Ekaluokkalainen tuli uusine kavereineen kotiin. Mua itkettää, kun kuuntelen niiden juttuja :(

Nyt sekoitetaan asioita. Rahalla saa ja hevosella pääsee.

Tuohan on yksinkertaistusta.

Aktiivinen ihminen tekee mitä haluaa pienelläkin rahalla. Äly rules.

Terveisin köyhä tyttö, joka eli lapsuutensa kirjoja lukien. (Nyt on rahaakin)

Vierailija kirjoitti:

Etkö itse kaipaa yhtään mitään extraa lomalla?

Minulle loma on just sitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Arkena täytyy.

No hei, lapset kertoilevat asioita. Eivät he kerro leuhkiakseen, vaan kertoilevat tekemiään asioita, eivätkä edes aina puhu totta. Se, että lapsesi kertoo käyneensä serkkujen kanssa uimassa on ihan yhtä kiva juttu kuin ulkomaan lomamatkalla käynyt. Voihan olla, että joku lapsi kadehtii, kun teidän lapsenne on ollut kavereiden (serkkujen) ympäröimänä loman ja hän vain aikuisseurassa tms.

Ongelma taitaa olla sinulla?

Me käytiin monessa paikassa myös ulkomailla. Mutta kun lapsilta kysyy, niin parasta oli olo mummolassa. Älä stressaa, tuo on aika normaalia tuon ikäiseltä.

Ap mieluummin valitsisin lapsilleni perheesi kaltaisen lomanvieton kuin jonkin shoppailureissun maailman toiselle puolelle. Oikeasti. Loma on rentoutumista varten. Lapseni olisivat onnessaa, jos saisivat olla viikon serkuillaan!

Lisäksi perheessämme on lapsi joka ei kestä suuria muutoksia. Tuttu ja turvallinen lomailu on kaikille mieluisampaa kuin matka Välimerelle lentoinen sun muineen.

Me lomailemme esim. isovanhemmilla ja parin päivän telttaretkillä. Siinä se. Kaikki ovat onnellisia.

Ei mun mielestä nyt niin epätavallisia asioita ollut. Minä tulen melko köyhästä perheestä, mutta kyllä minäkin kävin pienenä 5-10 kertaa Särkänniemessä (sain aina loman kunniaksi kausikortin), mummo ja pappa rakentelevat vieläkin joka kesä mökillä jotain, kävimme aina kesällä ulkomaanlomalla ja siellä tietysti ostettiin kaikkea vähän eksoottisempaa kuin mitä Suomesta sai. Ettekö te yhtään säästä matkoihin? Yksi ulkomaanmatka vuodessa ei edes maksa paljoa jos ottaa ajoissa selvää ja järjestää kaiken itse. Mielestäni pienille lapsille on tärkeä tarjota tällaisia kokemuksia, vaikka se olisikin teidän sisustamisesta ja muusta shoppailusta pois.

Vuosi sitten kesäloma ryönättiin pitkin poikin Pohjoiskalottia, päälle kolme viikkoa. Ensin vaellettiin (Kalottireittiä 75km), sitten ajeltiin autolla, leirintäaluemökkiä, taas korpeen muutamaksi päiväksi rinkkojen kera, välillä hotellissa, sitten eräkeskusmajoitusta, välillä ns hiihtokeskuksen lähellä vuokramökkiä jne...Kallista toki erityisesti Norjan puolella. Mutta lapset ovat sanoneet, että ylivoimaisesti paras reissu koskaan, ei paljoa etelänkohteet ja Keski-Euroopan kaupungit ole mitään verrattuna tuohon kesälomaan.

Tänä vuonna emme menneet mihinkään, koska ei vaan ollut oikein yhteistä kesälomaa/aikaa (partio-Roihut yms). Ensi vuodeksi onkin kovat suorituspaineet, sillä tarkoitus olisi kiivetä vihdoinkin Haltille ja muutenkin pistää paremmaksi kuin viime kesänä. Kyllä ne sitten isona ehtii "matkustella" jos haluavat, itsekään en ollut 20-vuotiaaksi asti käynyt muualla kuin Ruotsissa ja nyt nelikymppisenä (pääasiassa duunireissujen muodossa) päälle 50 maata tsekattu, nähty myös muutakin kuin lentokenttää ja hotellia - roadtrip viinitilalta toiselle Napa Valleyssa ehdoton ykkönen, mutta silti jää viime kesän ryönäreissulle mennen tullen.

Vierailija
</p>

<p>Ja älkää ymmärtäkö minua väärin, minä en todellakaan ilku, päinvastoin minusta tämä on oikeasti kamala juttu ja yhteiskunnallisesti väärin, miten pienet viattomat lapsetkin jo kokevat eriarvoisuutta.[/quote kirjoitti:

Eriarvoisuutta todellakin. Perheillä on myös erilaiset arvot. Eriarvoisuutta ei voi laskea lomaan käytetyn rahan mukaan. Kysyin lapsiltani, haluavatko he huvipuistoon vai mummolle. Arvatkaa kumman valitsivat. Joku tietty sanoo että juu mutta naapurin lapset pääsivät molempiin paikkoihin. Mitä siitä? Kaikki perheet eivät jaksa ja halua koohottaa koko ajan. Jokainen kai tuntee oman perheensä ja arvonsa parhaiten ja tekee ratkaisut sen mukaan.

Jos ei ole rahaa käytössä yhtään ekstraa niin silloin tietysti ei voi tehdä mitään. Mutta jo parillakin sataa tekee tosi kivoja reissuja Suomessa. Suomessa on aivan ihania kesäkohteita, joista ei juuri kukaan puhu. Ja yöpyä voi hostellissa/mökissä/teltassa. Kylmälaukut on keksitty, ei ole pakko syödä ravintolassa. Näin me tehdään lasteni kanssa ja meillä on tosi kivaa. Okei, Kreikkakin olisi ihana, mutta sitä on turha jäädä voivottelemaan kun voi nauttia siitä mitä on saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Olin ensin hirveän ylpeä, että on jo alle viikossa saanut luotua kaverisuhteita ja uskaltanut pyytää uusia kavereita meille. Puolin ja toisin laitettiin vanhemmille viestiä, että saako tulla meille jne.

Papatus alkoi jo ulko-ovella:

"Me oltiin kolme viikkoa mummin ja papan loma-asunnolla Italiassa."

"Me käytiin NELJÄ kertaa Särkänniemessä."

"Me käytiin purjehtimassa kummitädin kanssa."

"Me oltiin kaksi viikkoa New Yorkissa."

"Me shoppailtiin ihan hirveästi, kun oltiin mummun kanssa Tukholmassa."

"Meidän mökille rakennettiin toinen rakennus ja isompi laituri veneelle."

Mun pieni ekaluokkalainen oli ensin kaksi viikkoa serkuilla, sitten kolme viikkoa mummolla maalla. Olivat vain, eivät tehneet mitään erityistä tai kallista. Olivat uimassa, pelailivat jotain, ihan tavallista. Sitten alkoi minun ja mieheni neljän viikon loma. Me oltiin viikko mökillä (sähkötön, täysin ilman mitään mukavuuksia), viikko ihan vaan kotona ja kaksi viikkoa miehen vanhempien luona Pohjois-Suomessa. Sitten tulikin jo elokuu ja lapsi meni toiselle serkulle hoitoon, kun meillä alkoi työt.

Tekeekö kaikki muut kesällä jotain superhienoa? Me ei tehty oikein mitään erityistä, koska me lomailtiin vaan. Niin kurja olo pienen puolesta, kun silmät suurina kuuntelee muiden hienoista lomamatkoista ja miten on purjehdittu ja pyöritty huvipuistoissa monta, monta kertaa :(

Meillä tuskin nesluoklalainenkaan osaisi kertoa oliko hän viikon vai kaksi jossakin, kolme voiko muuttuisi ehkä kuukaudeksi tai moneksi viikoksi. Hän ei vielä innostu shoppailemisesta mutta viisi kertoa jostakin asiasta tai esim. vaatteesta jonka näki tai jonka mummu hänelle osti.

Lapseni aikoinaan kertoi kun oli käynyt mummulassa jne. Ei sanaakaan ulkomaanmatkasta jonka vietti toisessa mummilassa muutaman viikon.

Mun lapsi ei pääse kesäisin minnekään (vanhempiensa työt estää). Olen älyttömän onnellinen, että hänellä on kaksi erittäin hienoa kaveria. Jotain sellaista mistä en itse tiedä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ap, käännä hymiö toiseen suuntaan :) Mikä voisi olla paremmin, kuin kotoinen läsnäolo lasten kanssa.  Joku USA:n matka on ihan liian suurta pienelle lapselle.  Kun itse kävimme häämatkan yhteydessä New Yorkissa, en muista koko kaupungista muuta kuin valtavat rakennukset ja hotellit, kävellessämme kaupungilla ja kuvasimme muistoja.

No, jäi mulle kyllä mieleen myös se, että naiset olivat pukeutuneina bisnes asuihin ja heillä oli lenkkarit jalassa, olin ylpeä heidän puolestaan.  Jaloille epäterveelliset piikkarit odottivat ilmeisesti työpöydän ääressä. 

Miten niin on lapsille liian suurta? Meidän alle kouluikäiset nautti ysa kierroksesta.

New Yorkissa käytiin teinien kanssa. Ei ollut meille melkeen liian suurta

Enemmän mua kyllä huolettaa se, että aikuinen ihminen, jolla jälkikasvua, itkee kun luokkalaisten perheillä on parempi taloudellinen tilanne kuin itsellä. Mietin, miten sellainen äiti vaikuttaa jo lapseenkin. Ryhdistäydy!

Kyllähän siinä lapsi asenteita oppii jos kerta äitiä tuollaiset jutut itkettää. Nimittäin oppii häpeämään"köyhyyttänne". Seuraavaksi lastakin itkettää nuo jutut.

Mites, jos opettaisit sellaisen asenteen ettei sillä käytetyllä rahamäärällä ole mitään väliä, tärkeintä että on ollut mukavaa.

Ja neljä kertaa Särkänniemessä... Joko lapsi kusettaa tai sitten tulee mieleen hyvittelevä eroperhe. Kun ei omassa mielessäni ole mitään järkeä käydä samassa paikassa neljästi lyhyen ajan sisään.

Meillä on teini-ikäiset lapset ja huvipuisto ym vesipuistoreissut ovat heidän kesän kohokohtiaan, ihan täällä Suomessa. Ei ole mahdollisuutta viedä heitä pitemmälle, mutta ovat oppineet nauttimaan pienistä kivoista asioista. Ja ei, minua ei itketä...

Mökin voi vuokrata ellei ole omaa tai ei koko suvulla. Matkalle pääsee kun tyytyy kahden tähden hotelliin ja ottaa lennot. Kerran kesässä voi käydä Linnanmäellä jne. Meikäläisen kohokohta oli lapsuudessa kun isä vei kerran kesässä punaiselle limulle. Meillä oli iso pihapiiri eläimineen ja rantsu lähellä. Aurinko paistoi aina. 

Vierailija kirjoitti:

Mjaa-a. Kyllä yllättävän pienikin lapsi osaa kahdehtia huvipuistokäyntejä ja jännän kuuloisia ulkomaanmatkoja.

Toki hän voi myös nauttia oleilusta, mutta älkää nyt harrastako itsepetosta: myös aika pienet lapset vertailevat juttuja, joita heillä on ja joita he tekevät siihen, mitä muilla on ja mitä muut tekevät.

Ja vaikka Kokoomus haluaisikin, niin tuollainen lapsuuden osattomuus on julmaa ja jopa syrjäyttävää.

Jos koko ikä on ikuista koyhyyttä ja "ollaan vaan kotona, on meillä täälläkin kivaa, ei nyt ole rahaa tehdä mitään", se saattaa hyvinkin nujertaa lapsen itsetuntoa. Muilla on, muut tekevät, valitsevat vapaasti kivoja harrastuksia ja leluja ja vempaimia, matkustavat ja kokevat kaikenlaista hienoa.

Joten ymmärrän hyvin, että ap:ta masensi ajatella sitä osattomuuden kokemusta, joka lapselleen tuosta tuli. Ja vaikka seitsenvuotias ei toivottavasti ihan hirveästi vielä kadehdi tai tunne oloaan katkeraksi, tuosta se ikävä kyllä alkaa.

Ja älkää ymmärtäkö minua väärin, minä en todellakaan ilku, päinvastoin minusta tämä on oikeasti kamala juttu ja yhteiskunnallisesti väärin, miten pienet viattomat lapsetkin jo kokevat eriarvoisuutta.

Tuota ei kuitenkaan voi estää millään muulla tavalla kuin ottamalla kaikki lapset huostaan, jolloin valtio maksaa kaikille lapsille tismalleen samat asiat, ja kielletään laissa vanhempia, isovanhempia, kummeja tai muita lapsen läheisiä tai vapaaehtoisia kustantamaan lapselle yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Noo, ei kannata uskoa kaikkea, mitä tuon ikäiset suustaan päästävät ;)

Näinpä! Ja kuka määrittää tämän superhienon tekemisen?

Vierailija kirjoitti:

Ei mun mielestä nyt niin epätavallisia asioita ollut. Minä tulen melko köyhästä perheestä, mutta kyllä minäkin kävin pienenä 5-10 kertaa Särkänniemessä (sain aina loman kunniaksi kausikortin), mummo ja pappa rakentelevat vieläkin joka kesä mökillä jotain, kävimme aina kesällä ulkomaanlomalla ja siellä tietysti ostettiin kaikkea vähän eksoottisempaa kuin mitä Suomesta sai. Ettekö te yhtään säästä matkoihin? Yksi ulkomaanmatka vuodessa ei edes maksa paljoa jos ottaa ajoissa selvää ja järjestää kaiken itse. Mielestäni pienille lapsille on tärkeä tarjota tällaisia kokemuksia, vaikka se olisikin teidän sisustamisesta ja muusta shoppailusta pois.

ulkomaille ehtii myöhemminkin, viimeistään 18 v alkavat reissaamaan. Ei pienet lapset kaipaa suuria eleitä, riittää kun lähdetään eväsretkelle metsään. Välillä potkitaan palloa, ihmetellään kukkia. Tehdään lasten kasvaessa fillariretkiä, käydään uimassa jne. Onhan se niinkin että historiasta voi kiinnostua kun käydään Roomassa ja opaskirja mukana.