Lue keskustelun säännöt.
Avopuoliso ei tahdo elättää opiskelujen ajan
06.08.2016 |
Tilanne on siis se, etten saa nykyisellä koulutuksellani töitä ja opiskelen alaa, jonka pitäisi tulevaisuudessa työllistää minut. Katselin toimeentulolaskurilla, että yksinasuvana voisin saada opintotuen päälle aika ison sosiaaliturvatuen. Puolisoni tulojen vuoksi en ole kuitenkaan oikeutettu saamaan euroakaan.
Ongelma on siinä, ettei avopuolisoni ole halukas elättämään minua. Joudun maksamaan oman puoliskoni asumiskuluista (niihin menee koko opintotuki) ja lisäksi hän ei halua ostaa minulle edes ruokaa. Itsekin ensisijaisesti haluaisin tehdä töitä kouluni ohella, mutten hakemisesta huolimatta ole saanut osa-aikatöitä, vaikka työkokemusta useammalta alalta on ja kaiken maailman hygienia- ja alkopassit ja työturvallisuuskortit suoritettuna.
Saisin läheltä kouluani helposti yksiön, jossa asumiskulut olisivat samat kuin nykyisessä ja yksinasuvana saisin sossutuet. Pitääkö minun nyt ihan oikeasti muuttaa pois puolisoni luota hänen asenteensa takia?
Itse olisin vastavuoroisesti valmis elättämään hänet valmistuttuani ja työllistyttyäni, jos hän tahtoo mennä opiskelemaan esim. aikoinaan kesken jääneen tutkintonsa loppuun tai jotain muuta häntä kiinnostavaa alaa. Minun puolestani voi jäädä vaikka kotiherraksi hoitamaan lapsia, jos palkkani on edes tulevan alani keskitasoa. Olen ahdistunut ja alla päin, kun osoittautui, että ajattelutapamme ovat näin erilaiset.
Mietityttääkin tässä, kannattaako ollenkaan esim. tehdä lapsia, jos puoliso ei halua tukea kumppaniaan, vaikka valtion tukijärjestelmäkin niin näkyy odottavan? Onko mies edes aidosti sitoutunut minuun?
Olemme asuneet nyt vuoden yhdessä ja seurustelleet pidempään. Aikaisemmin olimme molemmat opiskelijoita niin tällaista ongelmaa ei ollut, vaan se tuli miehen työllistyttyä.
Kommentit (170)
Tismalleen noin! 38 osuu totuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap yrittää vaan loisia poikaystävän rahoilla vuosikausia ettei tarvitse köyhäillä opintojen aikana. Puhuu tarkoituksella perheestä ikäänkuin miehellä olisi joku velvollisuus elättää jossain muutaman kuukauden seurustelusuhteessa. Ei ole, ehkä jos olisi yhteisiä lapsia niin sitten olisi mutta ei mitään muutaman kuukauden panoa tarvitse elättää. Ap maksakoon itse opintonsa.
Kuten sanoin, menen töihin heti, kun työnhaku tuottaa tulosta. Ottaisin erittäin mielelläni opintolainan, jos luottotietoni eivät olisi menneet yritykseni tehdessä konkurssin. Sitä ennen tarvitsisin kuitenkin opintotuen (joka menee kokonaan omaan osuuteeni vuokrasta) päälle muutaman satasen sossusta ruokarahaa, kun en luottotiedottomana opintolainaakaan saa. En kuitenkaan ole tähän oikeutettu avopuolison tulojen takia. Näin ollen on yhteiskunnan, eikä minun, ajatus, että puolison tulisi elättää tässä tilanteesaa.
Henkilökohtaisesti pidän tätä tukimallia vanhanaikaisena ja epäreiluna, mielestäni puolison kanssa elävänkin kuuluisi saada omaa rahaa, koska kuten tässäkin ketjussa on todettu, eivät edes avioliitot, saati parisuhteet tänä päivänä aina kestä elämän loppuun saakka.
Ymmärrän, ettei tukeni olisi yhtä iso kuin yksinelävällä, mutta esim. 300-400€/kk ruokaan, hygieniatarvikkeisiin, bussilippuihin, jne. välttämättömyyksiin, olisi asumiskulujen päälle mielestäni ihan kohtuullista sille puolisonsakin kanssa saman katon alla elävälle.
Kerro toki arvon anonyymi kommentoija, millä ihmeellä maksan ne opintoni itse.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lompakkoloisen tarina.
En haluaisi missään nimessä lompakkoloiseksi ruveta ja kuten sanoin aloitusviestissäni, olen kyllä vastavuoroisesti valmis elättämään mieheni, jos hän tahtoo opiskella minun valmistuttuani. Haluaisin myös palkkatyön kouluni oheen, mutta toistaiseksi minulla ei sitä ole. Opiskelija ei saa tukea yhteiskunnalta, jos asuu saman katon alla avopuolison kanssa, joten ainakin yhteiskunta olettaa puolison elättävän.
Ap
Milloinkas sinä olet ketään vastavuoroisesti elättänyt? Toi on pelkkää sananhelinää, kun tietää, että tapanasi on elää yli varojesi.
Haluaisin nähdä, kun sinä eläisit Suomessa vuosikaudet alle 1000€/kk tuloilla elämättä yli varojesi.
Ap
Anteeksi, mutta miten ihmeessä laskit saavasi yksin asuessa 1500e rahaa? Eikö se sossun perusosa ole jotain 400-500e, ja pakollisiksi menoiksi lasketaan tyyliin vesi ja sähkö, ja tietysti lääkäri- ja lääkekulut jos niitä on. Opintotuki+laina olisi sulla vähän alle 900e, siitä kun vähennetään yksiön asumiskulut (400-600e, ellet asu pääkaupunkiseudulla) niin et sä nyt älyttömästi miinukselle jäisi? Jotain voisit sossusta saada, mutta mistä ihmeestä tuo 1500e tuli?
Vierailija kirjoitti:
Ap on siis luottotiedoton muut maksakoot elämiseni tyyppi. Poikaystävä saa kiittää onneaan, jos noin helpolla pääsee holtittomasta siipeilijästä.
Tarkkaanottaen menetin luottotietoni yrittäessä työllistää itseni yrittäjänä. Voit toki kaikessa rauhassa kuvitella mitä lystäät. Ei palkoa kiinnosta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää missään nimessä elättäkö opiskelijapuolisoa! Mahdollisuus, että löytää samanhenkistä seuraa ja eroaa on älyttömän suuri.
Maksoin viiden ja puolen vuoden ajan suurimman osan talouden menoista kun puolisoneiti oli yliopistossa. Sähkö, netti ja vakuutus, ruastakin maksoin enemmän. Eipä olisi kannattanut, vuosi valmistumisesta kun olisi pitänyt yhteistä elämää rakentamaan niin puff.
No ainakin sain pimppiä, kalliiks se tuli mut minkäs sille enää mahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta miten ihmeessä laskit saavasi yksin asuessa 1500e rahaa? Eikö se sossun perusosa ole jotain 400-500e, ja pakollisiksi menoiksi lasketaan tyyliin vesi ja sähkö, ja tietysti lääkäri- ja lääkekulut jos niitä on. Opintotuki+laina olisi sulla vähän alle 900e, siitä kun vähennetään yksiön asumiskulut (400-600e, ellet asu pääkaupunkiseudulla) niin et sä nyt älyttömästi miinukselle jäisi? Jotain voisit sossusta saada, mutta mistä ihmeestä tuo 1500e tuli?
400€ muita kuluja, en nyt ala kaikkea tässä julkisesti ruotimaan. Toki olisi sossun harkinnan varassa, huomioidaanko. Aiemmin ainakin huomioitiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni (mies) opiskeli oikeustieteellisessä 8 vuotta. Tuon ajan he kituuttivat vaimonsa pienillä tuloilla. Koko ajan serkkuni mainosti, että kun valmistuu niin taloustilanne heidän perheessään kohenee huomattavasti! No kun lopulta valmistui, oli löytänyt opiskelukaveristaan uuden tyttöystävän ja vaimo heivattiin ulos. Totta puhui, talous nousi kohisemalla kahden asianajajan taloudessa vs. opiskelija-lastenhoitajan talous.
Sääliksi ja vihaksi pisti es-vaimon puolesta. Minusta hänelle olisi kuulunut joku korvaus, kun oli elättänyt ylimielistä serkkuani 8 vuoden ajan. Serkkuni ei edes nostanut opintolainaa vuosien aikana.
Tästä voimme päätellä, että ap:n mies on aivan oikeassa. On hölmöä alkaa elättää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opintotuen saaja EI voi saada sosiaaliturvatukea paitsi jos on luottotiedoton eikä tästä syystä saa opintolainaa.
No mulla ei justiinsa niitä luottotietoja ole. Velkaa sen sijaan on. Jos saisin opintolainan, koko onglmaa ei edes olisi, koska silloin jäisi vuokrapuoliskoni päälle omaa ruokarahaa.
Ja siis kyllähän minä kotona saan syödä jääkaapista, mitä siellä on, mutta kun mies tuntuu ostavan juttuja lähinnä itselleen kysymättä, mitä minä haluaisin syödä tms.
Pakko tässä on kai vakavissaan alkaa tuon kanssa puhua asiasta. Sinänsä typerää, etten ole opintotuen lisäksi oikeutettu pienen pieneenkään sosiaaliturvatukeen, mutta jos yksin eläisin, tukeni (opinto+sossu) voisivat olla jopa 1500 € kuussa. Hassuinta tuossa on, että jos mieheni jäisi sossun elätiksi ja eläisimme yhdessä, yhdessä saamamme tuki ei olisi paljoakaan isompi. Erillään eläissä saisimme enemmän rahaa.
Miten ihmeessä, jos minun tarpeekseni yksin asuessa katsotaan tuollainen summa, joka on jo lähes 3/4 miehen palkasta, voidaan katsoa, että miehen kuulusi käyttää niin iso osa palkastaan minun elättämiseeni? Eikö hänellä muka saisi olla tarve ostaa palkallaan itsellenkin jotain?
Ilmeisestikin tämän tukipolitiikan tavoitteena on hajottaa perheet, jos toinen joutuu opiskelemaan vuosiksi. Kun saman katon alla ei ole vara asua.
Sinänsä ymmärrän miestänikin, ettei hänen palkkansa kovin iso ole - ei eroa kovin monella sadalla eurolla siitä, mikä olisi saamamme tukien määrä yhteensä, jos hänkin olisi työtön. On tässä pyörinyt sekin vaihtoehto mielessä, että muutan "vuokralle" jonkun tutun omistusasuntoon ja nostan täydet tuet ja maksan tästä pari sataa euroa tutulleni, kun se vaikuttaa hänen verotukseensa. On tämä typerä systeemi, kun ei puolison kanssa voi saman katon alla rehellisesti asua muuttumatta täysin tämän loiseksi.
Tuo ensimmäisellä sivulla ollut asianajajaesimerkin kuviokin on käynyt mielessä. En missään nimessä mitään tuollaista halua tehdä, mutta eihän sitä koskaan varmasti tiedä, mitä monen vuoden aikana tapahtuu.
En minä haluaisi rahan takia erota, mutta kyllä tämä lienee vakavan keskustelun paikka.
Ap
Tukien tarkoitus on että jokainen selviää hengissä eikä ryhdy pankkirosvoksi. Tukien tarkoitus EI ole, että kaikki tuetut saavat ihan kaiken haluamansa vastikkeetta. Joskus eri tukimuotojen perusteet ovat vähän ristiriidassa keskenään, sen myönnän.
Mitä siis koet että avokkiso pitäisi suostua maksamaan? Sanoit, että saat kyllä syödä jääkaapista mutta hän ostaa sinne lähinnä vain häntä miellyttäviä juttuja-onko tämä dilemma nyt siis tasoa avokkisi juo omenamehua ja sinä niin haluaisit appelsiinimehua?
Mitä muuta elättäminen pitäisi sisällään? Kampaajat ja manikyyrit ja UGGin talvisaappaat ja biletykset kavereiden kanssa? Kenenkään avokin ei kuulu joutua ylläpitämään toisen elintasoa tuolta osin vaan omaa elämää on sopeutettava tulojen mukaan.
Kannattaisiko keskustella avokin kanssa siitä, mihin hän on valmis sitoutumaan ja tehdä johtopäätökset sen jälkeen eikä mammapalstan perusteella?
T.nimim. Yrittäjämies- avokkiaan vuodet 'elättänyt' ja kaikesta säästellyt nykyinen aviopuoliso jolle mies nyt kustantaa esim ulkomaanmatkat (nyt on yhteiset rahat mutta tiedän kyllä mihin minulla yksin olisi varaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muuttaisin eri asuntoon ja jatkaisin seurustelua sieltä käsin (jos suhde on jatkuakseen) - ettehän te nytkään ole toisiinne sidottuja, kun ette ole naimisissa, vaan seurustelette ja satutte asumaan saman katon alla. En tarkoita tällä mitenkään vähätellä suhteenne luonnetta tai tunteitanne, mutta avoliittohan on "vapaampi" ja sitoutumattomampi muoto avioliitosta. Itse ajattelen sitä lähinnä sen kokeiluna, miten yhteisasuminen sujuu. Ja se varmaan toimii parhaiten, kun puolisot ovat suurin piirtein samaa sosioekonomista tasoa tai muuten yhteisymmärryksessä rahankäytöstä. Teillä on nyt tilanne muuttumassa tämän asian tiimoilta, ja koska puolisosi on osoittautunut tarkan markan pojaksi, ettekä ilmeisesti ole valmiita muuttamaan suhdettanne astetta sitoutuneemmaksi (avioliittohan on kaiken söpön ohella myös taloudellinen sopimus), niin asuminen eri osoitteissa lienee paras vaihtoehto. Senkin puoleen, että siinähän tulee samalla suhteenne kestävyys ja laatu testattua uudemman kerran hiukan eri näkökulmasta. Ja ties vaikka tulisi lisää romantiikkaa mukaan, kun ette tapaisi aina niin arkisissa ympyröissä :) Deittailu tekee hyvää myös vakiintuneessa suhteessa oleville.
Mutta kannattaisi varmuuden vuoksi tarkistaa nuo tuki- yms. asiat Kelalta. Joskus pelkkien nettilaskurien ja vastaavien kautta voi syntyä väärinkäsityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ei sulla ole mitään puolisoa.vaan petikaveri. Ei se ole vastuussa sun elättämisestä. Muuta vaan omille.
Olen tuolle joskus sanonutkin, että ihan kuin olisi kämppiksenä fuckbody. Tosin sillä erolla, että rakastan sitä ja samaa tuo sanoo minullekin päivittäin.
Ap
Se on fuckbuddy eli naintikaveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän erimielisyyttä, niin heti "neuvotaan", jätä se, hölmöä.
Käytä systeemiä hyväksi hyvällä omallatunnolla. Hanki asunto ja tuet ja jatka elämistä kuten aikaisemmin. Ei se ole loisimista: Sitten kun valmistut, men töihin ja sitä kautta maksat tuet verotuloina takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihan oikein mieheltä. En itsekään alkaisi elättää pelkkää poikakaveria, hänellä on omat vanhemmat sitä varten ja heillä on vastuu opiskelevasta nuoretaan, ei muilla. Opiskelevan pitää ottaa joku siivoustyö tai muu jos ei rahat riitä, ja asua sen mukaan kun on varaa, opiskelijasolussa. Eri juttu jos olisitte naimisissa, niin oisitte varmasti ennen opsikelujssi tarkkaan harkinneet ja keskustelleet näistä raha-asioista. moni käyttää poikakaveria jonain taloudellisena ratkaisuna opiskelujen ajan, tiedän tämän varmuudella, moni on sanonut.
Vanhemmat mua tällä hetkellä tukevatkin, mutta ollaan miehen kanssa kolmekymppisiä niin ei mielestäni olisi enää vanhempien päänsärky tällä iällä. Etenkin, kun eivät hekää rahassa ryve.
Prkl, kun sais töitä, olen valmis tekee mitä tahansa siivouksesta mummojen pesuun ja varastohommista puhelinmyyntiin, mutta kukaan ei tunnu haluavan palkata kokopäiväopiskelijaa osa-aikaduuniin. Inhottaa itseäkin tämmöinen loisiminen, olipa se sitten puoliso, vanhemmat tai yhteiskunta, jonka elättinä roikkuu. Haluaisin saada opintoni loppuun, että tulisin itsenäisesti toimeen ja voisin auttaa muita! Minusta olisi paljon mukavampaa olla se elättäjä kuin potea huonoa omaatuntoa tästä loisimisesta..
Ap
Minua ihmetyttää tämä asenne " ei ole avokin velvollisuus vaan vanhempien" - miksi se näin olosi? Elatusvelvollisuus on 18v asti ja sen jälkeen kukin tukee itse parhaaksi katsomallaan tavalla, yleensä kai siihen asti, että nuori pääsee opintotukien syrjään? Mutta eikö sitten ole aika oppia elämään "suu säkkiä myöden". Tietenkin moni vanhempi mielellään auttaa aikuisiakin lapsiaan ja toivoo heitä itseään autettavaa vanhuudessa mutta jos on parisuhteessa oleva 30nen niin ei vanhempien enää tarvitse mitään kuukausirahaa maksella!!! Kyllä se parisuhde pitäisi olla niin vahva, että siinä sitten sovittaisiin jos toinen menee opiskelemaan niin miten sitten talous pyöritetään ihan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opintotuen saaja EI voi saada sosiaaliturvatukea paitsi jos on luottotiedoton eikä tästä syystä saa opintolainaa.
No mulla ei justiinsa niitä luottotietoja ole. Velkaa sen sijaan on. Jos saisin opintolainan, koko onglmaa ei edes olisi, koska silloin jäisi vuokrapuoliskoni päälle omaa ruokarahaa.
Ja siis kyllähän minä kotona saan syödä jääkaapista, mitä siellä on, mutta kun mies tuntuu ostavan juttuja lähinnä itselleen kysymättä, mitä minä haluaisin syödä tms.
Pakko tässä on kai vakavissaan alkaa tuon kanssa puhua asiasta. Sinänsä typerää, etten ole opintotuen lisäksi oikeutettu pienen pieneenkään sosiaaliturvatukeen, mutta jos yksin eläisin, tukeni (opinto+sossu) voisivat olla jopa 1500 € kuussa. Hassuinta tuossa on, että jos mieheni jäisi sossun elätiksi ja eläisimme yhdessä, yhdessä saamamme tuki ei olisi paljoakaan isompi. Erillään eläissä saisimme enemmän rahaa.
Miten ihmeessä, jos minun tarpeekseni yksin asuessa katsotaan tuollainen summa, joka on jo lähes 3/4 miehen palkasta, voidaan katsoa, että miehen kuulusi käyttää niin iso osa palkastaan minun elättämiseeni? Eikö hänellä muka saisi olla tarve ostaa palkallaan itsellenkin jotain?
Ilmeisestikin tämän tukipolitiikan tavoitteena on hajottaa perheet, jos toinen joutuu opiskelemaan vuosiksi. Kun saman katon alla ei ole vara asua.
Sinänsä ymmärrän miestänikin, ettei hänen palkkansa kovin iso ole - ei eroa kovin monella sadalla eurolla siitä, mikä olisi saamamme tukien määrä yhteensä, jos hänkin olisi työtön. On tässä pyörinyt sekin vaihtoehto mielessä, että muutan "vuokralle" jonkun tutun omistusasuntoon ja nostan täydet tuet ja maksan tästä pari sataa euroa tutulleni, kun se vaikuttaa hänen verotukseensa. On tämä typerä systeemi, kun ei puolison kanssa voi saman katon alla rehellisesti asua muuttumatta täysin tämän loiseksi.
Tuo ensimmäisellä sivulla ollut asianajajaesimerkin kuviokin on käynyt mielessä. En missään nimessä mitään tuollaista halua tehdä, mutta eihän sitä koskaan varmasti tiedä, mitä monen vuoden aikana tapahtuu.
En minä haluaisi rahan takia erota, mutta kyllä tämä lienee vakavan keskustelun paikka.
Ap
Tukien tarkoitus on että jokainen selviää hengissä eikä ryhdy pankkirosvoksi. Tukien tarkoitus EI ole, että kaikki tuetut saavat ihan kaiken haluamansa vastikkeetta. Joskus eri tukimuotojen perusteet ovat vähän ristiriidassa keskenään, sen myönnän.
Mitä siis koet että avokkiso pitäisi suostua maksamaan? Sanoit, että saat kyllä syödä jääkaapista mutta hän ostaa sinne lähinnä vain häntä miellyttäviä juttuja-onko tämä dilemma nyt siis tasoa avokkisi juo omenamehua ja sinä niin haluaisit appelsiinimehua?
Mitä muuta elättäminen pitäisi sisällään? Kampaajat ja manikyyrit ja UGGin talvisaappaat ja biletykset kavereiden kanssa? Kenenkään avokin ei kuulu joutua ylläpitämään toisen elintasoa tuolta osin vaan omaa elämää on sopeutettava tulojen mukaan.
Kannattaisiko keskustella avokin kanssa siitä, mihin hän on valmis sitoutumaan ja tehdä johtopäätökset sen jälkeen eikä mammapalstan perusteella?T.nimim. Yrittäjämies- avokkiaan vuodet 'elättänyt' ja kaikesta säästellyt nykyinen aviopuoliso jolle mies nyt kustantaa esim ulkomaanmatkat (nyt on yhteiset rahat mutta tiedän kyllä mihin minulla yksin olisi varaa)
Ongelma on siinä, että avopuoliso hommaa lähinnä jotain makkaraa, itse ostan omilla rahoillani meille molemmille kasviksia, oikeaa lihaa, ruisleipää, kananmunia, maitoa, yms. Hyvällä hinta-laatu -suhteella.
Nyt oltuani muutaman päivän poissa kotoa mies kuulostaisi eläneen jollain pizza-makaroonilinjalla ja ruokkineen kissaamme sillä halvatun makkaralla, kun ei pitkiltä työpäiviltään saa aikaan edes mennä sinne kauppaan ostamaan itselleen ja kissalleen kunnon ruokaa.
Niin joo ja olen pyrkinyt tekemään isomman osan kotitöistä eräänlaisena vastineena tästä, mutta sekään ei tunnu merkitsevän mitään.
En usko, että kumpikaan meistä haluaa erota. Pitää jotenkin sumplia tämä.
Ja en juuri koskaan käy edes kampaajalla, en osta meikkejä tai pahemmin käytä, vaatteet saan ilmaiseksi sukulaisilta, jne. Mies kyllä joskus valittaa, etten käytä uusia ihkuja vaatteita ja laittaudu, mihin tuumaankin aina, ettei ole rahaa. Kuukauden kosmetiikkaostokseni rajoittuvat marketin shampoopurkkiin ja saippuaan.
Elintasoni on muutenkin aika alhainen, ostelen edullisia tarjousruokia ja edes dyykkaaminen ei ole mikään ongelma. Täytyy luultavasti ruveta taas talvella sille linjalle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihan oikein mieheltä. En itsekään alkaisi elättää pelkkää poikakaveria, hänellä on omat vanhemmat sitä varten ja heillä on vastuu opiskelevasta nuoretaan, ei muilla. Opiskelevan pitää ottaa joku siivoustyö tai muu jos ei rahat riitä, ja asua sen mukaan kun on varaa, opiskelijasolussa. Eri juttu jos olisitte naimisissa, niin oisitte varmasti ennen opsikelujssi tarkkaan harkinneet ja keskustelleet näistä raha-asioista. moni käyttää poikakaveria jonain taloudellisena ratkaisuna opiskelujen ajan, tiedän tämän varmuudella, moni on sanonut.
Vanhemmat mua tällä hetkellä tukevatkin, mutta ollaan miehen kanssa kolmekymppisiä niin ei mielestäni olisi enää vanhempien päänsärky tällä iällä. Etenkin, kun eivät hekää rahassa ryve.
Prkl, kun sais töitä, olen valmis tekee mitä tahansa siivouksesta mummojen pesuun ja varastohommista puhelinmyyntiin, mutta kukaan ei tunnu haluavan palkata kokopäiväopiskelijaa osa-aikaduuniin. Inhottaa itseäkin tämmöinen loisiminen, olipa se sitten puoliso, vanhemmat tai yhteiskunta, jonka elättinä roikkuu. Haluaisin saada opintoni loppuun, että tulisin itsenäisesti toimeen ja voisin auttaa muita! Minusta olisi paljon mukavampaa olla se elättäjä kuin potea huonoa omaatuntoa tästä loisimisesta..
Ap
Minua ihmetyttää tämä asenne " ei ole avokin velvollisuus vaan vanhempien" - miksi se näin olosi? Elatusvelvollisuus on 18v asti ja sen jälkeen kukin tukee itse parhaaksi katsomallaan tavalla, yleensä kai siihen asti, että nuori pääsee opintotukien syrjään? Mutta eikö sitten ole aika oppia elämään "suu säkkiä myöden". Tietenkin moni vanhempi mielellään auttaa aikuisiakin lapsiaan ja toivoo heitä itseään autettavaa vanhuudessa mutta jos on parisuhteessa oleva 30nen niin ei vanhempien enää tarvitse mitään kuukausirahaa maksella!!! Kyllä se parisuhde pitäisi olla niin vahva, että siinä sitten sovittaisiin jos toinen menee opiskelemaan niin miten sitten talous pyöritetään ihan keskenään.
Luit joko huolimattomasti tai kirjoitin epäselvästi, mutta tarkoitin siis, että minusta EI TODELLAKAAN kuuluisi olla vanhempien velvollisuus elättää aikuista lastaan.
Eri asia, jos olisin vielä sen ikäinen, jolla vanhempien tulot vaikuttaisivat opintotuenkin suuruuteen, mutta en ole. Ainakin tukijärjestelmän perusteella yhteiskunta katsoo, että tietyssä iässä tukiin oikeutettu kansalainen ei ole enää vanhempien elatusvelvollisuuden piirissä, mutta puolison kylläkin, jos asuu samassa osoitteessa.
Jos minä saisin päättää, niin puolison luonakin asuvan opiskelijan pitäisi saada tukea sen verran, että jää asumiskulujen lisäksi ostaa itselleen ruokaa, maksaa bussilippunsa ja puhelinlaskunsa, eikä olisi puolison armoilla tämän elätettävänä.
Haukkukaa ihan rauhassa lompakkoloiseksi, mutta minä en ole tätä typerää järjestelmää keksinyt.
Ap
Meillä sama tilanne ja sitä olen miettinyt myös, että hullunkuriseksi homma menee siinä, että vaihtoehtoja annetaan tasan kaksi. Joko köyhä pienesti tienaava puoliso eli minä elätän avopuolisoni tai hän muuttaa omaan kämppään, jolloin valtio häviää entisestään rahaa, kun joutuu täydet tuet maksamaan kyseiselle henkilölle. Jopa omalla opintolainallani olen tuota toista joutunut elättämään yhdessä vaiheessa, mikä tuntui erityisen kurjalta.
Nyt olemme onneksi pääsemässä pois köyhyydestä ja kyllä tämä toisen huolehtiminen oli meille se oikea vaihtoehto. Suosittelen eroa, jos toisen elättäminen valtion säätöjen mukaan ei passaa ap:n puolisolle. En itsekkään tuota elättäisi ellen tietäisi, että se on se elämäni hooppa!
Kyllä valitettavasti tuossa tilanteessa paras olisi muuttaa ja ehkä sen myötä muutenkin tarkastella suhteen jatkoa.
Me ollaan miehen kanssa vuorotellen opiskeltu toisen työskennellessä ja on ollut itsestäänselvyys että työssäkäyvä ns. elättää silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni (mies) opiskeli oikeustieteellisessä 8 vuotta. Tuon ajan he kituuttivat vaimonsa pienillä tuloilla. Koko ajan serkkuni mainosti, että kun valmistuu niin taloustilanne heidän perheessään kohenee huomattavasti! No kun lopulta valmistui, oli löytänyt opiskelukaveristaan uuden tyttöystävän ja vaimo heivattiin ulos. Totta puhui, talous nousi kohisemalla kahden asianajajan taloudessa vs. opiskelija-lastenhoitajan talous.
Sääliksi ja vihaksi pisti es-vaimon puolesta. Minusta hänelle olisi kuulunut joku korvaus, kun oli elättänyt ylimielistä serkkuani 8 vuoden ajan. Serkkuni ei edes nostanut opintolainaa vuosien aikana.
Tästä voimme päätellä, että ap:n mies on aivan oikeassa. On hölmöä alkaa elättää ketään.
Jos nyt tuolle linjalle mennään, niin ei kannata edes seurustella saati avioitua, kun toinen voi koska tahansa jättää.
Jos miehesi jää työttömäksi eikä saa tulojesi takia tukia paljon paskaakaan, niin muuttaako hän sitten ulos telttaan vai miten meinasitte järjestää?
Utse elätin opiskelevaa tyttökaveriani hosta myöhemmin tuli vaimoni.
Tuo "avoliitto" on vähän ongelmallinen.
Nykyisin elättäisin vain avioliitossa olevaa, avoliittoa en pidä missään arvossa.
Ei vie. Olimme viime vuoden molemmat opiskelijoita, kuten aloitusviestissä kerroin. Hän valmistui ja pääsi oman alansa töihin.