Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Mitä mieltä ho'oponopono-menetelmästä tai vastaavista? Saako niillä oikeasti muutettua elämäänsä

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä ho'oponopono-menetelmästä tai vastaavista? Saako niillä oikeasti muutettua elämäänsä

Minulla on kokemusta ho'oponoponosta muutaman vuoden takaa, kun usko dualismiin ja asioiden "epäoikeudenmukaisuuteen" oli vielä vahva. Harjoitin sitä säännöllisesti etenkin vaikeiden ihmissuhteiden kanssa, ja kyllä ainakin oma elämäni on muuttunut kovasti harmonisempaan suuntaan. Tähän tosin ovat varmasti vaikuttaneet muutkin asiat, kuten oman ajattelun muuttuminen yleisesti vähemmän tuomitsevaan ja enemmän hyväksyvään suuntaan. Nykyisin en enää tunne tarvetta millekään tietyille menetelmille, mutta kyllä niistä voi olla jossain kehityksen vaiheessa hyötyä varsinkin, jos menetelmä tuntuu itselle sopivalta. Kokeilemallahan se selviää! :)

KM, miten ei-valastunut sitten kuolee tai kokee kuollessaan? Tajuaako tavis kuolevansa vai tuleeko siitä vaan tajuttomuutta vastaava tila ja sitten taas uusi kierros? Miten voi välttää sen ettei imeydy taas uuteen inkarnaatioon, vai voiko sitä enää siinä vaiheessa välttää? Olen saanut itse jo riittävästi maailmasta ja pahin pelkoni on joutua syntymään vielä uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

KM, miten ei-valastunut sitten kuolee tai kokee kuollessaan? Tajuaako tavis kuolevansa vai tuleeko siitä vaan tajuttomuutta vastaava tila ja sitten taas uusi kierros? Miten voi välttää sen ettei imeydy taas uuteen inkarnaatioon, vai voiko sitä enää siinä vaiheessa välttää? Olen saanut itse jo riittävästi maailmasta ja pahin pelkoni on joutua syntymään vielä uudelleen. 

Mitä se haittaa jos et muista edellisestä kerrasta mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KM, miten ei-valastunut sitten kuolee tai kokee kuollessaan? Tajuaako tavis kuolevansa vai tuleeko siitä vaan tajuttomuutta vastaava tila ja sitten taas uusi kierros? Miten voi välttää sen ettei imeydy taas uuteen inkarnaatioon, vai voiko sitä enää siinä vaiheessa välttää? Olen saanut itse jo riittävästi maailmasta ja pahin pelkoni on joutua syntymään vielä uudelleen. 

Mitä se haittaa jos et muista edellisestä kerrasta mitään?

Ei se ole muistamiskysymys, olen yksinkertaisesti jo niin väsynyt jopa hengittämiseenkin. Tää on nähty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KM, miten ei-valastunut sitten kuolee tai kokee kuollessaan? Tajuaako tavis kuolevansa vai tuleeko siitä vaan tajuttomuutta vastaava tila ja sitten taas uusi kierros? Miten voi välttää sen ettei imeydy taas uuteen inkarnaatioon, vai voiko sitä enää siinä vaiheessa välttää? Olen saanut itse jo riittävästi maailmasta ja pahin pelkoni on joutua syntymään vielä uudelleen. 

Mitä se haittaa jos et muista edellisestä kerrasta mitään?

Ei se ole muistamiskysymys, olen yksinkertaisesti jo niin väsynyt jopa hengittämiseenkin. Tää on nähty. 

Vierailija kirjoitti:

KM, miten ei-valastunut sitten kuolee tai kokee kuollessaan? Tajuaako tavis kuolevansa vai tuleeko siitä vaan tajuttomuutta vastaava tila ja sitten taas uusi kierros? Miten voi välttää sen ettei imeydy taas uuteen inkarnaatioon, vai voiko sitä enää siinä vaiheessa välttää? Olen saanut itse jo riittävästi maailmasta ja pahin pelkoni on joutua syntymään vielä uudelleen. 

Valaistunut ei koe muuta kuin sen että saa riisua yltään "roolipuvun", jota ei enää halua kantaa.  Niin kauan kuin on kiinni kehosamaistumisessa kuolevana, kokee toki fyysisiä kipuja siinä missä muutkin mutta ne eivät haittaa, ne ovat pintakerrosta. Se on kuin olisi toukka joka on kuoriutumassa perhoseksi: prosessi ei välttämättä ole miellyttävä mutta lopputulos on sen arvoinen. Valaistunut tietää mistä on kyse eikä pelkää. Hän tietää valinneensa tai hyväksyneensä itse kehosamaistumisesta luopumisen ja valitsevansa täysin tietoisena senkin mitä tekee katkaistuaan samaistumisensa täysin.

Tavis tajuaa ennemmin tai myöhemmin kuolleensa. Kaikki eivät tajua sitä heti, vaan saattavat yrittää esim. kommunikoida havaitsemiensa ihmisten kanssa ja saada näitä huomaamaan itsensä. Jotkut myös aktiivisesti kieltäytyvät uskomasta kuolleensa (vaikka sen jollain tasolla tietävätkin) ja haluavat pitää kiinni tästä olemisen tasosta, pysyä täällä vaikkakin sitten ilman lihallista ruumista. Mutta käytännössä loputtomiin täällä ei voi pysyä. 

Inkarnaatioiden kierteestä pääsee oikeastaan eroon vain kohtaamalla Itsensä, Sielunsa, jonkin elämän aikana. Sillä todellisuudessa se "taviksenkin" inkarnaation valitsija on hän itse, hänen Sielunsa, mutta koska hän ihmisenä ei tunne sieluaan vaan samaistuu ihmisolemukseensa, hän kokee että hänet raahataan jonnekin minne hän ei halua. Tosiasiassa hänen perimmäinen olemuksensa valitsee kokemuksen sen mukaan mitä kaipaa, mitä haluaa tutkia, tai missä kohdin kasvaa. Kovin haastavan inkarnaation jälkeen muuten usein Sielu valitsee sellaisen joka on paljon helpompi, levollisempi. Ei välttämättä niin henkistä kasvua edistävä, mutta joka tapauksessa tarpeen että sitten joskus muulloin jaksaa taas kilvoitella. Meillä on ikuisuus aikaa, ei haittaa vaikka välillä vaan rentoutuisi jokusen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KM, miten ei-valastunut sitten kuolee tai kokee kuollessaan? Tajuaako tavis kuolevansa vai tuleeko siitä vaan tajuttomuutta vastaava tila ja sitten taas uusi kierros? Miten voi välttää sen ettei imeydy taas uuteen inkarnaatioon, vai voiko sitä enää siinä vaiheessa välttää? Olen saanut itse jo riittävästi maailmasta ja pahin pelkoni on joutua syntymään vielä uudelleen. 

Mitä se haittaa jos et muista edellisestä kerrasta mitään?

Ei se ole muistamiskysymys, olen yksinkertaisesti jo niin väsynyt jopa hengittämiseenkin. Tää on nähty. 

Sellaista se usein on, inhimillisen tason olemassaolo. Yleensä vaikeina hetkinä ei ainakaan kannata itseään lisää masentaa miettimällä vielä kuolemanjälkeisiäkin, vaan elää niin pienessä hetkessä kuin pystyy. Tuskaa kaikesta muistetusta historiasta kuviteltuun loppuelämään ja inkarnaatioihinkin ihmisen ihmisolemus ei välttämättä kestä, mutta yhden pienen hetken tuskanaiheet yleensä kyllä. Mutta sekin on opettelua vaativa taito että saa estettyä mielensä harhailun menneeseen ja tulevaan.

Inkarnaatiossa askarruttaa se, että mikä luetaan helpoksi elämäksi ja mikä on karman velkojen maksua....elän vakaassa yhteiskunnassa, on työ, ruoka jne. Silti olo on irrallinen ja yksinäinen. Eli onko elämäni nyt hengähdystauko (vaikka se tuntuu usein raskaalta) ja seuraavaksi odottaa kauhujen täyttämä elämä jossain kehitysmaassa.

Ja vielä suojelusenkeleistä: onko pahoillakin ihmisillä sellaiset ja ne sitten mahdollistavat että mieleltään sairas saa tehdä pahaa muille?

Jos on itse jo tällä tiellä, vaikkei lähelläkään valaistumista, niin voiko edes olla läheinen ihmisen kanssa joka on täysin kiinnittynyt tähän harhaan?

Vierailija kirjoitti:

Inkarnaatiossa askarruttaa se, että mikä luetaan helpoksi elämäksi ja mikä on karman velkojen maksua....elän vakaassa yhteiskunnassa, on työ, ruoka jne. Silti olo on irrallinen ja yksinäinen. Eli onko elämäni nyt hengähdystauko (vaikka se tuntuu usein raskaalta) ja seuraavaksi odottaa kauhujen täyttämä elämä jossain kehitysmaassa.

Se ei ole niinkään velkojen maksua siinä mielessä, että jokin ylempi olento, olipa se  Jumala tai oma Sielu, määräisi rangaistuksia pahoista ajatuksista ja teoista, vaan enemmänkin sitä että tietty tietoisuudentila tuottaa tietynlaisen eksternalisoidun todellisuuden (illuusion). 

Haastavuuden määrää sisäinen kokemus, joka ei aina edes korreloi juurikaan ulkoisten olojen kanssa. On kehitysmaissa eläviä ihmisiä, joilla ei ole varmuutta omasta tai lastensa huomisesta ruoasta, mutta jotka silti ovat pääosin ihan tyytyväisiä ihmisiä ja osaavat nauttia elämän pienistä iloista. Toisessa ääripäässä on länsimaisia kauniita, nuoria ja varakkaita ihmisiä joiden sisäinen tuska johtaa jopa itsetuhoisuuteen. 

Aika usein sielut jotka haluavat edetä sisäisellä tiellä ja valita haastavamman elämän, muuten valitsevat vakaan yhteiskunnan inkarnaatioonsa. Näin kaikki energia ei mene ulkoisessa elämässä henkiinjäämiseen ja arkeen, vaan on mahdollista tutkia mielen ja todellisuuden suhdetta, mieltä yleensä, hengellisyyttä. Sekin on aika tavallista että jos tuskan syy on jonkinlainen henkinen kasvu joka murtaa luonnollista inhimillisyyttä, sisäinen tuska voi helpottaa kun tulee ulkoisia vastoinkäymisiä, mutta sitten kun kaikki olisi taas hyvin, prosessi palaa ja tulee ahdistusta, merkityksettömyyden tunnetta jne.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä suojelusenkeleistä: onko pahoillakin ihmisillä sellaiset ja ne sitten mahdollistavat että mieleltään sairas saa tehdä pahaa muille?

Minun on vaikea vastata tähän, koska en pidä sitä todellisuutta jonka ihmiset näkevät, Todellisuutena. Todellisuudessa ei ole mitään eikä ketään pahaa. 

Toki tiedän senkin että suurimmalle osalle ihmisiä luonnollisten (ei hengellisten) aistien näyttämä todellisuus on ainoa tunnettu todellisuus. Se on ihmisten itsensä luoma illuusio, ja heijastus ihmiskunnan tietoisuuden tilasta. Se tietoisuuden tila on dualistinen, hyvään ja pahaan jakautunut, Jumalaan ja Perkeleeseen, hengelliseen ja maalliseen, enkeleihin ja demoneihin, ja niinpä koettu illuusiokin sisältää niin koskettavaa hyvyyttä kuin mitä iljettävintä pahuutta, niin kauneutta kuin rumuuttakin. 

Sellaiseen klassiseen suojelusenkeliajatteluun en usko. Pääosin illuusioissa elävän ihmisen suojelusenkeli on hänen oma Sielunsa, joka ajoittain pääsee inhimillisyyden kerrosten läpi antamaan jonkun intuition, minne suuntaan mennä ja minne ei. On toki myös olemassa muunlaisia tietoisuuksia jotka auttavat ihmisiä heidän tiellään, mutta se ei mene niin että jokaista kohti olisi yksi palveleva henki.

Vierailija kirjoitti:

Jos on itse jo tällä tiellä, vaikkei lähelläkään valaistumista, niin voiko edes olla läheinen ihmisen kanssa joka on täysin kiinnittynyt tähän harhaan?

Voi olla. Jeesuskin oli tunnettu syntisten ystävänä, kaikenlaisten kovin ei-henkisten tavisten ystävänä jotka tulivat hänen kokouksiinsakin lähinnä saadakseen parantumisihmeitä ja leipää, eivätkä ollenkaan ymmärtäneet hänen puheitaan taivasten valtakunnasta.

Valaistumaton ei todennäköisesti ymmärrä valaistunutta, tai ei ymmärtäisi jos tämä avaisi sisäisen maailmansa sanoin hänen eteensä. Mutta valaistunut on itse ollut ennen valaistumaton ihminen ja hän tietää miten ihmiset ajattelevat ja näkevät maailman. Hän pystyy kyllä kommunikoimaan valaistumattomien tasolta, tuntemaan empatiaakin heitä kohtaan. Eikä valaistuneella oikeastaan kovin paljon muuta tehtävää olekaan valaistumisensa jälkeen kuin olla valona niille jotka valoa kaipaavat mutta eivät ole vielä löytäneet. Se ei onnistu jos vetäytyy pois "maallisten" ihmisten yhteydestä.

Tuohon valaistuneen ja valaistumattoman läheisyyteen sen verran, että moni kuitenkin kokisi jatkuvan elämän esim. parisuhteessa valaistumattoman kanssa vaikeaksi, koska niin suuri osa sisäisyydestä jäisi jakamatta. Aika usein käy niin, että valaistumattoman tietoisuuden taso kohoaa kun toinen pariskunnasta valaistuu, mutta joskus niinkin, että ihmiset kasvavat erilleen silti, vaikka valaistunut ei edes kertoisi toiselle kokemuksestaan josta tietää että toinen vain pilkkaisi ja pitäisi hölynpölynä. 

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on itse jo tällä tiellä, vaikkei lähelläkään valaistumista, niin voiko edes olla läheinen ihmisen kanssa joka on täysin kiinnittynyt tähän harhaan?

Voi olla. Jeesuskin oli tunnettu syntisten ystävänä, kaikenlaisten kovin ei-henkisten tavisten ystävänä jotka tulivat hänen kokouksiinsakin lähinnä saadakseen parantumisihmeitä ja leipää, eivätkä ollenkaan ymmärtäneet hänen puheitaan taivasten valtakunnasta.

Valaistumaton ei todennäköisesti ymmärrä valaistunutta, tai ei ymmärtäisi jos tämä avaisi sisäisen maailmansa sanoin hänen eteensä. Mutta valaistunut on itse ollut ennen valaistumaton ihminen ja hän tietää miten ihmiset ajattelevat ja näkevät maailman. Hän pystyy kyllä kommunikoimaan valaistumattomien tasolta, tuntemaan empatiaakin heitä kohtaan. Eikä valaistuneella oikeastaan kovin paljon muuta tehtävää olekaan valaistumisensa jälkeen kuin olla valona niille jotka valoa kaipaavat mutta eivät ole vielä löytäneet. Se ei onnistu jos vetäytyy pois "maallisten" ihmisten yhteydestä.

Niin siis ollaanhan mekin täällä VAUVALLA.

Dualismista voisin jakaa teille oivallukseni. Mieleeni tuli eräänä päivänä kolme apinaa: tiedätte varmaan ne, jotka eivät näe pahaa, kuule pahaa tai puhu pahaa? Kolmen viisaan apinan merkitys meille on jotain sellaista, että pahasta pitää puhua ja se täytyy tuoda ilmi. Että vastustetaan vaikenemisen kulttuuria ja tuodaan epäkohdat esille. Että kasvojen kääntäminen pahuudelta olisi väärin. Hyvä ja moraalisesti oikea opetus tietenkin, mutta alunperin mm. buddhalaisessa kulttuurissa kolme viisasta apinaa ovat merkinneet muistutusta siitä, että pahassa ei pidä liiaksi velloa. Tässä tuntuu kiteytyvän jotain merkittävää länsimaisesta dualistisesta maailmankatsomuksesta.

Mystikko, voisitko rukoilla puolestani?

Kristitty mystikko: haluaisin kuulla ajatuksesi siitä, missä minä oikein olen.

Kun riisun tietoiset ajatukseni, puheeni, toiveeni, tavoitteeni muistoni. Menneisyyden, tulevaisuuden, kehoni. Päivänpolitiikan, ympäristöongelmat, ihmiskunnan historian. Taloustilanteen, tilini saldon, autoni, perheeni, koulutukseni työni. Kaiken draaman, mitä on meneillään - ei ihmissuhdedraama sinänsä, vaan kaikki se mitä ihmisen elämä ja koko maailmamme nyt yleensä on.

Kun riisun nämä pois, jäljelle ei jää mitään. Mutta juuri tuossa ei-missään on kaikki, mitä on. Ja kun tuon ei-minkään-ja-kaiken-mikä-on oivaltaa, ei halua enää kiinnittyä takaisin illuusioon.

Olen odottanut pitkään, että valaistuisin ja todellisuus alkaisi näyttää toisenlaiselta. Samalla tavalla kuin vaikka Eckhart Tolle kertoo kirjassaan: että vietti monta päivää katsellen maailman ihmeitä. Mutta eihän maailma tule muuttumaan yhtään miksikään. Minun silmäni ovat muuttuneet, näin kuvaannollisesti ilmaistuna.

On jotenkin hauskaa, että viimeksi tänne kirjoittaessani päätin, että keskityn maallisiin asioihin ja luomaan elämääni hyvää. Mutta siitä hetkestä eteenpäin elämä on pakottanut minut hiljentymään, olemaan yksin, kohtaamaan sen mitä jää jäljelle, kun kaiken ihmismieleni luoman draaman riisuu pois. En ole halunnut sitä vaan olen pelännyt ja paennut sitä. Kipeiden hetkien jälkeen olen nyt tässä. Olen yli vuoden kamppaillut illuusion ja todellisen välillä mutta nyt olen tässä.

Vierailija kirjoitti:

Mystikko, voisitko rukoilla puolestani?

Rukoilin puolestasi :)