Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Ingram itseasiassa puhuu tuosta miten maailman illuusiona pitäminen aiheuttaa kylmäsydämisyyttä kärsimykselle.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla Tosse-kissahullulla oli kyllä pointtinsa. Hyvähän se on täällä länsimaissa määkiä, että lue se kirja tai keskity johonkin hetkeen, kun elämä ei ole jatkuvaa kamppailua selviytymisestä. Mua ainakin vituttaisi tajuta, että mä kärsin tässä hyvin todentuntuisessa harhassa vaan sen takia, että joku jumala haluaa päästä leikkimään marionetillaan. Mä en tykkää kiduttaa ihmisiä edes pelatessani Simsiä, mutta mä en olekaan mikään jumala.

Juuri näin

Sims hahmojen ki.duttaminen ei ole normaalia.

Lukutaidoton voi valaistua..mutta silti pitäisi ensin lukaista TOSSEN KIRJA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vieläkään minulle nokkelalle vastannut

Ovatko afrikan köyhät mielestänne eläimen tasolla?

Mistä olet saanut päähäsi että olisi tasoja?

Työhaastateluissa ja tinderissä.

Vierailija kirjoitti:

Ingram itseasiassa puhuu tuosta miten maailman illuusiona pitäminen aiheuttaa kylmäsydämisyyttä kärsimykselle.

Tilasin tuon Catherine Ingramin kirjan: Intohimoinen läsnäolo. Mielenkiintoista, jos hän on noin sanonut. 

Luulen, että jos valaistuu ja tietää tämän kaiken illuusioksi, niin ei ole kuitenkaan kylmäsydäminen, mutta jos on vain järjen tasolla "älynnyt" jotenkin tämän illuusioksi, niin ehkä sellainen ihminen sitten jotenkin ajattelee "kylmemmin", mahdollisesti kyynisemminkin, että pikku juttu, vain pahaa unta noidenkin kärsimykset. Mutta en tosiaan tiedä - vielä.

Voisin itseni laskea tuohon "järjen tasolla älynneisiin". Minulla ei siis varsinaista kokemusta ykseydestä ole, lukuun ottamatta pieniä välähdyksiä ja tapahtumia, jotka tukevat sitä mitä oikeaksi tunnen.  

En voi silti väittää, että olisin tullut kylmemmäksi muiden ihmisten kärsimystä kohtaan. Se on ehkä ennemmin vaikuttanut suhtautumiseeni omaa kärsimystäni kohtaan. En jaksa kiduttaa itseäni menneillä tapahtumilla, joille en enää voi tehdä muuta, kuin hyväksyä ne ja antaa anteeksi. En myöskään jaksa niin paljon murehtia mitä tulevaisuus tuo tullessaan, koska enhän minä voi tietää. Koitan siis olla maalailematta mielessäni mitään kauhuskenaarioita. Tämä on auttanut mm. aiemmin kokemani mustasukkaisuuden kohdalla. Nautin mieluummin parisuhteestani tässä ja nyt, kuin miettisin millä kaikilla mahdollisilla tavoilla kumppani voisi pettää. Olen myös huomannut, kuinka olen nähnyt ihan viattomatkin tilanteet joskus ihan kieroutuneesti, koska olen pelännyt niin kovasti hylätyksi tulemista. Jos tällainen tilanne joskus tulisi vastaan, se on sen ajan murhe ja jotenkin tiedän, että selviäisin siitä kyllä. Ja tämä on vain tehnyt vain hyvää parisuhteelle. 

Toisaalta, kun olen huomannut kuinka huonosti olen itseäni kohdellut ja pelkoja lietsonut, se on vain lisännyt empatiaa muita kohtaan. Jopa niitä kohtaa, jotka olisin aiemmin leimannut vihamiehiksi tai törpöiksi tai ties miksi. Tiedänhän itsekin, millaista kärsimystä ego voi saada aikaan. Kun olen itse huomannut mistä esim. tuomitsevat asenteeni kumpuavat, on ollut helpompi myös ymmärtää muiden vastaavia asenteita ja antaa ne anteeksi, kun eihän se tavallaan ole sen ihmisen oma vika. Ego vain on muovautunut tietynlaiseksi sen mukaan mitä elämässä on tullut vastaan. 

Ei minulla koskaan ole ollut mitään halua aiheuttaa kärsimystä kanssaihmisilleni, mutta olen sitä tiedostamatta varmasti aiheuttanut vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi juuri heittäytymällä mustasukkaiseksi tai marttyyriksi ja täten lisännyt kitkaa ja riitoja itseni ja läheisten välille. Ja tavallaan aivan turhasta. 

Enkä koe oikeudekseni mennä sanomaan todella kärsivälle ihmiselle, että lopeta tuo hölynpöly, koska hänelle se on hänen kokemuksensa maailmasta ja hänelle se kärsimys on käsikosketeltavan totta. Ei se auta mitään, että minä suhtautuisin siihen, että hölön pölön, päin vastoin. Tässäkin ketjussa muutamalla ollut tosi rankkoja kokemuksia terveyden kanssa. En tiedä miten osaisin itse suhtautua noin lamaannuttaviin vaivoihin. Omat kipuni ja kolotukseni eivät ole mitään verrattuna ko. kokemuksiin. Ja toivon, että heillekin apu löytyisi, vaikka mystikon rukouksen tai lääketieteen tai minkä keinon kautta vaan. 

Jäin myös miettimään, että varmasti jollekin joka on vain järjellä tajunnut, voi tulla olo, että mikäs tässä, pistetään ranttaliksi. Aiemmin keskustelussa mainittu Osho voisi olla juuri tällainen henkilö( en toki voi varmaksi sanoa, kun en hänen saappaissaan ole). Viisaita puheita kyllä, mutta teot sitten jotain ihan muuta. 

Ja mitä tulee tuohon simssien kiusaamiseen. No, en nyt sitä kovin epänormaaliksi sanoisi. Halusin vain kokeilla, onko peliin koodattu myös mahdollisuus pelata muullakin tavalla, kuin viettää normaalia perhe-elämää. Sillä halusin vain tuoda tässä keskustelussa ilmi, kuinka pelissä voit tehdä sellaisia asioita, mitä et omassa elämässäsi uskaltaisi, koska tiedät, että se on vain peli. Kyllähän kaiken maailman sota- ja taistelupeleillä on kannattajakuntansa, mutta en usko, että he oikeasti haluaisivat kokea sodan kauhut. Mutta voivat kokea sen tuoman jännityksen turvallisesti ruudun tällä puolen samaistumatta siihen ukkeliin, jolla pelaavat. 

1424

Hei 1424. Olet selvästikin viisas ja lämmin ihminen. :)

Minun olisi pitänyt tajuta kirjoittaa vähän toisin tuo, että jos joku on vain älyllä ymmärtänyt tämän kaiken illuusion,  niin ehkä hän ajattelee vähän kylmemmin kärsimyksestä.

Mutta siis lisäys, ja liekö tämäkään kovin hyvä, mutta sanoisin, että henkilö, jolla ei ole sydämen viisautta, ja joka ei ole vielä valaistunut, mutta älyllä  ymmärtää tämän kaiken olevan illuusiota, niin ehkä hän myös suhtautuu vähän välinpitämättömämmin muiden kärsimykseen, koska ajattelee, ettei se ole lopulta totta - ainakaan perimmäisestä käsin katsoen.

Mystikko, mitä on kultainen valo ja olennot, joista jotkut kokijat puhuvat?

Voiko sanoa, että ihminen on Jumala ihmiseksi yksilöityneenä?

Onko sielu se Jumalan osa, joka yksilöityy ihmiseksi?

KM, olen rajalla jossa jonkinlainen outo kaksoistietoisuus on alkanut tihkua tähän illuusioon niin kuin olisin yhtä aikaa sekä pelaaja että pelihahmo, jos pystyt niin tartu mun käteen nyt ja auta, haluan nähdä mikä on totta. 

Hei, toivon Mystikon voivan kertoa, miten osaisin manifestoida terveyttä siinä tilanteessa kun on kokoajan kipeä useasta kohdasta kehoa. Jos ihmisellä on allergiaa ja nenä vuotaa, hän voi vakuutella itselleen, että tämä on vain pikku flunssa ja menee pian ohi mutta entä sitten, kun oireet ovat paljon kokonaisvaltaisemmat ja kivuliaammat, miten saa itsensä uskomaan muuta. Kun on oksennustaudin oloiset oireet ja kivut päälle niin on niin kovin vaikea uskoa ja vakuuttaa itselleen olevansa terve. Miten kannattaa toimia?

Lämpimät kiitokset mahdollisesta vastauksesta etukäteen. 

Hei KM, kerroit aiemmin, että jotkut ihmiset viihtyvät seurassasi tosi hyvin, suorastaan hakeutuvat seuraasi, kun joillain taas on tarve yrittää provosoida sinua, jonka jälkeen he ärsyyntyvät, kun et reagoi provoiluun.

Miten suhtaudut valaistuneena sellaisiin ihmisiin, jotka ovat sinua kohtaan epäystävällisiä?

Eräs ihminen on kohdellut minua vuosikymmenet ilkeästi, jopa julmasti. En pysty enää tapaamaan häntä. Jos valaistuisin, antaisin kai automaattisesti anteeksi kaikki hänen tekonsa ja puheensa. Hän on narsisti, siis ihan oikeasti hyvin kova, itsekäs ja kylmä tyyppi. Luulen, etten haluaisi edes valaistumisen jälkeen sellaista ilkeää ihmistä elämääni.

Onko tuo ajatukseni aivan outo, kun eihän valaistumisen jälkeen enää ego valitse seuraansa, vaan menee sinne, minne Jumala haluaa. Vai valitseeko sittenkin?

Oletko sinä vapaaehtoisesti tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat sinua kohtaan inhottavia? 

Vierailija kirjoitti:

Ingram itseasiassa puhuu tuosta miten maailman illuusiona pitäminen aiheuttaa kylmäsydämisyyttä kärsimykselle.

Ingram ei opeta varsinaisesti valaistumista tai ei-dualismia vaan enemmänkin sitä miten liikaan ajatteluun tai sairaaseen hengellisyyteen eksynyt ihminen pystyisi palamaan elämään täyttä ihmisen elämää. Olettaisin että aivan eri vaiheessa hengellistä tietään olevat ihmiset hyötyy toisaalta Ingramista ja toisaaalta jostain Rupert Spirasta tai Mystikosta. 

Kommentti. Jeesus on ainoa toivo kuoleman jälkeisestä armosta ja elämästä missä ei tarvi pelätä helvettiä siis ainoa toivo pelastuksesta kaikille .

Vierailija kirjoitti:

Hei KM, kerroit aiemmin, että jotkut ihmiset viihtyvät seurassasi tosi hyvin, suorastaan hakeutuvat seuraasi, kun joillain taas on tarve yrittää provosoida sinua, jonka jälkeen he ärsyyntyvät, kun et reagoi provoiluun.

Miten suhtaudut valaistuneena sellaisiin ihmisiin, jotka ovat sinua kohtaan epäystävällisiä?

Eräs ihminen on kohdellut minua vuosikymmenet ilkeästi, jopa julmasti. En pysty enää tapaamaan häntä. Jos valaistuisin, antaisin kai automaattisesti anteeksi kaikki hänen tekonsa ja puheensa. Hän on narsisti, siis ihan oikeasti hyvin kova, itsekäs ja kylmä tyyppi. Luulen, etten haluaisi edes valaistumisen jälkeen sellaista ilkeää ihmistä elämääni.

Onko tuo ajatukseni aivan outo, kun eihän valaistumisen jälkeen enää ego valitse seuraansa, vaan menee sinne, minne Jumala haluaa. Vai valitseeko sittenkin?

Oletko sinä vapaaehtoisesti tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat sinua kohtaan inhottavia? 

Kirjoitin tässä sellaisesta narsistisesta ihmisestä, joka ovat täysin empatiakyvytön, hyvin itsekeskeinen, nauttii toiselle ihmiselle sattuneesta vahingosta tai hänen toiselle  aiheuttamasta kärsimyksestä (henkisestä tai fyysisestä). Suunnittelee, miten voi toista loukata tehokkaimmin. Joka ei koskaan kadu eikä pyydä anteeksi, mutta saattaa esittää katuvaa ja saattaa pyytää anteeksi, jos siitä on hänelle hyötyä, mutta sen jälkeen on taas yhtä ilkeä, jopa julma. Hän saattaa olla ihan psykopaattikin, mutta narsistin diagnoosin on saanut.

Että jos valaistuisin (ego ei voi valaistua), ja tämä julma ihminen pyytäisi apuani, niin menisinkö häntä auttamaan, vaikka tietäisin, että hän minua silti siellä tai sen jälkeen taas loukkaisi?

Vastaathan tähän joskus KM, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei KM, kerroit aiemmin, että jotkut ihmiset viihtyvät seurassasi tosi hyvin, suorastaan hakeutuvat seuraasi, kun joillain taas on tarve yrittää provosoida sinua, jonka jälkeen he ärsyyntyvät, kun et reagoi provoiluun.

Miten suhtaudut valaistuneena sellaisiin ihmisiin, jotka ovat sinua kohtaan epäystävällisiä?

Eräs ihminen on kohdellut minua vuosikymmenet ilkeästi, jopa julmasti. En pysty enää tapaamaan häntä. Jos valaistuisin, antaisin kai automaattisesti anteeksi kaikki hänen tekonsa ja puheensa. Hän on narsisti, siis ihan oikeasti hyvin kova, itsekäs ja kylmä tyyppi. Luulen, etten haluaisi edes valaistumisen jälkeen sellaista ilkeää ihmistä elämääni.

Onko tuo ajatukseni aivan outo, kun eihän valaistumisen jälkeen enää ego valitse seuraansa, vaan menee sinne, minne Jumala haluaa. Vai valitseeko sittenkin?

Oletko sinä vapaaehtoisesti tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat sinua kohtaan inhottavia? 

Kirjoitin tässä sellaisesta narsistisesta ihmisestä, joka ovat täysin empatiakyvytön, hyvin itsekeskeinen, nauttii toiselle ihmiselle sattuneesta vahingosta tai hänen toiselle  aiheuttamasta kärsimyksestä (henkisestä tai fyysisestä). Suunnittelee, miten voi toista loukata tehokkaimmin. Joka ei koskaan kadu eikä pyydä anteeksi, mutta saattaa esittää katuvaa ja saattaa pyytää anteeksi, jos siitä on hänelle hyötyä, mutta sen jälkeen on taas yhtä ilkeä, jopa julma. Hän saattaa olla ihan psykopaattikin, mutta narsistin diagnoosin on saanut.

Että jos valaistuisin (ego ei voi valaistua), ja tämä julma ihminen pyytäisi apuani, niin menisinkö häntä auttamaan, vaikka tietäisin, että hän minua silti siellä tai sen jälkeen taas loukkaisi?

Vastaathan tähän joskus KM, kiitos.

Mun veikkaus on että ne toisen ilkeilyt ei heilauttaisi enää oikein mihinkään suuntaan, kun ei kokisi enää tarvetta suojella egoaan loukkauksilta. Voisi mennä auttamaan, tai olla menemättä ihan vapaasti. Koska ne ilkeilyt ei tuntuisi missään, toinen ehkä huomaisi asian ja usein ihmiset siinä tilanteessa luovuttaa sen veetuilun suhteen, tai sitten hakeutuvat itse pois sellaisen seurasta joka ei toimi heille narsismin lähteeksi enää millään tavalla. Kehitystä tuohon suuntaan olen havainnut itsessäni vaikkei tässä mitään valaistumista vielä tapahdu. En vain osallistu mihinkään ihmisten draamoihin enää, niistä on todella luontevaa jättäytyä ulkopuolelle, eikä enää kovin paljon hetkauta jos joku kiukuttelee mulle jotain, se on hänen ongelmansa ei mun.

Vierailija kirjoitti:

Hei, toivon Mystikon voivan kertoa, miten osaisin manifestoida terveyttä siinä tilanteessa kun on kokoajan kipeä useasta kohdasta kehoa. Jos ihmisellä on allergiaa ja nenä vuotaa, hän voi vakuutella itselleen, että tämä on vain pikku flunssa ja menee pian ohi mutta entä sitten, kun oireet ovat paljon kokonaisvaltaisemmat ja kivuliaammat, miten saa itsensä uskomaan muuta. Kun on oksennustaudin oloiset oireet ja kivut päälle niin on niin kovin vaikea uskoa ja vakuuttaa itselleen olevansa terve. Miten kannattaa toimia?

Lämpimät kiitokset mahdollisesta vastauksesta etukäteen. 

Manifestoi itsesi lähimpään päivystävään terveyskeskukseen.

Syö määrätyt allergia lääkkeet.

Sitten ostat TOSSEn kijan.

Mutta sitä ei tarvitse lukea.

Tämä riittänee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei KM, kerroit aiemmin, että jotkut ihmiset viihtyvät seurassasi tosi hyvin, suorastaan hakeutuvat seuraasi, kun joillain taas on tarve yrittää provosoida sinua, jonka jälkeen he ärsyyntyvät, kun et reagoi provoiluun.

Miten suhtaudut valaistuneena sellaisiin ihmisiin, jotka ovat sinua kohtaan epäystävällisiä?

Eräs ihminen on kohdellut minua vuosikymmenet ilkeästi, jopa julmasti. En pysty enää tapaamaan häntä. Jos valaistuisin, antaisin kai automaattisesti anteeksi kaikki hänen tekonsa ja puheensa. Hän on narsisti, siis ihan oikeasti hyvin kova, itsekäs ja kylmä tyyppi. Luulen, etten haluaisi edes valaistumisen jälkeen sellaista ilkeää ihmistä elämääni.

Onko tuo ajatukseni aivan outo, kun eihän valaistumisen jälkeen enää ego valitse seuraansa, vaan menee sinne, minne Jumala haluaa. Vai valitseeko sittenkin?

Oletko sinä vapaaehtoisesti tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat sinua kohtaan inhottavia? 

Kirjoitin tässä sellaisesta narsistisesta ihmisestä, joka ovat täysin empatiakyvytön, hyvin itsekeskeinen, nauttii toiselle ihmiselle sattuneesta vahingosta tai hänen toiselle  aiheuttamasta kärsimyksestä (henkisestä tai fyysisestä). Suunnittelee, miten voi toista loukata tehokkaimmin. Joka ei koskaan kadu eikä pyydä anteeksi, mutta saattaa esittää katuvaa ja saattaa pyytää anteeksi, jos siitä on hänelle hyötyä, mutta sen jälkeen on taas yhtä ilkeä, jopa julma. Hän saattaa olla ihan psykopaattikin, mutta narsistin diagnoosin on saanut.

Että jos valaistuisin (ego ei voi valaistua), ja tämä julma ihminen pyytäisi apuani, niin menisinkö häntä auttamaan, vaikka tietäisin, että hän minua silti siellä tai sen jälkeen taas loukkaisi?

Vastaathan tähän joskus KM, kiitos.

Mun veikkaus on että ne toisen ilkeilyt ei heilauttaisi enää oikein mihinkään suuntaan, kun ei kokisi enää tarvetta suojella egoaan loukkauksilta. Voisi mennä auttamaan, tai olla menemättä ihan vapaasti. Koska ne ilkeilyt ei tuntuisi missään, toinen ehkä huomaisi asian ja usein ihmiset siinä tilanteessa luovuttaa sen veetuilun suhteen, tai sitten hakeutuvat itse pois sellaisen seurasta joka ei toimi heille narsismin lähteeksi enää millään tavalla. Kehitystä tuohon suuntaan olen havainnut itsessäni vaikkei tässä mitään valaistumista vielä tapahdu. En vain osallistu mihinkään ihmisten draamoihin enää, niistä on todella luontevaa jättäytyä ulkopuolelle, eikä enää kovin paljon hetkauta jos joku kiukuttelee mulle jotain, se on hänen ongelmansa ei mun.

Varmaan se jotenkin noin sitten menisi, kuten kirjoitit, mutta noiden pahojen narsistien kohdalla ei ole kyse mistään kiukuttelusta, vaan aika vakavistakin teoista.

Esim. tämä kyseinen ihminen on erittäin tehokkaasti mustamaalannut ja muka todistanut muille sanoistani tai teoistani, joita en todellakaan ole tehnyt. Esim. kun olen hänelle soittanut ja jutellut ihan nätisti, niin hän on saattanut alkaa aivan yllättäen siellä puhelimen päässä itkemään isoon ääneen, että miksi kiusaat minua noin, miten voit olla noin julma? Miksi teit sitä ja tätä jne....

Sitten muut, tämän henkilön tuskaisen itkun ja puheen kuulleet, ovat olleet minulle vihaisia. Valintani oli, joko olla tekemisissä ja nauhoittaa kaikki puhelut hänen kanssaan tai sitten ei olla tekemisissä ollenkaan. Koska muut olivat minulle niin vihaisia siitä, mitä tuskaa olen muka tälle narsistille aiheuttanut, niin ei heitä kiinnostanut todisteihini tutustua.

Mietin vain, että miksi edes valaistunut haluaisi olla tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa? Kuitenkin täällä pallolla on hoidettava asioita toisten kanssa valaistuneenakin, ja jos sitten narsisti on onnistunut valehtelemalla saamaan about 10 ihmistä puolelleen ja valaistunutta vastaan, niin menee hankalaksi asioiden hoidot, esim. vanhan narsistin hoitaminen ja kuoleman jälkeen hoidettavat asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Hei Mystikko, Flora Courtois kertoo kirjassaan Valaistuminen, että valaistumisen jälkeen hänen käsialansa muuttui erilaiseksi ja lisäksi hänen näkemisensä muuttui jotenkin kuin hän katselisi tapahtumia, maisemia, mitä vaan vähän eri perspekktiivistä. Onko sinulle tapahtunut vastaavia erikoisia asioita, jotka jäivät pysyväksi muuttuneeksi?

Jo ennen valaistumistakin kyllä, astraalimatkailu- yms. esoteeristen harrastusten seurauksena. Esimerkiksi minulle jäi päälle "spirit sight" fyysisten silmien näkökyvyn rinnalle silloinkin kun en ole ruumistapoistumiskokemuksessa. Opin myös tuntemaan energiat ympärilläni hyvin vahvasti, niin että joskus se kokemus oli hallitsevampi kuin näkö- tai kuuloaistin välittämät kuvat maailmasta. 

Nykyään kokemukseni olisi useimmille hyvin vieras, koska en enää käytännössä koskaan samaistu pelkästään tätä kirjoittavaan yhteen kehoon ja ihmismieleen. Koen olevani kaiken energia ja perusolemus aina, ja samaistun sitä kautta kaikkeen ilmenevään. Pystyn samaistumaan yhteen muodoista joita otan samalla tapaa kuin joku päättäisi nyt keskittyä vain vaikka oikean kätensä tuntemuksiin - niin voi tehdä, mutta ei se poista sitä että jatkuvasti kokee olevansa myös koko ihminen eikä pelkkä se käsi. 

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siltikin ap

Täällä joku on kysynyt onko hänen kissallaan sielua?

Miksi mystikko ei vastannut?

Onko mun missellä sielu?

Ihaan yhtä lailla kuin sinullakin. Mitään henkistä tietä se ei tosin tarvitse, koska ei ole kehittänyt ihmisen kaltaista samaistumista tarinaan itsestä, ns. egoa.

jaahas..että sellaista löpinää tänään..

Millä selität laumat /dominoinin ym?

Ei tuollaiset luonnossa ilmenevät ilmiöt tarvitse mitään syvällisempää selitystä. Sellanen tämä ihmisten tietoisuuden tason maailma on, että täällä muodot taistelee asemasta laumassa, parittelukumppaneista, resursseista kuten ruoasta ja pesäpaikasta. Eläimet tekevät mitä tekevät vailla mahdollisuutta valita toisin, joten niihin ei myös voi soveltaa oikean ja väärän arvostelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen vähän hassu asia rupesi askarruttamaan mieltä. Kyse on parantumisesta ja pelkojen voittamisesta, ehkä :D Minulla on siis ollut viime aikoina vaivaa, joka länsimaisen lääketieteen mukaan vaatisi parantuakseen tietyn toimenpiteen. Tämä toimenpide ajatuksena tuntuu tosi nihkeältä, ehkä myös hieman pelottavalta. Tuttu reikihoitaja lupasi auttaa ja koittaa parantaa tämän vaivan. Itsellä on kuitenkin koko ajan ollut olo, että minun kuuluu mennä tähän toimenpiteeseen. Tuttu sanoi, että minun pitäisi päästää pelosta irti ja antaa itsellenii lupa parantua reikin voimalla. Että kuulemma roikun tässä sairaudessa vaikka helpommallakin voisi päästä. 

Minulla ei ole mitään vaikeuksia uskoa, etteikö reikillä voisi parantaa vaikka ja mitä. Mutta silti tuntuu, että itsellleni kaikkein hyödyllisintä tässä kohtaa olisi silti mennä ns. tulta päin ja mennä siihen toimenpiteeseen. Tuntuu, että parhaiten voitan pelkoni tekemällä juuri päin vastoin, kuin pelko sanoo. Vaikka olisi ihan mukavaa mennä siitä missä aita on matalin, niin se ei ole se paras vaihtoehto tässä. Kyse ei ole siitä, että haluaisin laittaa länsimaisen lääketieteen ja henkisemmät hoitomuodot vastakkain ja sanoa, että toinen olisi toista parempi. Mutta jos intuitio tuntuu osoittavan ennemmin lääketieteen puoleen kääntymistä, eikä ns. henkisempää vaihtoehtoa joka itselle olisi se helpompi. Lähinnä tämä jäi askarruttamaan, koska reikihoitajan mielestä asenteeni on outo ja kieroutunut :/

1424

Hei, olen reikimaster - sain mastervihkimyksen 2012. Olen ihan eri mieltä kuin sinun reikihoitajasi. Kuuntele ehdottomasi omaa intuitiotasi. Millainen on reikihoitaja, joka istuttaa asiakkaansa mieleen ajatuksen, että tämän asenne on outo ja kieroutunut, jos asiakas ajattelee eri tavoin kuin hän? 

On hyvä muistaa, että joskus oma intuitio voi viedä tavallaan johonkin ihmisen mielestä huonoon kokemukseen, mutta silti, koska oma intuitio on korkeamman itsen vinkki asiaan/pulmaan, niin siinä tapauksessa huonokin kokemus on hyväksi, ja vie hyvään lopputulokseen, vaikkakin joskus mutkan kautta.

Toivottavasti et säikähtänyt. En tarkoita ollenkaan, että jotenkin näkisin, että intuitiosi käytöstä tulisi sinulle jotain harmia ko. toimenpiteestä, vaan ihan kokemuksesta tiedän, että joskus tulee erilaisia kokemuksia, mitä odotti, kun intuitiotaan kuunteli, mutta yleensä asiat menevät paremmin kuin egomielijärjellä päätöstä tehden.

Kerron esimerkin. Tein reikihoidon eräälle n. 65-vuotiaalle naiselle. Tunsin hoidon aikana, että hänellä on jotain häikkää alavatsan kohdalla, joten pidin käsiäni alavatsan yläpuolella vähän pitempään. Seuraavana päivänä tämä nainen soittaa minulle kiihtyneenä, että oli joutunut lähtemään lääkärille "kuukautisten" vuoksi, vaikka hänellä ei ollut ollut kuukautisia enää vuosiin vaihdevuosien vuoksi.

Mikä oli tässä se huono asia, mikä hyvä? Naista harmitti rahan meno lääkärikäynnin vuoksi ja säikähdys, mutta lääkärin mielestä oli ollut hyvä, että tämä pitemmän välin pitänyt vuoto tuli ja puhdisti kohdun. 

Reikihoito on hyvä rentoutuskeino. Joskus reiki myös käynnistää kehon oman paranemismekanismin. Joskus tapahtuu ihan selviä paranemisia, mutta joskus paranemiset ovat lyhytaikaisia, jos "potilas" palaa taas takaisin niihin elintapoihin, jotka ovat aiheuttaneet oireet. Aina oireiden syy ei tietenkään ole mitkään väärät elintavat.

Luota vain itseesi, intuitioosi! :)

Kiitos vastauksestasi ja rohkaisusta :) Tosiaan tuntuu, että välillä joku asia voi näennäisesti näyttää pahalta, mutta johtaa silti hyvään lopputulokseen. Tässäkin omalla kohdalla tuntuu, että kyse on ennemmin pelon voittamisesta, ei niinkään itse taudista paranemisesta. Koska uskon, että molemmilla tavoilla(reiki vs. lääketiede) olisi kyllä mahdollista parantua, mutta pelkoa ei voita kuin menemällä toimenpiteeseen. Jo pelkästää ajan varaaminen sai jonkinlaisen wohoo ja jippi jee olon aikaiseksi :D

Tästä tulikin mieleen vuoden takainen hammaslääkäri reissu. Kukaan ei varmaan tykkää hammaslääkärissä käydä kovin mielellään, kuten en minäkään. Yritin tietoisesti mennä ihan neutraalein asentein ja enkä valittaa, että tämä on ihan peestä. Kokemus oli aivan ihana. Kesken poraamisen tuli ihan pala kurkkuun ja tippa linssiin, eikä tosiaan kivusta. Tuli vain niin lämmin fiilis hammaslääkäriä kohtaan, joka oli tosi mukava ja oli siinä ihan minua varten auttamassa. Hammaslääkärissä käynti osoittautui aivan huippu kokemukseski, vaikka en ihan sellaista osannut odottaa :D Kannatti siis mennä :)

Tämä tuntemani reikihoitaja on vielä aika "tuore tapaus", joten veikkaan, että kokemuksen puute ja oma epävarmuus sai laukomaan "kummia". Uskon, että hänkin  kokemuksen kartuttua oppii ymmärtämään intuition käyttövoiman. Ja on hän kyllä saanut tosi hyviä tuloksia aikaiseksi lähipiirissä. Tällä kertaa vaan tuntuu, että minun pitää mennä eri polkua, eikä se ole mitenkään huonompi tai parempi, kuin reiki. 

Noudata vaan omaa intuitiotasi. Jos intuitiosi ohjaa materiaalisen tason ratkaisuun, todennäköisesti et parantuisi tai paraneminen ei olisi pysyvä millään muulla tapaa. Joskus tulevaisuudessa voi olla aika, jolloin et enää tarvitse länsimaisen lääketieteen hoitoja etkä ehkä reikihoitajiakaan, mutta silloin oma intuitiosi sanoo sen. 

Joel Goldsmith usein sanoi ihmisille jotka väkisin etsivät hengellistä parantamista mutta siitä ei vaan tullut, että miksi et vaan mene ja hoidata sitä lääkärillä, ja jatka sitten hengellistä tietäsi, sen sijaan että juutut taistelemaan sen terveysongelman kanssa ja kulutat siihen energiaa turhaan. Joskus ihminen ei pysty tietyssä tilanteessa ottamaan apua vastaan millään muulla tapaa, ja olisi älytöntä jäädä roikkumaaan väkisin vain henkisillä tai hengellisillä keinnoilla paranemiseen, jos kerran on olemassa myös nykyuskomusten mukainen ratkaisu joka toimii.