Lue keskustelun säännöt.
Miehille kelpaisi mikä tahansa nainen
17.08.2016 |
Olen nuori nainen ja parisuhteessa, mutta pari vuotta sitten en ollut ja reilun vuoden ajan Tinderiä ja pyörähdin nopeasti Suomi24 treffeissä. Käyn myös paljon ulkona, esimerkiksi musiikkikeikoilla, joten tapasin miehiä luonnossakin (luonnossa tapasin miehenikin lopulta).
.
Osa miehistä joihin tutustuin, olisi kelpuuttanut melkein minkä tahansa naisen. Tämä selvisi hyvin nopeasti puheesta ja käytöksestä. Myös minun kanssani nämä miehet olivat valmiita yrittämään tosissaan, vaikka juttumme ei olisi toiminut mitenkään päin.
Meillä ei ollut välttämättä mitään yhteistä mielenkiinnonkohdetta, huumorintajumme eivät kohdanneet, tulevaisuuden haaveet olivat erilaisia. Silti nämä miehet halusivat aina nähdä uudestaan, pommittivat viesteillä ja olivat valmiita esittelemään minut kavereilleen.
Miehet itsekin tiedostivat ongelmat välillämme, jos minä en nauranut heidän vitseilleen niin eivät hekään minun jne. Kun puhuin harrastuksistani, kuuntelivat kovinkin kiinnostuneina ja kyselivät lisää, mutta seuraavalla tapaamisella olivat unohtaneet lähes kaiken (en tarkoita vain jotain pieniä yksityiskohtia).
.
Nämä ihmissuhteet olivat epämiellyttäviä ja lopulta minä olin se, joka näissä lopetti tapailemisen. Yleensä lopetin siinä vaiheessa kun olisi pitänyt siirtyä seksin harrastamiseen, tein valinnan että olen mieluummin ilman (turha höpöttää pihtaamisesta siksi etten makaa ei-kiinnostavien miesten kanssa, parisuhteessa olen hyvin aktiivinen ja kokeilunhaluinen).
.
En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa? Eikö kumppanin pitäisi olla paras ystävä? Minulle olisi vaivaannuttavaa elää sellaisen miehen kanssa, joka on ihan kunnollinen ja hoitaa osuutensa, mutta jonka kanssa ei olisi mitään yhteistä harrastusta, elämäntapaa tai edes molempia huvittavaa komediasarjaa.
Yksi teoriani on, että nämä miehet eivät ole olleet paljoa tekemisissä naisten kanssa tai ovat olleet tekemisissä yhden tyyppisten naisten kanssa. He eivät tiedä, että naisia on paljon erilaisia ja että esim minä en ole heille sopivin. He kenties pitävät naisia yhtenäisenä ryhmänä, ja koska naiset eivät heidän kuvitelmissaan sisällä juurikaan eroja, jokainen ok-näköinen nainen on mahdollinen elämänkumppani?
Toisaalta tuolla tavalla treffeillä käydessään luulisi heidänkin oppivan, että naisia on erilaisia.
Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy. Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
.
Vaikka otsikko onkin kärjistävä, en tarkoita kaikkia maailman miehiä. Puhun vain heistä, jotka kuuluvat yllä kirjoittamaani ryhmään.
Kommentit (368)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Samanlainen nainen olen minäkin. En missään nimessä kaunotar, luonne kai ok. Eivät ole miehet tulleet hakemaan kotoa. Eikä kaupasta, harrastuksista, työpaikalta, kirjastosta... Missään ei ole mieheltä tullut mitään aloitetta. No, kerran yksi mies nojasi tosi lähelle bussissa, sen verran aloitteellisuutta ovat miehet osoittaneet suuntaani. Kännisten horinoita baarissa en laske aloitteiksi, miehet totta kai laskevat. Siitä se myyttinen miesten aloitteiden tekeminen tulee. Ympäripäissään sönkötetään jotain kapakan joka naiselle.
Sitten minun tekemäni aloitteet. En ole ikinä tehnyt aloitetta. Miehet hyväksyvät naisen aloitteeksi vain kirjallisen kosinnan, koska heidän mukaansa mies ei kykene vähemmästä ymmärtämään. Miesparka. Raukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on vain katkeroituneita luuserimiehiä valittamassa. Täällä ei ole keskimääräistä miestä tai menestynyttä miestä keskustelemassa siitä saako mies naisen helposti vai ei.
Unohtamatta, että nämä palstalla kirjoittelevat miehet ovat niitä muutenkin yksinäisiä miehiä, joilla ei ole miespuolisiakaan kavereita. He eivät näe, kuinka pariutuminen todellisuudessa muodostuu; kuinka ihmiset kohtaavat toisiaan baareissa ja harrastuksissa ja ystäväpiirien kautta. On vain netti ja sieltä muodostuva vääristynyt todellisuus.
Tämä on muuten hyvä huomio. Eiväthän tuollaiset miehet näe sitä oikeaa elämää missään.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on vain katkeroituneita luuserimiehiä valittamassa. Täällä ei ole keskimääräistä miestä tai menestynyttä miestä keskustelemassa siitä saako mies naisen helposti vai ei.
Tottahan tämä on, ainakin palstalogiikan mukaan joka menee näin:
sinkkumies = luuserimies
Varattu mies = menestynyt mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Samanlainen nainen olen minäkin. En missään nimessä kaunotar, luonne kai ok. Eivät ole miehet tulleet hakemaan kotoa. Eikä kaupasta, harrastuksista, työpaikalta, kirjastosta... Missään ei ole mieheltä tullut mitään aloitetta. No, kerran yksi mies nojasi tosi lähelle bussissa, sen verran aloitteellisuutta ovat miehet osoittaneet suuntaani. Kännisten horinoita baarissa en laske aloitteiksi, miehet totta kai laskevat. Siitä se myyttinen miesten aloitteiden tekeminen tulee. Ympäripäissään sönkötetään jotain kapakan joka naiselle.
Sitten minun tekemäni aloitteet. En ole ikinä tehnyt aloitetta. Miehet hyväksyvät naisen aloitteeksi vain kirjallisen kosinnan, koska heidän mukaansa mies ei kykene vähemmästä ymmärtämään. Miesparka. Raukka.
Niimpä! Kuinka moni mies on selvinpäin livenä tehnyt aloitteen?? Kännisiä horonoita ei aloitteiksi lasketa, ne on naisista vastenmielisiä.
Vierailija kirjoitti:
Melkeinpä näin. Varsinkin siis, jos on muodollisesti pätevä (lue kaunis). Mikäli sitä ulkonäköä ei ole niin sitten on eri asia. Ikäväähän se varmasti naisnäkökulmasta ajateltuna on, mutta ulkonäöllä saa paljon anteeksi.
Ja onko nämä samat miehet jotka sanoo täällä rakentaneensa uuden talon ja vaimoa ei kiinnosta seksi lasten hankinnan jälkeen? Hm...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta näissä väitteissä on paha matemaattinen paikkaansa pitämättömyys. Naisia ja miehiä on suunnilleen saman verran. Täällä väitetään, että naisten on helppo löytää itselleen seurustelukumppaniksi mies, mutta miesten on kovin vaikea löytää itselleen seurustelukumppaniksi nainen. Tämä ei nyt täsmää, jos laskette asiaa vähän. Keiden miesten kanssa ne tuo suomen naismassa pariutuu? No juuri sen samankokoisen suomalaisen miesmassan.
18-50 vuotiaita naisia on arviolta 1,5 miljoonaa suomessa, ja sama määrä on tuon ikäisiä miehiä. Koska suomessa ei harrasteta monen vaimon liitoja, vaan monogamiaa, ei tilanne ole se, että joillakin harvoilla miehillä olisi parisuhteessa yhtäaikaa ne kaikki naiset. Joten jos naiset löytää parisuhteen, niin kyllä siinä samalla miehelle syntyy se parisuhde.
Ensinnäkin miehiä on aika selvästikkin enemmän. Toiseksi erittäin usea nainen HALUAA olla sinkkuna ihan vapaaehtoisesti. Miehet eivät halua olla vaan he haluavat parisuhteen.
Miehet haluavat myös paljon enemmän seksiä kuin naiset ja sen takia miehet on jatkuvasti puutteessa. Naisilla ei tunnu olevan ongelmia olla pitkiäkään aikoja ilman seksiä. Miehillä taas on. Miehet haluavat mielummin minkälaista seksiä tahansa kuin ei seksiä ollenkaan.
Tällä palstalla on kirjoitellut lukemattomia naisia jotka valittavat että mies ei halua seksiä koskaan eikä millään tavalla. Nämä naiset ovat joko ottaneet rakastajan, eron tai harkitsevat jompaa kumpaa. Eli miehet pystyvät ihan hyvin olla ilman seksiä ja monet ovatkin mieluummin ilman. Ja naiset eivät halua jatkaa liittoa ilman seksiä, vaikka myöntävätkin sen toimivan muuten hyvin.
Nämä naiset jotka valittavat seksinpuuttesta ovat naisia jotka eivät itse tee yhtään mitään sen seksin eteen. He odottavat että mies tekee aloitteen seksissä ja mies tekee kaiken seksissä ja sitten ihmettelee kun miehelle menee halut.
Ne on niitä miehiä jotka rupeavat katselemaan mielummn pornoa kuin nussimaan. Kun silloin saa edes itse jotain nautintoa.
Suurin osa naisista on lahnoja sängyssä. Osa miehistä vaan nussii ketä vaan mutta osa rupeaa katselemaan pornoa. Kumpikin on parempi kuin olla ilman.
Hyvin harvassa on miehet jolla ei ole haluja.
Ei miehellä ole seksiviettiä jos se on kiinni jostakin. Jos naisen passiivisuus pystyy viemään kiinnostuksen seksiin, sitä ei ole alun perinkään ollut olemassa. Miehet uhoavat olevansa kyltymättömiä panosonneja, mutta sitten kiinnostus lopahtaakin mihin milloinkin. Selityksiä tulee kuin tykin suusta. Seliseliseli. Jos oikeasti seksiä tarvitsee koko ajan kuten miehet uhoavat, siinä ei haittaa kumppanin aloitekyvyttömyys, läskit, pahat hajut, kiireinen aikataulu eikä MIKÄÄN.
Vierailija kirjoitti:
En vain pysty ymmärtämään sen enempää miesten kuin naistenkaan kohdalla sitä pakkoa saada parisuhde, ellei nyt sitten ole pakonomaista halua saada lapsi.
Itse olen ollut nyt puolitoista vuotta sinkkuna, eikä tänä aikana ole ollut edes halua mihinkään parisuhteen etsimiseen, seksisuhteisiin tai yhden illan juttuihin. Olen sinut itseni kanssa, minulla on hyviä ystäviä joista saan seuraa sitä kaivatessani, ja aikuisena naisena osaan viihdyttää itseäni yksinkin. Olen jopa kerran kieltäytynyt puhelinnumerosta, koska en todella tunne tarvetta saada joku ihan vain siksi, että saisi jonkun. (ja kyllä, tuo yksi puhelinnumero oli puolentoista vuoden aikana ainut iskuyritystä muistuttava tapahtuma, joten eipä niitä miehiä minullakaan ole riesaksi asti).
Mikä siinä yksin olossa oikeasti on niin hirveää? Vai ovatko nämä yksin olemisen kamalaksi tuntevat ihmiset sellaisia, joilla ei ole muutenkaan ystäviä/sosiaalisia kontakteja, ja ilman kumppania olo on kirjaimellisesti yksinäisyyteen eristymistä?
Ainakin epätoivoiset miessinkut ovat niitä, joilla ei ole työtä, harrastuksia eikä mitään sosiaalisia suhteita, eivät tee mitään muuta kuin istuvat neljän seinän sisällä tietokoneella. He kuvittelevat että "parisuhteeseen pääseminen" (he oikeasti käyttävät sanaa "päästä") korjaisi taikaiskusta heidän ongelmansa. En tiedä miten he luulevat että nainen pystyisi kaiken korjaamaan, mutta he ovat vakuuttuneita siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei vitu*a niin paljon kuin väitteet siitä että miehet ei olisi haluttomia (sängyssä). Olen normipainoinen, fiksu, joka päivä suihkussa käyvä, lapseton, kuulemma nätti nainen, joka haluaa käytännössä joka päivä, ja on valmis kokeilemaan mitä vain uutta sängyssä ja joka rakastaa suihinottamista ym. Mieheni haluaa parin viikon välein. Aloitteeni hän torjuu yleensä. Kuulemma on aina ollut sellainen, ettei vaan tee mieli kovin usein. Edellisessä suhteessani mies oli masentunut jo tavatessamme ja käytti masennuslääkkeitä. Hänkin halusi alusta saakka harvoin, kuulemma lääkkeet vei halut ja stondiksen. Prkl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vain pysty ymmärtämään sen enempää miesten kuin naistenkaan kohdalla sitä pakkoa saada parisuhde, ellei nyt sitten ole pakonomaista halua saada lapsi.
Itse olen ollut nyt puolitoista vuotta sinkkuna, eikä tänä aikana ole ollut edes halua mihinkään parisuhteen etsimiseen, seksisuhteisiin tai yhden illan juttuihin. Olen sinut itseni kanssa, minulla on hyviä ystäviä joista saan seuraa sitä kaivatessani, ja aikuisena naisena osaan viihdyttää itseäni yksinkin. Olen jopa kerran kieltäytynyt puhelinnumerosta, koska en todella tunne tarvetta saada joku ihan vain siksi, että saisi jonkun. (ja kyllä, tuo yksi puhelinnumero oli puolentoista vuoden aikana ainut iskuyritystä muistuttava tapahtuma, joten eipä niitä miehiä minullakaan ole riesaksi asti).
Mikä siinä yksin olossa oikeasti on niin hirveää? Vai ovatko nämä yksin olemisen kamalaksi tuntevat ihmiset sellaisia, joilla ei ole muutenkaan ystäviä/sosiaalisia kontakteja, ja ilman kumppania olo on kirjaimellisesti yksinäisyyteen eristymistä?
Ainakin epätoivoiset miessinkut ovat niitä, joilla ei ole työtä, harrastuksia eikä mitään sosiaalisia suhteita, eivät tee mitään muuta kuin istuvat neljän seinän sisällä tietokoneella. He kuvittelevat että "parisuhteeseen pääseminen" (he oikeasti käyttävät sanaa "päästä") korjaisi taikaiskusta heidän ongelmansa. En tiedä miten he luulevat että nainen pystyisi kaiken korjaamaan, mutta he ovat vakuuttuneita siitä.
ja kun sen naisen löytäisi netin kautta niin ei haittaisi, vaikka ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Samanlainen nainen olen minäkin. En missään nimessä kaunotar, luonne kai ok. Eivät ole miehet tulleet hakemaan kotoa. Eikä kaupasta, harrastuksista, työpaikalta, kirjastosta... Missään ei ole mieheltä tullut mitään aloitetta. No, kerran yksi mies nojasi tosi lähelle bussissa, sen verran aloitteellisuutta ovat miehet osoittaneet suuntaani. Kännisten horinoita baarissa en laske aloitteiksi, miehet totta kai laskevat. Siitä se myyttinen miesten aloitteiden tekeminen tulee. Ympäripäissään sönkötetään jotain kapakan joka naiselle.
Sitten minun tekemäni aloitteet. En ole ikinä tehnyt aloitetta. Miehet hyväksyvät naisen aloitteeksi vain kirjallisen kosinnan, koska heidän mukaansa mies ei kykene vähemmästä ymmärtämään. Miesparka. Raukka.
Niimpä! Kuinka moni mies on selvinpäin livenä tehnyt aloitteen?? Kännisiä horonoita ei aloitteiksi lasketa, ne on naisista vastenmielisiä.
Kyllähän aika monet miehet tekevät aloitteita selvänä ennestään tuntemilleen/puolitutuille naisille, tuntemattomia ei vain täällä lähestytä siinä tarkoituksessa. Ei tuollainen käytös oikeasti kuulu pohjoismaalaiseen tapakulttuuriin. Luulisi että se olisi naisistakin mukavaa että saa kulkea kaupungilla ilman että ventovieraat miehet (jotka saattavat kiivastua torjunnasta) tulevat joka kadunkulmassa pyytelemään numeroa.
Palstalla ei käy kirjoittamassa ne miehet, jotka haluaa seksiä melko harvoin, mutta joiden tyttis tai vaimo haluaa usein. Miesten haluttomuus parisuhteessa on iso ja yleinen ongelma naisille. Toki naisten haluttomuus on yleinen ongelma miehille myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muakin harmittaa kun hyvännäköisellä ja timmillä miehellä on plösö ja ruma nainen. Plösölle ja rumalle naiselle taas ei huonompi olisi kelvannut.
Timmin ja lihaksikkaan pitkän miehen kanssa seukkaava pullukka täällä moi. Mä koitin kyllä aikani iskeä niitä plösöjä ja alipainoisia yms. vähempi hyvännäköisiä tyyppejä, mutta mokomat aina lemppasivat minut. Sitten tämä timmi mies käveli elämääni ja halusi juuri minut niin mikäs tässä on ollessa. :D Toki myös luonne jne. vaikuttaa. Ja ne yhteiset mielenkiinnonkohteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sinähän tiedät sen aivan varmaan, että miehet tekevät suurimman osan aloitteista. Minkälaista vaivaa nainen näkee?
No, voin toki kertoa kokemukseni omasta puolestani. Olen siis tavallinen, kohtuullisen näköinen nainen, jonka ns. viehättävyys perustuu ensisijaisesti persoonaan. Itse ainakin hakeuduin sinkkuaikani (eli huom.koko nuoruuteni ja aikuisuuteni 28-vuotiaaksi) erilaisten uusien harrastusten pariin, jotta pääsin kontaktiin uusien ihmisten kanssa, joita en olisi muuten tavannut. Tässä olis tietysti myös se puoli, että kiinnostavan sisällön kautta elämäni oli kiinnostvampaa ja siinä riitti mielenkiintoisia puheenaiheita myös muiden ihmisten kanssa. Kävin välillä baareissa, mutta koska en viihdy sellaisessa ympäristössä eikä humalaisten satunnaisia lähentelyä kummempaa koskaan tapahtunut, en hirveästi harrastanut juhlimista. Ylläpidin aktiivisesti kaverisuhteitani, koska on todennäköisempaa, että esim. kotibileissä on helpompi keskustella tutun tuttujen kanssa. Olin nettitreffeilläkin, mutta jätin sen suosiolla tauolle siinä vaiheessa, kun koko nettitreffailu tuntui työltä, jossa kumpikaan osapuoli ei löytänyt toisesta sitä mitä etsi.
Mitä aloitteen tekemiseen tulee, niin istuisin satavarmasti edelleen yksin kotona, jos en olisi ollut aktiivinen lähestymään itse kiinnostavina pitämiäni miehiä! Minusta on se varsinainen "prinsessaharha" on se, miten jotkut miehet kuvittelevat, että tavallinen nainen vain odottaa passiivisena, kun miehet lähestyvät häntä, ja nainen sitten muka vain valkkaisi sen mieluisimman! Ehkä joo, jos olet joku 7-päivää-missi, eli jos ko. miehet hakevat naisessa vain ulkonäköä, niin noin varmaan se pariutuminen tapahtuu. Mutta se on sitä prinsessa-osastoa sitten se. Oikeassa elämässä me normaalit naiset tiedämme, että mikäli haluamme sellaisen parisuhteen, jossa oikeasti molemmat osapuolet näkevät toisensa erityisinä, niin sen eteen todellakin pitää nähdä vaivaa, ei kukaan ikinä tule kotoa hakemaan!
Samanlainen nainen olen minäkin. En missään nimessä kaunotar, luonne kai ok. Eivät ole miehet tulleet hakemaan kotoa. Eikä kaupasta, harrastuksista, työpaikalta, kirjastosta... Missään ei ole mieheltä tullut mitään aloitetta. No, kerran yksi mies nojasi tosi lähelle bussissa, sen verran aloitteellisuutta ovat miehet osoittaneet suuntaani. Kännisten horinoita baarissa en laske aloitteiksi, miehet totta kai laskevat. Siitä se myyttinen miesten aloitteiden tekeminen tulee. Ympäripäissään sönkötetään jotain kapakan joka naiselle.
Sitten minun tekemäni aloitteet. En ole ikinä tehnyt aloitetta. Miehet hyväksyvät naisen aloitteeksi vain kirjallisen kosinnan, koska heidän mukaansa mies ei kykene vähemmästä ymmärtämään. Miesparka. Raukka.
Niimpä! Kuinka moni mies on selvinpäin livenä tehnyt aloitteen?? Kännisiä horonoita ei aloitteiksi lasketa, ne on naisista vastenmielisiä.
Kyllähän aika monet miehet tekevät aloitteita selvänä ennestään tuntemilleen/puolitutuille naisille, tuntemattomia ei vain täällä lähestytä siinä tarkoituksessa. Ei tuollainen käytös oikeasti kuulu pohjoismaalaiseen tapakulttuuriin. Luulisi että se olisi naisistakin mukavaa että saa kulkea kaupungilla ilman että ventovieraat miehet (jotka saattavat kiivastua torjunnasta) tulevat joka kadunkulmassa pyytelemään numeroa.
No minä ainakin listasin työn ja harrastuksen paikoiksi, missä miehet ovat menestyksekkäästi olleet tekemättä aloitteita. Eli ei auta vaikka oltaisiin tuttuja tai puolituttuja. Viimeisimmässä työpaikan illanvietossa yritin saada keskustelua aikaan kahden sinkkumiehen kanssa. Toinen ehdotti tupakalle lähtöä - siis ehdotti toiselle miehelle. Yhdessä menivät. Tunnin päästä pyörivät työpaikan kaunottaren pöydän ympärillä, kuten 10-15 muutakin miestä. No, myönnän kyllä että en pärjää hänelle ulkonäkövertailussa ja ihan mukava nainen hän on. Mutta ei hän puhunut kai kertaakaan niille kahdelle, joiden kanssa olin yrittänyt saada keskustelua aikaan. Loppuillasta minua 30 vuotta vanhempi, naimisissa oleva kahden lapsen isoisä yritti iskeä minua. Annoin pakit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vain pysty ymmärtämään sen enempää miesten kuin naistenkaan kohdalla sitä pakkoa saada parisuhde, ellei nyt sitten ole pakonomaista halua saada lapsi.
Itse olen ollut nyt puolitoista vuotta sinkkuna, eikä tänä aikana ole ollut edes halua mihinkään parisuhteen etsimiseen, seksisuhteisiin tai yhden illan juttuihin. Olen sinut itseni kanssa, minulla on hyviä ystäviä joista saan seuraa sitä kaivatessani, ja aikuisena naisena osaan viihdyttää itseäni yksinkin. Olen jopa kerran kieltäytynyt puhelinnumerosta, koska en todella tunne tarvetta saada joku ihan vain siksi, että saisi jonkun. (ja kyllä, tuo yksi puhelinnumero oli puolentoista vuoden aikana ainut iskuyritystä muistuttava tapahtuma, joten eipä niitä miehiä minullakaan ole riesaksi asti).
Mikä siinä yksin olossa oikeasti on niin hirveää? Vai ovatko nämä yksin olemisen kamalaksi tuntevat ihmiset sellaisia, joilla ei ole muutenkaan ystäviä/sosiaalisia kontakteja, ja ilman kumppania olo on kirjaimellisesti yksinäisyyteen eristymistä?
Ainakin epätoivoiset miessinkut ovat niitä, joilla ei ole työtä, harrastuksia eikä mitään sosiaalisia suhteita, eivät tee mitään muuta kuin istuvat neljän seinän sisällä tietokoneella. He kuvittelevat että "parisuhteeseen pääseminen" (he oikeasti käyttävät sanaa "päästä") korjaisi taikaiskusta heidän ongelmansa. En tiedä miten he luulevat että nainen pystyisi kaiken korjaamaan, mutta he ovat vakuuttuneita siitä.
Olen nainen, joten kommenttini on vain arvaus:
Noiden epätoivoisten miessinkkujen mielestä nainen korjaisi heidän kaikki ongelmat, koska
-olisi joku seurana, ei tarttis enää olla koko aikaa yksin neljän seinän sisällä
-nainen ehkä vaatisi päästä joskus leffaan tai lenkille yhdessä, niin miehelle tulisi samalla harrastuksia tuon leffakäynnin ja lenkin muodossa
-nainen tekisi kotitöitä ja osaisi laittaa hyvää ruokaa, niin kotona olisi kodikkaampaa
-muut miehet arvostaisi enemmän, kun on onnistunut saamaan naisen, mies siis muuttuisi suositummaksi ja paremman tason miehen statuksen omaavaksi
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei vitu*a niin paljon kuin väitteet siitä että miehet ei olisi haluttomia (sängyssä). Olen normipainoinen, fiksu, joka päivä suihkussa käyvä, lapseton, kuulemma nätti nainen, joka haluaa käytännössä joka päivä, ja on valmis kokeilemaan mitä vain uutta sängyssä ja joka rakastaa suihinottamista ym. Mieheni haluaa parin viikon välein. Aloitteeni hän torjuu yleensä. Kuulemma on aina ollut sellainen, ettei vaan tee mieli kovin usein. Edellisessä suhteessani mies oli masentunut jo tavatessamme ja käytti masennuslääkkeitä. Hänkin halusi alusta saakka harvoin, kuulemma lääkkeet vei halut ja stondiksen. Prkl.
Usein haluava nainen tai seksistä pitävä nainen on uhka miehelle. Miehen kokemattomuus, heikko suorituskyky, alhainen libido tai huonot seksitaidothan saattaa paljastua, jos nainen on sellainen että sille seksi on tärkeää, hui! Turvallisinta miehelle on valita haluton nainen, joka ei ole vaativa sängyssä, ja sitten valittaa naisten haluttomuudesta muille miehille saunaillassa. Siinä ei tartte miehen laittaa itseään likoon eikä pelätä kehnojen seksitaitojen tai heikon libidom takia jätetyksi tulemista.
On totta, että miehille kelpaisi melkein kuka tahansa nainen. Sängyssä mies saa tyydytyksen käytännössä aina, vaikka olisi millainen minuuttimuna, ei väliä mitä nainen tekee. Nainen taas tarvii laadukkaan ja taitavan miehen, eikä kelpuuta luuseria, koska nainen ei saa seksissä nautintoa eikä seksistä mitään irti, jos mies ei vaan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei vitu*a niin paljon kuin väitteet siitä että miehet ei olisi haluttomia (sängyssä). Olen normipainoinen, fiksu, joka päivä suihkussa käyvä, lapseton, kuulemma nätti nainen, joka haluaa käytännössä joka päivä, ja on valmis kokeilemaan mitä vain uutta sängyssä ja joka rakastaa suihinottamista ym. Mieheni haluaa parin viikon välein. Aloitteeni hän torjuu yleensä. Kuulemma on aina ollut sellainen, ettei vaan tee mieli kovin usein. Edellisessä suhteessani mies oli masentunut jo tavatessamme ja käytti masennuslääkkeitä. Hänkin halusi alusta saakka harvoin, kuulemma lääkkeet vei halut ja stondiksen. Prkl.
Ihme ukkoja teillä. Minä olen ollut vaimon kanssa yhdessä vuodesta 1993 ja edelleenkin haluan vähintään 3 kertaa viikossa, mieluiten päivittäin. Huolimatta siitä että vaimoni on estoinen seksin suhteen eikä saa orgasmia kuin omin käsin.
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei vitu*a niin paljon kuin väitteet siitä että miehet ei olisi haluttomia (sängyssä). Olen normipainoinen, fiksu, joka päivä suihkussa käyvä, lapseton, kuulemma nätti nainen, joka haluaa käytännössä joka päivä, ja on valmis kokeilemaan mitä vain uutta sängyssä ja joka rakastaa suihinottamista ym. Mieheni haluaa parin viikon välein. Aloitteeni hän torjuu yleensä. Kuulemma on aina ollut sellainen, ettei vaan tee mieli kovin usein. Edellisessä suhteessani mies oli masentunut jo tavatessamme ja käytti masennuslääkkeitä. Hänkin halusi alusta saakka harvoin, kuulemma lääkkeet vei halut ja stondiksen. Prkl.
Ihme ukkoja teillä. Minä olen ollut vaimon kanssa yhdessä vuodesta 1993 ja edelleenkin haluan vähintään 3 kertaa viikossa, mieluiten päivittäin. Huolimatta siitä että vaimoni on estoinen seksin suhteen eikä saa orgasmia kuin omin käsin.
Mutta hienoa, että sinulla on korkea libido. Se ei tosin minua lohduta, koska minun nykyisellä miehellä ei ole kuulemma koskaan ollut korkea libido. Minulla on ollut useita suhteita, sekä haluttomien että halukkaiden miesten kanssa. Haluttomien miesten kohdalla on ollut viitteitä haluttomuudesta jo suhteen alussa, olen vaan hölmöyttäni sulkenut silmäni niiltä viitteiltä (mies vaikuttaa jo alussa pidättyväiseltä sängyssä tai suhteen alkupuolella jo torjuu jonkun aloitteeni vedoten kiireeseen tai että on puoliunessa tms). Noiden lähtökohtaisesti halukkaiden (korkea libido) miesten halukkuus ei ole vähentynyt suhteen kestäessä vaikka olisin väliaikaisesti lihonut tms.
Ennen oli mullakin pakonomainen tarve ja halu löytää parisuhde ja tuli kelpuutettua vähän kenet sattuu, mutta mikään ei kuitenkaan ikinä onnistunut ja olin kovinkin masentunut kun ei naiset tuntunut minua muuksi kun seksileluksi kelpuuttavan. Muutama huono parisuhde ja lopulta ikäänkuin luovutin. Sitten tapahtui kuitenkin joku valaistuminen ja aloin ihmettelemään miksi olen niin epätoivoisen takertuvainen ja ajan käytökselläni kaikki naiset ennenpitkää pois. Epätoivohan on äärimmäisen luotaantyöntävä ominaisuus kenessä vain. Opin rakastamaan itseäni ja arvostamaan omaa aikaani. Aloin nirsoilemaan ja yhtäkkiä olikin vientiä ja ei mennyt kauaakaan kun löysin nykyisen rakkaan, jonka kanssa olen onnellisesti ollut jo pidempään. Onnellisuuteen ei riitä vaan se, että on joku. Kukaan ei tule sitä tyhjyyttä sisältä täyttämään ja sinua itseltäsi pelastamaan, niin karulta kuin se kuulostaakin, elämässä pitää olla muutakin sisältöä.
Kaikkihan eivät kuitenkaan parisuhteista juuri perusta ylipäätään eikä siinä mitään mutta kyllä minä ainakin mielummin olen yhden naisen mies, silloin kun se nainen on oikea.
Unohtamatta, että nämä palstalla kirjoittelevat miehet ovat niitä muutenkin yksinäisiä miehiä, joilla ei ole miespuolisiakaan kavereita. He eivät näe, kuinka pariutuminen todellisuudessa muodostuu; kuinka ihmiset kohtaavat toisiaan baareissa ja harrastuksissa ja ystäväpiirien kautta. On vain netti ja sieltä muodostuva vääristynyt todellisuus.