Siis voiko okeasti olla nykyään näin vaikeaa saada töitä?!?

Fudut tuli tossa maaliskuussa ja ei ollut tietoa mistään uudesta duunista mutta huhtikuussa olin jo taas töissä

alkuun 3kk koeajalla mutta nyt allekirjoitettu toistaiseksi voimassa oleva sopimus.

Ei se nyt niin vaikeaa minusta ole

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on. Jos ei ole suhteita, hankalaa voi olla.

Ja esim noissa siivoustöissäkin alkaa olla kohtuuttomat vaatimukset.. "oma auto käytössä, tarvittaessa kutsuttava, työaika aamulla klo 6-10 ja sitten taas illalla klo. 19-23 (perheelliselle ainakin voi olla haaste)" Koulutus pitää myös usein olla ja vähintään vuoden kokemus.

Itse olen lähihoitaja ja helposti saanut aina töitä, mutta hoitovapaalla kun koitin etsiä jotain pientä keikkaduunia kaupoista, siivouksesta jne niin yhteenkään hakemukseen en saanut vastausta.

Yksi siivouspaikka tässä taannoin oli avoinna, jossa ei vaadittu omaa autoa ja ajokorttia. Työtunteja oli vain kaksi päivässä, kymmenen tuntia viikossa, eli ma-pe kaksi tuntia aina 15-17. Minä kun käyn joskus toisessa kaupungissa päiväseltään (jos pääsen sinne työhaastatteluun), niin tiedustelin alustavasti, että onko tuo 15-17 aina sama vai voiko tilanteen mukaan siivota vaikka 17-19 jos tulee jokin meno. Idiootti olin kun kysyin, en päässyt haastatteluun. Annoin kai hankalan vaikutelman, olisi pitänyt kysyä vasta sitten jos tulisi valituksi tuohon huikeaan kymmenen viikkotunnin paikkaan. Minusta vain oli reilua jo etukäteen kysyä.

Minä olen ollut pian vuoden työttömänä. Olen hakenut kaikkia oman alani paikkoja, minulla on ollut kaikki vaatimukset, mitä työnhakijalta on toivottu: soveltuva koulutus, oikeat taidot, yli 10 v. kokemus alalta. Minua ei ole kutsuttu koskaan edes haastatteluun. Kyllähän tämä aika mahdottomalta tuntuu.

Oikeasti. Jotka lähetätte 150-300 hakemusta eikä koskaan kuulu mitään, silloin teette ihan oikeasti jtn väärin.

T.viiden vuoden aikana olen hekenut 8 työtä, haastatteluun päässyt seitsemään niistä, viiteen hyväksytty mutta kolmessa ollut työssä. (jonkun verran olen myös työhakemuksia lukenut)

Kukaan ei palkkaa tyyppiä jonka hakemus on tyyliin kolmen lauseen mittainen tai hiton paskaa kieltä.

Oikolukekaa älkääkä käyttäkö sanoja joiden sisältöä ette oikeasti ymmärrä.

Netti on pullollaan ohjeita työnhakuun, käyttäkää niitä!

Valmistuin keväällä kaupalliselta alalta ja lähetin ensimmäisen hakemukseni avoimeen työpaikkaan-vakituinen! Kokemusta vain työharjoittelusta, ei muuta. Hakemuksia oli tullut 200. Pääsin haastatteluihin-kahteen kertaan ja lopulta paikka irtosi samasta firmasta mutta eri talosta vain:) muuta en keksi loppupeleissä syyksi kuin että ulkonäkö vaikuttaa. Kuvallisen hakemuksen tein alunpitäenkin ja ehkä haastatteluissa jäin mieleen ulkoisesti sekä persoonana myös.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran yrityksillä on pula työntekijöistä, miksei avoimia työpaikkoja laiteta minnekään julki? Ei voida olettaa, että puoli miljoonaa työtä hakevaa etsii ja soittelee läpi Suomen pikkasen vajaa 300 000 yritystä, ja jokainen erikseen kyselee että onkohan teillä tarjota minulle töitä?

Miten laiskoja yrittäjät/työnantajat oikein ovat, kun eivät tarpeesta huolimatta halua mainostaa itseään ja tarjottavia työpaikkoja? Suurimmalla osalla yrityksistä on a) aivan surkeat nettisivut b) ei mitään tietoja sosiaalisessa mediassa c) kaupparekisterin tiedot yrityksen toimialasta päin per**ttä d) ei eriteltyjä työpaikkoja haettavana, avoimet hakemukset eivät kerro tarpeesta mitään (miten avuton voi olla työnantaja, joka hoksaa työntekijätarpeen vasta siinä vaiheessa kun hakemus kolahtaa sisään?)

Sitten kyllä itketään, miten avuttomia "nykynuoret" on, ja miten vaikeaa on saada "ahkeria ja luotettavia" työntekijöitä nollapalkoilla.  Katsokaa nyt edes vähän peiliin joskus.

Työkkärin takia. Jos laittaa työpaikkailmoituksen Moliin, niin työkkäri velvoittaa ketä tahansa työtöntä, jolla koulutus vähänkin sivuaa haettavana olevaa alaa, hakemaan paikkaa. Siitäkin huolimatta, että työtön ilmoituksen luettuaan tietää, että ei täytä imoituksessa olevia vaatimuksia. Jos työtön saisikin itse päättää, hakeeko avoinna olevaa paikkaa vai ei, niin hakemuksia ei tulvisi työnantajalle sellaisilta henkilöiltä, joiden osaaminen ei riitä työtehtävän hoitamiseen  tai joilla ei muutoin ole halua tai mahdollisuutta ottaa työpaikkaa vastaan (esim yksinhuoltaja ja paljon matkustusta sisältävä työ). Pienissä yrityksissä ei ole erillistä henkilöstöosastoa vaan yrittäjän on itse oman työnsä ohella käytävä läpi saapuneet hakemukset, haastateltava ehdokkaat ja valittava työntekijä. Siihen menee aikaa ja se aika on pois siitä työstä, millä yritykseen tulee rahaa. Tämän vuoksi työnantajat mieluummin rekrytoivat jo olemassa olevien työntekijöidensä tuntemia ihmisiä tai käyttävät rekrypalveluita, jolloin rekryfirma etsii sopivia ehdokkaita esim LinkedInin ja vastaavien palveluiden sekä työnhakijoiden netissä olevien cv:iden perusteella työnantajan haastateltavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin keväällä kaupalliselta alalta ja lähetin ensimmäisen hakemukseni avoimeen työpaikkaan-vakituinen! Kokemusta vain työharjoittelusta, ei muuta. Hakemuksia oli tullut 200. Pääsin haastatteluihin-kahteen kertaan ja lopulta paikka irtosi samasta firmasta mutta eri talosta vain:) muuta en keksi loppupeleissä syyksi kuin että ulkonäkö vaikuttaa. Kuvallisen hakemuksen tein alunpitäenkin ja ehkä haastatteluissa jäin mieleen ulkoisesti sekä persoonana myös.

Olen tuo numero 43 ja olisin voinut kirjoittaa saman tarinan 15 vuotta sitten :)

Suoraan koulun penkiltä vakituiseen työhön, miespomo palkkasi mielellään nätin nuoren blondin. Sittemmin tuo firma meni konkkaan ja tässä nyt olen, vieläkin ihan hyvän näköisenä mutta kun ei tule haastattelukutsua niin eipä kauniista hymystä ole apua. Kuvallinen hakemus tuntuu turhan tyrkyltä.

Kun aikoinaan töitä jaettiin tutun tutuille ja sukulaisille eli suhteilla, sitä paheksuttiin, mutta nykyisin sitä kutsutaan verkostoitumiseksi ja siihen suorastaan kannustetaan ja mitä muuta esim. Linkeldnin  idea on.

Tätä tuttujen suosimista on yritetty kitkeä avoimilla hauilla ja kilpailutuksilla, mutta näköjään se on hiipinyt voimalla takaisin ja on nykyisin täysin hyväksyttyä toimintaa. Sitähän perustellaan juuri tuolla, että jos laittaa avoimen työpaikan hakuun, hakemuksia tulee niin paljon, että kukaan ei ehdi eikä jaksa niitä käydä lävitse. 

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin keväällä kaupalliselta alalta ja lähetin ensimmäisen hakemukseni avoimeen työpaikkaan-vakituinen! Kokemusta vain työharjoittelusta, ei muuta. Hakemuksia oli tullut 200. Pääsin haastatteluihin-kahteen kertaan ja lopulta paikka irtosi samasta firmasta mutta eri talosta vain:) muuta en keksi loppupeleissä syyksi kuin että ulkonäkö vaikuttaa. Kuvallisen hakemuksen tein alunpitäenkin ja ehkä haastatteluissa jäin mieleen ulkoisesti sekä persoonana myös.

Lisään vielä.. Hakemuksen tein myös todella tarkasti ja selvästi ilmaisin halukkuuteni ja sopivuuteni haettuun tehtävään. En aliarvioinut mitenkään itseäni, vaikka työkokemusta olikin vähän vielä. Harjoittelupaikan opiskellessa valitsin myös jatkoa ajatellen niin, että se antaisi hyvän ja tarpeeksi monipuolisen kuvan osaamisestani. T.edellinen kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä valmistuin aikuisiällä uuteen ammattiin. Kaksi päivää valmistumisen jälkeen, mulla oli työsoppari kädessä -vakkariduuni ja kk-palkka :).

Tuo paikka ei ollut koskaan avoimessa haussa. En saanut sitä suhteilla, vaan päättäväisyydellä;)

Kuulkaa edelläkävijää! On se kumma, kun Suomessa on tyttömyyttä vaikka työtä voi saada pelkällä päättäväisyydellä!

Aistin tässä lievää piilovittuilua :) Saatko kiksit siitä?

Mitä ihmeen piilovittuilua? Kyllä siinä sanotaan ihan selvästi edelliselle, että järki hoi, älä jätä! Ehkä sekin oli liian vaikeasti sanottu. No yritän uudelleen: edellinen kommentti ole todellisuudesta erkaantuneen ihmisen kirjoittama.

työssä silti kirjoitti:

Kun aikoinaan töitä jaettiin tutun tutuille ja sukulaisille eli suhteilla, sitä paheksuttiin, mutta nykyisin sitä kutsutaan verkostoitumiseksi ja siihen suorastaan kannustetaan ja mitä muuta esim. Linkeldnin  idea on.

Tätä tuttujen suosimista on yritetty kitkeä avoimilla hauilla ja kilpailutuksilla, mutta näköjään se on hiipinyt voimalla takaisin ja on nykyisin täysin hyväksyttyä toimintaa. Sitähän perustellaan juuri tuolla, että jos laittaa avoimen työpaikan hakuun, hakemuksia tulee niin paljon, että kukaan ei ehdi eikä jaksa niitä käydä lävitse. 

Aivan totta. Tilanne muuttuisi aivan oleellisesti, jos työtön saisi itse arvioida, onko hän sellainen henkilö, jota työpaikkailmoituksessa haetaan. Työtön ammattilainen tietää sata kertaa paremmin kuin työkkärin virkailija, mitä työpaikkaillmoituksessa oleva työ käytännössä tarkoittaa ja mitä se tekijältään vaatii. On varmasti turhauttavaa lähettää työkkärin velvoittamana hakemuksia paikkoihin, joista jo tietää, että ei voi tulla valituksi, koska osaaminen ei vastaa työtehtävää. 

mdmoisellepersikankukka kirjoitti:

Oikeasti. Jotka lähetätte 150-300 hakemusta eikä koskaan kuulu mitään, silloin teette ihan oikeasti jtn väärin.

T.viiden vuoden aikana olen hekenut 8 työtä, haastatteluun päässyt seitsemään niistä, viiteen hyväksytty mutta kolmessa ollut työssä. (jonkun verran olen myös työhakemuksia lukenut)

Kukaan ei palkkaa tyyppiä jonka hakemus on tyyliin kolmen lauseen mittainen tai hiton paskaa kieltä.

Oikolukekaa älkääkä käyttäkö sanoja joiden sisältöä ette oikeasti ymmärrä.

Netti on pullollaan ohjeita työnhakuun, käyttäkää niitä!

En minä ainakaan kirjoita huonoa kieltä (sinun viestistäsi löytyy kyllä useampikin kirjoitusvirhe). En myöskään kirjoita kolmen lauseen (virkkeen) hakemuksia tai käytä sanoja, joiden sisältöä en ymmärrä.

Luultavasti minä en saa työtä, koska ikää ja koulutustakin on liikaa. Vähemmän koulutusta vaativiin tehtäviin ei kelpaa liian korkean koulutuksen vuoksi, ja oman alan töihin on nuorempiakin hakijoita.

Haettiin keväällä lastenhoitajaa kotiin kolmelle lapsellemme. Palkka muodostuu vain Kelan ja kaupungin tuesta, eli noin 1400€. Työtunteja noin 32/vko. Etukäteen ajattelimme, että olisi kiva jos muutama välivuoden pitäjä tms. hakisi paikkaa. Hakijoita oli lopulta yli 50! Meille tuli mieheni kanssa vähän surullinen olo, että niin moni oli oikeasti motivoitunut ja halukas (hakemus) tulemaan tuohon pestiin.

Tuntuu että etenkin moni 40+ osaston ihminen on aivan kujalla siitä, mikä on työmarkkinatilanne Suomessa. Omalla leveällä perseellä on mukava istua, kun ovat onnistuneet saamaan pestinsä nousukaudella joskus vuosituhannen vaihteen kieppeissä. Nykyään noista työllistyisi vain harva, jos heidän nykyinen paikkansa lähtisi alta.

Itse muutin muutama vuosi sitten pääkaupunkiseudulle opiskeluiden perässä, joka tarkoitti automaattisesti myös osa-aikaisen työn löytämistä.

Hakemuksia lähetin paljon, varmaan 50 viikossa. Loppujen lopuksi pääsin 5 haastatteluun ja 4 näistä työpaikoista olisin saanut.

Olen siis sitä mieltä, että etsivä löytää kun oikeasti näkee vaivaa! Tarkista että työhakemuksesi on selkeästi luettava ja ytimekäs. Lisää itsestäsi kuva niin jäät nopeammin työnantajan mieleen.

Jos sinulla ei ole aikaisempaa työkokemusta, voi se vaikuttaa työn saamiseen. Itse aloitin työskentelyn 14 vuotiaana, josta koen olevan apua. Laiskuus nuorempana siis voi kostautua vanhempana.

Onnea työnhakuun! :)

Menin työelämään markka-aikana. Silloin työnantajat rukoilivat, anelivat ja lahjoivat töihin. Mm. työhaastatteluun (mikä oli käytännössä työsopimuksen allekirjoitustilaisuus) työnantajat kustansivat taksin.

Aloituspalkkani oli 12 600 mk/kk mikä oli silloin ihan normipalkka. Tuohon tietysti lisät päälle - eikä niissä tosiaankaan pihtailtu! :D

Kannattiko valita euro?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on korkeakoulututkinto ja olen hakenut laidasta laitaan töitä, myös siivoustöitä. Joskus nuoruudessani pääsi aina siivoamaan, sen kun soitti ja kysyi töitä. Luulin, että siivoustöitä saisi nytkin sillä tavalla. Ehei, en pääse edes ensimmäisestä haastattelusta jatkoon...sellaista on siivoushommissakin nykyään. Ajokortittomuus ja korkeakoulututkinto ovat ilmeisesti ne syyt, miksi en kelpaa siivoojaksi. Kokemusta kyllä olisi sekä suurkeittiön siivoamisesta, kotisiivouksesta että toimistosiivouksesta.

Luulen, että ryhdyn nyt sopeutumaan työttömäksi siten, että en enää käytä aikaani jatkuvaan työpaikkojen hakuun vaan tarjousten perässä ja kirppareilla juoksemiseen ja sen miettimiseen, miten saan rahat jatkossa riittämään. Oman alan paikkoja toki haen jos niitä avautuu, mutta lopetan tuon ylimääräisen innokkuuden mihin tahansa työhön, kun ei näytä tuottavan tuloksia.

Näinhän se on. Ennen kouluun pääsyä yritin epätoivoisesti saada n. 20-vuotiaana töitä, mutta jopa kaupankassasijaisuuksiin oli rankat haastattelut monine eri vaiheineen ja monista hakijoita valittiin vain yksi. Erästä määräaikaisuutta syrjäisellä huoltoasemalla oli hakenut lisäkseni yli 200 ihmistä. Siksi raivostuttaa ihmisten "no kyllähän siivoamaan, kaupan kassalle ja mäkkäriin pääsee kuka tahansa"-asenne. Kun ei pääse. Ystäväni haki vastikään töitä kolmesta eri mcdonaldsista pääkaupunkialueella eikä tärpännyt. Nyt kun olen valmistunut, tuntuu että oman alani vaativia töitä saa paljon helpommin kuin noita "paskaduuneja" joita nuoret ja/tai kouluttamattomat yleensä tekevät. 

Olen itse rekrytoinut ihmisiä ja valkannut hakemuksista henkilöitä haastatteluun. Yrityksemme avoimet työpaikat on olleet mollin sivuilla, joten hakemuksia on tullut todella paljon. Ei esikarsintaan kuitenkaan mitään kohtuutonta aikaa mene, aika nopsaan hakemuksesta näkee perusasiat. On tekosyy mennä hakemusten paljouden taakse perusteltaessa miksi otetaan mieluummin joku suhteilla töihin. Itse en suosi suhteilla tulijoita, sillä näiden kanssa tulee joskus ongelmia. Ihmisillä on tapana nähdä läheisensä ansiokkaampina kuin he todellisuudessa ovat. Kaveri tai naapuri ei tiedä, millainen joku on työntekijänä.

Jokaisella on tietysti omat mieltymyksensä, millaista ihmistä suosii. Siksi harrastuksetkin voi vaikuttaa yllättävän paljon tehtävissä, joihin ei ole tiettyä pätevyyttä tai koulutusta, vaan etsitään mieluummin firmaan sopivaa tyyppiä. Itse karsin kaikki koiralliset esimerkiksi heti pois, sillä meillä työpäivät venyvät (ja siitä maksetaan!), ja kokemus on osoittanut että koiraihmisille tai pienten lasten vanhemmille jousto tässä on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse muutin muutama vuosi sitten pääkaupunkiseudulle opiskeluiden perässä, joka tarkoitti automaattisesti myös osa-aikaisen työn löytämistä.

Hakemuksia lähetin paljon, varmaan 50 viikossa. Loppujen lopuksi pääsin 5 haastatteluun ja 4 näistä työpaikoista olisin saanut.

Olen siis sitä mieltä, että etsivä löytää kun oikeasti näkee vaivaa! Tarkista että työhakemuksesi on selkeästi luettava ja ytimekäs. Lisää itsestäsi kuva niin jäät nopeammin työnantajan mieleen.

Jos sinulla ei ole aikaisempaa työkokemusta, voi se vaikuttaa työn saamiseen. Itse aloitin työskentelyn 14 vuotiaana, josta koen olevan apua. Laiskuus nuorempana siis voi kostautua vanhempana.

Onnea työnhakuun! :)

Ei kannata unohtaa sitä, että kaikki eivät asu pääkaupunkiseudulla joissa kauppoja, ravintoloita ja muita yrityksiä on joka kulmalla ja näin ollen enemmän mahdollisia työnantajia. Jos Helsingin seudulla joudut laittamaan 50 viikossa kunnes tärppää edes sen osa-aikasen opiskelijaduunin kanssa, miten luulet käyvän koulutetulle ihmiselle vaikkapa Jyväskylässä tai Joensuussa? Kun lähemmäs kolmekymppisenä valmistuttuasi yrität etsiä alasi töitä, ei enää hirveästi työnantajaa kiinnosta joku 14-vuotiaana tehty mansikanpoiminta.

mdmoisellepersikankukka kirjoitti:

Oikeasti. Jotka lähetätte 150-300 hakemusta eikä koskaan kuulu mitään, silloin teette ihan oikeasti jtn väärin.

T.viiden vuoden aikana olen hekenut 8 työtä, haastatteluun päässyt seitsemään niistä, viiteen hyväksytty mutta kolmessa ollut työssä. (jonkun verran olen myös työhakemuksia lukenut)

Kukaan ei palkkaa tyyppiä jonka hakemus on tyyliin kolmen lauseen mittainen tai hiton paskaa kieltä.

Oikolukekaa älkääkä käyttäkö sanoja joiden sisältöä ette oikeasti ymmärrä.

Netti on pullollaan ohjeita työnhakuun, käyttäkää niitä!

Tässä työtön viestinnän maisteri hei! Olen useammalle rektytointikonsultille näyttänyt hakemuksiani ja kaikki heistä ovat olleet sitä mieltä, että oikein hyvä hakemus ja eivät juurikaan keksi mitään lisättävää. Korkeintaan jotain pientä viilattavaa omien preferenssiensä mukaisesti. Mutta kun kaltaisiani on satoja, mitäs teet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etelä-Karjala (2)

Etelä-Pohjanmaa (6)

Etelä-Savo (6)

Kainuu (9)

Kanta-Häme (7)

Keski-Pohjanmaa (5)

Keski-Suomi (20)

Kymenlaakso (4)

Lappi (31)

Pirkanmaa (44)

Pohjanmaa (2)

Pohjois-Karjala (8)

Pohjois-Pohjanmaa (14)

Pohjois-Savo (13)

Päijät-Häme (9)

Satakunta (9)

Uusimaa (89)

Varsinais-Suomi (31)

317 siivoojan työpaikkaa avoimena koko maassa, eli niihin vaan kaikki 600 000!

Jos luulet että kaikki paikat on tarjolla mollin sivuilla niin olet todella väärässä. Mä oon siivonnut työkseni vuosia, mutta yhtäkään paikkaa en ole työkkärin kautta saanut.

No on se kumma. Mutta vaikka tuon kertoisi kymmenellä tai sadalla, ei vieläkään paikat riittäisi.

Ja muuten ravintola-alan paikkoja oli koko maassa 199. Joten ei riitä vielä nekään helpot työpaikat.

Työpaikat on siitä hassuja juttuja, että kun sellainen jo on, on sata kertaa helpompi saada toinen. Mutta jos olet kuukausia tai jopa vuosia työttömänä, voit olla maailman paras työntekijä, niin ennen sinua pääsee töihin vastavalmistunut vätys tai toisesta työpaikasta lähtevä laiska idiootti.

Tämä on NIIN TOTTA. Kuvitellaan, että on olemassa joku raja, jonka ulkopuolella on huonommat työntekijät ja sitten paremmat on töissä. Todellisuudessa työpaikoilla on valtavasti porukkaa, jotka on huonoja työntekijöitä ja vastaavasti kortistossa hyviä työntekijöitä. Tiedän ihan omasta elämästäkin patalaiskoja typeryksiä, jotka pinnaa töistä, minkä jaksaa ja silti heillä on se työpaikka. Sitten tiedän entisiä kollegoita yms., jotka on tunnollisia, ahkeria, osaavia ja hyviä työkavereita, mutta ovat jääneet työttömyyden kierteeseen.