niin mitä ne miesten tasa-arvo ongelmat ovat nykyajan Suomessa?

Tuo täällä käytetty 6kk. on keskimääraiseksi armeija-ajaksi ihan liian lyhyt. Eri joukko-osastoissa keskimääräiset palvelusajat ovat eri pituisia ja rantapyssyssä Upinniemessä esim. se on yli 280 vrk. eli runsaat 9kk. Mikäli vapaaehtoisia ei löydy tarpeeksi, voidaan asevelvollinen määrätä aliupseerikouluun.

Varusmiesten keskimääräinen palvelusaika SLMEPA:ssa oli yli 280 vuorokautta. Lähes kaikkien keskeisimpien miehistötehtävien palvelusaika oli vähintään 255 vuorokautta. Varusmiesjohtajat palvelivat maa- ja ilmavoimien tapaan 347 vuorokautta.

"Aseellinen varusmiespalvelusaika on 165, 255 tai 347 päivää koulutuksesta riippuen ja aseeton 270 tai 362 päivää. Jos vakaumukseen perustuvat syyt estävät asevelvollista suorittamasta palvelusta, määrätään hänet suorittamaan siviilipalvelusta, jonka kesto on 347 päivää. Kokonaan palveluksesta kieltäytyvät tuomitaan ehdottomaan vankeuteen 181 päiväksi."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

WraithTodd kirjoitti:

Iskä__89 kirjoitti:

Jotkut täällä puolustavat miesten syrjintää erotilanteessa. Varmaan ovat itse eronneet ja vieneet lapset isältään, ja nyt puolustelevat itseään. Paljon olen nähnyt eroja joissa isä haluaisi tasavertaisen asumisjärjestelyn, vuoroviikoin, mutta äiti ei. Kiista päättyy lopulta siihen että isää saa tavata lastaan joka toinen viikonloppu.

Paljon olen minäkin eroja nähnyt ja suurin osa on päättynyt niin että mies kirmaa vapaana uusille laidunmaille unohtaen jälkikasvunsa. Katteetomia lupauksia lapsille, ohareita, unohtuneita syntymäpäiviä jne.

Mutta mikä _hauskinta_, nämä samaiset sällit sitten vinkuvat kun paska exä tekee kaikki hankalaksi eikä anna edes tavata lapsia. Eräskin tuota jaksoi minulle jauhaa kunnes totesin, että olen ollut todistamassa useaan kertaan, kuinka lapset nielevät pettymyksensä kun isä ei lupauksista huolimatta tullutkaan. Lopulta he eivät edes uskoneet isänsä sanoihin. Hiljeni.

Ja miksi olen ollut paikalla? Kaverini oli vuorotöissä ja jos exä tekisi oharit, minä hoitaisin lapset. Niin kävi aivan liian usein.

Ja ei, en ole eronnut vaan onnellisesti avioliitossa.

Tätä minäkin olen ikävä kyllä nähnyt.

Mutta en yhtään sellaista jossa äiti olisi estänyt täyspäisen ( selvän, normaalisti käyttäytyvän ) isän lasten tapaamisia.

Näitä äitejä varmasti on, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin niitä isiä joille se uusi ihana nainen merkitsee paljon enemmän kuin lapset.

Ja sillä, että mies viettää aikaa 100% uuden naisen kanssa ja noin 5% lastensa kanssa ei ole mitään tekemistä asian kanssa?

Monet naiset vaahtoavat kuinka miehet ovat paskoja kun eivät edes elätä lapsiaan ja eivät edes näe niitä silloin harvoin kun olisi mahdollisuus. Käsitättekö te edes ajatuksen tasolla, että kuinka vieraannuttavaa ja hajottavaa on nähdä jälkikasvuaan joskus silloin tällöin? Kaikki narut naisen käsissä mutta rahavirta pitäisi olla solkenaan virtaamana!

Aika raadollista, mutta voi olla että joidenkin miesten on helpompi aidosti olla ja "unohtaa" kuin kärvistellä jatkuvasti ja nähdä joskus pieni hetki lapsiaan. Mitä ne lapsetkaan siitä hyötyy, että näkevät tuntematonta ihmistä silloin tällöin.

Minä olen nähnyt omin silmin miten pieni poika odottaa isältään edes syntymäpäiväväksi jotain viestiä.

Vielä monta päivää postilaatikolle synttäreiden jälkeen ja sydäntä kirpaisevaa katsella sitä pettymystä.

Mutta joo isällä, isolla lapsellahan, se ikävä olikin sitten niin kova että kyllähän sen oikean lapsen pitää ymmärtää ettei isi sieltä uuden naisen kainalosta pysty lastaan muistamaan.

Voi mitä luusereita tuollaiset vätykset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

WraithTodd kirjoitti:

Iskä__89 kirjoitti:

Jotkut täällä puolustavat miesten syrjintää erotilanteessa. Varmaan ovat itse eronneet ja vieneet lapset isältään, ja nyt puolustelevat itseään. Paljon olen nähnyt eroja joissa isä haluaisi tasavertaisen asumisjärjestelyn, vuoroviikoin, mutta äiti ei. Kiista päättyy lopulta siihen että isää saa tavata lastaan joka toinen viikonloppu.

Paljon olen minäkin eroja nähnyt ja suurin osa on päättynyt niin että mies kirmaa vapaana uusille laidunmaille unohtaen jälkikasvunsa. Katteetomia lupauksia lapsille, ohareita, unohtuneita syntymäpäiviä jne.

Mutta mikä _hauskinta_, nämä samaiset sällit sitten vinkuvat kun paska exä tekee kaikki hankalaksi eikä anna edes tavata lapsia. Eräskin tuota jaksoi minulle jauhaa kunnes totesin, että olen ollut todistamassa useaan kertaan, kuinka lapset nielevät pettymyksensä kun isä ei lupauksista huolimatta tullutkaan. Lopulta he eivät edes uskoneet isänsä sanoihin. Hiljeni.

Ja miksi olen ollut paikalla? Kaverini oli vuorotöissä ja jos exä tekisi oharit, minä hoitaisin lapset. Niin kävi aivan liian usein.

Ja ei, en ole eronnut vaan onnellisesti avioliitossa.

Tätä minäkin olen ikävä kyllä nähnyt.

Mutta en yhtään sellaista jossa äiti olisi estänyt täyspäisen ( selvän, normaalisti käyttäytyvän ) isän lasten tapaamisia.

Näitä äitejä varmasti on, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin niitä isiä joille se uusi ihana nainen merkitsee paljon enemmän kuin lapset.

Ja sillä, että mies viettää aikaa 100% uuden naisen kanssa ja noin 5% lastensa kanssa ei ole mitään tekemistä asian kanssa?

Monet naiset vaahtoavat kuinka miehet ovat paskoja kun eivät edes elätä lapsiaan ja eivät edes näe niitä silloin harvoin kun olisi mahdollisuus. Käsitättekö te edes ajatuksen tasolla, että kuinka vieraannuttavaa ja hajottavaa on nähdä jälkikasvuaan joskus silloin tällöin? Kaikki narut naisen käsissä mutta rahavirta pitäisi olla solkenaan virtaamana!

Aika raadollista, mutta voi olla että joidenkin miesten on helpompi aidosti olla ja "unohtaa" kuin kärvistellä jatkuvasti ja nähdä joskus pieni hetki lapsiaan. Mitä ne lapsetkaan siitä hyötyy, että näkevät tuntematonta ihmistä silloin tällöin.

Minä olen nähnyt omin silmin miten pieni poika odottaa isältään edes syntymäpäiväväksi jotain viestiä.

Vielä monta päivää postilaatikolle synttäreiden jälkeen ja sydäntä kirpaisevaa katsella sitä pettymystä.

Mutta joo isällä, isolla lapsellahan, se ikävä olikin sitten niin kova että kyllähän sen oikean lapsen pitää ymmärtää ettei isi sieltä uuden naisen kainalosta pysty lastaan muistamaan.

Voi mitä luusereita tuollaiset vätykset ovat.

Lapsi haluaisi olla isänsä kanssa kun siltä jotain toivoo. Haluaisi olla enemmän. Mutta eihän se käy lapsen äidille sillä mies on vain se pieni osanen jolta lapsi saa linnanmäkiretken kerran kesässä ja syntymäpäivälahjan. Ei miehelle enempää voi sallia sillä mies on aina toisen luokan vanhempi koska synnytys ja imetys.

Moni mies on varmasti katkera ja uskoisin, että ei ihan pienestä syystä. Tilanteet ovat jo lähtökohtaisesti aivan epätasa-arvoisia vanhemmuuden suhteen. Nainen on aina olettavasti ykkönen JA naisessa pitää olla helvetisti vikaa jotta mies saisi lähiroolin. Ja miehessä nyt ei tarvitse olla vikana kuin vaativa työ, kaljaa vapaaviikonloppuna ja harrastuksena veikkauksen pelit niin helvetillinen työ saada yhteishuoltajuus.

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan en allekirjoita koulumaailman tasa-arvo-ongelmaa. Peruspiirteiltään koulumaailma on pysynyt samana vuosikymmeniä, aina alkutaipaleelta lähtien. Pulpetissa istutaan ja kuunnellaan, mitä opettaja puhutaan. Pikemminkin sitä on mielestäni uudistettu poikien ehdoilla: lisää teknologiaa mukana opetuksessa, lisää valinnaisuutta (mm. liikuntaa), taitaapa olla lyhyemmät tunnitkin kuin joskus 60-luvulla.

Se voi toki olla ongelma, että naisia on enemmän opettajina. Toisaalta, kun itse olin koulussa, taisi olla aika lailla 50/50 opettajina miehiä ja naisia, ja silti pojat pärjäsivät huonommin. Pitkällä matikallakin oli enemmän tyttöjä kuin poikia ja pojat jättivät sen useammin kesken, opettajana mies.

Tämä nyt on vain mutua, mutta poikien huonompi koulumenestys saattaa johtua siitä, ettei niiltä vaadita yhtä paljon: Pojat on poikia, ei kai nyt teini-iän kuohuissa mitään 6:sta parempaa voikaan odottaa.

Samat saatanan tunnemyrskyt ne on tytöilläkin yläasteella ja lukiossa, meiltä vaan odotettiin enemmän (ja vaadittiin myös itseltämme enemmän).

"Koulu palkitsee kympin tyttöjä kouluun sopivasta käytöksestä enemmän kuin poikia. Tulos selviää psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen ja filosofian tohtori Sari Mullolan tuoreesta temperamenttitutkimuksesta, johon osallistui reilu 4000 yhdeksäsluokkalaista ja 274 opettajaa.

Temperamentti on Keltikangas-Järvisen mukaan persoonallisuuden biologinen pohja, joka on suurimmaksi osaksi perittyä. Se on lähtökohta tai taipumus siihen miten ihmiset reagoivat ympäristöönsä. Näistä valmiuksista kasvatus ja ihmisen kokemukset luovat yksilöllisen persoonallisuuden.

Temperamenttiin kuuluvat esimerkiksi sellaiset kouluympäristössä ilmenevät piirteet kuin varautuneisuus, intensiivisyys, rauhallisuus, kiihtymyksen taso, järjestelmällisyys tai tapa osoittaa emootioita. Näiden vaikutus oppilaiden osaamisen arvioinnista tulisi Keltikangas-Järvisen mielestä minimoida.

Kun tilastollisilla menetelmillä poistetaan arvosanoista temperamenttien vaikutukset, kapenee tyttöjen ja poikien väliset arvosanaerot ratkaisevasti. Tämä on merkittävä tieto keskusteluissa tyttöjen ja poikien välisistä osaamiseroista koulussa.

Jo ennestään on tiedetty, että koulumenestys ennustaa yllättävän vähän tulevaisuuden menestystä ja esimerkiksi uravalintoja. Yksi selittävä tekijä on, että osaa ns. kympin tytöistä on koulussa palkittu liikaa kouluun sopivasta käytöksestä osaamisen kustannuksella.

– Tämän jälkeen työelämässä ei selvitä, koska ei ole totuttu ponnistelemaan ja venymään hyvän tuloksen eteen. Positiivinen vinouma pätee erityisesti tyttöihin.

"

http://www.opetin.fi/tutkimus-temperamentti-vaaristaa-kouluarvosanoja/

Miehenä alkaa oikeasti sekä vituttamaan, että pelottamaan tämä huoltavuusasia. Mitä jos mokaan jotain, vaimo mokaa tai suhde menee muuten vituilleen? Ennenkuin sormia on napsautettu niin on mennyt vaimo ja luultavasti lapsetkin. Kuukaudessa kolmisen vuotokautta heitä pääsisi näkemään, enempää kai ei normaalille miehelle sallita?

Naiset kun ottavat 70% eroista niin pitää olla ikäänkuin varpaillaan, että se ei vaan kyllästyisi mihinkään ja veisi koko elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun listani:

1. Suomi on mieselättäjäyhteiskunta. Naiset tekevät vain noin 80 % miesten ansiotyöpanoksesta.

2. Miesten työkuorma. Parisuhteessa elävät miehet tekevät noin 8 tuntia viikossa enemmän yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä kuin heidän kumppaninsa.

3. Asevelvollisuus. Miehet menettävät noi 3-4 % elinikäisistä ansioistaan vain miehiä koskevan asevelvollisuuden vuoksi.

4. Lainsäädäntö ja sen soveltaminen. Miehet savat ankarampia rangaistuksia ja ovat altavastaajina sosiaalitoimen alaisissa asioissa.

  

1. suomessa on työssäkäyviä naisia enemmän kuin miehiä ja miesten työttömyysprosentti on isompi kuin naisille. Suomessa naiset ovat enemmän työelämassä kuin missään muussa maassa. Ja aikasuuri osa perheistä elää yksittään naisen tulojen varassa, kun mies on livistänyt elatusvelvollisuudestaan. Yhteiskunta tukee näitä perheitä, ei suinkaan mies/lapsen isä.  

2Ketkähän miehet?  Oikeassa elämässä en tiedä kuin normaalin 8h/päivä  töissä olevia miehiä ja kotityöt jää kaikilla olemattomiksi. Perheen äidit sensiaan tekevät myös 8h/töissä ja sen lisäksi mielettömät määrät kotitöitä.  

3. Arvaa paljonko naiset menettää elinikäisistä ansioistaan kun hoitavat (miestenkin) vauvoja kotona? Yhdessä vauvassa menee jo enemmän kuin se armeijassa nykyisin vietetty puoli vuotta. Plus moni mies ei nykyään edes enää käy armeijaa.

1) niin koska naiset pääsevät aiemmin työelämään koska miehillä armeija ja lisäksi naiset elävät kauemmin joten loogista että naisia on työssä enemmän. Mutta se ei poista sitä faktaa että verojen keruu tapahtuu miehiltä kuten myös normiperheiden elintaso.

2) Ei ole meidän muiden syy, että tunnet WT-porukkaa. Tilastollinen fakta on miesten suurempi työpanos yhteenlaskettuna.

3) Vauvojen tekeminen EI OLE PAKOLLISTA.

1) Olen nainen , käyn töissä ja maksan veroja. Olen ollut siinä luulossa että muutkin työssä käyvät naiset maksavat.

Minun palkkani on aina mennyt perheen elintason ylläpitoon niin kuin miehenikin, minulla ei ole mitään yksityistä pankkitiliä johon keräisin itselleni pesämunaa samaan aikaan kun mieheni laittaa koko rahansa perheelle.

Itse asiassa mieheni on kuluttanut enemmän kuin minä . On moottoripyörää ym härpäkettä joita minulla ei ole ja pihviä menee eri tahtiin kuin minulla.

Eli hän tienaa paremmin mutta myös kuluttaa enemmän.

Ja parempi palkka perustuu ylitöihin ja työmatkoihin joina aikoina minä hoidan yhteisiä lapsiamme jolloin minulle väistämättä kertyy kotityötunteja enemmän.

Tiedän että monella muullakin on näin.

2)

Olisi kiva nähdä tuota tilastollisesta faktaa jossa todella olisi otettu huomioon kaikki kotityöt ja lasten hoito yms.

3)

Lasten tekeminen on toki vapaaehtoista mutta totaalinen kriisi ja sitten romahdus seuraa jos kukaan ei enää tekisi lapsia.

Ja ne syntyvät lapset hyödyttävät niitäkin jotka eivät koskaan lapsia tee.

Uutta ostovoimaa, uusia työntekijöitä, veronmaksajia, hoitajia tuleville vanhuksille jne.

Ei voi ajatella että lapset ovat pelkästään yksityisasia tai joidenkin harrastus.

Kyllä lapset on koko yhteiskunnan asia eikä voi mustavalkoisesti julistaa mitäs rupesit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä tätä valitusta huoltajuuskiistoista. Miehille tuntuu olevan ihan ok, että nainen on lasten kanssa kotona monta vuotta ja päävastuussa lapsista vielä myöhemminkin. Naiset saavat rauhassa kärsiä ansionmenetykset, urakehityksen heikkenemiset ja eläkkeiden pienenemiset hoitovapaiden takia. Miehet ovat niin korvaamattomia töissään, että he eivät voi välttämättä pitää edes isyyslomaa, pidemmistä hoitovapaista puhumattakaan. Äidin palattua töihin lasten sairastamiset ovat suurimmaksi osaksi edelleen äidin vastuulla. Eron tultua kaikki kuitenkin yhtäkkiä muuttuu. Se sama isä, joka ei ole voinut hoitaa lapsiaan kotona tai olla pois töistä lasten sairastaessa, haluaakin yhtäkkiä päävastuun lapsista ja pitää lapset erossa äidistä, joka heitä on hoitanut siihen asti. Miksi? Miten tämä on teistä kohtuullista ja oikein lapsia kohtaan?

Vastaavasti voisi ihmetellä miten naiset valittavat omaisuuden jaosta erotilanteessa. Heille tuntuu olevan ihan ok, että miehet raatavat töissä, kunhan itse saavat olla lasten kanssa kotona. Eron tullessa yhtäkkiä heillä pitäisikin olla oikeus siihen miehen työllä hankkimaan rahaan. Miten tämä on kohtuullista ja oikein miestä kohtaan?

Miten paljon luulisit miehen joutuvan maksamaan kotiapulaiselle ja lastenhoitajalle jos ei se vaimo olisi hoitamassa niitä miehe(kin) lapsia? Jotkut miehetkin kun (usko tai älä) haluavat perheen ja lapsia. lapset maksaa ja lasten hoito.  Olisiko sinusta oikein miehenä, että jäisit hoitamaan perheen yhteistä lasta ja vaimosi tienaisi sillä välin maltaita, koska sinä mahdollistat hänen työssäkäynnin jäämällä kotiin. Eron tullen vaimo potkaisisi sinut ja lapsen pellolle pennittömänä, koska ethän sinä ole mitään tienannut. Näin ollen sinulla ei olisi mitään osaa  vaimon hankkimaan taloon ja omaisuuteen. <sinähän olit vain kotona hoitamassa yhteistä lastanne.Työtä sinäkin olisit siellä kotona tehnyt, mutta palkatonta. Olisit tehnyt vaimollesi ruuan, pessyt hänen vaatteensa, silittänyt paidat, siivonnut hänen kotinsa , hoitanut hänen lastaan, valvonut koliikki vauvan kanssa yöt.jne jen.

Mies maksaisi ihan 50% hoitomaksuista. Kai olet kuullut päivähoitomahdollisuuksista? Naisen EI ole pakko jäädä kotiin vuosiksi sormiväreillä leikkimään ja uhriutua kuinka jäi eläkkeet saamatta ja mies on sika kun se tienaa.

Se, että mies maksaa naisen kotona loisimisen, naisen ruoat yms. tarpeet on OK jos molemmat ovat sitä mieltä. Mutta se, että mies hankkii naiselle omaisuutta vuosikausia kun nainen omasta halustaan jättäytyy lasten kotihoitajaksi, ei ole minulle ainakaan OK. Naisella on kuitenkin aina mahdollisuus ottaa ero (jota ottavatkin 70% osuudella) ja viedä lapset. Vielä puolikas talostakin pitäisi viedä vain sillä mandaatilla, että on laulanut muumeja kotona koska päivähoito on saatanasta? Pahimmassa tapauksessa nainen ja lapset jää miehen rakentamaan/maksamaan taloon ja mies laitetaan yksiöön. Just just..

Kyllä se päivähoito on saatanasta, varsinkin ihan pienille lapsille. Suomessa ei ole ihan turhaan mahdollisuutta olla lapsen kanssa kotona kolmea vuotta.

Joo joo, ennen lapsi lyötiin hoitoon jo ennen kuin napanuoraa on katkaistu mutta mitä sitten. Sen jälkeen on tehty paljon tutkimuksia lapsen kehityksestä.

Mahdollisuus on olla vaikka sata vuotta kotona, ei ole pakko mennä töihin. Mutta ei kannata lopuksi ihmetellä miksi on paska palkka ja ura jos on vaikka 3 x 2-3 vuotta kotona ja poissa työelämästä. Ja miksi naisten koulutus ei koskaan konkretisoidu muuta kuin mammakahvitteluiden keskusteluissa.

Kerro ihmeessä millä tavalla on päivähoidon todettu selkeästi huonontavan lapsen kehitystä? Pätee jokaiseen lapseen ja kaikissa perheissä?

Miten naisten koulutus muka ei konkretisoidu ?

Etkö ole koskaan nähnyt naislääkäreitä, hammaslääkäreitä, opettaja pankkivirkailijoita?

Muitakin on pilvin pimein mutta tynnyrissä on kasvanut ja elänyt ellei nyt ainakin noita ole nähnyt ihan omin silmin.

Minun tuttavapiiriin ei kuulu yhtään anioata kotirouvaa.

Kotona on lasten kanssa oltu 2-3 vuotta mutta muuten töissä.

Tule sinäkin jo pois sieltä 50-luvulta ja avaa silmäsi.

Sinä et ole ikinä hoitanut yhtäkään päivää lasta omin nokkinesi saati mitään pidempää pätkää.

Sen noista jutuistasi voi kyllä päätellä.

up

Hei te huoltajuuden epäreiluudesta valittavat miehet, nyt oikeasti tulkaa jo nykypäivään! Eron tullessa oletus on, että yhteishuoltajuus jatkuu. Huoltajuus pitää erikseen luovuttaa tai oikeudessa menettää!

Lähivanhemmuus on taas erillinen asia, ja siitä mies joko luopuu heti tai neuvottelee naisen (ja mahdollisesti lastenvalvojan) kanssa. Viikko-viikko systeemi on ihan normaalia nykyään. Riitaisessa erossa tämäkin on hankalampaa, ja jos ei lastenvalvojankaan kanssa päästä sovintoon, tulee tuomioistuin mukaan.

Oikeudessa huoltajuuden menettää vain hyvistä syistä. Joskus ei sitten millään, on nähty niitäkin, joissa nainen on lähtenyt pakoon väkivaltaista juoppoa, jolle oikeus silti jättää huoltajuuden voimaan ja antaa laajat tapaamisoikeudet. Lähihuoltajuus myönnetään yleensä lapsen edun mukaisesti, ei sen mukaan, kumpi siitä enemmän meteliä pitää.

Täällä todellisessa elämässä valtaosa miehistä jättää lapset äidille ilman mitään yritystäkään, ja tapaamisetkin jätetään väliin, vaikka niistä olisi oikeudessa asti taisteltu. Kun on niin "hankalaa". Sitten voikin itkeä tuoppiin, kuinka on niin syrjitty ja muija ilkeä.

Ja minä olen se harvinainen etä-äiti, että turha tulla mutisemaan kuinka en tiedä mitään ja varmaan olen itsekin vienyt lapset isältään.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä alkaa oikeasti sekä vituttamaan, että pelottamaan tämä huoltavuusasia. Mitä jos mokaan jotain, vaimo mokaa tai suhde menee muuten vituilleen? Ennenkuin sormia on napsautettu niin on mennyt vaimo ja luultavasti lapsetkin. Kuukaudessa kolmisen vuotokautta heitä pääsisi näkemään, enempää kai ei normaalille miehelle sallita?

Naiset kun ottavat 70% eroista niin pitää olla ikäänkuin varpaillaan, että se ei vaan kyllästyisi mihinkään ja veisi koko elämää.

Kuvaa varmuuden vuoksi materiaalia, jossa lasten äiti huutaa lapsille ja jos vähän riuhtaisee, niin siinä vasta oikein kunnon herkkupala. Näytät sitten nämä kaikki materiaalit huoltajuuskäsittelyn yhteydessä jos tarvetta. Jos ei tule tällaista tilannetta eteen, niin elätte hyvää perhe-elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

WraithTodd kirjoitti:

Iskä__89 kirjoitti:

Jotkut täällä puolustavat miesten syrjintää erotilanteessa. Varmaan ovat itse eronneet ja vieneet lapset isältään, ja nyt puolustelevat itseään. Paljon olen nähnyt eroja joissa isä haluaisi tasavertaisen asumisjärjestelyn, vuoroviikoin, mutta äiti ei. Kiista päättyy lopulta siihen että isää saa tavata lastaan joka toinen viikonloppu.

Paljon olen minäkin eroja nähnyt ja suurin osa on päättynyt niin että mies kirmaa vapaana uusille laidunmaille unohtaen jälkikasvunsa. Katteetomia lupauksia lapsille, ohareita, unohtuneita syntymäpäiviä jne.

Mutta mikä _hauskinta_, nämä samaiset sällit sitten vinkuvat kun paska exä tekee kaikki hankalaksi eikä anna edes tavata lapsia. Eräskin tuota jaksoi minulle jauhaa kunnes totesin, että olen ollut todistamassa useaan kertaan, kuinka lapset nielevät pettymyksensä kun isä ei lupauksista huolimatta tullutkaan. Lopulta he eivät edes uskoneet isänsä sanoihin. Hiljeni.

Ja miksi olen ollut paikalla? Kaverini oli vuorotöissä ja jos exä tekisi oharit, minä hoitaisin lapset. Niin kävi aivan liian usein.

Ja ei, en ole eronnut vaan onnellisesti avioliitossa.

Tätä minäkin olen ikävä kyllä nähnyt.

Mutta en yhtään sellaista jossa äiti olisi estänyt täyspäisen ( selvän, normaalisti käyttäytyvän ) isän lasten tapaamisia.

Näitä äitejä varmasti on, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin niitä isiä joille se uusi ihana nainen merkitsee paljon enemmän kuin lapset.

Ja sillä, että mies viettää aikaa 100% uuden naisen kanssa ja noin 5% lastensa kanssa ei ole mitään tekemistä asian kanssa?

Monet naiset vaahtoavat kuinka miehet ovat paskoja kun eivät edes elätä lapsiaan ja eivät edes näe niitä silloin harvoin kun olisi mahdollisuus. Käsitättekö te edes ajatuksen tasolla, että kuinka vieraannuttavaa ja hajottavaa on nähdä jälkikasvuaan joskus silloin tällöin? Kaikki narut naisen käsissä mutta rahavirta pitäisi olla solkenaan virtaamana!

Aika raadollista, mutta voi olla että joidenkin miesten on helpompi aidosti olla ja "unohtaa" kuin kärvistellä jatkuvasti ja nähdä joskus pieni hetki lapsiaan. Mitä ne lapsetkaan siitä hyötyy, että näkevät tuntematonta ihmistä silloin tällöin.

Minä olen nähnyt omin silmin miten pieni poika odottaa isältään edes syntymäpäiväväksi jotain viestiä.

Vielä monta päivää postilaatikolle synttäreiden jälkeen ja sydäntä kirpaisevaa katsella sitä pettymystä.

Mutta joo isällä, isolla lapsellahan, se ikävä olikin sitten niin kova että kyllähän sen oikean lapsen pitää ymmärtää ettei isi sieltä uuden naisen kainalosta pysty lastaan muistamaan.

Voi mitä luusereita tuollaiset vätykset ovat.

Lapsi haluaisi olla isänsä kanssa kun siltä jotain toivoo. Haluaisi olla enemmän. Mutta eihän se käy lapsen äidille sillä mies on vain se pieni osanen jolta lapsi saa linnanmäkiretken kerran kesässä ja syntymäpäivälahjan. Ei miehelle enempää voi sallia sillä mies on aina toisen luokan vanhempi koska synnytys ja imetys.

Moni mies on varmasti katkera ja uskoisin, että ei ihan pienestä syystä. Tilanteet ovat jo lähtökohtaisesti aivan epätasa-arvoisia vanhemmuuden suhteen. Nainen on aina olettavasti ykkönen JA naisessa pitää olla helvetisti vikaa jotta mies saisi lähiroolin. Ja miehessä nyt ei tarvitse olla vikana kuin vaativa työ, kaljaa vapaaviikonloppuna ja harrastuksena veikkauksen pelit niin helvetillinen työ saada yhteishuoltajuus.

Tässäkin nimenomaisessa tapauksessa äiti yritti järjestää tapaamisia isän ja lasten välille vaan isä ei vaan halunnut.

Ei mikään koskaan sopinut.

Tiedän aivan tarkkaan että vika ei ollut äidin . Isällä oli muuta kivempaa puuhaa.

Monia hyviä pointteja sekä miesten että naisten vinkkelistä. Yhtä asiaa en ymmärtänyt kuitenkaan. Miten mies voi vahingossa tulla isäksi? Oli kommentteja, että nainen voi halutessaan tehdä abortin tai pitää lapsen mikä oli miesten mielestä väärin heitä kohtaan, mutta kuka käski vetää paljaalla? Mies käyttämään kondomia jos ei halua edes vahingossa tai pakotettuna isäksi. Jos ihan ehdoton ei lapsille niin sterilisaatio sitten. Ei nykyään väkisin isäksi joudu.

Ihmetyttää myös tuo miesten kapinointi siitä, että erossa lapset jää usein äidille. Kuinka moni mies käsi sydämellä sanoo heränneensä sairaan lapsen kanssa? Vienyt neuvolaan yhtä usein kuin äiti? Vaihtanut vaippoja ja syöttänyt yhtä paljon kuin äiti?

Tehdessään edes yhden lapsen äiti on reilu vuoden pois työstä. Palkassa ja eläkkeessä näkyy sekä tietenkin työssä etenemisessä. Monilla kuitenkin useampi lapsi -pidempi aika pois töistä ja taas vaikeampi edetä uralla. Vaikka lapset työnnettäisiin päiväkotiin 10kk iässä siitä tulee reilu pari vuotta vähintään parin lapsen kanssa kotona äidille. Entä jos lapsi sairastuu? Jääkö isät nykyään kotiin hoitamaan ja vaimo menee töihin? Enpä usko. Uskon, että edelleen useimmiten äiti jää lapsen sairastuessa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

1324354657687980 kirjoitti:

1. Lyhyempi elinikä kuin naisilla.

2. Varusmiespalvelus sekä sodanaikainen aseellinen palvelus.

3. Lapset useimmiten tuomitaan äidille, mutta elatusmaksut pakollisia. Muutenkin vähemmän huoltajuuksia.

4. Väkivallan uhriksi joutuminen yleisempää kuin naisilla.

5. Koulutus - pojat menestyvät peruskoulussa huomattavasti tyttöjä huonommin ja korkeakoulutetuista vain 41% on miehiä.

6. Köyhyys on yleisempää miehillä kuin naisilla.

7. Terveys huonompi.

8. Tehdyn työn määrään suhteutettuna miehet tienaavat vain 90% naisten ansioista(progressiivinen verotus huomioon ottaen 85%).

9. Itsemurhan tehneistä 75% on miehiä.

10. Rikollisuus yleisempää miehillä kuin naisilla.

11. Tutkimusten mukaan miehet saavat samasta rikoksesta pidemmän vankeusrangaistuksen kuin naiset.

12. Miesten ongelmiin, kuten perheväkivallan uhriksi joutumiseen tai asunnotta jäämiseen, suhtaudutaan väheksyvämmin kuin naisiin kohdistuviin ongelmiin.

13. Feminismi pyrkii huonontamaan miesten asemaa.

14. Tasa-arvolautakunnissa ja tasa-arvoyksiköissä miehillä merkittävä aliedustus.

Pakko ottaa kantaa pariin kohtaan...

"3. Lapset useimmiten tuomitaan äidille, mutta elatusmaksut pakollisia"

Pitäisikö sun mielestäsi miesten vaan antaa olla osallistumatta lapsesta koituviin menoihin? Mielestäni ihan kohtuullista, että molemmat kustantavat lapsen elämää.

"10. Rikollisuus yleisempää miehillä kuin naisilla."

Miten miesten rötöstely on tasa-arvokysymys? Ihan vilpittömästi siis ihmettelen.

"13. Feminismi pyrkii huonontamaan miesten asemaa."

Ei ole tasa-arvokysymys ollenkaan. Samalla tavalla patriarkaatti ja sovinismi pyrkivät huonontamaan naisten asemaa?

3. Kohta: Jos äiti saa vaikeuksitta ilman perusteita lapsen huoltajuuden suurimmassa osassa tapauksista, onko isä silloin yhtä suuresti vastuussa lapsen elättämisestä? Naisella on myös rajoitetusti oikeus tappaa lapsi tämän ollessa vielä kohdussa sekä antaa lapsi adoptoitavaksi.

10. Kohta: Tämä tarkoittaa huono-osaisuuden ja muunlaisten rikoksiin ajautumista aiheuttavien tekijöiden kasaantumista miehille. Huomaa myös, että miehille tuomitaan samasta teosta keskimäärin ankarampi tuomio. (Todistettu mm. tilastoilla ja ammattituomareille tehdyillä sokkotesteillä.)

13. Kohta: Kyllä se on tasa-arvokysymys. Feminismi on aikaansaanut ja pyrkii aikaansaamaan monia miesten (suhteessa naisiin) tasa-arvoa vähentäviä asioita. Aate myös yrittää luoda mielikuvaa patriarkaatista sekä väittää naisten olevan paljon miehiä huonommassa yhteiskunnallisessa asemassa jopa Suomessa.

Loppujen lopuksi yksityiskohdilla ei ole väliä. Listalla on 14 miesten tasa-arvo-ongelmaa. Vain kolme niistä on epäselviä.

Vierailija kirjoitti:

Koulu on suunniteltu tyttöjä varten, mikä tietenkin näkyy yliopistojen sukupuolitilastoissa. AV-seksistin mielestä tämä johtuu vain siitä että pojat ovat tyhmiä, ja rumia, ja muutenkin pahoja.

- Koulu on suunniteltu ihmisiä varten, ei tyttöjä, poikia tai ketään muutakaan varten. Katsotaanko tarkemmin vielä yliopistojen tilastoja? "Naisten osuus kaikista tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoista oli 54 prosenttia, mutta koulutusaloittain tarkasteltuna vaihtelu oli suurta. Humanistisella ja opetusalalla naisten osuus oli 76 prosenttia ja sosiaali- ja terveysalalla 69 prosenttia, mutta tekniikan ja liikenteen alalla vain 22 prosenttia." Lähde: http://tilastokeskus.fi/til/yop/2012/01/yop_2012_01_2013-04-23_tie_001_… Tällä hetkellä suurimmat palkat on tekniikan ja liikenteen alalla, ei humanistisella alalla, jossa naisia on enemmän. En tiedä mitä haluat sanoa AV-seksismillä, käsite olisi hyvä määritellä, jotta kaikki tietävät mistä puhutaan. Omasta mielestäni koulun tämänhetkinen opetusjärjestelmä on kuitenkin monilla tavoin syrjivä vähemmistöjä kohtaan: esimerkiksi oletus, että kaikki lapset olisivat heteroja, transsukupuolisista mainitaan TASAN YHDELLÄ LAUSEELLA yläasteen terveystiedon kirjassa (ainakin omassani), oletus, että pojat olisivat hyviä matematiikassa ja luonnontieteissä ja liikunnassa ja tytöt hyviä äidinkielessä, kielissä ja tekstiilitaidossa, puhumattakaan niistä, jotka kokevat olevansa jotain muuta kuin tyttöjä tai poikia. Tällaiset oletukset ovat ikäviä kaikille, mutta siltikin esimerkiksi transihmiset ovat paljon suuremmassa vaarassa syrjäytyä ja sairastua erilaisiin mt-ongelmiin kuin esimerkiksi cisihmiset(kokee kuuluvansa siihen fyysiseen sukupuoleen, johon on syntynyt). Minusta valituksesi olisi paljon aiheellisempi, jos et puhuessasi poikien huonosta koulumenestyksestä syyttäisi siitä kaikkia muita ihmisryhmiä.

Miehet syrjäytyy ja tappaa itsensä huomattavasti useammin kuin naiset, mutta naisten hyvinvointiin käytetään enemmän yhteiskunnan varoista.

- On totta, että miehet tappavat itsensä useammin kuin naiset, mutta sekin johtuu suureksi osaksi vallalla olevista sukupuolioletuksista, että miehen kuuluu olla tietynlainen (esim. tunteeton) ja naisen tietynlainen, minkä vuoksi moni mies ajautuu hautomaan asioitaan pään sisällä ja purkaa huonon olonsa esimerkiksi alkoholiin tai käyttäytymällä aggressiivisesti, koska on pakko päästää höyryjä ulos. On silti väärin väittää, että naisten hyvinvointiin käytettäisiin enemmän varoja, sillä pelkät itsemurhatilastot eivät anna koko kuvaa; esimerkiksi mielenterveyden häiriöihin sairastuu useammin nainen kuin mies ja suurempi osa alkoholisteista on miehiä ja järjetön määrä (puhutaan yli miljardista eurosta) alkoholisteista on tälläkin hetkellä makaamassa delirium-potilaana sairaalassa (mikä tämäkin on osittain yhteiskunnan vika). On edelleenkin tyhmää syyllistää naisia miesten huonosta olosta, varsinkin kun useampi nainen voi huonommin kuin mies.

Naisten terveydenhuoltoon käytetään enemmän yhteiskunnan varoista, jopa silloin kun ei laske raskaudesta johtuvia kuluja. Vaikka miehet kuolee nuorempana.

- Kts. edellinen. Miehet kuolee nuorempana keskimäärin, mutta se on monen elintavoista kiinni ja siitä, millaisia riskejä ottaa. Tietysti yhteiskunnalla on taas osansa asiassa.

Kaikissa tukiverkostoissa huomioidaan naiset ensin.

? Heitit ilmaan väittämän, mutta et perustellut sitä millään tavoin. Anna tilastotietoa.

Samasta rikoksesta mies saa keskimäärin kovemman tuomion.

Keskimäärä on laskettu sen perusteella, minkä rikoksen on tehnyt ja jaettu se rikollisten osuudella. Se ei taaskaan anna koko kuvaa, sillä miehet tekevät keskimäärin enemmän rikoksia kuin naiset ylipäätään.

Asevelvollisuus, miehiltä vaaditaan vähintään puolen vuoden palvelusta, naisilta ei mitään.

Tämä on epäkohta, olet aivan oikeassa ja kannatan myöskin tämän asian välitöntä muuttamista.

Nuo nyt tuli ensimmäisenä mieleen, enkä viitsi luetella asioita jotka johtuu vain yleisistä asenteista, vain julkisten tahojen toiminnasta ja/tai lainsädännöstä johtuvaa epätasaarvoa.

-Taaskin heitetty ilmaan väittämä, mutta sitä ei ole perusteltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun listani:

1. Suomi on mieselättäjäyhteiskunta. Naiset tekevät vain noin 80 % miesten ansiotyöpanoksesta.

2. Miesten työkuorma. Parisuhteessa elävät miehet tekevät noin 8 tuntia viikossa enemmän yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä kuin heidän kumppaninsa.

3. Asevelvollisuus. Miehet menettävät noi 3-4 % elinikäisistä ansioistaan vain miehiä koskevan asevelvollisuuden vuoksi.

4. Lainsäädäntö ja sen soveltaminen. Miehet savat ankarampia rangaistuksia ja ovat altavastaajina sosiaalitoimen alaisissa asioissa.

  

1. suomessa on työssäkäyviä naisia enemmän kuin miehiä ja miesten työttömyysprosentti on isompi kuin naisille. Suomessa naiset ovat enemmän työelämassä kuin missään muussa maassa. Ja aikasuuri osa perheistä elää yksittään naisen tulojen varassa, kun mies on livistänyt elatusvelvollisuudestaan. Yhteiskunta tukee näitä perheitä, ei suinkaan mies/lapsen isä.  

2Ketkähän miehet?  Oikeassa elämässä en tiedä kuin normaalin 8h/päivä  töissä olevia miehiä ja kotityöt jää kaikilla olemattomiksi. Perheen äidit sensiaan tekevät myös 8h/töissä ja sen lisäksi mielettömät määrät kotitöitä.  

3. Arvaa paljonko naiset menettää elinikäisistä ansioistaan kun hoitavat (miestenkin) vauvoja kotona? Yhdessä vauvassa menee jo enemmän kuin se armeijassa nykyisin vietetty puoli vuotta. Plus moni mies ei nykyään edes enää käy armeijaa.

1) niin koska naiset pääsevät aiemmin työelämään koska miehillä armeija ja lisäksi naiset elävät kauemmin joten loogista että naisia on työssä enemmän. Mutta se ei poista sitä faktaa että verojen keruu tapahtuu miehiltä kuten myös normiperheiden elintaso.

2) Ei ole meidän muiden syy, että tunnet WT-porukkaa. Tilastollinen fakta on miesten suurempi työpanos yhteenlaskettuna.

3) Vauvojen tekeminen EI OLE PAKOLLISTA.

1. Siis puoli vuotta aikaisemmin. Ja suurin osa miehistäkään ei nykyään sitä armeijaa käy. Kuka mistäkin syystä. Ja fakta on se,että veroja kerätään yhtälailla naisten palkoista. Olen ollut työelämässä 30v ja sanan prosentin olen veroa maksanut kuin mieskin. Tule sitten vinkumaan veronmaksusta kun olet maksanut yhtäpaljon kuin minä naisena. 

2 en tunne WT-porukka ollenkaan. vain normaaleja työssäkäyviä ihmisiä.

3 Vauvojen tekeminen ei ole pakollista, mutta siitä huolimatta moni mieskin niitä haluaa. Sulle varmaan ihan vieras ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

-poikien ympärileikkaukseen suhtaudutaan ymmärtäväisesti, vaikka lievemmät ja vähemmän vahingolliset tyttöjen käsittelyt ovat kiellettyjä

-miehillä on korkeammat pääsykriteerit merivartiostoon ja poliisiin

-suuri osa ihmisistä on aivopesty ajattelemaan että feminismi on tasa-arvoa, vaikka jo nimen perusteella ymmärtää että kyse on naisten intresseistä; feminismi on poliittinen ideologia, jonka mukaan juuri naiset ovat sorrettuja

-seksuaalinen väkivalta määritellään lähinnä naisten anatomian ja huolien perusteella

Marsumies, kai tajuat, että naisten alhaisemmat vaatimukset kuntotesteissä poliisikouluun haettaessa ovat ihan perusteltuja? Miehen ja naisen fyysisten erojen vuoksi naisilta ei voida vaatia samoja tuloksia kuntotesteissä kuin miehiltä. Vai sekö olisi sinusta tasa-arvoista, että naisilta evättäisiin kokonaan pääsy esimerkiksi poliisin ammattiin?

Feminismi on molempien sukupuolien tasa-arvoa ajava liike. Toki on sellaisiakin ihmisiä, jotka käyttävät aatteen nimeä väärin, mutta feminismin ideana on sukupuolten välinen tasa-arvo.

Mitä ympärileikkauksiin tulee, niin pojan/miehen ympärileikkaus voi olla myös terveydellisesti perusteltua tiukan esinahan takia, tyttöjen ympärileikkaus ei ole milloinkaan, ei siis milloinkaan terveydellisesti perusteltavaa. (Terveydellisistä syistä tehtävä häpyhuulten pienennysleikkaus ei ole ympärileikkaus!) Ja ei, en kannata poikienkaan ympärileikkausta uskonnollisten tai "esteettisten" syiden takia.

Myös miestä kohtaan harjoitettu seksuaalinen väkivalta on ihan tunnettu käsite, mitä sekoilet?

Eikö poliiseiksi, palomiehiksi jne. olisi valittava kykenevimmät sukupuoleen katsomatta? Vaarallista pelata jopa ihmisten turvallisuuden kustannuksella vain, että täytettäisiin keinotekoisia kiintiöitä. Ohis

Opettajakouluun miehiltä vaaditaan samaa kuin naisilta, vaikka miesten kolumenestys on selkeästi huonompi. Ja ne miehet jotka pärjäävät lukiossa riittävän hyvin hakevat johonkin ihan muualle, kuin opettajiksi.

Naisopettajat suosivat tyttöjä samalla osaamistasolla oleva tyttö saa usein jopa parikin numeroa paremman arvosanan kuin vastaavan tasoinen poika. Tämä heikentää poikien motivaatiota.

Jakossa tilanne vain pahenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä tätä valitusta huoltajuuskiistoista. Miehille tuntuu olevan ihan ok, että nainen on lasten kanssa kotona monta vuotta ja päävastuussa lapsista vielä myöhemminkin. Naiset saavat rauhassa kärsiä ansionmenetykset, urakehityksen heikkenemiset ja eläkkeiden pienenemiset hoitovapaiden takia. Miehet ovat niin korvaamattomia töissään, että he eivät voi välttämättä pitää edes isyyslomaa, pidemmistä hoitovapaista puhumattakaan. Äidin palattua töihin lasten sairastamiset ovat suurimmaksi osaksi edelleen äidin vastuulla. Eron tultua kaikki kuitenkin yhtäkkiä muuttuu. Se sama isä, joka ei ole voinut hoitaa lapsiaan kotona tai olla pois töistä lasten sairastaessa, haluaakin yhtäkkiä päävastuun lapsista ja pitää lapset erossa äidistä, joka heitä on hoitanut siihen asti. Miksi? Miten tämä on teistä kohtuullista ja oikein lapsia kohtaan?

Vastaavasti voisi ihmetellä miten naiset valittavat omaisuuden jaosta erotilanteessa. Heille tuntuu olevan ihan ok, että miehet raatavat töissä, kunhan itse saavat olla lasten kanssa kotona. Eron tullessa yhtäkkiä heillä pitäisikin olla oikeus siihen miehen työllä hankkimaan rahaan. Miten tämä on kohtuullista ja oikein miestä kohtaan?

Miten paljon luulisit miehen joutuvan maksamaan kotiapulaiselle ja lastenhoitajalle jos ei se vaimo olisi hoitamassa niitä miehe(kin) lapsia? Jotkut miehetkin kun (usko tai älä) haluavat perheen ja lapsia. lapset maksaa ja lasten hoito.  Olisiko sinusta oikein miehenä, että jäisit hoitamaan perheen yhteistä lasta ja vaimosi tienaisi sillä välin maltaita, koska sinä mahdollistat hänen työssäkäynnin jäämällä kotiin. Eron tullen vaimo potkaisisi sinut ja lapsen pellolle pennittömänä, koska ethän sinä ole mitään tienannut. Näin ollen sinulla ei olisi mitään osaa  vaimon hankkimaan taloon ja omaisuuteen. <sinähän olit vain kotona hoitamassa yhteistä lastanne.Työtä sinäkin olisit siellä kotona tehnyt, mutta palkatonta. Olisit tehnyt vaimollesi ruuan, pessyt hänen vaatteensa, silittänyt paidat, siivonnut hänen kotinsa , hoitanut hänen lastaan, valvonut koliikki vauvan kanssa yöt.jne jen.

Mies maksaisi ihan 50% hoitomaksuista. Kai olet kuullut päivähoitomahdollisuuksista? Naisen EI ole pakko jäädä kotiin vuosiksi sormiväreillä leikkimään ja uhriutua kuinka jäi eläkkeet saamatta ja mies on sika kun se tienaa.

Se, että mies maksaa naisen kotona loisimisen, naisen ruoat yms. tarpeet on OK jos molemmat ovat sitä mieltä. Mutta se, että mies hankkii naiselle omaisuutta vuosikausia kun nainen omasta halustaan jättäytyy lasten kotihoitajaksi, ei ole minulle ainakaan OK. Naisella on kuitenkin aina mahdollisuus ottaa ero (jota ottavatkin 70% osuudella) ja viedä lapset. Vielä puolikas talostakin pitäisi viedä vain sillä mandaatilla, että on laulanut muumeja kotona koska päivähoito on saatanasta? Pahimmassa tapauksessa nainen ja lapset jää miehen rakentamaan/maksamaan taloon ja mies laitetaan yksiöön. Just just..

Näistä kommenteista paistaa läpi, ettei omia lapsia ole. lapsilleen haluaa vain parasta. Jos vain on taloudellisesti mahdollista ei monikaan halua,että oma lapsi joutuu päivähoitoon 9kk ikäisenä, vaikka päivähoito olisi miten laadukasta. Meillä mies jäi kotiin hoitamaan lasta, kun minulta äitiysloma loppui. Ei halunnut laittaa lasta vielä niin pienenä hoitoon. Ei se raha kaikkea merkitse. Täällä varmasti lapseton ja vaimoton mies pitää hirveätä meteliä miesten oikeuksista ja miten miehiä syrjitään perheissä. Voit kuitenkin jättää tuon räyhäämisen. Suurinosa miehistä on ihan mielellään isiä ja perheellisiä. Haluavat laittaa rahansa juuri siihen perheeseen jota rakastavat ja joka on heille koko elämä. Ei se perhe-elämä suurimmalle osalle mitään herlvettiä ole, vaikka sellaisen kuvan tämä AV-palsta antaakin. Ja ei ne talot ole miesten maksamia. Samalla lailla ne naiset käy töissä. Minäkin perheellinen ja lapsellinen nainen olen ollut työelämässä pitkästi yli 30v. Voitko sinä sanoa itsestäsi ja työhistoriastasi samaa? Ja samalla lailla kaikki tuntemani naiset käy töissä vaikka lapsia onkin. Miehiä kyllä on monella työttömänä ja kotona.

Vierailija kirjoitti:

WraithTodd kirjoitti:

Iskä__89 kirjoitti:

Jotkut täällä puolustavat miesten syrjintää erotilanteessa. Varmaan ovat itse eronneet ja vieneet lapset isältään, ja nyt puolustelevat itseään. Paljon olen nähnyt eroja joissa isä haluaisi tasavertaisen asumisjärjestelyn, vuoroviikoin, mutta äiti ei. Kiista päättyy lopulta siihen että isää saa tavata lastaan joka toinen viikonloppu.

Paljon olen minäkin eroja nähnyt ja suurin osa on päättynyt niin että mies kirmaa vapaana uusille laidunmaille unohtaen jälkikasvunsa. Katteetomia lupauksia lapsille, ohareita, unohtuneita syntymäpäiviä jne.

Mutta mikä _hauskinta_, nämä samaiset sällit sitten vinkuvat kun paska exä tekee kaikki hankalaksi eikä anna edes tavata lapsia. Eräskin tuota jaksoi minulle jauhaa kunnes totesin, että olen ollut todistamassa useaan kertaan, kuinka lapset nielevät pettymyksensä kun isä ei lupauksista huolimatta tullutkaan. Lopulta he eivät edes uskoneet isänsä sanoihin. Hiljeni.

Ja miksi olen ollut paikalla? Kaverini oli vuorotöissä ja jos exä tekisi oharit, minä hoitaisin lapset. Niin kävi aivan liian usein.

Ja ei, en ole eronnut vaan onnellisesti avioliitossa.

Tätä minäkin olen ikävä kyllä nähnyt.

Mutta en yhtään sellaista jossa äiti olisi estänyt täyspäisen ( selvän, normaalisti käyttäytyvän ) isän lasten tapaamisia.

Näitä äitejä varmasti on, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin niitä isiä joille se uusi ihana nainen merkitsee paljon enemmän kuin lapset.

Käytännössä tapauksia joissa mies ottaa eron uuden ihan naisen takia on äärimmäisen vähän, koska naiset hakevat eroa 75 % tapauksissa ja silloinkin kuin avioeroa haetaan yhdessä nainen on yleensä aloitteellisempi.

Enemmän kyse noista tapaamisiin saapumattomuuksista ja vastaavista johtuu, että eronneen miehen suojaverkot ovat niin harvat, että suuri osa eronneista miehistä syrjäytyy ja lasten tapaamisetkaan eivät siksi onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä tätä valitusta huoltajuuskiistoista. Miehille tuntuu olevan ihan ok, että nainen on lasten kanssa kotona monta vuotta ja päävastuussa lapsista vielä myöhemminkin. Naiset saavat rauhassa kärsiä ansionmenetykset, urakehityksen heikkenemiset ja eläkkeiden pienenemiset hoitovapaiden takia. Miehet ovat niin korvaamattomia töissään, että he eivät voi välttämättä pitää edes isyyslomaa, pidemmistä hoitovapaista puhumattakaan. Äidin palattua töihin lasten sairastamiset ovat suurimmaksi osaksi edelleen äidin vastuulla. Eron tultua kaikki kuitenkin yhtäkkiä muuttuu. Se sama isä, joka ei ole voinut hoitaa lapsiaan kotona tai olla pois töistä lasten sairastaessa, haluaakin yhtäkkiä päävastuun lapsista ja pitää lapset erossa äidistä, joka heitä on hoitanut siihen asti. Miksi? Miten tämä on teistä kohtuullista ja oikein lapsia kohtaan?

Vastaavasti voisi ihmetellä miten naiset valittavat omaisuuden jaosta erotilanteessa. Heille tuntuu olevan ihan ok, että miehet raatavat töissä, kunhan itse saavat olla lasten kanssa kotona. Eron tullessa yhtäkkiä heillä pitäisikin olla oikeus siihen miehen työllä hankkimaan rahaan. Miten tämä on kohtuullista ja oikein miestä kohtaan?

Miten paljon luulisit miehen joutuvan maksamaan kotiapulaiselle ja lastenhoitajalle jos ei se vaimo olisi hoitamassa niitä miehe(kin) lapsia? Jotkut miehetkin kun (usko tai älä) haluavat perheen ja lapsia. lapset maksaa ja lasten hoito.  Olisiko sinusta oikein miehenä, että jäisit hoitamaan perheen yhteistä lasta ja vaimosi tienaisi sillä välin maltaita, koska sinä mahdollistat hänen työssäkäynnin jäämällä kotiin. Eron tullen vaimo potkaisisi sinut ja lapsen pellolle pennittömänä, koska ethän sinä ole mitään tienannut. Näin ollen sinulla ei olisi mitään osaa  vaimon hankkimaan taloon ja omaisuuteen. <sinähän olit vain kotona hoitamassa yhteistä lastanne.Työtä sinäkin olisit siellä kotona tehnyt, mutta palkatonta. Olisit tehnyt vaimollesi ruuan, pessyt hänen vaatteensa, silittänyt paidat, siivonnut hänen kotinsa , hoitanut hänen lastaan, valvonut koliikki vauvan kanssa yöt.jne jen.

On myös olemassa sellainen asia kuin päivähoito. Lapsen ei ole pakko olla kotonaan esikouluikäiseksi asti. Ja jos mies maksaisi puolet sen lastenhoitajan palkasta (tottahan äitikin kuluihin osallistuisi), kunnes lapsi vaikka kaksi vuotiaana menisi päiväkotiin, niin ei eihän se halpaa olisi, mutta todennäköisesti halvempaa kuin puolet omakotitalosta, autosta yms. jotka siinä avioerossa nykyään menee.

Toisaalta olisitko sinä tyytyväinen siihen, että erossa miehesi saa lapset koska hän on kuitenkin hoitanut heitä pari kolme vuotta arkipäivisin 8-16? Sitä, että sinä olet ollut tienaamassa rahaa koko perheen elättämiseksi ja osallistunut lasten hoitamiseen iltaisin ja viikonloppuisin, ei lasketa riittäväksi lasten kasvatukseen osallistumiseksi. Saisit toki lapset luoksesi joka toinen viikonloppu ja tietenkin elatusmaksut maksettavaksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä tätä valitusta huoltajuuskiistoista. Miehille tuntuu olevan ihan ok, että nainen on lasten kanssa kotona monta vuotta ja päävastuussa lapsista vielä myöhemminkin. Naiset saavat rauhassa kärsiä ansionmenetykset, urakehityksen heikkenemiset ja eläkkeiden pienenemiset hoitovapaiden takia. Miehet ovat niin korvaamattomia töissään, että he eivät voi välttämättä pitää edes isyyslomaa, pidemmistä hoitovapaista puhumattakaan. Äidin palattua töihin lasten sairastamiset ovat suurimmaksi osaksi edelleen äidin vastuulla. Eron tultua kaikki kuitenkin yhtäkkiä muuttuu. Se sama isä, joka ei ole voinut hoitaa lapsiaan kotona tai olla pois töistä lasten sairastaessa, haluaakin yhtäkkiä päävastuun lapsista ja pitää lapset erossa äidistä, joka heitä on hoitanut siihen asti. Miksi? Miten tämä on teistä kohtuullista ja oikein lapsia kohtaan?

Vastaavasti voisi ihmetellä miten naiset valittavat omaisuuden jaosta erotilanteessa. Heille tuntuu olevan ihan ok, että miehet raatavat töissä, kunhan itse saavat olla lasten kanssa kotona. Eron tullessa yhtäkkiä heillä pitäisikin olla oikeus siihen miehen työllä hankkimaan rahaan. Miten tämä on kohtuullista ja oikein miestä kohtaan?

 

Etkö sä tajua,ettei se nainen ole päässyt tienaamaan kun on hoitanut sinun lastasi ja kokannut sinulle ruokaa, pessyt pyykkisi ja hoitanut kotisi, että sinä olet saanut maata rauhassa kotiin tultuasi. oishan se vaimokin voinut mennä töihin, mutta sitten sun olis pitäny maksaa hoitaja kotiin tai tarhamaksut ja tehdä itse ruokas kun tulet töistö ja uhrata viikonloppu siivoamiseen jne.

Etkö sä tajua ettei mies ole päässyt hoitamaan niitä lapsiaan kun on ollut töissä tienaamassa rahaa perheen asuntoon, ruokaan, vaatteisiin ja naisen kynsilakkoihin ja tyttöjeniltoihin? Olisihan se nainen voinut ne itsekin maksaa, mutta silloin hänen olisi pitänyt hyväksyä se, että lasta hoitaa koulutetut ammattilaiset.

Se joka on kotona hoitamassa lapsia, ei voi olla töissä tienaamassa, se on fakta. Mutta yhtälailla faktaa on se, että joka on töissä tienaamassa ei voi olla kotona hoitamassa lapsia. Eron sattuessa perheen elättäminen ei ole lasten huoltajana toimimista ja se ei ole hyväksyttävä syy olla pois kotoa lapsia hoitamasta. Se tuntuu olevan vain valinta olla pois lasten luota. Siksi lapset saa erossa pitää se joka heistä on enemmän ollut kiinnostunut. Miksei rahoja saa pitää se, jota niiden tienaaminen on enemmän kiinnostunut?