Ekaluokkalainen tuli uusine kavereineen kotiin. Mua itkettää, kun kuuntelen niiden juttuja :(

Mietin omaa lapsuuttani, ainut ulkomaan "matka" oli risteily tukholmaan ja takas.. muuten kierrettiin suomea ympäriinsä autolla, suunnittelematta mitään reittiä etukäteen. Ehkä 2 kertaa käytiin särkänniemessä ja muutaman kerran ähtärin eläinpuistossa ja kerran tykkimäellä, koko lapsuuden aikana. Nautin silti näistä reissuista, kun näki kaikkia kivoja paikkoja. Sitten vietettiin serkkujen kanssa vuoroin meillä/mummilla ja niillä viikko tai kaks aina molemmissa, plus mökkeiltiin paljon. 15 vuotiaana sitten yksin ekaa kertaa lentokoneeseen ja 3 viikon kielikurssille, se oli vasta jännää, samana kesänä myös saarenmaalle ekaa kertaa viikoksi.

Enpä juuri sillon mitäön ulkomaan matkoja kaipaillutkaan, noi oli parasta. Nykyäänkin tykkään vaan kierrellä ympäriinsä tutustuen uusiin ja vanhoihin paikkoihin. Mutta käyn kyllä kerta vuoteen ulkomaillakin

Paras lapsuuden kesämuisto on kun mentiin kerran kesässä koko perheen voimin piknikille äitini lapsuudenmaisemiin erittäin kirkasvetisen ja hienohiekkaisen järven rannalle! Paikka oli n. 50km päässä kotikaupungistamme, eli paikka oli "kaukainen ja saavuttamaton" :) Minulle on vieläkin rakas se tietty kukkatäkki minkä päällä paistateltiin päivää ja syötiin maailman parhaita eväitä. Uiminen ja perheen / isovanhempinen / serkkujen kanssa vietetty aika, mökkeily ja Suomen kesä olivat silloin ja edelleenkin parasta mitä tiedän! :)

-Nainen 30v

Me ei käyty lomalla missää muualla kuin sukulaisissa. Uitiin paljon ja kestittiin vieraita. Loman lopussa ostettiin lapselle uusi puhelin, niin hän lenteli onnesta melkein katon rajassa ja sanoi, että "Te ootte parhaimmat vanhemmat mitä ikinä on missään ollut." Kun ei opeta lapsiaan liian hyvälle, niin he osaavat olla tyytyväsiä, kun saavat jotain.

Lapsesi on törmännyt länsimaisen elämänmenon lainalaisuuksiin mentyään kouluun. Oravanpyörään tutustuttamisen ensiaskeleet on otettu. Tämä ei eroa millään tavoin mistään mitä hän tulee kokemaan loppuelämänsä ajan. Voit tietysti koettaa keskustella lapsesi kanssa ja yrittää kertoa siitä miten systeemi toimii.

Valitettavasti täällä arvotetaan vain materiaa.

Vierailija kirjoitti:

Aha. Meidän kolmen kouluikäisen lapsen kesäloma näytti tältä:

Viikko harrastusleirillä.

Viikko mökillä.

Neljä viikkoa Sveitsissä.

Vajaa viikko Ruotsissa sukuloimassa.

Loppuloma kotona, jolloin käytiin toisen kerran Linnanmäellä, sisäleikkipuistossa (mikäsennimi on, joku SuperPark?), ystävien kanssa ravintolassa syömässä (isommat juhlat), Suomenlinnassa, yhdessä konsertissa, Linnanmäellä, Nuuksiossa, leffassa, Korkeasaaressa ja Kiasmassa.

Sitten oli kaikenlaista yhden päivän juttua, kuten mun veljen häät, serkun rippijuhlat, käytiin katsomassa isoisoäitiä sairaalassa, tehtiin päivämatka Tallinnaan ja vaikka mitä. En enää edes muista.

Me tykätään lomalla tehdä paljon asioita. Makoilu olisi tuskastuttavaa. Te selvästi nautitte löhöilystä. Viettäkää te sellainen loma kuin te haluatte, älkää verratko muiden lomailuun.

Mahtaa teillä olla kuiva arki jos leffassa käynti kuuluu teillä erityisesti lomailuun. Isoäidille ei ole arkena aikaa? Ravintolassa käynti ja sisäleikkipuistokin on niin erikoisia, että piti listata loma-aktiviteetteihin? Meillä nuo kuuluu kyllä ihan viikonloppujuttuihin.

Miksi lapsiperheissä pitää aina leuhkia noilla? Ton ikäset jo osaa.

Jos mökkilomasta jää kurja olo niin mökki myyntiin ja rahoilla reissuille ja huvipuistoihin.

Meillä lapset (8v) olivat pari viikkoa minun kanssa vain kotona ja keksin kalliita huvipuistoretkiä ja muita tapahtumia mutta loman päätteeksi lapsien lempipäivä oli kävellen retki lähimetsään eväiden kanssa. Että se siitä hienoista ja kalliista lomasuunnitelmista. Kivointa oli vain rento perhepäivä ilman suurempia suunnitelmia ja kiireitä.

Harvalla edes on mökkiä onneksi omistamme.

Köyhis kirjoitti:

Ei sitten tullut mieleen, ettei ole varaa läheä mihinkään??

Meillä ei ole  varaa käydä edes leffassa tai Hesessä tai muissa, jotka on joillekin ihan arkipäivää.  

Vierailija kirjoitti:

Aha. Meidän kolmen kouluikäisen lapsen kesäloma näytti tältä:

Viikko harrastusleirillä.

Viikko mökillä.

Neljä viikkoa Sveitsissä.

Vajaa viikko Ruotsissa sukuloimassa.

Loppuloma kotona, jolloin käytiin toisen kerran Linnanmäellä, sisäleikkipuistossa (mikäsennimi on, joku SuperPark?), ystävien kanssa ravintolassa syömässä (isommat juhlat), Suomenlinnassa, yhdessä konsertissa, Linnanmäellä, Nuuksiossa, leffassa, Korkeasaaressa ja Kiasmassa.

Sitten oli kaikenlaista yhden päivän juttua, kuten mun veljen häät, serkun rippijuhlat, käytiin katsomassa isoisoäitiä sairaalassa, tehtiin päivämatka Tallinnaan ja vaikka mitä. En enää edes muista.

Me tykätään lomalla tehdä paljon asioita. Makoilu olisi tuskastuttavaa. Te selvästi nautitte löhöilystä. Viettäkää te sellainen loma kuin te haluatte, älkää verratko muiden lomailuun.

En ole katkera, oikeastikaan, ei ole tarve kun vuosituloillamme, mutta perheenä kuulostatte siltä että pelkäätte kuollaksenne lastenne kanssa olemista ja yksinkertaisista asioista ilon keksimistä. Kuulostatte aika tylsältä perheeltä, jonka pitää ostaa rahalla kaikki kokemukset sveitsistä tai kiinasta tai hevonperseestä. Sanot että ette tykkää löhöillä kotona. Se löhöily taitaa vain pelottaa. Mitä jos teidän "rikkaan" elämän lapset vaikka tulee ja sanoo " äiti istutaanko vierekkäin ja katsotaan matoja tai isä luetaanko kirja". Nämä hetket saa hyvin hukattua juoksemalla lompakko auki pitkin maita ja mantuja ja huutaen et maailma viihdyttäkää mun lapsia, mulla on rahaa, ja olen itse toimeen täysin kykenemätön.

Vierailija kirjoitti:

Olin ensin hirveän ylpeä, että on jo alle viikossa saanut luotua kaverisuhteita ja uskaltanut pyytää uusia kavereita meille. Puolin ja toisin laitettiin vanhemmille viestiä, että saako tulla meille jne.

Papatus alkoi jo ulko-ovella:

"Me oltiin kolme viikkoa mummin ja papan loma-asunnolla Italiassa."

"Me käytiin NELJÄ kertaa Särkänniemessä."

"Me käytiin purjehtimassa kummitädin kanssa."

"Me oltiin kaksi viikkoa New Yorkissa."

"Me shoppailtiin ihan hirveästi, kun oltiin mummun kanssa Tukholmassa."

"Meidän mökille rakennettiin toinen rakennus ja isompi laituri veneelle."

Mun pieni ekaluokkalainen oli ensin kaksi viikkoa serkuilla, sitten kolme viikkoa mummolla maalla. Olivat vain, eivät tehneet mitään erityistä tai kallista. Olivat uimassa, pelailivat jotain, ihan tavallista. Sitten alkoi minun ja mieheni neljän viikon loma. Me oltiin viikko mökillä (sähkötön, täysin ilman mitään mukavuuksia), viikko ihan vaan kotona ja kaksi viikkoa miehen vanhempien luona Pohjois-Suomessa. Sitten tulikin jo elokuu ja lapsi meni toiselle serkulle hoitoon, kun meillä alkoi työt.

Tekeekö kaikki muut kesällä jotain superhienoa? Me ei tehty oikein mitään erityistä, koska me lomailtiin vaan. Niin kurja olo pienen puolesta, kun silmät suurina kuuntelee muiden hienoista lomamatkoista ja miten on purjehdittu ja pyöritty huvipuistoissa monta, monta kertaa :(

Siis ymmärsinkö oikein, että sun ekaluokkalainen oli kesällä 5-6 viikkoa ns. yökylässä sukulaisissa? Jos näin on, niin arvosta sitä. Oma eskarilaiseni on yökyläillyt ehkä 5 yötä elämässään, koska ei vaan ole mitään paikkoja. Me käytiin kesällä perhelomalla Rodoksella, jossa lasten mielestä parasta oli McDonaldsin leikkipaikka. Ai ai, se oli ihan erilainen kuin Suomessa.

Oltiin mökillä aina. Kun olin 6-vuotias, isä sanoi, että jos opettelet kävelemään käsilläsi mökiltä rantasaunalle asti, saat 5 markkaa. (Sinne oli n.50 metrin matka)

Siinä se kesä sitten menikin. Ja yleisurheilun parissa. Ja parin kaverin kanssa pyöräillessä ja retkeillessä. Ihme mukana retuutettavia näyttelyesineitä nykykersat.

Kävin Tukholmassa risteilemässä (luksushytissä tosin) ja sitten reissattiin mökillä (ei oma vaan apen) ja isäni kodin välillä. Veneiltiin.

Ei kovin kummoista siis meilläkään kesällä.

Sinun lapsellasihan on ollut varmasti huippuihana loma. Rahalla ei onneksi ihan kaikkea saa. Lapsesi on onnellinen lomastaan.Älä pilaa sitä vertaamalla muiden lomanviettoon. Meillä lasten loma meni meni voimia kerätessä seuraavaa lukuvuotta varten. Uitiin,retkeiltiin luonnossa. Ei ollut kiire minnekkään. Loma on tarkoitettu lomaa varten,ei suorittamista varten. Koulut alkoivat ja lapset palasivat levänneinä ja innokkaina kouluun.Kaverien näkeminen oli parasta.Toki näkivät kavereita(yökylät ym.lomallakin)

Meidän lapsille on hieno ja aina yhtä odotettu elämys päästä joka kesä pariinkin kertaan mökille kalaan papan kanssa. Lisäksi oltiin paljon mummoloissa, uitiin ja marjastettiin. Lapset puuhailivat isovanhempien kanssa. Geokätköiltiin myös, se oli lapsille hyvin mieluista aarteenetsintää eikä maksanut mitään. Eivät lapset kaipaa ihmeellisiä asioita. Meidän ekstrat tähän kesään olivat käynti Legolandissa, laivalla ja Puuhamaassa. Esikoinen oli lisäksi leirillä ensimmäisen lomaviikon. Lomassa tärkeintä meidän perheelle on yhdessäolo eikä kaikissa maailman paikoissa ravaaminen. Lapset nauttivat selvästi siitä, kun vanhemmilla on oikeasti aikaa olla heidän kanssaan. Näin loman loppuun lapset riemuitsivat vielä kovasti siitä,  kun saivat nostaa perunat ja porkkanat maasta. Tälläiset muistot jäävät lasten mieleen loppuiäksi, ei erilaiset matkakohteet.

Perheiden tilanteet on niin erilaisia. Meillä ei ole suvussa mökkejä, olin varmaan ekaa kertaa yötä mökillä aikuisena kun vuokrattiin jollain kaveriporukalla mökki. Meillä ei ole tapana myöskään yökyläillä sukulaisissa, mun sukuni asuvat kaikki verrattain lähellä.

Miehen sukulaisia taas asuu pitkin poikin maailmaa, joten jos haluaa nähdä, niin joutuu reissaamaan. Monesti onkin tehty niin, että sovitaan että mennään vaikka johonkin samaan lomakohteeseen.

Koska me ei käydä sukulaisissa Suomessa eikä meillä ole mökkejä, niin me käydään varsinkin kesälomalla ulkomailla. Tänä vuonna Kreetalla ja miehen sisko tuli perheineen sinne kanssa.

Tämä elämä on meidän lapsille aika normaalia. Välillä kuitenkn hinkuvat sitä kesämökkiä. On mietittykin, mutta on ne kyllä kalliita. Ja jos halutaan nähdä miesten sukulaisia, niin joskus pitää reissata.

Minulle ja lapsilleni loma, jossa mennään koko ajan paikasta toiseen suunnitellusti ei ole loma. Loma on sitä, että saa ottaa rennosti. Se, ei tarkoita löhöilyä, vaikka voi olla sitäkin. Käytiin joka päivä rannalla, lapset oli muutaman yön isovanhempien mökillä. Kaksi pientä reissua tehtiin niin, että oltiin yötä poissa. Elokuvissa käytiin useaan otteeseen ja kylpylässä käytiin sadepäivänä. Fiiliksen ja sään ja omien voimien mukaan. Ai niin ja ratsastettiin, mitä nyt tehdään muutenkin.

Oltiin kaikki tosi väsyneitä toukokuussa, mutta nyt on kerätty voimia. Oltu tosi paljon ulkona, tehty pitkiä koiralenkkejä. Mutta meidän tekemiset ei ole varsinaista suunniteltua ja organisoitua "tekemistä", vaan sellaista löysäilystä nousevaa :)

Jostain vastauksista tulee mieleen, että minkä vuoksi ja kenelle lomailua "suoritetaan"? Tärkeintä kai on, että lomalla saa kerättyä voimia ja että kaikkia perheenjäseniä kuunneellaan.

Usein sellaiset tavaroiden ostelut ja rahan törsäämiset on vanhempien hyvittelyä lapsiaan kohtaan. Paremmin tienaavilla on usein sellainen työ, että se vie enemmän aikaa kuin pienempipalkkainen homma jolloin jää lapsille vähemmän aikaa, lisäksi rahalla saa ja hevosella pääsee, eli voi maksaa vaikka mummolle ja lapsille ulkomaanmatkan että pääsee vanhemmat jonnekkin toiseen paikkaan ulkomaille ilma lapsia. Eli SAATTAA olla perheen yhteistä aikaa sitten kuitenkin vähemmän.

Lapselle ei takuulla jää mieleen ne  kalliit jutut mitä on lapsuudessa saanut, vaan perheen kanssa yhdessä vietetyt mukavat hetket. Minusta kuulostaa sähköttömässä mökissä viikon oleminen mukavammalta lasten kanssa olemiselta, kuin matka new yorkkiin shoppailemaan.

Kannattaa elää sitä omaa elämää miettimättä muiden elämää, hulppeat ulkoiset puitteet ei välttämättä tarkoita sitä, että muuten elämä olisi niin ihanteellista. Minäkin olen elänyt lapsuuteni varakkaassa kodissa ja oli niin onneton lapsuus kuin olla ja voi, en saanut tarpeeksi rakkautta ja vanhempien huomiota ja aikaa. Isä oli pitkään töissä ja halusi nukkua sohvalla kun tuli kotiin ja lasten piti olla silloin hiljaa, usein työmatkoilla jne. Matkusteltiin jonkin verran, mutta sielläkin oli vanhemmat enemmän tai vähemmän stressissä ja sysäsi kaiken lasten niskoille ja syyksi kun ei kaikki sujunutkaan oppikirjan mukaan. Oli se elämä vanhemmilla yhtä suorittamista ja ulkokuoren kiillottamista samalla kun sisäpuolella voi koko perhe huonosti, kaikilla perheenjäsenillä myöhemmällä iällä jokin mt-ongelma, masennusta varsinkin.

Raha ei tuo onnea.

En kyllä itse muista alakouluikäisenä olleeni mitenkään surullinen tai kade tai muuten kokenut itseäni muita huonommaksi kesien jälkeen kun niitä kesälomatekemisiä käytiin läpi jos nyt itse oli ollut jossakin mummolassa kun muut euroopassa tai jotain muuta muka hienoa ja erikoista. Ei sitä lapset niin ajattele jos ei aikuiset opeta.

Nyt taitaa vaan alkaa myös kesälömien kilpavarustelu kun synttärit on jo mahdottomat juhlia. Materialismin paska maailma, ihmisillä ei enää ole aivoja.

Minä luulin, että AP kuuli jatkuvaa kiroilua tms.