Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Tiputapa arvon Kristitty Mystikko sun nikistäsi "kristitty" pois. Sun uskosi on idän uskontoja niin läheltä liippaava. Jotain New Agea, eikä kristinuskoa.

Lue Uutta Testamenttia ja mitä kristinuskon perustajat kirjoittivat.

T:kristitty

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mystikko kirjoitti: 

"Siksi tulee toisia rajoittuneen olemassaolon unia, ellei vielä ole valmis palaamaan kokonaan tietoisesti Ykseyteen ja ajan tuolle puolen."

Jos on valmis palaamaan kokonaan tietoisesti Ykseyteen ja ajan tuolle puolen, niin voiko/pitääkö sieltä lähteä taas uudelle elämien kierrokselle, eli eriytyä taas uudestaan joksikin sieluksi/olennoksi?

Eli onko olemassa se Jumalan ulos- ja sisäänhengitys, jatkuva, loputon luomisprosessi, vai voimmeko tosiaan sulautua Ykseyteen lopullisesti siten, ettei meidän tarvitse enää koskaan syntyä minään olentona mihinkään?

Iso kiitos mahdollisesta vastauksesta. :)

Sitä tilaa ei voi ajatella noin ajasta käsin enää, että olisi jotain ennen ja jälkeen, yksi syntyminen ja sitten seuraava, tai syntymien loppuminen. Koska kaikki tuollainen vaatii käsitystä etenevästä ajasta. Siinä tilassa "Jumala on sama eilen, ja tänään ja iankaikkisesti", ja Minä on yhtä kuin Jumala, yhtä Jumalan kanssa. Sama iankaikkisesti ei tarkoita kuolemien ja syntymien syklejä, ne tapahtuu ajan illuusiossa. Silti kaikki mitä on ikinä ollut, on, tai tulee olemaan, kaikki illuusiot, on "nykyhetkessä" läsnä ikuisesti siinä Minun tosiolemuksessani joka ei koskaan muutu.

Olen toivonut, että joskus voisin sulautua Jumalaan eikä minun tarvitsi tämän kivuliaan elämän jälkeen enää syntyä mihinkään kokemaan lisää tuskaa, mutta sitä ei kai voi Mystikkokaan luvata, vaan epävarmuus jatkuu, sillä kaikki on jo luotu eikä voi tietää, mitä yksilöllistyneen sielumieliolennon koettavaksi "on tarkoitettu" täällä tai jossain muualla ajan illuusiossa, joka tuntuu niin todelliselta.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaa ei ole olemassa muuten kuin havainnoistijasta käsin. Kaikki mitä on tuleva ja on nyt, on jo aikanaan ollut. Tulevaisuus on jo tapahtunut, et vain ole vielä sitä saavuttanut.

Näin. Vertauskuvana voisi ajatella että on ikään kuin elokuvia filmirullilla, jotka on varastossa. Siellä ne kaikki on, jo nyt, valmiina. Kaikki mahdolliset. jos joku alkaa katsoa elokuvaa, hänestä kuitenkin tuntuu että siinä tapahtumat tapahtuu aikajärjestyksessä eikä loppu ole hänelle selvä alussa.

Kiitos! Onko myös niin, että samalle ihmiselle on monta eri elokuvaa/polkua samallekin elämälle?

Elämä, jossa jatkan exäni kanssa tai elämä, jossa pysyn sinkkuna tai elämä, jossa olen toisen puolisoni kanssa, ja samat kaikissa mahdollisissa ammatteissa jne.?

Moni selvänäkijä on sanonut, että hän voi nähdä asiakkaalle yhden mahdollisen polun, mutta saattaa olla, että asiakas valitseekin toisen. Eli vaikka näyttäisi siltä, että minusta tulee sairaanhoitaja, niin minusta tuleekin lopulta autoliikkeen omistaja. :)

Näinkö se menee? Ja vielä, toteutuvatko  ne kaikki eri variaatiot, mutta koemme niistä vain yhden kerrallaan?

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaa ei ole olemassa muuten kuin havainnoistijasta käsin. Kaikki mitä on tuleva ja on nyt, on jo aikanaan ollut. Tulevaisuus on jo tapahtunut, et vain ole vielä sitä saavuttanut.

Näin. Vertauskuvana voisi ajatella että on ikään kuin elokuvia filmirullilla, jotka on varastossa. Siellä ne kaikki on, jo nyt, valmiina. Kaikki mahdolliset. jos joku alkaa katsoa elokuvaa, hänestä kuitenkin tuntuu että siinä tapahtumat tapahtuu aikajärjestyksessä eikä loppu ole hänelle selvä alussa.

Kiitos! Onko myös niin, että samalle ihmiselle on monta eri elokuvaa/polkua samallekin elämälle?

Elämä, jossa jatkan exäni kanssa tai elämä, jossa pysyn sinkkuna tai elämä, jossa olen toisen puolisoni kanssa, ja samat kaikissa mahdollisissa ammatteissa jne.?

Moni selvänäkijä on sanonut, että hän voi nähdä asiakkaalle yhden mahdollisen polun, mutta saattaa olla, että asiakas valitseekin toisen. Eli vaikka näyttäisi siltä, että minusta tulee sairaanhoitaja, niin minusta tuleekin lopulta autoliikkeen omistaja. :)

Näinkö se menee? Ja vielä, toteutuvatko  ne kaikki eri variaatiot, mutta koemme niistä vain yhden kerrallaan?

Hmm.. Olisiko Mystikon sielun yksi olemuspuoli jäänyt asumaan taloonsa ja toinen olemuspuoli muuttanut kerrostaloon?

Koska hän myi jo talonsa, niin ainakaan tämän "taajuuden" unessa hänen olemuspuolensa ei asuisi entisessä talossa vaan kerrostalossa. Mutta totetuisiko kuitenkin jollain "taajuudella" sekin valinta, ettei hän koskaan muuttanutkaan talostaan pois?

Ja onko visualisointi tavallaan sitä vetovoiman lakia, että kun on jo kaikki variaatiot olemassa kullekin sielulle, niin hän sitten valitsee/visualisoi tapahtumaan itselleen niistä jonkun, joka toteutuu enemmän kuin ne toiset, jotka jäävät vähän kuin uinumaan?

Ja ehkä myöhemmin ihmisolento mahdollisesti vaihtaa elämänpolkunsa suuntaa ja alkaa visualisoida vaikka uutta ammattia, joka sitten toteutuu, jos hän on riittävän tehokas luoja/visualijoija?

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mystikko kirjoitti: 

"Siksi tulee toisia rajoittuneen olemassaolon unia, ellei vielä ole valmis palaamaan kokonaan tietoisesti Ykseyteen ja ajan tuolle puolen."

Jos on valmis palaamaan kokonaan tietoisesti Ykseyteen ja ajan tuolle puolen, niin voiko/pitääkö sieltä lähteä taas uudelle elämien kierrokselle, eli eriytyä taas uudestaan joksikin sieluksi/olennoksi?

Eli onko olemassa se Jumalan ulos- ja sisäänhengitys, jatkuva, loputon luomisprosessi, vai voimmeko tosiaan sulautua Ykseyteen lopullisesti siten, ettei meidän tarvitse enää koskaan syntyä minään olentona mihinkään?

Iso kiitos mahdollisesta vastauksesta. :)

Sitä tilaa ei voi ajatella noin ajasta käsin enää, että olisi jotain ennen ja jälkeen, yksi syntyminen ja sitten seuraava, tai syntymien loppuminen. Koska kaikki tuollainen vaatii käsitystä etenevästä ajasta. Siinä tilassa "Jumala on sama eilen, ja tänään ja iankaikkisesti", ja Minä on yhtä kuin Jumala, yhtä Jumalan kanssa. Sama iankaikkisesti ei tarkoita kuolemien ja syntymien syklejä, ne tapahtuu ajan illuusiossa. Silti kaikki mitä on ikinä ollut, on, tai tulee olemaan, kaikki illuusiot, on "nykyhetkessä" läsnä ikuisesti siinä Minun tosiolemuksessani joka ei koskaan muutu.

Olen toivonut, että joskus voisin sulautua Jumalaan eikä minun tarvitsi tämän kivuliaan elämän jälkeen enää syntyä mihinkään kokemaan lisää tuskaa, mutta sitä ei kai voi Mystikkokaan luvata, vaan epävarmuus jatkuu, sillä kaikki on jo luotu eikä voi tietää, mitä yksilöllistyneen sielumieliolennon koettavaksi "on tarkoitettu" täällä tai jossain muualla ajan illuusiossa, joka tuntuu niin todelliselta.

Pohjimmiltaan, absoluuttisesta näkökulmasta, mitään erillistä sinua ei ole. 

Se on samankaltaista kuin jos näkisit unta. Samaistut yhteen unihahmoon ja se ajattelee ja tuntee, havaitsee ja toimii. Unen sisältä katsoen unimaailma aikoineen, paikkoineen ja hahmoineen on totta. Mutta sillä sinun unihahmollasi, tai millään unessa, ei ole itsenäistä tietoisuutta tai todellisuutta, vaan niiden tietoisuus on unennäkijän tietoisuus. Uni on paitsi sinun luomuksesi, niin kaikki siinä on olemuksellisesti sinua niin että jos vaikka kuolisit unen aikana, koko uni häviäisi heti kokonaan eikä jäisi olemaan kuten vaikka esine jonka olisit edellisenä päivänä hankkinut ja joka jäisi jäämistöösi.

Sellaista on herääminen tai valaistuminen: tajuat ei vain sulautuvasi Jumalaan vaan olevasi Jumala, se yksi tietoisuus joka on kaiken muunkin tietoisuus. Eikä ole mitään muuta, se on Kaikki-mitä-on. Mutta tosiaan, kukaan ei voi luvata, että eläväksi ja kuolevaksi ja ehkä jälleensyntyväksikin itsensä kokeva unihahmo pääsisi tuohon oivallukseen tiettynä aikana, esim. ensi vuonna tai fyysisen kuoleman hetkellä. Siihen ei kannatakaan keskittyä, että milloin se tapahtuu, vaan hetki kerrallaan tehdä se minkä sillä hetkellä voi ja haluaa intuitiivisesti tehdä, edistääkseen oivallusta. Sillä sen murehtiminen, että meneekö siihen vielä kauan aikaa tai tapahtuuko se edes tämän kehon elämän aikana, vain luo lisää psykologista aikaa ja siten viivästyttää kokemusta.

Lämpöiset kiitokset Mystikolle taas hyvistä vastauksista.

Tosi viisaasti mutta myös kauniisti vastasit tuohon uskontoasiaan. <3

Mystikko, miten jos sielu haluaa kokea jotakin tässä elämässä ja maallisella egopersoonalla on vapaa tahto manifestoida mitä haluaa elämäänsä niin mitä jos näiden välillä on ristiriita? Miten nämä asiat sovitetaan yhteen? Jos nyt päätän ottaa kulauksen vesilasista niin oliko sielun näkökulmasta jo selvää, että niin tulee tapahtumaan?

Itse olin persoonana täysin hukasssa muutama vuosi sitten ja ote elämään tuntui olevan pois käsistä. Kuitenkin asiat järjestyivät ihmeellisellä tavalla kuntoon. Silloin koin, että jokin muu kuin egopersoona puuttui tilanteeseen ja ohjasi sitä.

Ystävällinen varoitus kaikille niille, jotka ette vielä tunne Jeesusta: olette hengenvaarassa.

Jeesus on kuitenkin sanonut, että joka uskoo minuun, hän elää, vaikka olisi kuollut. Bonuksena tässä on myös se, että saatte jo maan päällä, no ette ehkä parempaa ja rikkaampaa elämää, mutta jännittävämmän ja turvatumman elämän, josta kaikki turha on riiisuttu pois. Jeesuksen valitsemalla menetät elämästäsi kaikki turhat asiat ja saat tilalle jotain paljon parempaa.

Tämä on sellainen erikoistarjous, että tähän kannattaa tarttua, koska se maksaa sinulle, niin, se ei maksa mitään. Maailman paras asia on tarjolla ilmaiseksi. Kannattaa kokeilla!

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mystikko kirjoitti: 

"Siksi tulee toisia rajoittuneen olemassaolon unia, ellei vielä ole valmis palaamaan kokonaan tietoisesti Ykseyteen ja ajan tuolle puolen."

Jos on valmis palaamaan kokonaan tietoisesti Ykseyteen ja ajan tuolle puolen, niin voiko/pitääkö sieltä lähteä taas uudelle elämien kierrokselle, eli eriytyä taas uudestaan joksikin sieluksi/olennoksi?

Eli onko olemassa se Jumalan ulos- ja sisäänhengitys, jatkuva, loputon luomisprosessi, vai voimmeko tosiaan sulautua Ykseyteen lopullisesti siten, ettei meidän tarvitse enää koskaan syntyä minään olentona mihinkään?

Iso kiitos mahdollisesta vastauksesta. :)

Sitä tilaa ei voi ajatella noin ajasta käsin enää, että olisi jotain ennen ja jälkeen, yksi syntyminen ja sitten seuraava, tai syntymien loppuminen. Koska kaikki tuollainen vaatii käsitystä etenevästä ajasta. Siinä tilassa "Jumala on sama eilen, ja tänään ja iankaikkisesti", ja Minä on yhtä kuin Jumala, yhtä Jumalan kanssa. Sama iankaikkisesti ei tarkoita kuolemien ja syntymien syklejä, ne tapahtuu ajan illuusiossa. Silti kaikki mitä on ikinä ollut, on, tai tulee olemaan, kaikki illuusiot, on "nykyhetkessä" läsnä ikuisesti siinä Minun tosiolemuksessani joka ei koskaan muutu.

Olen toivonut, että joskus voisin sulautua Jumalaan eikä minun tarvitsi tämän kivuliaan elämän jälkeen enää syntyä mihinkään kokemaan lisää tuskaa, mutta sitä ei kai voi Mystikkokaan luvata, vaan epävarmuus jatkuu, sillä kaikki on jo luotu eikä voi tietää, mitä yksilöllistyneen sielumieliolennon koettavaksi "on tarkoitettu" täällä tai jossain muualla ajan illuusiossa, joka tuntuu niin todelliselta.

Sen tiedostaminen, että ydinolemukseltasi olet Jumala jo nyt, on mahdollista jo ennen kuin tämänhetkinen fyysinen olemuksesi kuolee. 

Sen ajatteleminen, että heräämiseen menee pitkään, ehkä jopa monia ihmiselämiä, on omiaan luomaan lisää psykologista aikaa ja manifestoitumaan todellisuudeksi. Siksi ei kannata sen pohtimiseen kovasti keskittyä vaan tehdä kullakin hetkellä se, mihin intuitio kutsuu, elää hetkessä. 

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mystikko kirjoitti: 

"Siksi tulee toisia rajoittuneen olemassaolon unia, ellei vielä ole valmis palaamaan kokonaan tietoisesti Ykseyteen ja ajan tuolle puolen."

Jos on valmis palaamaan kokonaan tietoisesti Ykseyteen ja ajan tuolle puolen, niin voiko/pitääkö sieltä lähteä taas uudelle elämien kierrokselle, eli eriytyä taas uudestaan joksikin sieluksi/olennoksi?

Eli onko olemassa se Jumalan ulos- ja sisäänhengitys, jatkuva, loputon luomisprosessi, vai voimmeko tosiaan sulautua Ykseyteen lopullisesti siten, ettei meidän tarvitse enää koskaan syntyä minään olentona mihinkään?

Iso kiitos mahdollisesta vastauksesta. :)

Sitä tilaa ei voi ajatella noin ajasta käsin enää, että olisi jotain ennen ja jälkeen, yksi syntyminen ja sitten seuraava, tai syntymien loppuminen. Koska kaikki tuollainen vaatii käsitystä etenevästä ajasta. Siinä tilassa "Jumala on sama eilen, ja tänään ja iankaikkisesti", ja Minä on yhtä kuin Jumala, yhtä Jumalan kanssa. Sama iankaikkisesti ei tarkoita kuolemien ja syntymien syklejä, ne tapahtuu ajan illuusiossa. Silti kaikki mitä on ikinä ollut, on, tai tulee olemaan, kaikki illuusiot, on "nykyhetkessä" läsnä ikuisesti siinä Minun tosiolemuksessani joka ei koskaan muutu.

Olen toivonut, että joskus voisin sulautua Jumalaan eikä minun tarvitsi tämän kivuliaan elämän jälkeen enää syntyä mihinkään kokemaan lisää tuskaa, mutta sitä ei kai voi Mystikkokaan luvata, vaan epävarmuus jatkuu, sillä kaikki on jo luotu eikä voi tietää, mitä yksilöllistyneen sielumieliolennon koettavaksi "on tarkoitettu" täällä tai jossain muualla ajan illuusiossa, joka tuntuu niin todelliselta.

Sen tiedostaminen, että ydinolemukseltasi olet Jumala jo nyt, on mahdollista jo ennen kuin tämänhetkinen fyysinen olemuksesi kuolee. 

Sen ajatteleminen, että heräämiseen menee pitkään, ehkä jopa monia ihmiselämiä, on omiaan luomaan lisää psykologista aikaa ja manifestoitumaan todellisuudeksi. Siksi ei kannata sen pohtimiseen kovasti keskittyä vaan tehdä kullakin hetkellä se, mihin intuitio kutsuu, elää hetkessä. 

Uskon kyllä tuon, että olemme kukin ydinolemukseltamme Yksi Jumala/Tietoisuus. Kerroit, että Jumalan löytäminen itsestään on helppoa ja luonnollista. Senkin uskon. Useimmille, kuten sinullekin Mystikko oli aikoinaan, on silti vaikea löytää Jumalaa itsestään, koska jotenkin se tuntuu niin järjen vastaiselta, vaikka siihen "sydämessään" uskookin. 

Olen usein lukenut, että olemme Jumalan kaltaisia juuri siksi, että olemme Luojia, koska Jumalakin on Luoja.

Mutta kuitenkin kerrotaan, että Jumala on enemmänkin Tietoisuus, jossa kaikki tapahtuu eikä siis aktiivinen Luoja.

Kumpi tarina on totta, vai kumpikin?

Ja mikä ihme se Tarkkailija/Tajunta on?

Vierailija kirjoitti:

Ystävällinen varoitus kaikille niille, jotka ette vielä tunne Jeesusta: olette hengenvaarassa.

Jeesus on kuitenkin sanonut, että joka uskoo minuun, hän elää, vaikka olisi kuollut. Bonuksena tässä on myös se, että saatte jo maan päällä, no ette ehkä parempaa ja rikkaampaa elämää, mutta jännittävämmän ja turvatumman elämän, josta kaikki turha on riiisuttu pois. Jeesuksen valitsemalla menetät elämästäsi kaikki turhat asiat ja saat tilalle jotain paljon parempaa.

Tämä on sellainen erikoistarjous, että tähän kannattaa tarttua, koska se maksaa sinulle, niin, se ei maksa mitään. Maailman paras asia on tarjolla ilmaiseksi. Kannattaa kokeilla!

Vaikka monet uskovaiset ovat hyvin tuomitsevia, he eivät tarkoita pahaa, sillä he ovat vain tietämättömiä tai tietävät vain osan totuudesta. Antakaamme heille siksi anteeksi kaikki se sanoma, mitä he usein niin innokkaastikin tuputtavat. He toivovat vain, että mahdollisimman moni pääsisi taivaaseen.

Wau, hienoja vastauksia Mystikko, kiitos! :)

Onko mitään tehtävissä, jos läheinen ihminen on eksynyt River Churchiin? Hän on laittanut vähät rahansa Raamattukouluun, vaikka tietää Raamatusta muutenkin jo paljon, kun on ollut ainakin 20 vuotta helluntalainen.

Hän on suorastaan uppoutunut  tähän "lahkoon" ja unohtanut aiemmat ihmissuhteensa. Raamattukoululaisille on tiukkoja yksityiselämää koskevia, suorastaan ihmeellisiä sääntöjä, mitä pitää noudattaa.

Hän uskoo, että pastoripariskunta Tomi ja Reetta ovat Jumalan valitsemia, ja jotka pelastavat suomalaiset. Hän suuttuu, jos kukaan vähääkään epäilee R.C.:n toimintaa.

Laitan uudestaan nuo tärkeät kohdat Mystikon kirjoituksista, koska uskon, että noiden avulla on helpompi tajuta, miten voimme ymmärtää olevamme Jumala. Kertaus on opintojen äiti. :) On hyvä, että Mystikko kerrot myös omia kokemuksiasi. 

M: "On mahdollista oivaltaa sen luonne, mikä sinussa on aina tietoinen kaikesta mitä mielesi tai kehosi kokee, ilmankin asian monimutkaistamista kuten itse tein. Koska jos on yksi asia mikä on kanssasi aina, mistä et pääse eroon vaikka esim. kivun hetkellä haluaisit, on että olet koko ajan tietoinen kaikesta mitä aistit, ajattelet ja tunnet. Tietoisuus on ydinolemuksesi, ja se on todellinen minäsi. Kaikki ovat siihen kosketuksissa koko ajan, mutta sen laajuus ja syvyys ei ole selvää, koska on totuttu keskittymään tietoisuuden kohteisiin tietoisuuden itsensä sijaan."

M: "Ihmisen on siis mahdollista oivaltaa Jumala joko tajuntana/tilana jossa kaikki ilmenee, tai siinä tilassa olevien objektien ydinolemuksena (olemisena) joka on kaikille objekteille yhteinen. Mutta nykyajan länsimaisten ehdollistumien myötä useimmille on hyvin, hyvin vaikeaa oivaltaa se ensin objekteissa. Siksi suositaan tapaa, että vetäytyy objekteista ja tutkii omaa olemisentunnetta, tajunnan tai tietoisuuden tilaa jossa ajatukset ja tunteet tulee ja menee ja tulee tiedostetuiksi. Sitten kun on oivaltanut sen todellisen luonteen, voi nähdä että se on myös kaiken näennäisesti erillisen olevaisen ydinolemus, Elämä, Energia ja Oleminen. "Te olette Kristuksen ruumis" - Jumalan ainoan Pojan... Yksi ruumis, monia ruumiin osia joilla on erilaisia tehtäviä ja näkökulmia." 

Kun Tietoisuus on meidän jokaisen ydinolemus eli Todellinen Minä, niin onko se ainoa tietoinen havaitsija ihmisolennossa, vai onko egolla ja mielellä kyky tiedostaa jotain, vai ovatko ego ja mieli vain "olemuspuolia", jotka suodattavat tai antavat merkityksiä Tietoisuuden/Todellisen Minän tiedostamille asioille, havainnoille, aistimuksille, ajatuksille ym.?

Koska Jumala on kaikki mitä on, ja mekin jokainen olemme osanen Jumalaa, niin onko mahdollista, että se, miten me täällä yksilöinä ja kollektiivisesti toimimme, mitä valintoja teemme,  niin laajasti ajatellen, me samalle ilmaisemme Jumalan olevan sellainen kuin valintammekin on?

Lämmin kiitos taas sinulle Mystikko. Vastauksesti auttavat monin tavoin. :) 

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun Tietoisuus on meidän jokaisen ydinolemus eli Todellinen Minä, niin onko se ainoa tietoinen havaitsija ihmisolennossa, vai onko egolla ja mielellä kyky tiedostaa jotain, vai ovatko ego ja mieli vain "olemuspuolia", jotka suodattavat tai antavat merkityksiä Tietoisuuden/Todellisen Minän tiedostamille asioille, havainnoille, aistimuksille, ajatuksille ym.?

Se mitä ihmismieleksi tai egoksi kutsutaan on filtteri, rajoitin - jotain joka karsii pois totaalisuudesta. Ainoa tietoinen havaitsija on Tietoisuus, joita on vain yksi. Se sama on minun tietoisuuteni, sinun tietoisuutesi, metsässä olevan ketun tietoisuus, pihapuun tietoisuus... Mutta erilaisten organismien erilaiset aistinelimet ja hermostot tuottavat havaittavaksi erilaista dataa, ja niiden ajallisessa, luonnollisessa osassa on myös tulkintakoneistoja, varsinkin eniten kehittyneiden eläinten (luen tähän myös ihmisen, koska biologian puolesta ihminen on vain yksi ihmisapinalajeista) parissa.

Eli, kaikki aistit tuottavat raakadataa, kunkin lajin aistien ominaisuuksien mukaan. Sitten on eliön elämän aikana muodostuneita tulkintamalleja, hermoyhteyksiä ja muistoja aiemmista kontakteista samanlaiseen ärsykkeeseen. Tämä kaikki on varsin ongelmatonta ja sallii luontaisten vaistojen toimia. Mutta ihmisellä eritoten väliin tulee hyvin vahvasti tulkitseva ja nimeävä kerros. Lapselle opetetaan pienestä asti, miten hänen pitää tulkita ja lokeroida kukin aistiärsykkeiden kokonaisuus. Tämä on "isi", tämä "äiti", tämä "punatulkku", tämä "juna". Se näyttää viattomalta prosessilta ja kätevältä tavalta kommunikoida tiedetyt asiat muille, mutta sillä on hintansa: se rajoittaa lopulta sitä mitä havaitaan. Uskomukset siis filtteröivät sitä, mitä aistidatasta pääsee tiedostetuiksi havainnoiksi asti.

Jos et usko "kummituksiin", on hyvin todennäköistä ettet näe tai aisti niitä vaikka niitä olisi, koska et saa niiden energiaa sopimaan mihinkään mielen olevaisten lokeroon, joten ne ovat ei-mitään tietoiselle mielellesi. Ehkä jotain outoa oloa tai energiaa, ja päättelet että johtuu omasta mielestä. Aika ja avaruus ovat lopulta myös tällaisia kollektivisia ihmisen aistikoneiston ja sen tulkintaprosessin tuotoksia. Niitä ei ole todellisuudessa, mutta ihmisille ne ovat itsestään selviä. Samoin olentojen erillisyys ja kuolevaisuus, ne ovat myös tällaisen rajoittavan filtteröinnin tuotosta. Suljetaan pois kokemus yhdestä Olemisesta, Hengestä tai Energiasta joka täyttää ja elävöittää kaiken, ja valitaan samaistumisen kohteeksi aistimusten kokoelma, keho, ja todetaan että ollaan erillisiä muista kehoista. Ja että tämä keho voi myös kuolla. Niin se voi, mutta se et ole Sinä. Se on vain ikäänkuin tilapäinen pyörre joessa joka olet Sinä, mutta sinä tulkitset että olet pyörre ja koet kuolevasi kun pyörre sulautuu jokeen - samalla kun olit koko ajan Joki. 

Mutta kaiken tämän: aistimukset, alitajuiset kategorisoinnit objekteiksi ja ideoiksi, ajattelun näiden pohjalta, tiedostaa vain yksi: Tietoisuus itse. Ja se Tietoisuus on Yksi, ja sama eilen, ja tänään ja iankaikkisesti.

Tuo on todella loistava kuvaus kaikesta siitä, mitä tämä oleminen/eläminen täällä eri tavoin rajoittuneena on. Kunpa tuon tekstin lukisi mahdollisimman moni ajatuksen kanssa. Itse laitan sen talteen ja luen aina silloin tällöin uudestaan niin kauan, että se painuu lopullisesti jakeluuni. :)

Olen ollut niin väsynyt etten ole jaksanut hirveästi miettiä manifestointia. Eräs aamu jossakin ihmeellisessä horroksessa juuri ennen heräämistä kuulin/koin ajatuksen joka ikään kuin oli toisen olennon ääni: "Entiselle jännittäjälle tulee tapahtumaan jotain niin hienoa, että hänen elämänsä tulee mullistumaan tavalla, joka tekee hänen elämästään mainiota." Nojoo, päätän uskoa että tuo on jo tapahtumassa. Itse asiassa keväällä tunsin tuon erittäin vahvasti, mutta sitten väsymys ja masennus otti enemmän minua valtaansa. Mikähän se juttu on :)

Mietinpä tässä sellaistakin asiaa, että jos jostain syystä juurruttaa alitajuntaansa uskomuksen, että elää aina paikassa, jossa ei ole sotaa. Toteutuuko sekin? Ilmeisesti sitten jostain syystä joutuu muuttamaan entisestä maasta/paikkakunnalta pois ennen mahdollisen sodan syttymistä? Pakkohan senkin on niin olla.

Sivusta:

KM on ohjelma. Matrix itse. Ei ihminen. 

Hänen neuvoillaan matrixista ei koskaan pääse pois sillä se kiertää loputonta ympyrää. Lopussa on vain matrixiin sulautuminen joka on sitä että matrix ottaa  kehosi hallintaan lopullisesti ja itse jäät oman elämäsi sivustakatsojaksi, sen sijaan että käyttäisit omaa voimaasi ja tahtoasi joka on sinulle lahjaksi annettu korkeimmalta. 

Miten autan omaa lemmikkieläintä, jolla diagnosoitiin astma? Omia uskomuksia muuttamalla saan vielä lemmikistä täysin terveen, vain muuttamalla omaa ns. näkökykyäni?