Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
En löydä enää mitään suomennettuja tai suomalaisten kirjoittamia kirjoja valaistumisesta. Mietin, olenko muka lukenut yhtä vaille kaikki, mitä on suomeksi saatavilla?
Haluaisin lukea lisää suomennettuja kirjoja valaistumisesta. Iok ei ole mun juttu - siinä riittäisikin lukemista.
Annattehan kirjavinkkejä. Mm. nuo ao. kirjat olen lukenut ja muitakin, mutta niiden nimet ovat hukassa päästäni.
Tuulikki Harmia-Pulkkinen: Silta erillisyydestä ykseyteen
Sanna Maailman lyhyin matka ja se toinen kirja myös
Jed Mc Kenna - kaikki
Jeff Foster - Toinen luettu, toisen tilaan
Juha Pitkänen - vapaus valita
Mooji - 1 kirja
Tolle - kaikki suomennetut kirjat
Gary Renard pari kirjaa
Roberts Bernadette - Minuuden tuolle puolen
A. De Mello kolme kirjaa - en jaksa niitä enempää lukeakaan, vaikka ihan hyviä kirjoja olivat
Catherine Ingram - yksi kirja
Tomas Vieira - yksi kirja
Anette Carlström - pari kirjaa
Gangaji yksi kirja
Paul Brunton - pari kirjaa
Marjut Moisala - muutamia kirjoja
Kiitos vihjeistä etukäteen. Mystikon kirja toivottavasti tulee joskus luettavaksi. :)
Myöskään Gary Renard tai Juha Pitkänen eivät kerro niitä asioita, mitkä minua kiinnostaisi. Liian Iok-pohjaista juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko sanoa, että ihminen on Jumala ihmiseksi yksilöityneenä?
Onko sielu se Jumalan osa, joka yksilöityy ihmiseksi?
Kyllä niin voi sanoa. Raamattu käyttää ilmoitusta "lihaan tulleena", eli myös ihan ruumiillisen olemuksen voi sanoa olevan Jumalaa ilmenemässä muodossa. Mutta noista kaikista ilmauksista täytyy muistaa, että ne ovat vertauskuvia ja että sanojen sisältö on erilainen eri ihmisille. Esimerkiksi mitä tarkoittaa yksilöityminen kellekin. Voisi myös sanoa että Jumala esittää kaikki erilaisten olevaisten roolit tai että ihminen on tanssi jonka Jumala tanssii (eikä niin, että Jumala on suuri tanssija ja ihmiset pienempiä tanssijoita). Erilaiset vertauskuvat valottavat erilaisia puolia ihmisen ja Jumalan suhteesta.
Eli ihmisiä voi kohdella miten huonosti haluaa, koska se "jumala" vain haluaa kokea elämää kaikissa eri muodoissa. Mitä väliä sillä marionetilla on?
Valaistuneet tiettävästi kokevat olevansa yhtä kaiken olevaisen kanssa. Eli heille kirjaimellisesti toisen huonosti kohtelu olisi itsensä huonosti kohtelua, he kokisivat sen kipuna itsessään. Siksi valaistuttuaan ihmiset satuttavat toisia vähemmän ja välittävät enemmän, eikä päinvastoin. Toki niin kauan kuin egoa on jäljellä on mahdollista toimia sen vallassa välillä ja tehdä pahaakin, mutta sen pitäisi kuitenkin vähentyä suhteessa entiseen.
Mutta jos meillä ei ole mitään omaa, vaan me ollaan vaan niitä jumalan marionetteja, joiden kautta se kokee maailmaan, niin selkeästi se jumala haluaa kokea kaikkea pahaa. Ja eikös se jumala, joka meitä liikuttaa ole jo valaistunut? Ja koska mä en selkeästikään ole valaistunut, niin mä voin käydä tuottamassa teille (eli sille jumalalle), sitä kaipaamaanne kipua. Tai eikös se kristitty mystikkokin (?) sanonut, että Simseissä on kiva katsoa "millä eri tavoilla voi pelata" eli tuottaa kipua niille simseille.
Ja kaipailen vinkkejä siihen miten saan tuhottua itseni lopullisesti, etten synny tänne taas uudestaan jonkun psykopaattijumalan leikkikaluksi...
Mystikko ei sanonut, että Simseissä on kiva katsoa, millä eri tavoilla voi pelata jne...
Valitettavasti ainoa tapa, miten voit "tuhota" itsesi lopullisesti, on valaistua, ymmärtää kokemuksellisesti, että sinä ja Jumala olette yhtä ja on vain sinä, joka ei siis ole egomieliolentosinä.
Siinä valaistumisessa onkin vähän haastetta meille kaikille vielä valaistumattomille, mutta tosiaan valaistumisen jälkeen meidän ei tarvitse enää kehollistua ihmiseksi tai muuksikaan olennoksi - jos olen oikein ymmärtänyt.
Joku kirjoitti hyvin, että kun menneisyys tuntui tosi pahalta ja tulevaisuuskin pelotti, eikä hän osannut odottaa siltä mitään hyvää, hän vain alkoi keskittyä kaikkeen tekemiseen ja olemiseen siinä kussakin hetkessä, missä oli ja/tai mitä teki, ja se helpotti elämää ja sen siinä hetkessä olemisen seurauksena alkoi keho ja mieli parantua ja muutenkin elämä tuntua paljon helpommalta.
Joku kirjoitti myös, että se, miten koemme itsemme, siten myös muut kohtelevat meitä. Ja se, miten näemme maailman, mitä siitä ajattelemme, niin sitä saamme maailmalta kokea. Jos ajattelemme, että maailma on kaikin puolin kamala ja väkivaltainen paikka, ikäviä ihmisiä täynnä, niin emme pelkästään näe niitä asioita lehdissä/netissä, vaan vedämme niitä ihan omaankin elämäämme, joten siksi on hyvä olla sinnikäs ja yrittää ajatella myönteisesti ja keskittyä hyviin asioihin, vaikkei niitä omassa elämässä juuri vielä näkyisikään, koska sillä tavalla niitä hyviä asioita voi omaankin elämään vähitellen tai joskus nopeastikin tulla. Tsemppiä.
Lisään vielä, että olen itsekin ajatellut usein niin, että selvästi Jumala haluaa niitä pahoja asioita tapahtuvan, mutta en enää sanoisi samalla tavalla - en tarkalleen tiedä miksi. Ajattelen, että jollain tavalla me vedämme puoleemme niitä asioita, joiden taajuuksille olemme virittäytyneet ajatuksillamme, puheillamme ja teoillamme. Siksi koen, että on tärkeää pysyä myönteisenä. Silloin koemme tämän maailman ("unimaailman"), helpommin hyvänä unena emmekä painajaisunena.
Ja koska olet perimmältäsi itse Jumala, niin olet myös luoja! Sinulla on käytössäsi luovat voimat, joilla luot elämääsi. Ne ovat ajatuksesi, sanasi ja tekosi. Joskus voi mennä hyvin kauankin ennen kuin hyvät ajatukset, sanat ja teot tuottavat konkreettistä hyvää omaan elämään, joskus se toimii nopeasti.
Tulipa ne hyvät asiat hitaasti tai nopeasti tai jotain siltä väliltä, niin kummassakin tapauksessa jollain tasolla itse tietää, että myönteisyydellä kulkee enemmän oikealla polulla, polulla joka takuuvarmasti vie kohti parempaa, kun taas se päinvastainen polku vie kohti pahempaa. Silti on hyvä muistaa, että tähän ihmisyyteen kuuluu se, että välillä menee hyvin ja välillä huonosti. Tätä kaikkea ei kannata ottaa liian vakavasti, eli ei kannata pahentaa tilanteita negatiivisuudella, vaan yrittää ajatella, että kaikella on aikansa ja kohta asiat ovat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko sanoa, että ihminen on Jumala ihmiseksi yksilöityneenä?
Onko sielu se Jumalan osa, joka yksilöityy ihmiseksi?
Kyllä niin voi sanoa. Raamattu käyttää ilmoitusta "lihaan tulleena", eli myös ihan ruumiillisen olemuksen voi sanoa olevan Jumalaa ilmenemässä muodossa. Mutta noista kaikista ilmauksista täytyy muistaa, että ne ovat vertauskuvia ja että sanojen sisältö on erilainen eri ihmisille. Esimerkiksi mitä tarkoittaa yksilöityminen kellekin. Voisi myös sanoa että Jumala esittää kaikki erilaisten olevaisten roolit tai että ihminen on tanssi jonka Jumala tanssii (eikä niin, että Jumala on suuri tanssija ja ihmiset pienempiä tanssijoita). Erilaiset vertauskuvat valottavat erilaisia puolia ihmisen ja Jumalan suhteesta.
Eli ihmisiä voi kohdella miten huonosti haluaa, koska se "jumala" vain haluaa kokea elämää kaikissa eri muodoissa. Mitä väliä sillä marionetilla on?
Valaistuneet tiettävästi kokevat olevansa yhtä kaiken olevaisen kanssa. Eli heille kirjaimellisesti toisen huonosti kohtelu olisi itsensä huonosti kohtelua, he kokisivat sen kipuna itsessään. Siksi valaistuttuaan ihmiset satuttavat toisia vähemmän ja välittävät enemmän, eikä päinvastoin. Toki niin kauan kuin egoa on jäljellä on mahdollista toimia sen vallassa välillä ja tehdä pahaakin, mutta sen pitäisi kuitenkin vähentyä suhteessa entiseen.
Mutta jos meillä ei ole mitään omaa, vaan me ollaan vaan niitä jumalan marionetteja, joiden kautta se kokee maailmaan, niin selkeästi se jumala haluaa kokea kaikkea pahaa. Ja eikös se jumala, joka meitä liikuttaa ole jo valaistunut? Ja koska mä en selkeästikään ole valaistunut, niin mä voin käydä tuottamassa teille (eli sille jumalalle), sitä kaipaamaanne kipua. Tai eikös se kristitty mystikkokin (?) sanonut, että Simseissä on kiva katsoa "millä eri tavoilla voi pelata" eli tuottaa kipua niille simseille.
Ja kaipailen vinkkejä siihen miten saan tuhottua itseni lopullisesti, etten synny tänne taas uudestaan jonkun psykopaattijumalan leikkikaluksi...
Mystikko ei sanonut, että Simseissä on kiva katsoa, millä eri tavoilla voi pelata jne...
Valitettavasti ainoa tapa, miten voit "tuhota" itsesi lopullisesti, on valaistua, ymmärtää kokemuksellisesti, että sinä ja Jumala olette yhtä ja on vain sinä, joka ei siis ole egomieliolentosinä.
Siinä valaistumisessa onkin vähän haastetta meille kaikille vielä valaistumattomille, mutta tosiaan valaistumisen jälkeen meidän ei tarvitse enää kehollistua ihmiseksi tai muuksikaan olennoksi - jos olen oikein ymmärtänyt.
Joku kirjoitti hyvin, että kun menneisyys tuntui tosi pahalta ja tulevaisuuskin pelotti, eikä hän osannut odottaa siltä mitään hyvää, hän vain alkoi keskittyä kaikkeen tekemiseen ja olemiseen siinä kussakin hetkessä, missä oli ja/tai mitä teki, ja se helpotti elämää ja sen siinä hetkessä olemisen seurauksena alkoi keho ja mieli parantua ja muutenkin elämä tuntua paljon helpommalta.
Joku kirjoitti myös, että se, miten koemme itsemme, siten myös muut kohtelevat meitä. Ja se, miten näemme maailman, mitä siitä ajattelemme, niin sitä saamme maailmalta kokea. Jos ajattelemme, että maailma on kaikin puolin kamala ja väkivaltainen paikka, ikäviä ihmisiä täynnä, niin emme pelkästään näe niitä asioita lehdissä/netissä, vaan vedämme niitä ihan omaankin elämäämme, joten siksi on hyvä olla sinnikäs ja yrittää ajatella myönteisesti ja keskittyä hyviin asioihin, vaikkei niitä omassa elämässä juuri vielä näkyisikään, koska sillä tavalla niitä hyviä asioita voi omaankin elämään vähitellen tai joskus nopeastikin tulla. Tsemppiä.
Itsehän juuri tunnustit, ettei mitään "minua" ole, vaan on vain se jumala eikä ole mitään egomieliminua. Jos sen egon ottaa pois, niin ei minusta jää mitään persoonallista jäljelle, vaan minusta jää ilmeisesti jäjelle ainoastaan se jumala ja sitten se joku mitään ajattelematon pälli, joka vain tuntee ja kokee asioita.
Moni ihminen on kiinnostunut kärsimyksensä lopettamisesta ja jos se ei muuten onnistu, niin hän haluaa varmistaa sen, ettei tarvitse enää syntyä, kehollistua uudestaan.
Moni saa hyvät ohjeet, miten kannattaa toimia, jotta kärsimys voisi vähentyä, mutta hyvistä ohjeista huolimatta he haluavat edelleen pysyä negatiivisina, ja joskus se on heillä päällimmäinen syykin kärsimykseen.
Ihminen voi luulla olevansa myönteinen tyyppi, mutta jos hänelle on sattunut raskaita asioita kohdalle, niin se negatiivisuus, mahdollinen itsearvostuksen puutekin, on heillä alitajunnassa ja he vetävät siten puoleensa negatiivisia asioita, jotka aiheuttavat lisää kärsimystä ja lisää halua tuhota itsensä lopullisesti.
Itsensä lopullinen tuhoaminen vaatii sen ymmärtämisen, ettei lopulta ole mitään itseä, mikä pitää tuhota, vaan on vain näennäinen, egoonsa samaistunut roolihenkilö, joka kuvittelee itsestään ja muista sitä sun tätä. Sitä ymmärtämistä, oivaltamista kutsutaan myös valaistumiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kuka tai mikä on se roolihenkilö, joka samaistuu niin vahvasti egoonsa? Jumala kuulemma näyttelee nämä roolit, mutta kai Jumala tietää, ettei ole tämä tai tuo roolihenkilö?
Jos olen Jumala ilmenemässä ihmismuotoisena, niin kuka tässä on jumissa, kuka meissä ei sitä omaa todellisuuttaan tajua?
Egoko samaistuu egoonsa, ihmismuotoonsa niin vahvasti, että se estää jopa Jumalan tajuavan itsensä?
Kenen pitää oivaltaa, ymmärtää, valaistua?
Jos C. Ingramkin ymmärsi valaistumisen älyllisesti niin hyvin, että pystyi kirjoittamaan aiheesta kirjan ja jopa vaikutti valaistuneelta mutta siltikään ei koskaan valaistunut, niin kyllä se laittaa miettimään, että mikä osa meistä on se, jonka pitäisi kyetä ymmärtämään todellinen itsemme - Jumala/Tietoisuus.
Miksi C. I. ei valaistunut, vaikka halu siihen oli kova ja hänellä oli lisäksi valtava tietomäärä valaistumisesta ja useita kontakteja valaistuneisiin mestareihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joku ei valaistu, vaikka tietää paljon aiheesta, halua olisi ja mahdollisuus päästä jo valaistuneiden läheisyyteen? Hyvä kysymys.
Itsellä on kai jonkinlainen kokemus satorista. Olin keskellä todella kuormittavaa elämänvaihetta, jota en enää meinannut jaksaa. Yhtäkkiä jokin pyyhkäisi ihmispersoonallisuuteni sivuun kuin verhon. Olin syvä, mittaamaton rauha ja suorastaan autuas ilo. Minulla ei ollut muotoa, ei rajaa. Ymmärsin, etten ole keho enkä mieli, ja koko ihmiselämä tuntui teatterilta. Tajusin, ettei tarvitse päästä minnekään ”perille”, koska olen koko ajan ollut siellä. Melkein nauroin ääneen, kun tuo tajuaminen sai minut tuntemaan itseni hölmöksi! Kaikki oli niin täydellistä, oli aina ollut. Sitten palauduin ns. normaaliin tietoisuuden tasooni, enkä ole kokenut moista sen jälkeen.
Nyt on meneillään uusi kuormittava elämäntilanne ja tuntuu taas, että takki on tyhjä enkä kohta enää jaksa. Olisin niin valmis päästämään irti ja siirtymään tuon suuren rauhan tieltä sivuun, en vain osaa. Kaikki osa-alueet elämässäni ovat hajonneet yksi kerrallaan, enkä enää halua mitään muuta kuin rauhaa ja lepoa. Ei vain onnistu, vaikka kuinka tietäisi jo olevansa perillä ja haluaisi elää siitä tietoisuudesta käsin.
Mystikko, jos saan pyytää rukouksen, olisin kiitollinen.
Toivottavasti saat apua, voimia ja oivalluksia 2288.
Itsellänikin on muutamia satori-kokemuksia. Viimeisin tuli eräänä aamuna ehkä kuukausi sitten. Katselin miestäni ja tunsin olevani myös hän. Samaan aikaan tiesin, että olen kaikki muutkin ihmiset, eläimet jne. Nousi mieleen esim. joku taxikuski, joka olen myös, vaikken tiennyt kenestä taxikuskista oli kyse, enkä ole taxin kyydissä ollut vuosikymmeniin. Oli hyvin rauhallinen olo, turvallinen ja helpottunut siitä, että tämä kaikki onkin vain tällaista kuin elokuvaa, ei niin vakavaa ollenkaan kuin sitä ihmisenä ajattelee. Samalla nauratti kovasti, oli vaikea olla pokkana. Tätä kesti noin tunnin. Yritin selittää miehelleni sitä, mutten osannut selittää sitä niin, että hän olisi ymmärtänyt. Ymmärsin jollain tasolla kaiken hyvin selkeästi. Sitten vähitellen palasin taas omaan "rooliini" ihmisenä.
Olisi kiva lukea muidenkin satoreista. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti saat apua, voimia ja oivalluksia 2288.
Kiitos, kiitos :)
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva lukea muidenkin satoreista. :)
Näistä tosiaan lukisi mielellään lisää.
Vierailija kirjoitti:
Moni ihminen on kiinnostunut kärsimyksensä lopettamisesta ja jos se ei muuten onnistu, niin hän haluaa varmistaa sen, ettei tarvitse enää syntyä, kehollistua uudestaan.
Moni saa hyvät ohjeet, miten kannattaa toimia, jotta kärsimys voisi vähentyä, mutta hyvistä ohjeista huolimatta he haluavat edelleen pysyä negatiivisina, ja joskus se on heillä päällimmäinen syykin kärsimykseen.
Ihminen voi luulla olevansa myönteinen tyyppi, mutta jos hänelle on sattunut raskaita asioita kohdalle, niin se negatiivisuus, mahdollinen itsearvostuksen puutekin, on heillä alitajunnassa ja he vetävät siten puoleensa negatiivisia asioita, jotka aiheuttavat lisää kärsimystä ja lisää halua tuhota itsensä lopullisesti.
Itsensä lopullinen tuhoaminen vaatii sen ymmärtämisen, ettei lopulta ole mitään itseä, mikä pitää tuhota, vaan on vain näennäinen, egoonsa samaistunut roolihenkilö, joka kuvittelee itsestään ja muista sitä sun tätä. Sitä ymmärtämistä, oivaltamista kutsutaan myös valaistumiseksi.
Toihan on tosi kätevä tapa laittaa kaikki yksilön syyksi. Joko olet avoimesti negatiivinen tai sitten olet vähintään alitajuntaisesti negatiivinen ja ihan itse ansaitset kaiken paskan. Mihin negatiivisuuteen lienevät syyllisiä ne köyhät naiset, jotka joutuvat vaikka tienaamaan vähäisen elantonsa prostituoituina? Kunpa he vain tajuaisivat olla positiivisia (myös alitajuntaisesti), että he vetäisivät hyviä asioita puoleensa. Eikö sua yhtään hävetä jauhaa tällaista paskaa, kun elät täällä kohtuullisen kivassa länsimaassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ihminen on kiinnostunut kärsimyksensä lopettamisesta ja jos se ei muuten onnistu, niin hän haluaa varmistaa sen, ettei tarvitse enää syntyä, kehollistua uudestaan.
Moni saa hyvät ohjeet, miten kannattaa toimia, jotta kärsimys voisi vähentyä, mutta hyvistä ohjeista huolimatta he haluavat edelleen pysyä negatiivisina, ja joskus se on heillä päällimmäinen syykin kärsimykseen.
Ihminen voi luulla olevansa myönteinen tyyppi, mutta jos hänelle on sattunut raskaita asioita kohdalle, niin se negatiivisuus, mahdollinen itsearvostuksen puutekin, on heillä alitajunnassa ja he vetävät siten puoleensa negatiivisia asioita, jotka aiheuttavat lisää kärsimystä ja lisää halua tuhota itsensä lopullisesti.
Itsensä lopullinen tuhoaminen vaatii sen ymmärtämisen, ettei lopulta ole mitään itseä, mikä pitää tuhota, vaan on vain näennäinen, egoonsa samaistunut roolihenkilö, joka kuvittelee itsestään ja muista sitä sun tätä. Sitä ymmärtämistä, oivaltamista kutsutaan myös valaistumiseksi.
Toihan on tosi kätevä tapa laittaa kaikki yksilön syyksi. Joko olet avoimesti negatiivinen tai sitten olet vähintään alitajuntaisesti negatiivinen ja ihan itse ansaitset kaiken paskan. Mihin negatiivisuuteen lienevät syyllisiä ne köyhät naiset, jotka joutuvat vaikka tienaamaan vähäisen elantonsa prostituoituina? Kunpa he vain tajuaisivat olla positiivisia (myös alitajuntaisesti), että he vetäisivät hyviä asioita puoleensa. Eikö sua yhtään hävetä jauhaa tällaista paskaa, kun elät täällä kohtuullisen kivassa länsimaassa?
On eri asia, että ihminen valitsee olla negatiivinen (esim. ilkeä) kuin että ihmisessä on negatiivisuutta , esim. alitajunnassa, eli hänellä voi olla vaikka traumaattisia kokemuksia, joita ei ole esim. käsitelty siksi, ettei hän niitä muista, mutta silti ne vaikuttavat kyseisen henkilön käytökseen ja/tai ajatusmaailmaan sillä seurauksella, että hän voi joutua valitettavasti kokemaan edelleen negatiivisia asioita.
Se, että käsitit kirjoitukseni olevan "paskaa" ei tarkoita, että se olisi sitä kaikkien mielestä. Ihmiset käsittävät asiat omilla tavoillaan. Et jätä ollenkaan arvailujen varaan, miten sinä haluat tulkita muiden kirjoituksia, ja ilmeisesti haluat tahallaan käsittää ne väärin, jotta saat siten kanavan purkaa vihaasi. Tietenkin voi olla niinkin, että oikeasti käsität muiden kirjoitukset ihan eri tavalla, mitä he ovat tarkoittaneet. Tuohan ei ollut ensimmäinen kirjoitus, mihin reagoit tuohon tyyliin.
Ja kirjoitatpa tai ajatteletpa miten tahansa, niin tosiasia on, että meillä on kyky luoda elämäämme valinnoillamme, niin ajatustasolla kuin tekemisen tasollakin. Jotkut onnistuvat siinä paremmin ja jotkut vähän huonommin, mutta silti myönteisemmillä ja leppoisammilla asenteilla ihmisen elämä helpottuu verrattuna siihen, että hän ajattelee negatiivisesti, vihaisesti ja jopa raivokkaasti, mikä ei tuota hyvää hänelle eikä muillekaan, vaikka joskus voi lyhytaikaisesti siltä vaikuttaakin.
Vielä varalta kerron, että vaikka kuinka haukkuisit minua ja käyttäisit mitä erikoisempia ilkeitä tai jopa julmia ilmaisuja, niin se ei hetkauta minua yhtään. Et pysty koskaan loukkaamaan minua enempää, mitä minua on elämäni aikana muutamien muiden taholta loukattu. Heidän julman käytöksensä vuoksi olen pitkän itseanalysoinnin jälkeen onnistunut kääntämään negatiivisuuteni ja katkeruuteni myönteisyydeksi ja saanut myönteisyydellä luotua paljon hyvää elämääni.
Siksi suosittelen myönteistä elämänasennetta muillekin, ja varsinkin heille, jotka ovat kovasti joutuneet kärsimään ja ovat katkeroituneet, kyynistyneetkin. Se on ainoa tie valaistumisen ohella, jonka avulla tämä elämä ihmisenä voi helpottua - vähän tai paljon.
Sen pahan tai hyvän, minkä teet toisille, teet myös itsellesi.
Sen pahan tai hyvän, minkä teet toisille, teet myös itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen pahan tai hyvän, minkä teet itsellesi, teet myös toisille.
Sen pahan tai hyvän, minkä teet itsellesi, teet myös toisille.
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko sanoa, että ihminen on Jumala ihmiseksi yksilöityneenä?
Onko sielu se Jumalan osa, joka yksilöityy ihmiseksi?
Kyllä niin voi sanoa. Raamattu käyttää ilmoitusta "lihaan tulleena", eli myös ihan ruumiillisen olemuksen voi sanoa olevan Jumalaa ilmenemässä muodossa. Mutta noista kaikista ilmauksista täytyy muistaa, että ne ovat vertauskuvia ja että sanojen sisältö on erilainen eri ihmisille. Esimerkiksi mitä tarkoittaa yksilöityminen kellekin. Voisi myös sanoa että Jumala esittää kaikki erilaisten olevaisten roolit tai että ihminen on tanssi jonka Jumala tanssii (eikä niin, että Jumala on suuri tanssija ja ihmiset pienempiä tanssijoita). Erilaiset vertauskuvat valottavat erilaisia puolia ihmisen ja Jumalan suhteesta.
Eli ihmisiä voi kohdella miten huonosti haluaa, koska se "jumala" vain haluaa kokea elämää kaikissa eri muodoissa. Mitä väliä sillä marionetilla on?
Ymmärrät taas tahallasi väärin. Miksi Jumala haluaisi kenenkään kärsivän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ihminen on kiinnostunut kärsimyksensä lopettamisesta ja jos se ei muuten onnistu, niin hän haluaa varmistaa sen, ettei tarvitse enää syntyä, kehollistua uudestaan.
Moni saa hyvät ohjeet, miten kannattaa toimia, jotta kärsimys voisi vähentyä, mutta hyvistä ohjeista huolimatta he haluavat edelleen pysyä negatiivisina, ja joskus se on heillä päällimmäinen syykin kärsimykseen.
Ihminen voi luulla olevansa myönteinen tyyppi, mutta jos hänelle on sattunut raskaita asioita kohdalle, niin se negatiivisuus, mahdollinen itsearvostuksen puutekin, on heillä alitajunnassa ja he vetävät siten puoleensa negatiivisia asioita, jotka aiheuttavat lisää kärsimystä ja lisää halua tuhota itsensä lopullisesti.
Itsensä lopullinen tuhoaminen vaatii sen ymmärtämisen, ettei lopulta ole mitään itseä, mikä pitää tuhota, vaan on vain näennäinen, egoonsa samaistunut roolihenkilö, joka kuvittelee itsestään ja muista sitä sun tätä. Sitä ymmärtämistä, oivaltamista kutsutaan myös valaistumiseksi.
Toihan on tosi kätevä tapa laittaa kaikki yksilön syyksi. Joko olet avoimesti negatiivinen tai sitten olet vähintään alitajuntaisesti negatiivinen ja ihan itse ansaitset kaiken paskan. Mihin negatiivisuuteen lienevät syyllisiä ne köyhät naiset, jotka joutuvat vaikka tienaamaan vähäisen elantonsa prostituoituina? Kunpa he vain tajuaisivat olla positiivisia (myös alitajuntaisesti), että he vetäisivät hyviä asioita puoleensa. Eikö sua yhtään hävetä jauhaa tällaista paskaa, kun elät täällä kohtuullisen kivassa länsimaassa?
On eri asia, että ihminen valitsee olla negatiivinen (esim. ilkeä) kuin että ihmisessä on negatiivisuutta , esim. alitajunnassa, eli hänellä voi olla vaikka traumaattisia kokemuksia, joita ei ole esim. käsitelty siksi, ettei hän niitä muista, mutta silti ne vaikuttavat kyseisen henkilön käytökseen ja/tai ajatusmaailmaan sillä seurauksella, että hän voi joutua valitettavasti kokemaan edelleen negatiivisia asioita.
Se, että käsitit kirjoitukseni olevan "paskaa" ei tarkoita, että se olisi sitä kaikkien mielestä. Ihmiset käsittävät asiat omilla tavoillaan. Et jätä ollenkaan arvailujen varaan, miten sinä haluat tulkita muiden kirjoituksia, ja ilmeisesti haluat tahallaan käsittää ne väärin, jotta saat siten kanavan purkaa vihaasi. Tietenkin voi olla niinkin, että oikeasti käsität muiden kirjoitukset ihan eri tavalla, mitä he ovat tarkoittaneet. Tuohan ei ollut ensimmäinen kirjoitus, mihin reagoit tuohon tyyliin.
Ja kirjoitatpa tai ajatteletpa miten tahansa, niin tosiasia on, että meillä on kyky luoda elämäämme valinnoillamme, niin ajatustasolla kuin tekemisen tasollakin. Jotkut onnistuvat siinä paremmin ja jotkut vähän huonommin, mutta silti myönteisemmillä ja leppoisammilla asenteilla ihmisen elämä helpottuu verrattuna siihen, että hän ajattelee negatiivisesti, vihaisesti ja jopa raivokkaasti, mikä ei tuota hyvää hänelle eikä muillekaan, vaikka joskus voi lyhytaikaisesti siltä vaikuttaakin.
Vielä varalta kerron, että vaikka kuinka haukkuisit minua ja käyttäisit mitä erikoisempia ilkeitä tai jopa julmia ilmaisuja, niin se ei hetkauta minua yhtään. Et pysty koskaan loukkaamaan minua enempää, mitä minua on elämäni aikana muutamien muiden taholta loukattu. Heidän julman käytöksensä vuoksi olen pitkän itseanalysoinnin jälkeen onnistunut kääntämään negatiivisuuteni ja katkeruuteni myönteisyydeksi ja saanut myönteisyydellä luotua paljon hyvää elämääni.
Siksi suosittelen myönteistä elämänasennetta muillekin, ja varsinkin heille, jotka ovat kovasti joutuneet kärsimään ja ovat katkeroituneet, kyynistyneetkin. Se on ainoa tie valaistumisen ohella, jonka avulla tämä elämä ihmisenä voi helpottua - vähän tai paljon.
Kyse ei ollut suoranaisesti sinusta, vaan tuosta tekopyhästä hurskastelusta, jota tässä keskustelussa jatkuvasti harrastetaan. Kieltäydytään näkemästä sitä omaa etuoikeutta ja myhistellään vain, miten elämä voi muuttua paremmaksi, kun vain ajattelee positiivisesti. Ihan oikeastiko ajattelette, että joku kärsivä lapsi on itse ansainnut sen teoillaan tai negatiivisuudellaan? Vai onko kyseessä se jumala, joka haluaa laittaa sen lapsen kärsimään, jotta hän voisi kokea jotain "kivaa"? Miten ette näe, että näissä jutuissanne ei ole mitään järkeä ja jos kaikki oikeasti menee kuten sanotte, niin se jumalanne on julma?
Nouseeko sun pikkuegosi vielä jostain toimintaan, koska mä en todellakaan tiedä kuka sinä, hyvä nimetön kommentoija, olet? Mä kyllä välillä käyn tässä ketjussa ja kyselen usein näitä samoja kysymyksiä, koska teiltä ei ihan oikeasti saa mitään selväsanaisia vastauksia. Ne kaikki on jostain filosofisesta puppugeneraattorista nostettuja ilmauksia, joiden merkityksestä on mahdotonta saada kiinni. Mutta sehän on helposti selitetty sillä, että mä vaan värähtelen liian matalalla tasolla enkä ole vielä teidän arvoisenne. Itse näen itseni Lokina. On hyvä, että täälläkin jotain ajatuksia haastavaa eikä aina vain teidän yhteistä myhäilyänne. Ehkä joku teistä joskus herää ajattelemaan asiaa oman etuoikeutetun kuplansa ulkopuolelta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko sanoa, että ihminen on Jumala ihmiseksi yksilöityneenä?
Onko sielu se Jumalan osa, joka yksilöityy ihmiseksi?
Kyllä niin voi sanoa. Raamattu käyttää ilmoitusta "lihaan tulleena", eli myös ihan ruumiillisen olemuksen voi sanoa olevan Jumalaa ilmenemässä muodossa. Mutta noista kaikista ilmauksista täytyy muistaa, että ne ovat vertauskuvia ja että sanojen sisältö on erilainen eri ihmisille. Esimerkiksi mitä tarkoittaa yksilöityminen kellekin. Voisi myös sanoa että Jumala esittää kaikki erilaisten olevaisten roolit tai että ihminen on tanssi jonka Jumala tanssii (eikä niin, että Jumala on suuri tanssija ja ihmiset pienempiä tanssijoita). Erilaiset vertauskuvat valottavat erilaisia puolia ihmisen ja Jumalan suhteesta.
Eli ihmisiä voi kohdella miten huonosti haluaa, koska se "jumala" vain haluaa kokea elämää kaikissa eri muodoissa. Mitä väliä sillä marionetilla on?
Ymmärrät taas tahallasi väärin. Miksi Jumala haluaisi kenenkään kärsivän?
Miksi oletat, että ymmärrän tahallani väärin? Jumala esittää ne kaikki roolit, joten hän on se lapsen kiduttaja. Se lapsi ei ole vielä "valaistunut", joten hän ei tiedä, että kaikki tuska on vain harhaa, joten missä se jumala välittää siitä lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ihminen on kiinnostunut kärsimyksensä lopettamisesta ja jos se ei muuten onnistu, niin hän haluaa varmistaa sen, ettei tarvitse enää syntyä, kehollistua uudestaan.
Moni saa hyvät ohjeet, miten kannattaa toimia, jotta kärsimys voisi vähentyä, mutta hyvistä ohjeista huolimatta he haluavat edelleen pysyä negatiivisina, ja joskus se on heillä päällimmäinen syykin kärsimykseen.
Ihminen voi luulla olevansa myönteinen tyyppi, mutta jos hänelle on sattunut raskaita asioita kohdalle, niin se negatiivisuus, mahdollinen itsearvostuksen puutekin, on heillä alitajunnassa ja he vetävät siten puoleensa negatiivisia asioita, jotka aiheuttavat lisää kärsimystä ja lisää halua tuhota itsensä lopullisesti.
Itsensä lopullinen tuhoaminen vaatii sen ymmärtämisen, ettei lopulta ole mitään itseä, mikä pitää tuhota, vaan on vain näennäinen, egoonsa samaistunut roolihenkilö, joka kuvittelee itsestään ja muista sitä sun tätä. Sitä ymmärtämistä, oivaltamista kutsutaan myös valaistumiseksi.
Toihan on tosi kätevä tapa laittaa kaikki yksilön syyksi. Joko olet avoimesti negatiivinen tai sitten olet vähintään alitajuntaisesti negatiivinen ja ihan itse ansaitset kaiken paskan. Mihin negatiivisuuteen lienevät syyllisiä ne köyhät naiset, jotka joutuvat vaikka tienaamaan vähäisen elantonsa prostituoituina? Kunpa he vain tajuaisivat olla positiivisia (myös alitajuntaisesti), että he vetäisivät hyviä asioita puoleensa. Eikö sua yhtään hävetä jauhaa tällaista paskaa, kun elät täällä kohtuullisen kivassa länsimaassa?
On eri asia, että ihminen valitsee olla negatiivinen (esim. ilkeä) kuin että ihmisessä on negatiivisuutta , esim. alitajunnassa, eli hänellä voi olla vaikka traumaattisia kokemuksia, joita ei ole esim. käsitelty siksi, ettei hän niitä muista, mutta silti ne vaikuttavat kyseisen henkilön käytökseen ja/tai ajatusmaailmaan sillä seurauksella, että hän voi joutua valitettavasti kokemaan edelleen negatiivisia asioita.
Se, että käsitit kirjoitukseni olevan "paskaa" ei tarkoita, että se olisi sitä kaikkien mielestä. Ihmiset käsittävät asiat omilla tavoillaan. Et jätä ollenkaan arvailujen varaan, miten sinä haluat tulkita muiden kirjoituksia, ja ilmeisesti haluat tahallaan käsittää ne väärin, jotta saat siten kanavan purkaa vihaasi. Tietenkin voi olla niinkin, että oikeasti käsität muiden kirjoitukset ihan eri tavalla, mitä he ovat tarkoittaneet. Tuohan ei ollut ensimmäinen kirjoitus, mihin reagoit tuohon tyyliin.
Ja kirjoitatpa tai ajatteletpa miten tahansa, niin tosiasia on, että meillä on kyky luoda elämäämme valinnoillamme, niin ajatustasolla kuin tekemisen tasollakin. Jotkut onnistuvat siinä paremmin ja jotkut vähän huonommin, mutta silti myönteisemmillä ja leppoisammilla asenteilla ihmisen elämä helpottuu verrattuna siihen, että hän ajattelee negatiivisesti, vihaisesti ja jopa raivokkaasti, mikä ei tuota hyvää hänelle eikä muillekaan, vaikka joskus voi lyhytaikaisesti siltä vaikuttaakin.
Vielä varalta kerron, että vaikka kuinka haukkuisit minua ja käyttäisit mitä erikoisempia ilkeitä tai jopa julmia ilmaisuja, niin se ei hetkauta minua yhtään. Et pysty koskaan loukkaamaan minua enempää, mitä minua on elämäni aikana muutamien muiden taholta loukattu. Heidän julman käytöksensä vuoksi olen pitkän itseanalysoinnin jälkeen onnistunut kääntämään negatiivisuuteni ja katkeruuteni myönteisyydeksi ja saanut myönteisyydellä luotua paljon hyvää elämääni.
Siksi suosittelen myönteistä elämänasennetta muillekin, ja varsinkin heille, jotka ovat kovasti joutuneet kärsimään ja ovat katkeroituneet, kyynistyneetkin. Se on ainoa tie valaistumisen ohella, jonka avulla tämä elämä ihmisenä voi helpottua - vähän tai paljon.
No kun sä olet niin loistokkaasti itseanalysoinut itsesi ja kääntänyt negatiivisuutesi ja katkeruutesi myönteisyydeksi, niin laitappa vinkkejä meille huonommille ihmisille. Mulla nimittäin ei selkeästikään toimi mikään mitä asian suhteen yritän, vaan kyrsiinnyn vuosi vuodelta enemmän. Tai jos joku joskus hetken aikaa toimiikin, niin se yleensä kostaantuu kahta kauheampana raivona myöhemmin.
Loki
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti saat apua, voimia ja oivalluksia 2288.
Itsellänikin on muutamia satori-kokemuksia. Viimeisin tuli eräänä aamuna ehkä kuukausi sitten. Katselin miestäni ja tunsin olevani myös hän. Samaan aikaan tiesin, että olen kaikki muutkin ihmiset, eläimet jne. Nousi mieleen esim. joku taxikuski, joka olen myös, vaikken tiennyt kenestä taxikuskista oli kyse, enkä ole taxin kyydissä ollut vuosikymmeniin. Oli hyvin rauhallinen olo, turvallinen ja helpottunut siitä, että tämä kaikki onkin vain tällaista kuin elokuvaa, ei niin vakavaa ollenkaan kuin sitä ihmisenä ajattelee. Samalla nauratti kovasti, oli vaikea olla pokkana. Tätä kesti noin tunnin. Yritin selittää miehelleni sitä, mutten osannut selittää sitä niin, että hän olisi ymmärtänyt. Ymmärsin jollain tasolla kaiken hyvin selkeästi. Sitten vähitellen palasin taas omaan "rooliini" ihmisenä.
Olisi kiva lukea muidenkin satoreista. :)
En ihan tarkkaan tiedä, mitä satori tarkoittaa. Googlaamalla löysin myös selityksen, että se on sitä, jolloin ajattelu loppuu ja vain ”minä olen”. Tätähän minulla on aina, kun lopetan ajattelun, ja se tila on etupäässä levollinen. Lepoon sisältyy myös kiitollisuutta.
Elokuvamainen olo minulla on aika useinkin, mutta tuosta ykseydestä ei ole perustavaa laatua olevaa kokemusta. En siihen itse niin kauheasti jaksa uskoa, koska en sitä ymmärrä. Uskon vain sillä tasolla, että henki on meissä kaikissa sama. Ja uskon, että olemme connected, mutta en siis sitä, että olemme yhtä. Sanoin aiemmin ketjussa, ettei minua kiinnosta (tai olen liian tyhmä 😀) kaikki tässä ketjussa mainitut asiat, ja tämä kuuluu niihin.
Mutta minulla on jokunen kokemus tilasta, joka oli uskomaton. Se oli täysin kevyt. Kuin olisin täysin vapaa kaikesta menneestä. Silloin ajattelin, että syyllisyyteni on poistunut - vaikka en normioloissa edes pysyvää syyllisyyttä ajattele kantavani. En edes tiedä, mistä minun pitäisi kantaa syyllisyyttä. En pysty millään muulla kuvailemaan tuota tilaa kuin sanalla ”vapaa, vapautunut”, ehkä lähiten sitä voisi verrata kevyeen nousuhumalaan. Sen olon kun saisi pysyväksi, niin olisi ihanaa.
Ap
Mutta jos meillä ei ole mitään omaa, vaan me ollaan vaan niitä jumalan marionetteja, joiden kautta se kokee maailmaan, niin selkeästi se jumala haluaa kokea kaikkea pahaa. Ja eikös se jumala, joka meitä liikuttaa ole jo valaistunut? Ja koska mä en selkeästikään ole valaistunut, niin mä voin käydä tuottamassa teille (eli sille jumalalle), sitä kaipaamaanne kipua. Tai eikös se kristitty mystikkokin (?) sanonut, että Simseissä on kiva katsoa "millä eri tavoilla voi pelata" eli tuottaa kipua niille simseille.
Ja kaipailen vinkkejä siihen miten saan tuhottua itseni lopullisesti, etten synny tänne taas uudestaan jonkun psykopaattijumalan leikkikaluksi...