Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Nisargadatta käyttää valaistunut -sanan tilalla sanaa vapautunut. Hän on sanonut vähän samaa kuin Mystikko, eli suunnilleen niin, että valaistumisen jälkeen tänne pallolle jäämisen motiivina on lähinnä muiden auttaminen, että hekin voisivat löytää totuuden. Mystikko, korjaathan, jos olen ymmärtänyt sanomasi väärin.

Nisargadatta sanoi:

"Vapautunut kuuluu kaikille. Väsymättä ja säästelemättä hän antaa itsestään jokaiselle, joka tulee hänen luokseen. Ellei hän ole antaja, ei hän ole myöskään vapautunut. Sen mitä hänellä on, hän jakaa toisten kanssa."

Valaistunut ei varmaankaan halua rikastua taloudellisesti muiden ihmisten avuntarpeiden tai totuuden löytämisen tarpeen vuoksi, mutta toki valaistuneetkin voivat saada elantonsa totuuden sanoman kautta. Kyllähän Eckhart Tollekin käy esitelmöimässä ja luultavasti saa siitä rahaa. 

Kai Jumala viisaudessaan toimii valaistuneidenkin kautta siten kuin parhaaksi on.

On jotenkin surullista, ettei vähävaraisilla ihmisillä ole vara hankkia apua niiltä ihmisiltä, joille on auttamisen lahja suotu, mutta onneksi on myös heitä, kuten Mystikko, jotka ovat valmiita auttamaan ilmaiseksi. Joillakin heistä on hyvät tulot. Jotkut saavat esim. työttömyyskorvausta tai eläkettä sen verran, että pärjäävät sillä.

Vierailija kirjoitti:

Nisargadatta käyttää valaistunut -sanan tilalla sanaa vapautunut. Hän on sanonut vähän samaa kuin Mystikko, eli suunnilleen niin, että valaistumisen jälkeen tänne pallolle jäämisen motiivina on lähinnä muiden auttaminen, että hekin voisivat löytää totuuden. Mystikko, korjaathan, jos olen ymmärtänyt sanomasi väärin.

Nisargadatta sanoi:

"Vapautunut kuuluu kaikille. Väsymättä ja säästelemättä hän antaa itsestään jokaiselle, joka tulee hänen luokseen. Ellei hän ole antaja, ei hän ole myöskään vapautunut. Sen mitä hänellä on, hän jakaa toisten kanssa."

Valaistunut ei varmaankaan halua rikastua taloudellisesti muiden ihmisten avuntarpeiden tai totuuden löytämisen tarpeen vuoksi, mutta toki valaistuneetkin voivat saada elantonsa totuuden sanoman kautta. Kyllähän Eckhart Tollekin käy esitelmöimässä ja luultavasti saa siitä rahaa. 

Kai Jumala viisaudessaan toimii valaistuneidenkin kautta siten kuin parhaaksi on.

On jotenkin surullista, ettei vähävaraisilla ihmisillä ole vara hankkia apua niiltä ihmisiltä, joille on auttamisen lahja suotu, mutta onneksi on myös heitä, kuten Mystikko, jotka ovat valmiita auttamaan ilmaiseksi. Joillakin heistä on hyvät tulot. Jotkut saavat esim. työttömyyskorvausta tai eläkettä sen verran, että pärjäävät sillä.

Kiitos! Tämä oli sitä, mitä alkuperäisenä kysyjänä tarkoitin. Valaistumisen jälkeenhän ei ole ketään, kuka tarvitsisi mitään (jos olen oikein ymmärtänyt), eli raha ja sen tavoittelu vastaa egon tarpeisiin. Toki, niin kauan kuin on tämä keho, tarvitaan varmaan myös esim. ravintoa? Ja siihen periaatteessa nykypäivänä tarvitsee jonkin verran rahaa, mutta toisaalta, kun on ykseydessä, kaikki tarpeet täytetään. Jotenkin näinhän Jeesuskin sanoi, että "tarpeenne täytetään" tms. (joka on eri asia kuin halu).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nisargadatta käyttää valaistunut -sanan tilalla sanaa vapautunut. Hän on sanonut vähän samaa kuin Mystikko, eli suunnilleen niin, että valaistumisen jälkeen tänne pallolle jäämisen motiivina on lähinnä muiden auttaminen, että hekin voisivat löytää totuuden. Mystikko, korjaathan, jos olen ymmärtänyt sanomasi väärin.

Nisargadatta sanoi:

"Vapautunut kuuluu kaikille. Väsymättä ja säästelemättä hän antaa itsestään jokaiselle, joka tulee hänen luokseen. Ellei hän ole antaja, ei hän ole myöskään vapautunut. Sen mitä hänellä on, hän jakaa toisten kanssa."

Valaistunut ei varmaankaan halua rikastua taloudellisesti muiden ihmisten avuntarpeiden tai totuuden löytämisen tarpeen vuoksi, mutta toki valaistuneetkin voivat saada elantonsa totuuden sanoman kautta. Kyllähän Eckhart Tollekin käy esitelmöimässä ja luultavasti saa siitä rahaa. 

Kai Jumala viisaudessaan toimii valaistuneidenkin kautta siten kuin parhaaksi on.

On jotenkin surullista, ettei vähävaraisilla ihmisillä ole vara hankkia apua niiltä ihmisiltä, joille on auttamisen lahja suotu, mutta onneksi on myös heitä, kuten Mystikko, jotka ovat valmiita auttamaan ilmaiseksi. Joillakin heistä on hyvät tulot. Jotkut saavat esim. työttömyyskorvausta tai eläkettä sen verran, että pärjäävät sillä.

Kiitos! Tämä oli sitä, mitä alkuperäisenä kysyjänä tarkoitin. Valaistumisen jälkeenhän ei ole ketään, kuka tarvitsisi mitään (jos olen oikein ymmärtänyt), eli raha ja sen tavoittelu vastaa egon tarpeisiin. Toki, niin kauan kuin on tämä keho, tarvitaan varmaan myös esim. ravintoa? Ja siihen periaatteessa nykypäivänä tarvitsee jonkin verran rahaa, mutta toisaalta, kun on ykseydessä, kaikki tarpeet täytetään. Jotenkin näinhän Jeesuskin sanoi, että "tarpeenne täytetään" tms. (joka on eri asia kuin halu).

Moni valaistunut on jättänyt työnsä, kun ei ole enää kokenut sitä "sopivaksi itselleen". Esim. Tolle ja Mooji olivat molemmat aika pitkiä aikoja tosi vähillä rahavaroilla valaistumisen jälkeen. Tolle vietti kai lähes pari vuotta kulkien ja puiston penkeillä istuskellen ja "ihmetellen". Hän myös työskenteli eläinkaupassakin aina sen aikaa, että sai taas vähäksi aikaa rahaa ruokaan ja asumiseen. Sekä Tolle että Mooji molemmat käsittääkseni ajattelivat, että he saavat sitten sen/sitä, mitä tarvitsevat ja nykyään kai kumpikin elää taloudellisesti hyvinkin turvattua elämää.

Kysyjä kysyi Nisargadattalta: "Joku sanoo teille: "Tunnetko sen-ja-sen? Hän kuoli."  Mikä olisi reaktionne?

Nisargadatta: "Olisin hyvin onnellinen saadessani teidät takaisin kotiin. Todella iloinen nähdessäni teidät ulkona tästä hullutuksesta."

Kysyjä: "Mistä hullutuksesta?"

Nisargadatta: Ajattelemasta, että olette syntynyt ja tulette kuolemaan, että olette ruumiinne, jolla on mieli, ja kaikkea muuta joutavaa. Minun maailmassani ketään ei synny eikä ketään kuole. Jotkut lähtevät matkalle ja palaavat, jotkut eivät lähde milloinkaan. Ja mitäpä väliä sillä on -  hehän matkaavat unen maassa, kukin kietoutuneena omaan uneensa. Tärkeää on vain herääminen. Riittää kun tietää, että "olen" on todellisuus ja rakkaus. (Lainauksenkin boldaukset minun).

Mystikko, osaatko sanoa, mitä Nisargadatta tarkoittaa noilla "jotkut"?

Kiitos paljon.

"Jotkut" ovat sieluja, jotka kuvittelevat olevansa erossa lähteestä.

Vierailija kirjoitti:

"Jotkut" ovat sieluja, jotka kuvittelevat olevansa erossa lähteestä.

Kiitos. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nisargadatta käyttää valaistunut -sanan tilalla sanaa vapautunut. Hän on sanonut vähän samaa kuin Mystikko, eli suunnilleen niin, että valaistumisen jälkeen tänne pallolle jäämisen motiivina on lähinnä muiden auttaminen, että hekin voisivat löytää totuuden. Mystikko, korjaathan, jos olen ymmärtänyt sanomasi väärin.

Nisargadatta sanoi:

"Vapautunut kuuluu kaikille. Väsymättä ja säästelemättä hän antaa itsestään jokaiselle, joka tulee hänen luokseen. Ellei hän ole antaja, ei hän ole myöskään vapautunut. Sen mitä hänellä on, hän jakaa toisten kanssa."

Valaistunut ei varmaankaan halua rikastua taloudellisesti muiden ihmisten avuntarpeiden tai totuuden löytämisen tarpeen vuoksi, mutta toki valaistuneetkin voivat saada elantonsa totuuden sanoman kautta. Kyllähän Eckhart Tollekin käy esitelmöimässä ja luultavasti saa siitä rahaa. 

Kai Jumala viisaudessaan toimii valaistuneidenkin kautta siten kuin parhaaksi on.

On jotenkin surullista, ettei vähävaraisilla ihmisillä ole vara hankkia apua niiltä ihmisiltä, joille on auttamisen lahja suotu, mutta onneksi on myös heitä, kuten Mystikko, jotka ovat valmiita auttamaan ilmaiseksi. Joillakin heistä on hyvät tulot. Jotkut saavat esim. työttömyyskorvausta tai eläkettä sen verran, että pärjäävät sillä.

Kiitos! Tämä oli sitä, mitä alkuperäisenä kysyjänä tarkoitin. Valaistumisen jälkeenhän ei ole ketään, kuka tarvitsisi mitään (jos olen oikein ymmärtänyt), eli raha ja sen tavoittelu vastaa egon tarpeisiin. Toki, niin kauan kuin on tämä keho, tarvitaan varmaan myös esim. ravintoa? Ja siihen periaatteessa nykypäivänä tarvitsee jonkin verran rahaa, mutta toisaalta, kun on ykseydessä, kaikki tarpeet täytetään. Jotenkin näinhän Jeesuskin sanoi, että "tarpeenne täytetään" tms. (joka on eri asia kuin halu).

Moni valaistunut on jättänyt työnsä, kun ei ole enää kokenut sitä "sopivaksi itselleen". Esim. Tolle ja Mooji olivat molemmat aika pitkiä aikoja tosi vähillä rahavaroilla valaistumisen jälkeen. Tolle vietti kai lähes pari vuotta kulkien ja puiston penkeillä istuskellen ja "ihmetellen". Hän myös työskenteli eläinkaupassakin aina sen aikaa, että sai taas vähäksi aikaa rahaa ruokaan ja asumiseen. Sekä Tolle että Mooji molemmat käsittääkseni ajattelivat, että he saavat sitten sen/sitä, mitä tarvitsevat ja nykyään kai kumpikin elää taloudellisesti hyvinkin turvattua elämää.

Heräsi mieleen tästä kommentista tällainen ajatusketju(ja tuntuu siis, että kommentin kirjoittaja oli kanssani samoilla linjoilla :), että onko vauraudenkaan tuomitseminen toisaalta "pakollista" ? Jokainen sitä on varmaan jossain elämänvaiheessa vähintään salaa haaveillut rikastuvansa. Voihan sitä olla rikas, muttei kuitenkaan kiintynyt omaisuuteensa? Ihan sama, vaikka kaiken menettäisi. Ja toisaalta, jos joku oikeasti valaistunut sattuu vaurastumaan kovasti, hän varmaan kuitenkin auliisti jakaa myös saamaansa hyvää, lahjoittaa hyväntekeväisyyteen jne. Luulisin, että hänellä ei ole niin suurta halua istua Roope-Ankkana rahakirstun päällä ja haalia vain lisää ja lisää hinnalla millä hyvänsä ja toisten selkänahasta. Että toisaalta, miksei opettamiselle saisi vähän rikastua? Ei kai rikkaana oleminen automaattisesti tarkoita "polulta eksymistä".

Uskon, että esim. Tollella on ihan mukavasti tuloja. Mutta ei kyllä kovasti näytä pröystäilevän rahoillaan. Ja tietääkseni tekee myös paljon hyväntekeväisyyttä. Miksei hän saisi myös nauttia työnsä hedelmistä?

Kun tämän maailman rahavarat näyttävät jakautuvan epäreilusti joka tapauksessa, niin mieluusti soisin sen omaisuuden mieluummin jonkun valaistuneen huomaan, kuin jonkun joka haluaa ostaa itselleen 365 urheiluautoa. Veikkaisin, että ihmiset hyötyisivät enemmän tällaisesta.

1424

Vierailija kirjoitti:

"Jotkut" ovat sieluja, jotka kuvittelevat olevansa erossa lähteestä.

Mistähän se johtuu, että nuo jotkut sielut, jotka ovat siellä lähteellä, mikä Nisargadattakin kai oli/on - todellisuus, rakkaus, niin miksi nämä sielut kuvittelevat silti olevansa erossa lähteestä?

Ja 1424 - olen samaa mieltä kanssasi tuosta rikastumisesta - mieluummin toivon rikkautta sellaisille ihmisille, jotka auttavat muitakin rahoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jotkut" ovat sieluja, jotka kuvittelevat olevansa erossa lähteestä.

Mistähän se johtuu, että nuo jotkut sielut, jotka ovat siellä lähteellä, mikä Nisargadattakin kai oli/on - todellisuus, rakkaus, niin miksi nämä sielut kuvittelevat silti olevansa erossa lähteestä?

Ja 1424 - olen samaa mieltä kanssasi tuosta rikastumisesta - mieluummin toivon rikkautta sellaisille ihmisille, jotka auttavat muitakin rahoillaan.

Siis näkevätkö sielut unta siellä "kotonakin/lähteelläkin" ja juuri siitä syytä jotkut heistä lähtevät aina uudestaan syntymään tänne pallolle tai muulle planeetalle, kun eivät ymmärrä olevansa kaikki mitä on, Rakkaus, Todellisuus, Jumala, Absoluutti jne?

Kaikki tapahtuu tosin samaan aikaan, eli vaikka he muka lähteävät/inkarnoituvat tänne, niin silti he elävät monessa rinnakkaistodellisuudessa samaan aikaan. Elävätkö he myös siellä kotona lähteelläkin samaan aikaan?

Jos henkilö ei saa apua kipuihinsa reikihoidoista, niin voiko hän parantaa itsekään itseään esimerkiksi affirmoiden terveyttä, itselleen vakuuttaen ja uskoen siihen, että on terve, vaikka samaan aikaan kivut kertovat muuta?

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, etten täysin ymmärtänyt Mystikon sanomaa sattuman olemassaolosta tai olemattomuudesta juuri siten, miten hän tarkoitti. Enkä jaksa alkaa lukemaan Jeff Fosterin kirjaa niin tarkasti, että löytäisin sen kohdan, missä hän kertoo, ettei sattumaa ole. Hän kirjoitti myös näin:

"Kaikki elämässäsi tapahtunut on ollut täydellisen sopivaa. Kaikki on ilmennyt kohdatakseen roolihahmon juuri siinä pisteessä, missä tämä on ollut. Tietenkin juuri näin, sillä kaikki tapahtunut on ollut itsesi heijastumaa."

Voisiko tuosta ajatella, että ainakin jälkeenpäin ajatellen ei ole sattumaa, vaan kaikki on tapahtunut siten kuin on pitänytkin, sillä kaikki on ollut itsesi heijastumaa, eli se energia, mitä sinussa esiintyy vetää puoleensa tietyt asiat ja tapahtumat siten kuin pitääkin?

Noin voi ajatella. Mutta kaikkeuden kokonaisuudessa toteutuvat myös ne kaikki muut vaihtoehdot, joissa kävi aivan eri tavalla, ja niidenkin oli 'määrä tapahtua' yhtä lailla. 

Vierailija kirjoitti:

Nisaragadatta on sanonut että on onnettomuus syntyä tänne. Oletko Mystikko samaa mieltä?

Siinä mielessä kyllä, että tämän todellisuuden kokemisen juuri, dualismi ja kehosamaistuminen, on itsessään kärsimyksen lähde. Ei ole mahdollista kokea olevansa luonnollinen ihminen ja olla kärsimättä. Heti kun ihminen kehittyy siihen vaiheeseen normaalia kehitystään, että hän tajuaa olevansa erillinen yksilö joka on tai jolla on keho ja oma mieli, hän alkaa nähdä myös maailman muina kehoina ja mielinä jotka usein ovat häntä vastaan, ja kuolevaisena ja haavoittuvaisena. Niin kauan kuin on keho/mielisamaistuminen, on kärsimystä ja onnettomuutta.

Mutta laajemmasta näkökulmasta toki silläkin on merkityksensä, inhimillinen tietoisuuden taso on jotain mitä Yksi on halunnut loputtomassa luovuudessaan ikään kuin unena kokea. Kuten kaikki muutkin mahdollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut sellaista, että katselen tätä kehomieliolentoani vähän kuin yläviistosta ehkä metrin-kahden päästä. Koen silloin olevani vapaa tarkkailija, jolla on hyvin rauhallinen ja myönteinen, rakkaudellinenkin olo. On ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka sen henkilön työt vain onnistuu, "vaikken ole paikalla" kehossa. En ole samaistunut tähän kehomieliolentoon silloin.

Samana "tietoisuutena" olen meditaatiossa lennellyt siellä täällä pitkin maapalloa ja myös maapallon ulkopuolella. Olen voinut zoomata tarkkailuni johonkin kohteeseen, vaikka kasveihin veden alla tai joihinkin tosi pieniin esineisiin, vaikka sormuksen kiviin. Olen myös käynyt spontaanisti, harkitsematta, jonkun ihmisen kodissa tai joskus ihan tilattuna, kun olen tehnyt selvänäkötulkintaa hänelle.

Onko se oleminen vähän tuollaista silloin, kun ei samaistu kehoon, vaan on vain se "todellinen itse"/oleminen/tietoisuus, jota ei voi määritellä muuten kuin siten, mitä se ei ole. Tosin kuvailen sitä rakkaudeksi, näkijäksi, tarkkailijaksi myötätunnoksi, iloksi, rauhaksi, tietoisuudeksi, olemiseksi, mutta se ei siis ole mitään nähtävää muotoa tai persoonaa - niin luulen, koen. 

Mistähän on kyse tuossa edellisessä? Ja miksi en enää meditaatiossa noita koe, vaikka varmaan kymmeniä vuosia niitä koin ja lapsenakin joskus.

Se on eräänlaista astraalimatkailua, fyysistä kehoa hienovaraisemman tason vapautumista tiukasta kiinnittymisestä fyysiseen kehoon. Sellainen on sekä hauskaa että hyödyllistä, mutta ei mitenkään välttämätöntä esim. valaistumiseen. Kuten itse arveletkin, se tosiaan voi edistää jäykästä keho/mielisamaistumisesta vapautumista, mutta siinä on myös ansa: se on vielä persoonallinen 'keho', katoavainen olento, ja mieli voi alkaa kuvitella että se on Perimmäinen.

Mutta Perimmäinen ei mene sinne tai tänne, katsele jotain tiettyä asiaa, tahdo sitä tai tätä vaan se aina sekä on yhtä 'aikaa' kaikki, että kuitenkin myös olemisen ja ei-olemisen tuolla puolella. Ikuinen, muuttumaton. On toki totta että sikäli kun asiaa katsoo kehollisen olennon näkökulmasta, niin vaikka olisi kokenutkin tuon, on rajoitettava sen kokemistaa. Esimerkiksi minä koen meditaatiossa olevani elämänenergia joka olen kaikki mitä on ja täytän kaikki maailmankaikkeudet (ja sen lisäksi olemisen tuolla puole oleva muuttumaton). Mutta kun haluan esittää ihmisen roolia, minun täytyy ottaa rajoittunut näkökulma jossa en aisti energiaani kaikissa kehoissa kaikkialla, vaan pääasiassa siinä kehossa, jona muut minut näkee, katson sen aistielimistön silmin jne. Muuten kommunikaatio toisten kanssa olisi mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko totta, että sattumia ei ole täällä ilmenemisen tasolla/ihmiselämän tasolla?

Olen lukenut vuosikymmenien ajan kirjoista, ettei sattumaa ole. Se on vaikea uskoa.

Jos sattumia ei ole, niin voisiko joku perustella sitä. Kiitos paljon.

Kaikelta käytännölliseltä kannalta, ihmisen näkökulmasta katsoen, niitä on. Eli tapahtumia, joita hän ei pystynyt ennustamaan tai tietämään niiden aiheuttajaa tai mahdollista tarkoitusta. 

Myös nykyisen fysiikan käsityksen kannalta niitä on, koska vaikka voi olla totta että jos tuntisimme kaikki asioiden osatekijät pienimpään asti ja olisi laskentatehoa mallintaa niiden vuorovaikutukset, kvanttitasolla tulee vastaan se, että yritys todella tuntea kaikki tarvittavat osatekijät eli havainnointi itsessään muuttaa systeemin tilaa. 

Valitsetko uskoa että sen kaiken aiheuttaa esim. Jumala (jolloin tietyssä mielessä sattumaa ei olisi koska kaikki olisi suunniteltu) vai pelkästää se millainen luonto ja sen lait on, ei välttämättä vaikuta kovinkaan paljoa arkitodellisuuteen jossa yllättäviä asioita tulee eteen usein ja niiden kanssa on elettävä. Absoluuttisesta näkökulmasta asia on eri, koska ei ole aikaa eikä tapahtumia, mutta sekin on useimmille pelkästään teoria siinä missä jumalakin.

Voisiko olla niin, että joidenkin mukaan sattumia ei ole siksi, että on toiminnassa kaikenlaisia lakeja, esim. vetovoiman laki, samankaltaisuuden laki jne. joten ihminen vetää puoleensa erilaisia asioita sen mukaan, mitä itse ilmentää ja siksi ne tapahtumat, mitä hänen elämäänsä tulee, eivät ole sattumaa?

Kyllä. Joidenkin mukaan taustalla on luonnonlait, joidenkin mukaa mainitun kaltaiset eri tason lait, joidenkin mukaan jumalolento tai olennot. Käytännön tasolla silti lähes jokainen kokee ennustamattomia tapahtumia jotka vaikuttavat sattumalta, ellei niitä kuorruta jollain uskomuksella joka saa sen näyttämään muulta. 

Enkä ota kantaa siihen pitäisikö olla sellaisia uskomuksia vai ei. Esim. usko kaiken taustalla olevasta Jumalasta voi lohduttaa yhtä, ahdistaa toista. Samoin ajatus siitä että itse pystyy luomaan kohtalonsa olemalla sopivalla "taajuudella", manifestoimalla tms. on toisille voimaannuttava ja toisille taas ahdistava ja syyllistävä (tämä kaikki mikä on huonosti on siis minun vikani). Mutta sellaiset uskomukset kannattaa kyseenalaistaa, jotka tuottavat huonoa hedelmää.

Kun on suurimman osan elämäänsä uskonut, ettei sattumia ole, ja myös valaistunut Jeff Foster kertoi kirjassaan, ettei sattumia ole, niin jotenkin yllätyin niin kovasti vastauksestasi, että menetin  yöuneni, kun aloin asiaa miettimään. Mietin edelleen. Muistan monia tapahtumia, joissa tuntuu olevan selkeää ohjausta tai tarkoitusta taustalla, mutta ehkäpä olen vain niin itselleni uskotellut. 

Kerron myöhemmin muutaman esimerkin asioista, mitkä olen kuvitellut olevan tarkoitettuja, vähän kuin kohtaloon tai elämänpolulle suunniteltuja.

Riippuen näkökulmasta voi sanoa että sattumia on tai ei ole. Joskus vaan on hyvä kyseenalaistaa oma näkökulma ja uskomukset, tai koko uskomusten merkitys yleisemmin. Ihmiset voivat elää ihan yhtä hyvää elämää uskoen näistä asioista ihan ääripäihin asti eri tavalla. Valaistuakin voi uskoen sattumasta ihan mitä tahansa. 

Ihmiset käyttävät niin paljon aikaa ja energiaa päästäkseen tilaan jossa heillä on heidän mielestään oikeat uskomukset monenlaisista asioista. Ja lopulta oikeat uskomukset ei ole Tie, joskus ne ja niideen etsiminen on jopa ylimääräistä kuonaa joka estää näkemästä sitä Olemista joka on kaikkien uskomustenkin näkijä ja perusolemus ja se mitä kaikki etsivät.

Kiitos Mystikko. Jotenkin tuntuukin luontevalta, että näkökulmista riippuen sattumia sekä on tai ei ole kuin että varmuudella olisi tai ei olisi. 

Nuorena neitona, keskellä kaunista kesäpäivää, minulla oli kiire erääseen tapaamiseen. Yleensä kuljin kaupungilla tiettyjä samoja reittejä, mutta tällä kertaa minulle tuli tarve mennä eri kautta. Kävelin kävelykatua pitkin ja huomasin, että aikuisten keskellä kävelee pieni tyttö, selvästi alle 2-vuotias taapero. Hän oli suuntaamassa kadulle, jossa kulki autoja jonossa. Missään ei näkynyt ketään, joka olisi ollut lapsesta kiinnostunut. Juoksin nopeasti lapsen luo. Sain hänet kiinni, kun hän oli vajaan metrin päässä kadulla kulkevasta autosta. Kuski katsoi minua halveksivasti, ajatteliko lie, että huono äiti, kun lapsi meinaa jäädä auton alle.

Menin lapsen kanssa lähiliikkeisiin, ja pyysin myyjää kuuluttamaan, onko kenelläkään lapsi hukassa. Ei ollut. Lähdin lapsen kanssa kävelemään poliisilaitokselle. Vähän aikaa laitoksella oltuamme, ehkä 15 minuuttia, sinne tuli puhelu hätääntyneeltä isältä, joka oli hukannut lapsensa. Pian isä ja lapsen isoveli, noin 4-5 v, tulivat paikalle. Koko ajan pieni tyttönen oli ihan rauhallinen kanssani, ei itkenyt kertaakaan.

Koin, että tuossa tapauksessa sain jonkunlaisen ohjauksen muuttaa reittiä, jotta saatoin pelastaa lapsen, ettei hän jäänyt auton alle. Jonkun mielestä se oli vain sattumaa.

Ja samaan aikaan toisessa unessa se lapsi jäi auton alle ja siis kaikkiallinen energia koki myös sen tapahtumaketjun seuraukset...

Vierailija kirjoitti:

Mistä mä nyt tiedän, että mitä mulle on tapahtumassa? Olenko vaan masentumassa vai sairastumassa dementiaan tmv vai onko tämä osa jotakin henkistä prosessia? Ei tunnu normaalilta maata sohvalla pari tuntia välittämättä juuri mistään päivittäin. Katsella vaan ikkunasta ulos ja kuulostella ajatuksia. Mitään ihmeempiä unia en ole nähnyt enkä unia juuri muista enää edes. Antaisivatpa unet ohjeita ja neuvoja. En ole vuosiin saanut aikaiseksi mitään, olen vaan pyöriskellyt ankeassa olossa yksin kotona. Olen kyllä alkanut nähdä valoakin elämässä, mutta silti on jotenkin synkkää. Kamalan epäselvää ja monimutkaista. Yksi ihminen on tullut elämääni netin kautta ja on outo tunne, että minun kuului tutustua tähän henkilöön. Omat pelot pukkaa pintaan, eihän tässä pitänyt enää mitään tunteita kehitellä ketään kohtaan vaan hissukseen kadota olemasta. Toisaalta ei edes kiinnosta mitkään ihmissuhteet. Manifestoinko itse tämän kummallisen ja epäselvän olon? Yök kuinka sekavaa kaikki on...

Se on tietyissä elämänvaiheissa erittäin normaalia ja hyödyllistä 'maata sohvalla pari tuntia välittämättä juuri mistään päivittäin, katsella vaan ikkunasta ulos ja kuulostella ajatuksia'. Muutos ja kehitys tapahtuu alitajuisella tasolla, siksi se ei näy eikä tunnu vielä tietoiselle mielellesi, joka miettii oletko sairastumassa psyyken sairauteen vai mistä on kyse. 

Tavallaan kyllä manifestoit tuon itse, mutta sillä on tarkoitus että teet niin. Olet tarvinnut hiljaisuutta ja rauhaa ja se on tuota kautta vähän pakolla järjestynyt. Luota vaan siihen elämänenergiaan, joka tekee sinut eläväksi, kuuntele sen impulsseja. Se ei taida haluta sinun katoavan vielä olemasta siinä mielessä, että lopettaisit ihmisenä elämisen ja siihen kuuluvat asiat :)

Vierailija kirjoitti:

Oliko tämä Jumalan tahto? Vai sattuma? Vai sovittu jo sielun tasolla? En käsitä. Kuka käsittää?

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/170f2aa2-b304-4a10-9509-e78c608469df

Se on uni ja illuusio, jota Jumalan valtakunnassa (joka on ainoa Todellisuus) ei ole koskaan todellisuudessa tapahtunut. Mutta toki, jos olet mukana unessa sen hahmona, se näyttää todellisuudelta ja on luonnollista tuntea voimakkaasti kaikki asiaan liittyvät tunteet. Minäkin koen, silloin kun samaistun hahmoon täällä, sitä tosin pehmentää se että samaan aikaan näen illuusioluonteen. Mutta kuten joku aiemmin sanoi, kyllä ihmiset kokevat vahvoja tunteita elokuvissakin, vaikka hyvin tietävät että se on vain näyteltyä ja rakennettua eikä totta, ja samoin valaistuneetkin kokevat niiden todellisuuksien kärsimyksiä ja nautintoja joissa oleilevat.

Vierailija kirjoitti:

Hei Mystikko!

Kerroit joskus että valaistumisen jälkeen olet itse parantanut itsesi etkä käy enää lääkärillä.

Onko se oikeasti mahdollista? Entä jos tulee reikä hampaaseen terveellisistä elintavoista ja hyvästä hammashygieniasta huolimatta, niin kai silloin menet hammaslääkäriin? Pystytkö parantamaan itseltäsi lähes kaikki fyysiset vaivat?

Minulla on ollut kauan kipeä olkapää eikä ole vara mennä yksityislääkärin kautta magneettitutkimuksiin ja tk:n kautta jonotus menisi lääkärin mukaan syksyyn. Olen niin väsynyt tähän kipuun. Haluaisin tietää, miten voisin parantaa olkapääni itse. Olen saanut olkpäähän erilaista jäsenkorjausta, hierontaa ja reikihoitoa, mutta ne eivät ole auttaneet.

Olkapääni ei ole ainoa kipuni. Olisin tosi onnellinen, jos voisit neuvoa tai rukoilla puolestani. <3

On se mahdollista eikä edes niin harvinaista kuin ihmiset luulevat- eikä edes vaadi valaistumista. Esim. monet onnistuvat kehittämään johonkin parantamisen uskomus- ja menetelmäjärjestelmään niin vahvan uskon, että pystyvät sen kautta manifestoimaan parantamisia itselleen ja niille muille, jotka pystyvät myös riittävästi uskomaan siihen. 

Mutta kuten jo Jeesus tiesi, kukaan ei voi auttaa kaikkia koska kun joku paranee niin 'uskosi on sinut parantanut' eikä jokin suuri ulkopuolinen voima jostain. Siksi Jeesus jossain paikassa sanoi, ettei hän voinut tehdä ihmeitä 'heidän epäuskonsa tähden'. Koska jokainen on oman todellisuutensa ensisijainen luoja, eikä toinen voi sitä kumota ilman riittävää tahtoa ja uskoa. Yleensä tahtoa (parantua) on, mutta tämän maailman ehdollistama epäusko voi olla ongelma. Sitä vastaan voi toki tehdä paljonkin, jotta oppisi taas uskomaan laajempiin mahdollisuuksiin kuin mitä tämän maailman kollektiiviset uskomukset sanovat, mutta se vaatii työtä eikä ole pikakeinoja, ellei sitten satu törmäämään johonkin juuri itseen täydellisesti vetoavaan systeemiin johon alkaa uskoa luonnostaan. (Usein, mutta ei aina, mitä koulutetumpi ja luonnontieteelliseesti oppineempi ihminen, sitä vaikeampi on uskoa mihinkään sellaisiin luonnostaan).

Rukoilen, että elämänenergia itse, joka Minä olen, johdattaa sinut tielle tuosta umpikujasta.

Vierailija kirjoitti:

Käytkö Mystikko äänestämässä vai koetko, ettei tällä unen tasolla ole tarvetta yrittää vaikuttaa äänestämällä?

Kyllä kävin äänestämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko totta, että minä itse teen eläväksi jokaisen tilanteen, johon menen? Onko niin, että sieluni ns. vaeltaa läpi mahdollisuuksien kirjon saaden tilanteet tuntumaan aidoilta? Kun menen kauppaan ja näen ihmisiä kaupassa, olenko se todellisuudessa MINÄ, joka elävöitän nuo ihmiset? Kun puhun minästä, tarkoitan tätä ihmisyksikköä tai tietoisuutta, joka on tässä kehossa. Vaikka kehohan taitaa olla tietoisuudessa...

Toinen kysymys. Jos kerran kaikki mahdolliset tilanteet ovat olemassa, tarkoittaako se sitä, että jossain todellisuudessa minä, 30-vuotias nainen Suomesta, olen Donald Trumpin vaimo? :D

Onko antaa lisää manifestointivinkkejä sigilien lisäksi? Vinkkasit jollekin toiselle ne ja myös minä hyödyin siitä. Mites muuten kun kärsin mielen sokeudesta, afantasiasta, niin onko mahdollista manifestoida afantasia pois? Itse olen käyttänyt nyt lähinnä affirmaatioita. Olen lukenut manifestointivinkistä, joka neuvoo kirjoittamaan "valheellista" päiväkirjaa itselleen. Kirjoittaa päivistä kuin haluaisi tai olisi halunnut niiden tapahtuvan.

Haluaisin manifestoida kaikki pelot hiivattiin myös elämästäni.

Sinä erillisenä yksilönä et elävöitä kaikkea. Eli ei ole niin, että sinä olisit keho/mielisidonnainen yksilö ja jotenkin tämä yksilö, lähinnä sen aivot, jotenkin generoisi elävänoloisen ulkoisen todellisuuden. Mutta se energia joka tekee sinut eläväksi elävöittää kaiken muunkin, ja pohjimmiltaan Sinä olet se, etkä vain joku erillinen kuolevainen kehosidonnainen yksilö.

Niin, kaikki potentiaalinen on myös tietoisuuden tasolla aktuaalista, niillä ei  ole mitään eroa ikuisen ja muuttumattoman kannalta... Se ikuinen ja muuttumaton sisältää kaiken mitä ihmisen näkökulmasta on, on ollut ja tulee olemaan, kaikki potentiaaliset vaihtoehdot. 

Afantasia tosiaan tekee yhden manifestoinnin tekniikan, visualisoinnin, aika lailla käyttökelvottomaksi. Mutta sillä on myös hyvät puolensa. Afantastikot toipuvat helpommin suruista ja traumoista, koska heidän mielensä ei pommita heitä kuvilla kammottavasta tapahtuneesta. He ovat usein myös älykkäämpiä matemaattis-loogisessa mielessä, koska heidän on ollut pakko oppia prosessoimaan esim. sijainteihin liittyvää tietoa ilman mielikuvien oikotietä. Myös monien meditaatioperinteiden opettama nykyhetkessä pysyminen on paljon helpompaa ilman vilkasta kuvallista mielikuvitusta kuin sellaisen kanssa. Oletko siis varma että haluat muuttaa tuon ominaisuuden? 

Vaikka monet kirjat korostaa visualisointia, se ei tosiaan ole manifestoinnissa välttämätöntä. Kyllä se riittää että pystyt sanallisina ajatuksina kuvailemaan tilan johon haluat, ja käytät jotain menetelmää jolla saat affirmaatiosi alitajuntaan asti, tietoisen mielen epäuskon ja vastustuksen ohi. Suosittelisin keskittymään yhteen menetelmään kunnolla, eikä kokeilemaan kaikenlaista. Jos olet kokenut sigilit hyödylliseksi, miksi et kokeilisi viedä sitä pidemmälle ja isompiin asioihin? Usein näissä henkisissä menetelmissä ihmiset ei etene koska he ovat kärsimättömiä ja liian nopeasti toteavat että ei tämä toimi (tarpeeksi) ja vaihtavat taas toiseen, ja niin mihinkään niistä ei synny riittävästi uskoa ja luottoa että ne toimisivat.

Vierailija kirjoitti:

Onko oikein rahastaa totuuteen/valaistumiseen johtavilla tiedoilla? Maailma on täynnä omasta mielestään enemmän tai vähemmän valaistuneiden järjestämiä kursseja, seminaareja, työpajoja, valmennuksia jne. Minusta asiaa voisi verrata veteen: veden kuuluisi olla kaikkien oikeus ja jos joku tietää lähteen paikan, rahastaako hän opastamisesta tuolle lähteelle, saatikka siitä juomisesta, vai onko hän niin riemuissaan asiasta, että haluaa johdattaa kaikki tuolle upealle lähteelle, koska haluaa, että toisetkin voivat nauttia puhtaasta vedestä?

Onko rahastaminen ego lähtöistä? Jos joku on oikeasti totuuden oivaltanut, eikö hän halua vilpittömästi auttaa toisiakin tuolla tiellä (sikäli jos sillä on väliä tietääkö unihahmot olevansa unessa). Itselläni on jo nyt tällä henkisellä tiellä jokin sisäinen tunne siitä, että haluan opastaa ihmisiä sydämestäni ilman veloitusta ja saada toimeentuloni sitten jotain muuta kautta.

Juuri niin kuin KM tekee täällä, vastailee ja keskustelee ihmisten kanssa "ilmaiseksi", vaikka taatusti saisi tuloja järjestämällä valmennuksia tms. Tuntuisi hullulta, että Jeesus, Buddha tai muut oikeasti oivaltaneet olisivat rahastaneet tiedoillaan ja totuudella, joka kuuluu kaikille. Homma rupeaisi heti "haiskahtamaan".

Kyllä näistä asioista on ihan ok saada elantonsa. Joku voi niillä jopa rikastua, ikään kuin vahingossa, eli ei niin että ajattelisi että minäpä kehitän nyt kirjojen ja kurssien systeemin jolla saan paljon rahaa -sellainen olisi egosta-, mutta niin että vaikka kirjoittaa kirjan tai järjestää kursseja ja ottaa niistä kohtuullisen maksun ja niistä tulee suosittuja jolloin kohtuullisistakin maksuista voi kertyä iso virta tuloja.

Valaistuneiden ja opettajienkin täytyy tässä todellisuudessa elää jollain. Joidenkin kutsumus on elättää itsensä muulla työllä ja tarjota mitä heillä on tarjottavaa ilmaiseksi, mutta toisten kutsumus on omistautua henkiselle työlle ja saada elantonsa siitä. Kummassakaan ei ole mitään väärin.