Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Mystikko!
Kerroit joskus että valaistumisen jälkeen olet itse parantanut itsesi etkä käy enää lääkärillä.
Onko se oikeasti mahdollista? Entä jos tulee reikä hampaaseen terveellisistä elintavoista ja hyvästä hammashygieniasta huolimatta, niin kai silloin menet hammaslääkäriin? Pystytkö parantamaan itseltäsi lähes kaikki fyysiset vaivat?Minulla on ollut kauan kipeä olkapää eikä ole vara mennä yksityislääkärin kautta magneettitutkimuksiin ja tk:n kautta jonotus menisi lääkärin mukaan syksyyn. Olen niin väsynyt tähän kipuun. Haluaisin tietää, miten voisin parantaa olkapääni itse. Olen saanut olkpäähän erilaista jäsenkorjausta, hierontaa ja reikihoitoa, mutta ne eivät ole auttaneet.
Olkapääni ei ole ainoa kipuni. Olisin tosi onnellinen, jos voisit neuvoa tai rukoilla puolestani. <3
On se mahdollista eikä edes niin harvinaista kuin ihmiset luulevat- eikä edes vaadi valaistumista. Esim. monet onnistuvat kehittämään johonkin parantamisen uskomus- ja menetelmäjärjestelmään niin vahvan uskon, että pystyvät sen kautta manifestoimaan parantamisia itselleen ja niille muille, jotka pystyvät myös riittävästi uskomaan siihen.
Mutta kuten jo Jeesus tiesi, kukaan ei voi auttaa kaikkia koska kun joku paranee niin 'uskosi on sinut parantanut' eikä jokin suuri ulkopuolinen voima jostain. Siksi Jeesus jossain paikassa sanoi, ettei hän voinut tehdä ihmeitä 'heidän epäuskonsa tähden'. Koska jokainen on oman todellisuutensa ensisijainen luoja, eikä toinen voi sitä kumota ilman riittävää tahtoa ja uskoa. Yleensä tahtoa (parantua) on, mutta tämän maailman ehdollistama epäusko voi olla ongelma. Sitä vastaan voi toki tehdä paljonkin, jotta oppisi taas uskomaan laajempiin mahdollisuuksiin kuin mitä tämän maailman kollektiiviset uskomukset sanovat, mutta se vaatii työtä eikä ole pikakeinoja, ellei sitten satu törmäämään johonkin juuri itseen täydellisesti vetoavaan systeemiin johon alkaa uskoa luonnostaan. (Usein, mutta ei aina, mitä koulutetumpi ja luonnontieteelliseesti oppineempi ihminen, sitä vaikeampi on uskoa mihinkään sellaisiin luonnostaan).
Rukoilen, että elämänenergia itse, joka Minä olen, johdattaa sinut tielle tuosta umpikujasta.
Tuon vastauksesi kautta ymmärsin, miksi minuun ei ole tepsinyt erilaiset parantamiset, ei lähi- eikä kaukohoitona. Kävin kerran kirkossa parantamistilaisuudessa. Parantajina toimivat Seppo Juntunen ja Pirkko Jalovaara. Olin lukenut Pirkon kirjan ja olin satavarma, että paranen, jos pääsen hänen tai Sepon luokse.
Kirkossa ihmiset menivät kahteen jonoon. En päässyt Pirkon jonoon, mutta näin kuinka ihmiset kaatuivat tai vähintään vahvasti horjahtelivat myös Sepon edessä. Kaksi ihmisitä oli aina ottamassa parantuvaa, kaatuvaa ihmistä kiinni. Vuoroni oli ihan kohta. Olin varma, että nyt sitten kaadutaan ja parannutaan, mutta lopetin sen ajattelemisen, sillä kirkossa oli niin vahva energia, että tunnustelin sitä ja iloitsin siitä. Se sai kehooni kylmät väreet.
Sitten seisoin Sepon edessä. Mitään ei tapahtunut. En horjahtanut vähääkään, vaikka olin niin antautunut paranettavaksi. Olin ihmeissäni, ja niin oli Seppokin. Hän yritti uudestaan. Taas sama juttu. Sitten hän vain jotenkin siirtyi seuraavaan henkilöön jonossa sanomatta minulle mitään. Olin tosi pettynyt ja yllättynyt.
Uskon täysin, että Jeesus on voinut auttaa niitä ihmisiä, joilla riittää uskoa. Uskon, että samoin pystyy myös Mystikko ja moni muu, mutta mihin pitää uskoa - siinä on se pointti - ainakin omalla kohdallani.
Mystikon vastauksen jälkeen tajusin, etten usko, että minulla on oikeutta tai mahdollisuutta parantua, sillä olen lapsesta asti kärsinyt niin paljon kivuista, joita on tullut sekä fyysisen ja henkisen väkivallan kautta, mutta myös sairauksien kautta. Äitini oli vaikea narsisti, joka piti huolen, etten saanut edes ruokaa niin paljon kuin sisareni. en paljon muutakaan.
Ilmeisesti minussa on liian vahva usko siihen, etten ansaitse paranemista tai että tähän elämään kuuluu koko elämän mittainen kärsimys.
Ja todellakin olen yrittänyt ajatella, että ansaitsen kaiken hyvän ja kaiken terveyden, mutta vielä on näköjään manifestaation suhteen harjoittelemista, jotta tuloksia alkaisi syntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut sellaista, että katselen tätä kehomieliolentoani vähän kuin yläviistosta ehkä metrin-kahden päästä. Koen silloin olevani vapaa tarkkailija, jolla on hyvin rauhallinen ja myönteinen, rakkaudellinenkin olo. On ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka sen henkilön työt vain onnistuu, "vaikken ole paikalla" kehossa. En ole samaistunut tähän kehomieliolentoon silloin.
Samana "tietoisuutena" olen meditaatiossa lennellyt siellä täällä pitkin maapalloa ja myös maapallon ulkopuolella. Olen voinut zoomata tarkkailuni johonkin kohteeseen, vaikka kasveihin veden alla tai joihinkin tosi pieniin esineisiin, vaikka sormuksen kiviin. Olen myös käynyt spontaanisti, harkitsematta, jonkun ihmisen kodissa tai joskus ihan tilattuna, kun olen tehnyt selvänäkötulkintaa hänelle.
Onko se oleminen vähän tuollaista silloin, kun ei samaistu kehoon, vaan on vain se "todellinen itse"/oleminen/tietoisuus, jota ei voi määritellä muuten kuin siten, mitä se ei ole. Tosin kuvailen sitä rakkaudeksi, näkijäksi, tarkkailijaksi myötätunnoksi, iloksi, rauhaksi, tietoisuudeksi, olemiseksi, mutta se ei siis ole mitään nähtävää muotoa tai persoonaa - niin luulen, koen.
Mistähän on kyse tuossa edellisessä? Ja miksi en enää meditaatiossa noita koe, vaikka varmaan kymmeniä vuosia niitä koin ja lapsenakin joskus.Se on eräänlaista astraalimatkailua, fyysistä kehoa hienovaraisemman tason vapautumista tiukasta kiinnittymisestä fyysiseen kehoon. Sellainen on sekä hauskaa että hyödyllistä, mutta ei mitenkään välttämätöntä esim. valaistumiseen. Kuten itse arveletkin, se tosiaan voi edistää jäykästä keho/mielisamaistumisesta vapautumista, mutta siinä on myös ansa: se on vielä persoonallinen 'keho', katoavainen olento, ja mieli voi alkaa kuvitella että se on Perimmäinen.
Mutta Perimmäinen ei mene sinne tai tänne, katsele jotain tiettyä asiaa, tahdo sitä tai tätä vaan se aina sekä on yhtä 'aikaa' kaikki, että kuitenkin myös olemisen ja ei-olemisen tuolla puolella. Ikuinen, muuttumaton. On toki totta että sikäli kun asiaa katsoo kehollisen olennon näkökulmasta, niin vaikka olisi kokenutkin tuon, on rajoitettava sen kokemistaa. Esimerkiksi minä koen meditaatiossa olevani elämänenergia joka olen kaikki mitä on ja täytän kaikki maailmankaikkeudet (ja sen lisäksi olemisen tuolla puole oleva muuttumaton). Mutta kun haluan esittää ihmisen roolia, minun täytyy ottaa rajoittunut näkökulma jossa en aisti energiaani kaikissa kehoissa kaikkialla, vaan pääasiassa siinä kehossa, jona muut minut näkee, katson sen aistielimistön silmin jne. Muuten kommunikaatio toisten kanssa olisi mahdotonta.
Hienosti vastattu, kiitos!
Sain kerran sairauskohtauksen ja menin tajuttomaksi ja minua jouduttiin elvyttämään. Ihmiset olivat hyvin hätääntyneitä ympärilläni. Kuulin kaiken ja olin hyvin rauhallinen, siis täysin levollinen, en kokenut olevani persoona, en kokenut oikeastaan mitään muuta kuin kuulin ja tiesin.
Vaikka en katsellut enkä edes nähnyt tapahtumia, niin silti tiesin tarkalleen, missä tämä keho(ni) sijaitsi, missä asennossa se oli. Tiesin, mihin kohtaan pihaa ambulanssi ajoi jne. Tiesin, että sitä kehoa kannettiin ambulanssiin.
Mistä tuossa on kyse? Ei kai kuitenkaan siitä astraalimatkailusta?
Onko tuossa tilassa mitään samankaltaista kuin Perimmäisenä olemisen tilassa?
Olen myöhemmin sekä astraalimatkaillut, kuten tuossa lainauksessa kerroinkin, mutta myös kokenut tuon saman tilan kuin tajuttomuudessa, mutta eri kautta:Tämä fyysinen kehoni laitteli pyykkiä koneeseen täysin keskittyen siihen hommaan (harjoittelin täydellistä keskittymistä tekemääni asiaan). Yhtäkkiä vain koin tuon saman kuin siinä sairauskohtauksessa. Hiljainen, rauhallinen, seesteinen tarkkailija, ei mielipiteitä, ei odotuksia, ei pelkoja, ei reagointia. Henkilö(ni) touhusi edelleen, tiedostin, että sillä oli myös välillä ajatuksia, mutten kokenut ajattelevani niitä.
Mistähän siinä oli kyse?
Voiko ihminen päästä samaan tilaan sekä ollessaan tajuton että ollessaan tajuissaan?
Ja vaikka tajuttomana ollessani tiesin, missä kohtaa huonetta kehoni sijaitsi, en kokenut olevani kehossani vaan sen ulkopuolella, jossain "lähistöllä".
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Mystikko!
Kerroit joskus että valaistumisen jälkeen olet itse parantanut itsesi etkä käy enää lääkärillä.
Onko se oikeasti mahdollista? Entä jos tulee reikä hampaaseen terveellisistä elintavoista ja hyvästä hammashygieniasta huolimatta, niin kai silloin menet hammaslääkäriin? Pystytkö parantamaan itseltäsi lähes kaikki fyysiset vaivat?Minulla on ollut kauan kipeä olkapää eikä ole vara mennä yksityislääkärin kautta magneettitutkimuksiin ja tk:n kautta jonotus menisi lääkärin mukaan syksyyn. Olen niin väsynyt tähän kipuun. Haluaisin tietää, miten voisin parantaa olkapääni itse. Olen saanut olkpäähän erilaista jäsenkorjausta, hierontaa ja reikihoitoa, mutta ne eivät ole auttaneet.
Olkapääni ei ole ainoa kipuni. Olisin tosi onnellinen, jos voisit neuvoa tai rukoilla puolestani. <3
On se mahdollista eikä edes niin harvinaista kuin ihmiset luulevat- eikä edes vaadi valaistumista. Esim. monet onnistuvat kehittämään johonkin parantamisen uskomus- ja menetelmäjärjestelmään niin vahvan uskon, että pystyvät sen kautta manifestoimaan parantamisia itselleen ja niille muille, jotka pystyvät myös riittävästi uskomaan siihen.
Mutta kuten jo Jeesus tiesi, kukaan ei voi auttaa kaikkia koska kun joku paranee niin 'uskosi on sinut parantanut' eikä jokin suuri ulkopuolinen voima jostain. Siksi Jeesus jossain paikassa sanoi, ettei hän voinut tehdä ihmeitä 'heidän epäuskonsa tähden'. Koska jokainen on oman todellisuutensa ensisijainen luoja, eikä toinen voi sitä kumota ilman riittävää tahtoa ja uskoa. Yleensä tahtoa (parantua) on, mutta tämän maailman ehdollistama epäusko voi olla ongelma. Sitä vastaan voi toki tehdä paljonkin, jotta oppisi taas uskomaan laajempiin mahdollisuuksiin kuin mitä tämän maailman kollektiiviset uskomukset sanovat, mutta se vaatii työtä eikä ole pikakeinoja, ellei sitten satu törmäämään johonkin juuri itseen täydellisesti vetoavaan systeemiin johon alkaa uskoa luonnostaan. (Usein, mutta ei aina, mitä koulutetumpi ja luonnontieteelliseesti oppineempi ihminen, sitä vaikeampi on uskoa mihinkään sellaisiin luonnostaan).
Rukoilen, että elämänenergia itse, joka Minä olen, johdattaa sinut tielle tuosta umpikujasta.
Tuon vastauksesi kautta ymmärsin, miksi minuun ei ole tepsinyt erilaiset parantamiset, ei lähi- eikä kaukohoitona. Kävin kerran kirkossa parantamistilaisuudessa. Parantajina toimivat Seppo Juntunen ja Pirkko Jalovaara. Olin lukenut Pirkon kirjan ja olin satavarma, että paranen, jos pääsen hänen tai Sepon luokse.
Kirkossa ihmiset menivät kahteen jonoon. En päässyt Pirkon jonoon, mutta näin kuinka ihmiset kaatuivat tai vähintään vahvasti horjahtelivat myös Sepon edessä. Kaksi ihmisitä oli aina ottamassa parantuvaa, kaatuvaa ihmistä kiinni. Vuoroni oli ihan kohta. Olin varma, että nyt sitten kaadutaan ja parannutaan, mutta lopetin sen ajattelemisen, sillä kirkossa oli niin vahva energia, että tunnustelin sitä ja iloitsin siitä. Se sai kehooni kylmät väreet.
Sitten seisoin Sepon edessä. Mitään ei tapahtunut. En horjahtanut vähääkään, vaikka olin niin antautunut paranettavaksi. Olin ihmeissäni, ja niin oli Seppokin. Hän yritti uudestaan. Taas sama juttu. Sitten hän vain jotenkin siirtyi seuraavaan henkilöön jonossa sanomatta minulle mitään. Olin tosi pettynyt ja yllättynyt.
Uskon täysin, että Jeesus on voinut auttaa niitä ihmisiä, joilla riittää uskoa. Uskon, että samoin pystyy myös Mystikko ja moni muu, mutta mihin pitää uskoa - siinä on se pointti - ainakin omalla kohdallani.
Mystikon vastauksen jälkeen tajusin, etten usko, että minulla on oikeutta tai mahdollisuutta parantua, sillä olen lapsesta asti kärsinyt niin paljon kivuista, joita on tullut sekä fyysisen ja henkisen väkivallan kautta, mutta myös sairauksien kautta. Äitini oli vaikea narsisti, joka piti huolen, etten saanut edes ruokaa niin paljon kuin sisareni. en paljon muutakaan.
Ilmeisesti minussa on liian vahva usko siihen, etten ansaitse paranemista tai että tähän elämään kuuluu koko elämän mittainen kärsimys.
Ja todellakin olen yrittänyt ajatella, että ansaitsen kaiken hyvän ja kaiken terveyden, mutta vielä on näköjään manifestaation suhteen harjoittelemista, jotta tuloksia alkaisi syntyä.
Varmaan kannattaa ensimmäisenä kieltää jeesus ja tällaiset jumalat jotka eivät kelpuuta parannettavaksi vaan ovat tuominneet sinut kärsimykseen. Haistattaa vitut niille. Pahoja ovat. Huijaavat vain. Niin minäkin tein ja kannatti. Ei enää yhtään jeesustelua minulle kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Kristitty kirjoitti:
Vaikka poistatatte kommentit, ette tee mustasta valkeaa ettekä esoteriasta kristinuskoa.
Nikit Kristitty mystikko ja Loki eivät kirjoita millään muotoa raamatullisesta uskosta vaan omastaan.
Käytän norjalaiseen mytologiaan liittyvää nimimerkkiä Loki enkä ole varmaan missään maininnut Raamattua tai Jeesusta, joten on kyllä hieman epäselvää, mistä olet saanut sen käsityksen, että olen hetkeäkään kirjoittanut raamatullisesta uskosta. Mutta jos nyt palstailet, ja luen sinua oikein, niin tarkoittaako raamatullinen usko sitä, että Raamattu on uskon ylin auktoriteetti ja Pyhä Henki auttaa kristittyjä tulkitsemaan Raamattua oikein. Jos Pyhä Henki auttaa tulkitsemaan Raamattua, niin miten niitä protestanttisia kirkkokuntia on niin paljon erilaisia? Kalvinismi ja helluntailaisuus eivät sovi kyllä mitenkään yhteen ja molemmat ovat Pyhän Hengen tulkinnalla tehtyjä. Tämä on aina hämmentänyt minua enkä ole saanut kysymykseen kunnollista vastausta.
Toisaalta olen kyllä otettu, että vedät jonkinlaiset yhtäläisyys merkit minun ja Kristityn mystikon välille, koska häntä pidetään ilmeisesti jonkinlaisena hengellisenä opettajana täällä ja minua lähinnä jonkinlaisena kiusankappaleena. :D
Loki
Kalvinismissa ja helluntailaisuudessa samat peruspilarit: Raamattu ja kolmiyhteinen Jumala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Mystikko!
Kerroit joskus että valaistumisen jälkeen olet itse parantanut itsesi etkä käy enää lääkärillä.
Onko se oikeasti mahdollista? Entä jos tulee reikä hampaaseen terveellisistä elintavoista ja hyvästä hammashygieniasta huolimatta, niin kai silloin menet hammaslääkäriin? Pystytkö parantamaan itseltäsi lähes kaikki fyysiset vaivat?Minulla on ollut kauan kipeä olkapää eikä ole vara mennä yksityislääkärin kautta magneettitutkimuksiin ja tk:n kautta jonotus menisi lääkärin mukaan syksyyn. Olen niin väsynyt tähän kipuun. Haluaisin tietää, miten voisin parantaa olkapääni itse. Olen saanut olkpäähän erilaista jäsenkorjausta, hierontaa ja reikihoitoa, mutta ne eivät ole auttaneet.
Olkapääni ei ole ainoa kipuni. Olisin tosi onnellinen, jos voisit neuvoa tai rukoilla puolestani. <3
On se mahdollista eikä edes niin harvinaista kuin ihmiset luulevat- eikä edes vaadi valaistumista. Esim. monet onnistuvat kehittämään johonkin parantamisen uskomus- ja menetelmäjärjestelmään niin vahvan uskon, että pystyvät sen kautta manifestoimaan parantamisia itselleen ja niille muille, jotka pystyvät myös riittävästi uskomaan siihen.
Mutta kuten jo Jeesus tiesi, kukaan ei voi auttaa kaikkia koska kun joku paranee niin 'uskosi on sinut parantanut' eikä jokin suuri ulkopuolinen voima jostain. Siksi Jeesus jossain paikassa sanoi, ettei hän voinut tehdä ihmeitä 'heidän epäuskonsa tähden'. Koska jokainen on oman todellisuutensa ensisijainen luoja, eikä toinen voi sitä kumota ilman riittävää tahtoa ja uskoa. Yleensä tahtoa (parantua) on, mutta tämän maailman ehdollistama epäusko voi olla ongelma. Sitä vastaan voi toki tehdä paljonkin, jotta oppisi taas uskomaan laajempiin mahdollisuuksiin kuin mitä tämän maailman kollektiiviset uskomukset sanovat, mutta se vaatii työtä eikä ole pikakeinoja, ellei sitten satu törmäämään johonkin juuri itseen täydellisesti vetoavaan systeemiin johon alkaa uskoa luonnostaan. (Usein, mutta ei aina, mitä koulutetumpi ja luonnontieteelliseesti oppineempi ihminen, sitä vaikeampi on uskoa mihinkään sellaisiin luonnostaan).
Rukoilen, että elämänenergia itse, joka Minä olen, johdattaa sinut tielle tuosta umpikujasta.
Tuon vastauksesi kautta ymmärsin, miksi minuun ei ole tepsinyt erilaiset parantamiset, ei lähi- eikä kaukohoitona. Kävin kerran kirkossa parantamistilaisuudessa. Parantajina toimivat Seppo Juntunen ja Pirkko Jalovaara. Olin lukenut Pirkon kirjan ja olin satavarma, että paranen, jos pääsen hänen tai Sepon luokse.
Kirkossa ihmiset menivät kahteen jonoon. En päässyt Pirkon jonoon, mutta näin kuinka ihmiset kaatuivat tai vähintään vahvasti horjahtelivat myös Sepon edessä. Kaksi ihmisitä oli aina ottamassa parantuvaa, kaatuvaa ihmistä kiinni. Vuoroni oli ihan kohta. Olin varma, että nyt sitten kaadutaan ja parannutaan, mutta lopetin sen ajattelemisen, sillä kirkossa oli niin vahva energia, että tunnustelin sitä ja iloitsin siitä. Se sai kehooni kylmät väreet.
Sitten seisoin Sepon edessä. Mitään ei tapahtunut. En horjahtanut vähääkään, vaikka olin niin antautunut paranettavaksi. Olin ihmeissäni, ja niin oli Seppokin. Hän yritti uudestaan. Taas sama juttu. Sitten hän vain jotenkin siirtyi seuraavaan henkilöön jonossa sanomatta minulle mitään. Olin tosi pettynyt ja yllättynyt.
Uskon täysin, että Jeesus on voinut auttaa niitä ihmisiä, joilla riittää uskoa. Uskon, että samoin pystyy myös Mystikko ja moni muu, mutta mihin pitää uskoa - siinä on se pointti - ainakin omalla kohdallani.
Mystikon vastauksen jälkeen tajusin, etten usko, että minulla on oikeutta tai mahdollisuutta parantua, sillä olen lapsesta asti kärsinyt niin paljon kivuista, joita on tullut sekä fyysisen ja henkisen väkivallan kautta, mutta myös sairauksien kautta. Äitini oli vaikea narsisti, joka piti huolen, etten saanut edes ruokaa niin paljon kuin sisareni. en paljon muutakaan.
Ilmeisesti minussa on liian vahva usko siihen, etten ansaitse paranemista tai että tähän elämään kuuluu koko elämän mittainen kärsimys.
Ja todellakin olen yrittänyt ajatella, että ansaitsen kaiken hyvän ja kaiken terveyden, mutta vielä on näköjään manifestaation suhteen harjoittelemista, jotta tuloksia alkaisi syntyä.
Varmaan kannattaa ensimmäisenä kieltää jeesus ja tällaiset jumalat jotka eivät kelpuuta parannettavaksi vaan ovat tuominneet sinut kärsimykseen. Haistattaa vitut niille. Pahoja ovat. Huijaavat vain. Niin minäkin tein ja kannatti. Ei enää yhtään jeesustelua minulle kiitos.
Luulen, että olen itse tuominnut itseni kärsimykseen, eli ilmeisesti jollain alitajunnan tasolla en koe että ansaitsisin parantua. Joko syynä on se, että olen sielun tasolla valinnut kärsimyksentäyteisen elämän, jotta kulkisin tehokkaammin kohti valaistumisen tarvetta, tai sitten se johtuu siitä, että narsistiäitini on onnistunut vakuuttamaan minut siitä, että ansaitsen kokea vain kaikkea pahaa enkä missään nimessä mitään hyvää, enkä varsinkaan niin hyvää kuin siskoni.
Jos Jeesus olisi tänä päivänä täällä maan päällä, niin minäkin uskoisin Jeesuksen parannustaitoihin ihan täysin niissä tapauksissa, kun hän parantaisi muita ihmisiä. Uskon samoin myös esim. Mystikon parantamistaitoihin.
Ehkä Jeesus kutsuisi minuakin epäuskoiseksi, kun en omalla kohdallani kai usko mahdolliseksi kokea parantumista, eli jokin minussa ei anna minun parantua. Ainakaan tähän mennessä se ei ole onnistunut, mutta ehkä tämä oivallus muuttaa asioita parempaan suuntaan ja uskallan sallia itselleni myös hyvien asioiden tapahtumista enkä vain odota sitä, mitä äitini aina hoki: "Itku pitkästä ilosta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty kirjoitti:
Vaikka poistatatte kommentit, ette tee mustasta valkeaa ettekä esoteriasta kristinuskoa.
Nikit Kristitty mystikko ja Loki eivät kirjoita millään muotoa raamatullisesta uskosta vaan omastaan.
Käytän norjalaiseen mytologiaan liittyvää nimimerkkiä Loki enkä ole varmaan missään maininnut Raamattua tai Jeesusta, joten on kyllä hieman epäselvää, mistä olet saanut sen käsityksen, että olen hetkeäkään kirjoittanut raamatullisesta uskosta. Mutta jos nyt palstailet, ja luen sinua oikein, niin tarkoittaako raamatullinen usko sitä, että Raamattu on uskon ylin auktoriteetti ja Pyhä Henki auttaa kristittyjä tulkitsemaan Raamattua oikein. Jos Pyhä Henki auttaa tulkitsemaan Raamattua, niin miten niitä protestanttisia kirkkokuntia on niin paljon erilaisia? Kalvinismi ja helluntailaisuus eivät sovi kyllä mitenkään yhteen ja molemmat ovat Pyhän Hengen tulkinnalla tehtyjä. Tämä on aina hämmentänyt minua enkä ole saanut kysymykseen kunnollista vastausta.
Toisaalta olen kyllä otettu, että vedät jonkinlaiset yhtäläisyys merkit minun ja Kristityn mystikon välille, koska häntä pidetään ilmeisesti jonkinlaisena hengellisenä opettajana täällä ja minua lähinnä jonkinlaisena kiusankappaleena. :D
Loki
Kalvinismissa ja helluntailaisuudessa samat peruspilarit: Raamattu ja kolmiyhteinen Jumala.
Mutta kalvinistit uskovat, että Jumala päättää kuka pelastuu eikä ihminen voi kääntyä. Muut protestanttiset yleensä uskovat, että ihminen voi kääntyä ja saada Jumalan armon. Nämä ovat aika päinvastaisia käsitteitä, joten kumman tulkinta Raamatusta on väärä? Ja jos jompi kumpi niistä on väärin, niin mistä voimme tietää, että mitkään muutkaan tulkinnat on oikein, koska kaikki protestanttiset liikkeet väittävät perustuvansa vain Raamatun oppeihin?
Pidän todella paljon kristillisten traktaattien lukemisesta ja olenkin lukenut esimerkiksi kaikki ne sarjakuvatraktaatit. Minua hämmentää niiden viha katolilaisuutta (ja varmaan myös ortodoksisuutta kohtaan) ja niissä usein esitetään, että katolilaiset eivät jotenkin uskoisi Jeesukseen pelastajana tai että he edes lukisivat Raamattua. Molemmat käsitykset ovat nimittäin vääriä.
Uskotko muuten, että katolilaisuus ja ortodoksisuus eivät ole pelastukseen johtavia kristillisiä kirkkoja.
Loki
Raamatun mukaan Jeesus sanoi: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Raamatussa on kuitenkin paljon vihasanomaa. Silti useimmat Raamattuun uskovat korostavat, kuinka Jeesuksen opetukset ovat ne tärkeimmät. Pientä ristiriitaa havaittavissa eikä ihan pientäkään.
Jeesus oli valaistunut. Hän yritti kertoa samoja asioita, mitä Mystikkokin kertoo. Moni on ymmärtänyt Jeesuksen sanat väärin. Kunpa uskoisimme ja ymmärtäisimme edes sen kultaisen säännön, niin maailma olisi paljon helpompi paikka ellää:
"Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raamatun mukaan Jeesus sanoi: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Raamatussa on kuitenkin paljon vihasanomaa. Silti useimmat Raamattuun uskovat korostavat, kuinka Jeesuksen opetukset ovat ne tärkeimmät. Pientä ristiriitaa havaittavissa eikä ihan pientäkään.
Jeesus oli valaistunut. Hän yritti kertoa samoja asioita, mitä Mystikkokin kertoo. Moni on ymmärtänyt Jeesuksen sanat väärin. Kunpa uskoisimme ja ymmärtäisimme edes sen kultaisen säännön, niin maailma olisi paljon helpompi paikka ellää:
"Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille."
Maailma olisi kyllä parempi paikka, jos ihmiset tottelisivat kultaista sääntöä.
Muuten kyllä usein ihmettelen, että mistä sinä tiedät, mitä Jeesus on sanoillaan tarkoittanut, mutta ihailtavan itsevarmasti niin sanot. Kyselin täällä joskus, että mistä te tiedätte, että teidän teorianne maailman mysteereistä on oikea eikä esimerkiksi kristinuskon. Jos kristinusko on oikeassa, niin sehän olisi Saatanalle ihan helppoa antaa teille jotain ruumiistairtautumiskokemuksia tai selvänäkökykyjä, jotka "todistavat", että te olette oikeassa. Kuoltuanne sitten joudutte helvettiin Saatanan nauraessa partaansa.
Olen sitä mieltä, että varmemman päälle pelaisi, jos olisi kristitty/muslimi tai joku muu uskovainen, jonka uskonnossa vääräuskoiset joutuvat kadotukseen. Jos esimerkiksi buddhalaisuus on oikeassa, niin se ei haittaa mitään, että on kristitty tässä elämässä, kun seuraavassa elämässä saa uuden mahdollisuuden. Jos se kristitty on oikeassa, niin buddhalaiselle koittaa hikiset ajat kuoleman jälkeen eikä hän saa uutta mahdollisuuta parannuksen tekoon.
Loki
Itse ajattelen että ei ole niin tärkeää pohtia sitä, mitä jokin suuntaus kristinuskossa korostaa. Tärkeintä olisi kääntyä elävän Jumalan puoleen ja rukoilla hänen edessään, vaikka tuntikausia, ja pyytää hänen johdatustaan. Olisi tärkeää tutkia vilpittömin mielin ja Jumalan Pyhän Hengen johdatusta anoen, mitä Hän sanoo Raamatussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen että ei ole niin tärkeää pohtia sitä, mitä jokin suuntaus kristinuskossa korostaa. Tärkeintä olisi kääntyä elävän Jumalan puoleen ja rukoilla hänen edessään, vaikka tuntikausia, ja pyytää hänen johdatustaan. Olisi tärkeää tutkia vilpittömin mielin ja Jumalan Pyhän Hengen johdatusta anoen, mitä Hän sanoo Raamatussa.
Tämä siksi, että koko kristinuskon perusta on todellinen, elävä, persoonallinen Jumala, joka tuli ihmiseksi ja kuoli sovittaakseen ihmisten synnit. Jos ei voi uskoa persoonalliseen, ihmisiin vuorovaikutuksessa olevaan Jumalaan, on turha kannatella minkäänlaista kristinuskonnollisuuden haarniskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen että ei ole niin tärkeää pohtia sitä, mitä jokin suuntaus kristinuskossa korostaa. Tärkeintä olisi kääntyä elävän Jumalan puoleen ja rukoilla hänen edessään, vaikka tuntikausia, ja pyytää hänen johdatustaan. Olisi tärkeää tutkia vilpittömin mielin ja Jumalan Pyhän Hengen johdatusta anoen, mitä Hän sanoo Raamatussa.
Tämä siksi, että koko kristinuskon perusta on todellinen, elävä, persoonallinen Jumala, joka tuli ihmiseksi ja kuoli sovittaakseen ihmisten synnit. Jos ei voi uskoa persoonalliseen, ihmisiin vuorovaikutuksessa olevaan Jumalaan, on turha kannatella minkäänlaista kristinuskonnollisuuden haarniskaa.
Olisiko niin, että jokainen elävä olento on Jumala personaalisessa muodossa? Jumala ilmenee/on samaan aikaan persoonaton ja persoonallinen, kaikki ja ei mitään.
Jeesus Kristus on Jumalan "poika", kuten me kaikki olemme Jumalan lapsia, "poikia/tyttäriä". Jeesus Kristus oli valaistunut, meistä harva on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mystikko, koin muutama vuosi sitten yöllä sängyllä maatessani kokemuksen jossa jaloistani lähtien nousi värisevä energia ylöspäin. Sitten se liikkui käärmeen lailla sisäelinteni ja suoliston ympäri lopulta nousten rintakehän alueelle johon se asettui ja hiljeni. Seuraavana päivänä eräs henkilö, jonka kanssa olin tekemisissä siihen aikaan kysyi, että tunsinko jotain yöllä? Mistä mahtoi olla kyse?
Tuollaisia energeettisiä liikehdintöjä voi kokea joskus esimerkiksi jonkun rukoillessa sinun puolesta tai yrittäessä energeettistä kaukoparantamista. Samoin monet vaistoavat energeettisesti astraalimatkailijan joka on tullut visiitille, mutta se on yleensä hieman erilainen tuntemus, vahva tunne jonkun läsnäolosta ja energiasta mutta ilman sitä että se energia varsinaisesti tulisi tuolla tavalla osaksi omaa kokonaisenergiaa.
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni elämä on aika järjetöntä ja haluaisin lakata olemasta kokonaan. Tämä ei kuitenkaan teidän mukaanne ole mahdollista, mutta olen joskus pohtinut, onko mahdollista siirtää tämä tietoisuus toiseen ruumiseen ja sillä tavoin elää ikuisesti. Olisi kiva jättää tämä tylsä elämä ja siirtyä vaikka Britannian prinssi Georgen ruumiiseen ja kokeilla miltä tuntuu elää kuninkaallisena. Säilyttäisin tietysti kaikki omat muistoni ja tietoni ja prinssi Georgen tietoisuus tuhoutuisi tai siirtyisi muualle.
Loki
Jos kokisit itsesi kuten valaistuneet kokevat, kokisit olevasi se elämänenergia ja tietoisuus joka elävöittää myös prinssi Georgen ;) Ja kaiken muunkin elävän ja olemassa olevan. Kaikki ne olisivat Sinun ilmenemismuotojasi.
Mutta se ei kyllä taida onnistua että pysyt keho/mielisamaistuneena mutta yhden samaistumisjakson (ihmiselämän) aikana häätäisit jonkun toisen samoin samaistuneen tietoisuuden ja mielen hänen kehostaan ja asettuisit tilalle. Mielenkiintoisen kirjan tai elokuvan tällaisesta ruumiinvaihtajasta kyllä voisi saada aikaan.
Ikävä vaan, ettei mua kiinnosta tuntea mitään surkeaa elämänenergiaa, ja se valaistuneiden tietoisuuskin on mielestäni sairas psykopaatti, joten sekään ei kiinnosta. Luin erästä kirjaa, jossa taas selitettiin, miten meidän tehtävämme elämässä on vain kokea kaikkia juttuja (niin hyviäkin kuin pahojakin) ja antaa sen jumaluuden kokea se tämän ruumiin kautta. On kyllä paska diili kaiken kaikkiaan, kun itse saa olla vain kiduttamishaluisen jumalan marionetti.
Olen aika varma, että aiheesta on tehty useampikin kirja tai elokuva. Muistaakseni ainakin X-files-sarjassa oli aikoinaan joku vastaava juonikuvio.
Loki
Se hyvä puoli näissä valaistumisjutuissa ainakin on, että kukaan ei pakota tai edes suostuttele sinua mihinkään, eikä uhkaa millään rangaistuksilla tämän- eikä tuonpuoleisessa jos ei kiinnosta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reikistä vielä. Jos rupeaisin oikeasti tarjoamaan kaukoparannusta, niin toimiiko se reikienergia ihan yhtä tehokkaasti, vaikka en itse usko siihen ollenkaan?
Vaikka en usko siihen, käytin sitä aikanani kyllä tehokkaana nukahtamislääkkeenä, koska uni tuli todella nopeasti, kun makasi rauhallisesti kädet oikeissa paikoissa "vastaanottaen energiaa". Muistan myös elävästi kurssilla, kun lähetettiin itselle tulevaisuuteen jotain energiaa tms ja kun ajattelin tulevaisuutta, niin terävä vihlonta tuntui menevän läpi pääni. Mitäköhän se oli?
Loki
Kyllä, se toimisi yhtä hyvin jos parannettava jostain syystä kokisi juuri sinut niin uskottavaksi että hänen uskonsa paranemiseen hetkeksi voittaisi uskon sairauteen. Tosiasiassa ei tarvita mitään energiaa tai voimaa, vain uskomuksen ja todellisuuden kokemisen muutos. Oman ja kaikkiallisen elämänenergian kokemisen manipulointia toki voi käyttää yhtenä uskoa lisäävänä tekniikkana - useimpien on helpompi uskoa että jotain tapahtuu jos tuntuu joltain, ja energian kokemista kehossa on varsin helppo moduloida. Se on kuitenkin vain uskonvahvistus siinä missä jollekin muulle vastaava olisi rituaali, rukous, parantava amuletti, parantavaksi uskottuun reliikkiin koskeminen tms.
Se mitä muutetaan on illusiot ja unet, ei siihen tarvita energiaa tai voimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen että ei ole niin tärkeää pohtia sitä, mitä jokin suuntaus kristinuskossa korostaa. Tärkeintä olisi kääntyä elävän Jumalan puoleen ja rukoilla hänen edessään, vaikka tuntikausia, ja pyytää hänen johdatustaan. Olisi tärkeää tutkia vilpittömin mielin ja Jumalan Pyhän Hengen johdatusta anoen, mitä Hän sanoo Raamatussa.
Tämä siksi, että koko kristinuskon perusta on todellinen, elävä, persoonallinen Jumala, joka tuli ihmiseksi ja kuoli sovittaakseen ihmisten synnit. Jos ei voi uskoa persoonalliseen, ihmisiin vuorovaikutuksessa olevaan Jumalaan, on turha kannatella minkäänlaista kristinuskonnollisuuden haarniskaa.
Olisiko niin, että jokainen elävä olento on Jumala personaalisessa muodossa? Jumala ilmenee/on samaan aikaan persoonaton ja persoonallinen, kaikki ja ei mitään.
Jeesus Kristus on Jumalan "poika", kuten me kaikki olemme Jumalan lapsia, "poikia/tyttäriä". Jeesus Kristus oli valaistunut, meistä harva on.
Jumala ei ole persoonaton. Kristinuskon Jumala on nimenomaan Hän, joka on. Ensimmäinen ja suurin persoona. Ei mikään sellainen jakautunut henki, jota löytyy vähän sieltä sun täältä. Se on totta, että Hänen kätensä jälki löytyy kaikkkalta, mutta hän on enemmän, kuin kätensä jälki. Hön on.
Vierailija kirjoitti:
Hei Mystikko, tuo jäi vielä mietityttämään.
Näkevätkö sielut unta siellä "kotonakin/lähteelläkin", että ovat erillään Jumalasta/Yhdestä, ja sen vuoksi jotkut heistä lähtevät aina uudestaan syntymään tänne pallolle tai muulle planeetalle, kun eivät ymmärrä olevansa kaikki mitä on, Rakkaus, Todellisuus, Jumala, Absoluutti jne?
Tietoisuus ei ole koskaan ollut unessa, se on valveillaolo itse. Se on valveilla tällä hetkellä niissäkin, jotka kokevat olevansa muotoon ja persoonallisuuteen samaistumisen unessa. Se on hereillä sinussakin, nyt, se tietoisuuden tila jossa koet kehosi, ajatuksesi, ulkoisena pitämien asioiden tuottamat aistimukset. Se on muodoton henki, mutta kaiken muodon perusolemus ja Sinä olet se. Mieli voi nähdä uniaan ja rakennella fantasioitaan ja heijastaa ne näkemäkseen todellisuudeksi, mutta Sinä et ole se.
Oletko, mystikko, vieraantunut mielestäsi alkukristillisyydestä ja Jeesuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut sellaista, että katselen tätä kehomieliolentoani vähän kuin yläviistosta ehkä metrin-kahden päästä. Koen silloin olevani vapaa tarkkailija, jolla on hyvin rauhallinen ja myönteinen, rakkaudellinenkin olo. On ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka sen henkilön työt vain onnistuu, "vaikken ole paikalla" kehossa. En ole samaistunut tähän kehomieliolentoon silloin.
Samana "tietoisuutena" olen meditaatiossa lennellyt siellä täällä pitkin maapalloa ja myös maapallon ulkopuolella. Olen voinut zoomata tarkkailuni johonkin kohteeseen, vaikka kasveihin veden alla tai joihinkin tosi pieniin esineisiin, vaikka sormuksen kiviin. Olen myös käynyt spontaanisti, harkitsematta, jonkun ihmisen kodissa tai joskus ihan tilattuna, kun olen tehnyt selvänäkötulkintaa hänelle.
Onko se oleminen vähän tuollaista silloin, kun ei samaistu kehoon, vaan on vain se "todellinen itse"/oleminen/tietoisuus, jota ei voi määritellä muuten kuin siten, mitä se ei ole. Tosin kuvailen sitä rakkaudeksi, näkijäksi, tarkkailijaksi myötätunnoksi, iloksi, rauhaksi, tietoisuudeksi, olemiseksi, mutta se ei siis ole mitään nähtävää muotoa tai persoonaa - niin luulen, koen.
Mistähän on kyse tuossa edellisessä? Ja miksi en enää meditaatiossa noita koe, vaikka varmaan kymmeniä vuosia niitä koin ja lapsenakin joskus.Se on eräänlaista astraalimatkailua, fyysistä kehoa hienovaraisemman tason vapautumista tiukasta kiinnittymisestä fyysiseen kehoon. Sellainen on sekä hauskaa että hyödyllistä, mutta ei mitenkään välttämätöntä esim. valaistumiseen. Kuten itse arveletkin, se tosiaan voi edistää jäykästä keho/mielisamaistumisesta vapautumista, mutta siinä on myös ansa: se on vielä persoonallinen 'keho', katoavainen olento, ja mieli voi alkaa kuvitella että se on Perimmäinen.
Mutta Perimmäinen ei mene sinne tai tänne, katsele jotain tiettyä asiaa, tahdo sitä tai tätä vaan se aina sekä on yhtä 'aikaa' kaikki, että kuitenkin myös olemisen ja ei-olemisen tuolla puolella. Ikuinen, muuttumaton. On toki totta että sikäli kun asiaa katsoo kehollisen olennon näkökulmasta, niin vaikka olisi kokenutkin tuon, on rajoitettava sen kokemistaa. Esimerkiksi minä koen meditaatiossa olevani elämänenergia joka olen kaikki mitä on ja täytän kaikki maailmankaikkeudet (ja sen lisäksi olemisen tuolla puole oleva muuttumaton). Mutta kun haluan esittää ihmisen roolia, minun täytyy ottaa rajoittunut näkökulma jossa en aisti energiaani kaikissa kehoissa kaikkialla, vaan pääasiassa siinä kehossa, jona muut minut näkee, katson sen aistielimistön silmin jne. Muuten kommunikaatio toisten kanssa olisi mahdotonta.
Hienosti vastattu, kiitos!
Sain kerran sairauskohtauksen ja menin tajuttomaksi ja minua jouduttiin elvyttämään. Ihmiset olivat hyvin hätääntyneitä ympärilläni. Kuulin kaiken ja olin hyvin rauhallinen, siis täysin levollinen, en kokenut olevani persoona, en kokenut oikeastaan mitään muuta kuin kuulin ja tiesin.
Vaikka en katsellut enkä edes nähnyt tapahtumia, niin silti tiesin tarkalleen, missä tämä keho(ni) sijaitsi, missä asennossa se oli. Tiesin, mihin kohtaan pihaa ambulanssi ajoi jne. Tiesin, että sitä kehoa kannettiin ambulanssiin.
Mistä tuossa on kyse? Ei kai kuitenkaan siitä astraalimatkailusta?
Onko tuossa tilassa mitään samankaltaista kuin Perimmäisenä olemisen tilassa?
Olen myöhemmin sekä astraalimatkaillut, kuten tuossa lainauksessa kerroinkin, mutta myös kokenut tuon saman tilan kuin tajuttomuudessa, mutta eri kautta:Tämä fyysinen kehoni laitteli pyykkiä koneeseen täysin keskittyen siihen hommaan (harjoittelin täydellistä keskittymistä tekemääni asiaan). Yhtäkkiä vain koin tuon saman kuin siinä sairauskohtauksessa. Hiljainen, rauhallinen, seesteinen tarkkailija, ei mielipiteitä, ei odotuksia, ei pelkoja, ei reagointia. Henkilö(ni) touhusi edelleen, tiedostin, että sillä oli myös välillä ajatuksia, mutten kokenut ajattelevani niitä.
Mistähän siinä oli kyse?
Voiko ihminen päästä samaan tilaan sekä ollessaan tajuton että ollessaan tajuissaan?
Voi päästä. Voi olla irti samaistumisesta fyysiseen kehoon ja ajattelevan mielen rakentamaan persoona-konstruktioon myös "valveilla", joka useimmilla tarkoittaa vain vähän erilaista unen vaihetta, jossa henkilö edelleen heijastaa tietoisuuden valkokankaalle oman virtuaalitodellisuutensa mutta kokee sen eri valveillaolokertojen välillä vaan muuttumattomammaksi kuin öisin nähtävät unet. Valvetila tästä näkökulmasta on vain luovuutta enemmän rajoittava, rajoittunut uni kuin se mitä unitilaksi kutsutaann. Mutta toki, ihmiset tapaavat kutsua sitä todellisuudeksi.
Kyllä tuo on eräänlainen kokemus siitä mitä perimmältään olet. Se voi mennä toki vielä syvemmäksi, vielä vähemmän keho-mielimuotoon kiinnittyneeksi, ja tulla pysyvämmäksi. Mutta perusasia kokemuksessa on totta: sinä et ole keho etkä mieli etkä edes joku erillinen ikuinen yksilösielu - sinä olet Tyhjyys, Tila tai Tietoisuus jossa kaikki tapahtuu. Mutta se Tyhjyys ei tarkkaan ottaen ole "ei-mitään" vaikka se muotoon samaistuneiden näkökulmasta siltä näyttääkin koska sillä ei ole muotoa eikä persoonaa - se on Tietoinen, se on Henki, se olen Oleminen itse. Ja samaan aikaan se onn kaiken muodossa olevan ydinolemus ja elävöittäjä jota ilman kaikki katoaisi heti olemasta. Se on Tyhjyys ja Oleminen, kaikkien maailmankaikkeuksien ja todellisuuksien Oleminen, ja Sinä olet se.
Näillä asioilla ei ole mitään tekoa kristinuskon kanssa. T. Seurakuntapastori
Hienosti vastattu, kiitos!
Sain kerran sairauskohtauksen ja menin tajuttomaksi ja minua jouduttiin elvyttämään. Ihmiset olivat hyvin hätääntyneitä ympärilläni. Kuulin kaiken ja olin hyvin rauhallinen, siis täysin levollinen, en kokenut olevani persoona, en kokenut oikeastaan mitään muuta kuin kuulin ja tiesin.
Vaikka en katsellut enkä edes nähnyt tapahtumia, niin silti tiesin tarkalleen, missä tämä keho(ni) sijaitsi, missä asennossa se oli. Tiesin, mihin kohtaan pihaa ambulanssi ajoi jne. Tiesin, että sitä kehoa kannettiin ambulanssiin.
Mistä tuossa on kyse? Ei kai kuitenkaan siitä astraalimatkailusta?
Onko tuossa tilassa mitään samankaltaista kuin Perimmäisenä olemisen tilassa?
Olen myöhemmin sekä astraalimatkaillut, kuten tuossa lainauksessa kerroinkin, mutta myös kokenut tuon saman tilan kuin tajuttomuudessa, mutta eri kautta:
Tämä fyysinen kehoni laitteli pyykkiä koneeseen täysin keskittyen siihen hommaan (harjoittelin täydellistä keskittymistä tekemääni asiaan). Yhtäkkiä vain koin tuon saman kuin siinä sairauskohtauksessa. Hiljainen, rauhallinen, seesteinen tarkkailija, ei mielipiteitä, ei odotuksia, ei pelkoja, ei reagointia. Henkilö(ni) touhusi edelleen, tiedostin, että sillä oli myös välillä ajatuksia, mutten kokenut ajattelevani niitä.
Mistähän siinä oli kyse?
Voiko ihminen päästä samaan tilaan sekä ollessaan tajuton että ollessaan tajuissaan?