Lue keskustelun säännöt.
Miehille kelpaisi mikä tahansa nainen
17.08.2016 |
Olen nuori nainen ja parisuhteessa, mutta pari vuotta sitten en ollut ja reilun vuoden ajan Tinderiä ja pyörähdin nopeasti Suomi24 treffeissä. Käyn myös paljon ulkona, esimerkiksi musiikkikeikoilla, joten tapasin miehiä luonnossakin (luonnossa tapasin miehenikin lopulta).
.
Osa miehistä joihin tutustuin, olisi kelpuuttanut melkein minkä tahansa naisen. Tämä selvisi hyvin nopeasti puheesta ja käytöksestä. Myös minun kanssani nämä miehet olivat valmiita yrittämään tosissaan, vaikka juttumme ei olisi toiminut mitenkään päin.
Meillä ei ollut välttämättä mitään yhteistä mielenkiinnonkohdetta, huumorintajumme eivät kohdanneet, tulevaisuuden haaveet olivat erilaisia. Silti nämä miehet halusivat aina nähdä uudestaan, pommittivat viesteillä ja olivat valmiita esittelemään minut kavereilleen.
Miehet itsekin tiedostivat ongelmat välillämme, jos minä en nauranut heidän vitseilleen niin eivät hekään minun jne. Kun puhuin harrastuksistani, kuuntelivat kovinkin kiinnostuneina ja kyselivät lisää, mutta seuraavalla tapaamisella olivat unohtaneet lähes kaiken (en tarkoita vain jotain pieniä yksityiskohtia).
.
Nämä ihmissuhteet olivat epämiellyttäviä ja lopulta minä olin se, joka näissä lopetti tapailemisen. Yleensä lopetin siinä vaiheessa kun olisi pitänyt siirtyä seksin harrastamiseen, tein valinnan että olen mieluummin ilman (turha höpöttää pihtaamisesta siksi etten makaa ei-kiinnostavien miesten kanssa, parisuhteessa olen hyvin aktiivinen ja kokeilunhaluinen).
.
En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa? Eikö kumppanin pitäisi olla paras ystävä? Minulle olisi vaivaannuttavaa elää sellaisen miehen kanssa, joka on ihan kunnollinen ja hoitaa osuutensa, mutta jonka kanssa ei olisi mitään yhteistä harrastusta, elämäntapaa tai edes molempia huvittavaa komediasarjaa.
Yksi teoriani on, että nämä miehet eivät ole olleet paljoa tekemisissä naisten kanssa tai ovat olleet tekemisissä yhden tyyppisten naisten kanssa. He eivät tiedä, että naisia on paljon erilaisia ja että esim minä en ole heille sopivin. He kenties pitävät naisia yhtenäisenä ryhmänä, ja koska naiset eivät heidän kuvitelmissaan sisällä juurikaan eroja, jokainen ok-näköinen nainen on mahdollinen elämänkumppani?
Toisaalta tuolla tavalla treffeillä käydessään luulisi heidänkin oppivan, että naisia on erilaisia.
Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy. Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
.
Vaikka otsikko onkin kärjistävä, en tarkoita kaikkia maailman miehiä. Puhun vain heistä, jotka kuuluvat yllä kirjoittamaani ryhmään.
Kommentit (368)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1)En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa?
2) Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy.
3) Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
1) siksi ettei miehillä ole parisuhdemarkkinoilla muita vaihtoehtoja kuin toimia juuri noin, tai viettää loppuelämänsä yksin.
2) ei tuo ole mikään vaihtoehto, vaan täyttä todellisuutta 95% kaikista miehistä.
3) 99% miehistä on sitä mieltä että ehdottomasti on parempi kuin yksinäisyys.
1) Melkein kaikki miehet pariutuvat kuitenkin ilman tätä lähestymistapaa.
2) Tämä on ihan totta, joskaan tilanne ei varmaankaan koske 95 % miehistä
3) Tämä on ihan lööperiä.
-20
1) no ei todellakaan pariudu. Miehet pariutuu kusettamalla naista etteivät tuota tapaa käytä, ja yrittämällä kymmeniä samaan aikaan. Tuota jos jaksaa jatkaa vuosikausia, niin jokin tärppää, mutta kaikki miehet eivät vain moista henkisesti jaksa.
2) joo, 95% voi tosiaan olla hieman alakanttiin, mutta suuruusluokka on kyllä oikea.
3) ei ole vaan täyttä todellisuutta miehille. Näkyyhän se erotilastoistakin, etteivät miehet eroa juuri hae, oli suhde sitten miten huono tahansa, koska se on kuitenkin parempi kuin ei suhdetta.
Hei, olen mies, joten tiedän sinun puhuvan paskaa. Tai siis toivon, ettet oikeasti usko kaikkien miesten olevan noin epätoivoisia ja katkeria.
Itse asiassa sinun kannattaisi miettiä lähestymistapasi vaihtamista, jos se ei toimi. Useimmat naiset ja miehet haluavat tuntea olevansa toiselle erityisiä. Jos et pysty sanomaan, miksi juuri teidän kahden kannattaisi seurustella, jätä väliin. -20
Olen eri mies kuin jolle vastasit, mutta naisia vaivaa juurikin tämä halu olla erityinen sille toiselle puoliskolle. En tiedä mistä tämä kumpuaa, onko se biologiaa vai prinsessasatujen vaikutusta. Monella nuorella on luultavasti samanlaisia ajatuksia sielunkumppanista, mutta ellei satu kuulumaan siihen 10-20% miehistä jotka saavat naisseuraa ilman suurempia ongelmia, niin tuo harhakuva karisee melko nopeasti. Seurustelu- ja parisuhteen saaminen vaatii tavismieheltä oikeasti kovaa työtä eikä silloin saa olla nirso. Tai sitten ottaa sen riskin että todennäköisyys parisuhteelle jää pieneksi.
Itse olen eronnut ja kuvittelin, että olimme ne erityiset toisillemme entisen vaimoni kanssa. Eron jälkeen minulle ei ole moisia kuvitelmia vaan uudeksi kumppaniksi käy suurin piirtein samat arvot jakava nainen. Tämäkään ei ole ehdoton vaatimus jos yhteisellä sopimuksella arki saadaan rullaamaan ja kumpikin kunnioittaa toisen mielipidettä.
Sinun kirjoittelustasi paistaa melko vahva idealismi, joten voidaan päätellä että olet onnellisesti ensimmäisessä vakavassa parisuhteessa tai sitten kuulut huippumiehiin joilla on varaa valikoida naisten joukosta siulunkumppaneita. Tai sitten olet nuori romantikko jolla ei ole vielä oikeaa kokemusta naisten käyttäytymisestä parisuhdemarkkinoilla.
Vain katkerilla miehillä on oikeaa kokemusta naisten käyttäytymisestä. Jos et ole katkera, kokemuksesi on väärä.
Vain pienellä osalla huippumiehistä on mahdollista päästä suhteeseen kivan naisen kanssa. Jos pääset, et kuuluu siihen "95 %" enemmistöön miehistä, eikä kokemuksellasi ole merkitystä.
Sinun maailmankuvasi on umpinainen kuin salaliittoteoreetikon. Mikään ei voi saada sinua muuttamaan käsitystäsi, koska pystyt aina selittämään maailmankuvasi vastaiset kokemukset ja havainnot pois. Sen takia sinunlaistesi kanssa on käytännössä mahdoton keskustella.
Mutta hei, ihan mukava kuulla, että tällainen toimeentulotuella elävä pottunokkainen minimuna kuin minä onkin todellisuudessa eliittiuros. :D -20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä olen hyvännäköinen normipainoinen iloinen ja sosiaalinen nainen. Minulla on tapana mennä juttelemaan vieraille miehille esim kapakassa tai vaikka bussipysäkillä. Hymyilen ja kysyn jotain miehen elämästä. Mutta ei ne ole aloitteita, tykkään vaan tutustua vieraisiin ihmisiin. Menen juttelemaan vieraille naisillekin. Elämä on mielenkiintoisempaa näin, yksin on tylsä odottaa vaikka bussia, kivempi jos saa jutunjuurta jostain jonkun kanssa. Mutta ikävä kyllä miehet tulkitsee tämän usein väärin, luulee että olen jotenkin iskemässä.
Täällä samanlainen mies. En kyllä tiedä miten vieraat naiset sen tulkitsee mutta tällainen minä nyt vaan satun olemaan. Eikä se minua haittaa, vaimoa sen sijaan vähän tuntuu haittaavan 8)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Tajuatko edes mitä kirjoitat?
Suurin osa miehistä EI IKINÄ pääse suhteeseen missä nainen pitää miestä erityisenä.
Älä ihan oikeasti jaksa. Juuri tuolla edellä oli tilastotietoja siitä, kuinka suurin osa sekä miehistä että naisista on elämänsä aikana avio- tai avoliitossa. Suurin osa miehistä siis pääsee suhteeseen, jossa nainen pitää miestä erityisenä. Nainen ei pariudu miehen kanssa saadakseen ylipäänsä jonkun, siitähän tässä ketjussa on kirjoitettu kilometrikaupalla! Ryhtyäkseen suhteeseen naisen pitää pitää miestä erityisenä, ihastua häneen, rakastua! Ei riitä, että mies on sellainen jonka kanssa voi olla, nainen haluaa miehen jota ilman ei voi (halua) olla.
Se että suurin osa miehistä pääsee suhteeseen on siitä yksinkertaisesta syystä että heidät huolitaan kun niitä alfa-uroksia ei kaikille naisille riitä, eli ei tuo väite ole paikkansa pitämätön ollenkaan. Miehillä on hyvin vähän valinnanvaraa loppupeleissä mitä tulee seksiin tai parisuhteeseen, se on miehelle lottovoitto jos saa sellaisen kumppanin joka pitää häntä edes jollain tasolla haluttavana. Eli suurin osa parisuhteissa olevista miehistä eivät ole kumppanilleen erityisiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos taas miehet valikoisivat samalla tavalla kuin naiset, ja keskittyisivät naisiin, jotka oikeasti kiinnostavat, joilla on jotain yhteistä miehen kanssa, ehkä se vastausprosenttikin paranisi? Luulen, että oikeasti voisi lykästää vähän paremmin, jos miehet lähettäisivät viestejä, joissa on perehdytty oikeasti niihin naisen taustatietoihin ja joista käy ilmi, että mies on kiinnostunut naisesta ihmisenä, ei hätävarapilluna.
Näin olen itsekin toiminut. Tiedän, minkälaisista naisista olen kiinnostunut ja minkälaiset naiset voisivat vastaavasti arvostaa sitä, mitä minulla on tarjota. Kutsuttakoon tätä vaikka sosiaaliseksi älykkyydeksi. Olen tainnut elämässäni pyytää viisi kertaa naista treffeille, enkä ole aikuisena paljon sinkuna ollut.
Ymmärrän tuon massaviestitystekniikan, mutta en pidä sitä järkevänä. Se kärsii osittain samoista heikouksista kuin se, että kiertää baarissa vonkaamassa kaikilta naisilta vuoron perään. Toki vaikka Tinderissä vikittelyn voi tehdä muilta naisilta salaa, mutta torjuntojen määräkin on paljon suurempi. -20
Vierailija kirjoitti:
On totta, että miehille kelpaisi melkein kuka tahansa nainen. Sängyssä mies saa tyydytyksen käytännössä aina, vaikka olisi millainen minuuttimuna, ei väliä mitä nainen tekee. Nainen taas tarvii laadukkaan ja taitavan miehen, eikä kelpuuta luuseria, koska nainen ei saa seksissä nautintoa eikä seksistä mitään irti, jos mies ei vaan osaa.
Ei pidä paikkaansa.
Itse en saa naisesta mitään irti sängyssä, jos hän ei ole yhtään aktiivinen. Myös isommat puutteet hygieniassa haittaisivat ratkaisevasti, vaikka olisi innokas ja kiinnostava nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Tajuatko edes mitä kirjoitat?
Suurin osa miehistä EI IKINÄ pääse suhteeseen missä nainen pitää miestä erityisenä.
Älä ihan oikeasti jaksa. Juuri tuolla edellä oli tilastotietoja siitä, kuinka suurin osa sekä miehistä että naisista on elämänsä aikana avio- tai avoliitossa. Suurin osa miehistä siis pääsee suhteeseen, jossa nainen pitää miestä erityisenä. Nainen ei pariudu miehen kanssa saadakseen ylipäänsä jonkun, siitähän tässä ketjussa on kirjoitettu kilometrikaupalla! Ryhtyäkseen suhteeseen naisen pitää pitää miestä erityisenä, ihastua häneen, rakastua! Ei riitä, että mies on sellainen jonka kanssa voi olla, nainen haluaa miehen jota ilman ei voi (halua) olla.
Se että suurin osa miehistä pääsee suhteeseen on siitä yksinkertaisesta syystä että heidät huolitaan kun niitä alfa-uroksia ei kaikille naisille riitä, eli ei tuo väite ole paikkansa pitämätön ollenkaan. Miehillä on hyvin vähän valinnanvaraa loppupeleissä mitä tulee seksiin tai parisuhteeseen, se on miehelle lottovoitto jos saa sellaisen kumppanin joka pitää häntä edes jollain tasolla haluttavana. Eli suurin osa parisuhteissa olevista miehistä eivät ole kumppanilleen erityisiä.
Oletko harkinnut terapiaa? Kysyn ihan vilpittömästi, ilman vittuilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Samanlainen nainen olen minäkin. En missään nimessä kaunotar, luonne kai ok. Eivät ole miehet tulleet hakemaan kotoa. Eikä kaupasta, harrastuksista, työpaikalta, kirjastosta... Missään ei ole mieheltä tullut mitään aloitetta. No, kerran yksi mies nojasi tosi lähelle bussissa, sen verran aloitteellisuutta ovat miehet osoittaneet suuntaani. Kännisten horinoita baarissa en laske aloitteiksi, miehet totta kai laskevat. Siitä se myyttinen miesten aloitteiden tekeminen tulee. Ympäripäissään sönkötetään jotain kapakan joka naiselle.
Sitten minun tekemäni aloitteet. En ole ikinä tehnyt aloitetta. Miehet hyväksyvät naisen aloitteeksi vain kirjallisen kosinnan, koska heidän mukaansa mies ei kykene vähemmästä ymmärtämään. Miesparka. Raukka.
Niimpä! Kuinka moni mies on selvinpäin livenä tehnyt aloitteen?? Kännisiä horonoita ei aloitteiksi lasketa, ne on naisista vastenmielisiä.
Kuinka moni nainen on tehnyt aloitteen? Mitään silmäniskuja ei lasketa vaan oikean aloitteen?
Kerro, millainen on oikea aloite.
Itselleni katsekin on jo aloite. Menen miehen juttusille vain, jos saan ensin häneltä sellaisen katsekontaktin, joka viestittää että lähestyminen on tervetullutta. Jos mies kääntää välittömästi katseensa pois tai ei ollenkaan katso kohti, niin en tietenkään sellaista miestä lähesty. Ensin katse ja sanaton viestintä, sitten vasta juttusille. Ja sama toisinpäin: jos minua katsoo mies, josta en ole kiinnostunut, niin vältän katsomasta häntä silmiin ja toivon, että hän siitä ymmärtää olla lähestymättä.
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
Tuntuu, että silmäpelin taito on katoava luonnonvara. Vielä nykyisten kolmikymppisten vanhempien sukupolvelle oli selvää, että katsekontaktin ottaminen kahdesti merkitsi lupaa lähestyä. Se oli aikansa Tinderiä se. -20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ikävää luettavaa tämä keskustelu kaikenkaikkiaan.
Se miksi osalle miehistä kelpaa "yksi jos toinenkin" ei kerro aina siitä että he hyväksyisivät kaikki. Johan se on väestötutkimuksissakin todettu, että monessa kunnissa ei naisia yksinkertaisesti riitä kaikille miehille. Puhdasta tilastofaktaa. Googlettakaa jos ette usko.
Tämä on osa syy miksi miehet ei voi olla liian nirsoja tämän suhteen.
Lisäksi, että tänne tuodaan katkeroituneet epänormaalit paska palsta mies syytökset kehiin vaihteeksi on vähintään lapsellista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Samanlainen nainen olen minäkin. En missään nimessä kaunotar, luonne kai ok. Eivät ole miehet tulleet hakemaan kotoa. Eikä kaupasta, harrastuksista, työpaikalta, kirjastosta... Missään ei ole mieheltä tullut mitään aloitetta. No, kerran yksi mies nojasi tosi lähelle bussissa, sen verran aloitteellisuutta ovat miehet osoittaneet suuntaani. Kännisten horinoita baarissa en laske aloitteiksi, miehet totta kai laskevat. Siitä se myyttinen miesten aloitteiden tekeminen tulee. Ympäripäissään sönkötetään jotain kapakan joka naiselle.
Sitten minun tekemäni aloitteet. En ole ikinä tehnyt aloitetta. Miehet hyväksyvät naisen aloitteeksi vain kirjallisen kosinnan, koska heidän mukaansa mies ei kykene vähemmästä ymmärtämään. Miesparka. Raukka.
Niimpä! Kuinka moni mies on selvinpäin livenä tehnyt aloitteen?? Kännisiä horonoita ei aloitteiksi lasketa, ne on naisista vastenmielisiä.
Kuinka moni nainen on tehnyt aloitteen? Mitään silmäniskuja ei lasketa vaan oikean aloitteen?
Kerro, millainen on oikea aloite.
Itselleni katsekin on jo aloite. Menen miehen juttusille vain, jos saan ensin häneltä sellaisen katsekontaktin, joka viestittää että lähestyminen on tervetullutta. Jos mies kääntää välittömästi katseensa pois tai ei ollenkaan katso kohti, niin en tietenkään sellaista miestä lähesty. Ensin katse ja sanaton viestintä, sitten vasta juttusille. Ja sama toisinpäin: jos minua katsoo mies, josta en ole kiinnostunut, niin vältän katsomasta häntä silmiin ja toivon, että hän siitä ymmärtää olla lähestymättä.
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
Tuntuu, että silmäpelin taito on katoava luonnonvara. Vielä nykyisten kolmikymppisten vanhempien sukupolvelle oli selvää, että katsekontaktin ottaminen kahdesti merkitsi lupaa lähestyä. Se oli aikansa Tinderiä se. -20
Merkitsikö?! Miksei minulle kukaan kertonut vaan pidettiin siinä käsityksessä, että naisia kohtaan osoitettu kiinostus on lähtökohtaisesti sukupuolista häirintää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä yksin olossa oikeasti on niin hirveää? Vai ovatko nämä yksin olemisen kamalaksi tuntevat ihmiset sellaisia, joilla ei ole muutenkaan ystäviä/sosiaalisia kontakteja, ja ilman kumppania olo on kirjaimellisesti yksinäisyyteen eristymistä?
Minulla on paljon ystäviä ja tapaan heitä viikoittain. On sosiaalisia kontakteja ja paljon harrastuksia. elämä on mielekästä ja koen kulkevani oikeaan suuntaan.
Silti sinkkuna en koskaan ole niin onnellinen kuin HYVÄSSÄ parisuhteessa. Sinkkuna puuttuu se tietty perusonnellisuus ja tyytyväisyys omaan elämään, joka kannattelee silloin, kun elämässä on vaikeuksia. Saavutan sinkkuna hyvinkin 75 % siitä onnellisuudesta, jota koen parisuhteessa... Mutta kun tietää, mitä on vailla, ne puuttuvat prosentit tuntuvat aika pahalta.
Syy, miksi en etsi vain mitä tahansa parisuhdetta, on se, että tiedän, mitä parisuhteelta haluan, ja jos olen jonkun ei-niin-kivan kanssa, suljen itseltäni pois mahdollisuuden etsiä juuri sitä.
huono parisuhde < < < välttävä parisuhde < < sinkkuus < < < < < < < < < < < < < hyvä parisuhde. -20
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Samanlainen nainen olen minäkin. En missään nimessä kaunotar, luonne kai ok. Eivät ole miehet tulleet hakemaan kotoa. Eikä kaupasta, harrastuksista, työpaikalta, kirjastosta... Missään ei ole mieheltä tullut mitään aloitetta. No, kerran yksi mies nojasi tosi lähelle bussissa, sen verran aloitteellisuutta ovat miehet osoittaneet suuntaani. Kännisten horinoita baarissa en laske aloitteiksi, miehet totta kai laskevat. Siitä se myyttinen miesten aloitteiden tekeminen tulee. Ympäripäissään sönkötetään jotain kapakan joka naiselle.
Sitten minun tekemäni aloitteet. En ole ikinä tehnyt aloitetta. Miehet hyväksyvät naisen aloitteeksi vain kirjallisen kosinnan, koska heidän mukaansa mies ei kykene vähemmästä ymmärtämään. Miesparka. Raukka.
Niimpä! Kuinka moni mies on selvinpäin livenä tehnyt aloitteen?? Kännisiä horonoita ei aloitteiksi lasketa, ne on naisista vastenmielisiä.
Kuinka moni nainen on tehnyt aloitteen? Mitään silmäniskuja ei lasketa vaan oikean aloitteen?
Kerro, millainen on oikea aloite.
Itselleni katsekin on jo aloite. Menen miehen juttusille vain, jos saan ensin häneltä sellaisen katsekontaktin, joka viestittää että lähestyminen on tervetullutta. Jos mies kääntää välittömästi katseensa pois tai ei ollenkaan katso kohti, niin en tietenkään sellaista miestä lähesty. Ensin katse ja sanaton viestintä, sitten vasta juttusille. Ja sama toisinpäin: jos minua katsoo mies, josta en ole kiinnostunut, niin vältän katsomasta häntä silmiin ja toivon, että hän siitä ymmärtää olla lähestymättä.
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
Tuntuu, että silmäpelin taito on katoava luonnonvara. Vielä nykyisten kolmikymppisten vanhempien sukupolvelle oli selvää, että katsekontaktin ottaminen kahdesti merkitsi lupaa lähestyä. Se oli aikansa Tinderiä se. -20
Merkitsikö?! Miksei minulle kukaan kertonut vaan pidettiin siinä käsityksessä, että naisia kohtaan osoitettu kiinostus on lähtökohtaisesti sukupuolista häirintää?
Ehkä et ole sosiaalisesti älykäs, joten joudut operoimaan kankeiden, ulkoa päin annettujen sääntöjen ja suoranasten väärinkäsitysten varassa?
Nimenomaan silmäpelihän ehkäisee hyvin häirintää vaikkapa olutravintolassa. Jos nainen kääntää katseensa pois, lakkaat tuijottamasta etkä tuppaudu hänen pöytäänsä örisemään. Jos nainen katsoo silmiisi kahdesti, mahdollisesti hymyileekin, voit yleensä päätellä, että reitti on vapaa. -20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies joka valikoi naisensa miettii ensin itse mitä elämältä haluaa, etsii samoin ajattelevan Naisen, he yhdessä päättävät lapsista, asumisesta, paikkakunnista, rahankäytöstä jne. Tämä mies ei valita keskustelupalstoilla. Jos liitto lopahtaa, niin onpahan tullut kuitenkin elettyä ihan itse valittua elämää.
Luulin, että tämä on itsestäänselvyys, mutta ilmeisesti sitten ei. Ei minun tulisi mieleenkään elää kenenkään muun elämää. Oma psykologiani ei vain anna siihen myöden. Minä teen aina vain sellaisia valintoja, jotka voin itse allekirjoittaa. -20
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Samanlainen nainen olen minäkin. En missään nimessä kaunotar, luonne kai ok. Eivät ole miehet tulleet hakemaan kotoa. Eikä kaupasta, harrastuksista, työpaikalta, kirjastosta... Missään ei ole mieheltä tullut mitään aloitetta. No, kerran yksi mies nojasi tosi lähelle bussissa, sen verran aloitteellisuutta ovat miehet osoittaneet suuntaani. Kännisten horinoita baarissa en laske aloitteiksi, miehet totta kai laskevat. Siitä se myyttinen miesten aloitteiden tekeminen tulee. Ympäripäissään sönkötetään jotain kapakan joka naiselle.
Sitten minun tekemäni aloitteet. En ole ikinä tehnyt aloitetta. Miehet hyväksyvät naisen aloitteeksi vain kirjallisen kosinnan, koska heidän mukaansa mies ei kykene vähemmästä ymmärtämään. Miesparka. Raukka.
Niimpä! Kuinka moni mies on selvinpäin livenä tehnyt aloitteen?? Kännisiä horonoita ei aloitteiksi lasketa, ne on naisista vastenmielisiä.
Kuinka moni nainen on tehnyt aloitteen? Mitään silmäniskuja ei lasketa vaan oikean aloitteen?
Kerro, millainen on oikea aloite.
Itselleni katsekin on jo aloite. Menen miehen juttusille vain, jos saan ensin häneltä sellaisen katsekontaktin, joka viestittää että lähestyminen on tervetullutta. Jos mies kääntää välittömästi katseensa pois tai ei ollenkaan katso kohti, niin en tietenkään sellaista miestä lähesty. Ensin katse ja sanaton viestintä, sitten vasta juttusille. Ja sama toisinpäin: jos minua katsoo mies, josta en ole kiinnostunut, niin vältän katsomasta häntä silmiin ja toivon, että hän siitä ymmärtää olla lähestymättä.
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
Tuntuu, että silmäpelin taito on katoava luonnonvara. Vielä nykyisten kolmikymppisten vanhempien sukupolvelle oli selvää, että katsekontaktin ottaminen kahdesti merkitsi lupaa lähestyä. Se oli aikansa Tinderiä se. -20
Merkitsikö?! Miksei minulle kukaan kertonut vaan pidettiin siinä käsityksessä, että naisia kohtaan osoitettu kiinostus on lähtökohtaisesti sukupuolista häirintää?
Ehkä et ole sosiaalisesti älykäs, joten joudut operoimaan kankeiden, ulkoa päin annettujen sääntöjen ja suoranasten väärinkäsitysten varassa?
Nimenomaan silmäpelihän ehkäisee hyvin häirintää vaikkapa olutravintolassa. Jos nainen kääntää katseensa pois, lakkaat tuijottamasta etkä tuppaudu hänen pöytäänsä örisemään. Jos nainen katsoo silmiisi kahdesti, mahdollisesti hymyileekin, voit yleensä päätellä, että reitti on vapaa. -20
Myönnän auliisti, että en ole sosiaalisesti älykäs. Olen vain ymmärtänyt, että mies ei saa lähestyä jos nainen ei anna siihen lupaa. Jatkuva ihmetykseni on, miksi naiset silti hyväksyvät lähestymiset vaikka mitään lupaa ei ole annettu, ja olen tulkinnut että lupa on muilla, mutta ei minulla. Minä en nimittäin osaa tulkita katsetta oikein miksikään, eikä minulla ole muutenkaan käsitystä milloin joku on minusta kiinnostunut. On voinut mennä tilaisuuksia hukkaan, mutta mistäpä sen tietäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Voi olla, mutta itse ainakin valitsen naiset keskustelun perusteella pelkkä ulkonäkö ei riitä, jos on naamasta kaunis ja päästä tyhmä. niin ei kelpaa. Siis sen takia laitan monelle naiselle viestiä, kun yritän avata keskusteluyhteyttä. Mutta naiset eivät vastaa mitään. Tämä on yksi syy miksi en enää käytä nettideittejä. Tinderistä olen muutaman naisen löytänyt, jotka ovat fiksuja ja samanlaisia harrastuksia. ovat itse painaneen minun kuvaa, mutta näitä on varmaan 2 vuoden aikana tapahtunut 3 kertaa. Näistä on yksi persoonallinen naikkonen jäänyt ihan kaveriksi asti.
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Samanlainen nainen olen minäkin. En missään nimessä kaunotar, luonne kai ok. Eivät ole miehet tulleet hakemaan kotoa. Eikä kaupasta, harrastuksista, työpaikalta, kirjastosta... Missään ei ole mieheltä tullut mitään aloitetta. No, kerran yksi mies nojasi tosi lähelle bussissa, sen verran aloitteellisuutta ovat miehet osoittaneet suuntaani. Kännisten horinoita baarissa en laske aloitteiksi, miehet totta kai laskevat. Siitä se myyttinen miesten aloitteiden tekeminen tulee. Ympäripäissään sönkötetään jotain kapakan joka naiselle.
Sitten minun tekemäni aloitteet. En ole ikinä tehnyt aloitetta. Miehet hyväksyvät naisen aloitteeksi vain kirjallisen kosinnan, koska heidän mukaansa mies ei kykene vähemmästä ymmärtämään. Miesparka. Raukka.
Niimpä! Kuinka moni mies on selvinpäin livenä tehnyt aloitteen?? Kännisiä horonoita ei aloitteiksi lasketa, ne on naisista vastenmielisiä.
Kuinka moni nainen on tehnyt aloitteen? Mitään silmäniskuja ei lasketa vaan oikean aloitteen?
Kerro, millainen on oikea aloite.
Itselleni katsekin on jo aloite. Menen miehen juttusille vain, jos saan ensin häneltä sellaisen katsekontaktin, joka viestittää että lähestyminen on tervetullutta. Jos mies kääntää välittömästi katseensa pois tai ei ollenkaan katso kohti, niin en tietenkään sellaista miestä lähesty. Ensin katse ja sanaton viestintä, sitten vasta juttusille. Ja sama toisinpäin: jos minua katsoo mies, josta en ole kiinnostunut, niin vältän katsomasta häntä silmiin ja toivon, että hän siitä ymmärtää olla lähestymättä.
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
Tuntuu, että silmäpelin taito on katoava luonnonvara. Vielä nykyisten kolmikymppisten vanhempien sukupolvelle oli selvää, että katsekontaktin ottaminen kahdesti merkitsi lupaa lähestyä. Se oli aikansa Tinderiä se. -20
Merkitsikö?! Miksei minulle kukaan kertonut vaan pidettiin siinä käsityksessä, että naisia kohtaan osoitettu kiinostus on lähtökohtaisesti sukupuolista häirintää?
Ehkä et ole sosiaalisesti älykäs, joten joudut operoimaan kankeiden, ulkoa päin annettujen sääntöjen ja suoranasten väärinkäsitysten varassa?
Nimenomaan silmäpelihän ehkäisee hyvin häirintää vaikkapa olutravintolassa. Jos nainen kääntää katseensa pois, lakkaat tuijottamasta etkä tuppaudu hänen pöytäänsä örisemään. Jos nainen katsoo silmiisi kahdesti, mahdollisesti hymyileekin, voit yleensä päätellä, että reitti on vapaa. -20
Myönnän auliisti, että en ole sosiaalisesti älykäs. Olen vain ymmärtänyt, että miehen ei ole lupa osoittaa kiinnostusta jos nainen ei anna siihen lupaa. Jatkuva ihmetykseni on, miksi naiset silti hyväksyvät lähestymiset vaikka mitään lupaa ei ole annettu, ja olen tulkinnut että lupa on muilla, mutta ei minulla. Minä en nimittäin osaa tulkita katsetta oikein miksikään, eikä minulla ole muutenkaan käsitystä milloin joku on minusta kiinnostunut.
No nythän sinulla on tilaisuus tarkastella kriittisesti edellä esittämääsi väitettä, että pelkkä katse olisi seksuaalista häirintää ja siksi naisia ei saa edes katsoa. Tottakai saa katsoa, mutta pitää myös opetella tulkitsemaan oikein se vastaus, minkä katseeseen saa. Jos nainen katsoo hymyillen takaisin, on lupa lähestyä; jos hän kääntää katseen pois tai ei suostu kohtaamaan katsettasi, on sinunkin syytä siirtää katseesi muualle. So simple.
Luultavasti nuo naisten hyväksymät "lähentymiset vaikka mitään lupaa ei ole annettu" ovat olleet nimenomaan sellaisia, joissa osapuolet ovat ensin keskenään katseilla kommunikoineet, mutta sinä et ole nähnyt ja/tai osannut lukea heidän sanatonta viestintäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Samanlainen nainen olen minäkin. En missään nimessä kaunotar, luonne kai ok. Eivät ole miehet tulleet hakemaan kotoa. Eikä kaupasta, harrastuksista, työpaikalta, kirjastosta... Missään ei ole mieheltä tullut mitään aloitetta. No, kerran yksi mies nojasi tosi lähelle bussissa, sen verran aloitteellisuutta ovat miehet osoittaneet suuntaani. Kännisten horinoita baarissa en laske aloitteiksi, miehet totta kai laskevat. Siitä se myyttinen miesten aloitteiden tekeminen tulee. Ympäripäissään sönkötetään jotain kapakan joka naiselle.
Sitten minun tekemäni aloitteet. En ole ikinä tehnyt aloitetta. Miehet hyväksyvät naisen aloitteeksi vain kirjallisen kosinnan, koska heidän mukaansa mies ei kykene vähemmästä ymmärtämään. Miesparka. Raukka.
Niimpä! Kuinka moni mies on selvinpäin livenä tehnyt aloitteen?? Kännisiä horonoita ei aloitteiksi lasketa, ne on naisista vastenmielisiä.
Kuinka moni nainen on tehnyt aloitteen? Mitään silmäniskuja ei lasketa vaan oikean aloitteen?
Kerro, millainen on oikea aloite.
Itselleni katsekin on jo aloite. Menen miehen juttusille vain, jos saan ensin häneltä sellaisen katsekontaktin, joka viestittää että lähestyminen on tervetullutta. Jos mies kääntää välittömästi katseensa pois tai ei ollenkaan katso kohti, niin en tietenkään sellaista miestä lähesty. Ensin katse ja sanaton viestintä, sitten vasta juttusille. Ja sama toisinpäin: jos minua katsoo mies, josta en ole kiinnostunut, niin vältän katsomasta häntä silmiin ja toivon, että hän siitä ymmärtää olla lähestymättä.
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
Tuntuu, että silmäpelin taito on katoava luonnonvara. Vielä nykyisten kolmikymppisten vanhempien sukupolvelle oli selvää, että katsekontaktin ottaminen kahdesti merkitsi lupaa lähestyä. Se oli aikansa Tinderiä se. -20
Merkitsikö?! Miksei minulle kukaan kertonut vaan pidettiin siinä käsityksessä, että naisia kohtaan osoitettu kiinostus on lähtökohtaisesti sukupuolista häirintää?
Ehkä et ole sosiaalisesti älykäs, joten joudut operoimaan kankeiden, ulkoa päin annettujen sääntöjen ja suoranasten väärinkäsitysten varassa?
Nimenomaan silmäpelihän ehkäisee hyvin häirintää vaikkapa olutravintolassa. Jos nainen kääntää katseensa pois, lakkaat tuijottamasta etkä tuppaudu hänen pöytäänsä örisemään. Jos nainen katsoo silmiisi kahdesti, mahdollisesti hymyileekin, voit yleensä päätellä, että reitti on vapaa. -20
Myönnän auliisti, että en ole sosiaalisesti älykäs. Olen vain ymmärtänyt, että miehen ei ole lupa osoittaa kiinnostusta jos nainen ei anna siihen lupaa. Jatkuva ihmetykseni on, miksi naiset silti hyväksyvät lähestymiset vaikka mitään lupaa ei ole annettu, ja olen tulkinnut että lupa on muilla, mutta ei minulla. Minä en nimittäin osaa tulkita katsetta oikein miksikään, eikä minulla ole muutenkaan käsitystä milloin joku on minusta kiinnostunut.
No nythän sinulla on tilaisuus tarkastella kriittisesti edellä esittämääsi väitettä, että pelkkä katse olisi seksuaalista häirintää ja siksi naisia ei saa edes katsoa. Tottakai saa katsoa, mutta pitää myös opetella tulkitsemaan oikein se vastaus, minkä katseeseen saa. Jos nainen katsoo hymyillen takaisin, on lupa lähestyä; jos hän kääntää katseen pois tai ei suostu kohtaamaan katsettasi, on sinunkin syytä siirtää katseesi muualle. So simple.
Luultavasti nuo naisten hyväksymät "lähentymiset vaikka mitään lupaa ei ole annettu" ovat olleet nimenomaan sellaisia, joissa osapuolet ovat ensin keskenään katseilla kommunikoineet, mutta sinä et ole nähnyt ja/tai osannut lukea heidän sanatonta viestintäänsä.
No aivan sitä en tarkoittanut, että katse olisi häirintää (tuijottamaan jääminen varmaankin on). Juttusille tulemisen olen tulkinnut häirinnäksi jos siihen ei ole annettu lupaa tai suoranaista kutsua. Katsekontaktia seuraava hymyn olen tulkinnut vain ystävälliseksi eleeksi, joka ei kerro muusta kuin hyvistä käytöstavoista.
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Samanlainen nainen olen minäkin. En missään nimessä kaunotar, luonne kai ok. Eivät ole miehet tulleet hakemaan kotoa. Eikä kaupasta, harrastuksista, työpaikalta, kirjastosta... Missään ei ole mieheltä tullut mitään aloitetta. No, kerran yksi mies nojasi tosi lähelle bussissa, sen verran aloitteellisuutta ovat miehet osoittaneet suuntaani. Kännisten horinoita baarissa en laske aloitteiksi, miehet totta kai laskevat. Siitä se myyttinen miesten aloitteiden tekeminen tulee. Ympäripäissään sönkötetään jotain kapakan joka naiselle.
Sitten minun tekemäni aloitteet. En ole ikinä tehnyt aloitetta. Miehet hyväksyvät naisen aloitteeksi vain kirjallisen kosinnan, koska heidän mukaansa mies ei kykene vähemmästä ymmärtämään. Miesparka. Raukka.
Niimpä! Kuinka moni mies on selvinpäin livenä tehnyt aloitteen?? Kännisiä horonoita ei aloitteiksi lasketa, ne on naisista vastenmielisiä.
Kuinka moni nainen on tehnyt aloitteen? Mitään silmäniskuja ei lasketa vaan oikean aloitteen?
Kerro, millainen on oikea aloite.
Itselleni katsekin on jo aloite. Menen miehen juttusille vain, jos saan ensin häneltä sellaisen katsekontaktin, joka viestittää että lähestyminen on tervetullutta. Jos mies kääntää välittömästi katseensa pois tai ei ollenkaan katso kohti, niin en tietenkään sellaista miestä lähesty. Ensin katse ja sanaton viestintä, sitten vasta juttusille. Ja sama toisinpäin: jos minua katsoo mies, josta en ole kiinnostunut, niin vältän katsomasta häntä silmiin ja toivon, että hän siitä ymmärtää olla lähestymättä.
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
Tuntuu, että silmäpelin taito on katoava luonnonvara. Vielä nykyisten kolmikymppisten vanhempien sukupolvelle oli selvää, että katsekontaktin ottaminen kahdesti merkitsi lupaa lähestyä. Se oli aikansa Tinderiä se. -20
Merkitsikö?! Miksei minulle kukaan kertonut vaan pidettiin siinä käsityksessä, että naisia kohtaan osoitettu kiinostus on lähtökohtaisesti sukupuolista häirintää?
Ehkä et ole sosiaalisesti älykäs, joten joudut operoimaan kankeiden, ulkoa päin annettujen sääntöjen ja suoranasten väärinkäsitysten varassa?
Nimenomaan silmäpelihän ehkäisee hyvin häirintää vaikkapa olutravintolassa. Jos nainen kääntää katseensa pois, lakkaat tuijottamasta etkä tuppaudu hänen pöytäänsä örisemään. Jos nainen katsoo silmiisi kahdesti, mahdollisesti hymyileekin, voit yleensä päätellä, että reitti on vapaa. -20
Myönnän auliisti, että en ole sosiaalisesti älykäs. Olen vain ymmärtänyt, että mies ei saa lähestyä jos nainen ei anna siihen lupaa. Jatkuva ihmetykseni on, miksi naiset silti hyväksyvät lähestymiset vaikka mitään lupaa ei ole annettu, ja olen tulkinnut että lupa on muilla, mutta ei minulla. Minä en nimittäin osaa tulkita katsetta oikein miksikään, eikä minulla ole muutenkaan käsitystä milloin joku on minusta kiinnostunut. On voinut mennä tilaisuuksia hukkaan, mutta mistäpä sen tietäsi?
On monta tekijää, jotka voivat selittää havaintosi.
- Katseita tai muita kiinnostuksen merkkejä on vaihdettu, ja sinä et ole vain huomannut niitä.
- Vahvistusvinouma: muistat vain tapaukset, jotka tukevat käsitystäsi siitä, että sinut aina torjutaan, muita ei.
- Mies on päätellyt naisen kehonkielestä, että tälle voi tulla juttelemaan, ja osuu oikeaan.
- Mies on lähestynyt naista eri tavalla kuin sinä (ystävällisesti, rennosti, ei-uhkaavasti tms.).
- Nainen on oikeasti pitänyt tilannetta epämiellyttävänä mutta ei ole torjunut miestä kohteliaisuuttaan.
- Nainen on torjunut miehen, mutta mies on jäänyt silti paikalle istumaan (tätä tapahtuu paljon!), mutta sinä et ole huomannut tätä vaan luulet miehen nyt iskevän naista toden teolla.
- Vuorovaikutus ei ole ollut niinkään seuraan lyöttäytymistä iskuaikeissa kuin vaikkapa viereisen tuolin ottamista täydehkössä baarissa ja siitä mahdollisesti viriävää spontaania keskustelua (normaalia baareissa).
- jne.
Tällaisia taitoja varten pitäisi ehdottomasti olla vaikka työväenopiston kursseja. Olen tosissani. On tosi epäreilua, että vaikkapa baarietieketti täytyy oppia niinkin tehottomasti kuin kavereita matkimalla. Jotkut oppivat nopeasti ja joillekin se on vaikeaa. Ja tällainen asia voi vaikuttaa ihmisen koko elämään! -20
Willy Loman kirjoitti:
Katsekontaktia seuraava hymyn olen tulkinnut vain ystävälliseksi eleeksi, joka ei kerro muusta kuin hyvistä käytöstavoista.
Myös jutustelun voi katsoa kuuluvan hyviin käytöstapoihin. Ainakin baarissa sanoisin kyllä moi kaikille naisille, jotka ottavat minuun katsekontaktia ja hymyilevät. Jos osoittautuukin, etteivät he ole minusta romanttisesti kiinnostuneita, voin hyvinkin tututua uuteen ihmiseen tai vaihtaa pari sanaa ilmeisen ystävällisen ihmisen kanssa. Sekin on ihan kivaa.
Aika monta parisuhdetta on syntynyt niin, että se porukan sosiaalinen ja ystävällinen ekstrovertti vetää paikalle jonkun, joka sitten käykin jutustelemaan hänen sosiaalisesti aremman kaverinsa kanssa, ja kas, heillä onkin samanlainen leffamaku ja huumorintaju... -20
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Samanlainen nainen olen minäkin. En missään nimessä kaunotar, luonne kai ok. Eivät ole miehet tulleet hakemaan kotoa. Eikä kaupasta, harrastuksista, työpaikalta, kirjastosta... Missään ei ole mieheltä tullut mitään aloitetta. No, kerran yksi mies nojasi tosi lähelle bussissa, sen verran aloitteellisuutta ovat miehet osoittaneet suuntaani. Kännisten horinoita baarissa en laske aloitteiksi, miehet totta kai laskevat. Siitä se myyttinen miesten aloitteiden tekeminen tulee. Ympäripäissään sönkötetään jotain kapakan joka naiselle.
Sitten minun tekemäni aloitteet. En ole ikinä tehnyt aloitetta. Miehet hyväksyvät naisen aloitteeksi vain kirjallisen kosinnan, koska heidän mukaansa mies ei kykene vähemmästä ymmärtämään. Miesparka. Raukka.
Niimpä! Kuinka moni mies on selvinpäin livenä tehnyt aloitteen?? Kännisiä horonoita ei aloitteiksi lasketa, ne on naisista vastenmielisiä.
Kuinka moni nainen on tehnyt aloitteen? Mitään silmäniskuja ei lasketa vaan oikean aloitteen?
Kerro, millainen on oikea aloite.
Itselleni katsekin on jo aloite. Menen miehen juttusille vain, jos saan ensin häneltä sellaisen katsekontaktin, joka viestittää että lähestyminen on tervetullutta. Jos mies kääntää välittömästi katseensa pois tai ei ollenkaan katso kohti, niin en tietenkään sellaista miestä lähesty. Ensin katse ja sanaton viestintä, sitten vasta juttusille. Ja sama toisinpäin: jos minua katsoo mies, josta en ole kiinnostunut, niin vältän katsomasta häntä silmiin ja toivon, että hän siitä ymmärtää olla lähestymättä.
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
Tuntuu, että silmäpelin taito on katoava luonnonvara. Vielä nykyisten kolmikymppisten vanhempien sukupolvelle oli selvää, että katsekontaktin ottaminen kahdesti merkitsi lupaa lähestyä. Se oli aikansa Tinderiä se. -20
Merkitsikö?! Miksei minulle kukaan kertonut vaan pidettiin siinä käsityksessä, että naisia kohtaan osoitettu kiinostus on lähtökohtaisesti sukupuolista häirintää?
Ehkä et ole sosiaalisesti älykäs, joten joudut operoimaan kankeiden, ulkoa päin annettujen sääntöjen ja suoranasten väärinkäsitysten varassa?
Nimenomaan silmäpelihän ehkäisee hyvin häirintää vaikkapa olutravintolassa. Jos nainen kääntää katseensa pois, lakkaat tuijottamasta etkä tuppaudu hänen pöytäänsä örisemään. Jos nainen katsoo silmiisi kahdesti, mahdollisesti hymyileekin, voit yleensä päätellä, että reitti on vapaa. -20
Myönnän auliisti, että en ole sosiaalisesti älykäs. Olen vain ymmärtänyt, että mies ei saa lähestyä jos nainen ei anna siihen lupaa. Jatkuva ihmetykseni on, miksi naiset silti hyväksyvät lähestymiset vaikka mitään lupaa ei ole annettu, ja olen tulkinnut että lupa on muilla, mutta ei minulla. Minä en nimittäin osaa tulkita katsetta oikein miksikään, eikä minulla ole muutenkaan käsitystä milloin joku on minusta kiinnostunut. On voinut mennä tilaisuuksia hukkaan, mutta mistäpä sen tietäsi?
On monta tekijää, jotka voivat selittää havaintosi.
- Katseita tai muita kiinnostuksen merkkejä on vaihdettu, ja sinä et ole vain huomannut niitä.
- Vahvistusvinouma: muistat vain tapaukset, jotka tukevat käsitystäsi siitä, että sinut aina torjutaan, muita ei.
- Mies on päätellyt naisen kehonkielestä, että tälle voi tulla juttelemaan, ja osuu oikeaan.
- Mies on lähestynyt naista eri tavalla kuin sinä (ystävällisesti, rennosti, ei-uhkaavasti tms.).
- Nainen on oikeasti pitänyt tilannetta epämiellyttävänä mutta ei ole torjunut miestä kohteliaisuuttaan.
- Nainen on torjunut miehen, mutta mies on jäänyt silti paikalle istumaan (tätä tapahtuu paljon!), mutta sinä et ole huomannut tätä vaan luulet miehen nyt iskevän naista toden teolla.
- Vuorovaikutus ei ole ollut niinkään seuraan lyöttäytymistä iskuaikeissa kuin vaikkapa viereisen tuolin ottamista täydehkössä baarissa ja siitä mahdollisesti viriävää spontaania keskustelua (normaalia baareissa).
- jne.
Tällaisia taitoja varten pitäisi ehdottomasti olla vaikka työväenopiston kursseja. Olen tosissani. On tosi epäreilua, että vaikkapa baarietieketti täytyy oppia niinkin tehottomasti kuin kavereita matkimalla. Jotkut oppivat nopeasti ja joillekin se on vaikeaa. Ja tällainen asia voi vaikuttaa ihmisen koko elämään! -20
Muistan hyvin 30 v. syntymäpäiväni liki 15 vuotta sitten, koska se oli viimeinen kerta jolloin olin yksin baarissa yrittäen löytää seuraa (ei löytynyt). Sen jälkeen olen ollut baareissa pelkästään työkavereiden kanssa, jolloin olisi sopimatonta häipyä muihin pöytiin vaikka jonkun kanssa katseet vähän useammin kohtaisivatkin. Työkaveritkin on jätettävä rauhaan koska jatkossakin pitäisi pystyä tekemään töitä ilman suurempaa draamaa. Se on vähän vahinko, sillä yhden 10 vuotta minua nuoremman naisen kanssa tulen oikein hyvin juttuun. Olen autellut häntä töissä ja töiden ulkopuolella, mutta en ole hänestäkään pystynyt lukemaan mitään minkä perusteella olisin jossan muualla kuin "kaverivyöhykkeellä". Kun ikäeroakin on näin paljon, olen ollut eritysen varovainen etten vain saisi hänen tuntemaan oloaan epämuvaksi minun vuokseni.
Ja kun pillun puutteinen epätoivoinen mies sitten saa pillua, se lauettuaan käy narisemaan liian helposta koko kylän polkupyörästä, joka ei missään nimessä ole vaimomatskua, ja kävelee nokka pystyssä pois.