Siis voiko okeasti olla nykyään näin vaikeaa saada töitä?!?

No miten te sitten löydätte niitä työpaikkoja, joita ei laiteta julkiseen levitykseen? Olen kysellyt aina tutuilta, vastauksena on ei oota. Vinkkejä, pliis.

Vierailija kirjoitti:

Mä valmistuin aikuisiällä uuteen ammattiin. Kaksi päivää valmistumisen jälkeen, mulla oli työsoppari kädessä -vakkariduuni ja kk-palkka :).

Tuo paikka ei ollut koskaan avoimessa haussa. En saanut sitä suhteilla, vaan päättäväisyydellä;)

Kuulkaa edelläkävijää! On se kumma, kun Suomessa on tyttömyyttä vaikka työtä voi saada pelkällä päättäväisyydellä!

Vierailija kirjoitti:

Mä valmistuin aikuisiällä uuteen ammattiin. Kaksi päivää valmistumisen jälkeen, mulla oli työsoppari kädessä -vakkariduuni ja kk-palkka :).

Tuo paikka ei ollut koskaan avoimessa haussa. En saanut sitä suhteilla, vaan päättäväisyydellä;)

Annatkohan nyt kuitenkin hieman liikaa kunniaa itsellesi? Ei siis ole mahdollista, että et olisi saanut tietoosi ko. paikkaa, tai että paikka olisi mennyt toiselle? Vain sinun päätökselläsi saada paikka oli merkitystä, työnantaja ei itse valinnut palkata sinua?

Kiva siis, että löysit noinkin nopeasti paikan, mutta ei se nyt ihan yksin, tai lähes ollenkaan, omaa ansiotasi ole. Usko pois joku muukin olisi paikkaan sopiva. Helposti vaan sillon kun on jotain tehnytkin jonkun asian eteen tuntuu siltä, että kaikki olikin omaa ansiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etelä-Karjala (2)

Etelä-Pohjanmaa (6)

Etelä-Savo (6)

Kainuu (9)

Kanta-Häme (7)

Keski-Pohjanmaa (5)

Keski-Suomi (20)

Kymenlaakso (4)

Lappi (31)

Pirkanmaa (44)

Pohjanmaa (2)

Pohjois-Karjala (8)

Pohjois-Pohjanmaa (14)

Pohjois-Savo (13)

Päijät-Häme (9)

Satakunta (9)

Uusimaa (89)

Varsinais-Suomi (31)

317 siivoojan työpaikkaa avoimena koko maassa, eli niihin vaan kaikki 600 000!

Jos luulet että kaikki paikat on tarjolla mollin sivuilla niin olet todella väärässä. Mä oon siivonnut työkseni vuosia, mutta yhtäkään paikkaa en ole työkkärin kautta saanut.

No on se kumma. Mutta vaikka tuon kertoisi kymmenellä tai sadalla, ei vieläkään paikat riittäisi.

Ja muuten ravintola-alan paikkoja oli koko maassa 199. Joten ei riitä vielä nekään helpot työpaikat.

Työpaikat on siitä hassuja juttuja, että kun sellainen jo on, on sata kertaa helpompi saada toinen. Mutta jos olet kuukausia tai jopa vuosia työttömänä, voit olla maailman paras työntekijä, niin ennen sinua pääsee töihin vastavalmistunut vätys tai toisesta työpaikasta lähtevä laiska idiootti.

paska maa!kannattaa oikeesti muuttaa pois :)

Voi. Ja on.

Ihan kamalaa ja turhauttavaa katsella esim kaupan kassoilla työskenteleviä ihmisiä, vanhoja elämäänsä kyllästyneitä ämmiä ja sosiaalisesti rajoittuneita urpoja, jotka eivät uskalla edes silmiin katsoa. Ja sitten minä, sosiaalisesti taitava ja motivoitunut, en ole koskaan päässyt kauppaan töihin. No olen sitten aina työllistynyt muualle, mutta nyt olen ollut kotona lasten kanssa muutaman vuoden ja haaveilen, että menisin tekemään iltoja ja viikonloppuja johonkin Prismaan tai Cittariin, mutta eihän niihin koskaan edes haeta työntekijöitä?! Kuulemma suhteilla pääsisi, mutta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Mä valmistuin aikuisiällä uuteen ammattiin. Kaksi päivää valmistumisen jälkeen, mulla oli työsoppari kädessä -vakkariduuni ja kk-palkka :).

Tuo paikka ei ollut koskaan avoimessa haussa. En saanut sitä suhteilla, vaan päättäväisyydellä;)

Miks ihmeessä alapeukut? Mulla oli unelma ja tahto ja mä tein sen eteen jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä valmistuin aikuisiällä uuteen ammattiin. Kaksi päivää valmistumisen jälkeen, mulla oli työsoppari kädessä -vakkariduuni ja kk-palkka :).

Tuo paikka ei ollut koskaan avoimessa haussa. En saanut sitä suhteilla, vaan päättäväisyydellä;)

Kuulkaa edelläkävijää! On se kumma, kun Suomessa on tyttömyyttä vaikka työtä voi saada pelkällä päättäväisyydellä!

Aistin tässä lievää piilovittuilua :) Saatko kiksit siitä?

Olen jo pitkään ihmetellyt että virallisissa tiedotteissa mainostetaan että esim. x-kuussa oli 60 000 työpaikkaa avoinna. Samaan aikaan ahkerana työntekijänä näen ehkä alle 20 000 avointa työpaikkaa mollissa. Eli kysymys kuuluu että missä hitossa ne 40 000 - 50 000 kuukausittaista työpaikkaa oikein ovat jotka päätyvät noihin tilastoihin avoimina?

Mulla kävi tuuri, etsin oman alan töitä samalla kun tein assarin hommia osa-aikaisesti. Lähettelin avoimia hakemuksia, ei oota tuli monesta, mutta yksipä soitti puoli vuotta hakemuksen jätöstä ja tarjosi töitä.

Hyvää tuuria kenties?

Vierailija kirjoitti:

Olen kesätöissä eräässä toimistossa ja sinne haetaan talveksi ihmisiä. Hakemuksia tulee päivittäin kymmeniä. Mulle sanottiin, että mapita ne, mutta jätä lukematta. Tulisi muuten ylityötunteja päivittäin. Työhön valittiin kavereita ja työntekijöiden lapsia. Itsekkin pääsin tädin kautta töihin. En ymmärrä, miksi paikat edes on julkisesti haussa.

Mapittaminenkin oli turhaa puuhaa. Työhakemuksia eli ihmisten henkilötietoja ei saisi muutamaa kuukautta pidempään säilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Suhteilla tai helvetin hyvällä tuurilla. Onko se ihme jos mollissa on koko maassa 15 000 avointa työpaikkaa, ja 600 000 ihmistä etsii töitä?

Lisäksi ne töissäolijat jotka etsii töitä ja vihaa nykyduuniaan

Minulla on korkeakoulututkinto ja olen hakenut laidasta laitaan töitä, myös siivoustöitä. Joskus nuoruudessani pääsi aina siivoamaan, sen kun soitti ja kysyi töitä. Luulin, että siivoustöitä saisi nytkin sillä tavalla. Ehei, en pääse edes ensimmäisestä haastattelusta jatkoon...sellaista on siivoushommissakin nykyään. Ajokortittomuus ja korkeakoulututkinto ovat ilmeisesti ne syyt, miksi en kelpaa siivoojaksi. Kokemusta kyllä olisi sekä suurkeittiön siivoamisesta, kotisiivouksesta että toimistosiivouksesta.

Luulen, että ryhdyn nyt sopeutumaan työttömäksi siten, että en enää käytä aikaani jatkuvaan työpaikkojen hakuun vaan tarjousten perässä ja kirppareilla juoksemiseen ja sen miettimiseen, miten saan rahat jatkossa riittämään. Oman alan paikkoja toki haen jos niitä avautuu, mutta lopetan tuon ylimääräisen innokkuuden mihin tahansa työhön, kun ei näytä tuottavan tuloksia.

Minä olin työtön kolme vuotta kunnes sain palkkatuella työn vuodeksi. Firma johon minut palkattiin oli huonossa jamassa taloudellisesti, joten siksi eivät voineet palkata muuta kuin palkkatuella.

Tuon vuoden aikana autoin nostamaan firman suosta. Uusilla toimenpiteillä ja ideoilla firma saavutti jo kesäkuussa edellisen vuoden tuloksen. Kun palkkatukijakso loppui, minut palkattiin pysyvästi töihin. Helppoa se työn saaminen ei todellakaan ollut. Muistan tuon tunteen josta joku aiemmin mainitsi, kuinka hanurista oli mennä kauppaan ja nähdä työntekijöitä naama kurtussa kun itse olisin ollut todella onnellinen jos olisin saanut heidän työn.

Työpaikka on nykyajan lottovoitto.

Kyllä se on. Jos ei ole suhteita, hankalaa voi olla.

Ja esim noissa siivoustöissäkin alkaa olla kohtuuttomat vaatimukset.. "oma auto käytössä, tarvittaessa kutsuttava, työaika aamulla klo 6-10 ja sitten taas illalla klo. 19-23 (perheelliselle ainakin voi olla haaste)" Koulutus pitää myös usein olla ja vähintään vuoden kokemus.

Itse olen lähihoitaja ja helposti saanut aina töitä, mutta hoitovapaalla kun koitin etsiä jotain pientä keikkaduunia kaupoista, siivouksesta jne niin yhteenkään hakemukseen en saanut vastausta.

Arvatkaa miten toivotonta on hakea töitä viisikymppisenä? Ketään ei kiinnosta, että työkokemusta on yli 20 v omalta alalta ja lisäksi kokemusta ei omalta - alalta viitisen vuotta. Lapset teinejä, eikä lisää enää tule, autokin käytettävissä, kävis mikä työ hyvänsä eikä työajoistakaan paljon väliä. Mutta kun se koulutus on vuodelta miekka ja kypärä, niin varmaan menee hakemukset heti mappi ööhön.

Asun pienehköllä paikkakunnalla ja harvoin täällä on edes mitään avoimia paikkoja joihin hakea. Työkkärin kurssit aivan tyhjänpäiviäsiä, mutta olen sellaisenkin käynyt ja hankkinut hygieniapassin. Yrittäjäkursseille nyt yritetään saada, mutta miten sitä yrittäjänä menestyis, kun ei ole yrittäjäluonnetta, ei pääomaa ja kun alalla ei ole nytkään töitä? Olen lähettänyt kymmeniä työhakemuksia, soitellut perään, käynyt paikanpäällä. Olen terve, liikunnallinen, ahkera, aikaansaava, en tupakoi, olen hoikka jajaja, ei mitään vikaa, paitsi varmaan ikä. Olen kysynyt töihin oman alan lisäksi kauppoihin, kioskeihin, siivousfirmoihin, mainosjakeluun, päiväkoteihin, ravintoloihin ja kahviloihin. Ainakin. Tulos nolla. Haastatteluun olen päässyt kaksi kertaa, toiseen paikkaan valittiin nuori mies ja toiseen nuori nainen (joka muuten nyt on äitiyslomalla).

Eläkeikäänkin on vielä piiiiitkä aika, enkä edes haluaisi eläkkeelle, en todellakaan. Muuttaa emme voi, lasten koulut, harrastukset, kaverit, talostakin vielä velkaa ja ei varmasti menisi nyt kaupaksi ja lisäksi vanha äitini tarvitsee apuani päivittäin. Kai sitä pitää alkaa vielä opiskelijaksi, vaikka ei kyllä yhtään innosta. Lähihoitajille tuntuu olevan ainakin sijaisuuksia, en vaan ole oikein hoitajatyyppiä, mutta kaipa sekin menee. Onnea vaan meille kaikille työttömille, ihan itsehän me tätä lorvailua halutaan!

Jos kerran yrityksillä on pula työntekijöistä, miksei avoimia työpaikkoja laiteta minnekään julki? Ei voida olettaa, että puoli miljoonaa työtä hakevaa etsii ja soittelee läpi Suomen pikkasen vajaa 300 000 yritystä, ja jokainen erikseen kyselee että onkohan teillä tarjota minulle töitä?

Miten laiskoja yrittäjät/työnantajat oikein ovat, kun eivät tarpeesta huolimatta halua mainostaa itseään ja tarjottavia työpaikkoja? Suurimmalla osalla yrityksistä on a) aivan surkeat nettisivut b) ei mitään tietoja sosiaalisessa mediassa c) kaupparekisterin tiedot yrityksen toimialasta päin per**ttä d) ei eriteltyjä työpaikkoja haettavana, avoimet hakemukset eivät kerro tarpeesta mitään (miten avuton voi olla työnantaja, joka hoksaa työntekijätarpeen vasta siinä vaiheessa kun hakemus kolahtaa sisään?)

Sitten kyllä itketään, miten avuttomia "nykynuoret" on, ja miten vaikeaa on saada "ahkeria ja luotettavia" työntekijöitä nollapalkoilla.  Katsokaa nyt edes vähän peiliin joskus.

Se vielä jäi puuttumaan, että henkilöstöhallinnossa ja johtamisessa olisi aika paljon korjaamista...  (38)

Vierailija kirjoitti:

Minä olin työtön kolme vuotta kunnes sain palkkatuella työn vuodeksi. Firma johon minut palkattiin oli huonossa jamassa taloudellisesti, joten siksi eivät voineet palkata muuta kuin palkkatuella.

Tuon vuoden aikana autoin nostamaan firman suosta. Uusilla toimenpiteillä ja ideoilla firma saavutti jo kesäkuussa edellisen vuoden tuloksen. Kun palkkatukijakso loppui, minut palkattiin pysyvästi töihin. Helppoa se työn saaminen ei todellakaan ollut. Muistan tuon tunteen josta joku aiemmin mainitsi, kuinka hanurista oli mennä kauppaan ja nähdä työntekijöitä naama kurtussa kun itse olisin ollut todella onnellinen jos olisin saanut heidän työn.

Työpaikka on nykyajan lottovoitto.

Hieman liioittelua tuo väitteesi siitä, että työpaikka olisi nykyajan lottovoitto. Ei se työpaikka nyt kovin harvinainen juttu ole, kun enemmistöllä työikäisistä suomalaista edelleen sellainen on. En halua vähätellä työhaun vaikeutta ja avoimien paikkojen vähyyttä nykyaikana, mutta ei se nyt lottovoittoon rinnastettavissa ole. Ja edelleen, jos on tarvittavaa osaamista, töitä löytää edelleen kohtuu helposti. Tottakai esim. kaupan alan ja siivouspuolen työt ovat kiven alla, kun niitä osaa kuka tahansa pienellä harjoittelulla tehdä. Vaihdoin juuri työpaikkaa: laitoin puolen vuoden aikana kolme hakemusta (ilmoitukset löysin Monsterista/Linkedinistä, vakiduuneja), pääsin kaikkiin paikkoihin haastatteluun ja kahteen olisin soveltuvuustestien ja kahden haastattelukierroksen jälkeen päässyt töihin. Näistä kahdesta valitsin mielenkiintoisimman. Lisäyksenä vielä, että olen 28-vuotias naimisissa oleva lapseton nainen eikä edes mahdollinen raskautumisen riski tuntunut pelottavan työnantajia, koska minulla oli haluttua osaamista. Kannattaa siis miettiä, mistä sitä haluttua osaamista saisi kasaan, jolla sitten voisi erottua joukosta.