Siis voiko okeasti olla nykyään näin vaikeaa saada töitä?!?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse rekrytoinut ihmisiä ja valkannut hakemuksista henkilöitä haastatteluun. Yrityksemme avoimet työpaikat on olleet mollin sivuilla, joten hakemuksia on tullut todella paljon. Ei esikarsintaan kuitenkaan mitään kohtuutonta aikaa mene, aika nopsaan hakemuksesta näkee perusasiat. On tekosyy mennä hakemusten paljouden taakse perusteltaessa miksi otetaan mieluummin joku suhteilla töihin. Itse en suosi suhteilla tulijoita, sillä näiden kanssa tulee joskus ongelmia. Ihmisillä on tapana nähdä läheisensä ansiokkaampina kuin he todellisuudessa ovat. Kaveri tai naapuri ei tiedä, millainen joku on työntekijänä.

Jokaisella on tietysti omat mieltymyksensä, millaista ihmistä suosii. Siksi harrastuksetkin voi vaikuttaa yllättävän paljon tehtävissä, joihin ei ole tiettyä pätevyyttä tai koulutusta, vaan etsitään mieluummin firmaan sopivaa tyyppiä. Itse karsin kaikki koiralliset esimerkiksi heti pois, sillä meillä työpäivät venyvät (ja siitä maksetaan!), ja kokemus on osoittanut että koiraihmisille tai pienten lasten vanhemmille jousto tässä on vaikeaa.

Jotenkin tuntuu sairaalta että pienten lasten vanhemmat karsitaan pois rekrytoinnissa koska halutaan, että ihminen elää työpaikkaansa varten ja venyy ylitöihin aina työnantajan halutessa. Olisikohan tämä rekryäjä itse lapsena ollut tyytyväinen vaihtoehtoihin että isä/äiti joka on työttömänä ja masentuneena sohvalla tai että isä/äiti tekee jatkuvasti töitä myöhään iltaan eikä jää aikaa perheelle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on korkeakoulututkinto ja olen hakenut laidasta laitaan töitä, myös siivoustöitä. Joskus nuoruudessani pääsi aina siivoamaan, sen kun soitti ja kysyi töitä. Luulin, että siivoustöitä saisi nytkin sillä tavalla. Ehei, en pääse edes ensimmäisestä haastattelusta jatkoon...sellaista on siivoushommissakin nykyään. Ajokortittomuus ja korkeakoulututkinto ovat ilmeisesti ne syyt, miksi en kelpaa siivoojaksi. Kokemusta kyllä olisi sekä suurkeittiön siivoamisesta, kotisiivouksesta että toimistosiivouksesta.

Luulen, että ryhdyn nyt sopeutumaan työttömäksi siten, että en enää käytä aikaani jatkuvaan työpaikkojen hakuun vaan tarjousten perässä ja kirppareilla juoksemiseen ja sen miettimiseen, miten saan rahat jatkossa riittämään. Oman alan paikkoja toki haen jos niitä avautuu, mutta lopetan tuon ylimääräisen innokkuuden mihin tahansa työhön, kun ei näytä tuottavan tuloksia.

Näinhän se on. Ennen kouluun pääsyä yritin epätoivoisesti saada n. 20-vuotiaana töitä, mutta jopa kaupankassasijaisuuksiin oli rankat haastattelut monine eri vaiheineen ja monista hakijoita valittiin vain yksi. Erästä määräaikaisuutta syrjäisellä huoltoasemalla oli hakenut lisäkseni yli 200 ihmistä. Siksi raivostuttaa ihmisten "no kyllähän siivoamaan, kaupan kassalle ja mäkkäriin pääsee kuka tahansa"-asenne. Kun ei pääse. Ystäväni haki vastikään töitä kolmesta eri mcdonaldsista pääkaupunkialueella eikä tärpännyt. Nyt kun olen valmistunut, tuntuu että oman alani vaativia töitä saa paljon helpommin kuin noita "paskaduuneja" joita nuoret ja/tai kouluttamattomat yleensä tekevät. 

Tuohon on aivan looginen syy. On järkevämpää palkata esimerkiksi joku lukiolainen, joka todennäköisesti aikoo tehdä ko hommaa koko lukioaikansa sekä mahdollisesti vielä seuraavan kesänkin, kuin joku korkeasti koulutettu, joka koko ajan hakee koulutustaan vastaavaa työtä ja lähtee heti, kun sellaisen työpaikan saa. Ja jos saa oman alansa työn, ei ole enää halukas heti siitä poiskaan lähtemään. 

Itseasiassa työkkäriin ilmoittautuneita työnhakijoita oli kesäkuun työllisyyskatsauksen mukaan 680000.

Vierailija kirjoitti:

No miten te sitten löydätte niitä työpaikkoja, joita ei laiteta julkiseen levitykseen? Olen kysellyt aina tutuilta, vastauksena on ei oota. Vinkkejä, pliis.

Kun kuljet esim kaduilla, katso eri yrityksien nimiä talojen seinillä. Kerää nämä ylös. Tämän jälkeen googlettele yritykset, soittele ja pistä hakemuksia. Toinen on yritysluettelot. Kaikkiin tunnettuihin yrityksiin ja varsinkin avoimien työpaikkojen nettihakusivustoilla ilmoitettuihin hakee liikaa porukkaa. Parhaimpia ovat ne yritykset joiden nimet eivät tavalliselle kansalaiselle ole niin brändättyjä ja tuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Olen hakenut ainakin kymmentä siivousalan paikkaa. Jokaiseen on ollut vaatimuksena oma auto, mutta olen hakenut kuitenkin ja toivonut, että ei olisi este. Vaan on se. En ymmärrä miten työttömällä olisi varaa pitää autoa sitä päivää varten, kun työnantaja keksii sitä vaatia.

Olen myös hakenut kahviloihin ja ravintoloihin, tukkuihin jne. Maksoin hygieniapassin itse. Sielläkin oma auto.

Olen hakenut oman alan töitä ja saanutkin, kesäksi kerrallaan. Yhtä ruusilla tanssimista tämä työnhaku.

Sama minulla, ei ajokorttia edes. Ja busseilla kulku. Sain kuitenkin kerrossiivoojan työn, joustetaan paljon. Kuljen bussien mukaan.meillä ainakin tarvitsisi lisää työntekijöitä kipeästi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse rekrytoinut ihmisiä ja valkannut hakemuksista henkilöitä haastatteluun. Yrityksemme avoimet työpaikat on olleet mollin sivuilla, joten hakemuksia on tullut todella paljon. Ei esikarsintaan kuitenkaan mitään kohtuutonta aikaa mene, aika nopsaan hakemuksesta näkee perusasiat. On tekosyy mennä hakemusten paljouden taakse perusteltaessa miksi otetaan mieluummin joku suhteilla töihin. Itse en suosi suhteilla tulijoita, sillä näiden kanssa tulee joskus ongelmia. Ihmisillä on tapana nähdä läheisensä ansiokkaampina kuin he todellisuudessa ovat. Kaveri tai naapuri ei tiedä, millainen joku on työntekijänä.

Jokaisella on tietysti omat mieltymyksensä, millaista ihmistä suosii. Siksi harrastuksetkin voi vaikuttaa yllättävän paljon tehtävissä, joihin ei ole tiettyä pätevyyttä tai koulutusta, vaan etsitään mieluummin firmaan sopivaa tyyppiä. Itse karsin kaikki koiralliset esimerkiksi heti pois, sillä meillä työpäivät venyvät (ja siitä maksetaan!), ja kokemus on osoittanut että koiraihmisille tai pienten lasten vanhemmille jousto tässä on vaikeaa.

Jotenkin tuntuu sairaalta että pienten lasten vanhemmat karsitaan pois rekrytoinnissa koska halutaan, että ihminen elää työpaikkaansa varten ja venyy ylitöihin aina työnantajan halutessa. Olisikohan tämä rekryäjä itse lapsena ollut tyytyväinen vaihtoehtoihin että isä/äiti joka on työttömänä ja masentuneena sohvalla tai että isä/äiti tekee jatkuvasti töitä myöhään iltaan eikä jää aikaa perheelle? 

Siis haluatko sinä että pienten lasten vanhemmat karsitaan pois vai että ei karsita?

Meillä myydään silloin kun on asiakkaita. Asiakkaat sen palkan maksaa. Sitten pidetään vapaata, kun asiakkaita ei ole. Pelkästään työlle ei tarvitse elää, mutta töitä tehdään silloin kun niitä on, ja muun ajan voi elää muita asioita varten. Pakko ei ole kenenkään tätä työtä tehdä, mutta halukkaita on, koska tästä maksetaan hyvin.

Tulee mieleen tapaus parin päivän takaa jäätelökioskilta. Luukku oli auki ja mies yritti ostaa jäätelöä, hyppysissä näkyi olevan kolikoita eli ilmeisesti ihan tasarahakin. Vaan mitä teki myyjätär? Veti luukun kiinni miehen nenän edestä ja huikkasi, että "Tää on jo suljettu!". Tämä on tätä Suomi-henkeä, jonka vuoksi maa ei nouse taantumasta.

Vierailija kirjoitti:

Arvatkaa miten toivotonta on hakea töitä viisikymppisenä? Ketään ei kiinnosta, että työkokemusta on yli 20 v omalta alalta ja lisäksi kokemusta ei omalta - alalta viitisen vuotta. Lapset teinejä, eikä lisää enää tule, autokin käytettävissä, kävis mikä työ hyvänsä eikä työajoistakaan paljon väliä. Mutta kun se koulutus on vuodelta miekka ja kypärä, niin varmaan menee hakemukset heti mappi ööhön.

Asun pienehköllä paikkakunnalla ja harvoin täällä on edes mitään avoimia paikkoja joihin hakea. Työkkärin kurssit aivan tyhjänpäiviäsiä, mutta olen sellaisenkin käynyt ja hankkinut hygieniapassin. Yrittäjäkursseille nyt yritetään saada, mutta miten sitä yrittäjänä menestyis, kun ei ole yrittäjäluonnetta, ei pääomaa ja kun alalla ei ole nytkään töitä? Olen lähettänyt kymmeniä työhakemuksia, soitellut perään, käynyt paikanpäällä. Olen terve, liikunnallinen, ahkera, aikaansaava, en tupakoi, olen hoikka jajaja, ei mitään vikaa, paitsi varmaan ikä. Olen kysynyt töihin oman alan lisäksi kauppoihin, kioskeihin, siivousfirmoihin, mainosjakeluun, päiväkoteihin, ravintoloihin ja kahviloihin. Ainakin. Tulos nolla. Haastatteluun olen päässyt kaksi kertaa, toiseen paikkaan valittiin nuori mies ja toiseen nuori nainen (joka muuten nyt on äitiyslomalla).

Eläkeikäänkin on vielä piiiiitkä aika, enkä edes haluaisi eläkkeelle, en todellakaan. Muuttaa emme voi, lasten koulut, harrastukset, kaverit, talostakin vielä velkaa ja ei varmasti menisi nyt kaupaksi ja lisäksi vanha äitini tarvitsee apuani päivittäin. Kai sitä pitää alkaa vielä opiskelijaksi, vaikka ei kyllä yhtään innosta. Lähihoitajille tuntuu olevan ainakin sijaisuuksia, en vaan ole oikein hoitajatyyppiä, mutta kaipa sekin menee. Onnea vaan meille kaikille työttömille, ihan itsehän me tätä lorvailua halutaan!

Mun mies on samassa tilanteessa. Onneksi on sen verran yrittäjäluonnetta (aiemminkin ollut firma), että on päädytty siihen ratkaisuun. Miehessä ei ole mitään vikaa. Ei todellakaan ole ukkoutunut, on sporttinen jne. Silti ikä on punainen vaate työmarkkinoilla. Ihan kuin viisikymppinen, kokenut, ahkera ja vielä tuorettakin koulutusta hankkinut, olisi joku riski työnantajalle. Miehen työmoraali on kymppi. Olemme tunteneet toisemme 15 vuotta ja tänä aikana on ollut kahdesti pois töistä sairauden takia, mikä menee musta jo naurettavuuden puolelle, kun kipeänäkin on painanut vaan töihin, jos särkylääkkeet puree.

Sitten siltä samalta kurssilta ne nuoret pinnarit, joita opettajatkin ihmetteli, pääsi tietysti töihin. Ikä, ikä. Ei riitä suositukset edellisistä paikoista, ei koulutuksen harjoittelusta ("paras harjoittelija koskaan") eikä opettajien lausunnot siitä, että oli superhyvä kurssilainen joka suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse rekrytoinut ihmisiä ja valkannut hakemuksista henkilöitä haastatteluun. Yrityksemme avoimet työpaikat on olleet mollin sivuilla, joten hakemuksia on tullut todella paljon. Ei esikarsintaan kuitenkaan mitään kohtuutonta aikaa mene, aika nopsaan hakemuksesta näkee perusasiat. On tekosyy mennä hakemusten paljouden taakse perusteltaessa miksi otetaan mieluummin joku suhteilla töihin. Itse en suosi suhteilla tulijoita, sillä näiden kanssa tulee joskus ongelmia. Ihmisillä on tapana nähdä läheisensä ansiokkaampina kuin he todellisuudessa ovat. Kaveri tai naapuri ei tiedä, millainen joku on työntekijänä.

Jokaisella on tietysti omat mieltymyksensä, millaista ihmistä suosii. Siksi harrastuksetkin voi vaikuttaa yllättävän paljon tehtävissä, joihin ei ole tiettyä pätevyyttä tai koulutusta, vaan etsitään mieluummin firmaan sopivaa tyyppiä. Itse karsin kaikki koiralliset esimerkiksi heti pois, sillä meillä työpäivät venyvät (ja siitä maksetaan!), ja kokemus on osoittanut että koiraihmisille tai pienten lasten vanhemmille jousto tässä on vaikeaa.

Jotenkin tuntuu sairaalta että pienten lasten vanhemmat karsitaan pois rekrytoinnissa koska halutaan, että ihminen elää työpaikkaansa varten ja venyy ylitöihin aina työnantajan halutessa. Olisikohan tämä rekryäjä itse lapsena ollut tyytyväinen vaihtoehtoihin että isä/äiti joka on työttömänä ja masentuneena sohvalla tai että isä/äiti tekee jatkuvasti töitä myöhään iltaan eikä jää aikaa perheelle? 

Siis haluatko sinä että pienten lasten vanhemmat karsitaan pois vai että ei karsita?

Meillä myydään silloin kun on asiakkaita. Asiakkaat sen palkan maksaa. Sitten pidetään vapaata, kun asiakkaita ei ole. Pelkästään työlle ei tarvitse elää, mutta töitä tehdään silloin kun niitä on, ja muun ajan voi elää muita asioita varten. Pakko ei ole kenenkään tätä työtä tehdä, mutta halukkaita on, koska tästä maksetaan hyvin.

Tulee mieleen tapaus parin päivän takaa jäätelökioskilta. Luukku oli auki ja mies yritti ostaa jäätelöä, hyppysissä näkyi olevan kolikoita eli ilmeisesti ihan tasarahakin. Vaan mitä teki myyjätär? Veti luukun kiinni miehen nenän edestä ja huikkasi, että "Tää on jo suljettu!". Tämä on tätä Suomi-henkeä, jonka vuoksi maa ei nouse taantumasta.

Uskomatonta ja kertoo siitä, että monella työntekijällä on täysin hukassa se fakta, että omalla työllä pitää tienata palkkansa.

Suomessa muuten koko järjestelmä on menettänyt järkensä joustavuuden suhteen. Otetaan tämmöinen esimerkki: Aikaisemmin bussit pysähtyi pikateilla muuallakin kuin viralliselle bussipysäkille, jos ihmisen koti sattui olemaan siinä. Sitten alkoi huuto turvallisuusasioita ja tilanteen jäykistäminen. Nyt ajetaan kiltisti kodin ohi vaikka 2km ja kävellään takaisin. Onko kukaan pysähtynyt miettimään, että miten me on ajauduttu ajattelemaan, että tuo on ihan normaalia? Huomaa, kun reissaa maailmalla, niin hiljainen bussi on voinut vaikka keikata pienen lenkin viedäkseen pientä korvausta vastaan haluamaansa paikkaan.

Itseäni rasittaa tuo suhteilla töihin otto. Olen ollut ihan liian monessa paikassa töissä, johon on osa henkilökuntaa päässyt suhteilla. Monesti ihmettelin, millä ihmeen meriiteillä tuokin nyrpeänaamainen pikkupissis on tänne päässyt, kunnes sai tietää sen olevan jonkun vakkarin tyttö tai serkun lapsi. Nii-i. Ja aina ei ole ollut kyse edes mistään pikkufirmasta, vaan isommankin konsernin sisällä voidaan harjoittaa tällaista. Luulisi sen olevan firmallekin haitallista, että mennään henkilövalinnassa helpomman kautta ja otetaan se Pirjon siskontyttö kuin oikeasti joku motivoitunut työntekijä. Kyllä rasittaa olla sellaisessa paikassa töissä, jossa joku suhteilla tullut herranterttu kitisee kiireestä tai joka ei osaa olla ollenkaan oma-aloitteinen alalla, jossa vähän niinku pitäis olla. Tässä asiassa valitettavan harva yritys osaa katsoa pitkällä tähtäimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse rekrytoinut ihmisiä ja valkannut hakemuksista henkilöitä haastatteluun. Yrityksemme avoimet työpaikat on olleet mollin sivuilla, joten hakemuksia on tullut todella paljon. Ei esikarsintaan kuitenkaan mitään kohtuutonta aikaa mene, aika nopsaan hakemuksesta näkee perusasiat. On tekosyy mennä hakemusten paljouden taakse perusteltaessa miksi otetaan mieluummin joku suhteilla töihin. Itse en suosi suhteilla tulijoita, sillä näiden kanssa tulee joskus ongelmia. Ihmisillä on tapana nähdä läheisensä ansiokkaampina kuin he todellisuudessa ovat. Kaveri tai naapuri ei tiedä, millainen joku on työntekijänä.

Jokaisella on tietysti omat mieltymyksensä, millaista ihmistä suosii. Siksi harrastuksetkin voi vaikuttaa yllättävän paljon tehtävissä, joihin ei ole tiettyä pätevyyttä tai koulutusta, vaan etsitään mieluummin firmaan sopivaa tyyppiä. Itse karsin kaikki koiralliset esimerkiksi heti pois, sillä meillä työpäivät venyvät (ja siitä maksetaan!), ja kokemus on osoittanut että koiraihmisille tai pienten lasten vanhemmille jousto tässä on vaikeaa.

Jotenkin tuntuu sairaalta että pienten lasten vanhemmat karsitaan pois rekrytoinnissa koska halutaan, että ihminen elää työpaikkaansa varten ja venyy ylitöihin aina työnantajan halutessa. Olisikohan tämä rekryäjä itse lapsena ollut tyytyväinen vaihtoehtoihin että isä/äiti joka on työttömänä ja masentuneena sohvalla tai että isä/äiti tekee jatkuvasti töitä myöhään iltaan eikä jää aikaa perheelle? 

Mitä vikaa siinä kerran on, että kun on tulijoita valkattavaksi asti, niin valkataan parhaiten työn vaatimusta vastaavat? Itse olen sinkkku ja eläimetön ja olen tyytyväinen että on edes jotain paikkoja joihin kaltaisillani on jokin etulyöntiasema - kyky tehdä töitä mihin kellonaikaan vaan esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse rekrytoinut ihmisiä ja valkannut hakemuksista henkilöitä haastatteluun. Yrityksemme avoimet työpaikat on olleet mollin sivuilla, joten hakemuksia on tullut todella paljon. Ei esikarsintaan kuitenkaan mitään kohtuutonta aikaa mene, aika nopsaan hakemuksesta näkee perusasiat. On tekosyy mennä hakemusten paljouden taakse perusteltaessa miksi otetaan mieluummin joku suhteilla töihin. Itse en suosi suhteilla tulijoita, sillä näiden kanssa tulee joskus ongelmia. Ihmisillä on tapana nähdä läheisensä ansiokkaampina kuin he todellisuudessa ovat. Kaveri tai naapuri ei tiedä, millainen joku on työntekijänä.

Jokaisella on tietysti omat mieltymyksensä, millaista ihmistä suosii. Siksi harrastuksetkin voi vaikuttaa yllättävän paljon tehtävissä, joihin ei ole tiettyä pätevyyttä tai koulutusta, vaan etsitään mieluummin firmaan sopivaa tyyppiä. Itse karsin kaikki koiralliset esimerkiksi heti pois, sillä meillä työpäivät venyvät (ja siitä maksetaan!), ja kokemus on osoittanut että koiraihmisille tai pienten lasten vanhemmille jousto tässä on vaikeaa.

Meillä ei ole vielä koskaan kukaan ehdottanut sukulaisiaan, kavereitaan tai naapureitaan työtehtäviin vaan kyse on aina ollut edellisten työpaikkojen työkavereista tai alaisista, asiakkaista tai muutoin henkilöistä, joiden kanssa on tehty yhdessä töitä erilaisten projektien tiimoilta. Ts henkilöistä, joiden osaaminen ja tapa tehdä töitä on ehdottajalle jo tiedossa. 

Vierailija kirjoitti:

--- Ja edelleen, jos on tarvittavaa osaamista, töitä löytää edelleen kohtuu helposti. ---

Joo kyllä töitä löytyy helposti. Ongelma on siinä, ettei siitä työnteosta haluta maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Siivousalalla pula! Pääsee helpostikin

Höpsis. Palkkatuettuna tai TE-toimiston päivärahalla "ilmaiseksi" työtä tekemään pääsee, mutta sen jälkeen ei kyllä palkata vaan otetaan uusi ilmainen.

"Siivousalalla kyllä on työtä" on sellainen mantra, jota toistelevat vailla omakohtaista kokemusta olevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on korkeakoulututkinto ja olen hakenut laidasta laitaan töitä, myös siivoustöitä. Joskus nuoruudessani pääsi aina siivoamaan, sen kun soitti ja kysyi töitä. Luulin, että siivoustöitä saisi nytkin sillä tavalla. Ehei, en pääse edes ensimmäisestä haastattelusta jatkoon...sellaista on siivoushommissakin nykyään. Ajokortittomuus ja korkeakoulututkinto ovat ilmeisesti ne syyt, miksi en kelpaa siivoojaksi. Kokemusta kyllä olisi sekä suurkeittiön siivoamisesta, kotisiivouksesta että toimistosiivouksesta.

Luulen, että ryhdyn nyt sopeutumaan työttömäksi siten, että en enää käytä aikaani jatkuvaan työpaikkojen hakuun vaan tarjousten perässä ja kirppareilla juoksemiseen ja sen miettimiseen, miten saan rahat jatkossa riittämään. Oman alan paikkoja toki haen jos niitä avautuu, mutta lopetan tuon ylimääräisen innokkuuden mihin tahansa työhön, kun ei näytä tuottavan tuloksia.

Näinhän se on. Ennen kouluun pääsyä yritin epätoivoisesti saada n. 20-vuotiaana töitä, mutta jopa kaupankassasijaisuuksiin oli rankat haastattelut monine eri vaiheineen ja monista hakijoita valittiin vain yksi. Erästä määräaikaisuutta syrjäisellä huoltoasemalla oli hakenut lisäkseni yli 200 ihmistä. Siksi raivostuttaa ihmisten "no kyllähän siivoamaan, kaupan kassalle ja mäkkäriin pääsee kuka tahansa"-asenne. Kun ei pääse. Ystäväni haki vastikään töitä kolmesta eri mcdonaldsista pääkaupunkialueella eikä tärpännyt. Nyt kun olen valmistunut, tuntuu että oman alani vaativia töitä saa paljon helpommin kuin noita "paskaduuneja" joita nuoret ja/tai kouluttamattomat yleensä tekevät. 

Niihin vaativiin (eli myös koulutusta vaativiin) töihin ei ole yhtä paljon potentiaalisia hakijoita kuin niihin, joita voi pienen opastuksen jälkeen tehdä kuka tahansa. Siinä se ero, miksi sinusta tuntuu että niitä vaativampia saa helpommin.

Osaan kirjoittaa hakemuksia hyvin. Vajaa vuoden sisään ollut n. 9 haastattelua ja 2 työtä olen saanut.

Nyt alkaa rumba uudestaan, 3 hakemusta lähetettyä ja 1 haastattelu saatu. Hyvä alku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten te sitten löydätte niitä työpaikkoja, joita ei laiteta julkiseen levitykseen? Olen kysellyt aina tutuilta, vastauksena on ei oota. Vinkkejä, pliis.

Kun kuljet esim kaduilla, katso eri yrityksien nimiä talojen seinillä. Kerää nämä ylös. Tämän jälkeen googlettele yritykset, soittele ja pistä hakemuksia. Toinen on yritysluettelot. Kaikkiin tunnettuihin yrityksiin ja varsinkin avoimien työpaikkojen nettihakusivustoilla ilmoitettuihin hakee liikaa porukkaa. Parhaimpia ovat ne yritykset joiden nimet eivät tavalliselle kansalaiselle ole niin brändättyjä ja tuttuja.

Noiden lisäksi työnhakijan kannattaa miettiä, mistä rekrytointifirmat löytävät hänet. 

Mun 16v poika oli kesän siivoamassa. Pääsi  helposti, ei ollut  vaatimuksena ajokorttia eikä autoa (no ei tietenkään 16-vuotiaalla). Työturvallisuuskortti häneltä löytyi, kun ammattikoulussa se jo suoritettu. Opiskelee toista alaa, mutta ilomielin hänet otettiin töihin ja kyseltiin jopa halukkuudesta jatkaa syksyllä satunnaisesti koulu ohella. Oli ensimmäinen ja myöskin ainoa paikka mihin haki. Sanoi, että toimístolla oli usein uusia työnhakijoita ja melkein kaikki otettiin töihin, jotka ovesta sisään käveli. Vaihtuvuus tosin oli suurta ja palkka pieni (reilu 10 Eur/tunti) ja työ aika raskasta. Mutta  tärkeintä oli työkokemus ja loistava työtodistus, josta toivottavasti jatkossa hyötyä harjoittelu- ja työpaikka haettaessa.

Oma kokemukseni (ja monien kavereiden) on se, että helpompaa oli työllistyä 30+ pienten lapsen/lasten äitinä kuin nyt 40+, jolla on kouluikäiset lapset, lisää ei tule. Ja ollaan fyysisesti parempi kuntoisia kuin hompsuisena ja löysänä kolmekymppisenä. Silti ulos jäädään iän takia.

En uskonut ikäteoriaan ennen kuin eräs ystävä työskenteli eräässä isossa rekryfirmassa. Kertoi off-line, että aika monet firmat antaa ohjeeksi, ettei sitten yli 35/40 -vuotiaita kiitos. Kysyin, että onko yleistä. Sanoi, että on todella yleistä, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Tämä ystävä on itse myös yli 40 ja sanoi, että masentaa hirveästi ja tuntuu pahalta, kun miettii, että näiden asiakkaiden mielestä hänkin olisi jo yli-ikäinen luuska.

Valmistuin huhtikuussa, olin työttömänä 3 kuukautta; laitoin hakemuksia huimat 5 ja sain töitä. Töissä ollessa mulle tuli soitto toisestakin paikasta, josko olisin päässyt heille. Eikä ollut suosittelijoita. Hiton hyvä ja siisti hakemus vain ja asiallinen olemus työhaastattelussa toi mulle työpaikan.

Vierailija kirjoitti:

-- Mutta  tärkeintä oli työkokemus ja loistava työtodistus, josta toivottavasti jatkossa hyötyä harjoittelu- ja työpaikka haettaessa.

Jossakin vaiheessa tulee raja vastaan siinä pelkän työkokemuksen etsimisessäkin. Jos huomaa juuttuneensa tekemään viidettä vuotta sitä alkutason alipalkattua alkeisduunia, saattaa mieleen hiipiä hyväksikäytetty olo.

Esimerkkinä voisi olla vaikkapa kokin ja baarimikon tutkinnot suorittanut ravintola-alan ammattilainen, joka huomaa vielä viiden vuoden jälkeenkin saavansa ainoastaan tiskivuoroja vuokratyöntekijänä. Vaikka olisi hieman kehnompikin työntekijä on viisi vuotta jo niin pitkä aika, että ihan varmasti alan koulutukset ja luvat hankkinut kykenee jo tiskaamista vaativampiinkin tehtäviin.