Lue keskustelun säännöt.
Siis miten te oikein hoidatte ruoanlaiton arkisin?
08.08.2016 |
Me tullaan klo 16-18 välillä kotiin, ja lapset on silloin jo niin nälkäisiä, että melkein minkä tahansa ruoan kokkaamisessa menee liian pitkään. Iltaisin ei huvita käyttää vähäistä omaa aikaa ruoan tekemiseen valmiiksi, ja toisaalta vain harvat ruoat kelpaavat meillä uudestaan lämmitettynä.
Ihan konkreettiset vinkit ja ohjeet kiinnostavat!
Kommentit (333)
Jos on tosi kiire, voi joskus kokeilla tuorepastaa ja valmista tomaattikastiketta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä otan monesti työpaikkaani lähellä olevasta kiinalaisesta kaksi take-away lounasta mukaan lähtiessäni. Maksavat 8 euroa rasialta ja ruokaa siinä on niin paljon, että yhdestä riittää kahdelle henkilölle mainiosti, kun keittää kotona riisit kylkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Niin. Sinä. Sinä et ole koko maailma. Minusta mikä tahansa asia joka toistuu monta kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa vuosikymmeniä on puuduttavaa ja rutiininomaista.
Monta kertaa päivässä? Teemme aamiaisen ja päivällisen, ehkä joku syö myös iltapalaa mutta tekee sen itse. Viikonloppuisin aamiainen, päiväkahvi ja päivällinen. Eipä tuossa hirveästi rasitetta ole:) Ja tosiaan ruuan teen joka toinen päivä ja toisena vain lämmitän (10 min max).
En ole koko maailma mutta olen luullut olevani ihan tavallinen ja normaali, nyt huomaankin olevani joku superäiti kun jaksan ja viitsin. Ehdin silti käymään töissä, harrastamaan, nauttimaan omasta ajasta ja laatuajasta miehen kanssa;D Omassa ystäväpiirissä kaikki samanlaisia joten senkään takia en ole tajunnut mitään outoa tässä...
No sä olet onnekas kun et koe kotitöitä rasittavana! :D Paljon riipuu myös muusta elämästä; millaista työtä tekee, paljonko työmatkoihin menee aikaa, minkä ikäisiä lapsia ja paljonko, kaatuuko kotityöt yksin äidilel jne.
Lapsia on 4, tosin 3 jo poissa kotoa mutta ovathan hekin olleet vauvoja, taaperoita, eskarilaisia, pieniä ja isoja koululaisia. Ja olen aina ollut töissä perus äitiyslomaa lukuunottamatta. Siihen aikaan työmatkaan meni tunti suuntaansa, nykyään enää 20 min. Olen tosiaan ollut onnekas koska mieheni on aina osallistunut perheen elämään ja kotitöihin tasapuolisesti. Mutta tosiaan, silloin kun perheen perustin ymmärsin mitä äitiys on ja että joudun vähän tinkimään omista menoistani perheen ja lasten hyväksi. En kadu enkä koe jääneeni mitään ilman. Olen onnekas:)
Tää keskustelu on varmaan sitten avannut sun silmiä; ihmisiä, tilanteita ja vomavaroja on erilaisia. :)
Joo, en ole ymmärtänytkään miten voimattomia ihmiset nykyään on! Todella silmät avaava ketju.
Hienoa jos tää keskustelu on onnistunut lisäämään sun ymmärrystä ja empatiaa. :) Ihan kaikki niistä joiden ruuhkaisesta lapsiperhearjesta on kulunut noin kauan aikaa, eivät välttämättä enää muista millaista se oli. Sullakin se taisi olla vähän hakusessa ennen tätä keskustelua. (Sen verran voisin oikaista sun käsityksiä että kyllä sitä väsymystä oli ennenkin. )
Onhan meillä edelleenkin yksi lapsi kotona, 14v teini. 35 vuotta lapsiperhearkea takana:) En mä kiellä sitä etteikö voisi olla väsynyt, minäkin olen ollut mutta kyllä mä kodin ja lapset olen silti hoitanut.
Niin, ei täsä ketjussa varmaan kukaan ole tuonut esiin sellaista että kotia ja lapsia hoidettaisiin huonosti. Sen sijaan siitä on kerrottu että ruuanlaitto on rasittavaa pitkän työpäivän jälkeen ja kysytty että miten sen sais hoidettua mahdollisimman helposti. Eli nykyäidit ovat samassa tilanteessa kuin sinä aikoinaan; ehkä pitkiä työmatkoja, pieniä lapsia jne.
Saahan sen ääneen sanoa että kotityöt vie voimia ja kysyä vinkkejä miten hommia voisi helpottaa. On ankeaa jos tähän saa vastaukseksi ylenkatsetta ja vähättelyä.
Tuo on tyypillinen ankea anoppi, miniän kyykyttäjä. Kaikki on ollut helppoa ja sujunut suit sait.269
Eipä ole tarvinnut miniää kyykyttää, sen verran upea ja pystyvä nainen! Johtavassa asemassa, paljon työmatkoja, harrastuksia jne. Silti hoitaa kotihommat vaikka unissaan ja miehensä tietty auttaa. Se hoitaa kodin ja lapsen kuka on kotosalla toisen ollessa työmatkoilla tms. Tuskin mun pojalle mikään vetelys olisi kelvannutkaan
Miniälle ei hirveästi jää aikaa olla läsnä lastensa kanssa. :/
Joka päivä jää aikaa jos ei ole matkoilla (n 3-4 pv/kk). Ja silloin lapsella on laatuaikaa isänsä kanssa. Moniko voi sanoa samaa??
Miniällä on työmatkoja ja harrastuksia paljon, lisäksi hän kantaa päävastuun ruuasta ja kaikesta muusta kodinhoidosta. Johtajan työpäivät saattaa muutenkin venyä pitkiksi. Millä matikalla miniällä on reilusti aikaa jälkikasvunsa kanssa?
Tässä perheessä isä lienee se lasten ykkösvanhempi, ihan jees sekin tietty.
Isä matkustaa myös työkseen joten vuorotellen ovat kotona, aina jompikumpi. En sanonut että miniä hoitaisi päävastuun, molemmat tekevät varmasti yhtä paljon. Käytin ehkä väärää sanaa kun sanoin että poikani "auttaa" häntä kotitöissä. Kuten jatkoin - se tekee joka ehtii. Ja kun molemmat ovat kotona toinen voi olla lapsen kanssa silläaikaa kun toinen tekee vaikka ruokaa. Ei varmasti tarvitse olla hetkeäkään yksin jos ei tahdo. Ja heilläkin tehdään kiirepäivinä edellisenä iltana ruuat valmiiksi ettei mene aikaa ruuanlaittoon seuraavana päivänä vaan lämmittäminen riittää ja taas voi olla lapsen kanssa.
Kaiken tämän sinä tiedät... Miten?
Ni eo se tiedäkään, satuilee omiaan. Juonipaljastus: miniä = ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Niin. Sinä. Sinä et ole koko maailma. Minusta mikä tahansa asia joka toistuu monta kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa vuosikymmeniä on puuduttavaa ja rutiininomaista.
Monta kertaa päivässä? Teemme aamiaisen ja päivällisen, ehkä joku syö myös iltapalaa mutta tekee sen itse. Viikonloppuisin aamiainen, päiväkahvi ja päivällinen. Eipä tuossa hirveästi rasitetta ole:) Ja tosiaan ruuan teen joka toinen päivä ja toisena vain lämmitän (10 min max).
En ole koko maailma mutta olen luullut olevani ihan tavallinen ja normaali, nyt huomaankin olevani joku superäiti kun jaksan ja viitsin. Ehdin silti käymään töissä, harrastamaan, nauttimaan omasta ajasta ja laatuajasta miehen kanssa;D Omassa ystäväpiirissä kaikki samanlaisia joten senkään takia en ole tajunnut mitään outoa tässä...
No sä olet onnekas kun et koe kotitöitä rasittavana! :D Paljon riipuu myös muusta elämästä; millaista työtä tekee, paljonko työmatkoihin menee aikaa, minkä ikäisiä lapsia ja paljonko, kaatuuko kotityöt yksin äidilel jne.
Lapsia on 4, tosin 3 jo poissa kotoa mutta ovathan hekin olleet vauvoja, taaperoita, eskarilaisia, pieniä ja isoja koululaisia. Ja olen aina ollut töissä perus äitiyslomaa lukuunottamatta. Siihen aikaan työmatkaan meni tunti suuntaansa, nykyään enää 20 min. Olen tosiaan ollut onnekas koska mieheni on aina osallistunut perheen elämään ja kotitöihin tasapuolisesti. Mutta tosiaan, silloin kun perheen perustin ymmärsin mitä äitiys on ja että joudun vähän tinkimään omista menoistani perheen ja lasten hyväksi. En kadu enkä koe jääneeni mitään ilman. Olen onnekas:)
Tää keskustelu on varmaan sitten avannut sun silmiä; ihmisiä, tilanteita ja vomavaroja on erilaisia. :)
Joo, en ole ymmärtänytkään miten voimattomia ihmiset nykyään on! Todella silmät avaava ketju.
Hienoa jos tää keskustelu on onnistunut lisäämään sun ymmärrystä ja empatiaa. :) Ihan kaikki niistä joiden ruuhkaisesta lapsiperhearjesta on kulunut noin kauan aikaa, eivät välttämättä enää muista millaista se oli. Sullakin se taisi olla vähän hakusessa ennen tätä keskustelua. (Sen verran voisin oikaista sun käsityksiä että kyllä sitä väsymystä oli ennenkin. )
Onhan meillä edelleenkin yksi lapsi kotona, 14v teini. 35 vuotta lapsiperhearkea takana:) En mä kiellä sitä etteikö voisi olla väsynyt, minäkin olen ollut mutta kyllä mä kodin ja lapset olen silti hoitanut.
Niin, ei täsä ketjussa varmaan kukaan ole tuonut esiin sellaista että kotia ja lapsia hoidettaisiin huonosti. Sen sijaan siitä on kerrottu että ruuanlaitto on rasittavaa pitkän työpäivän jälkeen ja kysytty että miten sen sais hoidettua mahdollisimman helposti. Eli nykyäidit ovat samassa tilanteessa kuin sinä aikoinaan; ehkä pitkiä työmatkoja, pieniä lapsia jne.
Saahan sen ääneen sanoa että kotityöt vie voimia ja kysyä vinkkejä miten hommia voisi helpottaa. On ankeaa jos tähän saa vastaukseksi ylenkatsetta ja vähättelyä.
Tuo on tyypillinen ankea anoppi, miniän kyykyttäjä. Kaikki on ollut helppoa ja sujunut suit sait.269
Eipä ole tarvinnut miniää kyykyttää, sen verran upea ja pystyvä nainen! Johtavassa asemassa, paljon työmatkoja, harrastuksia jne. Silti hoitaa kotihommat vaikka unissaan ja miehensä tietty auttaa. Se hoitaa kodin ja lapsen kuka on kotosalla toisen ollessa työmatkoilla tms. Tuskin mun pojalle mikään vetelys olisi kelvannutkaan
Miniälle ei hirveästi jää aikaa olla läsnä lastensa kanssa. :/
Joka päivä jää aikaa jos ei ole matkoilla (n 3-4 pv/kk). Ja silloin lapsella on laatuaikaa isänsä kanssa. Moniko voi sanoa samaa??
Miniällä on työmatkoja ja harrastuksia paljon, lisäksi hän kantaa päävastuun ruuasta ja kaikesta muusta kodinhoidosta. Johtajan työpäivät saattaa muutenkin venyä pitkiksi. Millä matikalla miniällä on reilusti aikaa jälkikasvunsa kanssa?
Tässä perheessä isä lienee se lasten ykkösvanhempi, ihan jees sekin tietty.
Isä matkustaa myös työkseen joten vuorotellen ovat kotona, aina jompikumpi. En sanonut että miniä hoitaisi päävastuun, molemmat tekevät varmasti yhtä paljon. Käytin ehkä väärää sanaa kun sanoin että poikani "auttaa" häntä kotitöissä. Kuten jatkoin - se tekee joka ehtii. Ja kun molemmat ovat kotona toinen voi olla lapsen kanssa silläaikaa kun toinen tekee vaikka ruokaa. Ei varmasti tarvitse olla hetkeäkään yksin jos ei tahdo. Ja heilläkin tehdään kiirepäivinä edellisenä iltana ruuat valmiiksi ettei mene aikaa ruuanlaittoon seuraavana päivänä vaan lämmittäminen riittää ja taas voi olla lapsen kanssa.
Kaiken tämän sinä tiedät... Miten?
Öh, oma poikani ja miniäni? Olemme hyvin läheisiä ja tekemisissä lähes päivittäin. Kai mä nyt oman perheeni tunnen ja tiedän miten olen omani kasvattanut??
Käsittämätön kyylä. Mitähän ne tykkää kun anoppi nuuskii ja kirjaa päivittäin sitä johtajaelämää. Onpa luontevaa näytellä täydellistä perhe-elämää, että anoppi pääsee leuhkimaan! Yöööök.
Surullista jos sinulla ei ole normaalia suhdetta vanhempiisi:( Me olemme perhekeskeisiä ja viihdymme yhdessä. En soittele kuin asiasta (sitäkin harvoin, yleensä käytän whats upia) mutta kotoa muuttaneet lapset kyllä ottaa yhteyttä usein meihinpäin. He haluavat tulla meille syömään, olla yhdessä ja jopa reissata meidän kanssamme:) Eikä tämä rajoitu vain omiin lapsiin vaan myös heidän ystävänsä tulevat meille mielellään vaikka ovat jo aikuisia hekin, meillä on aina ollut ovet auki koko sakille.
Arvaan että kohta tänne ilmestyy itse miniä komppaamaan tuota anoppia. x)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulet kotiin 16 jälkeen, ja 16.08 olet jo av-palstalla.
Siinäpä se sinun tärkeysjärjestyksesi noin tiivistettynä.
Olen vielä lomalla tämän viikon. AP
Nythän sulla on sitten aikaa tehdä ruokia pakkaseen. Pakasta ne annoskoossa, niin säästät sitä omaa aikaa sitten kun annata taas lapsillesi ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä otan monesti työpaikkaani lähellä olevasta kiinalaisesta kaksi take-away lounasta mukaan lähtiessäni. Maksavat 8 euroa rasialta ja ruokaa siinä on niin paljon, että yhdestä riittää kahdelle henkilölle mainiosti, kun keittää kotona riisit kylkeen.
Mitä ne lapset syö?
Jos en jaksa tehdä safkaa eikä pakkasessakaan ole mitään, haen jostakin ravintolasta. Ei jaksaisi sellaista elämää, jossa syömisestäkin tulee kauhea ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silläaikaa kun täällä on jänkätty turhasta mä olen laittanut keiton tulille (6 min valmistelut + kiehumisaika 10min) ja tehnyt focaccian (8min valmistelut, kohotus ja kohta uuniin - 15min)
En vaan ymmärrä mikä siinä on vaikeaa?
Kuka on väittänyt että se on vaikeaa?
Esimerkiksi ap joka ei pysty eikä halua suoriutua muutamassa minuutissa ruuanlaitosta
Älä nyt jaksa. Jokainen meistä tietää että muutamassa minuutissa ei saa pöytään mitään muuta kuin einestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Niin. Sinä. Sinä et ole koko maailma. Minusta mikä tahansa asia joka toistuu monta kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa vuosikymmeniä on puuduttavaa ja rutiininomaista.
Monta kertaa päivässä? Teemme aamiaisen ja päivällisen, ehkä joku syö myös iltapalaa mutta tekee sen itse. Viikonloppuisin aamiainen, päiväkahvi ja päivällinen. Eipä tuossa hirveästi rasitetta ole:) Ja tosiaan ruuan teen joka toinen päivä ja toisena vain lämmitän (10 min max).
En ole koko maailma mutta olen luullut olevani ihan tavallinen ja normaali, nyt huomaankin olevani joku superäiti kun jaksan ja viitsin. Ehdin silti käymään töissä, harrastamaan, nauttimaan omasta ajasta ja laatuajasta miehen kanssa;D Omassa ystäväpiirissä kaikki samanlaisia joten senkään takia en ole tajunnut mitään outoa tässä...
No sä olet onnekas kun et koe kotitöitä rasittavana! :D Paljon riipuu myös muusta elämästä; millaista työtä tekee, paljonko työmatkoihin menee aikaa, minkä ikäisiä lapsia ja paljonko, kaatuuko kotityöt yksin äidilel jne.
Lapsia on 4, tosin 3 jo poissa kotoa mutta ovathan hekin olleet vauvoja, taaperoita, eskarilaisia, pieniä ja isoja koululaisia. Ja olen aina ollut töissä perus äitiyslomaa lukuunottamatta. Siihen aikaan työmatkaan meni tunti suuntaansa, nykyään enää 20 min. Olen tosiaan ollut onnekas koska mieheni on aina osallistunut perheen elämään ja kotitöihin tasapuolisesti. Mutta tosiaan, silloin kun perheen perustin ymmärsin mitä äitiys on ja että joudun vähän tinkimään omista menoistani perheen ja lasten hyväksi. En kadu enkä koe jääneeni mitään ilman. Olen onnekas:)
Tää keskustelu on varmaan sitten avannut sun silmiä; ihmisiä, tilanteita ja vomavaroja on erilaisia. :)
Joo, en ole ymmärtänytkään miten voimattomia ihmiset nykyään on! Todella silmät avaava ketju.
Aika kultaa muistot,on huomattu. neljän äiti ja kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Voit googlata mistä kysymys niin ei tarvi ihmetellä miksi kaikilla ei ole voimia. Itsellä tosin suurempi ongelma on se mielikuvituksen puute. Tahtoo samat ruuat kiertää koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keittokin tulee perunakasvispusseista, nakit vaan sekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Niin. Sinä. Sinä et ole koko maailma. Minusta mikä tahansa asia joka toistuu monta kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa vuosikymmeniä on puuduttavaa ja rutiininomaista.
Monta kertaa päivässä? Teemme aamiaisen ja päivällisen, ehkä joku syö myös iltapalaa mutta tekee sen itse. Viikonloppuisin aamiainen, päiväkahvi ja päivällinen. Eipä tuossa hirveästi rasitetta ole:) Ja tosiaan ruuan teen joka toinen päivä ja toisena vain lämmitän (10 min max).
En ole koko maailma mutta olen luullut olevani ihan tavallinen ja normaali, nyt huomaankin olevani joku superäiti kun jaksan ja viitsin. Ehdin silti käymään töissä, harrastamaan, nauttimaan omasta ajasta ja laatuajasta miehen kanssa;D Omassa ystäväpiirissä kaikki samanlaisia joten senkään takia en ole tajunnut mitään outoa tässä...
No sä olet onnekas kun et koe kotitöitä rasittavana! :D Paljon riipuu myös muusta elämästä; millaista työtä tekee, paljonko työmatkoihin menee aikaa, minkä ikäisiä lapsia ja paljonko, kaatuuko kotityöt yksin äidilel jne.
Lapsia on 4, tosin 3 jo poissa kotoa mutta ovathan hekin olleet vauvoja, taaperoita, eskarilaisia, pieniä ja isoja koululaisia. Ja olen aina ollut töissä perus äitiyslomaa lukuunottamatta. Siihen aikaan työmatkaan meni tunti suuntaansa, nykyään enää 20 min. Olen tosiaan ollut onnekas koska mieheni on aina osallistunut perheen elämään ja kotitöihin tasapuolisesti. Mutta tosiaan, silloin kun perheen perustin ymmärsin mitä äitiys on ja että joudun vähän tinkimään omista menoistani perheen ja lasten hyväksi. En kadu enkä koe jääneeni mitään ilman. Olen onnekas:)
Tää keskustelu on varmaan sitten avannut sun silmiä; ihmisiä, tilanteita ja vomavaroja on erilaisia. :)
Joo, en ole ymmärtänytkään miten voimattomia ihmiset nykyään on! Todella silmät avaava ketju.
Aika kultaa muistot,on huomattu. neljän äiti ja kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Voit googlata mistä kysymys niin ei tarvi ihmetellä miksi kaikilla ei ole voimia. Itsellä tosin suurempi ongelma on se mielikuvituksen puute. Tahtoo samat ruuat kiertää koko ajan.
Meillä on 6 viikon ruokalista mikä kiertää, kannattaa kokeilla. Esim näin: 2 pvän jauheliharuoka, 2 pvän keitto, 2 pvän laatikko ja sitten pataruokaa 2 pvälle tai jotain 1 päivän herkkuruokaa sunnuntaille. Noista sitten eri versioita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Niin. Sinä. Sinä et ole koko maailma. Minusta mikä tahansa asia joka toistuu monta kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa vuosikymmeniä on puuduttavaa ja rutiininomaista.
Monta kertaa päivässä? Teemme aamiaisen ja päivällisen, ehkä joku syö myös iltapalaa mutta tekee sen itse. Viikonloppuisin aamiainen, päiväkahvi ja päivällinen. Eipä tuossa hirveästi rasitetta ole:) Ja tosiaan ruuan teen joka toinen päivä ja toisena vain lämmitän (10 min max).
En ole koko maailma mutta olen luullut olevani ihan tavallinen ja normaali, nyt huomaankin olevani joku superäiti kun jaksan ja viitsin. Ehdin silti käymään töissä, harrastamaan, nauttimaan omasta ajasta ja laatuajasta miehen kanssa;D Omassa ystäväpiirissä kaikki samanlaisia joten senkään takia en ole tajunnut mitään outoa tässä...
No sä olet onnekas kun et koe kotitöitä rasittavana! :D Paljon riipuu myös muusta elämästä; millaista työtä tekee, paljonko työmatkoihin menee aikaa, minkä ikäisiä lapsia ja paljonko, kaatuuko kotityöt yksin äidilel jne.
Lapsia on 4, tosin 3 jo poissa kotoa mutta ovathan hekin olleet vauvoja, taaperoita, eskarilaisia, pieniä ja isoja koululaisia. Ja olen aina ollut töissä perus äitiyslomaa lukuunottamatta. Siihen aikaan työmatkaan meni tunti suuntaansa, nykyään enää 20 min. Olen tosiaan ollut onnekas koska mieheni on aina osallistunut perheen elämään ja kotitöihin tasapuolisesti. Mutta tosiaan, silloin kun perheen perustin ymmärsin mitä äitiys on ja että joudun vähän tinkimään omista menoistani perheen ja lasten hyväksi. En kadu enkä koe jääneeni mitään ilman. Olen onnekas:)
Tää keskustelu on varmaan sitten avannut sun silmiä; ihmisiä, tilanteita ja vomavaroja on erilaisia. :)
Joo, en ole ymmärtänytkään miten voimattomia ihmiset nykyään on! Todella silmät avaava ketju.
Aika kultaa muistot,on huomattu. neljän äiti ja kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Voit googlata mistä kysymys niin ei tarvi ihmetellä miksi kaikilla ei ole voimia. Itsellä tosin suurempi ongelma on se mielikuvituksen puute. Tahtoo samat ruuat kiertää koko ajan.
Meillä on 6 viikon ruokalista mikä kiertää, kannattaa kokeilla. Esim näin: 2 pvän jauheliharuoka, 2 pvän keitto, 2 pvän laatikko ja sitten pataruokaa 2 pvälle tai jotain 1 päivän herkkuruokaa sunnuntaille. Noista sitten eri versioita
Koululla ja päiväkodilla on omat listansa, joihin pirää myös verrata, ettei syötä tismallen samaa kuin päivällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Niin. Sinä. Sinä et ole koko maailma. Minusta mikä tahansa asia joka toistuu monta kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa vuosikymmeniä on puuduttavaa ja rutiininomaista.
Monta kertaa päivässä? Teemme aamiaisen ja päivällisen, ehkä joku syö myös iltapalaa mutta tekee sen itse. Viikonloppuisin aamiainen, päiväkahvi ja päivällinen. Eipä tuossa hirveästi rasitetta ole:) Ja tosiaan ruuan teen joka toinen päivä ja toisena vain lämmitän (10 min max).
En ole koko maailma mutta olen luullut olevani ihan tavallinen ja normaali, nyt huomaankin olevani joku superäiti kun jaksan ja viitsin. Ehdin silti käymään töissä, harrastamaan, nauttimaan omasta ajasta ja laatuajasta miehen kanssa;D Omassa ystäväpiirissä kaikki samanlaisia joten senkään takia en ole tajunnut mitään outoa tässä...
No sä olet onnekas kun et koe kotitöitä rasittavana! :D Paljon riipuu myös muusta elämästä; millaista työtä tekee, paljonko työmatkoihin menee aikaa, minkä ikäisiä lapsia ja paljonko, kaatuuko kotityöt yksin äidilel jne.
Lapsia on 4, tosin 3 jo poissa kotoa mutta ovathan hekin olleet vauvoja, taaperoita, eskarilaisia, pieniä ja isoja koululaisia. Ja olen aina ollut töissä perus äitiyslomaa lukuunottamatta. Siihen aikaan työmatkaan meni tunti suuntaansa, nykyään enää 20 min. Olen tosiaan ollut onnekas koska mieheni on aina osallistunut perheen elämään ja kotitöihin tasapuolisesti. Mutta tosiaan, silloin kun perheen perustin ymmärsin mitä äitiys on ja että joudun vähän tinkimään omista menoistani perheen ja lasten hyväksi. En kadu enkä koe jääneeni mitään ilman. Olen onnekas:)
Tää keskustelu on varmaan sitten avannut sun silmiä; ihmisiä, tilanteita ja vomavaroja on erilaisia. :)
Joo, en ole ymmärtänytkään miten voimattomia ihmiset nykyään on! Todella silmät avaava ketju.
Hienoa jos tää keskustelu on onnistunut lisäämään sun ymmärrystä ja empatiaa. :) Ihan kaikki niistä joiden ruuhkaisesta lapsiperhearjesta on kulunut noin kauan aikaa, eivät välttämättä enää muista millaista se oli. Sullakin se taisi olla vähän hakusessa ennen tätä keskustelua. (Sen verran voisin oikaista sun käsityksiä että kyllä sitä väsymystä oli ennenkin. )
Onhan meillä edelleenkin yksi lapsi kotona, 14v teini. 35 vuotta lapsiperhearkea takana:) En mä kiellä sitä etteikö voisi olla väsynyt, minäkin olen ollut mutta kyllä mä kodin ja lapset olen silti hoitanut.
Niin, ei täsä ketjussa varmaan kukaan ole tuonut esiin sellaista että kotia ja lapsia hoidettaisiin huonosti. Sen sijaan siitä on kerrottu että ruuanlaitto on rasittavaa pitkän työpäivän jälkeen ja kysytty että miten sen sais hoidettua mahdollisimman helposti. Eli nykyäidit ovat samassa tilanteessa kuin sinä aikoinaan; ehkä pitkiä työmatkoja, pieniä lapsia jne.
Saahan sen ääneen sanoa että kotityöt vie voimia ja kysyä vinkkejä miten hommia voisi helpottaa. On ankeaa jos tähän saa vastaukseksi ylenkatsetta ja vähättelyä.
Tuo on tyypillinen ankea anoppi, miniän kyykyttäjä. Kaikki on ollut helppoa ja sujunut suit sait.269
Eipä ole tarvinnut miniää kyykyttää, sen verran upea ja pystyvä nainen! Johtavassa asemassa, paljon työmatkoja, harrastuksia jne. Silti hoitaa kotihommat vaikka unissaan ja miehensä tietty auttaa. Se hoitaa kodin ja lapsen kuka on kotosalla toisen ollessa työmatkoilla tms. Tuskin mun pojalle mikään vetelys olisi kelvannutkaan
Miniälle ei hirveästi jää aikaa olla läsnä lastensa kanssa. :/
Joka päivä jää aikaa jos ei ole matkoilla (n 3-4 pv/kk). Ja silloin lapsella on laatuaikaa isänsä kanssa. Moniko voi sanoa samaa??
Miniällä on työmatkoja ja harrastuksia paljon, lisäksi hän kantaa päävastuun ruuasta ja kaikesta muusta kodinhoidosta. Johtajan työpäivät saattaa muutenkin venyä pitkiksi. Millä matikalla miniällä on reilusti aikaa jälkikasvunsa kanssa?
Tässä perheessä isä lienee se lasten ykkösvanhempi, ihan jees sekin tietty.
Isä matkustaa myös työkseen joten vuorotellen ovat kotona, aina jompikumpi. En sanonut että miniä hoitaisi päävastuun, molemmat tekevät varmasti yhtä paljon. Käytin ehkä väärää sanaa kun sanoin että poikani "auttaa" häntä kotitöissä. Kuten jatkoin - se tekee joka ehtii. Ja kun molemmat ovat kotona toinen voi olla lapsen kanssa silläaikaa kun toinen tekee vaikka ruokaa. Ei varmasti tarvitse olla hetkeäkään yksin jos ei tahdo. Ja heilläkin tehdään kiirepäivinä edellisenä iltana ruuat valmiiksi ettei mene aikaa ruuanlaittoon seuraavana päivänä vaan lämmittäminen riittää ja taas voi olla lapsen kanssa.
Kaiken tämän sinä tiedät... Miten?
Öh, oma poikani ja miniäni? Olemme hyvin läheisiä ja tekemisissä lähes päivittäin. Kai mä nyt oman perheeni tunnen ja tiedän miten olen omani kasvattanut??
Käsittämätön kyylä. Mitähän ne tykkää kun anoppi nuuskii ja kirjaa päivittäin sitä johtajaelämää. Onpa luontevaa näytellä täydellistä perhe-elämää, että anoppi pääsee leuhkimaan! Yöööök.
Surullista jos sinulla ei ole normaalia suhdetta vanhempiisi:( Me olemme perhekeskeisiä ja viihdymme yhdessä. En soittele kuin asiasta (sitäkin harvoin, yleensä käytän whats upia) mutta kotoa muuttaneet lapset kyllä ottaa yhteyttä usein meihinpäin. He haluavat tulla meille syömään, olla yhdessä ja jopa reissata meidän kanssamme:) Eikä tämä rajoitu vain omiin lapsiin vaan myös heidän ystävänsä tulevat meille mielellään vaikka ovat jo aikuisia hekin, meillä on aina ollut ovet auki koko sakille.
Minulla on normaali suhde, sinulla ei. Ei ole normaalia vakoilla yksiryiskohtaisesti poikansa perheen arki-iltaa minuutilleen. Ja ravata joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nopeita ja täyttäviä ruokia:
- Munakkaat, täytteenä sienet, tomaatti, keitetty peruna, pinaatti, juaheliha-kasvisseos jne.
- Iso kattilallinen keitettyjä perunoita ja muita juureksia. Niitä voi pitkin viikkoa paistaa, tehdä juurespihvejä (muista hyvät mausteet) sekä tehdä juurestortillaa jne. Lisänä mm. valmissavulohta tai muuta kalaa sekä vihanneksia (kurkkua, tomaattia, salaattia).
-Paista valmiiksi jauhelihaa iso kulhollinen. Siitä voit tehdä viikon aikana hernekeittoa, kastiketta perunoiden kanssa, jauhelihapizzaa (osta valmispohjia tai tee itse pakkaseen, voit myös käyttää tortillapohjia pizzapohjina , mutta muista hieman esipaistaa ne ennen täyttämistä).
- Kuori valipalaksi iso kulhollinen porkkanatikkuja, kurkkua, tomaattia, lanttutikkuja, omenalohkoja jne. Ota jääkaapista aina valmiiksi pöydälle tämä kulho, tee se valmiiksi edellisenä iltana. Siitä saatte helposti terveellistä välipalaa. Voit myös tehdä kermaviilistä dippiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silläaikaa kun täällä on jänkätty turhasta mä olen laittanut keiton tulille (6 min valmistelut + kiehumisaika 10min) ja tehnyt focaccian (8min valmistelut, kohotus ja kohta uuniin - 15min)
En vaan ymmärrä mikä siinä on vaikeaa?
Kuka on väittänyt että se on vaikeaa?
Esimerkiksi ap joka ei pysty eikä halua suoriutua muutamassa minuutissa ruuanlaitosta
Esimerkeissäsi et sinäkään selviä siitä muutamassa minuutissa.
Missä menee sinulla muutaman raja? Jos sopan laittaa kiehumaan 6 minuutissa ja valmistuu 10 minuutissa se on yhteensä 16 minuuttia. Ei paha.
Siinä missä suomen kielen perussanakirjassakin. Muutama on noin kolme.
Et taida käsittää sitäkään, että monet on tosi poikki tullessaan kotiin. Minäkin ajan 45 minsaa läpi tietöisen ja ruuhkaisen Helsingin todella tiukan ja kiireisen työpäivän päälle. Aivot lyö nollaa, kun vihdoin pääsen sisään. Sitten pitää kuoria lapsilta vaatteet, viedä kuivumaan, päästää koirat pissalle.
Ei sun väsymys saa olla syynä lasten huonolle ravinnolle.
Ei mun lapset syö huonoa ravintoa. Mistä nyt taas niin päättelet?
Nyt on pakko ulkopuolisena puolustaa työssäkäyviä äitejä, jotka saattavat ihan oikeasti olla väsyneitä työpäivän jälkeen. Ap ihan asiallisesti kyseli vinkkejä ruuanlaittoon. Tuntuu siltä, että täällä kasaillaan taas siinä, kuka on "paras" (uhrautuvin) äiti eli henkilö, joka ei koskaan ole väsynyt, tekee aina kotiruokaa, siivoaan siinä samassa, pesee pyykit, ulkoiluttaa koirat ja seurustelaa niin lasten ja mahdollisesti kumppanista kanssa. Uhrautuvaisuus ei useinkaan ole viisautta vaan johtaa helposti väsymykseen ja ääritilanteissa katkeruuteen.
Naiset, opetellaanko vähän relaamaan ja jakamaan hyviä vinkkejä toisillemme! Rentoutuneempana olemme parempia esimerkkejä lapsillekin. Sitä paitsi miehetkin voivat tehdä ruokaa tai ainakin auttaa siinä.
Vierailija kirjoitti:
Minä ostan valmisruokia (hernekeittoa, maksa- ja makaronilaatikkoa yms.) lähes joka viikko sille varalle, jos en joku päivä ehdi kotiin ajoissa, kun lapsilla on nälkä tai heillä on kiire harrastuksiin. Pääasia, että lapset eivät ole nälkäisiä. Nälkäiset lapset ovat kiukkuisia.
http://www.kauneusjaterveys.fi/treeni-ravinto/ruoka-reseptit/valmisruok…
Meidän arkiruokia top 13:
1. Jauhelihakastike ja riisi/peruna/makaroni
2. Broilerinkoivet riisipedillä
3. Broilerin fileet, riisiä ja maitokastiketta (suurustan maidon vesijauhoseoksella ja lisääm currya)
4. Erilaiset wokit (esim. naudan suikaleet, pakastevihannessekoitus)
5. Kesäkurpitsalasagne (kesäkurpitsaa siivuina, jauhelihaa, kolmen juuston kermaa)
6. Omatekoinen pitsa (ohutta rieskaa ja päälle tomaattipyre + täytteet)
7. Omatekoiset hampurilaiset
8. lohikeitto ja kaikki muutkin keitot
9. uunipuuro
10. marjapuuro
11. lasagne (Knorrin valmis, jos laiskottaa)
12. Uunilohi, kermaviilikastike ja perunat
13. Kala-auton valmisfileet pakkasesta (kampela on tosi hyvää)
Suomalaisissa perheissä syödään tämän ketjun perusteella joka viikko ihan järkyttäviä määriä lihaa! Onko kyse siitä, että ei osata (tai jakseta opetella) valmistaa hyviä kasvisruokia? Tässä yllä olevassa listassakin ainoita kasvisruokia ovat uuni- ja marjapuuro, olettaen että pitsojen täyte ja hampurilaiset sisältävät lihaa. Kesäkurpitsalasagne olisi jo hyvä kasvisruoka. Ei sitä jauhelihaa tai broileria tarvitse joka ruokaan lisätä. Esimerkiksi linsseissä, tofussa ja pinaatissa on enemmän rautaa kuin naudanlihassa. Nopeita kasvisruokia esim.:
- kasviswok: cashew-pähkinöitä, wok-vihannespussi, nuudeleita, valmiswok-kastike
- linssi-bataatti-pata: linssejä, sipulia, kookosmaitoa, currya, chiliä (jos tykkää) limen mehua, bataattia + riisiä
- valmis italianpatapussi + soijarouhetta
Jos emme vähennä lihan kulutusta, lapsiamme ja lapsenlapsiamme odottaa tulevaisuudessa tuhoutunut planeetta. Lihantuotanto on suurin syy Amazonin sademetsien tuhoutumiseen, ja karjatalouden kasvihuonepäästöt ovat maailmanlaajuisesti suuremmat kuin liikenteen. Jo edes 1-2 kasvisruokapäivää viikossa on hyvä alku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Niin. Sinä. Sinä et ole koko maailma. Minusta mikä tahansa asia joka toistuu monta kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa vuosikymmeniä on puuduttavaa ja rutiininomaista.
Monta kertaa päivässä? Teemme aamiaisen ja päivällisen, ehkä joku syö myös iltapalaa mutta tekee sen itse. Viikonloppuisin aamiainen, päiväkahvi ja päivällinen. Eipä tuossa hirveästi rasitetta ole:) Ja tosiaan ruuan teen joka toinen päivä ja toisena vain lämmitän (10 min max).
En ole koko maailma mutta olen luullut olevani ihan tavallinen ja normaali, nyt huomaankin olevani joku superäiti kun jaksan ja viitsin. Ehdin silti käymään töissä, harrastamaan, nauttimaan omasta ajasta ja laatuajasta miehen kanssa;D Omassa ystäväpiirissä kaikki samanlaisia joten senkään takia en ole tajunnut mitään outoa tässä...
No sä olet onnekas kun et koe kotitöitä rasittavana! :D Paljon riipuu myös muusta elämästä; millaista työtä tekee, paljonko työmatkoihin menee aikaa, minkä ikäisiä lapsia ja paljonko, kaatuuko kotityöt yksin äidilel jne.
Lapsia on 4, tosin 3 jo poissa kotoa mutta ovathan hekin olleet vauvoja, taaperoita, eskarilaisia, pieniä ja isoja koululaisia. Ja olen aina ollut töissä perus äitiyslomaa lukuunottamatta. Siihen aikaan työmatkaan meni tunti suuntaansa, nykyään enää 20 min. Olen tosiaan ollut onnekas koska mieheni on aina osallistunut perheen elämään ja kotitöihin tasapuolisesti. Mutta tosiaan, silloin kun perheen perustin ymmärsin mitä äitiys on ja että joudun vähän tinkimään omista menoistani perheen ja lasten hyväksi. En kadu enkä koe jääneeni mitään ilman. Olen onnekas:)
Tää keskustelu on varmaan sitten avannut sun silmiä; ihmisiä, tilanteita ja vomavaroja on erilaisia. :)
Joo, en ole ymmärtänytkään miten voimattomia ihmiset nykyään on! Todella silmät avaava ketju.
Aika kultaa muistot,on huomattu. neljän äiti ja kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Voit googlata mistä kysymys niin ei tarvi ihmetellä miksi kaikilla ei ole voimia. Itsellä tosin suurempi ongelma on se mielikuvituksen puute. Tahtoo samat ruuat kiertää koko ajan.
Meillä on 6 viikon ruokalista mikä kiertää, kannattaa kokeilla. Esim näin: 2 pvän jauheliharuoka, 2 pvän keitto, 2 pvän laatikko ja sitten pataruokaa 2 pvälle tai jotain 1 päivän herkkuruokaa sunnuntaille. Noista sitten eri versioita
Juu ei kiitos kahta päivää samaa ruokaa, varsinkin kun syön sitä samaa eväänä töissäkin.
Tein ruokaa äsken. Tomaattimurska, sipuli, soijarouhe (tai jauheliha) ja vähän mausteita. Soosi valmis kun spagetti on kehunut 8 min.
Ap eka ajatus on, että olet äiti. Äidin tehtävä on kokota lapsille kunnon ruokaa, vaikka siinä menisikin 20 min. Tai opetat heitä syömään mikrotettua ruokaa.
Surullista jos sinulla ei ole normaalia suhdetta vanhempiisi:( Me olemme perhekeskeisiä ja viihdymme yhdessä. En soittele kuin asiasta (sitäkin harvoin, yleensä käytän whats upia) mutta kotoa muuttaneet lapset kyllä ottaa yhteyttä usein meihinpäin. He haluavat tulla meille syömään, olla yhdessä ja jopa reissata meidän kanssamme:) Eikä tämä rajoitu vain omiin lapsiin vaan myös heidän ystävänsä tulevat meille mielellään vaikka ovat jo aikuisia hekin, meillä on aina ollut ovet auki koko sakille.