Ekaluokkalainen tuli uusine kavereineen kotiin. Mua itkettää, kun kuuntelen niiden juttuja :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mun mielestä nyt niin epätavallisia asioita ollut. Minä tulen melko köyhästä perheestä, mutta kyllä minäkin kävin pienenä 5-10 kertaa Särkänniemessä (sain aina loman kunniaksi kausikortin), mummo ja pappa rakentelevat vieläkin joka kesä mökillä jotain, kävimme aina kesällä ulkomaanlomalla ja siellä tietysti ostettiin kaikkea vähän eksoottisempaa kuin mitä Suomesta sai. Ettekö te yhtään säästä matkoihin? Yksi ulkomaanmatka vuodessa ei edes maksa paljoa jos ottaa ajoissa selvää ja järjestää kaiken itse. Mielestäni pienille lapsille on tärkeä tarjota tällaisia kokemuksia, vaikka se olisikin teidän sisustamisesta ja muusta shoppailusta pois.

ulkomaille ehtii myöhemminkin, viimeistään 18 v alkavat reissaamaan. Ei pienet lapset kaipaa suuria eleitä, riittää kun lähdetään eväsretkelle metsään. Välillä potkitaan palloa, ihmetellään kukkia. Tehdään lasten kasvaessa fillariretkiä, käydään uimassa jne. Onhan se niinkin että historiasta voi kiinnostua kun käydään Roomassa ja opaskirja mukana. 

Tuo on totta, mutta miksi matkustamisesta pitävien vanhempien pitäisi luopua 20:ksi vuodeksi matkustelusta vain siksi, että ovat vanhempia?

Vierailija kirjoitti:

Näyttää SINULLE olevan tärkeämpiä nuo rahalliset saavutukset ja matkustamiset ja ostelemiset, kun oikein itku kurkussa niitä kadehdit. Lapsi ei ymmärrä niiden "hienoutta", jos ei vanhemmat sitä niille opeta. Luultavasti sun lapsi kertoisi ylpeänä kun on saanut viettää koko kesän serkkujen ja isovanhempien kanssa, ja pitäisi sitä yhtä arvokkaana kuin muiden juttuja, mutta sä opetat omalla käytökselläsi, ettei se sitä ole. 

"Lapsi ei ymmärrä niiden hienoutta", no aivan varmasti ymmärtää! Jokainen lapsi oppii jo pienenä lukemaan pikkuasioista mikä on sitä parempaa elämää. Meidän kotona ei syöty ulkona, ellei kerran puolessa vuodessa tapahtuvaa grillillä käyntiä laskettu, naapurin lapselle ulkona syöminen oli tavallista. Kyllä tajusin eron jo lapsena. Naapurin äiti saattoi leipoa arkena mokkapaloja, meillä herkut olivat vain juhlaruokaa, naapurin tyttö pääsi laskettelemaan, minä en, se pääsi kesällä leirille, minä en. Kyllä lapset osaavat lukea jos oma elämä on huonompaa.

60-luvulla serkut tulivat maalta kesällä pariksi viikoksi meille Helsinkiin. Käytiin Linnanmäellä, äiti vei Sokokselle ja Stockalle, käytiin ravintolassa syömässä. Parin viikon Helsingin reissut eivät olleet tuolloin vielä mitenkään tavallisia ja varmasti serkut kertoivat kavereilleen, mitä olivat Helsingissä tehneet. Kuinkahan paljon mielensäpahoittajia oli silloin verrattuna nykypäivään? Uskoisin, että vähemmän, koska silloin ei vielä ajateltukaan, että kaikkien pitäisi saada kaikkea mitä joku muukin saa. 

Ei sitten tullut mieleen, ettei ole varaa läheä mihinkään??

Meillä ei ole  varaa käydä edes leffassa tai Hesessä tai muissa, jotka on joillekin ihan arkipäivää.  

Vierailija kirjoitti:

Aha. Meidän kolmen kouluikäisen lapsen kesäloma näytti tältä:

Viikko harrastusleirillä.

Viikko mökillä.

Neljä viikkoa Sveitsissä.

Vajaa viikko Ruotsissa sukuloimassa.

Loppuloma kotona, jolloin käytiin toisen kerran Linnanmäellä, sisäleikkipuistossa (mikäsennimi on, joku SuperPark?), ystävien kanssa ravintolassa syömässä (isommat juhlat), Suomenlinnassa, yhdessä konsertissa, Linnanmäellä, Nuuksiossa, leffassa, Korkeasaaressa ja Kiasmassa.

Sitten oli kaikenlaista yhden päivän juttua, kuten mun veljen häät, serkun rippijuhlat, käytiin katsomassa isoisoäitiä sairaalassa, tehtiin päivämatka Tallinnaan ja vaikka mitä. En enää edes muista.

Me tykätään lomalla tehdä paljon asioita. Makoilu olisi tuskastuttavaa. Te selvästi nautitte löhöilystä. Viettäkää te sellainen loma kuin te haluatte, älkää verratko muiden lomailuun.

Ei tuon ikänen vielä ymmärrä purjehtimisen tai shoppailun olevan mitenkään hienoa, jo s et itse sitä hänelle opeta.

Ite luulin pienenä että naapurin perhe on tosi rikas koska lapsella oli "korut hampaissa" eli hammasraudat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noo, ei kannata uskoa kaikkea, mitä tuon ikäiset suustaan päästävät ;)

Tämä:) Meidän ekaluokkainen meni kouluun ja ilmoitti että "me muutetaan Portugaliin!" Illalla soittaa parhaan kaverin äiti että "täällä tämä meidän poika itkee silmiään päästä kun te lähdette, milloin muutatte?".. Totuus : olin varannut kahden viikon lomareissun seuraavaksi kesäksi, 8kk päähän. 

Meidän tyttö taas oli kertonut uusille kavereilleen, että hänellä on kahdeksan vaaria. Oikeasti molemmat isoisänsä olleet kuolleita jo pitkään ennen kuin tyttö syntyi, mutta oli tainnut olla kateutta ilmassa kun kaverit olivat kertoneet lomistaan mummolassa. Piti ottaa tyttö puhutteluun valehtelemisesta ja selvisi ettei tämä tiennyt montako vaaria hänellä on ollut, kun on meillä vanhemmilla ollut isää, isäpuolta, kasvatti-isää ja jos mitä tukiperhettä, joista on kuullut vain puhuttavan:D

Kyllä minuakin harmittaa kuulla kun muut lapset ovat sukulaistensa kanssa ja meidän lapsilla sukua ei ole, mutta yritän miettiä aina, että se on vaan hyvä että edes toisilla on.

Kyllä paineet on lasten keskuudessa kovat. Me ollaan oltu suurin osa kesälomasta kotona. Ehdottoman tärkeää oli lapsille päästä ulkomaille tällä kertaa vain Tallinnaan koska ei rahaa muuhun. Kun koulu alkaa pitää kertoa kesälomasta kaikkien kuullen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä paineet on lasten keskuudessa kovat. Me ollaan oltu suurin osa kesälomasta kotona. Ehdottoman tärkeää oli lapsille päästä ulkomaille tällä kertaa vain Tallinnaan koska ei rahaa muuhun. Kun koulu alkaa pitää kertoa kesälomasta kaikkien kuullen.

Kuka pakottaa kertomaan?

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en tunne ketään jotka viettäisi viikkoja jossain kalliissa paikassa, tai jotka kävisivät Särkänniemessä monta kertaa kesässä. Kyllä sun ap täytyy asua jollain ihan "erityisellä" alueella. Mä en usko että meidän koko kaupungissa on kovin montaa perhettä jotka matkustelee noin paljon tai jotka jatkuvasti jotain uutta rakentelis.

Hmm, kyllä me ollaan käyty tänä vuonna useammankin kerran huvipuistossa, oltu viikko Turkissa (no ei niin kallis paikka mut anyway), käyty Tukholmassa ja talvella pariksi viikoksi Thaimaan Krabille, viime talvena olimme Thaimaassa Khao Lakissa. Eikä olla mitenkään rikkaita vaan ihan tavallisia duunareita ja asutaan ihan tavallisella omakotitaloalueella. Yksi lapsi joka on 5. Ja tunnen useitakin perheitä jotka elää samalla tavalla.

Alkuperäisellä kirjoittajalla tuntuu olevan sukulaisia jotka haluaa tavata lasta. Ei tämäkään ole itsestään selvää. Meillä ei ole isovanhempia koska kuolleet tai eron takia kadonneet ym. Olen lisäksi yh. Mutta ystäviä löytyy ja ystävät vievät minun lastani omien vanhempiensa luo niin on löytynyt sijaisisovanhempia. Kaksi sijaisvaaria on vaikka ei omaa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä paineet on lasten keskuudessa kovat. Me ollaan oltu suurin osa kesälomasta kotona. Ehdottoman tärkeää oli lapsille päästä ulkomaille tällä kertaa vain Tallinnaan koska ei rahaa muuhun. Kun koulu alkaa pitää kertoa kesälomasta kaikkien kuullen.

Kuka pakottaa kertomaan?

opettaja laittaa kertomaan koko luokan kuullen

Omien nyt jo aikuisten lasteni mielestä parhaita hetkiä lapsuudessa on olleet perheen yhdessä viettämät ihan arkiset hetket. Toki joskus käytiinkin huvipuistossa ym. Teidänkin kesä kuulostaa oikein kivalta ja lapsi on varmasti ihan tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä paineet on lasten keskuudessa kovat. Me ollaan oltu suurin osa kesälomasta kotona. Ehdottoman tärkeää oli lapsille päästä ulkomaille tällä kertaa vain Tallinnaan koska ei rahaa muuhun. Kun koulu alkaa pitää kertoa kesälomasta kaikkien kuullen.

Kuka pakottaa kertomaan?

opettaja laittaa kertomaan koko luokan kuullen

Ottaisin kyllä yhteyttä opettajaan joka pakottaa kertomaan lomasta koko luokan kuullen. Se että hän kyselee ja tarjoaa mahdollisuuden siihen että lomasta voidaan puhua myös tunnilla ei minun kokemukseni mukaan ole tarkoittanut sitä että joku pakotettaisiin kertomaan. Ekalla ja tokallakin oma tyttäreni oli nin arka ettei tunneilla/opettajan kuullen kertonut oikein mitään, jos hänet olisi pakotettu tuskin hän vieläkään osallistuisi tunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä paineet on lasten keskuudessa kovat. Me ollaan oltu suurin osa kesälomasta kotona. Ehdottoman tärkeää oli lapsille päästä ulkomaille tällä kertaa vain Tallinnaan koska ei rahaa muuhun. Kun koulu alkaa pitää kertoa kesälomasta kaikkien kuullen.

Kuka pakottaa kertomaan?

opettaja laittaa kertomaan koko luokan kuullen

Aloituksesta oikeastaan saa sen käsityksen että koulussa ei ole ollut mahdollisuutta kertoa ja jakaa lomakuulumisia kun ne pitää heti kertoa ennen kuin pääsee edes sisälle uuden kaverin luo.

Eipä ihme jos lapsille on tärkeintä leveillä toistensa edessä, kun se tuntuu olevan täällä aikuisillakin. Näin niitä suorituspaineisia ihmisiä kasvatetaan. Ap pidä vaan linjasi, ei tarvitse olla koko ajan menossa, niin saat kasvatettua paljon tasapainoisemman lapsen. Mutta se mitä lapsi tarvitsee on vanhemman aika. Itse en kadu lainkaan että monta vuotta hoidin lapsia kotona vaikka rahat oli tuolloin tiukassa, riittivät kuitenkin ja Lintsillä ja Särkänniemessäkin käytiin vuorovuosin. Myös retkiä tehtiin kesäisin paljon, ainakin pääkaupunkiseudulla kohteita riittää.

Vierailija kirjoitti:

Aha. Meidän kolmen kouluikäisen lapsen kesäloma näytti tältä:

Viikko harrastusleirillä.

Viikko mökillä.

Neljä viikkoa Sveitsissä.

Vajaa viikko Ruotsissa sukuloimassa.

Loppuloma kotona, jolloin käytiin toisen kerran Linnanmäellä, sisäleikkipuistossa (mikäsennimi on, joku SuperPark?), ystävien kanssa ravintolassa syömässä (isommat juhlat), Suomenlinnassa, yhdessä konsertissa, Linnanmäellä, Nuuksiossa, leffassa, Korkeasaaressa ja Kiasmassa.

Sitten oli kaikenlaista yhden päivän juttua, kuten mun veljen häät, serkun rippijuhlat, käytiin katsomassa isoisoäitiä sairaalassa, tehtiin päivämatka Tallinnaan ja vaikka mitä. En enää edes muista.

Me tykätään lomalla tehdä paljon asioita. Makoilu olisi tuskastuttavaa. Te selvästi nautitte löhöilystä. Viettäkää te sellainen loma kuin te haluatte, älkää verratko muiden lomailuun.

Toi kuulostaa mun elämääni ihan kauhealta. Jos joutuisin viettämään tollaisen hulabalooloman, olisin ihan rikki.

Meillä lapsi on pelannut isänsä kanssa golfia eri puolilla Suomea ja minä olen ollut mökillä ja kotona. Missään ei olla käyty. Meillä on toki käynyt ystäviä kylässä. Ei ulkomaanmatkoja, ei mitään. Ja juuri tästä olen haaveillut. En halua lähteä Suomesta kesällä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha. Meidän kolmen kouluikäisen lapsen kesäloma näytti tältä:

Viikko harrastusleirillä.

Viikko mökillä.

Neljä viikkoa Sveitsissä.

Vajaa viikko Ruotsissa sukuloimassa.

Loppuloma kotona, jolloin käytiin toisen kerran Linnanmäellä, sisäleikkipuistossa (mikäsennimi on, joku SuperPark?), ystävien kanssa ravintolassa syömässä (isommat juhlat), Suomenlinnassa, yhdessä konsertissa, Linnanmäellä, Nuuksiossa, leffassa, Korkeasaaressa ja Kiasmassa.

Sitten oli kaikenlaista yhden päivän juttua, kuten mun veljen häät, serkun rippijuhlat, käytiin katsomassa isoisoäitiä sairaalassa, tehtiin päivämatka Tallinnaan ja vaikka mitä. En enää edes muista.

Me tykätään lomalla tehdä paljon asioita. Makoilu olisi tuskastuttavaa. Te selvästi nautitte löhöilystä. Viettäkää te sellainen loma kuin te haluatte, älkää verratko muiden lomailuun.

Toi kuulostaa mun elämääni ihan kauhealta. Jos joutuisin viettämään tollaisen hulabalooloman, olisin ihan rikki.

Meillä lapsi on pelannut isänsä kanssa golfia eri puolilla Suomea ja minä olen ollut mökillä ja kotona. Missään ei olla käyty. Meillä on toki käynyt ystäviä kylässä. Ei ulkomaanmatkoja, ei mitään. Ja juuri tästä olen haaveillut. En halua lähteä Suomesta kesällä mihinkään.

Juuri tämän vuoksi minusta aikuisten pitäisi opettaakin lapsilleen, että perheet ovat erilaisia ja sen vuoksi perheissä tehdään lomillakin erilaisia asioita. Jotkut tykkäävät, että lomalla on paljon tekemistä, jotkut taas mieluummin vain rentoutuvat. Ja näiden väliin mahtuu kaikkea mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Papatus alkoi jo ulko-ovella:

"Me oltiin kolme viikkoa mummin ja papan loma-asunnolla Italiassa."

"Me käytiin NELJÄ kertaa Särkänniemessä."

"Me käytiin purjehtimassa kummitädin kanssa."

"Me oltiin kaksi viikkoa New Yorkissa."

"Me shoppailtiin ihan hirveästi, kun oltiin mummun kanssa Tukholmassa."

"Meidän mökille rakennettiin toinen rakennus ja isompi laituri veneelle."

= Loma-asunto on pikkukaksio jossain rannikolla. Kamalan kuuma, taskuvarkaita ja merivesi saasteista.

= Lapsen sukulainen on Särkännimessä töissä, sai edullisesti kertalippuja. Tuskin on ranneke ollut joka kerralla.

= Kummitäti vei pikkupurtilollaan Päijänteelle.

= Pitkään säästetty. Halvat lennot, kämäinen hotelli. Mutta New York :)

= Päivä Tukholmassa-risteily. Halpaa alerättiä ostettu. Mummo tarjonnu jätskit.

= Toinen rakennus on pikku varasyokoppi jonka vintillä on vierasvuoteet. Laituriin on lisätty pari lautaa ja ne kelluvat "pöntöt" (en muista nimeä).

Kyllähän lapset aina puhuu :)

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin kolme viikkoa Etelä-Ranskassa, huvipuistossa, viikonloppumatkalla Köpiksessä ja Legolandissa, Korkeasaaressa, Suomenlinnassa, mökillä.... ekaluokkalainen meni kouluun ja kun kysyttiin, että mitä teitte kesällä niin poika kertoi että löydettiin takapihalta siili ja oltiin isomummun hautajaisissa.

Nimenomaan. Lasten maailmassa elämykset on vähän erilaisia kuin aikuisten. Me aikuiset niitä materiaalisia arvoja luodaan omilla reaktioilla ja jutuilla.

Noina aikoina mekin matkusteltiin ja oltiin välillä mökillä ja mummolassa. Muistot niistä kesistä kuitenkin liittyy pääasiassa läheisiin ihmisiin ja yhteiseen tekemiseen. Tyttären tärkeä lapsuusmuisto 7-vuotiaana on mummolareissulta. Menin hänen kanssaan läheiseen metsään, poimittiin metsämansikoita ja niitä löytyi vain lisää ja lisää, enemmän kuin koskaan. Ei huomattu siinä että myrsky oli nousemassa, yhtäkkiä ukkonen vain jyrisi, metsä pimeni ja alkoi sataa kaatamalla. Meinattiin eksyäkin, mutta löydettiin tielle ja olisi kastuttu likomäriksi, mutta vaari olikin tullut autolla hakemaan ja odotti meitä. Sitten oli ihanaa olla mummolassa turvassa itse kerätyt mansikat kupissa. Tuollaiset näennäisesti pienet tapahtumat voi nousta elämässä tosi suuriksi ja jotkut shoppailut unohtua kokonaan.   

Vierailija kirjoitti:

Noo, ei kannata uskoa kaikkea, mitä tuon ikäiset suustaan päästävät ;)

Psykologinen defenssikeino tuokin. :)

Mitä ihmeellistä noitten lasten jutuissa sitten oli? Ihan persukauraa i.m.o.