Miten vaikeaa sinun oli päästä eroon neitsyydestä?
Oliko vaikeaa vai helppoa? Kävikö kuin itsestään vai vaatiko tekemisen meininkiä? Oletko mies vai nais, hetero, homo vai bi?
Kommentit (57)
Todella vaikeaa. Olin varma että menen neitsyenä hautaan, KUNNES... löysin Tinderin 26-vuotiaana! En ollut saanut yhdeltäkään mieheltä minkäänlaista huomiota ennen Tinderiin liittymistä. Olihan se aika outoa yht'äkkiä huomata että mulla oli yli 1000 matchia ja miehet ehdottelivat, kehuivat ja pyysivät treffeille. Valkkasin parhaimman näkösen matchini ja kysyin haluaisiko viedä neitsyyteni koska häpesin sitä kovasti. Mies suostui ja tuli hoitamaan homman.
Oli vaikeaa. Olin koulukiusattu nörtähtävä poika, jolla ei ollut juuri ystäviä, tyttöystävistä puhumattakaan.
Lukiossa ei enää kiusattu, ja täysi-ikäiseksi tullessani minusta lopulta kasvoi ihan normaalin näköinen nuori mies, josta yksi tyttö olisi ollut kiinnostunutkin, mutta itsetunto oli 0 joten en pystynyt tekemään yhtään mitään.
Armeijan jälkeen muutin opiskelemaan, ja lopulta yliopistokaupungissa pääsin poikuudestani eroon. Ikää taisi olla 21 vuotta. En itse ollut tehnyt konkreettisia aloitteita naisten suuntaan juurikaan, vaan lopulta kävi niin, että lähibaarissa pistäytyessäni yksi suunnilleen ikäiseni tyttö vain nappasi minut mukaansa. Homma hoidettiin hänen kämpillään, eikä se kyllä mennyt kokonaisuutena kovin hyvin. Tapailin häntä muutaman kerran myöhemmin, mutta (onneksi) ei siitä suhteesta kehittynyt vakavampaa.
Onneksi myöhemmin tuli kohdalle Se Oikea, joka oli itseäni nuorempi ja vielä itsekin neitsyt. Hänkin oli ensi kertaa tavatessamme aloitteen tekijä. Kun myöhemmin aloitimme seksielämämme, laskin oikeastaan omankin poikuuteni menneen vasta tuolloin, kun todella pystyin nauttimaan asiasta ja omistautumaan kumppanilleni oikealla tavalla. Yhdessä olemme olleet noin 12 vuotta, enkä vaihtaisi.
Oli vähän liiankin helppoa. Olin juuri täyttänyt 18, kun lähdimme kavereiden kanssa jatkoille baarista. Neitsyys lähti pojalle, jonka kaverini oli iskenyt mukaansa. On kyllä kaduttanut jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neitsyydestä ei kannata yrittää päästä eroon. Se on hieno juttu, kantaa mukanaan tiettyä herkkyyttä.
Naiset varsinkin arvostaa tuota herkkyyttä miehellä :D
NOT
Kyllä osa naisista arvostaa ja itse kuulun heihin. Se kertoo minulle siitä, että mies ajattelee muutakin kuin seksiä. Mutta varmaan on niinkin, että tytöt, jotka ovat aloittaneet sukupuolielämänsä yläkouluvuosinaan, voivat pitää outona miestä, joka vielä aikuisena on vailla kokemuksia. Mutta ei sellaisesta kannata välittää. Pitää kulkea omia polkuja, siten löytyy luultavasti myös omanlainen kumppani.
Olisihan se ollut helppoa. Nätti laiheliini kun teininä olin, olisihan sitä jonkun aina panemaan saanut... Lukiossa mulla oli alusta alkaen juttua yhden kivan pojan kanssa, sitten lukion viime metreillä tehtiin se. Harrastettiin seksiä yksissä mökkibileissä. Tai yritettiin. Eihän siitä mitään tullut kun ei edes sisään mahtunut kunnolla. Se jäi sitten siihen se juttu kun lukio loppui ja kaduttaa että tehtiin tuo :( olisi pitänyt odottaa vielä, olisin halunnut että nykyinen mieheni vie neitsyyteni, nyt tuo yksi kerta lukiosäädön kanssa kummittelee, ilman sitä olisin ollut vain mieheni kanssa :(
Vierailija kirjoitti:
Neitsyydestä ei kannata yrittää päästä eroon. Se on hieno juttu, kantaa mukanaan tiettyä herkkyyttä.
Naurettava väite. Enpä näe pahemmin herkkyyttä ainakaan tuossa ääliössä, joka laskeskelee baarireissujen kustannuksia ja katuu kun ei ostanut seksiä. Tuskin oli kovin herkkä tyyppi ennenkään.
Meinasin menettää neitsyyteni jo ala-asteella naapurin vuotta vanhemmalle tytölle mutta sen mutsi pamahti kotiin :D
Tytöt raahas mua ahkerasti sänkyyn teinivuosina mutta pelkäsin että kusen sen homman ja mulle naurettais, jälkeenpäin on kaduttanut hieman etten tehnyt tutun kanssa.
Lopulta menetin neitsyyteni 19-vuotiaana parin päivän ryyppäämisen ja polttelun rohkaisemana tuntemattomalle telttanaapurille festareilla. Tytöllä oli menkat ja mun lainateltta sai kivan värityksen, "seksi" oli sellanen epätoivoinen räpellys ja hommat jäi kesken mutta ajattelin ettei voi jatkossa paskemmin mennä ja tyttö oli sen verran mukava ettei jääny traumoja :)
Huomattavasti vaikeampaa on löytää ihminen, joka haluaa olla sun kanssa loppuelämän ja että niin oikeasti käy.
Sitten kun se alkoi kiinnostaa, niin helppoa. Muutamia tarjouksia oli tullut jo aiemmin, mutta lopulta olin sitten 20v tavatessani tarpeeksi hyvän tyypin. Nainen, hetero.
Vaikeaa oli, mutta aika pitkälti tein itse asiasta vaikeamman, kun mitä se oli.
Joskus mopojonneiässä tuntui koko kaveripiiri ns. saaneen, osa olikin varmasti, osa ehkä vain huuteli lämpimikseen. Ite en tuolloin saanut mitään huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, ja aika ujo kun oli itsekin, niin kauheasti ei tullut ketään lähestyttyä. Siinä 18v paikkeilla taisi ensimmäiset paikat tulla, kun olisi ollut mahdollista saada, mutta jotenkin se oma kokemattomuus ja se että "kaikki muut on jo varmasti kokeillu" ahdisti, joten keksin aina jonkun tekosyyn jolla pääsen tilanteesta pois. Joitain kertoja kävi noin. 20 tai 21 olin, kun pääsi käsipeliä harrastelemaan, mutta 22-vuotiaana vasta ensi kertaa ns. sain.
Eli en nyt tiedä. Ei nyt kovin helppoa ollut muutenkaan, mutta paljon helpompaa olisi ollut ilman noita itseaiheutettuja henkisiä lukkoja. Luojan kiitos ei tarvitse enää murehtia niistä.
Ei ollut vaikeaa. Tarvittiin vain teinibileet ja alkoholia. Tarjokkaita 15-vuotiaita olisi ollut kyllä, mutta päädyin alkoholin vaikutuksen alaisena yhden 16-vuotiaan peiton alle.
En ole ylpeä, ja olisi ollut parempi odottaa että 17-vuotiaana alan seurustella ja sitten päätynyt petiin sellaisen miehen kanssa joka oikeasti tykkäsi minusta.
Ilmeisesti äärimmäisen vaikeaa kun 30+ ja edelleen on tallella.
Vaatimuksena olisi että mies oikeasti välittäisi. Ei ole tapahtunut.
Juna lienee jo mennyt, ei tätä voi kenellekään tunnustaa enää tässä iässä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti äärimmäisen vaikeaa kun 30+ ja edelleen on tallella.
Vaatimuksena olisi että mies oikeasti välittäisi. Ei ole tapahtunut.
Juna lienee jo mennyt, ei tätä voi kenellekään tunnustaa enää tässä iässä.
Mites tuo on mahdollista? Miten kukaan mies ei olisi välittänyt?
Helppoa. Olin nainen, 19 v ja koin että alkaa hävettää neitsyys. Niinpä menin paikalliseen yökerhoon ihan sillä tarkoituksella että hoidan neitsyyden pois päiväjärjestyksestä jonkun satunnaisen miehen kanssa, jonka kanssa ei ole vaaraa joutua suhteeseen sen enempää. Sieltä löytyikin aika pian ulkomaalainen vanhempi mies, joka alkoi flirttailla. Vein sen kotiini ja neitsyysongelma hoitui nopeasti ja tehokkaasti. Sitten vein miehen autollani takaisin yökerhoon jatkamaan illanviettoa.
En muuten ole koskaan mitenkään katunut tätä ratkaisuani. En vaan ole mikään tunneihminen, eikä neitsyydellä ole mulle mitään erityistä arvoa niin että sitä olisi pitänyt säästellä jollekin "oikealle".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neitsyydestä ei kannata yrittää päästä eroon. Se on hieno juttu, kantaa mukanaan tiettyä herkkyyttä.
Naiset varsinkin arvostaa tuota herkkyyttä miehellä :D
NOT
Kyllä osa naisista arvostaa ja itse kuulun heihin. Se kertoo minulle siitä, että mies ajattelee muutakin kuin seksiä. Mutta varmaan on niinkin, että tytöt, jotka ovat aloittaneet sukupuolielämänsä yläkouluvuosinaan, voivat pitää outona miestä, joka vielä aikuisena on vailla kokemuksia. Mutta ei sellaisesta kannata välittää. Pitää kulkea omia polkuja, siten löytyy luultavasti myös omanlainen kumppani.
Valitettavasti neitsytmiesten tarjonta ylittää kysynnän.
Vierailija kirjoitti:
Helppoa. Olin nainen, 19 v ja koin että alkaa hävettää neitsyys. Niinpä menin paikalliseen yökerhoon ihan sillä tarkoituksella että hoidan neitsyyden pois päiväjärjestyksestä jonkun satunnaisen miehen kanssa, jonka kanssa ei ole vaaraa joutua suhteeseen sen enempää. Sieltä löytyikin aika pian ulkomaalainen vanhempi mies, joka alkoi flirttailla. Vein sen kotiini ja neitsyysongelma hoitui nopeasti ja tehokkaasti. Sitten vein miehen autollani takaisin yökerhoon jatkamaan illanviettoa.
En muuten ole koskaan mitenkään katunut tätä ratkaisuani. En vaan ole mikään tunneihminen, eikä neitsyydellä ole mulle mitään erityistä arvoa niin että sitä olisi pitänyt säästellä jollekin "oikealle".
Hyi helvetti :(
Eka kerta 22-v samanikäisen poikakaverin kanssa, aiemmin en ollut seurustellutkaan. Siinähän tuo on edelleen matkassa, 30 vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti äärimmäisen vaikeaa kun 30+ ja edelleen on tallella.
Vaatimuksena olisi että mies oikeasti välittäisi. Ei ole tapahtunut.
Juna lienee jo mennyt, ei tätä voi kenellekään tunnustaa enää tässä iässä.
Mites tuo on mahdollista? Miten kukaan mies ei olisi välittänyt?
Jaa'a. Olen pitänyt itseäni ihan hyvänä tyyppinä mutta jotainhan on pahasti vialla kun yksikään mies ei ole ollut edes ihastunut. Saati että olisi oikeasti välittänyt siitä kuka olen. Olen jaksanut olla positiivinen ja tehdä aloitteita mutta en varmaan enää. Yksin täällä tallataan kai vielä 50 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa, että aika vaikeaa, kun en ole siitä vieläkään päässyt eroon.
M27
Kohtalotoveri. Jos yhtään lohduttaa niin tuo tuntuu olevan jopa ihan suht yleistä miehille nykypäivänä, itsellä lähti vasta kun olin 28.
Eipä tässä mikään oikein lohduta. Tuskin tämä nyt kovin yleistä on.
M27
Hei, on se, tiedän useamman miehen, joka on ollut neitsyt kolmekymppisenä. Halit kuitenkin sinne <3 Älkää moista murehtiko.
T. N38
Vierailija kirjoitti:
Neitsyydestä ei kannata yrittää päästä eroon. Se on hieno juttu, kantaa mukanaan tiettyä herkkyyttä.
Mitähän soopaa tämäkin on?
Itse olen pian keski-ikäinen neitsytnainen ja ei neitsyys tuo minuun mitään herkkyyttä, enemmänkin kuulostaa joltain saalistajan fantasialta. Minä en ole koskaan kelvannut kenellekään, ja se vaikuttaa suuresti mielenterveyteen ja itsetuntoon. Media korostaa että maailma pyörii seksin ympärillä, joka paikassa toitotetaan, että naiset saa aina ja kuinka surkea kuvotus minä mahdan olla jos en ole saanut koskaan. Tinderit eivät ole minun juttuni, eikä baarista panon hakeminen koska kemia ei tule väkisin hakemalla. Tulevaisuuden näkymät ovat tuolla saralla lohdutonta, ja tuollaiset toteamukset naisten saamisista saavat vain olon kurjemmaksi, kun itse on suljettu ulkopuolelle. Kriteerit liian kovat, kun haluan seksin lisäksi tunteet mukaan?
Olen hiljainen hissukka. Ehkä mahdollisuuksia olisi ollut mutta minä en niitä huomannut. Vasta 25-vuotiaana kun aloin seurustelemaan ensimmäisen kerran ja rakastuin niin menetin neitsyyteni. Ihan ok seksiä mutta orgasmia en saanut kertaakaan. Parinkuukauden päästä tyyppi jätti minut. Seuraavan kerran olin tulevan aviomieheni kanssa ja hän jaksoi opettaa minulle miten tulla.