Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitit: "Minä en johda tätä prosessia, näen vain, kuinka se avautuu."

Kuka on tämä Minä, joka ei johda, joka vain näkee... <3

Näistä kokemuksista on melko haastavaa kirjoittaa selkeästi ja ymmärrettävästi, ainakin minulle. Puheessa kun joutuu käyttämään vertauksia, kuten "matka" tai "polku", vaikka periaatteessa tietää jo olevansa perillä. Samoin "minä" jakautuu tekstissä kahdeksi, vaikka kyse on lähinnä syvyysasteista. Jotain tuntuu aina katoavan kokemuksen kääntämisessä sanalliseen muotoon. Yritän siis sanoa, että syvempi minä on aina perillä, pinnallisempi minä kokee matkan.

Tarkemmin sanottuna arjessa toimiva, rajoittuneempi tietoisuus havaitsee heräämisprosessin oman kapasiteettinsa mukaisessa mitassa, muttei pysty sanelemaan ehtoja syvemmälle tietoisuudelle siitä, miten heräämisen tulisi tapahtua, vaan syvempi tietoisuus valmistelee ja herättelee pinnallisempaa tietoisuutta, se johtaa siis prosessia. Silti kyse on yhdestä ja samasta tietoisuudesta, vain sen eri syvyyksistä. Näin sen ainakin itse koen. Huh - tiedä sitten, selvensikö tämä vai sekoittiko vain lisää :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitit: "Minä en johda tätä prosessia, näen vain, kuinka se avautuu."

Kuka on tämä Minä, joka ei johda, joka vain näkee... <3

Näistä kokemuksista on melko haastavaa kirjoittaa selkeästi ja ymmärrettävästi, ainakin minulle. Puheessa kun joutuu käyttämään vertauksia, kuten "matka" tai "polku", vaikka periaatteessa tietää jo olevansa perillä. Samoin "minä" jakautuu tekstissä kahdeksi, vaikka kyse on lähinnä syvyysasteista. Jotain tuntuu aina katoavan kokemuksen kääntämisessä sanalliseen muotoon. Yritän siis sanoa, että syvempi minä on aina perillä, pinnallisempi minä kokee matkan.

Tarkemmin sanottuna arjessa toimiva, rajoittuneempi tietoisuus havaitsee heräämisprosessin oman kapasiteettinsa mukaisessa mitassa, muttei pysty sanelemaan ehtoja syvemmälle tietoisuudelle siitä, miten heräämisen tulisi tapahtua, vaan syvempi tietoisuus valmistelee ja herättelee pinnallisempaa tietoisuutta, se johtaa siis prosessia. Silti kyse on yhdestä ja samasta tietoisuudesta, vain sen eri syvyyksistä. Näin sen ainakin itse koen. Huh - tiedä sitten, selvensikö tämä vai sekoittiko vain lisää :D

Kiitos, mielestäni kirjoitat tosi hyvin ja ymmärrettävästi. :)

Jostain joskus luin, että yhdellä sieluyksilöitymällä voisi olla jopa satoja erillisiä ihmisolemuksia elämässä eri paikoissa erilaista elämää. Ajallisuudesta katsoen eri aikoinakin.

Onko mahdollista? Luulin, että yksi sielu on vain yhdessä olennossa kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitit: "Minä en johda tätä prosessia, näen vain, kuinka se avautuu."

Kuka on tämä Minä, joka ei johda, joka vain näkee... <3

Näistä kokemuksista on melko haastavaa kirjoittaa selkeästi ja ymmärrettävästi, ainakin minulle. Puheessa kun joutuu käyttämään vertauksia, kuten "matka" tai "polku", vaikka periaatteessa tietää jo olevansa perillä. Samoin "minä" jakautuu tekstissä kahdeksi, vaikka kyse on lähinnä syvyysasteista. Jotain tuntuu aina katoavan kokemuksen kääntämisessä sanalliseen muotoon. Yritän siis sanoa, että syvempi minä on aina perillä, pinnallisempi minä kokee matkan.

Tarkemmin sanottuna arjessa toimiva, rajoittuneempi tietoisuus havaitsee heräämisprosessin oman kapasiteettinsa mukaisessa mitassa, muttei pysty sanelemaan ehtoja syvemmälle tietoisuudelle siitä, miten heräämisen tulisi tapahtua, vaan syvempi tietoisuus valmistelee ja herättelee pinnallisempaa tietoisuutta, se johtaa siis prosessia. Silti kyse on yhdestä ja samasta tietoisuudesta, vain sen eri syvyyksistä. Näin sen ainakin itse koen. Huh - tiedä sitten, selvensikö tämä vai sekoittiko vain lisää :D

Aloin miettiä, voisiko mitenkään kuvata tai piirtää sitä, millainen on Tietoisuus, joka ilmenee esimerkiksi ihmisolentoina. 

Tuli mieleen tuollainen piikkipallo, jossa jokainen piikki kuvittelee olevansa erillinen olento. Useimmat kokevat olevansa vain se pinnassa oleva ihmisolento (väriläntti) eikä  mitään enempää/syvempää/ydintään.

Kun valaistumispolkua kulkee, alkaa huomata olevansa muutakin kuin egomieliolento. Lopulta valaistuu eikä samaistu enää egoon ja tietää olevansa Yksi Tietoisuus, joka sisältää kaiken. Pallon entinen piikkiolento tajuaa, että hän onkin koko pallo ja kaikki nuo pallon piikit eikä vain yksi niistä.

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQmF_QnWgcZbjUhOKG…

Kuinkas ollakkaan, myös virukset ovat yhdenlaisia piikkipalloja. 

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcR8lFUMgAphP01qAeu…

Vierailija kirjoitti:

Aloin miettiä, voisiko mitenkään kuvata tai piirtää sitä, millainen on Tietoisuus, joka ilmenee esimerkiksi ihmisolentoina. 

Tuli mieleen tuollainen piikkipallo, jossa jokainen piikki kuvittelee olevansa erillinen olento. Useimmat kokevat olevansa vain se pinnassa oleva ihmisolento (väriläntti) eikä  mitään enempää/syvempää/ydintään.

Kun valaistumispolkua kulkee, alkaa huomata olevansa muutakin kuin egomieliolento. Lopulta valaistuu eikä samaistu enää egoon ja tietää olevansa Yksi Tietoisuus, joka sisältää kaiken. Pallon entinen piikkiolento tajuaa, että hän onkin koko pallo ja kaikki nuo pallon piikit eikä vain yksi niistä.

Tuohon liittyen tässä ketjussa on aiemmin mainittu vertaus merestä, jonka aaltoina yksilöt ilmenevät. Mielestäni tuo vertaus ajaa hyvin asiansa, sillä se kuvaa meren olevan koko ajan yhtä; aallot eivät ole siitä missään vaiheessa erillisiä, vaikka yksilöllisiä ovatkin. Periaatteessa siis ihan sama asia, mitä tuolla piikkipallolla haet :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin miettiä, voisiko mitenkään kuvata tai piirtää sitä, millainen on Tietoisuus, joka ilmenee esimerkiksi ihmisolentoina. 

Tuli mieleen tuollainen piikkipallo, jossa jokainen piikki kuvittelee olevansa erillinen olento. Useimmat kokevat olevansa vain se pinnassa oleva ihmisolento (väriläntti) eikä  mitään enempää/syvempää/ydintään.

Kun valaistumispolkua kulkee, alkaa huomata olevansa muutakin kuin egomieliolento. Lopulta valaistuu eikä samaistu enää egoon ja tietää olevansa Yksi Tietoisuus, joka sisältää kaiken. Pallon entinen piikkiolento tajuaa, että hän onkin koko pallo ja kaikki nuo pallon piikit eikä vain yksi niistä.

Tuohon liittyen tässä ketjussa on aiemmin mainittu vertaus merestä, jonka aaltoina yksilöt ilmenevät. Mielestäni tuo vertaus ajaa hyvin asiansa, sillä se kuvaa meren olevan koko ajan yhtä; aallot eivät ole siitä missään vaiheessa erillisiä, vaikka yksilöllisiä ovatkin. Periaatteessa siis ihan sama asia, mitä tuolla piikkipallolla haet :)

Totta, ja se meri/aallot onkin hyvä vertaus, minkä olen monesta kirjastakin lukenut. Tuossa piikkipallossa minua selkeytti se, että pystyi jotenkin näkemään selvästi ne piikit/yksilöt, jotka voivat vähitellen mennä ymmärryksessään syvemmälle kohti perimmäistä, ydintään, mikä on Tietoisuus, mutta Tietoisuus ei tietenkään oikeasti ole pallon muotoinen. :)

Meri-aalto -vertauksessa meri on se perimmäinen/ydin ja vieläpä laaja, joka siten auttaa ymmärtävään vähän paremmin Tietoisuuden äärettömyyttä, vaikka sekin on aika mahdoton tehtävä. :)

Eri asioiden ymmärtämisessa kuvat ovat hyödyllisiä tällaiselle visuaaliselle ihmiselle, jolla on näkömuisti. Minulla on ollut tapana opetella monia asioita piirtämällä tai kuvia katsomalla. Jokaiselle löytyy onneksi se oma tapa opiskella. 

Vierailija kirjoitti:

Moni luulee, että valaistumisen jälkeen voi sulautua Jumalaan eikä sen jälkeen tarvitse enää aloittaa elämän kiertokulkua uudestaan, mutta KJK3-kirjassa sanotaan Jumalan sanoneen näin: 

"Jääminen ei-minkään eli kaiken ykseyden tilaan ei ole mahdollista."

"Edes ykseyden täydellistä autuutta ei voi kokea, ellei ole jotakin, mikä on vähemmän kuin täydellinen autuus. Siksi täytyy olla olemassa jotakin, mikä on vähemmän kuin täydellinen autuus ja sitä täytyy luoda jatkuvasti."

SIIS sitä täytyy luoda jatkuvasti. Elämän kiertokulku alkaa aina uudelleen, olemme aina matkalla tietämisestä ei-tietämiseen ja taas uudelleen tietämiseen, ykseydestä erillisyyden kautta takaisin taas ykseyteen ja sitten taas uudestaan sitä samaa - loppumaton elämämän kiertokulku, kosminen kehä.

Ja minä kun luulin, että tämä joskus loppuisi.

Kovin aikaan sidottu näkemys. Aikaan, joka lopulta on pelkkä illuusio jonka ihmisenkaltaiset olennot kokee. 

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein kuulee, että terr.oristit ja itsem.rhapommitt.ajat ajattelevat pääsevänsä kuo.lemansa jälkeen paratiisiin, jossa heitä odottaa tietty määrä neitsytmorsiamia.

Moni sanoo, että Hitler pääsi taivaaseen ja ettei hel.vettiä ole edes olemassa. Jotkus sanovat, että vain kukin itse tuomitsee itsensä henkimaailmassa, kun siellä ymmärrämme, mitä pahaa tuli maan päällä tehtyä eikä siis kukaan muu tule tuomitsemaan.

Miten Mystikko nämä asiat oikeasti  menevät? Saako ihminen kuol.eman jälkeen sen kokemuksen, mitä odottaa saavansa (esim. paratiisi, morsiammet) vai sen, minkä ansaitsee vai millaisen?

Kiitos paljon mahdollisesta vastauksesta. 

Monet alkuun itse projisoivat sellaisen kokemuksen, johon elossa ollessaan uskoivat. He ikään kuin jatkavat ajan illuusiossa olemista, ja kokevat vain jatkaneensa elinajasta elämän jälkeiseen aikaan, toiseen paikkaan ja olomuotoon. Mutta ei nämä kestä koskaan kauaa, ajattomuus kyllä tekee itsensä tiettäväksi, ja kun ei ole aikaa, ei ole kuolemaa ennen olevaa tai kuoleman jälkeistä, eikä mitään sen kaltaisia kovin ajallisen oloisia kokemuksia kuin mitä ihmisten uskonnot maalailevat ajasta kuoleman jälkeen. 

Mitähän tarkoittaa tuo "...ajattomuus kyllä tekee itsensä tiettäväksi..." noin "käytännössä?

Olen lukenut kymmeniä kirjoja, joissa kerrotaan henkimaailmasta ja siitä, kuinka siellä voi luoda ja rakentaa mielensä avulla vaikka ihan samanlaisen kodin ja puutarhan kuin mitä on ollut tässäkin elämässä. Ja että siellä voi vaikka harrastaa niitä asioita, esim. tanssia, tennnistä tai mitä vaan. Eikö nuo tiedot pidäkään paikkaansa?

Meedio sanoi, että kuollut poikani rakentelee henkimaailmassa moottoripyörää. He huojensi mieltäni, mutta eikö sekään ole totta? 

Ajattomuus tekee itsensä tiettäväksi tarkoittaa sitä, ettei sielut loputtomiin elä ikään kuin olisivat edelleen ajassa ja ajan ja paikan maailmassa, vaikka olisivat siirtyneet "ajasta iäisyyteen". Kaikki tulevat näkemään totuuden. Se olisi oikeastaan aika surullinen osa jäädä ikuisiksi ajoiksi sellaiseksi mikä oli ihmisenä, ja jatkaa samoja toimintoja ikuisesti. Se alkaisi ihmisenkaltaista olentoa aika äkkiä kyllästyttääkin. Useimpia jo joissain kymmenissä vuosissa, kaikkia sadoissa. Siksi tulee toisia rajoittuneen olemassaolon unia, ellei vielä ole valmis palaamaan kokonaan tietoisesti Ykseyteen ja ajan tuolle puolen.

Vierailija kirjoitti:

Muistanko oikein, että Mystikko kertoi joskus, että ihminen voi parantua esim. energiahoidolla, jos uskoo siihen, että paranee?

Entä siinä tapauksessa, kun koiran syöpäkasvaimet häviävät kaukona tehdyllä energiahoidolla, niin miten siinä paraneminen selittyy? Uskomisesta paranemiseen ei liene kyse.

On siinä siltikin kyse uskomisesta - paranemisen havaitsijan uskomuksesta. Se eläin itse tosiolemuksessaan, kuten ihminenkin, on jotain muuta kuin kuolevainen aineellinen olento jossa on "vikaa" joka täytyy parantaa. Ei ole mitään muutettavaa, paitsi näkeminen. Taivasten valtakunta on tämä paikka nähtynä ilman harhoja ja illuusioita. 

Yleensä helpoimpia parantamismielessä ovat juuri esim. kasvit, eläimet ja pienet lapset, joilla ei ole asiassa omaa tahtoa mihinkään suuntaan, ne vain ovat ja elävät hetkessä. Tämä tekee niiden kokemuksesta tosin pitkälti alisteisen ihmisten enemmistön ajattelulle - siksi sanotaan että ihmisten herääminen luo uudet taivaat ja uudet maat, eikä vain niin että kaikki muu on ennallaan mutta ihminen pääsi ongelmistaan. Kun ihmisen näkeminen muuttuu, tämän ihmisten tietoisuuden pitkälle luoman illuusion kaikki osat muuttuu. Luonto ja eläimetkin ovat silloin jotain muuta kuin minä erillisyyden harhassa olevien ihmisten tietoisuus ne näki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin vähän epätarkasti, sillä itsekin ajattelen, ettei ole erillistä Jumalaa, mutta lähinnä tuota kirjoittaessani ajattelin sitä, kuinka meitä kehoitetaan rukoilemaan Jumalaa, ja kuinka Spirakin sanoi, että Jumala on viaton. Metin, miksi hän sanoo niin, kun Jumalaa ei kerran ole.

Olen katsellut aika paljon Spiran videoita, mutta hän ei ole minulle sopiva "opettaja".

Se, että erillistä Jumalaa ei ole, ei tarkoita, että Jumalaa ei ole. Kyse on siitä, että Jumala on yhtä aikaa rukoilija, rukous ja rukouksen kohde. Näin ollen koettu erillisyys rukoilijan ja rukoiltavan välillä on illuusio.

Kuka kehottaa rukoilemaan? Liittyisikö uskontoihin, joissa Jumala nimenomaan nähdään itsestä erillisenä hahmona, jota syntisen on rukoiltava pelastuakseen? Tuohan vain synnyttää välimatkan tilanteeseen, jossa sitä ei koskaan ole ollutkaan. Kyse voi toisaalta olla myös henkisen näkökyvyn tasosta; henkistä polkuaan aloitteleva kokee, että on jotain enemmän, jotain suurempaa, johon hän haluaa yhteyden. Tämä voima nähdään alkuun itsen ulkopuolisena, erillisenä Jumalana. Myöhemmin etsijä sitten löytääkin itsestään sen, mitä lähti alun perin jostain ulkopuolelta etsimään. Näin ollen opetuksiakin on eritasoisia, osa sopii polkuaan aloittavien suuntaviitoiksi (kuten ehkä joillekin se rukoilu), osa aukenee vasta myöhemmin.

On totta, etteivät kaikkien opettajien opit sovi kaikille - siinäkin tapauksessa, että niissä yleensä puhutaan samoista asioista, mutta vain hieman eri tavoin :) Itsellekin joidenkin opettajien anti on avautunut vasta oman ymmärryksen syventymisen mukaan. 

Niin, se tarkoittaa sitä, että Jumala on Kaikki-mitä-on. Joka ihmisten näkökulmasta voi näyttää ihan samalta kuin että Jumalaa ei olisi, koska ihminen on tottunut hahmottamaan asioita niiden rajojen ja objektiuden kautta. Ilman ominaisuuksia joita voisi tarkastella aisteillla ja laittaa päälle nimilapun, että mikä tuo objekti on, asia ei ole luonnollisen ihmismielen mielestä mitään. Jumalaa ei ole (Jumala ei siis ole erillinen olemassaoleva objekti), Jumala on oleminen.

Tosiaan opetuksia on eri tasoisia. Raamatussa siitä käytettiin vertausta maidosta hengellisesti lapsille ja lihasta kasvaneille. Varhaisessa vaiheessa olevat ei hyödy edistyneempien opetuksesta eikä edistyneemmät "alkeista". Siksi on olemassa kaikenlaisia opettajia, kaikenlaisia polkuja jotka on ihmisille hyödyllisiä heidän eri vaiheissaan. Esimerkiksi minä tarvitsin kyllä perinteisen uskonnollisuuden tiekseni alkuvaiheessa, ja monenlaista muuta henkistä etsintää, en olisi hyötynyt siitä mitään jos joku olisi tullut suoraan kertomaan absoluuttisen ei-dualistisen totuuden. En olisi pitänyt sitä totuutena vaan omituisena höpötyksenä joka ei kiinnosta ollenkaan eikä vaikuta käytännölliseltä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tosi mielenkiintoinen juttu, mitä kirjoitit:  (Boldaan sen, mikä kolahti eniten)

"Kyse voi toisaalta olla myös henkisen näkökyvyn tasosta; henkistä polkuaan aloitteleva kokee, että on jotain enemmän, jotain suurempaa, johon hän haluaa yhteyden. Tämä voima nähdään alkuun itsen ulkopuolisena, erillisenä Jumalana. Myöhemmin etsijä sitten löytääkin itsestään sen, mitä lähti alun perin jostain ulkopuolelta etsimään."

Kovasti mietityttää, miten se käännös tapahtuu, että löytääkin itsestään Jumalan, tajuaa olevansa itse se Jumala, mitä on etsinyt. Ja miten sen Jumalana olemisen kokee. Mielenkiintoista. Järkeilemällähän Jumalaa ei voi löytää - harmi, sillä se olisi ehkä helpompi tie.

Se on itse asiassa uskomattoman helppoa ja luonnollista. Itse asiassa jokainen tuntee sen koko ajan, mutta ei vaan tiedosta sen tosiolemusta, koska se on liian tuttua, ja toisaalta koska itse tietoisuuden sijasta kaikki kiinnittävät huomiota tietoisuuden kohteisiin.

Ongelma on, että dualismi on niin syvässä, että edelleen jos sanotaan "löydä Jumala itsestäsi", ihmiset olettavat että sieltä jostain mielen tai havaintokentän syvyyksistä löytyy jonkin sortin persoona tai objekti, jonka kohtaamisen ajatellaan olevan suuri kokemus, ehkä jopa suurin mitä voi olla. Että menet rukoukseen tai meditaatioon ja koet jonkun kokemuksen, ehkä joku jumala sanoo sinulle että hän on ja rakastaa sinua, ehkä koet vaan valtavan hengen läsnäolon tai voit puhua jollekin sisälläsi. Odotat siis erityiskokemusta. 

Mutta valaistuminen ei ole sellaista. Jumala, sinun ikuinen olemuksesi, on läsnä nyt kun luet tätä. Se on ollut läsnä koko elämäsi, ja se on aivan arkinen. Tiedät olevasi tietoinen, se on itsestään selvää sinulle. Jos joku kysyy oletko tietoinen niin vastaus on: "joo, toki olen tajuissani, tiedostan moniakin asioita: ajatuksia, tunteita, kehoni, aistimuksia, olen hereillä ja tietoinen". Mutta kuka tai mikä on se, joka on tietonen kaikista muuttuvista tietoisuuden kohteista joita tulee ja menee? Sanot sitä minäksi, kuten ihmisillä on tapana. Se on sinulle itsestää selvää ja siksi se ei vaikuta kiinnostavalta. Kiinnostavampia on kaikki vaihtuvat kuvat, kaikki ajatukset ja tunteet ja kivut ja nautinnot, kaikki maisemat ja äänet. Harva kysyy ja katsoo, kuka on se "minä" joka tiedostaa ne kaikki, ja jaksaa katsoa tätä "tyhjyyttä", tietoisuuden tilaa jossa aistimukset ilmenee, niin kauan että tajuaa sen todelliisen olemuksen.  Sanoa vaikka tunteen tullessa että niin niin, en minä nyt ole ensisijaisesti kiinnostunut sinusta, ohimenevästä kohteesta, vaan siitä joka sinut tällä hetkellä tiedostaa. Että onko sillä tunteita ja vaihtuvia ajatuksia, kipuja tai vanhenemista tai rajoja? Valaistumisessa lopputulos on kokemusperäinen tieto siitä, että ei ole, ja Minä olen se, ja se on Jumala.

Vierailija kirjoitti:

Jostain joskus luin, että yhdellä sieluyksilöitymällä voisi olla jopa satoja erillisiä ihmisolemuksia elämässä eri paikoissa erilaista elämää. Ajallisuudesta katsoen eri aikoinakin.

Onko mahdollista? Luulin, että yksi sielu on vain yhdessä olennossa kerrallaan.

Koska aika on illuusio, on lähempänä perimmäistä totuutta sanoa kaiken olemassa yhtä aikaa, rinnakkain, kuin perinteisesti nähden peräkkäin lineaarisessa tai syklisessä ajassa. Mutta sekin on rajoittunut ilmaisu, koska "yhtä aikaa" on edelleen ajassa. 

Nämä on kysymyksiä, joihin ei kannata juuttua kovasti henkisellä tiellään. Pitkään aikaan et voi tietää; luet ja kuulet erilaisia kuvauksia jotka kaikki on vain viittauksia ja vertauksia etkä voi tietää onko mikään niistä totta, onko joku yksi totta vai onko ne kaikki sama asia eri näkökulmasta ja viitekehyksestä katsottuna. Sitten kun kokemusperäisesti tiedät, et enää ole järin kiinnostunut yrittämään tunkea elävää totuutta rajoittuneen ja aikaan sidotun ihmiskielen raameihin, lähinnä katsot sitä rajoittuneista näkökulmista ja puet sitä sanoiksi vain, jos se on jollekin toiselle hyödyksi heidän tiellään. Itse et sitä kaipaa tai tarvitse.

Kiitos Mystikko! <3

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistanko oikein, että Mystikko kertoi joskus, että ihminen voi parantua esim. energiahoidolla, jos uskoo siihen, että paranee?

Entä siinä tapauksessa, kun koiran syöpäkasvaimet häviävät kaukona tehdyllä energiahoidolla, niin miten siinä paraneminen selittyy? Uskomisesta paranemiseen ei liene kyse.

On siinä siltikin kyse uskomisesta - paranemisen havaitsijan uskomuksesta. Se eläin itse tosiolemuksessaan, kuten ihminenkin, on jotain muuta kuin kuolevainen aineellinen olento jossa on "vikaa" joka täytyy parantaa. Ei ole mitään muutettavaa, paitsi näkeminen. Taivasten valtakunta on tämä paikka nähtynä ilman harhoja ja illuusioita. 

Yleensä helpoimpia parantamismielessä ovat juuri esim. kasvit, eläimet ja pienet lapset, joilla ei ole asiassa omaa tahtoa mihinkään suuntaan, ne vain ovat ja elävät hetkessä. Tämä tekee niiden kokemuksesta tosin pitkälti alisteisen ihmisten enemmistön ajattelulle - siksi sanotaan että ihmisten herääminen luo uudet taivaat ja uudet maat, eikä vain niin että kaikki muu on ennallaan mutta ihminen pääsi ongelmistaan. Kun ihmisen näkeminen muuttuu, tämän ihmisten tietoisuuden pitkälle luoman illuusion kaikki osat muuttuu. Luonto ja eläimetkin ovat silloin jotain muuta kuin minä erillisyyden harhassa olevien ihmisten tietoisuus ne näki.

Kiitos vastauksesta.

Tarkoititko, että paranemisen havaitsija olisi koiran omistaja, joka havaitsee sen, että koira parani ja koira parani siksi, että omistaja niin uskoi?

Vai oliko havaitsija koiran sielu, joka uskoo oman koiraolemuksensa paranevan ja koira parani siksi?

Vai jotain muuta?

Mystikko kirjoitti: 

"Siksi tulee toisia rajoittuneen olemassaolon unia, ellei vielä ole valmis palaamaan kokonaan tietoisesti Ykseyteen ja ajan tuolle puolen."

Jos on valmis palaamaan kokonaan tietoisesti Ykseyteen ja ajan tuolle puolen, niin voiko/pitääkö sieltä lähteä taas uudelle elämien kierrokselle, eli eriytyä taas uudestaan joksikin sieluksi/olennoksi?

Eli onko olemassa se Jumalan ulos- ja sisäänhengitys, jatkuva, loputon luomisprosessi, vai voimmeko tosiaan sulautua Ykseyteen lopullisesti siten, ettei meidän tarvitse enää koskaan syntyä minään olentona mihinkään?

Iso kiitos mahdollisesta vastauksesta. :)

Aikaa ei ole olemassa muuten kuin havainnoistijasta käsin. Kaikki mitä on tuleva ja on nyt, on jo aikanaan ollut. Tulevaisuus on jo tapahtunut, et vain ole vielä sitä saavuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistanko oikein, että Mystikko kertoi joskus, että ihminen voi parantua esim. energiahoidolla, jos uskoo siihen, että paranee?

Entä siinä tapauksessa, kun koiran syöpäkasvaimet häviävät kaukona tehdyllä energiahoidolla, niin miten siinä paraneminen selittyy? Uskomisesta paranemiseen ei liene kyse.

On siinä siltikin kyse uskomisesta - paranemisen havaitsijan uskomuksesta. Se eläin itse tosiolemuksessaan, kuten ihminenkin, on jotain muuta kuin kuolevainen aineellinen olento jossa on "vikaa" joka täytyy parantaa. Ei ole mitään muutettavaa, paitsi näkeminen. Taivasten valtakunta on tämä paikka nähtynä ilman harhoja ja illuusioita. 

Yleensä helpoimpia parantamismielessä ovat juuri esim. kasvit, eläimet ja pienet lapset, joilla ei ole asiassa omaa tahtoa mihinkään suuntaan, ne vain ovat ja elävät hetkessä. Tämä tekee niiden kokemuksesta tosin pitkälti alisteisen ihmisten enemmistön ajattelulle - siksi sanotaan että ihmisten herääminen luo uudet taivaat ja uudet maat, eikä vain niin että kaikki muu on ennallaan mutta ihminen pääsi ongelmistaan. Kun ihmisen näkeminen muuttuu, tämän ihmisten tietoisuuden pitkälle luoman illuusion kaikki osat muuttuu. Luonto ja eläimetkin ovat silloin jotain muuta kuin minä erillisyyden harhassa olevien ihmisten tietoisuus ne näki.

Kiitos vastauksesta.

Tarkoititko, että paranemisen havaitsija olisi koiran omistaja, joka havaitsee sen, että koira parani ja koira parani siksi, että omistaja niin uskoi?

Vai oliko havaitsija koiran sielu, joka uskoo oman koiraolemuksensa paranevan ja koira parani siksi?

Vai jotain muuta?

Havaitsija on koiran omistaja, ihminen jolla on näitä vääristyneitä uskomuksia, illuusioita todellisuudesta, ja joka pakottaa omat uskomuksensa vähemmällä intentiolla varustettujen luontokappaleiden päälle.

Vierailija kirjoitti:

Mystikko kirjoitti: 

"Siksi tulee toisia rajoittuneen olemassaolon unia, ellei vielä ole valmis palaamaan kokonaan tietoisesti Ykseyteen ja ajan tuolle puolen."

Jos on valmis palaamaan kokonaan tietoisesti Ykseyteen ja ajan tuolle puolen, niin voiko/pitääkö sieltä lähteä taas uudelle elämien kierrokselle, eli eriytyä taas uudestaan joksikin sieluksi/olennoksi?

Eli onko olemassa se Jumalan ulos- ja sisäänhengitys, jatkuva, loputon luomisprosessi, vai voimmeko tosiaan sulautua Ykseyteen lopullisesti siten, ettei meidän tarvitse enää koskaan syntyä minään olentona mihinkään?

Iso kiitos mahdollisesta vastauksesta. :)

Sitä tilaa ei voi ajatella noin ajasta käsin enää, että olisi jotain ennen ja jälkeen, yksi syntyminen ja sitten seuraava, tai syntymien loppuminen. Koska kaikki tuollainen vaatii käsitystä etenevästä ajasta. Siinä tilassa "Jumala on sama eilen, ja tänään ja iankaikkisesti", ja Minä on yhtä kuin Jumala, yhtä Jumalan kanssa. Sama iankaikkisesti ei tarkoita kuolemien ja syntymien syklejä, ne tapahtuu ajan illuusiossa. Silti kaikki mitä on ikinä ollut, on, tai tulee olemaan, kaikki illuusiot, on "nykyhetkessä" läsnä ikuisesti siinä Minun tosiolemuksessani joka ei koskaan muutu.

Vierailija kirjoitti:

Aikaa ei ole olemassa muuten kuin havainnoistijasta käsin. Kaikki mitä on tuleva ja on nyt, on jo aikanaan ollut. Tulevaisuus on jo tapahtunut, et vain ole vielä sitä saavuttanut.

Näin. Vertauskuvana voisi ajatella että on ikään kuin elokuvia filmirullilla, jotka on varastossa. Siellä ne kaikki on, jo nyt, valmiina. Kaikki mahdolliset. jos joku alkaa katsoa elokuvaa, hänestä kuitenkin tuntuu että siinä tapahtumat tapahtuu aikajärjestyksessä eikä loppu ole hänelle selvä alussa.