Lue keskustelun säännöt.
Siis miten te oikein hoidatte ruoanlaiton arkisin?
08.08.2016 |
Me tullaan klo 16-18 välillä kotiin, ja lapset on silloin jo niin nälkäisiä, että melkein minkä tahansa ruoan kokkaamisessa menee liian pitkään. Iltaisin ei huvita käyttää vähäistä omaa aikaa ruoan tekemiseen valmiiksi, ja toisaalta vain harvat ruoat kelpaavat meillä uudestaan lämmitettynä.
Ihan konkreettiset vinkit ja ohjeet kiinnostavat!
Kommentit (333)
Yleensä kun tulen kotiin, vaimo on juuri tehnyt ruokaa. Jos näin hyvä tuuri ei käy, silloin lämmitetään edellistä, myöskin vaimon tekemää ruokaa. 10 vuoden aikana olen tehnyt ruokaa ehkä 10 kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpä kerron teille muille huonoille äideille salaisuuden. Asun Norjassa, ja täällä ihmiset suurin piirtein elävät voileivillä ja hilloleivillä. Päivän lämmin ruoka on usein kalapuikkoja tai makkaraa ja perunaa - jos sellaista siis edes on. Joku pastaruoka on täällä ihan hienostelua, eikä sellaisia tee muut kuin ruokaharrastajat. Kyllä täällä paikalliset ovat ihmetelleet ja ihastelleet minun kokkauksiani, eivät voineet uskoa, että teen ruokaa jopa kerran päivässä. Niin, ja silti norjalaiset ovat tervettä kansaa ja elävät keskimäärin vuosia pitempään kuin suomalaiset. Joten chill the fuck out, bitches.
Opettelisit laittamaan ruokaa ennenku hankit pentuja. hohhoijjaa, ravinteikkaan aterian valmistamiseen menee n.5-10 minuuttia ja koko seuraavan päivän(viikon) ruoat pyöräyttää tunnissa vaikka sunnuntai iltana.
Suunnittelet varmaan ostoksesi ja ateriasi huonosti tai et ollenkaan ja ravitset itseäsi huonolla ravinnolla joka vain lisää suorittamisen tuskaa. Perehdy ravitsemukseen lapsiesi vuoksi...
aika uusavutonta menoa, sääliks käy pentuja !!!!
Jorma kirjoitti:
Opettelisit laittamaan ruokaa ennenku hankit pentuja. hohhoijjaa, ravinteikkaan aterian valmistamiseen menee n.5-10 minuuttia ja koko seuraavan päivän(viikon) ruoat pyöräyttää tunnissa vaikka sunnuntai iltana.
Suunnittelet varmaan ostoksesi ja ateriasi huonosti tai et ollenkaan ja ravitset itseäsi huonolla ravinnolla joka vain lisää suorittamisen tuskaa. Perehdy ravitsemukseen lapsiesi vuoksi...
aika uusavutonta menoa, sääliks käy pentuja !!!!
Minun käy sääliksi sinun lapsiasi, joilla on noin empatiakyvytön, tuomitseva ja ilkeämielinen äiti.
Toivoisin (saahan sitä aina toivoa, eikö vain) asiallisia mielipiteitä tähän samaiseen arjen pulmaan. Eli siis, olen 3-vuotiaan yh äiti. Työ- ja hoitopäivän jälkeinen ruokailu on minullekkin haaste, vaikka paljon teen pakkaseen ruokia valmiiksi. Ongelma on siinä, että minä huolehdin ruuan lisäksi myös kaupassa käynnistä, pyykkien pesusta, astiahuollosta ja siivouksesta. Haluaisin syödä ja tarjota mahdollisimman paljon tuoretta ruokaa, mutta silloin ongelma on juurikin työ päivällisen rytmittäminen. Mitä mieltä olette siis siitä, että pitkän hoitopäivän jälkeen, juuri mahdollisesti 1,5h ulkoillut lapsi saa tyyliin leipäpalasen ja hedelmää kotiin tultuaan, ja oikean ruuan vasta 19-20 aikaan? Itseäni syyllisyys painaa, sillä lapsi on kotiin tullessa jo varmasti nälkäinen mutten itsekään jaksaisi (Anteeksi, tiedän -Pitäisi vaan jaksaa!) heti alkaa touhuamaan ruuan parissa. Sen "välipalan" jälkeen ehtisi leikkiä ja käydä koiran kanssa ulkona, ja sitten tulla sisälle päivälliselle. Onko tämä päivällisen ja iltapalan vaihtaminen yleistä, kun on kyse näin pienestä lapsesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitieisuper kirjoitti:
Toivoisin (saahan sitä aina toivoa, eikö vain) asiallisia mielipiteitä tähän samaiseen arjen pulmaan. Eli siis, olen 3-vuotiaan yh äiti. Työ- ja hoitopäivän jälkeinen ruokailu on minullekkin haaste, vaikka paljon teen pakkaseen ruokia valmiiksi. Ongelma on siinä, että minä huolehdin ruuan lisäksi myös kaupassa käynnistä, pyykkien pesusta, astiahuollosta ja siivouksesta. Haluaisin syödä ja tarjota mahdollisimman paljon tuoretta ruokaa, mutta silloin ongelma on juurikin työ päivällisen rytmittäminen. Mitä mieltä olette siis siitä, että pitkän hoitopäivän jälkeen, juuri mahdollisesti 1,5h ulkoillut lapsi saa tyyliin leipäpalasen ja hedelmää kotiin tultuaan, ja oikean ruuan vasta 19-20 aikaan? Itseäni syyllisyys painaa, sillä lapsi on kotiin tullessa jo varmasti nälkäinen mutten itsekään jaksaisi (Anteeksi, tiedän -Pitäisi vaan jaksaa!) heti alkaa touhuamaan ruuan parissa. Sen "välipalan" jälkeen ehtisi leikkiä ja käydä koiran kanssa ulkona, ja sitten tulla sisälle päivälliselle. Onko tämä päivällisen ja iltapalan vaihtaminen yleistä, kun on kyse näin pienestä lapsesta?
Siis "ongelma on juurikin TUO päivällisen rytmittäminen."
Meilläkin oli samanlainen ongelma aikanaan. Nykyään lasten määrän kasvaessa ollaan saatu kehitetty varsin tehokas systeemi. Laitamme AINA ruokaa kahdeksi päiväksi. Välttämättä ruoka ei ole samaa, mutta siinä on käytetty samoja aineksia. Lisäksi meillä on lasten harrastustn takia aina jokunen päivä, jolloin ruoka pitää olla täysin valmiina. Suunnittelemme ruokalista nämä päivät huomioon ottaen. Jos lapset valittavat asiasta niin saavat puhuttelun, sellainen on todella huonoa käytöstä.
Kaikkiin ruokiin laitan vihanneksi, papuja ja/tai juureksia mukaan. Jos en kerkeä pilkkomaan niin otan pakastimesta.
Esimerkiksi:
Maanantaina: jauheliha kastiketta ja pastaa (noin 15min), tehdään molempia reilusta ja laitetaan makaroonilaatikko/lasagne tyylinen ruoka uuniin ruoan jälkeen
Tiistaina: kiire päivä ei kerkeä kuin lämmittää sitä makaroonilaatikkoa (noin puolet siitä pakastetaan seuraavaksi viikoksi)
Keskiviikkona: savulohta, perunoita/riisiä ja vihanneksia (jos kiire niin riisiä, muuten perunoita) valmistus kestää yhtäkauan kuin perunan tai riisin keitto
Tostaina: aika kiire, lämmitetään edellisen viikon lihapullia, lisäksi pastaa/riisiä/vihanneksia/paistettuja perunoita
Perjantai: tehdään yhdessä pitsaa, taikina pakastettu valmiiksi ja kaikki tekee yhdessä
Muita nopeita ruokia: kanaa vihanneksilla ja riisiä (noin 15min), tortilloita/quesadilloja voi käyttää edellisen päivä jauhellihaa/kanaa/papu soppaa, pavuista ja linsseistä valmistettu chili/papumuhennus tai soppa (10min), pannulla paistettua ahventa/kuhaa/lohimedaljonkeja (kala kypsyy tosi nopeasti), katkarapu ja vihannesnuudelit (5-10min).
Yllättäen tämä oli meille iso ongelma yhden lapsen kanssa, mutta nyt neljän kanssa on vain pakko suunnitella hyvin. Viikonloppuna käymme kaupassa ja ostamme suunnitellut ruoat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitieisuper kirjoitti:
Toivoisin (saahan sitä aina toivoa, eikö vain) asiallisia mielipiteitä tähän samaiseen arjen pulmaan. Eli siis, olen 3-vuotiaan yh äiti. Työ- ja hoitopäivän jälkeinen ruokailu on minullekkin haaste, vaikka paljon teen pakkaseen ruokia valmiiksi. Ongelma on siinä, että minä huolehdin ruuan lisäksi myös kaupassa käynnistä, pyykkien pesusta, astiahuollosta ja siivouksesta. Haluaisin syödä ja tarjota mahdollisimman paljon tuoretta ruokaa, mutta silloin ongelma on juurikin työ päivällisen rytmittäminen. Mitä mieltä olette siis siitä, että pitkän hoitopäivän jälkeen, juuri mahdollisesti 1,5h ulkoillut lapsi saa tyyliin leipäpalasen ja hedelmää kotiin tultuaan, ja oikean ruuan vasta 19-20 aikaan? Itseäni syyllisyys painaa, sillä lapsi on kotiin tullessa jo varmasti nälkäinen mutten itsekään jaksaisi (Anteeksi, tiedän -Pitäisi vaan jaksaa!) heti alkaa touhuamaan ruuan parissa. Sen "välipalan" jälkeen ehtisi leikkiä ja käydä koiran kanssa ulkona, ja sitten tulla sisälle päivälliselle. Onko tämä päivällisen ja iltapalan vaihtaminen yleistä, kun on kyse näin pienestä lapsesta?
Monissa maissa syödään päivällinen vasta tuohon aikaan, eikä iltapalaa syödä ollenkaan. Ei se ole sen huonompi ryhti kuin tämä suomalainen, ja Suomessa syödään varsin suuri lounaskin. Itse antaisin sinun tilanteessasi välipalan. Jos tuntuu, että lapsi tarvii enemmän niin tarjoa vaikka lisäksi keitetty kananmuna :). Keitä niitä jääkaappiin valmiiksi. Lapsi kaipaa päiväkodin jälkeen äidin aikaa, eikä tiettyä ruokarytmiä!
Meillä tekee isommat lapset (12, 14 & 15v) tekee joskus ruokaa. Ei tarvi aina ite olla tekemässä. Varmasti tää on kyllä monilla muillakin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitieisuper kirjoitti:
Toivoisin (saahan sitä aina toivoa, eikö vain) asiallisia mielipiteitä tähän samaiseen arjen pulmaan. Eli siis, olen 3-vuotiaan yh äiti. Työ- ja hoitopäivän jälkeinen ruokailu on minullekkin haaste, vaikka paljon teen pakkaseen ruokia valmiiksi. Ongelma on siinä, että minä huolehdin ruuan lisäksi myös kaupassa käynnistä, pyykkien pesusta, astiahuollosta ja siivouksesta. Haluaisin syödä ja tarjota mahdollisimman paljon tuoretta ruokaa, mutta silloin ongelma on juurikin työ päivällisen rytmittäminen. Mitä mieltä olette siis siitä, että pitkän hoitopäivän jälkeen, juuri mahdollisesti 1,5h ulkoillut lapsi saa tyyliin leipäpalasen ja hedelmää kotiin tultuaan, ja oikean ruuan vasta 19-20 aikaan? Itseäni syyllisyys painaa, sillä lapsi on kotiin tullessa jo varmasti nälkäinen mutten itsekään jaksaisi (Anteeksi, tiedän -Pitäisi vaan jaksaa!) heti alkaa touhuamaan ruuan parissa. Sen "välipalan" jälkeen ehtisi leikkiä ja käydä koiran kanssa ulkona, ja sitten tulla sisälle päivälliselle. Onko tämä päivällisen ja iltapalan vaihtaminen yleistä, kun on kyse näin pienestä lapsesta?
Meillä lapset syö sämpylän/piirakan tms ja smoothien noin kello 17. Varsinainen ruoka on 19-20. Todella toimiva ratkaisu ollut jo vuosia. Se ilta-ateria katetaan nätisti olkkarin isoon pöytään ja istutaan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Niin. Sinä. Sinä et ole koko maailma. Minusta mikä tahansa asia joka toistuu monta kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa vuosikymmeniä on puuduttavaa ja rutiininomaista.
Monta kertaa päivässä? Teemme aamiaisen ja päivällisen, ehkä joku syö myös iltapalaa mutta tekee sen itse. Viikonloppuisin aamiainen, päiväkahvi ja päivällinen. Eipä tuossa hirveästi rasitetta ole:) Ja tosiaan ruuan teen joka toinen päivä ja toisena vain lämmitän (10 min max).
En ole koko maailma mutta olen luullut olevani ihan tavallinen ja normaali, nyt huomaankin olevani joku superäiti kun jaksan ja viitsin. Ehdin silti käymään töissä, harrastamaan, nauttimaan omasta ajasta ja laatuajasta miehen kanssa;D Omassa ystäväpiirissä kaikki samanlaisia joten senkään takia en ole tajunnut mitään outoa tässä...
No sä olet onnekas kun et koe kotitöitä rasittavana! :D Paljon riipuu myös muusta elämästä; millaista työtä tekee, paljonko työmatkoihin menee aikaa, minkä ikäisiä lapsia ja paljonko, kaatuuko kotityöt yksin äidilel jne.
Lapsia on 4, tosin 3 jo poissa kotoa mutta ovathan hekin olleet vauvoja, taaperoita, eskarilaisia, pieniä ja isoja koululaisia. Ja olen aina ollut töissä perus äitiyslomaa lukuunottamatta. Siihen aikaan työmatkaan meni tunti suuntaansa, nykyään enää 20 min. Olen tosiaan ollut onnekas koska mieheni on aina osallistunut perheen elämään ja kotitöihin tasapuolisesti. Mutta tosiaan, silloin kun perheen perustin ymmärsin mitä äitiys on ja että joudun vähän tinkimään omista menoistani perheen ja lasten hyväksi. En kadu enkä koe jääneeni mitään ilman. Olen onnekas:)
Tää keskustelu on varmaan sitten avannut sun silmiä; ihmisiä, tilanteita ja vomavaroja on erilaisia. :)
Joo, en ole ymmärtänytkään miten voimattomia ihmiset nykyään on! Todella silmät avaava ketju.
Aika kultaa muistot,on huomattu. neljän äiti ja kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Voit googlata mistä kysymys niin ei tarvi ihmetellä miksi kaikilla ei ole voimia. Itsellä tosin suurempi ongelma on se mielikuvituksen puute. Tahtoo samat ruuat kiertää koko ajan.
Meillä on 6 viikon ruokalista mikä kiertää, kannattaa kokeilla. Esim näin: 2 pvän jauheliharuoka, 2 pvän keitto, 2 pvän laatikko ja sitten pataruokaa 2 pvälle tai jotain 1 päivän herkkuruokaa sunnuntaille. Noista sitten eri versioita
Koululla ja päiväkodilla on omat listansa, joihin pirää myös verrata, ettei syötä tismallen samaa kuin päivällä.
Vitut. Ihan oikeesti. Jos te nyt rupeette tästä tekemään noin suuren ongelman, niin sittenhän se on suuri ongelma. En minä ainakaan muistele mitenkään negatiivisesti meidän äitiä, joka 80- ja 90-luvuilla meidän ruokahuollon hoiti käytännössä yksin. Ne samat ruoat meilläkin kiersi kuukaudesta toiseen. Ja jos nyt joku päivä sattui olemaan samaa ruokaa kuin koulussa niin voi voi. Leipää oli tarjolla tilalle, jos ei lämmin ruoka kelvannut. Ja vaikka joku päivä olisikin sattunut niin, että sekä koulussa että kotona oli tarjolla makkarakastiketta ja perunoita, niin kyllä ne sen verran erilaisille maistui, että ihan alas meni sen kummemmitta mutinoitta. Laitoskeittiöruoka on aina toisenlaista kuin kotona tehty ruoka, vaikka samoista aineksista ja samalla reseptillä tekisikin. Eikä ne lapset siihen kuole, jos ruoka on vähän tylsää joku päivä. Siihenkin on hyvä mukulat totuttaa, että ei elämä ole aina pelkkää karkkia ja herkkuruokaa. Joskus on tarjolla myös samaa apetta pari päivää, ja se ape saattaa olla keskinkertaistakin. Silti sitä syödään tai sitten ollaan nälässä. Aikuiset määrää ja aikuiset päättää. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Niin. Sinä. Sinä et ole koko maailma. Minusta mikä tahansa asia joka toistuu monta kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa vuosikymmeniä on puuduttavaa ja rutiininomaista.
Monta kertaa päivässä? Teemme aamiaisen ja päivällisen, ehkä joku syö myös iltapalaa mutta tekee sen itse. Viikonloppuisin aamiainen, päiväkahvi ja päivällinen. Eipä tuossa hirveästi rasitetta ole:) Ja tosiaan ruuan teen joka toinen päivä ja toisena vain lämmitän (10 min max).
En ole koko maailma mutta olen luullut olevani ihan tavallinen ja normaali, nyt huomaankin olevani joku superäiti kun jaksan ja viitsin. Ehdin silti käymään töissä, harrastamaan, nauttimaan omasta ajasta ja laatuajasta miehen kanssa;D Omassa ystäväpiirissä kaikki samanlaisia joten senkään takia en ole tajunnut mitään outoa tässä...
No sä olet onnekas kun et koe kotitöitä rasittavana! :D Paljon riipuu myös muusta elämästä; millaista työtä tekee, paljonko työmatkoihin menee aikaa, minkä ikäisiä lapsia ja paljonko, kaatuuko kotityöt yksin äidilel jne.
Lapsia on 4, tosin 3 jo poissa kotoa mutta ovathan hekin olleet vauvoja, taaperoita, eskarilaisia, pieniä ja isoja koululaisia. Ja olen aina ollut töissä perus äitiyslomaa lukuunottamatta. Siihen aikaan työmatkaan meni tunti suuntaansa, nykyään enää 20 min. Olen tosiaan ollut onnekas koska mieheni on aina osallistunut perheen elämään ja kotitöihin tasapuolisesti. Mutta tosiaan, silloin kun perheen perustin ymmärsin mitä äitiys on ja että joudun vähän tinkimään omista menoistani perheen ja lasten hyväksi. En kadu enkä koe jääneeni mitään ilman. Olen onnekas:)
Tää keskustelu on varmaan sitten avannut sun silmiä; ihmisiä, tilanteita ja vomavaroja on erilaisia. :)
Joo, en ole ymmärtänytkään miten voimattomia ihmiset nykyään on! Todella silmät avaava ketju.
Aika kultaa muistot,on huomattu. neljän äiti ja kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Voit googlata mistä kysymys niin ei tarvi ihmetellä miksi kaikilla ei ole voimia. Itsellä tosin suurempi ongelma on se mielikuvituksen puute. Tahtoo samat ruuat kiertää koko ajan.
Meillä on 6 viikon ruokalista mikä kiertää, kannattaa kokeilla. Esim näin: 2 pvän jauheliharuoka, 2 pvän keitto, 2 pvän laatikko ja sitten pataruokaa 2 pvälle tai jotain 1 päivän herkkuruokaa sunnuntaille. Noista sitten eri versioita
Juu ei kiitos kahta päivää samaa ruokaa, varsinkin kun syön sitä samaa eväänä töissäkin.
No sitten varmaan teet itse monipuolisemmin. Tai olet nälässä.
Tein kerran ison satsin makaronilaatikkoa, vieläpä oikein hyvää sellaista. Jostain syystä siitä tuli tavallista parempaa, oisinko käyttänyt jotain erikoismaustetta. No whatever. Söin sitä siis kuitenkin useamman päivän, ja otin myös lounaaksi töihin. Neljäntenä makaronilaatikkopäivänä alkoivat työkaverit kummeksua, että miten mulla on taas makaronilaatikkoa lounaaksi.
Ihanko oikeasti te haluatte joka päivä syödä jotain uutta ja erilaista ja erikoista ja toisenlaista? Mutta ette kuitenkaan jaksa tehdä? Käsittämätöntä. Tajuatte kai itsekin, että tuo teidän yhtälönne on täysin mahdoton. Ai mut hei, sikshän tää keskustelukin on ihan mahdoton.
Teet ison annoksen ruokaa viikonloppuna, pakastat päiväannoksiin. Sitten vaan lämmität ja heität mukaan vähän mausteita, oliiviöljyä yms.