Synnytys käsillä ja mies kutsuu yövieraita kotiimme

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ei ole sairaus. 

Ihan normaalia elämää voi elää, kunnes luonto kutsuu synnyttämään. Sitä päivää ei voi tietää. 

 

Raskaus ei ole sairaus mutta raskaus voi tehdä sairaaksi. Turha kertoa toiselle, että hän voi elää normaalia elämää, jos vointi on sellainen kuin mitä ap kertoo sen olevan.

Jos itse selvisit helpolla raskaudella, niin eihän se tarkoita, että kaikki selviävät. Tiedät kuitenkin varmasti, että moni joutuu viettämään sairaalassa tarkkailussa/hoidossa raskauden viimeiset päivät.

Äly hoi.

"Moni"? En ole ikinä kuullutkaan, että kukaan olisi päiviä sairaalassa ennen synnytystä. Ikää 35 ja tunnen moooonia äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä käynyt itsellä edes mielessä, että ennen synnytystä ei voi elää normaalia elämää. Sunnuntaina oltiin kummipojan synttäreillä ja illalla oli pari kaveria juhlimassa uudistettua takapihan terassia. Vauva syntyi maanantain puolella klo 2.05 enkä tajunnut, että minun olisi pitänyt mennä kylppäriin piiloon tai nojailla huonekaluihin.

Kukin tavallaan, en ennusta ap:n liitolle pitkää ikää.

Kauanko olit supistusten kanssa kotona kavereiden seurassa? Ja ne kaverit olit juuri tavannut samana iltana?

Ei aavistustakaan! En viitsinyt katsoa kellosta supistusten välejä ja puuskutella, koska oli muutakin tekemistä. Kavereille sanoin, että supistelee, mutta ei se estänyt syömästä ja juomasta ja rupattelemasta. Supistuksia oli ollut jo toista viikkoa, olisi varmaan pitänyt ap:n tavoin jäädä sängynpohjalle ruikuttamaan, että vessaa ei saa varata, tahdon tarkistaa lapsiveden värin, sitähän voi vaikka tulla jo.

Synnytyksen on niin kovin erilaisia, joillakin se menee noin "siististi". Itse en ehtinyt jäädä sängynpohjalle supistuksia kellottamaan kun vauva oli pihalla 2h ekoista supistuksista. Ja siitä 2 tunnista ekat 30 min oli tosiaan sitä paskalla-suihkussa-ravaamista. Ap

Mulla ainakin oli tosi outo olo koko sen päivän kun synnytys sitten käynnisty illalla. Supisteli koko ajan, ja kävin vessassa vähän väliä kun maha oli löysä. Illalla sitten meni lapsivedet suoraan eteisen matolle. Oli jo aiemmin tihkutellut lapsivettä mutta siihenkin vaan googlettelin että onko tämä lapsivettä vai valkovuotoa. Kun ne vedet meni niin alkoi jännittämään ja tuntu että ei tiennyt mitä tekee seuraavaksi. Esikoinen kun oli kyseessä niin pieni pelko ja hämmennys oli päällä.

Jos meillä olisi ollut tuolloin joku kylässä niin olisin ollut ihan hermoromahduksen partaalla.

Mun eka synnytys (ei ap):

Illalla alkoi tulla kipeitä säännöllisiä supistuksia. Kävelin ympäri kämppää, nojasin rahiin puuskuttaen lämmin kaurapussi selässä, lämmitin välillä pussia mikrossa. Mies myös hieroi alaselkää, kunnes meni nukkumaan. Itse en pystynyt. Raahasin muovisen tuolin suihkuun ja nojailin siihen niin, että suihku osui alaselkään. Olin siellä ikuisuuden. Välillä ripuloin ja oksensin vessanpyttyyn. Aamulla herätin miehen ja lähdettiin sairaalaan. Olin pari senttiä auki eivätkä ottaneet vielä saliin. Palattiin kotiin, taas hieromista, murisemista, nojailua, suihkua, kunnes vedet levisivät eteiseen isoksi lammikoksi. Lähdettiin uudestaan sairaalaan, jonne tällä kertaa sain jäädä ja sain epiduraalin. Vauva syntyi seuraavana yönä. - Voi harmi, ettei ollut muita seurana kuin oma mies, vaikka miehen kaveri ja sen tuntematon perhe...

No on kyllä ajattelematon mies. En myöskään käsitä näitä "ei mulla ainakaan ollu mitään ongelmia"-jankkaajia, mulla ei ole lapsia eikä tule mutta tajuan silti että raskaus on useille todella epämukavaa aikaa, varsinkin lopussa. Ehkä sun pitäisi vaan tehdä selväksi että todellakin kaipaat nyt omaa rauhaa etkä halua ketään vieraita yöksi, jos ei silloinkaan tajua niin miehesi on niin itsekeskeinen että suosittelen harkitsemaan eroa. Niinkuin joku jo sanoi, jos ei nytkään tajua niin raahaa kaikki sukulaiset ja tutut katsomaan vauvaa kun itse olet vielä sairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ei ole sairaus. 

Ihan normaalia elämää voi elää, kunnes luonto kutsuu synnyttämään. Sitä päivää ei voi tietää. 

 

Raskaus ei ole sairaus mutta raskaus voi tehdä sairaaksi. Turha kertoa toiselle, että hän voi elää normaalia elämää, jos vointi on sellainen kuin mitä ap kertoo sen olevan.

Jos itse selvisit helpolla raskaudella, niin eihän se tarkoita, että kaikki selviävät. Tiedät kuitenkin varmasti, että moni joutuu viettämään sairaalassa tarkkailussa/hoidossa raskauden viimeiset päivät.

Äly hoi.

"Moni"? En ole ikinä kuullutkaan, että kukaan olisi päiviä sairaalassa ennen synnytystä. Ikää 35 ja tunnen moooonia äitejä.

Minä olin naistentautien osastolla sairaalassa 2 kk putkeen ennen synnytystä. Oli siellä muitakin, eli yksin ei tarvinnut osastolla olla.

Tunnistan tuon loppuajan tarpeen "kaivautua koloonsa" ja olla rauhassa. Raskaus ei ole sairaus joo mutta ei eläimetkään synnytä muiden seurassa vaan hakeutuu omiin oloihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ei ole sairaus. 

Ihan normaalia elämää voi elää, kunnes luonto kutsuu synnyttämään. Sitä päivää ei voi tietää. 

 

Raskaus ei ole sairaus mutta raskaus voi tehdä sairaaksi. Turha kertoa toiselle, että hän voi elää normaalia elämää, jos vointi on sellainen kuin mitä ap kertoo sen olevan.

Jos itse selvisit helpolla raskaudella, niin eihän se tarkoita, että kaikki selviävät. Tiedät kuitenkin varmasti, että moni joutuu viettämään sairaalassa tarkkailussa/hoidossa raskauden viimeiset päivät.

Äly hoi.

"Moni"? En ole ikinä kuullutkaan, että kukaan olisi päiviä sairaalassa ennen synnytystä. Ikää 35 ja tunnen moooonia äitejä.

Ei tietenkään suurin osa, mutta kai olet edes kuullut esimerkiksi raskausmyrkytyksestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ei ole sairaus. 

Ihan normaalia elämää voi elää, kunnes luonto kutsuu synnyttämään. Sitä päivää ei voi tietää. 

 

Raskaus ei ole sairaus mutta raskaus voi tehdä sairaaksi. Turha kertoa toiselle, että hän voi elää normaalia elämää, jos vointi on sellainen kuin mitä ap kertoo sen olevan.

Jos itse selvisit helpolla raskaudella, niin eihän se tarkoita, että kaikki selviävät. Tiedät kuitenkin varmasti, että moni joutuu viettämään sairaalassa tarkkailussa/hoidossa raskauden viimeiset päivät.

Äly hoi.

"Moni"? En ole ikinä kuullutkaan, että kukaan olisi päiviä sairaalassa ennen synnytystä. Ikää 35 ja tunnen moooonia äitejä.

Minä olin kolme päivää ennen synnytystä, kaksi niistä kului käynnistellessä. Samassa huoneessa oli sinne mennessäni yksi synnyttäjä jo kolmatta päivää tarkkailussa. Synnytti pari päivää minun jälkeeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ei ole sairaus. 

Ihan normaalia elämää voi elää, kunnes luonto kutsuu synnyttämään. Sitä päivää ei voi tietää. 

 

Raskaus ei ole sairaus mutta raskaus voi tehdä sairaaksi. Turha kertoa toiselle, että hän voi elää normaalia elämää, jos vointi on sellainen kuin mitä ap kertoo sen olevan.

Jos itse selvisit helpolla raskaudella, niin eihän se tarkoita, että kaikki selviävät. Tiedät kuitenkin varmasti, että moni joutuu viettämään sairaalassa tarkkailussa/hoidossa raskauden viimeiset päivät.

Äly hoi.

"Moni"? En ole ikinä kuullutkaan, että kukaan olisi päiviä sairaalassa ennen synnytystä. Ikää 35 ja tunnen moooonia äitejä.

Öh. Voisikohan tähän kommentoida vaikka joku hoitoalan ammattilainen vuodeosastolta eikä joku random 35-vee, joka tuntee jotain äitejä. Itsekin olen muuten 35 v. äiti, joka tuntee äitejä, enkä varmasti tiedä tai muista kaikista, mitä ovat tehneet ennen synnytystä, mutta tiedänpä itseni sekä muutaman muun, jotka ovat olleet osastolla päiviä mm. raskausmyrkytyksen, liian aikaisen vesien menon / supistusten ja synnytyksen käynnistämisen takia. Siellä oli minun aikanani itse asiassa huoneet täynnä sellaisia äitejä. Mutta varmaan tähän on pätevämpi vastaamaan joku alan ammattilainen.

Mua ottas tuossa tilanteessa niin he--tisti pattiin, että olen tuossa tilanteessa synnyttämässä vauvaa, jolla on puolet tuon tampion geeneistä!

Vierailija kirjoitti:

Mikset sano itse niille vieraille että valitettavasti heidän vierailu päättyy nyt? Minä ainakin häätäisin vieraat joko hyvällä tai sitten pahalla pois kodistani tuossa tilanteessa.

Se on sen miehenkin koti. Hermoheikko, hormonihuuruinen  ämmä voi mennä hotelliin.

Ei se nyt ole maailmanloppu jos synnytys käynnistyy kun vieraat on siellä. Ota chillisti, saat asuntosi lisää palvelijoita. Voi olla että vieraat poistuu aika äkkiä kun raskaanaoleva komentelee sohvalta koko ajan :D

Ite vietin molemmilla kerroilla pari tuntia lähes putkeen juurikin vessassa. Pöntöllä oli helpoin istua ja vähän väliä tuli ripulia. Muutenkin kärvistelin kotona kauan, supistukset eivät tulleet riittävän tiheästi, mutta olivat tosi kivuliaita. Ei olisi ollut kiva, jos kotona olusi ollut vieraita kuuntelemassa vaikerointiani.

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ei ole sairaus. 

Ihan normaalia elämää voi elää, kunnes luonto kutsuu synnyttämään. Sitä päivää ei voi tietää. 

Turha kärvistellä viikkokausia arjen ulkopuolella odotellen synnytystä. Meillä ainakin saivat vieraat käydä ihan loppuun asti. 

Mutta jos et ylipäänsä halunnut tätä porukkaa teille, niin toinen juttu. 

Ohis ap puhuu yövieraista....Teillä taisi olla vieraille ihan täyshoito päällä ja pikaseen kävit päiväpolilla synnyttämässä siinä lounaan ja päiväkahvin välissä vieraitten ollessa ruokalevolla. Vieraanvaraisuus kunniaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ei ole sairaus. 

Ihan normaalia elämää voi elää, kunnes luonto kutsuu synnyttämään. Sitä päivää ei voi tietää. 

 

Raskaus ei ole sairaus mutta raskaus voi tehdä sairaaksi. Turha kertoa toiselle, että hän voi elää normaalia elämää, jos vointi on sellainen kuin mitä ap kertoo sen olevan.

Jos itse selvisit helpolla raskaudella, niin eihän se tarkoita, että kaikki selviävät. Tiedät kuitenkin varmasti, että moni joutuu viettämään sairaalassa tarkkailussa/hoidossa raskauden viimeiset päivät.

Äly hoi.

"Moni"? En ole ikinä kuullutkaan, että kukaan olisi päiviä sairaalassa ennen synnytystä. Ikää 35 ja tunnen moooonia äitejä.

Monet äidit "tekevät" lasta jopa useamman vuorokauden, eikä se ole mitenkään poikkeuksellista. Jotkut ovat jopa koko raskauden ajan. Ja tiedän 43-vuoden kokemuksella aika monia.

Jokainen raskaus ja synnytys on erilainen, eikä siihen voi etukäteen vaikuttaa. Itse läksin synnyttämään suoraan perhepäivällisiltä ja lapsi oli jo tunnin päästä maailmassa.

Mutta näin on harvoin, ainakin ensikertalaiselta. Jos ap. on valvonut jo edellisen yön supistellen, ei siihen vieraita tarvita, vaan ap. pitäisi kerätä voimia synnytykseen ja juuri tuossa vaiheessa monet kaipaavat rauhaa.

Eipä ole vieraissakaan kehumista, jos vieraana on synnyttänyt nainen, luulisi hänellä olevan edes ymmärrystä kieltäytyä vierailusta, jos miehet eivät ymmärrä.

Ap:nä olisin omissa oloissani (luonnollinen olotila) ja yrittäisin levätä ja antaisin miehen hoitaa kutsumansa vieraat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä käynyt itsellä edes mielessä, että ennen synnytystä ei voi elää normaalia elämää. Sunnuntaina oltiin kummipojan synttäreillä ja illalla oli pari kaveria juhlimassa uudistettua takapihan terassia. Vauva syntyi maanantain puolella klo 2.05 enkä tajunnut, että minun olisi pitänyt mennä kylppäriin piiloon tai nojailla huonekaluihin.

Kukin tavallaan, en ennusta ap:n liitolle pitkää ikää.

Kauanko olit supistusten kanssa kotona kavereiden seurassa? Ja ne kaverit olit juuri tavannut samana iltana?

Ei aavistustakaan! En viitsinyt katsoa kellosta supistusten välejä ja puuskutella, koska oli muutakin tekemistä. Kavereille sanoin, että supistelee, mutta ei se estänyt syömästä ja juomasta ja rupattelemasta. Supistuksia oli ollut jo toista viikkoa, olisi varmaan pitänyt ap:n tavoin jäädä sängynpohjalle ruikuttamaan, että vessaa ei saa varata, tahdon tarkistaa lapsiveden värin, sitähän voi vaikka tulla jo.

Kyllä sinä olet mitalin ansainnut.

Mä valvoin yöt raskauden loppuaikoina, kävelin ympäri taloa ja makoilin sohvalla....en tosiaan olis halunnu tuttujakaan vieraita meille yökyläilemään. Ja muuten elin kyllä ihan normaalia elämää raskauden loppuun asti😉

Kiitos paljon tsemppaavista viesteistä. Vetäydyn omaan rauhaan enkä aio potea huonoa omaatuntoa epäsosiaalisuudestani, huolehtikoon mies vieraistaan. Toivon toivon toivon että synnytys ei ala ensi yönä :( ap

Jos minut olisi kutsuttu vieraaksi kotiin jossa on h-hetki käsillä niin varmasti luimisin kotiin hyvin pian anteeksi pyydellen. Tietävätkö vieraat tilanteesi? Luulisi, että ymmärtäisivät kieltäytyä kutsusta, varsinkin pariskunnan nainen, ja erityisesti vielä jos heillä on lapsia. Ei kukaan tunne oloaan tervetulleeksi kylään jossa emäntä synnyttää. Eli jos mies ei suostu perumaan kutsua niin sitten olet ja käyttäydyt juuri niin kuin synnyttävä nainen, ei silloin kukaan kehtaa jäädä kylään pitkäksi aikaa.