomaa läheisyyttä, mutta en kerta kaikkiaan voinut enkä edelleenkään voisi ryhtyä seurustelemaan ihmisen kanssa sen takia, että olisi "vain joku". Jos en olisi tavannut miestäni, niin edelleenkin olisin mieluummin itsekseni kuin kumppanin kanssa, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä, koska elämäänsä voi ja pitää hankkia muutakin sisältöä kuin sen parisuhteen. Kyllä sellainen sinkkumieskin on naisen näkökulmasta moninkertaisesti kiinnostavampi ja vetovoimaisempi, jolla on se itsenäinen elämän, omia harrastuksia ja intohimon kohteita verrattuna mieheen, joka vain kiertää epätoivoisena naisen luota toiselle kyselemässä, että "Alkasit sää mun kanssa? Eikö? Entäs sää sitten?"
Kyllä niistä harrastuksistakin saa riitoja aikaiseksi, kun ne kuitenkin naisen mielestä syövät "yhteistä aikaa". Ovat vain juhlapuheissa ok nuo itsenäinen elämä ja harrastukset.
Jos parisuhteessa riidellään puolison harrastuksiin käytetystä ajasta, niin se tarkoittaa, että puoliso on tullut valkattua väärin perustein. Harrastuksethan ovat parhaimmillaan silloin, kun molemmilla on samansuuntaiset kiinnostuksen kohteet ja niiden parissa voi viettää yhteistä aikaa.
Väärin. Harrastuksissa ollaan juuri siksi että saa OMAA aikaa ei siksi että siellä toinen nyhjää vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Tajuatko edes mitä kirjoitat?
Suurin osa miehistä EI IKINÄ pääse suhteeseen missä nainen pitää miestä erityisenä.
Sinä olisit saanut miehen heti kun olisit vaan halunnut. Onko naiset oikeasti noin sokeita vai noin itseään täynnä että ei tajua tuota asiaa?
Vertaappa tuota samaa työmarkkinoihin. Toinen hakee kaikki mahdollisia työpaikkoja kaikista mahdollisista paikoista ja kaikilla mahdollisilla keinoilla. Hänelle kelpaa mikä tahansa työ koska hän haluaa tehdä työtä. Mutta työtä ei vaan saa mistään. Hänellä on hyvä koulutus mutta ei niin ei.
Sitten tuhansien ja tuhansien hakemusten jälkeen hän saa huonosti palkatun ja veemäisen työn jostain niin nyt hänellä on työ.
Hän on mies.
Nainen saa työtarjouksia vaikka kukaan ei tiedä että nainen on työtön ja mitä työtä hän haluaa tehdä. Hänelle tulee satoja työtarjouksia hyvillä työtarjouksilla ja vähällä palkalla. Mutta mikään ei kelpaa koska ne eivät ole juuri sitä mitä nainen haluaa. Lopulta nainen joutuu itse laittamaan ilmoituksen että on työtön ja etsii työtä tältä alalta. Jolloin hän saa heti kymmeniä soittoja jossa hänelle tarjotaan töitä hyvällä työllä ja palkalla. Nainen saa työn.
Nyt miehellä ja naisella on työ.
Mutta täysin eri panostuksella ja täysin eri tason työ.
Nainen jättää työn parin vuoden jälkeen ja jää työttömäksi koska työttömänä on parempaa kuin töissä joka ei vastaa unelmien työtä. Mies on töissä koska työ on parempaa kuin olla töissä.
Tuo vastaa hyvin paljon parisuhdetta.
Mies tekee niskalimassa töitä saadakseen edes jonkunnäkäisen parisuhteen. Hän ei eroa oli suhde minkälainen vain.
Nainen ei tee mitään suhteen etsimiseen ja eroaa pienimmästäkin syystä.
Tajuan kyllä, mutta sinä et taida tajuta, että työpaikan hankkiminen ja elämänkumpaanin löytäminen ovat kaksi täydellisen erilaista asiaa. Ja juurihan kerroin, mitä esimerkiksi itse tein vuosikausien ajan saadakseni itselleni sellaisen parisuhteen, jonka koen tarvitsevani.
Sinä väität: "Sinä olisit saanut miehen heti kun olisit vaan halunnut." Joo-o, ehkäpä olisin voinut ajatua johonkin on-off -suhteeseen jonkun peluri-peten kanssa tai vaihtoehtoisesti ruveta suorittamaan seurustelua jonkun miehen kanssa, joka nyt sattui haluamaan parisuhdetta jonkun naisen kanssa, ei juuri minun vaan kenen vaan, ja jonka kanssa minulla olisi ollut mitään yhteistä eikä edes puhuttavaa. Mutta miksi minun olisi pitänyt tehdä näin? Mitä positiivista tuollaiset suhteet muka tuovat kenenkään elämään, että parisuhteessa molemmat ovat onnettomia? Miksi kenenkään pitäisi tyytyä tuollaiseen epätyydyttävään hengaaamiseen toisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tunne todellista yhteyttä? Se, että minä naisena oletettavasti olisin saanut jonkun tiskivedenoloisen hengailukaveruussuhteen, jossa kumpikaan ei oikeasti välitä toisesta, ei tehnyt minua onnelliseksi. Huono parisuhde ei tee ketään onnelliseksi, joten jos hyvää ei ole saatavilla, ainakin minä olen sellainen henkilö, joka siinä tapauksessa on mieluummin suosiolla yksin.
Ei ihme että parisuhteet ei kestä. Kun sinunkaltaisia naisia on. Eletään jossain ihme haavemaailmoissa. Pitää olla suuria tunteita ja suurta rakkautta.
Miten luulet olevan suuria tunteita 60-70 vuotta mitä avioliiton pitäisi kestää?
Jos lähdet siitä että sen pitää olla juuri se oikea ja suhde päättyy kun se tunne päättyy niin ET IKINÄ saa kestävää parisuhdetta jos edes saat parisuhdetta. Tuollainen on niin sairas ja lapsellinen ajatusmaailma että ei mitään rajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan olisi huonossa tai tympeässä suhteessa. Mitä hittoa?
Olen ollut elämässäni kahdessa parisuhteessa (toinen jatkuu edelleen) ja näiden ulkopuolella on ollut pitkiä sinkkuaikoja.
No sitä hittoa, että sulle pitkiä aikoja tarkoittaa 2 tuntia ... 5 päivää, ja miehelle 5 vuotta ... 50 vuotta.
Ero sukupuolten välillä on tässä kysymyksessä valtavaa suuruusluokkaa.
Oikeastiko joku kuvittelee noin?
Mä olen nuori, ihan kaunis ja fiksu nainen, joka on todellakin mielummin yksin kuin jonkun "ihan ok"-miehen kanssa.
Täytyy olla oikeasti aika hemmetin hyvä ja juuri minulle sopiva "sielunkumppani", että lähden parisuhteeseen.
Viihdyn vallan mainiosti myös yksin, eli mitään "tarvetta" ei ole löytää kumppania (no, seksin puolesta olisi tietysti kiva jos olisi kumppani, mutta olen onneksi hiton hyvä masturboimaan ja oma käsi antaa aina ja nopeasti hyvät orkut toisin kuin mies).
Jos tulee oikeasti sopiva vastaan ja tunne on molemminpuolinen, niin sitten voin pariutuakin - muuten en.Nimim. kuusi vuotta sinkkuna
Juuri näin, minä 3-kymppisenä naisena allekirjoitan tämän. Hyvää kannatta odottaa! Itse tapasin 28-vuotiaana nykyisin aviomieheni ja lapsemme isän, joka todellakin on se paras ystäväni ja sielunkumppanini kuten minäkin hänelle. Ennen tätä suhdettamme en ollut seurustellut paria lyhyttä romanssia lukuunottamatta enkä harrastanut yhden yön suhteita. Toki koin välillä surua yksinäisyydestäni ja kaipasin parisuhteen tuomaa läheisyyttä, mutta en kerta kaikkiaan voinut enkä edelleenkään voisi ryhtyä seurustelemaan ihmisen kanssa sen takia, että olisi "vain joku". Jos en olisi tavannut miestäni, niin edelleenkin olisin mieluummin itsekseni kuin kumppanin kanssa, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä, koska elämäänsä voi ja pitää hankkia muutakin sisältöä kuin sen parisuhteen. Kyllä sellainen sinkkumieskin on naisen näkökulmasta moninkertaisesti kiinnostavampi ja vetovoimaisempi, jolla on se itsenäinen elämän, omia harrastuksia ja intohimon kohteita verrattuna mieheen, joka vain kiertää epätoivoisena naisen luota toiselle kyselemässä, että "Alkasit sää mun kanssa? Eikö? Entäs sää sitten?"
Kyllä niistä harrastuksistakin saa riitoja aikaiseksi, kun ne kuitenkin naisen mielestä syövät "yhteistä aikaa". Ovat vain juhlapuheissa ok nuo itsenäinen elämä ja harrastukset.
Jos parisuhteessa riidellään puolison harrastuksiin käytetystä ajasta, niin se tarkoittaa, että puoliso on tullut valkattua väärin perustein. Harrastuksethan ovat parhaimmillaan silloin, kun molemmilla on samansuuntaiset kiinnostuksen kohteet ja niiden parissa voi viettää yhteistä aikaa.
Väärin. Harrastuksissa ollaan juuri siksi että saa OMAA aikaa ei siksi että siellä toinen nyhjää vieressä.
Haluatko tahallaan ymmärtää tämän asian väärin?
Ongelma:Ensin itketään, kun ei löydy naista.
Ratkaisuehdotus: ala harrastaa sinua kiinnostavaa juttua, jonka parissa viihdyt ja voit tavata esim. niitä naisia. Jos löydät sieltä harrastuksen parista sen naisen, niin sitten se harrastus toimii jatkossakin parisuhteenne liimana, eli on mukava nauttia siitä yhteisestä mukavasta tekemisestä sen oman rakkaan kanssa.
Jos joudut käyttämään harrastusta alibina sille, että todellisuudessa välttelet puolisoasi, niin toistan: olet valinnut parisuhteen väärän ihmisen kanssa.
Siekin taidat olla 70-luvulla syntynyt yksinhuoltajan lapsi, sillä minä olen saanut samanlaisen kasvatuksen/käsityksen.