Ekaluokkalainen tuli uusine kavereineen kotiin. Mua itkettää, kun kuuntelen niiden juttuja :(

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti moni on kateellinen siitä, että lapsi on saanut olla monta viikkoa mummolassa maalla. Se on elämys, mitä nykyään harva lapsi saa kokea. 

Juuri niin! Oma tyttöni olisi ikionnellinen, jos hänellä olisi huolehtivat ja rakastavat isovanhemmat, jotka viettäisivät hänen kanssaan aikaa. On varmasti kateellinen kamuilleen, jotka viettävät kesäänsä mummolassa.

Mun mielestä ap:n lasten loma kuulostaa ihan luksukselta verrattuna meidän lomaan. 2,5 kuukautta kotona kahden kouluikäisen kanssa melkeinpä 24/7.. Kerran käytiin huvipuistossa, kerran museossa, pari kertaa sukulaisten mökillä kääntymässä. Ei puhettakaan mummulalomista tai mistään muistakaan. Itsekin jouduin lorvimaan koko kesän palkattomalla kun eihän noita yksinkään voinu tänne jättää. Että älkää vaan kehdatko valittaa jos teillä on sukulaisia jotka mielellään ottavat lapsia hoitoon, meitä kun on varmaan muitakin joilla ei ole ketään.

Pääasia että lapsi on saanut nauttia ja rentoutua, yhdessäoloa ja pientä kivaa :). Raha ei sitä onnea tuo vaan ihmiset.

Kateellinen keksii aina syyn olla kateellinen. Jos toisella on samanlainen takki kuin kateellisella, niin kateellisen mielestä se pukee toista paremmin.

Olenko ainoa, joka ei usko ap:n tarinaa todeksi.

Perustan väitteeni sillä, ettei lapset oikeasti puhu lomatekemisistään noin...meillä piirsivät ekana koulupäivänä, mitä olivat tehneet lomalla. Omani piirsi vesipyssyleikin kaverin kanssa :D

Tuskin paljon matkustavat lapset pitävät matkailua mitenkään erityisenä. Ainakin omat jo aikuiset lapseni ovat usein todenneet, että lapsena vaan mentiin, ei se ollut erikoista ja parhaita lapsuusmuistoja toisella on jonkun kaupan eteisessä ollut keikkuva elukka, jonka selässä sai istua markalla vaikka kuinka pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Tuli tämän luettuani mieleen lapsuudenystäväni, jota kadehdin, kun heillä oli kylpyhuone, jossa amme. Itse asuin rintamamiestalossa ja meillä oli pihasauna, jossa ei ollut edes suihkua.

Tapasimme taannoin ja sama ystäväni kertoi, kuinka hän kadehti minua ja perhettäni, kun meillä oli lauantaisin leivontapäivä ja tehtiin piirakoita ja korvapuusteja. Ja muutenkin meillä oli ollut niin mukavaa, kun yhdessä istuttiin ruokapöydän ääressä ja juteltiin.

Minä asuin lapsuuteni omakotitalossa, serkut asuivat kerrostalossa pienessä asunnossa ja minä olin heille suunnattoman kateellinen hissistä, parvekkeesta ja taloyhtiön pihalla olleista rengaskeinuista. Ei meillä mitään sellaisia hienouksia ollut.

Mä oon aina yrittäny järjestää lapsille kaikkea halpaa/ilmaista kivaa, joista jää mukavia muistoja. Pyöräretki ja eväät luonnonhelmassa. Koko päivän uintireissu eväineen ja jätskit kiskalta kotiin palatessa. Mustikan poiminta reissu, kirjastossa käynti ja kirjojen lueskelu takapihalla viltin päällä, teltta pystyyn parvekkeelle ja yöpyminen siellä, isommille lupa nukkua trampoliinilla yö..Ei kaiken tarvi olla aina niin "hienoa" ja "eksoottista". Kerran kesässä käydään joko huvipuistossa tai vesipuistossa, Suomessa. Ne ovat ekstraa meille. Lapset ovat tyytyväisiä ja onnellisia.

Me olimme eräänä kesänä ulkomaanmatkalla, kiersimme Suomea ja kävimme eläintarhassa, kylpylässä ja huvipuistossa tavallisten mökki- ja mummolareissujen lisäksi. Lapsi oli kertonut koulussa kesän kohokohdakseen sen, kun oli kasvanut edellisvuodesta ja ylsi vihdoin ajamaan ukin päältäajettavalla ruohonleikkurilla. Kakkossijalla oli ollut se, kun sai virvelillä hauen.

En usko srkintiakaan että ekaluokkalainen pitää jotain laiturin rakennusta minään hienosto touhuna jolla kerskailla. On vain innoissaan jos hänet on otettu puuhaan mukaan ja on päässyt jonkun naulan nakuttelemaan. Varmaan on sielä mökillään muutakin touhunnut, ihan tavallisia asioita. Purjehduskin saattaa lapsesta olla aivan tylsää, enkä usko että ekaluokkalainen tajuaa sen olevan jotain paremman porukan puuhaa. Särkänniemeen jotkut hankkii kausikortin, niin tulee halvemmaksi, jos kerran on niin lähellä että pääsee usein käymään.

Kyllä paljon on menetetty, jos mikään ei tunnu miltään enää. Siis matkojen pitää olla vähintään Atlantin toiselle puolelle tai Euroopassa on asuttava muutama viikko. Ennen oli hienoa päästä maalle mummolaan tai kesämökille. On menetetty kohtuus ja onnellisuuden kokemisen taito kaiken pajouden ja hyperlatiivien edessä. On menetetty viattomuus.

Mjaa-a. Kyllä yllättävän pienikin lapsi osaa kahdehtia huvipuistokäyntejä ja jännän kuuloisia ulkomaanmatkoja.

Toki hän voi myös nauttia oleilusta, mutta älkää nyt harrastako itsepetosta: myös aika pienet lapset vertailevat juttuja, joita heillä on ja joita he tekevät siihen, mitä muilla on ja mitä muut tekevät.

Ja vaikka Kokoomus haluaisikin, niin tuollainen lapsuuden osattomuus on julmaa ja jopa syrjäyttävää.

Jos koko ikä on ikuista koyhyyttä ja "ollaan vaan kotona, on meillä täälläkin kivaa, ei nyt ole rahaa tehdä mitään", se saattaa hyvinkin nujertaa lapsen itsetuntoa. Muilla on, muut tekevät, valitsevat vapaasti kivoja harrastuksia ja leluja ja vempaimia, matkustavat ja kokevat kaikenlaista hienoa.

Joten ymmärrän hyvin, että ap:ta masensi ajatella sitä osattomuuden kokemusta, joka lapselleen tuosta tuli. Ja vaikka seitsenvuotias ei toivottavasti ihan hirveästi vielä kadehdi tai tunne oloaan katkeraksi, tuosta se ikävä kyllä alkaa.

Ja älkää ymmärtäkö minua väärin, minä en todellakaan ilku, päinvastoin minusta tämä on oikeasti kamala juttu ja yhteiskunnallisesti väärin, miten pienet viattomat lapsetkin jo kokevat eriarvoisuutta.

Sori, unohtui pari sanaa... Siis vaikka kokoomus muuta haluaisikin väittää, niin tuollainen lapsuuden osattomuus on julmaa.

T. 92

Missä te oikein asutte, kun tuommoisia juttuja lapset tekee lomat? Meidän lapset kävi kesällä Kreikassa 10 päivän matkalla ja Virossa + Särkkä + PowerPark + pienempää huvitusta ja mökkeilyä. Ovat kaveripiirinsä superreissaajia. Näitä ei pahemmin rehennellä, mutta esimerkiksi tytön luokkakavereista vain yksi toinen tietääkseni on käynyt Ruotsia/Viroa pidemmällä kesälomalla. Parhaimmista kavereista ei kukaan käynyt kuin huvipuistossa ja mökillä.

Ihan tavallista, työssäkäyvää porukkaa isossa kaupungissa keskiluokkaisella alueella. Ei nää lapset missään erityisen paljoa matkusta. Meidän lapset on ihan poikkeus, kun muiden mittapuulla ovat aina jossain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta, ei mua raahattu noin pienenä minnekään ulkomaille :O No okei, kyllähän sitä Ruotsissa ja Norjassa käytiin autoilemassa, mutta vasta 13-vuotiaana pääsin lentokoneeseen. Ja itse asiassa se oli ainut kerta perheen kanssa, seuraavan kerran matkustinkin yksin omilla rahoilla. Enkä mä koe olevani vähemmän kokemusrikkaampi, vietin paljon hauskoja kesiä sukulaisten luona tai harrastusleireillä. Paras kaveri kävi noin kaksi kertaa vuodesa ulkomailla perheensä kanssa (6-vuotiaasta parikymppiseksi saakka), ala-asteella ihmettelin miten ne aina lähtee joka syksy ja kevät etelään. Kertoi aina niistä matkoistaan ja mua ei oikeen edes kiinnostanut kuunnella, kun en ymmärtänyt mitä ihmeellistä ulkomaissa oli. Kukaan muu luokkakaveri ei käynyt ulkomailla.

Taikasana sillon kun olit nuori. Eli milloin ?

Kun minä olin nuori, asuin keski-Suomessa ja kävimme Ruotsissa kerran vuodessa , kansipaikoilla. Se oli ihan normaalia.

Yllätys, ei ole enää tänä päivänä.

Oon syntyny -92 ja asuttiin Itä-Suomessa

Mitä väliä sillä on jos joku käy vaikka maailmanympärysmatkalla ja toinen mummolassa? Omat lapseni lensivät lomansa aikana yhteensä yli 37000 km. Lapsen paras kaveri kävi Tallinnassa ja mökillä. Lapseni pääsi parhaan kaverinsa mökille kerran ja hän oli oikeasti niin innoissaan että suorastaan leijui. Pitkät lennot ja armoton reissaaminen olivat meidän perhetilanteessa välttämättömyys.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minunkin lapset purjehti, purjevene maksoi peräti 2000 €.

Mua jaksaa aina huvittaa tämä käsitys siitä että purjehtiminen olisi jotenkin ökykallista! Suurimmalla osalla se vene on ihan perusahdas purkki, ei mikään jahti. Purjehtiminen ei ole yhtään sen ökympää kesäviettoa kuin mökkeily.

En usko tätä avausta. Lapset ovat voineet viettää kalliita lomia, ei siinä mitään. Mutta useimmat ekaluokkalaiset eivät pysty hahmottamaan kesän kulkua tuolla tavalla ja kertomaan juuri sitä kohtaa, joka maksoi eniten. Tai sitten teille tuli juuri lauma kympin tyttöjä. Tyttärelläni on oikein mukava kympintyttökaveri, joka pysti jo aika nuorena tarkkoihin raportteihin. Omat teinini tuskin vieläkään. Mukavia ja normaaleja lapsia ovat silti.

Luin tätä keskustelua ja ainoa johtopäätös on, että VANHEMMAT luovat paineita toistensa edessä. Eli mitä muut vanhemmat ajattelevat heidän perheestään ja tekemisistään. Ei lapset näitä asioita ymmärrä ja ovat vähään tyytyväisiä. Niin kuin moni kommentoi, että paras muisto oli mehuhetki kaverin pihalla tai yhdessä vietetty aika, vaikka hulppeat lomareissut tehtiin myös.

Joten vanhemmat katsokaa peiliin ja miettikää minkälaisilla arvoilla lapsia kasvatatte.

Mahtavaa, että ekaluokkalaisesi on saanut uusia kavereita ja pääsee heidän kanssaan viettämään myös vapaa-aikaa ja samalla sinäkin pääset tutustumaan lapsesi kaveripiiriin heti alusta alkaen. Noiden ihmisten kanssa lapsesi tulee kuitenkin koulutaipaleen aikana viettämään todella paljon aikaa, joten pysyt paremmin kärryillä lapsesi asioista. Sitä, mitä tuon ikäiset keskenään juttelevat en murehtisi, jos jutut kerran ihan asiallisia eikä ketään kiusata tai loukata. Enkä jaksa uskoa, että nämä kaverit pitävät lastasi yhtään "huonompana", jos hän kertoo omasta lomastaan. Ja tuon ikäisillä on kyllä tapana vähän "värittää" juttujaan ja mielikuvitus toimii vikkelästi. Jos lapsesi ei ole erityisen pahoillaan oman kesänsä kulusta, ei liene mitään surtavaa. Onnea pienelle koululaiselle pitkälle koulutaipaleelle!