Lue keskustelun säännöt.
Miehille kelpaisi mikä tahansa nainen
17.08.2016 |
Olen nuori nainen ja parisuhteessa, mutta pari vuotta sitten en ollut ja reilun vuoden ajan Tinderiä ja pyörähdin nopeasti Suomi24 treffeissä. Käyn myös paljon ulkona, esimerkiksi musiikkikeikoilla, joten tapasin miehiä luonnossakin (luonnossa tapasin miehenikin lopulta).
.
Osa miehistä joihin tutustuin, olisi kelpuuttanut melkein minkä tahansa naisen. Tämä selvisi hyvin nopeasti puheesta ja käytöksestä. Myös minun kanssani nämä miehet olivat valmiita yrittämään tosissaan, vaikka juttumme ei olisi toiminut mitenkään päin.
Meillä ei ollut välttämättä mitään yhteistä mielenkiinnonkohdetta, huumorintajumme eivät kohdanneet, tulevaisuuden haaveet olivat erilaisia. Silti nämä miehet halusivat aina nähdä uudestaan, pommittivat viesteillä ja olivat valmiita esittelemään minut kavereilleen.
Miehet itsekin tiedostivat ongelmat välillämme, jos minä en nauranut heidän vitseilleen niin eivät hekään minun jne. Kun puhuin harrastuksistani, kuuntelivat kovinkin kiinnostuneina ja kyselivät lisää, mutta seuraavalla tapaamisella olivat unohtaneet lähes kaiken (en tarkoita vain jotain pieniä yksityiskohtia).
.
Nämä ihmissuhteet olivat epämiellyttäviä ja lopulta minä olin se, joka näissä lopetti tapailemisen. Yleensä lopetin siinä vaiheessa kun olisi pitänyt siirtyä seksin harrastamiseen, tein valinnan että olen mieluummin ilman (turha höpöttää pihtaamisesta siksi etten makaa ei-kiinnostavien miesten kanssa, parisuhteessa olen hyvin aktiivinen ja kokeilunhaluinen).
.
En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa? Eikö kumppanin pitäisi olla paras ystävä? Minulle olisi vaivaannuttavaa elää sellaisen miehen kanssa, joka on ihan kunnollinen ja hoitaa osuutensa, mutta jonka kanssa ei olisi mitään yhteistä harrastusta, elämäntapaa tai edes molempia huvittavaa komediasarjaa.
Yksi teoriani on, että nämä miehet eivät ole olleet paljoa tekemisissä naisten kanssa tai ovat olleet tekemisissä yhden tyyppisten naisten kanssa. He eivät tiedä, että naisia on paljon erilaisia ja että esim minä en ole heille sopivin. He kenties pitävät naisia yhtenäisenä ryhmänä, ja koska naiset eivät heidän kuvitelmissaan sisällä juurikaan eroja, jokainen ok-näköinen nainen on mahdollinen elämänkumppani?
Toisaalta tuolla tavalla treffeillä käydessään luulisi heidänkin oppivan, että naisia on erilaisia.
Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy. Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
.
Vaikka otsikko onkin kärjistävä, en tarkoita kaikkia maailman miehiä. Puhun vain heistä, jotka kuuluvat yllä kirjoittamaani ryhmään.
Kommentit (368)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Tajuatko edes mitä kirjoitat?
Suurin osa miehistä EI IKINÄ pääse suhteeseen missä nainen pitää miestä erityisenä.
Sinä olisit saanut miehen heti kun olisit vaan halunnut. Onko naiset oikeasti noin sokeita vai noin itseään täynnä että ei tajua tuota asiaa?
Vertaappa tuota samaa työmarkkinoihin. Toinen hakee kaikki mahdollisia työpaikkoja kaikista mahdollisista paikoista ja kaikilla mahdollisilla keinoilla. Hänelle kelpaa mikä tahansa työ koska hän haluaa tehdä työtä. Mutta työtä ei vaan saa mistään. Hänellä on hyvä koulutus mutta ei niin ei.
Sitten tuhansien ja tuhansien hakemusten jälkeen hän saa huonosti palkatun ja veemäisen työn jostain niin nyt hänellä on työ.
Hän on mies.
Nainen saa työtarjouksia vaikka kukaan ei tiedä että nainen on työtön ja mitä työtä hän haluaa tehdä. Hänelle tulee satoja työtarjouksia hyvillä työtarjouksilla ja vähällä palkalla. Mutta mikään ei kelpaa koska ne eivät ole juuri sitä mitä nainen haluaa. Lopulta nainen joutuu itse laittamaan ilmoituksen että on työtön ja etsii työtä tältä alalta. Jolloin hän saa heti kymmeniä soittoja jossa hänelle tarjotaan töitä hyvällä työllä ja palkalla. Nainen saa työn.
Nyt miehellä ja naisella on työ.
Mutta täysin eri panostuksella ja täysin eri tason työ.
Nainen jättää työn parin vuoden jälkeen ja jää työttömäksi koska työttömänä on parempaa kuin töissä joka ei vastaa unelmien työtä. Mies on töissä koska työ on parempaa kuin olla töissä.
Tuo vastaa hyvin paljon parisuhdetta.
Mies tekee niskalimassa töitä saadakseen edes jonkunnäkäisen parisuhteen. Hän ei eroa oli suhde minkälainen vain.
Nainen ei tee mitään suhteen etsimiseen ja eroaa pienimmästäkin syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama kokemus kuin ap:lla. Siis lukuisista nettideiteistä. Vaikka olisimme silminnähtävän erilaisia miehen kanssa, juttua ei juuri riittäisi, eikä olisi yhtään yhteistä kiinnostuksenkohdetta tai haavetta, miehet silti haluaisivat tavata uudelleen ja alkaa seurustelemaan kanssani. Vaikka siis kuka tahansa näkisi, että emme sovi yhtään toisillemme, ja mieskin tämän varmasti tajuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt ihan mihin tahansa, mutta oot kyllä tavallaan ihan oikeassa, että kun vaihtoehdot on olla yksin tai ottaa edes joku, niin moni kyllä valitsee mielummin ees jonkun. Miehillä on vaan niin paska asema parisuhdemarkkinoilla.
Minä en ainakaan olisi huonossa tai tympeässä suhteessa. Mitä hittoa?
Olen ollut elämässäni kahdessa parisuhteessa (toinen jatkuu edelleen) ja näiden ulkopuolella on ollut pitkiä sinkkuaikoja. Eivät olleet kivoja aikoja, olin mustasukkainen parisuhteessa oleville, välillä itketti kun kaikkialta tuli rakkauslauluja, tv-draamoja, parisuhdeaiheista keskustelua, välillä tunsin itseni aivan kipeäksi ja oli vaikea nähdä sinkkuelämän hyviä puolia, mietin kuinka kaikki olisi parempaa suhteessa.
Tapailin sinkkuaikoinani miehiä ja tosissani halusin löytää parisuhteen, mutta kaikesta tästä huolimatta lopetin ihmissuhteet, joissa en tuntenut paloa miestä kohtaan. Lopulta tapasin miehen, josta ajattelin että ilman häntä en kestä, että hänen jälkeensä kukaan ei voi olla yhtä hyvä. Onneksi tunne oli molemminpuolinen.
Kyllä se vaan teillä naisillakin rima kummasti putoaa, kun alkaa tulla ikää ja varsinkin jos on YH-status. Alkaa kelvata se sama jäbä mikä nuorempana ei kiinnostanut.
Tässä on ilmiö mitä miehet eivät vaan tajua.
20-v fnninaamainen puhumattomuuteen saakka ujo mies on hyvin usein 35-v komistunut ja saanut itsevarmuutta.
Ei se rima naisilla laske vaan moni mies ns "miehistyy" kun tulee vähän ikää ja se miehen taso nousee.Toinenkin ilmiö tekee sen miksi mies ei tätä ymmärrä.
Miesten kriteerit eivät iän myötä muutu mutta naisten muuttuu.
Miesten kriteerit naiselle:
20-v. Hyvä perse ja isot tissit
30-v. Hyvä perse ja isot tissit
40-v. Hyvä perse ja isot tissit
50-v . Hyvä perse ja isot tissit
60-v. Hyvä perse ja isot tissitNainen sen sijaan iän myötä arvostaa eri asioita miehessä.
EIVÄT laske kriteerejään mutta ne muuttuu.
Nuori nainen voi haaveilla jostain filmitähdestä taivjulkkiksesta mutta kun tulee ikää alkaa tulla realismia noin toiveisiin ja mitä enemmän sitä ikää naiselle tulee niin erilaiset asiat tulevat tärkeiksi.
Se ei ole kriteerien alentamista vaan muuttumista.
Miehillähän se on aina , siis ihan aina , kriteerien alentamista jos ei saa sitä kaunista isopyllyistä ja- rintaista naista.
Tämä tekee miesten aseman parisuhdemarkkinoilla hankalaksi kun tosiasia on että vain osa naisista on kauniita joka kohdasta ja siksi niin iso osa joutuu " tyytymään".
Naisilla olisi sama juttu jos naiset katsoisivat pelkästään hartioiden leveyttä ja etumuksen pullotusta.Mutta kun av-mamit ovat sanoneet, että mies rupsahtaa ja tiputtaa tasoaan samalla tavalla kuin naisetkin... Se on ihan sama vaikka jokainen tuntee näitä akateemisia ujoja miehiä jotka vasta kolmikymppisenä alkavat osallistua "markkinoille". Sitä ennen ovat pelkkää ilmaa.
Älä sekoita kahta eri asiaa.
Ei alle 20 v nainen pääsääntöisesti huoli 35v miestä vaikka tämä mies olisi oikein hyvin päässyt finneistään ja ujoudestaan.
Mutta30+ naisten joukossa hän voi olla kuumaa kamaa.
Miksi kaiken ikäisten miesten pitäisi saada nuori nainen?
Se ei vaan ole realistista . Ei ole mikään ihme että miehillä on vaikeaa.
Kaikkien pitäisi saada kaunis nuori nainen ja kun eivät saa niin sitten miehet muka tyytyvät kehen tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Samanlainen nainen olen minäkin. En missään nimessä kaunotar, luonne kai ok. Eivät ole miehet tulleet hakemaan kotoa. Eikä kaupasta, harrastuksista, työpaikalta, kirjastosta... Missään ei ole mieheltä tullut mitään aloitetta. No, kerran yksi mies nojasi tosi lähelle bussissa, sen verran aloitteellisuutta ovat miehet osoittaneet suuntaani. Kännisten horinoita baarissa en laske aloitteiksi, miehet totta kai laskevat. Siitä se myyttinen miesten aloitteiden tekeminen tulee. Ympäripäissään sönkötetään jotain kapakan joka naiselle.
Sitten minun tekemäni aloitteet. En ole ikinä tehnyt aloitetta. Miehet hyväksyvät naisen aloitteeksi vain kirjallisen kosinnan, koska heidän mukaansa mies ei kykene vähemmästä ymmärtämään. Miesparka. Raukka.
Niimpä! Kuinka moni mies on selvinpäin livenä tehnyt aloitteen?? Kännisiä horonoita ei aloitteiksi lasketa, ne on naisista vastenmielisiä.
Kuinka moni nainen on tehnyt aloitteen? Mitään silmäniskuja ei lasketa vaan oikean aloitteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vain pysty ymmärtämään sen enempää miesten kuin naistenkaan kohdalla sitä pakkoa saada parisuhde, ellei nyt sitten ole pakonomaista halua saada lapsi.
Itse olen ollut nyt puolitoista vuotta sinkkuna, eikä tänä aikana ole ollut edes halua mihinkään parisuhteen etsimiseen, seksisuhteisiin tai yhden illan juttuihin. Olen sinut itseni kanssa, minulla on hyviä ystäviä joista saan seuraa sitä kaivatessani, ja aikuisena naisena osaan viihdyttää itseäni yksinkin. Olen jopa kerran kieltäytynyt puhelinnumerosta, koska en todella tunne tarvetta saada joku ihan vain siksi, että saisi jonkun. (ja kyllä, tuo yksi puhelinnumero oli puolentoista vuoden aikana ainut iskuyritystä muistuttava tapahtuma, joten eipä niitä miehiä minullakaan ole riesaksi asti).
Mikä siinä yksin olossa oikeasti on niin hirveää? Vai ovatko nämä yksin olemisen kamalaksi tuntevat ihmiset sellaisia, joilla ei ole muutenkaan ystäviä/sosiaalisia kontakteja, ja ilman kumppania olo on kirjaimellisesti yksinäisyyteen eristymistä?
Ainakin epätoivoiset miessinkut ovat niitä, joilla ei ole työtä, harrastuksia eikä mitään sosiaalisia suhteita, eivät tee mitään muuta kuin istuvat neljän seinän sisällä tietokoneella. He kuvittelevat että "parisuhteeseen pääseminen" (he oikeasti käyttävät sanaa "päästä") korjaisi taikaiskusta heidän ongelmansa. En tiedä miten he luulevat että nainen pystyisi kaiken korjaamaan, mutta he ovat vakuuttuneita siitä.
Hyi että, erehdyin tapailemaan tuollaista tyyppiä hetken aikaa. En siis tiennyt mitä taustalla oli, luulin että mies on "tavallinen" työtön. Tutustuimme netissä ja kirjoittelimme paljon, tapasimme parin viikon kuluessa. Mies oli ylipainoinen, hänellä oli kuluneet vaatteet ja surkea kämppä. Halusin antaa kuitenkin mahdollisuuden, koska olin tykästynyt siihen ihmiseen jolle kirjoittelin. Vähitellen selvisi asioiden oikea laita; mies oli sanonut tupakoivansa vain vähän (oikeasti ei voinut edes kauppareissua tehdä kanssani ilman että heti sen jälkeen piti jäädä kaupan eteen polttamaan), väitti pyrkivänsä syömään terveellisesti (kävimme lounasbuffetissa ja hän otti minimaalisen kasan salaattia, siihen kauhallisen öljykastiketta ja ison lautasen täyteen perunoita ja kastiketta), sanoi hakevansa töitä aktiivisesti (ei ollutkaan laittanut puoleen vuoteen hakemuksia eikä edes seurannut työpaikkailmoituksia!), antoi ymmärtää olevansa liikunnallinen (olosuhteiden pakosta pyöräili kauppaan jos ei saanut kyytiä pummittua jostain, esim. minulta, valitti jos halusin kävellä jonnekin yhdessä). Suoraan sanottuna vituttaa että olin niin sinisilmäinen, mutta tiedän työttömiä, ylipainoisia ihmisiä jotka ovat kuitenkin elintavoiltaan aktiivisia ja kivoja tyyppejä. En siis osannut kyseenalaistaa miehen sanomisia ennenkuin näin hänen arkeaan vierestä. Minussakin on omat vikani, mutta hoidan asiani (työt, asuminen, säännöllinen liikunta, monipuolinen ruokavalio) ja odotan tiettyä elämänhallintaa myös kumppaniltani.
Puhuin toki miehelle huolistani, mutta käytännössä hän alkoikin vinkumaan että on odottanut löytävänsä oikean kumppanin jotta saisi "motivaatiota". Mikään ei muuttunut, ja kun erosimme, häneltä alkoi tulla viestiä miten hän on masentunut ja tarvitsisi tukea eikä nalkutusta. Kehotin häntä ystävällisesti hakemaan apua mielenterveyden ammattilaisilta, koska en voi alkaa kenellekään 24/7 hoitajaksi, mutta luullakseni hän ei ole hakenut mitään apua, epäilen että hän ei oikeasti koe olevansa sairas, vaan halusi vain myötätuntoa.
Suhde oli käytännössäkin tuskaa koska mies ei pitänyt mitään mitä lupaili, eli se löperö tyyli oli kaikessa. Asiat josta yhdessä sovittiin jäi hoitamatta, hän oli koko ajan myöhässä kaikesta eikä tainnut oikeasti tajuta miten pahasti kaikki oli pielessä.
En suosittele tuollaista suhdetta kenellekään, ja palstakatkeroille tiedoksi, että vaikka naisen saisittekin, ei teillä mikään muuttuisi ja se nainenkin häipyisi kun huomaa ettette oikeasti pysty mihinkään.
Mukaville miehille joilla on palstalla mainittuja miinuksia kuten vaikka työttömyyttä tai ylipainoa, ujoutta tms., kyllä teillä on mahdollisuus löytää suhde jos muuten yritätte parhaanne ja olette aidosti hyviä tyyppejä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei vitu*a niin paljon kuin väitteet siitä että miehet ei olisi haluttomia (sängyssä). Olen normipainoinen, fiksu, joka päivä suihkussa käyvä, lapseton, kuulemma nätti nainen, joka haluaa käytännössä joka päivä, ja on valmis kokeilemaan mitä vain uutta sängyssä ja joka rakastaa suihinottamista ym. Mieheni haluaa parin viikon välein. Aloitteeni hän torjuu yleensä. Kuulemma on aina ollut sellainen, ettei vaan tee mieli kovin usein. Edellisessä suhteessani mies oli masentunut jo tavatessamme ja käytti masennuslääkkeitä. Hänkin halusi alusta saakka harvoin, kuulemma lääkkeet vei halut ja stondiksen. Prkl.
Eli olet ottanut mieheksesi jonkun psykopaattisen luuserin ja nyt ihmettelet kun et saa seksiä?
Milloin ihmiset tajuavat että siinä vaiheessa kun saa kuulla että toinen syö mielenterveyslääkkeitä, käy kallonkutistajalla tai on "masentunut" niin juokse pois! Siitä ei ikinä tule ihmistä enää ikinä!
Mitäs nää luuserimiehet täälläkin ulisee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Tajuatko edes mitä kirjoitat?
Suurin osa miehistä EI IKINÄ pääse suhteeseen missä nainen pitää miestä erityisenä.
Sinä olisit saanut miehen heti kun olisit vaan halunnut. Onko naiset oikeasti noin sokeita vai noin itseään täynnä että ei tajua tuota asiaa?
Vertaappa tuota samaa työmarkkinoihin. Toinen hakee kaikki mahdollisia työpaikkoja kaikista mahdollisista paikoista ja kaikilla mahdollisilla keinoilla. Hänelle kelpaa mikä tahansa työ koska hän haluaa tehdä työtä. Mutta työtä ei vaan saa mistään. Hänellä on hyvä koulutus mutta ei niin ei.
Sitten tuhansien ja tuhansien hakemusten jälkeen hän saa huonosti palkatun ja veemäisen työn jostain niin nyt hänellä on työ.
Hän on mies.
Nainen saa työtarjouksia vaikka kukaan ei tiedä että nainen on työtön ja mitä työtä hän haluaa tehdä. Hänelle tulee satoja työtarjouksia hyvillä työtarjouksilla ja vähällä palkalla. Mutta mikään ei kelpaa koska ne eivät ole juuri sitä mitä nainen haluaa. Lopulta nainen joutuu itse laittamaan ilmoituksen että on työtön ja etsii työtä tältä alalta. Jolloin hän saa heti kymmeniä soittoja jossa hänelle tarjotaan töitä hyvällä työllä ja palkalla. Nainen saa työn.
Nyt miehellä ja naisella on työ.
Mutta täysin eri panostuksella ja täysin eri tason työ.
Nainen jättää työn parin vuoden jälkeen ja jää työttömäksi koska työttömänä on parempaa kuin töissä joka ei vastaa unelmien työtä. Mies on töissä koska työ on parempaa kuin olla töissä.
Tuo vastaa hyvin paljon parisuhdetta.
Mies tekee niskalimassa töitä saadakseen edes jonkunnäkäisen parisuhteen. Hän ei eroa oli suhde minkälainen vain.
Nainen ei tee mitään suhteen etsimiseen ja eroaa pienimmästäkin syystä.
Eletäänköhän me ihan samassa maailmassa? Minä tunnen ihan pariskuntia, joissa on tavallinen nainen ja tavallinen mies. Tunnen myös sinkkuja, joilla on suhteentynkiä -niin miehiä kuin naisia. Ihan tavallisia sellaisia. Eroissa on monesti ollut vuosien ongelmat takana, ja niitä on kyllä yritetty puida mutta jos mikään ei muutu eikä arvostusta kumppania kohtaan ole, niin valitettavasti ero tulee. Eikä pienistä syistä. Eroaminen on todella rankkaa, kysy vaikka keneltä vain sellaiselta joka sen on käynyt läpi. Jos mies tai nainen väittää että ero tuli ihan pienestä syystä, niin henkilö on todennäköisesti jollain tavalla persoonallisuushäiriöinen, valehtelija tai tyhmä. Katso vähän ympärillesi ja tutustu uusiin ihmisiin, unohda nämä nettihokemat joita on keksineet jotkut katkerat, todennäköisesti mielenterveysongelmaiset miehet jotka perustavat naiskuvansa pornoon ja keskustelupalstoihin. Jos käy vaikka jossain lidlissä tai prismassa, niin pääsee aika hyvin näkemään niitä tavallisia pariskuntia tavallisine ongelmineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Samanlainen nainen olen minäkin. En missään nimessä kaunotar, luonne kai ok. Eivät ole miehet tulleet hakemaan kotoa. Eikä kaupasta, harrastuksista, työpaikalta, kirjastosta... Missään ei ole mieheltä tullut mitään aloitetta. No, kerran yksi mies nojasi tosi lähelle bussissa, sen verran aloitteellisuutta ovat miehet osoittaneet suuntaani. Kännisten horinoita baarissa en laske aloitteiksi, miehet totta kai laskevat. Siitä se myyttinen miesten aloitteiden tekeminen tulee. Ympäripäissään sönkötetään jotain kapakan joka naiselle.
Sitten minun tekemäni aloitteet. En ole ikinä tehnyt aloitetta. Miehet hyväksyvät naisen aloitteeksi vain kirjallisen kosinnan, koska heidän mukaansa mies ei kykene vähemmästä ymmärtämään. Miesparka. Raukka.
Niimpä! Kuinka moni mies on selvinpäin livenä tehnyt aloitteen?? Kännisiä horonoita ei aloitteiksi lasketa, ne on naisista vastenmielisiä.
Kyllähän aika monet miehet tekevät aloitteita selvänä ennestään tuntemilleen/puolitutuille naisille, tuntemattomia ei vain täällä lähestytä siinä tarkoituksessa. Ei tuollainen käytös oikeasti kuulu pohjoismaalaiseen tapakulttuuriin. Luulisi että se olisi naisistakin mukavaa että saa kulkea kaupungilla ilman että ventovieraat miehet (jotka saattavat kiivastua torjunnasta) tulevat joka kadunkulmassa pyytelemään numeroa.
No minä ainakin listasin työn ja harrastuksen paikoiksi, missä miehet ovat menestyksekkäästi olleet tekemättä aloitteita. Eli ei auta vaikka oltaisiin tuttuja tai puolituttuja. Viimeisimmässä työpaikan illanvietossa yritin saada keskustelua aikaan kahden sinkkumiehen kanssa. Toinen ehdotti tupakalle lähtöä - siis ehdotti toiselle miehelle. Yhdessä menivät. Tunnin päästä pyörivät työpaikan kaunottaren pöydän ympärillä, kuten 10-15 muutakin miestä. No, myönnän kyllä että en pärjää hänelle ulkonäkövertailussa ja ihan mukava nainen hän on. Mutta ei hän puhunut kai kertaakaan niille kahdelle, joiden kanssa olin yrittänyt saada keskustelua aikaan. Loppuillasta minua 30 vuotta vanhempi, naimisissa oleva kahden lapsen isoisä yritti iskeä minua. Annoin pakit.
Nythän aiheena oli se että tekevätkö miehet ylipäätään aloitteita selvänä. Kuten sinunkin viestistäsi käy ilmi miehet kyllä ovat aloitteellisia jos kiinnostusta on tarpeeksi, eihän miesten kai voi olettaa lähestyvän jokaista tuntemaansa naista. Tuo että miehet pörräävät kaunotarten ympärillä on oma erillinen ongelmansa joka johtuu osittain siitä että aloitteen tekeminen vaatii rohkeutta -on helpompi hyväksyä pakit kauniilta naiselta joka on illan mittaan torjunut liudan miehiä kuin pakit tavisnaiselta jota kukaan muu ei ole lähestynyt. Kaunottaren kohdalla voi ajatella että nainen vain valitsi jonkun toisen kun taas tavisnaisen torjunnan voi selittää vain sillä että nainen ei kelpuuttanut miestä.
Kuten kerroin, kyseessä oli työpaikan illanvietto joten kaikki olivat enemmän tai vähemmän humalassa. Minua iskenyt pappa oli enemmän. Tuskin pysyi jaloillaan.
Nuo miehet eivät lähestyneet kaunotarta, he vain seisoskelivat, varmaan toivoen että nainen tekisi aloitteen. Minä, tavisnainen, yritin saada keskustelua aikaan noiden samojen kahden miehen kanssa, joten en ymmärrä miksi he olisivat pelänneet pakkeja kun minä ilmiselvästi olisin ollut kiinnostunut keskustelemaan heidän kanssaan. Varmaankin sitten oli syynä se että nuo miehet eivät tajunneet että olisin ollut kiinnostunut tutustumaan lähemmin, kun tosiaan en esittänyt sitä kirjallista kosintaa...
Eli lopputulos: miehiä ei kiinnosta tavisnainen joka tekee aloitteen, eikä kiinnosta kaunotar jos hän ei tee aloitetta. Vastaus aloituksessa esitettyyn kysymykseen: miehille ei kelpaa mikä tahansa nainen. Ja väite miesten aloitteellisuudesta: puppua.
Ja tämä tosiaan oli vain yksi esimerkki elämästäni sinkkuna. Samanlaisia episodeja riittää. Suosikkini on se, kun kysyin baarissa eräältä mieheltä klassisen avauskysymyksen: "Moi! Miten on ilta mennyt?" ja vastaamisen sijaan mies loikkasi edessämme olevan pöydän yli ja poistui baarista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei vitu*a niin paljon kuin väitteet siitä että miehet ei olisi haluttomia (sängyssä). Olen normipainoinen, fiksu, joka päivä suihkussa käyvä, lapseton, kuulemma nätti nainen, joka haluaa käytännössä joka päivä, ja on valmis kokeilemaan mitä vain uutta sängyssä ja joka rakastaa suihinottamista ym. Mieheni haluaa parin viikon välein. Aloitteeni hän torjuu yleensä. Kuulemma on aina ollut sellainen, ettei vaan tee mieli kovin usein. Edellisessä suhteessani mies oli masentunut jo tavatessamme ja käytti masennuslääkkeitä. Hänkin halusi alusta saakka harvoin, kuulemma lääkkeet vei halut ja stondiksen. Prkl.
Eli olet ottanut mieheksesi jonkun psykopaattisen luuserin ja nyt ihmettelet kun et saa seksiä?
Milloin ihmiset tajuavat että siinä vaiheessa kun saa kuulla että toinen syö mielenterveyslääkkeitä, käy kallonkutistajalla tai on "masentunut" niin juokse pois! Siitä ei ikinä tule ihmistä enää ikinä!
Jos olisit ajatuksella lukenut viestini, olisit huomannut että tuo masentunut oli edellinen suhde, nyt olen hänestä jo eronnut. Suhde ei ollut pitkä. Masennus ei myöskään ole sama kuin psykopatia. Noin 20% suomalaisista on joskus masentuneita, ihan diagnostiset kriteerit täyttäen.
Ankeaa olla tavallinen nainen. Mua on kerran lähestynyt hyvännäköinen mies. Muuten vaan rumia ja/tai ulkomaalaisia.
Mä en ikinä saa ulkonäöltään unelmieni miestä. Koska ne 10+ naiset nappaavat ne.
En ole lihava, mielenvikainen, olen mudokas, pidän huolta hygieniasta, mulla on harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Samanlainen nainen olen minäkin. En missään nimessä kaunotar, luonne kai ok. Eivät ole miehet tulleet hakemaan kotoa. Eikä kaupasta, harrastuksista, työpaikalta, kirjastosta... Missään ei ole mieheltä tullut mitään aloitetta. No, kerran yksi mies nojasi tosi lähelle bussissa, sen verran aloitteellisuutta ovat miehet osoittaneet suuntaani. Kännisten horinoita baarissa en laske aloitteiksi, miehet totta kai laskevat. Siitä se myyttinen miesten aloitteiden tekeminen tulee. Ympäripäissään sönkötetään jotain kapakan joka naiselle.
Sitten minun tekemäni aloitteet. En ole ikinä tehnyt aloitetta. Miehet hyväksyvät naisen aloitteeksi vain kirjallisen kosinnan, koska heidän mukaansa mies ei kykene vähemmästä ymmärtämään. Miesparka. Raukka.
Niimpä! Kuinka moni mies on selvinpäin livenä tehnyt aloitteen?? Kännisiä horonoita ei aloitteiksi lasketa, ne on naisista vastenmielisiä.
Kuinka moni nainen on tehnyt aloitteen? Mitään silmäniskuja ei lasketa vaan oikean aloitteen?
Täällä on moneen kertaan todettu että mikään naisen tekemä aloite ei ole aloite, sillä mies ei ymmärrä eikä hänen saa olettaa ymmärtävän mitään kirjallista kosintaa vähäisempää. Mutta oikeasti: siis silmän iskeminen ei olisi aloite? En tajua. Eipä sitä paljon selvemmin voi tehdä. Yhtä selviä vaihtoehtoisia tapoja toki on, mutta kyllä tuo on selkeä kiinnostuksen ilmaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vain pysty ymmärtämään sen enempää miesten kuin naistenkaan kohdalla sitä pakkoa saada parisuhde, ellei nyt sitten ole pakonomaista halua saada lapsi.
Itse olen ollut nyt puolitoista vuotta sinkkuna, eikä tänä aikana ole ollut edes halua mihinkään parisuhteen etsimiseen, seksisuhteisiin tai yhden illan juttuihin. Olen sinut itseni kanssa, minulla on hyviä ystäviä joista saan seuraa sitä kaivatessani, ja aikuisena naisena osaan viihdyttää itseäni yksinkin. Olen jopa kerran kieltäytynyt puhelinnumerosta, koska en todella tunne tarvetta saada joku ihan vain siksi, että saisi jonkun. (ja kyllä, tuo yksi puhelinnumero oli puolentoista vuoden aikana ainut iskuyritystä muistuttava tapahtuma, joten eipä niitä miehiä minullakaan ole riesaksi asti).
Mikä siinä yksin olossa oikeasti on niin hirveää? Vai ovatko nämä yksin olemisen kamalaksi tuntevat ihmiset sellaisia, joilla ei ole muutenkaan ystäviä/sosiaalisia kontakteja, ja ilman kumppania olo on kirjaimellisesti yksinäisyyteen eristymistä?
Ainakin epätoivoiset miessinkut ovat niitä, joilla ei ole työtä, harrastuksia eikä mitään sosiaalisia suhteita, eivät tee mitään muuta kuin istuvat neljän seinän sisällä tietokoneella. He kuvittelevat että "parisuhteeseen pääseminen" (he oikeasti käyttävät sanaa "päästä") korjaisi taikaiskusta heidän ongelmansa. En tiedä miten he luulevat että nainen pystyisi kaiken korjaamaan, mutta he ovat vakuuttuneita siitä.
Hyi että, erehdyin tapailemaan tuollaista tyyppiä hetken aikaa. En siis tiennyt mitä taustalla oli, luulin että mies on "tavallinen" työtön. Tutustuimme netissä ja kirjoittelimme paljon, tapasimme parin viikon kuluessa. Mies oli ylipainoinen, hänellä oli kuluneet vaatteet ja surkea kämppä. Halusin antaa kuitenkin mahdollisuuden, koska olin tykästynyt siihen ihmiseen jolle kirjoittelin. Vähitellen selvisi asioiden oikea laita; mies oli sanonut tupakoivansa vain vähän (oikeasti ei voinut edes kauppareissua tehdä kanssani ilman että heti sen jälkeen piti jäädä kaupan eteen polttamaan), väitti pyrkivänsä syömään terveellisesti (kävimme lounasbuffetissa ja hän otti minimaalisen kasan salaattia, siihen kauhallisen öljykastiketta ja ison lautasen täyteen perunoita ja kastiketta), sanoi hakevansa töitä aktiivisesti (ei ollutkaan laittanut puoleen vuoteen hakemuksia eikä edes seurannut työpaikkailmoituksia!), antoi ymmärtää olevansa liikunnallinen (olosuhteiden pakosta pyöräili kauppaan jos ei saanut kyytiä pummittua jostain, esim. minulta, valitti jos halusin kävellä jonnekin yhdessä). Suoraan sanottuna vituttaa että olin niin sinisilmäinen, mutta tiedän työttömiä, ylipainoisia ihmisiä jotka ovat kuitenkin elintavoiltaan aktiivisia ja kivoja tyyppejä. En siis osannut kyseenalaistaa miehen sanomisia ennenkuin näin hänen arkeaan vierestä. Minussakin on omat vikani, mutta hoidan asiani (työt, asuminen, säännöllinen liikunta, monipuolinen ruokavalio) ja odotan tiettyä elämänhallintaa myös kumppaniltani.
Puhuin toki miehelle huolistani, mutta käytännössä hän alkoikin vinkumaan että on odottanut löytävänsä oikean kumppanin jotta saisi "motivaatiota". Mikään ei muuttunut, ja kun erosimme, häneltä alkoi tulla viestiä miten hän on masentunut ja tarvitsisi tukea eikä nalkutusta. Kehotin häntä ystävällisesti hakemaan apua mielenterveyden ammattilaisilta, koska en voi alkaa kenellekään 24/7 hoitajaksi, mutta luullakseni hän ei ole hakenut mitään apua, epäilen että hän ei oikeasti koe olevansa sairas, vaan halusi vain myötätuntoa.
Suhde oli käytännössäkin tuskaa koska mies ei pitänyt mitään mitä lupaili, eli se löperö tyyli oli kaikessa. Asiat josta yhdessä sovittiin jäi hoitamatta, hän oli koko ajan myöhässä kaikesta eikä tainnut oikeasti tajuta miten pahasti kaikki oli pielessä.
En suosittele tuollaista suhdetta kenellekään, ja palstakatkeroille tiedoksi, että vaikka naisen saisittekin, ei teillä mikään muuttuisi ja se nainenkin häipyisi kun huomaa ettette oikeasti pysty mihinkään.
Mukaville miehille joilla on palstalla mainittuja miinuksia kuten vaikka työttömyyttä tai ylipainoa, ujoutta tms., kyllä teillä on mahdollisuus löytää suhde jos muuten yritätte parhaanne ja olette aidosti hyviä tyyppejä :)
Haluan tähän vielä lisätä, että minulle ei ollut ongelmana ylipaino, kuluneet vaatteet tai se surkea kämppä. Oletin kirjoitteluidemme perusteella, että mies hakee aktiivisesti töitä, elää melko terveellisesti ja toki panostaa pukeutumiseen ja asumiseen sitten kun töitä on löytynyt. Olen itsekin esim. opiskelijana ollessa saattanut vapaa-ajalla käyttää kuluneita vaatteita, jotta paremmat vaatteet säästyvät. Ja toki asumisesta on järkevää säästää jos se on mahdollista. Ongelmana minulle siis oli se, että arkemme oli täysin erilaista, enkä voinut nähdä minkäänlaista tulevaisuutta ihmisen kanssa jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä. Tunnen monia hyviä tyyppejä, jotka saattavat ulkoisesti olla jollain tavalla hieman kulahtaneen oloisia, mutta jotka silti menevät elämässä eteenpäin ja joilla on esimerkiksi jotain intoa elämään kuten harrastuksia. Sellaisesta ihmisestä tykkäisin vaikka puitteet eivät olisikaan mitenkään näyttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama kokemus kuin ap:lla. Siis lukuisista nettideiteistä. Vaikka olisimme silminnähtävän erilaisia miehen kanssa, juttua ei juuri riittäisi, eikä olisi yhtään yhteistä kiinnostuksenkohdetta tai haavetta, miehet silti haluaisivat tavata uudelleen ja alkaa seurustelemaan kanssani. Vaikka siis kuka tahansa näkisi, että emme sovi yhtään toisillemme, ja mieskin tämän varmasti tajuaa.
Just tää. Niin tuttu juttu. Ja sitten kun antaa "pakit" ollaan ihan hölmistyneenä että. Ei riitä että on JOKU.
N42, yh, sinkkuna 5v, ok näköinen, muutama harrastus, elämä kunnossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Tajuatko edes mitä kirjoitat?
Suurin osa miehistä EI IKINÄ pääse suhteeseen missä nainen pitää miestä erityisenä.
Älä ihan oikeasti jaksa. Juuri tuolla edellä oli tilastotietoja siitä, kuinka suurin osa sekä miehistä että naisista on elämänsä aikana avio- tai avoliitossa. Suurin osa miehistä siis pääsee suhteeseen, jossa nainen pitää miestä erityisenä. Nainen ei pariudu miehen kanssa saadakseen ylipäänsä jonkun, siitähän tässä ketjussa on kirjoitettu kilometrikaupalla! Ryhtyäkseen suhteeseen naisen pitää pitää miestä erityisenä, ihastua häneen, rakastua! Ei riitä, että mies on sellainen jonka kanssa voi olla, nainen haluaa miehen jota ilman ei voi (halua) olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Samanlainen nainen olen minäkin. En missään nimessä kaunotar, luonne kai ok. Eivät ole miehet tulleet hakemaan kotoa. Eikä kaupasta, harrastuksista, työpaikalta, kirjastosta... Missään ei ole mieheltä tullut mitään aloitetta. No, kerran yksi mies nojasi tosi lähelle bussissa, sen verran aloitteellisuutta ovat miehet osoittaneet suuntaani. Kännisten horinoita baarissa en laske aloitteiksi, miehet totta kai laskevat. Siitä se myyttinen miesten aloitteiden tekeminen tulee. Ympäripäissään sönkötetään jotain kapakan joka naiselle.
Sitten minun tekemäni aloitteet. En ole ikinä tehnyt aloitetta. Miehet hyväksyvät naisen aloitteeksi vain kirjallisen kosinnan, koska heidän mukaansa mies ei kykene vähemmästä ymmärtämään. Miesparka. Raukka.
Niimpä! Kuinka moni mies on selvinpäin livenä tehnyt aloitteen?? Kännisiä horonoita ei aloitteiksi lasketa, ne on naisista vastenmielisiä.
Kuinka moni nainen on tehnyt aloitteen? Mitään silmäniskuja ei lasketa vaan oikean aloitteen?
Kerro, millainen on oikea aloite.
Itselleni katsekin on jo aloite. Menen miehen juttusille vain, jos saan ensin häneltä sellaisen katsekontaktin, joka viestittää että lähestyminen on tervetullutta. Jos mies kääntää välittömästi katseensa pois tai ei ollenkaan katso kohti, niin en tietenkään sellaista miestä lähesty. Ensin katse ja sanaton viestintä, sitten vasta juttusille. Ja sama toisinpäin: jos minua katsoo mies, josta en ole kiinnostunut, niin vältän katsomasta häntä silmiin ja toivon, että hän siitä ymmärtää olla lähestymättä.
Mutta kerro siis, mikä sinulle on oikea aloite.
No minä olen hyvännäköinen normipainoinen iloinen ja sosiaalinen nainen. Minulla on tapana mennä juttelemaan vieraille miehille esim kapakassa tai vaikka bussipysäkillä. Hymyilen ja kysyn jotain miehen elämästä. Mutta ei ne ole aloitteita, tykkään vaan tutustua vieraisiin ihmisiin. Menen juttelemaan vieraille naisillekin. Elämä on mielenkiintoisempaa näin, yksin on tylsä odottaa vaikka bussia, kivempi jos saa jutunjuurta jostain jonkun kanssa. Mutta ikävä kyllä miehet tulkitsee tämän usein väärin, luulee että olen jotenkin iskemässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama kokemus kuin ap:lla. Siis lukuisista nettideiteistä. Vaikka olisimme silminnähtävän erilaisia miehen kanssa, juttua ei juuri riittäisi, eikä olisi yhtään yhteistä kiinnostuksenkohdetta tai haavetta, miehet silti haluaisivat tavata uudelleen ja alkaa seurustelemaan kanssani. Vaikka siis kuka tahansa näkisi, että emme sovi yhtään toisillemme, ja mieskin tämän varmasti tajuaa.
Just tää. Niin tuttu juttu. Ja sitten kun antaa "pakit" ollaan ihan hölmistyneenä että. Ei riitä että on JOKU.
N42, yh, sinkkuna 5v, ok näköinen, muutama harrastus, elämä kunnossa
Joo, ne yllättyvät ja jopa suuttuvat, jos nätisit totetaa että me ei taideta olla ihan sopivia toisillemme, että ei kannata nähdä uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori nainen ja parisuhteessa, mutta pari vuotta sitten en ollut ja reilun vuoden ajan Tinderiä ja pyörähdin nopeasti Suomi24 treffeissä. Käyn myös paljon ulkona, esimerkiksi musiikkikeikoilla, joten tapasin miehiä luonnossakin (luonnossa tapasin miehenikin lopulta).
.
Osa miehistä joihin tutustuin, olisi kelpuuttanut melkein minkä tahansa naisen. Tämä selvisi hyvin nopeasti puheesta ja käytöksestä. Myös minun kanssani nämä miehet olivat valmiita yrittämään tosissaan, vaikka juttumme ei olisi toiminut mitenkään päin.
Meillä ei ollut välttämättä mitään yhteistä mielenkiinnonkohdetta, huumorintajumme eivät kohdanneet, tulevaisuuden haaveet olivat erilaisia. Silti nämä miehet halusivat aina nähdä uudestaan, pommittivat viesteillä ja olivat valmiita esittelemään minut kavereilleen.
Miehet itsekin tiedostivat ongelmat välillämme, jos minä en nauranut heidän vitseilleen niin eivät hekään minun jne. Kun puhuin harrastuksistani, kuuntelivat kovinkin kiinnostuneina ja kyselivät lisää, mutta seuraavalla tapaamisella olivat unohtaneet lähes kaiken (en tarkoita vain jotain pieniä yksityiskohtia).
.
Nämä ihmissuhteet olivat epämiellyttäviä ja lopulta minä olin se, joka näissä lopetti tapailemisen. Yleensä lopetin siinä vaiheessa kun olisi pitänyt siirtyä seksin harrastamiseen, tein valinnan että olen mieluummin ilman (turha höpöttää pihtaamisesta siksi etten makaa ei-kiinnostavien miesten kanssa, parisuhteessa olen hyvin aktiivinen ja kokeilunhaluinen).
.
En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa? Eikö kumppanin pitäisi olla paras ystävä? Minulle olisi vaivaannuttavaa elää sellaisen miehen kanssa, joka on ihan kunnollinen ja hoitaa osuutensa, mutta jonka kanssa ei olisi mitään yhteistä harrastusta, elämäntapaa tai edes molempia huvittavaa komediasarjaa.
Yksi teoriani on, että nämä miehet eivät ole olleet paljoa tekemisissä naisten kanssa tai ovat olleet tekemisissä yhden tyyppisten naisten kanssa. He eivät tiedä, että naisia on paljon erilaisia ja että esim minä en ole heille sopivin. He kenties pitävät naisia yhtenäisenä ryhmänä, ja koska naiset eivät heidän kuvitelmissaan sisällä juurikaan eroja, jokainen ok-näköinen nainen on mahdollinen elämänkumppani?
Toisaalta tuolla tavalla treffeillä käydessään luulisi heidänkin oppivan, että naisia on erilaisia.
Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy. Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
.
Vaikka otsikko onkin kärjistävä, en tarkoita kaikkia maailman miehiä. Puhun vain heistä, jotka kuuluvat yllä kirjoittamaani ryhmään.Ei se ole niin helppoa miehenä löytää naista kuin naiset luulee. Siinä yrittäessään moni mies alkaa olemaan jo epätoivonen.
Mies, jolle kelpaa kuka tahansa nainen löytää Naisen. Mies tekee lapsia, koska Nainen haluaa lapsia, mies ostaa omakotitalon, koska Nainen haluaa omakotitalon, mies muuttaa maalle, koska Nainen tahtoo jne. Sama mies kahdenkymmenen vuoden kuluttua itkee keskustelupalstoilla, kuinka Hänen elämänsä on mennyt hukkaan. Hän ei halunnut lapsia, ei taloa, ei muuttaa maalle, ei sitten niin mitään mitä Nainen pakotti tekemään...
Mies joka valikoi naisensa miettii ensin itse mitä elämältä haluaa, etsii samoin ajattelevan Naisen, he yhdessä päättävät lapsista, asumisesta, paikkakunnista, rahankäytöstä jne. Tämä mies ei valita keskustelupalstoilla. Jos liitto lopahtaa, niin onpahan tullut kuitenkin elettyä ihan itse valittua elämää.
Nythän aiheena oli se että tekevätkö miehet ylipäätään aloitteita selvänä. Kuten sinunkin viestistäsi käy ilmi miehet kyllä ovat aloitteellisia jos kiinnostusta on tarpeeksi, eihän miesten kai voi olettaa lähestyvän jokaista tuntemaansa naista. Tuo että miehet pörräävät kaunotarten ympärillä on oma erillinen ongelmansa joka johtuu osittain siitä että aloitteen tekeminen vaatii rohkeutta -on helpompi hyväksyä pakit kauniilta naiselta joka on illan mittaan torjunut liudan miehiä kuin pakit tavisnaiselta jota kukaan muu ei ole lähestynyt. Kaunottaren kohdalla voi ajatella että nainen vain valitsi jonkun toisen kun taas tavisnaisen torjunnan voi selittää vain sillä että nainen ei kelpuuttanut miestä.