Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi vaan, että tämä illuusio voi tuntua aika julmalta ja kivuliaalta. Mutta onhan meillä Kaikkivaltias Jumala. Mitä tarkoittaa Kaikkivaltias Jumala, joka on rakkaus ja täydellisyys? 

Katsoin vasta erään dokumentin, jossa eräs ryhmä piti vankina miehiä ja pahoinpiteli heitä julmasti. Ja suunnilleen parin vuoden kauhujen jälkeen muut vangit pääsivät vapaaksi, mutta yhdeltä katkaistiin kaula ja laitettiin video julkisuuteen.

Se on yksi tämän inhimillisen tason todellisuuden (tai illuusion) perusoletuksia, että täällä jyllää tämän simulaation perusasetukset eli luonnonlait ja karman lait ja muu sellainen, ja kaikkivaltias Jumala ilmenee täällä vain, mikäli joku antaa sille kanavan toimia tässä unessa ja illuusiossa. 

Taivasten valtakunnassa, joka on ainoa todellisuus mitä On, ei ole kärsimystä. Mutta näissä unissa ja  illuusioissa joita on lukemattomia, voi olla. Se ei yleensä hyödytä mitään että jää valittamaan siitä, milllainen oman tietoisuuden tason maailma on ja vaatimaan Jumalaa vastuuseen. Sen sijaan hyödyttää joko toimia unen sisällä niin että se minkä katsoo hyväksi ja oikeaksi toteutuu (ja silloin toimii Jumalan käsinä tässä maailmassa, vaikkei edes uskoisi Jumalaan), tai sitten herätä koko unesta ja nähdä Todellisuus vääristymättömänä.

KM vastasi hyvin mutta jotain tästä jäi ymmärtämättä.

Moni ajattelee että Kaikkivaltias Jumala tai Kaikkivoipa Jumala olisi myös täällä ihmistason unessa, ihmisten ja eläinten maailmassa kaikkivaltias/kaikkivoipa.

- Eikö niin olekaan, vaikka niitä ihmetekoja ja parantumisiakin on tapahtunut?

Sitten tuo, ettei hyödytä jäädä valittamaan siitä, millainen oman tietoisuuden maailma on ja vaatimaan Jumalaa vastuuseen. Eiväthän kaikki niin toimikaan. Moni pyytää valittamatta, rukoilee kiitollisena uskoen että voi parantua muttei silti parane.

Minulla tuli sellainen olo että kun KM on ollut niin taitava parantaessaan omia sairauksiaan ja on lisäksi kyennyt käymään töissäkin, niin ehkei hän vain voi ymmärtää, mitä on olla todella sairas, todella fyysisten kipujen ja rajoitteiden armoilla niin, ettei ole mitään toivoa päästä töihin tai oikeastaan mihinkään. Tai olla lapsena jossain pahoissa olosuhteissa, mistä ei vaan pääse pois. Varmaan on ymmärrettävääkin että hän vieraantuu tästä tasosta, kun ei enää pidä tätä todellisena eikä siten täällä kärsivien kärsimykset tunnu hänestä niin vahvoilta kuin silloin kun hän oli vielä tavallinen ihminen.

 Valittamisen sijaan:

"Sen sijaan hyödyttää joko toimia unen sisällä niin että se minkä katsoo hyväksi ja oikeaksi toteutuu..."

- Miten silloin toimitaan, jos ei mitkään manifestoinnit ja tehokas oman itsensä aivopesu terveyden tai parempien olosuhteiden parantamiseksi auta? Hyväksytään kärsimys, rajoittuneisuus, kykenemättömyys manifestoida parempaa? Yritetään käsittää Totuus kaikesta?

- Eikö noissa tilanteissa voisi saada ymmärtäväisempää ja lämpöisempää vastausta kuin vain että "Se ei yleensä hyödytä mitään että jää valittamaan siitä, milllainen oman tietoisuuden tason maailma on ja vaatimaan Jumalaa vastuuseen."?

Niin, tarvittassa hyväksytään kärsimys ja rajoittuneisuus, jos muuta ei näytä olevan tehtävissä. Näin tehden on vähentänyt kärsimystä edes sillä, että ei ole enää kärsimyksen vastustamisesta aiheutuvaa kärsimystä itse fyysisten ja psyykkisten epämiellyttävien tilojen lisäksi. Ja on myös avoimempi sille, jos jonain hetkenä tuleekin inspiraatio ja voimavaroja tehdä muutakin kuin vain hyväksyä kärsimys. Se että kuulee sellaiset intuitiot, vaatii hiljaista mieltä, ja mieli on harvoin hiljainen jos koko sydämestään vastustaa omaa fyysistä tai psyykkistä tilaansa, jossa kokee olevansa.

"Moni pyytää valittamatta, rukoilee kiitollisena uskoen että voi parantua muttei silti parane."

Niin, ei ole ketään joka kuulisi sellaisia rukouksia, ei ketään Sinun ulkopuolellasi. Useimmat rukoilevat kuviteltuja olentoja jossain tuolla kaukana, ja jos he niin paranevat, heidän uskonsa on heidät parantanut, ei mikään jumaluus. Jumaluus olet sinä itse, et vain tiedä sitä tällä hetkellä ja päinvastaiset uskomuksesi tekevät sinusta alttiin kaikenlaiselle rajoittuneisuudelle.

Mitä tulee taas omaan menestykseeni manifestoinnin, energiatyön yms avulla niin kyllä, olin jo ennen valaistumistakin hyvä siinä, mutta se ei tullut helposti, se tuli pitkän määrätietoisen työn avulla. Harjoittelun, pienen pienistä asioista alkaen. Itsensä tutkimisen, että tiedän millaiset uskomukset juuri minulle toimii ja mitkä ei jne. Se ei ihan toimi niin, että lue joku yksi kirja, vaikka Salaisuus, kirjoita joku iso toive lapulle ja vähän visualisoi ja siitä se lähtee. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa kerrottiin miten kannattaa rukoilla. Pitää uskoa jo olevansa terve. 

Olen rukoillut parempaa terveyttä jo vuosikymmenet ja käynyt erilaisilla lääkäreillä ja kehonhoitajilla, reikissäkin. Sairastan koko kehoa kipeyttävää fibromyalgiaa, kroonista migreeniä kera huimauksen ja oksettavan olon. Lisäksi minulla on CFS ja haasteellinen närästysvaiva sekä niin paljon allergioita, että on helpompi sanoa mille en ole allerginen kuin mille olen ja mitä saan syödä kuin mitä en. Kipulääkkeitä yritän käyttää mahdollisimman vähän, että vatsani pysyisi kunnossa. En käytä alkoholia enkä mitään muitakaan päihteitä. En ole edes käyttänyt, kokeillut tupakkaa ja alkoholia vain muutamia kertoja. Eivät sovi migreenin kanssa.

Ymmärtänette minun elävän pääosin kotonani kun ei ole voimia eikä uskallustakaan lähteä mihinkään kun niin usein alkaa pyörryttää ja heikottaa. Ai niin, onhan minulla myös tinnitusta, asentohuimausta ja haasteelliset vaihtarit.

Minun pitäisi nähdä itseni terveenä. Olen sitä kokeillut erään reikihoitajan siitä minulle kerrottua.  On hyvin haasteellista vakuuttaa itsensä että on terve, kun samaan aikaan yrittää sängyssä löytää jotain asentoa, jossa kivut eivät niin tuntuisi, jotta voisi edes vähän nukkua. Tai että pitää kävellä seinän vieressä että saa tukea, jos meinaa kaatua. Unettomuus tietenkin pahentaa kipuja.  Hoen itselleni olevani terve ja kiitän jokaisesta vähänkään helpommasta päivästä. Yritän myös neutraalisti tarkkailla kipua sen hyväksyen ja mitään ajattelematta. Joku kertoi sellaisen auttavan.

Moni sanoo että fibromyalgiaan auttaa liikunta. On hienoa, jos joku saa liikunnasta avun. Minulla jo pieni fyysinen rasitus iskee migreenin päälle. Migreeniä on joskus jopa kaksi viikkoa putkeen 24/7. Siihen liittyy myös huimaus.  Harrastan kevyttä venyttelyä ja nostelen vähän käsipainoja joskus.

Luultavasti sairastuin aikoinaan siksi, kun nuoruuteni poikaystävä pahoinpiteli minua. Sen jälkeen alkoi migreenit. Istuin lattialla ja hän nosti minut kurkusta puristaen lattialta ja paiskasi sängylle. Niskaani tuli joku pieni vamma.  Se selvisi magneettikuvista muutama vuosi sitten. Toinen syy sairastamiseeni lienee useampi burn out liiallisen työnteon seurauksena.

Mielelläni ottaisin vastaan Mystikon rukouksen kun omani eivät näytä tehoavan. 

Rukoilen.

Vierailija kirjoitti:

Mystikko, mitä on kultainen valo ja olennot, joista jotkut kokijat puhuvat?

Epäselviä ja ehdollistuneen ihmismielen läpi tulkittuja aistimuksia toisten todellisuuden tasojen olennoista. 

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa kerrottiin miten kannattaa rukoilla. Pitää uskoa jo olevansa terve. 

Olen rukoillut parempaa terveyttä jo vuosikymmenet ja käynyt erilaisilla lääkäreillä ja kehonhoitajilla, reikissäkin. Sairastan koko kehoa kipeyttävää fibromyalgiaa, kroonista migreeniä kera huimauksen ja oksettavan olon. Lisäksi minulla on CFS ja haasteellinen närästysvaiva sekä niin paljon allergioita, että on helpompi sanoa mille en ole allerginen kuin mille olen ja mitä saan syödä kuin mitä en. Kipulääkkeitä yritän käyttää mahdollisimman vähän, että vatsani pysyisi kunnossa. En käytä alkoholia enkä mitään muitakaan päihteitä. En ole edes käyttänyt, kokeillut tupakkaa ja alkoholia vain muutamia kertoja. Eivät sovi migreenin kanssa.

Ymmärtänette minun elävän pääosin kotonani kun ei ole voimia eikä uskallustakaan lähteä mihinkään kun niin usein alkaa pyörryttää ja heikottaa. Ai niin, onhan minulla myös tinnitusta, asentohuimausta ja haasteelliset vaihtarit.

Minun pitäisi nähdä itseni terveenä. Olen sitä kokeillut erään reikihoitajan siitä minulle kerrottua.  On hyvin haasteellista vakuuttaa itsensä että on terve, kun samaan aikaan yrittää sängyssä löytää jotain asentoa, jossa kivut eivät niin tuntuisi, jotta voisi edes vähän nukkua. Tai että pitää kävellä seinän vieressä että saa tukea, jos meinaa kaatua. Unettomuus tietenkin pahentaa kipuja.  Hoen itselleni olevani terve ja kiitän jokaisesta vähänkään helpommasta päivästä. Yritän myös neutraalisti tarkkailla kipua sen hyväksyen ja mitään ajattelematta. Joku kertoi sellaisen auttavan.

Moni sanoo että fibromyalgiaan auttaa liikunta. On hienoa, jos joku saa liikunnasta avun. Minulla jo pieni fyysinen rasitus iskee migreenin päälle. Migreeniä on joskus jopa kaksi viikkoa putkeen 24/7. Siihen liittyy myös huimaus.  Harrastan kevyttä venyttelyä ja nostelen vähän käsipainoja joskus.

Luultavasti sairastuin aikoinaan siksi, kun nuoruuteni poikaystävä pahoinpiteli minua. Sen jälkeen alkoi migreenit. Istuin lattialla ja hän nosti minut kurkusta puristaen lattialta ja paiskasi sängylle. Niskaani tuli joku pieni vamma.  Se selvisi magneettikuvista muutama vuosi sitten. Toinen syy sairastamiseeni lienee useampi burn out liiallisen työnteon seurauksena.

Mielelläni ottaisin vastaan Mystikon rukouksen kun omani eivät näytä tehoavan. 

Rukoilen.

Lämmin kiitos! <3 

Mystikko vastasi taas niin ihmeellisen viisaasti. Kiitollisuus ja rauha täytti minut noita lukiessa. Kunpa tämä olo pysyisi pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Voiko sanoa, että ihminen on Jumala ihmiseksi yksilöityneenä?

Onko sielu se Jumalan osa, joka yksilöityy ihmiseksi?

Kyllä niin voi sanoa. Raamattu käyttää ilmoitusta "lihaan tulleena", eli myös ihan ruumiillisen olemuksen voi sanoa olevan Jumalaa ilmenemässä muodossa. Mutta noista kaikista ilmauksista täytyy muistaa, että ne ovat vertauskuvia ja että sanojen sisältö on erilainen eri ihmisille. Esimerkiksi mitä tarkoittaa yksilöityminen kellekin. Voisi myös sanoa että Jumala esittää kaikki erilaisten olevaisten roolit tai että ihminen on tanssi jonka Jumala tanssii (eikä niin, että Jumala on suuri tanssija ja ihmiset pienempiä tanssijoita). Erilaiset vertauskuvat valottavat erilaisia puolia ihmisen ja Jumalan suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

KM, olen rajalla jossa jonkinlainen outo kaksoistietoisuus on alkanut tihkua tähän illuusioon niin kuin olisin yhtä aikaa sekä pelaaja että pelihahmo, jos pystyt niin tartu mun käteen nyt ja auta, haluan nähdä mikä on totta. 

Sinä tulet näkemään sen. Mutta sillä on tarkoituksensa että se on tapahtumassa näin vähittäin tihkumalla eikä kertarysäyksellä, se valmistelee mieltäsi ja energeettistä olemustasi kestämään sen kokemuksen ilman normaalin toiminnan järkkymistä.

Vierailija kirjoitti:

Hei, toivon Mystikon voivan kertoa, miten osaisin manifestoida terveyttä siinä tilanteessa kun on kokoajan kipeä useasta kohdasta kehoa. Jos ihmisellä on allergiaa ja nenä vuotaa, hän voi vakuutella itselleen, että tämä on vain pikku flunssa ja menee pian ohi mutta entä sitten, kun oireet ovat paljon kokonaisvaltaisemmat ja kivuliaammat, miten saa itsensä uskomaan muuta. Kun on oksennustaudin oloiset oireet ja kivut päälle niin on niin kovin vaikea uskoa ja vakuuttaa itselleen olevansa terve. Miten kannattaa toimia?

Lämpimät kiitokset mahdollisesta vastauksesta etukäteen. 

Henkilökohtaisen todellisuutensa muuttaminen manifestoimalla, lähtien normaalista ihmisen nykyisestä tietoisuudentilasta ja uskomusjärjestelmästä liikkeelle, ei ole jotain mihin olisi yleispätevä ja näppärästi vain akuuttitilanteessa käyttöön otettavissa oleva keino. 

Useimmilla, jotta pystyy muuttamaan todellisuuttaan kun on päällä akuutti terveysongelma, se vaatii että on harjoitellut paljon, todella paljon, asiaa pienemmissä asioissa. Kasvattaen vähitellen vaativuutta sen mukaan miten usko omiin kykyihin lisääntyy, ja löytää omalle mielelleen sopivat tekniikat ja uskomusjärjestelmät. 

Ja se tosiaan on yksilöllistä mikä kellekin toimii, se riippuu siitä mihin oma mieli tuntee vetoa tai vastahakoisuutta, tai johon pystyy ainakin jollain tasolla uskomaan (tai sitten fantasioimaan niin elävästi että se ei haittaa vaikka ei pohjimmiltaan aluksi uskoisikaan) ja mihin ei. Jotkut haluaa käyttää viitekehyksenä jotain uskontoa ja sen opetuksia aiheesta, toiset jotain magiaperinnettä, jotkut esimerkiksi Salaisuus-kirjoja, jotkut haluavat luoda oman systeeminsä joko synteesinä kaikesta mitä ovat lukeneet ja kokeilleet tai aivan alusta. Se vaatii itsetutkiskelua ja kokeiluja, ja säännöllistä harjoittelua ensin harmittomissa pienissä asioissa, jotta homman saa toimimaan. 

Itse näin paljon vaivaa löytääkseni oman tapani. Luin kaikenlaista kristillisistä "luovan uskon" kirjoituksista Jungin Active Imagination tekniikkaan, erilaisten ritualististen ja ei-ritualististen magiaperinteiden kirjoituksiin, lääketieteen ja psykologian tutkimuksiin esim. plasebo-vaikutuksista, hypnoosista ja uskomusten muuttamisesta. Kokeilin monenlaista, opin löytämään itselleni toimivat tavat ohittaa mahdollinen älyllisen mielen vastustus ja saada uskomus suoraan ajattelevan mielen "alla" oleville tietoisuuden tasoille. Mutta nämä samat tavat ei toimisi kaikille. Esimerkiksi minun käyttämäni tavat nojaavat paljon siihen että minulla oli hyvin vahva visuaalinen mielikuvitus ja että aistin ja pystyin ohjaileman elämänenergiaa. Ne tavat ei toimisi ollenkaan jollekin, joka on esim. afantastikko ilman visuaalista mielikuvitusta, hänen täytyisi löytää aivan erilaisia tapoja.

Eli valitettavasti ei ole mitään sellaista yleisavainta, jonka voisi antaa kokemattomalle käytettäväksi vaikka tilanteessa, jossa on kauheat oksennustaudin oireet ja kivut ja se toimisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei KM, kerroit aiemmin, että jotkut ihmiset viihtyvät seurassasi tosi hyvin, suorastaan hakeutuvat seuraasi, kun joillain taas on tarve yrittää provosoida sinua, jonka jälkeen he ärsyyntyvät, kun et reagoi provoiluun.

Miten suhtaudut valaistuneena sellaisiin ihmisiin, jotka ovat sinua kohtaan epäystävällisiä?

Eräs ihminen on kohdellut minua vuosikymmenet ilkeästi, jopa julmasti. En pysty enää tapaamaan häntä. Jos valaistuisin, antaisin kai automaattisesti anteeksi kaikki hänen tekonsa ja puheensa. Hän on narsisti, siis ihan oikeasti hyvin kova, itsekäs ja kylmä tyyppi. Luulen, etten haluaisi edes valaistumisen jälkeen sellaista ilkeää ihmistä elämääni.

Onko tuo ajatukseni aivan outo, kun eihän valaistumisen jälkeen enää ego valitse seuraansa, vaan menee sinne, minne Jumala haluaa. Vai valitseeko sittenkin?

Oletko sinä vapaaehtoisesti tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat sinua kohtaan inhottavia? 

Kirjoitin tässä sellaisesta narsistisesta ihmisestä, joka ovat täysin empatiakyvytön, hyvin itsekeskeinen, nauttii toiselle ihmiselle sattuneesta vahingosta tai hänen toiselle  aiheuttamasta kärsimyksestä (henkisestä tai fyysisestä). Suunnittelee, miten voi toista loukata tehokkaimmin. Joka ei koskaan kadu eikä pyydä anteeksi, mutta saattaa esittää katuvaa ja saattaa pyytää anteeksi, jos siitä on hänelle hyötyä, mutta sen jälkeen on taas yhtä ilkeä, jopa julma. Hän saattaa olla ihan psykopaattikin, mutta narsistin diagnoosin on saanut.

Että jos valaistuisin (ego ei voi valaistua), ja tämä julma ihminen pyytäisi apuani, niin menisinkö häntä auttamaan, vaikka tietäisin, että hän minua silti siellä tai sen jälkeen taas loukkaisi?

Vastaathan tähän joskus KM, kiitos.

Et voi mitenkään tietää sitä etukäteen mitä tekisit. Reaktio auttaa tai olla auttamatta, tai jatkaa väleissä tämän ihmisen kanssa tai katkaista välit, syntyisi spontaanisti siinä tilanteessa. Eikä siinä olisi mitään sellaista säännönmukaista kaavaa kun on luonnollisen egomielen ohjaamilla kuten "hän on sellainen kynnysmatto joka aina vaan antaa loukata uudestaan eikä osaa sanoa ei" tai toisaalta "hän on sellainen joka pitää tiukasti rajansa eikä katso yhtään loukkauksia". Voisit toisessa tilanteessa olla tiukka, toisessa paljon sietävä, mutta mikään ei olisi sinulle ongelma koska mikään "loukkaus" ei enää loukkaisi sinua. Tekisit ratkaisusi vaistomaisesti sen perusteella, mikä hyödyttää kokonaistilannetta, myös sen toisen kannnalta. Joskus on loukkaajalle parempi että hänen rinnalleen jäädään, joskus että hänet jätetään yksin tekojensa seurauksena. Luonnollinen ihmismieli ei sitä tietä miten on, mutta Henki tietää, korkeampi Itse tietää sillä se on myös sen loukkaajan Elämä ja Henki, ja se ohjaa valaistuneen päätöksen siinä hetkessä kun valinta tulee eteen.

Kiitos Mystikko, kun kävit kirjoittamassa taas viisaat vastaukset ja hyvät perustelut myös

:) k

Onko mahdollista manifestoida löysä iho laihtumisen jälkeen kiinteäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ingram itseasiassa puhuu tuosta miten maailman illuusiona pitäminen aiheuttaa kylmäsydämisyyttä kärsimykselle.

Ingram ei opeta varsinaisesti valaistumista tai ei-dualismia vaan enemmänkin sitä miten liikaan ajatteluun tai sairaaseen hengellisyyteen eksynyt ihminen pystyisi palamaan elämään täyttä ihmisen elämää. Olettaisin että aivan eri vaiheessa hengellistä tietään olevat ihmiset hyötyy toisaalta Ingramista ja toisaaalta jostain Rupert Spirasta tai Mystikosta. 

Oletko lukenut useampia Ingramin kirjoja? Itse olen lukenut vain sen suomennetun kirjan Intohimoinen läsnäolo, painovuosi 2004. Viimeisin suomennettu painos taitaa olla tältä vuodelta. 

Olisikin mielenkiintoista tietää, onko C.I..n kirjan uudemmissa painoksissa muutoksia v.  2004 verrattuna. Kirja on kyllä hyvä, mutta koen, että C. Ingram on enemmänkin järjen tasolla tiennyt valaistumisen jälkeisestä elämästä paljon, mutta ei vielä valaistunut itse siten kuin esim. Mystikko on.

C. Ingram kirjoitti mm. siitä, miten havahtuneeseessa läsnäolossa elävä ihminen ei enää halua olla tekemisissä entisten parhaiden ystävien kanssa, sillä usein kaverukset ovat tavatessaan valitelleet kurjuutta eikä havahtunut (valaistunut) ole enää kiinnostunut keksityistä ongelmista.

Uskon enemmän siihen, miten Mystikko kuvasi asiaa, eli että kaikki tapahtuu spontaanisti. Sitä joko tapaa ystäviään tai ei - sitä ei voi etukäteen tietää.

C.I. kirjoitti myös: "Olen aina salaa ollut sitä mieltä, että isoäitien pitäisi hallita maailmaa, ei keski-ikäisten miesten."

Kuolemanjälkeisen elämän mahtollisuudesta C.I. kirjoitti: "... yksinkertaisesti ei tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu".

Jotenkin luulen, että Mystikko tietää. Tiedätkö? Ja voiko sitä mitenkään kuvata?

Käsittääkseni jatkamme tältä tiiviimmän unen tasolta vähän vähemmän tiiviille unen tasolle. Fyysisestä kehosta eteerisempään henkikehoon, henkimaailmaan.

 

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko sanoa, että ihminen on Jumala ihmiseksi yksilöityneenä?

Onko sielu se Jumalan osa, joka yksilöityy ihmiseksi?

Kyllä niin voi sanoa. Raamattu käyttää ilmoitusta "lihaan tulleena", eli myös ihan ruumiillisen olemuksen voi sanoa olevan Jumalaa ilmenemässä muodossa. Mutta noista kaikista ilmauksista täytyy muistaa, että ne ovat vertauskuvia ja että sanojen sisältö on erilainen eri ihmisille. Esimerkiksi mitä tarkoittaa yksilöityminen kellekin. Voisi myös sanoa että Jumala esittää kaikki erilaisten olevaisten roolit tai että ihminen on tanssi jonka Jumala tanssii (eikä niin, että Jumala on suuri tanssija ja ihmiset pienempiä tanssijoita). Erilaiset vertauskuvat valottavat erilaisia puolia ihmisen ja Jumalan suhteesta.

Eli ihmisiä voi kohdella miten huonosti haluaa, koska se "jumala" vain haluaa kokea elämää kaikissa eri muodoissa. Mitä väliä sillä marionetilla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ingram itseasiassa puhuu tuosta miten maailman illuusiona pitäminen aiheuttaa kylmäsydämisyyttä kärsimykselle.

Ingram ei opeta varsinaisesti valaistumista tai ei-dualismia vaan enemmänkin sitä miten liikaan ajatteluun tai sairaaseen hengellisyyteen eksynyt ihminen pystyisi palamaan elämään täyttä ihmisen elämää. Olettaisin että aivan eri vaiheessa hengellistä tietään olevat ihmiset hyötyy toisaalta Ingramista ja toisaaalta jostain Rupert Spirasta tai Mystikosta. 

Oletko lukenut useampia Ingramin kirjoja? Itse olen lukenut vain sen suomennetun kirjan Intohimoinen läsnäolo, painovuosi 2004. Viimeisin suomennettu painos taitaa olla tältä vuodelta. 

Olisikin mielenkiintoista tietää, onko C.I..n kirjan uudemmissa painoksissa muutoksia v.  2004 verrattuna. Kirja on kyllä hyvä, mutta koen, että C. Ingram on enemmänkin järjen tasolla tiennyt valaistumisen jälkeisestä elämästä paljon, mutta ei vielä valaistunut itse siten kuin esim. Mystikko on.

C. Ingram kirjoitti mm. siitä, miten havahtuneeseessa läsnäolossa elävä ihminen ei enää halua olla tekemisissä entisten parhaiden ystävien kanssa, sillä usein kaverukset ovat tavatessaan valitelleet kurjuutta eikä havahtunut (valaistunut) ole enää kiinnostunut keksityistä ongelmista.

Uskon enemmän siihen, miten Mystikko kuvasi asiaa, eli että kaikki tapahtuu spontaanisti. Sitä joko tapaa ystäviään tai ei - sitä ei voi etukäteen tietää.

C.I. kirjoitti myös: "Olen aina salaa ollut sitä mieltä, että isoäitien pitäisi hallita maailmaa, ei keski-ikäisten miesten."

Kuolemanjälkeisen elämän mahtollisuudesta C.I. kirjoitti: "... yksinkertaisesti ei tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu".

Jotenkin luulen, että Mystikko tietää. Tiedätkö? Ja voiko sitä mitenkään kuvata?

Käsittääkseni jatkamme tältä tiiviimmän unen tasolta vähän vähemmän tiiviille unen tasolle. Fyysisestä kehosta eteerisempään henkikehoon, henkimaailmaan.

 

En ole lukenut muita kuin Intohimoinen läsnäolo, tuntui jo sen perusteella että Ingram ei ole sitä mitä kaipaan. Minusta se havahtunut läsnäolo on aivan eri asia kuin valaistuminen, se on lähinnä täyttä ihmisenä läsnä hetkessä olemista. Eli minusta kirjassa ei puhuta oikeastaan mitään valaistuneesta tilasta vaan vain luonnollisen inhimillisestä tilasta jossa hyvin monet ovat ihan luonnostaan. Ingram vaan näytti kadottaneen sellaisen inhimillisen elämän täyteyden tilapäisesti kun meni niin pitkälle pakkomielteenomaiseen henkiseen etsintään jossa juoksi gurulta toiselle, New Age retriitiltä toiselle jne ajatuksella että jotain puuttuu, on pakko saavuttaa jotain.

Lopulta se tie tuli kuljetuksi loppuun ja Ingram vaikutti löytäneen psyykkisesti tasapainoisemman ja hetkessä läsnä olevamman elämän. Jonka jostain syystä olettaa olevan sama kuin valaistuminen, vaikka minusta mikään kirjassa ei viittaa siihen että siitä olisi kyse.

Tarkennus edelliseen viestiini C. Ingramista. Ehkä hän on valaistunut tuon kirjan kirjoittamisen jälkeen tai ehkä hän on valaistunut jo sitä ennen, mutta saanut uutta tietoa myöhemmin. Onhan tuosta vuodesta 2004 jo aikaa. Ehkä hän on sen jälkeen kirjoittanut vähän erilaisista kokemuksista ja näkemyksistä. Tietääkö joku, milloin hän on valaistunut?

Muistaakseni myös Mystikko kertoi silloin vähän aikaa valaistumisensa jälkeen, ettei hän usko esim. jälleensyntymään,  (ehkä myöskään ei uskonut kuolemanjälkeiseen elämään), mutta sitten myöhemmin kertoi uskovansa, tosin siten, että vertasi jälleensyntymiä enemmänkin rinnakkaisiin elämiin, ja toisaalta, unessahan me kaikki yksilöllistyneet jumalalliset ilmentyvät kuitenkin olemme niin täällä fyysisinä olentoina kuin henkiolentoinakin ollessamme. 

Jos olen ymmärtänyt Mystikon kertoman väärin, niin pahoittelut siitä. Ehkä korjaat, miten oikeasti ajattelet, vaikka toisaalta, mikä on edes oikeasti, jos tarkkoja ollaan - no vaikka se ihmisten oikeasti, egomieliolennon oikeasti, vaikka haasteellista onkin kertoa enää egomieliolennon uskomuksia, kun kuitenkin kokee ja tietää olevansa paljon enemmän - kaikki, mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko sanoa, että ihminen on Jumala ihmiseksi yksilöityneenä?

Onko sielu se Jumalan osa, joka yksilöityy ihmiseksi?

Kyllä niin voi sanoa. Raamattu käyttää ilmoitusta "lihaan tulleena", eli myös ihan ruumiillisen olemuksen voi sanoa olevan Jumalaa ilmenemässä muodossa. Mutta noista kaikista ilmauksista täytyy muistaa, että ne ovat vertauskuvia ja että sanojen sisältö on erilainen eri ihmisille. Esimerkiksi mitä tarkoittaa yksilöityminen kellekin. Voisi myös sanoa että Jumala esittää kaikki erilaisten olevaisten roolit tai että ihminen on tanssi jonka Jumala tanssii (eikä niin, että Jumala on suuri tanssija ja ihmiset pienempiä tanssijoita). Erilaiset vertauskuvat valottavat erilaisia puolia ihmisen ja Jumalan suhteesta.

Eli ihmisiä voi kohdella miten huonosti haluaa, koska se "jumala" vain haluaa kokea elämää kaikissa eri muodoissa. Mitä väliä sillä marionetilla on?

Valaistuneet tiettävästi kokevat olevansa yhtä kaiken olevaisen kanssa. Eli heille kirjaimellisesti toisen huonosti kohtelu olisi itsensä huonosti kohtelua, he kokisivat sen kipuna itsessään. Siksi valaistuttuaan ihmiset satuttavat toisia vähemmän ja välittävät enemmän, eikä päinvastoin. Toki niin kauan kuin egoa on jäljellä on mahdollista toimia sen vallassa välillä ja tehdä pahaakin, mutta sen pitäisi kuitenkin vähentyä suhteessa entiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ingram itseasiassa puhuu tuosta miten maailman illuusiona pitäminen aiheuttaa kylmäsydämisyyttä kärsimykselle.

Ingram ei opeta varsinaisesti valaistumista tai ei-dualismia vaan enemmänkin sitä miten liikaan ajatteluun tai sairaaseen hengellisyyteen eksynyt ihminen pystyisi palamaan elämään täyttä ihmisen elämää. Olettaisin että aivan eri vaiheessa hengellistä tietään olevat ihmiset hyötyy toisaalta Ingramista ja toisaaalta jostain Rupert Spirasta tai Mystikosta. 

Oletko lukenut useampia Ingramin kirjoja? Itse olen lukenut vain sen suomennetun kirjan Intohimoinen läsnäolo, painovuosi 2004. Viimeisin suomennettu painos taitaa olla tältä vuodelta. 

Olisikin mielenkiintoista tietää, onko C.I..n kirjan uudemmissa painoksissa muutoksia v.  2004 verrattuna. Kirja on kyllä hyvä, mutta koen, että C. Ingram on enemmänkin järjen tasolla tiennyt valaistumisen jälkeisestä elämästä paljon, mutta ei vielä valaistunut itse siten kuin esim. Mystikko on.

C. Ingram kirjoitti mm. siitä, miten havahtuneeseessa läsnäolossa elävä ihminen ei enää halua olla tekemisissä entisten parhaiden ystävien kanssa, sillä usein kaverukset ovat tavatessaan valitelleet kurjuutta eikä havahtunut (valaistunut) ole enää kiinnostunut keksityistä ongelmista.

Uskon enemmän siihen, miten Mystikko kuvasi asiaa, eli että kaikki tapahtuu spontaanisti. Sitä joko tapaa ystäviään tai ei - sitä ei voi etukäteen tietää.

C.I. kirjoitti myös: "Olen aina salaa ollut sitä mieltä, että isoäitien pitäisi hallita maailmaa, ei keski-ikäisten miesten."

Kuolemanjälkeisen elämän mahtollisuudesta C.I. kirjoitti: "... yksinkertaisesti ei tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu".

Jotenkin luulen, että Mystikko tietää. Tiedätkö? Ja voiko sitä mitenkään kuvata?

Käsittääkseni jatkamme tältä tiiviimmän unen tasolta vähän vähemmän tiiviille unen tasolle. Fyysisestä kehosta eteerisempään henkikehoon, henkimaailmaan.

 

Ingram käsittääkseni ei nykyisin edes usko valaistumiseen, jota niin kauan yritti saavuttaa. Opettaa enemmän myötätuntoista ja ekologista elämäntapaa ja psykologisen tason asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ingram itseasiassa puhuu tuosta miten maailman illuusiona pitäminen aiheuttaa kylmäsydämisyyttä kärsimykselle.

Ingram ei opeta varsinaisesti valaistumista tai ei-dualismia vaan enemmänkin sitä miten liikaan ajatteluun tai sairaaseen hengellisyyteen eksynyt ihminen pystyisi palamaan elämään täyttä ihmisen elämää. Olettaisin että aivan eri vaiheessa hengellistä tietään olevat ihmiset hyötyy toisaalta Ingramista ja toisaaalta jostain Rupert Spirasta tai Mystikosta. 

Oletko lukenut useampia Ingramin kirjoja? Itse olen lukenut vain sen suomennetun kirjan Intohimoinen läsnäolo, painovuosi 2004. Viimeisin suomennettu painos taitaa olla tältä vuodelta. 

Olisikin mielenkiintoista tietää, onko C.I..n kirjan uudemmissa painoksissa muutoksia v.  2004 verrattuna. Kirja on kyllä hyvä, mutta koen, että C. Ingram on enemmänkin järjen tasolla tiennyt valaistumisen jälkeisestä elämästä paljon, mutta ei vielä valaistunut itse siten kuin esim. Mystikko on.

C. Ingram kirjoitti mm. siitä, miten havahtuneeseessa läsnäolossa elävä ihminen ei enää halua olla tekemisissä entisten parhaiden ystävien kanssa, sillä usein kaverukset ovat tavatessaan valitelleet kurjuutta eikä havahtunut (valaistunut) ole enää kiinnostunut keksityistä ongelmista.

Uskon enemmän siihen, miten Mystikko kuvasi asiaa, eli että kaikki tapahtuu spontaanisti. Sitä joko tapaa ystäviään tai ei - sitä ei voi etukäteen tietää.

C.I. kirjoitti myös: "Olen aina salaa ollut sitä mieltä, että isoäitien pitäisi hallita maailmaa, ei keski-ikäisten miesten."

Kuolemanjälkeisen elämän mahtollisuudesta C.I. kirjoitti: "... yksinkertaisesti ei tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu".

Jotenkin luulen, että Mystikko tietää. Tiedätkö? Ja voiko sitä mitenkään kuvata?

Käsittääkseni jatkamme tältä tiiviimmän unen tasolta vähän vähemmän tiiviille unen tasolle. Fyysisestä kehosta eteerisempään henkikehoon, henkimaailmaan.

 

Ingram käsittääkseni ei nykyisin edes usko valaistumiseen, jota niin kauan yritti saavuttaa. Opettaa enemmän myötätuntoista ja ekologista elämäntapaa ja psykologisen tason asioita.

Onpa jotenkin yllättävää, ettei C.I. uskoisi enää valaistumisen mahdollisuuteen. Ehkäpä, kun hän ei ole onnistunut valaistumaan itse, niin hänen on vaikea uskoa sitä mahdolliseksi.

Minulla tuli C.I:stä sen yhden kirjan perusteella sellainen olo, että hän oli jotenkin tiukasti joissain ajatusmalleissa kiinni - ehkä se on ollut esteenä valaistumisen onnistumiselle. Voin toki erehtyäkin.

Silti  en osaisi kuvitella omalle kohdalleni, ettenkö uskoisi, että jotkut muut ovat valaistuneet tai voivat valaistua, vaikken itse olekaan onnistunut valaistumaan - en tosin siihen tehokkaasti pyrikään. Uskon, että vähitellen jokin "tieto" minussa tulee enemmän pintaan ja lopulta valaistun tai en. :) 

En löydä enää mitään suomennettuja tai suomalaisten kirjoittamia kirjoja valaistumisesta. Mietin, olenko muka lukenut yhtä vaille kaikki, mitä on suomeksi saatavilla?

Haluaisin lukea lisää suomennettuja kirjoja valaistumisesta. Iok ei ole mun juttu - siinä riittäisikin lukemista.

Annattehan kirjavinkkejä. Mm. nuo ao. kirjat olen lukenut ja muitakin, mutta niiden nimet ovat hukassa päästäni.

Tuulikki Harmia-Pulkkinen: Silta erillisyydestä ykseyteen

Sanna Maailman lyhyin matka ja se toinen kirja myös

Jed Mc Kenna - kaikki

Jeff Foster - Toinen luettu, toisen tilaan

Juha Pitkänen - vapaus valita

Mooji - 1 kirja

Tolle - kaikki suomennetut kirjat

Gary Renard pari kirjaa

Roberts Bernadette - Minuuden tuolle puolen

A. De Mello kolme kirjaa - en jaksa niitä enempää lukeakaan, vaikka ihan hyviä kirjoja olivat

Catherine Ingram - yksi kirja

Tomas Vieira - yksi kirja

Anette Carlström - pari kirjaa

Gangaji yksi kirja 

Paul Brunton - pari kirjaa

Marjut Moisala - muutamia kirjoja

Kiitos vihjeistä etukäteen. Mystikon kirja toivottavasti tulee joskus luettavaksi. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ingram itseasiassa puhuu tuosta miten maailman illuusiona pitäminen aiheuttaa kylmäsydämisyyttä kärsimykselle.

Ingram ei opeta varsinaisesti valaistumista tai ei-dualismia vaan enemmänkin sitä miten liikaan ajatteluun tai sairaaseen hengellisyyteen eksynyt ihminen pystyisi palamaan elämään täyttä ihmisen elämää. Olettaisin että aivan eri vaiheessa hengellistä tietään olevat ihmiset hyötyy toisaalta Ingramista ja toisaaalta jostain Rupert Spirasta tai Mystikosta. 

Oletko lukenut useampia Ingramin kirjoja? Itse olen lukenut vain sen suomennetun kirjan Intohimoinen läsnäolo, painovuosi 2004. Viimeisin suomennettu painos taitaa olla tältä vuodelta. 

Olisikin mielenkiintoista tietää, onko C.I..n kirjan uudemmissa painoksissa muutoksia v.  2004 verrattuna. Kirja on kyllä hyvä, mutta koen, että C. Ingram on enemmänkin järjen tasolla tiennyt valaistumisen jälkeisestä elämästä paljon, mutta ei vielä valaistunut itse siten kuin esim. Mystikko on.

C. Ingram kirjoitti mm. siitä, miten havahtuneeseessa läsnäolossa elävä ihminen ei enää halua olla tekemisissä entisten parhaiden ystävien kanssa, sillä usein kaverukset ovat tavatessaan valitelleet kurjuutta eikä havahtunut (valaistunut) ole enää kiinnostunut keksityistä ongelmista.

Uskon enemmän siihen, miten Mystikko kuvasi asiaa, eli että kaikki tapahtuu spontaanisti. Sitä joko tapaa ystäviään tai ei - sitä ei voi etukäteen tietää.

C.I. kirjoitti myös: "Olen aina salaa ollut sitä mieltä, että isoäitien pitäisi hallita maailmaa, ei keski-ikäisten miesten."

Kuolemanjälkeisen elämän mahtollisuudesta C.I. kirjoitti: "... yksinkertaisesti ei tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu".

Jotenkin luulen, että Mystikko tietää. Tiedätkö? Ja voiko sitä mitenkään kuvata?

Käsittääkseni jatkamme tältä tiiviimmän unen tasolta vähän vähemmän tiiviille unen tasolle. Fyysisestä kehosta eteerisempään henkikehoon, henkimaailmaan.

 

En ole lukenut muita kuin Intohimoinen läsnäolo, tuntui jo sen perusteella että Ingram ei ole sitä mitä kaipaan. Minusta se havahtunut läsnäolo on aivan eri asia kuin valaistuminen, se on lähinnä täyttä ihmisenä läsnä hetkessä olemista. Eli minusta kirjassa ei puhuta oikeastaan mitään valaistuneesta tilasta vaan vain luonnollisen inhimillisestä tilasta jossa hyvin monet ovat ihan luonnostaan. Ingram vaan näytti kadottaneen sellaisen inhimillisen elämän täyteyden tilapäisesti kun meni niin pitkälle pakkomielteenomaiseen henkiseen etsintään jossa juoksi gurulta toiselle, New Age retriitiltä toiselle jne ajatuksella että jotain puuttuu, on pakko saavuttaa jotain.

Lopulta se tie tuli kuljetuksi loppuun ja Ingram vaikutti löytäneen psyykkisesti tasapainoisemman ja hetkessä läsnä olevamman elämän. Jonka jostain syystä olettaa olevan sama kuin valaistuminen, vaikka minusta mikään kirjassa ei viittaa siihen että siitä olisi kyse.

Kiitos tuosta viestistä. Ajattelen niin, että se mitä CI kirjoitti läsnäolemisen tilasta, oli vähän samanlaista tekstiä kuin Tollenkin kirjoissa.

Ehkä valaistuneet elävät enemmän läsnäolossa kuin tavalliset ihmiset, jos ei lapsia lasketa. Me valaistumattomat aikuiset olemme usein mielessämme joko menneessä tai tulevassa ja vain hetkittäin kunnolla läsnä - jotkut eivät kykene olemaan juuri koskaan läsnä. Siis koin, että CI kirjoitti ihan asiaa, mutta en kirjasta mitään uutta löytänyt. Tosin se etsijä, joka etsii uutta, pitäisikin unohtaa. :)