Ekaluokkalainen tuli uusine kavereineen kotiin. Mua itkettää, kun kuuntelen niiden juttuja :(

Itseasiassa jokin sähköttömässä mökissä oleminen ja asuminen olis varmasti ainakin omille pojilleni tosi jännää. Ehkä se ei aikuisista niin tunnu siltä mut lapsi elää erilaisessa kokemusmaailmassa. Näistä matkustelijalapsista varmasti hienointa on siitä kertominen, todellisuus voi olla toinen; nälkä ja väsy, autossa istumista, vieras ympäristö jännittää päivä toisensa jälkeen, vanhemmat kiukkuisia ja stressaavat jos jokin ei mene putkeen ja lapsille vähemmän huomiota kun kaikkeen muuhun täytyy keskittyä..

Asenteesta tuo on kiinni. Meillä on perinteenä tehdä kesäisin muutaman päivän pyöräreissu ympäri maakuntaa. Tämä on ollut lasten mielestä siistein juttu monena kesänä, Särkänniemiin yms. ei olla kaivattu. Myös telttayö jossain metsässä on ollut eksoottinen kokemus.

Kun mä olin lapsi niin me ei ikinä oltu kesälomalla kun vaan omalla mökillä tai kotona. En mä oikeen osannut edes muuta vaatia/toivoa vaikka muut puhuivat omista reissuistaan. Enkä tuntenut kateellisuutta tai ollut ikinä pettynyt tms. En tiedä sitten että oonko vaan sen tyylinen vai mitä.

Teidän lapsen loma kuulostaa ihanalta, oman lapseni loma oli normiarkea päiväkodin ja kodin välillä. Nyt syyskuussa lähdetään viikoksi lappiin ja siitä kahdeksi viikoksi englantiin. Tehtiin sama viimevuonna, lapsen mielestä parasta lomassa oli "nukkua äidin kanssa teltassa ja kävellä metsässä"

Kiitos ap aloituksesta. Tämä selvensi entisestään, että olen tehnyt oikein, kun olen sanonut lapsille, että älkää kertoko mitään mitä teimme kesälomalla. (Lapsiparat saisivat vain kateellista kohtelua osakseen, syyttömiä kuitenkin ovat siihen, että ovat syntyneet perheeseen, jossa esim. varaa matkustella yms.)

Vierailija kirjoitti:

Olin ensin hirveän ylpeä, että on jo alle viikossa saanut luotua kaverisuhteita ja uskaltanut pyytää uusia kavereita meille. Puolin ja toisin laitettiin vanhemmille viestiä, että saako tulla meille jne.

Papatus alkoi jo ulko-ovella:

"Me oltiin kolme viikkoa mummin ja papan loma-asunnolla Italiassa."

"Me käytiin NELJÄ kertaa Särkänniemessä."

"Me käytiin purjehtimassa kummitädin kanssa."

"Me oltiin kaksi viikkoa New Yorkissa."

"Me shoppailtiin ihan hirveästi, kun oltiin mummun kanssa Tukholmassa."

"Meidän mökille rakennettiin toinen rakennus ja isompi laituri veneelle."

Mun pieni ekaluokkalainen oli ensin kaksi viikkoa serkuilla, sitten kolme viikkoa mummolla maalla. Olivat vain, eivät tehneet mitään erityistä tai kallista. Olivat uimassa, pelailivat jotain, ihan tavallista. Sitten alkoi minun ja mieheni neljän viikon loma. Me oltiin viikko mökillä (sähkötön, täysin ilman mitään mukavuuksia), viikko ihan vaan kotona ja kaksi viikkoa miehen vanhempien luona Pohjois-Suomessa. Sitten tulikin jo elokuu ja lapsi meni toiselle serkulle hoitoon, kun meillä alkoi työt.

Tekeekö kaikki muut kesällä jotain superhienoa? Me ei tehty oikein mitään erityistä, koska me lomailtiin vaan. Niin kurja olo pienen puolesta, kun silmät suurina kuuntelee muiden hienoista lomamatkoista ja miten on purjehdittu ja pyöritty huvipuistoissa monta, monta kertaa :(

Tää kyllä haiskahtaa provolta sen verran taas tuntuu että on oikein väkisin tehty juttu. Juu juu ihan ovelta lähtien lueteltiin vaan missä on käyty?

Jos ei ole provo niin olet poikkeuksellisen tyhmä. Vai että ihan silmät kostu, nyyh nyyh.

Meidän lapset voisivat olla kateellisia ap:n lapselle: heillä ei ole serkkuja eikä kenelläkään suvussa ole kesämökkiä.

Me tehdään lomilla ulkomaanmatkoja, mutta lapset olisivat mielummin kotona (tai mökillä, jota ei ole).

Aika normisettiä. Kai useimmat nyt tekevät kesälomallaan jotakin.

Moni on kirjoittanut ettei lapsi itse tajua mitään eroa ulkomaanmatkojen ja kesämökkiloman välillä. Itse olen pienituloisesta perheestä, jossa kesäloman kohokohta oli yleensä huvipuistossa käynti ja kyllä muistan kadehtineeni muiden etelänmatkoja yms. kouluiässä kun itse ei koskaan mihinkään kauemmas päässyt.

En kyllä näe mitään syytä, että miksei lapset olisi voineet kokea noita asioita. Ehkä hieman eri sanoin kenties kuin ap esitti. Esim. "mummon kanssa shoppailtiin hirveästi" = "mummo osti mulle hirveen paljon juttuja!" = karkkipussin, purkkaa, limpparitölkin, pampuloita ja paidan.

Me oltiin varmasti yks Kangasalan köyhimmistä perheistä eikä tehty koskaan mitään. Kerran päästiin tuetulle lomalle. Mutta kun Särkänniemeen tuli kausikortit, niin äitini repi meille molemmille lapsille jostain rahat ja saatiin ne. Niinpä me monta kesää asuttiin Särkänniemessä. Kyyti saatiin Tampereelle äitin kyydissä, kun meni töihin Yläjärvelle ja takas tultiin alkuillasta, kun äiti pääsi töistä. Mutta että me käytiin varmasti noin 60 krt Särkänniemessä niinä kesinä. Repikää siitä. 😃

Vierailija kirjoitti:

Oltiin mökillä aina. Kun olin 6-vuotias, isä sanoi, että jos opettelet kävelemään käsilläsi mökiltä rantasaunalle asti, saat 5 markkaa. (Sinne oli n.50 metrin matka)

Siinä se kesä sitten menikin. Ja yleisurheilun parissa. Ja parin kaverin kanssa pyöräillessä ja retkeillessä. Ihme mukana retuutettavia näyttelyesineitä nykykersat.

En kyllä tajua, että mitä hienoa tuossa sun kesässä oli, jotta se oli ylivoimaisen upeaa verrattuna vaikka huvipuistoissa käymisiin. Ite muistan lapsuuden kesistä huvipuistot, jätskikiskat, uimisen ja koko kylän kakaralauman kanssa ulkona juoksentelun. Parempaa en osannut toivoa. Itse olen vanhempana huomattavasti aktiivisempi.

Vierailija kirjoitti:

Moni on kirjoittanut ettei lapsi itse tajua mitään eroa ulkomaanmatkojen ja kesämökkiloman välillä. Itse olen pienituloisesta perheestä, jossa kesäloman kohokohta oli yleensä huvipuistossa käynti ja kyllä muistan kadehtineeni muiden etelänmatkoja yms. kouluiässä kun itse ei koskaan mihinkään kauemmas päässyt.

Minä olin ainut lapsi ja kadehdin muita joilla oli sisaruksia. Ulkomailla käytiin, mutta oli tylsää olla vain vanhempien kanssa. Olin myös kateellinen kun kaverin äiti oli kotona, omani teki pitkää päivää töissä. Kaikki on niin suhteellista.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ap aloituksesta. Tämä selvensi entisestään, että olen tehnyt oikein, kun olen sanonut lapsille, että älkää kertoko mitään mitä teimme kesälomalla. (Lapsiparat saisivat vain kateellista kohtelua osakseen, syyttömiä kuitenkin ovat siihen, että ovat syntyneet perheeseen, jossa esim. varaa matkustella yms.)

Vitsit miten passiivis -aggressiivinen omakehu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä paljon on menetetty, jos mikään ei tunnu miltään enää. Siis matkojen pitää olla vähintään Atlantin toiselle puolelle tai Euroopassa on asuttava muutama viikko. Ennen oli hienoa päästä maalle mummolaan tai kesämökille. On menetetty kohtuus ja onnellisuuden kokemisen taito kaiken pajouden ja hyperlatiivien edessä. On menetetty viattomuus.

Ylempikeskiluokka matkusteli jo 60-luvullakin. Ehkä jostain duunariperheen kakarasta oli hienoa päästä kesällä mummolaan jonnekin perähikiälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä paljon on menetetty, jos mikään ei tunnu miltään enää. Siis matkojen pitää olla vähintään Atlantin toiselle puolelle tai Euroopassa on asuttava muutama viikko. Ennen oli hienoa päästä maalle mummolaan tai kesämökille. On menetetty kohtuus ja onnellisuuden kokemisen taito kaiken pajouden ja hyperlatiivien edessä. On menetetty viattomuus.

Ylempikeskiluokka matkusteli jo 60-luvullakin. Ehkä jostain duunariperheen kakarasta oli hienoa päästä kesällä mummolaan jonnekin perähikiälle.

Kyllä on minun mielestä kasvatuksessa mennyt vähän vikaan jos tuntuu että täytyy tehdä vähintään Atlantin toiselle puolelle reissuja tai jos jää Eurooppaan niin asua siellä viikkotolkulla. Meidän lapset tykkäävät ihan yhtä paljon reissuista Eurooppaan kuin Atlantin toiselle puolelle, ei sille lapselle matkasta tee hienompaa se kauan lentokoneessa istutaan. He tykkäävät myös matkoista Suomen sisällä kun on kasvatettu arvostamaan kaikkea ylimääräistä mitä saavat. Lapset olivat ihan yhtä innoissaan viikon matkasta Kreikan rannalle kuin kolmen viikon reissusta Kaliforniaan. Ja tykkäsivät molemmista ihan hulluna.

Onks tää se sama provo, joka valittaa miten opiskelutoverit hengaavat kesät huviloilla?

Minä vietin kesät lapsena isovanhempieni mökillä. Jätskiä, karkkia, donitseja ja mansikoita sai syödä niin paljon kuin napa jakosi vetää. Kukaan ei kysellyt, että mones jätksi on menossa tai ollaanko syöty kunnon ruokaa. Katsottiin mummon kanssa televisiosta dekkareita, leikittiin kissan kanssa, uitiin, juostiin metsässä tai pelattii mölkkyä pihalla. Ei varmaan maksanut paljoa ja oli ihan superkivaa. 

Tietty voihan sen sitten niin ajatella, että ko. mökki maksaa tontteineen varmaan jotain 500 000€ tätä nykyä. Että perintöä odotellessa ja sitten sinne etelään reissaamaan. Tuleepahan lapsuuden traumat sitten paikattua ihan urakalla o.O Vaimitensemeni...