Narsistin "äitinä" oleminen

Narsistit ovat jääneet ilman äidin rakkautta ollessaan vauvaikäisiä. Tästä aiheutuu heille elinikäinen trauma. Trauma oireilee mm. Niin, että narsisti yrittää saada jatkuvaa hyvitystä tälle lapsuuden aikaiselle menetykselleen. Tunneälyllisesti narsistit ovat jääneet sen pikkulapsen tasolle. Tunteet eivät kehittyneet lapsena koska vastakappale (äiti) ei ollut läsnä, vaan lapsi joutui käsittelemään tunteensa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Narsistit ovat jääneet ilman äidin rakkautta ollessaan vauvaikäisiä. Tästä aiheutuu heille elinikäinen trauma. Trauma oireilee mm. Niin, että narsisti yrittää saada jatkuvaa hyvitystä tälle lapsuuden aikaiselle menetykselleen. Tunneälyllisesti narsistit ovat jääneet sen pikkulapsen tasolle. Tunteet eivät kehittyneet lapsena koska vastakappale (äiti) ei ollut läsnä, vaan lapsi joutui käsittelemään tunteensa yksin.

Eli naisten vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistit ovat jääneet ilman äidin rakkautta ollessaan vauvaikäisiä. Tästä aiheutuu heille elinikäinen trauma. Trauma oireilee mm. Niin, että narsisti yrittää saada jatkuvaa hyvitystä tälle lapsuuden aikaiselle menetykselleen. Tunneälyllisesti narsistit ovat jääneet sen pikkulapsen tasolle. Tunteet eivät kehittyneet lapsena koska vastakappale (äiti) ei ollut läsnä, vaan lapsi joutui käsittelemään tunteensa yksin.

Eli naisten vika.

Ei ole naisten vika vaan sen yhden ihmisyksilön, joka on narsistin äiti.

Tannoin Areenassa oli dokkari ruotsalaisesta Waldorfkoulusta, joka on Suomessa Steinerkoulu. Siinä oli tarinoita koulun käyneistä ihmisistä ja koulun aiheuttamista traumoista, mutta siitä huolimatta he laittoivat omat lapsensa samaiseen kouluun, koska se oli sitä, mikä oli tuttua.

Esimerkkinä: vastasyntynyt ei voinut palata kotiinsa sairaalasta, koska perheenjäsen oli vakavasti ja pitkäaikaisesti sairas. Siksi ajaksi lapsi siirrettiin hoitokotiin, jossa äidinrakkautta ei ollut. Läsnä oli hoitajat jotka kyllä vaihtoivat vaipat ja syöttivät, mutta ei läsnäolevaa äidinrakkautta. Tällaisia tapauksia on jonkin verran, en tiedä onko nuo hoitolaitokset tietämättään toimineet narsistitehtaina koska hoitolaitoksissahan oli paljon lapsia samanlaisilla hoitokäytännöillä.

Minulka on ehkä pikemmin sitä, että kun olen itse selvinnyt perhehelvetistä ja pitkästä seurustelusuhteesta narsistin kanssa tasapainoiseksi ja hyvinvoivaksi, sitä haluaisi ojentaa käden ja vetää narsistinkin kurjuudestaan tukevalle maaperälle. Mutta jos sitä erehtyy tekemään, narsisti ei haluakaan nousta vaan vetää sinut mukanaan takaisin kurjuuteen.

Yleensä äiti on se narsisti , ei lapsi . 

Kaksi narsistimiestä olen valitettavasti joutunut kokemaan niin, että oli hengenlähtö lähellä. Toinen yritti tappaa, toinen usuttaa itsemurhaan. Noihin aikoihin olin hyvin yksin, apua ei ollut tarjolla. Olin siis siitä harvinainen uhri, että tiedostin kyllä, että on päästävä pakoon - kukaan ei vain auttanut (ennen kuin ihan viime hetkellä). Ehkä harvinaista on sekin, että pystyn tarkastelemaan tapahtunutta jo ilman tunnereaktiota, aika analyyttisesti.

Analyysini yllättävä tulos on, että nämä narsistit EIVÄT olleet avoimen äitivihamielisiä, vaan kumpikin suorastaan intohimoisesti rakasti äitiään. Ensimmäisen narsistin oli äiti jättänyt jo pikkuvauvana yksin kotiin. Miehen kaikki lapsuusmuistot olivat sitä, että äiti lähti, äiti jätti. Silti mies aivan palvoi äitiään kasvattajana ja piti tähän yhä päivittäin yhteyttä. Puhui tästä kuin rakastetusta. Toinen narsisti oli vaikeasti mielisairaan, psykoottisen naisen poika, jonka äiti oli ollut läsnä mutta alistanut poikaansa päivittäin, aikuisuuteen asti. Tämäkin poika puhui silti äidistään suurella kiitollisuudella, palvoen.

Oletteko kukaan kokenut saman? Loogisesti ajatellen kylmän äidin pojasta tulee äitinsäkin vihaaja. Nämä kaksi tuntemaani narsistia vihasivat kuitenkin vain muita naisia. Eivät kylmiä äitejään.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi narsistimiestä olen valitettavasti joutunut kokemaan niin, että oli hengenlähtö lähellä. Toinen yritti tappaa, toinen usuttaa itsemurhaan. Noihin aikoihin olin hyvin yksin, apua ei ollut tarjolla. Olin siis siitä harvinainen uhri, että tiedostin kyllä, että on päästävä pakoon - kukaan ei vain auttanut (ennen kuin ihan viime hetkellä). Ehkä harvinaista on sekin, että pystyn tarkastelemaan tapahtunutta jo ilman tunnereaktiota, aika analyyttisesti.

Analyysini yllättävä tulos on, että nämä narsistit EIVÄT olleet avoimen äitivihamielisiä, vaan kumpikin suorastaan intohimoisesti rakasti äitiään. Ensimmäisen narsistin oli äiti jättänyt jo pikkuvauvana yksin kotiin. Miehen kaikki lapsuusmuistot olivat sitä, että äiti lähti, äiti jätti. Silti mies aivan palvoi äitiään kasvattajana ja piti tähän yhä päivittäin yhteyttä. Puhui tästä kuin rakastetusta. Toinen narsisti oli vaikeasti mielisairaan, psykoottisen naisen poika, jonka äiti oli ollut läsnä mutta alistanut poikaansa päivittäin, aikuisuuteen asti. Tämäkin poika puhui silti äidistään suurella kiitollisuudella, palvoen.

Oletteko kukaan kokenut saman? Loogisesti ajatellen kylmän äidin pojasta tulee äitinsäkin vihaaja. Nämä kaksi tuntemaani narsistia vihasivat kuitenkin vain muita naisia. Eivät kylmiä äitejään.

He projisoivat sen vihansa muihin naisiin, koska äitiä "ei ole varaa" vihata. Mutta niin kauan kuin eivät vihaa äitiään, eivät pääse irti eivätkä kehittymään ja kasvamaan.

Eksä oli käsittääkseni palvellut kelvotonta äitiään. Äitinsä oli jo kuollut meidän seurustellessamne. Minua hän piti huo**na, joten ei palvellut minua vaan piti minua lähinnä nukkenaan, lelunaan. Mutta toista eksäänsä oli pitänyt äitinään ja tätä palveli, jopa sängyssä. Nää kuviot on tosi sairaita ja kuvottavia.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi narsistimiestä olen valitettavasti joutunut kokemaan niin, että oli hengenlähtö lähellä. Toinen yritti tappaa, toinen usuttaa itsemurhaan. Noihin aikoihin olin hyvin yksin, apua ei ollut tarjolla. Olin siis siitä harvinainen uhri, että tiedostin kyllä, että on päästävä pakoon - kukaan ei vain auttanut (ennen kuin ihan viime hetkellä). Ehkä harvinaista on sekin, että pystyn tarkastelemaan tapahtunutta jo ilman tunnereaktiota, aika analyyttisesti.

Analyysini yllättävä tulos on, että nämä narsistit EIVÄT olleet avoimen äitivihamielisiä, vaan kumpikin suorastaan intohimoisesti rakasti äitiään. Ensimmäisen narsistin oli äiti jättänyt jo pikkuvauvana yksin kotiin. Miehen kaikki lapsuusmuistot olivat sitä, että äiti lähti, äiti jätti. Silti mies aivan palvoi äitiään kasvattajana ja piti tähän yhä päivittäin yhteyttä. Puhui tästä kuin rakastetusta. Toinen narsisti oli vaikeasti mielisairaan, psykoottisen naisen poika, jonka äiti oli ollut läsnä mutta alistanut poikaansa päivittäin, aikuisuuteen asti. Tämäkin poika puhui silti äidistään suurella kiitollisuudella, palvoen.

Oletteko kukaan kokenut saman? Loogisesti ajatellen kylmän äidin pojasta tulee äitinsäkin vihaaja. Nämä kaksi tuntemaani narsistia vihasivat kuitenkin vain muita naisia. Eivät kylmiä äitejään.

Jospa äidit tekivät miehille edes jotain ilman että miehen tarvitsi heitä tuntemattomana lähestyä? Ainoita elämässä läsnä olleita naisia siis ja huonoja esimerkkejä. Jos olisivat voineet naida äitinsä, ehkä jatkuva vaatiminen ja pohjaton rakkauden jano olisi suhteet musertanut. Nyt eivät kuitenkaan päässeet äitiinsä käsiksi, vaan rankaisivat muita naisia.

En tiedä millainen äiti esim. Ted Bundylla oli, mutta seurusteli häntä baarissa lähestyneen kanssa. Salassa sitten jahtasi tietyn näköisiä naisia ja tappoi heitä. Ehkä eivät lämmenneet tai ehkä sarjamurjaahan ego ei sallinut edes selvittää asiaa, jos oli itse joutunut lähestymään naista. Ehkä huomioreaktio naisia kohtaan herätti saalistusvietin, ei tutustumisviettiä.

Kyllähän noilla miehillä on monesti jollain tasolla insestisiä suhteita äitehinsä, vaikkei suoraa seksiä olisikaan. Ja henkinen insesti vähintään.

On nähty/kuultu äidin seksiakteja muiden kanssa, äiti pitänyt lasta uskottunaan ja tukeutunut tähän, on nukuttu samassa sängyssä jopa aikuisina, äiti antaa aikuisen lapsen kiukutella, äiti ei pidä yhtään naista riittävän hyvänä pojalle jne jne jne

Red flag: kun mies alkaa kutsua sinua äidiksi/mammaksi

Super red flag: tekee sen sängyssä tai kutsuu sängyssä itseään isäksi

Eli niin, että kun kysytään neuvoja parisuhteen saamiseksi, tulee aina suositella pitkäaikaista terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi narsistimiestä olen valitettavasti joutunut kokemaan niin, että oli hengenlähtö lähellä. Toinen yritti tappaa, toinen usuttaa itsemurhaan. Noihin aikoihin olin hyvin yksin, apua ei ollut tarjolla. Olin siis siitä harvinainen uhri, että tiedostin kyllä, että on päästävä pakoon - kukaan ei vain auttanut (ennen kuin ihan viime hetkellä). Ehkä harvinaista on sekin, että pystyn tarkastelemaan tapahtunutta jo ilman tunnereaktiota, aika analyyttisesti.

Analyysini yllättävä tulos on, että nämä narsistit EIVÄT olleet avoimen äitivihamielisiä, vaan kumpikin suorastaan intohimoisesti rakasti äitiään. Ensimmäisen narsistin oli äiti jättänyt jo pikkuvauvana yksin kotiin. Miehen kaikki lapsuusmuistot olivat sitä, että äiti lähti, äiti jätti. Silti mies aivan palvoi äitiään kasvattajana ja piti tähän yhä päivittäin yhteyttä. Puhui tästä kuin rakastetusta. Toinen narsisti oli vaikeasti mielisairaan, psykoottisen naisen poika, jonka äiti oli ollut läsnä mutta alistanut poikaansa päivittäin, aikuisuuteen asti. Tämäkin poika puhui silti äidistään suurella kiitollisuudella, palvoen.

Oletteko kukaan kokenut saman? Loogisesti ajatellen kylmän äidin pojasta tulee äitinsäkin vihaaja. Nämä kaksi tuntemaani narsistia vihasivat kuitenkin vain muita naisia. Eivät kylmiä äitejään.

Omasta eksästä tuli vahvasti mielee se, että hän ei pysty katsomaan silmiin sitä tosiasiaa, että hänen äitinsä ei rakastanut häntä riittävästi pitääkseen hänestä huolta. Koska jos hän myöntäisi tämän, hän myöntäisi samalla, että hän ei ole kelvollinen rakastettavaksi, ei ole sen arvoinen. Sen sijaan terve ihminen ajattelisi, että tuo sairas ihminen ei kyennyt antamaan minulle sitä rakkautta, jonka minä olisin ansainnut ja tarvinnut. Siksi nämä miehet pitävät kynsin hampain kiini siitä kelvottomasta äidistään, koska heidän henkinen olemassaolonsa on sen varassa, ja purkavat vihansa sitten jokaiseen muuhun naiseeen. 

Koska minut on lapsena altistettu heti syntymästäni narsistin rakkauspommitukselle ja kaikelle muulle kontrolloille, huomasin heti suhteen alussa alistuvani narsistin alle. Aloin käyttäytyä ja tuntea oudosti. 

Kuten Sam Vaknin sanoo, naiset vaistoavat narsistissa olevan lapsen. Toisia se ärsyttää, mutta toiset taas alkavat äidinvaistolla hoivata narsistia. 

Minä skarppasin kovasti, pyrin olemaan hänelle todella turvallinen ja tasainen, luotettava hyvä ihminen. Mutta eihän hän sellaista äitiä halunnut vaan olisi halunnut samanlaisen äidin kuin omansa: ailahtelevaisen, komentavan, jopa lyövän, pettävän, katoilevan jne. Onneksi heräsin ja tajusin lähteä aika nopeasti. En ollut etsimässä itselleni hoivattavaa vaan ihan normaalia aikuisen naisen ja miehen välistä parisuhdetta. 

Täälä jaetaan nyt ihan silkkaa liirumlaarumia itsevarman oloisesti niin kun se ois faktaa, lukekaa narsismista jossain muualla, osa näistä jutuista voi olla vaarallisia jos niitä uskoi narsistin uhrina!

Vierailija kirjoitti:

Kaksi narsistimiestä olen valitettavasti joutunut kokemaan niin, että oli hengenlähtö lähellä. Toinen yritti tappaa, toinen usuttaa itsemurhaan. Noihin aikoihin olin hyvin yksin, apua ei ollut tarjolla. Olin siis siitä harvinainen uhri, että tiedostin kyllä, että on päästävä pakoon - kukaan ei vain auttanut (ennen kuin ihan viime hetkellä). Ehkä harvinaista on sekin, että pystyn tarkastelemaan tapahtunutta jo ilman tunnereaktiota, aika analyyttisesti.

Analyysini yllättävä tulos on, että nämä narsistit EIVÄT olleet avoimen äitivihamielisiä, vaan kumpikin suorastaan intohimoisesti rakasti äitiään. Ensimmäisen narsistin oli äiti jättänyt jo pikkuvauvana yksin kotiin. Miehen kaikki lapsuusmuistot olivat sitä, että äiti lähti, äiti jätti. Silti mies aivan palvoi äitiään kasvattajana ja piti tähän yhä päivittäin yhteyttä. Puhui tästä kuin rakastetusta. Toinen narsisti oli vaikeasti mielisairaan, psykoottisen naisen poika, jonka äiti oli ollut läsnä mutta alistanut poikaansa päivittäin, aikuisuuteen asti. Tämäkin poika puhui silti äidistään suurella kiitollisuudella, palvoen.

Oletteko kukaan kokenut saman? Loogisesti ajatellen kylmän äidin pojasta tulee äitinsäkin vihaaja. Nämä kaksi tuntemaani narsistia vihasivat kuitenkin vain muita naisia. Eivät kylmiä äitejään.

Sama kokemus. Narskulle äiti oli Jumalasta seuraava ja kaikessa kääntyi aina äidin puoleen. Vuosien saatossa opin miten oli traumatisoinut lastaan ja millaisia hylkäämiskokemuksia taustalla oli. Huomasin myös, että pinnan alla kyti viha jota ei voinut myöntää vaan etsi uutta äitiä puolisosta ja purki vihansa aina tähän. Alusta asti tajusin olevani äidin korvike mutta tuon vihan tajuamiseen meni vuosia.

Monen elämä on tuhottu jo aivan alussa. Uhrit eivät ehkä tunnista tai halua tunnistaa heitä, koska he olisivat voineet olla jotain muuta.

Siinäpä sinulle urakkaa koska kaikki narsistimiehet vihaa äitejään ja on misogynisteja. Parisuhteet on heille vain keino kostaa jonkun toisen naisen tyttären kautta äidilleen. Sinulla on paljon vielä työtä tekemättä jos naistenvihaaja saa sinut tuntemaan empatiaa ja pelastamisen halua. Se on narisistimiehen feromoni kun nenääsi tuoksuu silloin. Heittäytyy läheisriippuvan eteen ja tietää, että sekin on traumatisoitunut, mutta sen trauma pakottaa pelastamaan muita ihmisiä. Sellaisen voi syödä välipalakseen.