Avopuoliso ei tahdo elättää opiskelujen ajan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule ei sulla ole mitään puolisoa.vaan petikaveri. Ei se ole vastuussa sun elättämisestä. Muuta vaan omille.

Olen tuolle joskus sanonutkin, että ihan kuin olisi kämppiksenä fuckbody. Tosin sillä erolla, että rakastan sitä ja samaa tuo sanoo minullekin päivittäin.

Ap

Se on fuckbuddy eli naintikaveri

Fuckbodyksi voisi varmaan sanoa sellaista silikonista naistorsoa (tai mies-).

Meillä oli vähän sama tilanne, kun sain opiskelupaikan. Sain sitten kuitenkin satunnaisia viikonlopputöitä ja pärjäilin joten kuten "omillani", koska työssä käyvä avopuolisoni halusi maksaa kaiken prikulleen puoliksi. Ei halunnut rahoittaa opiskeluaikaani, koska opiskelu oli hänen mielestään minun oma valinta ja minun piti elää sen mukaisesti. Avokki ei yhtään tajunnut, että opiskelen, jotta työllistyisin ja joskus saisin sitä rahaa, mikä taas hyödyttäisi meitä molempia... Kyllä ketutti moneen otteeseen suunnattomasti, kun mitään tukea ei kolmen vuoden opiskeluaikanani avokilta herunut.

Mutta sitten kun valmistuin, avokki jäi samaan aikaan työttömäksi, eikä saanut asumistukea minun tulojeni takia. Alkoi ruinata, että minä maksaisin asumiskulut kokonaan... Tokaisin että minkä takia minä nyt tukisin hänen työttömyyttään, kun hänkään ei tukenut minun opiskeluita. Siinähän ukko pärjäilet työttömyyskorvauksellasi! Mies oli aika hiljaa ja tajusi vähitellen oman tyhmyytensä. On sittemmin ollut paljon joustavampi raha-asioiden kanssa ja pyytänyt anteeksi käytöstään. Oppi meni perille, kun p*ska osui omaan tuulettimeen.

Asra pummaa taas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku alapeukutetaan faktoille? Näyttäkää minulle kunta, jossa opintotukeen oikeutettu opiskelija saa sossun rahaa ilman opintolainan nostamista.

Opintolaina on osa opintotukea ja se katsotaan opiskelijan tuloksi sosiaalitoimistossa vaikka lainaa ei nostaisi.

Aloitapa nyt lukemalla keskustelu kunnolla. Ap:lla ei ole luottotietoja eikä siis ole oikeutettu opintolainaan.

Itsehän ap on asiansa kussut. nykö sitten pitäisi Kelan, sossun ja poikaystävän pelastaa? Entäs ap:n vanhemmat? Ovatko samanlaisia sossupummeja? 

Ap kusi asiansa kun yritti perustaa yrityksen ja samalla työllistää itsensä. Ei kaikki luottotietonsa menettäneet ole menettäny niitä huumeiden/pelien jne takia vaan on joko käynyt noin tai sitten tiedän tapauksia, jossa omat vanhemmat ovat kusseet lapsensa asiat ottamalla velkaa lapsen nimiin. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaihtoehto tietysti on kuten täällä mainittu. (Opintotukeen ei puolison tulot vaikut, mut kai se on tullut jo täällä ilmi.)

Yrität saada jonkun halvan vuokrakämpän, luottotiedottomalla aina vaikeampaa toki. Muutat kirjat sinne ja näin ollen ette ole enää avopari Kelan / sossun silmissä. Pumppaat kaikki mahdolliset sosiaaliavustukset mitä saat, mutta jatkatte silti asumista saman katon alla.  Näin ollen säkin saat rahaa ja puoliso on tyytyväinen kun ei joudu elättämään. Maksat vain vuokran ja muut maksut uudesta kämpästä, plussalle sun pitäis jäädä jokatapauksessa.

Tätäkin vaihtoehtoa harkitsen vakavasti, jossei työnhakuni pian tuota tulosta. Parhaiten jään plussalle ottamalla jonkun työssä käyvän pimeästi alivuokralle.

Eikös ole hullu yhteiskunta, että näin joutuu tekemään, eikä vaan saa rehellisesti avosuhteessa omia tukiaan?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku alapeukutetaan faktoille? Näyttäkää minulle kunta, jossa opintotukeen oikeutettu opiskelija saa sossun rahaa ilman opintolainan nostamista.

Opintolaina on osa opintotukea ja se katsotaan opiskelijan tuloksi sosiaalitoimistossa vaikka lainaa ei nostaisi.

Mikä vaan kunta, jossei opiskelija saa maksuhäiriömerkinnän takia opintolainaa. Johan se on tässä ketjussa moneen kertaan sanottu, jos osaisit lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisit elää yhdessä ihmisen kanssa, joka ei halua tukea sinua millään lailla?

Suosittelen, että muutat pois. Maailmassa on inhimillisiäkin ihmisiä. 

Toivotan onnea opiskeluillesi! :)

(En missään nimessä edes harkitsisi lapsia hänen kanssaan.)

Eli toisen pitäisi elättää aikuinen ihminen joka ei viitsi tehdä töitä vuosien ajan?

Tämä on tätä vauva palstan logiikkaa parhaimmillaan. Töitä on vaikka mitä tässä maassa jopa sellaisia mihin ei koulutuksia tarvita. Ei voi lähteä siitä että lähtee monivuotiseen koulutukseen ja toinen elättää toisen sen aikaa.

Luepa nyt ketju kunnolla, ap hakee koko ajan aktiivisesti töitä, muttei ole niitä siitä huolimatta saanut ja siksi opiskelee uutta ammattia, että työllistyisi.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on siis se, etten saa nykyisellä koulutuksellani töitä ja opiskelen alaa, jonka pitäisi tulevaisuudessa työllistää minut. Katselin toimeentulolaskurilla, että yksinasuvana voisin saada opintotuen päälle aika ison sosiaaliturvatuen. Puolisoni tulojen vuoksi en ole kuitenkaan oikeutettu saamaan euroakaan.

Ongelma on siinä, ettei avopuolisoni ole halukas elättämään minua. Joudun maksamaan oman puoliskoni asumiskuluista (niihin menee koko opintotuki) ja lisäksi hän ei halua ostaa minulle edes ruokaa. Itsekin ensisijaisesti haluaisin tehdä töitä kouluni ohella, mutten hakemisesta huolimatta ole saanut osa-aikatöitä, vaikka työkokemusta useammalta alalta on ja kaiken maailman hygienia- ja alkopassit ja työturvallisuuskortit suoritettuna.

Saisin läheltä kouluani helposti yksiön, jossa asumiskulut olisivat samat kuin nykyisessä ja yksinasuvana saisin sossutuet. Pitääkö minun nyt ihan oikeasti muuttaa pois puolisoni luota hänen asenteensa takia?

Itse olisin vastavuoroisesti valmis elättämään hänet valmistuttuani ja työllistyttyäni, jos hän tahtoo mennä opiskelemaan esim. aikoinaan kesken jääneen tutkintonsa loppuun tai jotain muuta häntä kiinnostavaa alaa. Minun puolestani voi jäädä vaikka kotiherraksi hoitamaan lapsia, jos palkkani on edes tulevan alani keskitasoa. Olen ahdistunut ja alla päin, kun osoittautui, että ajattelutapamme ovat näin erilaiset.

Mietityttääkin tässä, kannattaako ollenkaan esim. tehdä lapsia, jos puoliso ei halua tukea kumppaniaan, vaikka valtion tukijärjestelmäkin niin näkyy odottavan? Onko mies edes aidosti sitoutunut minuun?

Olemme asuneet nyt vuoden yhdessä ja seurustelleet pidempään. Aikaisemmin olimme molemmat opiskelijoita niin tällaista ongelmaa ei ollut, vaan se tuli miehen työllistyttyä.

Kuule teet vain töitä opiskelun ohessa ja maksat niillä ruokasi, vuokrasi ja elämisesi. Opiskeluun saat lisäksi asumislisää ja opintotukea, joka ei ole riippuvainen puolisosi tuloista. Otat päälle opintolainaa. Itselläni ei tullut mieleenkään ruinata aikoinaan avovaimoltani rahaa elämiseen. Välillä opiskelujen aikana ruokabudjetti oli 10 euroa kuukaudessa, mutta se kasvatti vain luonnetta.

muuta jo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on siis se, etten saa nykyisellä koulutuksellani töitä ja opiskelen alaa, jonka pitäisi tulevaisuudessa työllistää minut. Katselin toimeentulolaskurilla, että yksinasuvana voisin saada opintotuen päälle aika ison sosiaaliturvatuen. Puolisoni tulojen vuoksi en ole kuitenkaan oikeutettu saamaan euroakaan.

Ongelma on siinä, ettei avopuolisoni ole halukas elättämään minua. Joudun maksamaan oman puoliskoni asumiskuluista (niihin menee koko opintotuki) ja lisäksi hän ei halua ostaa minulle edes ruokaa. Itsekin ensisijaisesti haluaisin tehdä töitä kouluni ohella, mutten hakemisesta huolimatta ole saanut osa-aikatöitä, vaikka työkokemusta useammalta alalta on ja kaiken maailman hygienia- ja alkopassit ja työturvallisuuskortit suoritettuna.

Saisin läheltä kouluani helposti yksiön, jossa asumiskulut olisivat samat kuin nykyisessä ja yksinasuvana saisin sossutuet. Pitääkö minun nyt ihan oikeasti muuttaa pois puolisoni luota hänen asenteensa takia?

Itse olisin vastavuoroisesti valmis elättämään hänet valmistuttuani ja työllistyttyäni, jos hän tahtoo mennä opiskelemaan esim. aikoinaan kesken jääneen tutkintonsa loppuun tai jotain muuta häntä kiinnostavaa alaa. Minun puolestani voi jäädä vaikka kotiherraksi hoitamaan lapsia, jos palkkani on edes tulevan alani keskitasoa. Olen ahdistunut ja alla päin, kun osoittautui, että ajattelutapamme ovat näin erilaiset.

Mietityttääkin tässä, kannattaako ollenkaan esim. tehdä lapsia, jos puoliso ei halua tukea kumppaniaan, vaikka valtion tukijärjestelmäkin niin näkyy odottavan? Onko mies edes aidosti sitoutunut minuun?

Olemme asuneet nyt vuoden yhdessä ja seurustelleet pidempään. Aikaisemmin olimme molemmat opiskelijoita niin tällaista ongelmaa ei ollut, vaan se tuli miehen työllistyttyä.

Narsistisesta ja toista ihmistä hyväksikäyttävästä asenteestasi arvaan, että haluaisit opiskella oikeustieteellisessä?  Ihan hyvä, mutta maksapa opiskelusi, asumisesi ja ruokasi ihan itse.  Muuta omaan asuntoon ja kuppaa vaikka sossusta elantosi, jos et löydä "maksavia asiakkaita".   Teillä ei ole lapsia, joten et voi kiristää niillä.

Poikaystäväsi ei halua elättää sinua.  

Miten selkesäti tämä tulee sinulle kertoa?

Jaa. Ihminen on narsisti, jos olisi valmis elättämään toisen vastavuoroisesti. Av-mammojen logiikkaa taas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on siis se, etten saa nykyisellä koulutuksellani töitä ja opiskelen alaa, jonka pitäisi tulevaisuudessa työllistää minut. Katselin toimeentulolaskurilla, että yksinasuvana voisin saada opintotuen päälle aika ison sosiaaliturvatuen. Puolisoni tulojen vuoksi en ole kuitenkaan oikeutettu saamaan euroakaan.

Ongelma on siinä, ettei avopuolisoni ole halukas elättämään minua. Joudun maksamaan oman puoliskoni asumiskuluista (niihin menee koko opintotuki) ja lisäksi hän ei halua ostaa minulle edes ruokaa. Itsekin ensisijaisesti haluaisin tehdä töitä kouluni ohella, mutten hakemisesta huolimatta ole saanut osa-aikatöitä, vaikka työkokemusta useammalta alalta on ja kaiken maailman hygienia- ja alkopassit ja työturvallisuuskortit suoritettuna.

Saisin läheltä kouluani helposti yksiön, jossa asumiskulut olisivat samat kuin nykyisessä ja yksinasuvana saisin sossutuet. Pitääkö minun nyt ihan oikeasti muuttaa pois puolisoni luota hänen asenteensa takia?

Itse olisin vastavuoroisesti valmis elättämään hänet valmistuttuani ja työllistyttyäni, jos hän tahtoo mennä opiskelemaan esim. aikoinaan kesken jääneen tutkintonsa loppuun tai jotain muuta häntä kiinnostavaa alaa. Minun puolestani voi jäädä vaikka kotiherraksi hoitamaan lapsia, jos palkkani on edes tulevan alani keskitasoa. Olen ahdistunut ja alla päin, kun osoittautui, että ajattelutapamme ovat näin erilaiset.

Mietityttääkin tässä, kannattaako ollenkaan esim. tehdä lapsia, jos puoliso ei halua tukea kumppaniaan, vaikka valtion tukijärjestelmäkin niin näkyy odottavan? Onko mies edes aidosti sitoutunut minuun?

Olemme asuneet nyt vuoden yhdessä ja seurustelleet pidempään. Aikaisemmin olimme molemmat opiskelijoita niin tällaista ongelmaa ei ollut, vaan se tuli miehen työllistyttyä.

Kuule teet vain töitä opiskelun ohessa ja maksat niillä ruokasi, vuokrasi ja elämisesi. Opiskeluun saat lisäksi asumislisää ja opintotukea, joka ei ole riippuvainen puolisosi tuloista. Otat päälle opintolainaa. Itselläni ei tullut mieleenkään ruinata aikoinaan avovaimoltani rahaa elämiseen. Välillä opiskelujen aikana ruokabudjetti oli 10 euroa kuukaudessa, mutta se kasvatti vain luonnetta.

Lisätään tähän vielä, että ei ihme, että Suomen yhteiskunta on menossa konkurssiin hyvää vauhtia. Hyvin monilla ihmisillä on se käsitys, että Sossun ja Kelan tuet napsahtavat jostain tyhjästä taivaasta ja se ei ole keltään pois. Tiedoksi vain, että Suomen valtio ottaa koko ajan lisää lainaa, jotta selviää mm. loisten elättämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on siis se, etten saa nykyisellä koulutuksellani töitä ja opiskelen alaa, jonka pitäisi tulevaisuudessa työllistää minut. Katselin toimeentulolaskurilla, että yksinasuvana voisin saada opintotuen päälle aika ison sosiaaliturvatuen. Puolisoni tulojen vuoksi en ole kuitenkaan oikeutettu saamaan euroakaan.

Ongelma on siinä, ettei avopuolisoni ole halukas elättämään minua. Joudun maksamaan oman puoliskoni asumiskuluista (niihin menee koko opintotuki) ja lisäksi hän ei halua ostaa minulle edes ruokaa. Itsekin ensisijaisesti haluaisin tehdä töitä kouluni ohella, mutten hakemisesta huolimatta ole saanut osa-aikatöitä, vaikka työkokemusta useammalta alalta on ja kaiken maailman hygienia- ja alkopassit ja työturvallisuuskortit suoritettuna.

Saisin läheltä kouluani helposti yksiön, jossa asumiskulut olisivat samat kuin nykyisessä ja yksinasuvana saisin sossutuet. Pitääkö minun nyt ihan oikeasti muuttaa pois puolisoni luota hänen asenteensa takia?

Itse olisin vastavuoroisesti valmis elättämään hänet valmistuttuani ja työllistyttyäni, jos hän tahtoo mennä opiskelemaan esim. aikoinaan kesken jääneen tutkintonsa loppuun tai jotain muuta häntä kiinnostavaa alaa. Minun puolestani voi jäädä vaikka kotiherraksi hoitamaan lapsia, jos palkkani on edes tulevan alani keskitasoa. Olen ahdistunut ja alla päin, kun osoittautui, että ajattelutapamme ovat näin erilaiset.

Mietityttääkin tässä, kannattaako ollenkaan esim. tehdä lapsia, jos puoliso ei halua tukea kumppaniaan, vaikka valtion tukijärjestelmäkin niin näkyy odottavan? Onko mies edes aidosti sitoutunut minuun?

Olemme asuneet nyt vuoden yhdessä ja seurustelleet pidempään. Aikaisemmin olimme molemmat opiskelijoita niin tällaista ongelmaa ei ollut, vaan se tuli miehen työllistyttyä.

Kuule teet vain töitä opiskelun ohessa ja maksat niillä ruokasi, vuokrasi ja elämisesi. Opiskeluun saat lisäksi asumislisää ja opintotukea, joka ei ole riippuvainen puolisosi tuloista. Otat päälle opintolainaa. Itselläni ei tullut mieleenkään ruinata aikoinaan avovaimoltani rahaa elämiseen. Välillä opiskelujen aikana ruokabudjetti oli 10 euroa kuukaudessa, mutta se kasvatti vain luonnetta.

Kuten olen moneen kertaan todennut, teen töitä erittäin mielelläni heti, kun aktiivinen työnhakuni tuottaa tulosta. Ei ole toistaiseksi tuottanut. Haluisitko sä palkata mut? Voin vaikka siivota teillä muutaman kerran viikossa.

Ap

Kärpix kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on siis se, etten saa nykyisellä koulutuksellani töitä ja opiskelen alaa, jonka pitäisi tulevaisuudessa työllistää minut. Katselin toimeentulolaskurilla, että yksinasuvana voisin saada opintotuen päälle aika ison sosiaaliturvatuen. Puolisoni tulojen vuoksi en ole kuitenkaan oikeutettu saamaan euroakaan.

Ongelma on siinä, ettei avopuolisoni ole halukas elättämään minua. Joudun maksamaan oman puoliskoni asumiskuluista (niihin menee koko opintotuki) ja lisäksi hän ei halua ostaa minulle edes ruokaa. Itsekin ensisijaisesti haluaisin tehdä töitä kouluni ohella, mutten hakemisesta huolimatta ole saanut osa-aikatöitä, vaikka työkokemusta useammalta alalta on ja kaiken maailman hygienia- ja alkopassit ja työturvallisuuskortit suoritettuna.

Saisin läheltä kouluani helposti yksiön, jossa asumiskulut olisivat samat kuin nykyisessä ja yksinasuvana saisin sossutuet. Pitääkö minun nyt ihan oikeasti muuttaa pois puolisoni luota hänen asenteensa takia?

Itse olisin vastavuoroisesti valmis elättämään hänet valmistuttuani ja työllistyttyäni, jos hän tahtoo mennä opiskelemaan esim. aikoinaan kesken jääneen tutkintonsa loppuun tai jotain muuta häntä kiinnostavaa alaa. Minun puolestani voi jäädä vaikka kotiherraksi hoitamaan lapsia, jos palkkani on edes tulevan alani keskitasoa. Olen ahdistunut ja alla päin, kun osoittautui, että ajattelutapamme ovat näin erilaiset.

Mietityttääkin tässä, kannattaako ollenkaan esim. tehdä lapsia, jos puoliso ei halua tukea kumppaniaan, vaikka valtion tukijärjestelmäkin niin näkyy odottavan? Onko mies edes aidosti sitoutunut minuun?

Olemme asuneet nyt vuoden yhdessä ja seurustelleet pidempään. Aikaisemmin olimme molemmat opiskelijoita niin tällaista ongelmaa ei ollut, vaan se tuli miehen työllistyttyä.

Kuule teet vain töitä opiskelun ohessa ja maksat niillä ruokasi, vuokrasi ja elämisesi. Opiskeluun saat lisäksi asumislisää ja opintotukea, joka ei ole riippuvainen puolisosi tuloista. Otat päälle opintolainaa. Itselläni ei tullut mieleenkään ruinata aikoinaan avovaimoltani rahaa elämiseen. Välillä opiskelujen aikana ruokabudjetti oli 10 euroa kuukaudessa, mutta se kasvatti vain luonnetta.

Lisätään tähän vielä, että ei ihme, että Suomen yhteiskunta on menossa konkurssiin hyvää vauhtia. Hyvin monilla ihmisillä on se käsitys, että Sossun ja Kelan tuet napsahtavat jostain tyhjästä taivaasta ja se ei ole keltään pois. Tiedoksi vain, että Suomen valtio ottaa koko ajan lisää lainaa, jotta selviää mm. loisten elättämisestä.

Uskoisin, että saatuani opinnot valmiiksi, maksan saamani sossu- ja opintotuet veroina kevyesti takaisin työurani aikana ja valtio jää vielä kanssani plussalle. Jos nyt ei parisuhde kaadu tähän, saatan tuottaa tuleviakin veronmaksajia, joita tulen tukemaan opiskeluaikanaan samalla tapaa kuin vanhempani nyt ovat minua tukeneet.

Ap

En usko ettet saisi töitä jos haluaisit. Et vaan osaa hakea.. Hakemuksessa on jotain pielessä.

Vierailija kirjoitti:

En usko ettet saisi töitä jos haluaisit. Et vaan osaa hakea.. Hakemuksessa on jotain pielessä.

Sinähän se eri fakiiri olet! Suomessa on 600 000 ihmistä etsimässä töitä, ehkä kymmenesosa niistä saa töitä melko piankin, osa ei koskaan, ja suurimmalla osalla menee melko pitkä aika ennenkuin tärppää siinä isossa tuolileikissä, aina joku jää työttömäksi kun joku toinen saa työpaikan.

Jos sinä voit taata jokaiselle työnhakijalle töitä, ihan vaan hakemusta korjaamalla, niin herranjumala mene heti kertomaan se hallitukselle, sieltä saat varmasti miljoonia palkkioksi jos hoidat kaikille työtä haluaville töitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaihtoehto tietysti on kuten täällä mainittu. (Opintotukeen ei puolison tulot vaikut, mut kai se on tullut jo täällä ilmi.)

Yrität saada jonkun halvan vuokrakämpän, luottotiedottomalla aina vaikeampaa toki. Muutat kirjat sinne ja näin ollen ette ole enää avopari Kelan / sossun silmissä. Pumppaat kaikki mahdolliset sosiaaliavustukset mitä saat, mutta jatkatte silti asumista saman katon alla.  Näin ollen säkin saat rahaa ja puoliso on tyytyväinen kun ei joudu elättämään. Maksat vain vuokran ja muut maksut uudesta kämpästä, plussalle sun pitäis jäädä jokatapauksessa.

Tätäkin vaihtoehtoa harkitsen vakavasti, jossei työnhakuni pian tuota tulosta. Parhaiten jään plussalle ottamalla jonkun työssä käyvän pimeästi alivuokralle.

Eikös ole hullu yhteiskunta, että näin joutuu tekemään, eikä vaan saa rehellisesti avosuhteessa omia tukiaan?

Ap

Ei tuohon kannata lähteä, siitä kosahtaa kuitenkin, ja sitten makselet pitkään. Ei se sun suhteesi tämän pihin poikaystävän kanssa ole sen arvoinen. Lähdet vain omillesi, ei ole tulevaisuutta tuollaisella, varsinkin kun lapsia tulisi niin siinä kusessa olisit seuraavat 20 vuotta.

Ratkaisu on se, että sinä menet opiskelemaan vasta, kun sinulla on siihen varaa (= saat töitä, saat säästettyä tms.) Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus, avopuolisoilla ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni (mies) opiskeli oikeustieteellisessä 8 vuotta. Tuon ajan he kituuttivat vaimonsa pienillä tuloilla. Koko ajan serkkuni mainosti, että kun valmistuu niin taloustilanne heidän perheessään kohenee huomattavasti! No kun lopulta valmistui, oli löytänyt opiskelukaveristaan uuden tyttöystävän ja vaimo heivattiin ulos. Totta puhui, talous nousi kohisemalla kahden asianajajan taloudessa vs. opiskelija-lastenhoitajan talous.

Sääliksi ja vihaksi pisti es-vaimon puolesta. Minusta hänelle olisi kuulunut joku korvaus, kun oli elättänyt ylimielistä serkkuani 8 vuoden ajan. Serkkuni ei edes nostanut opintolainaa vuosien aikana.

Ei taida olla ihan ainutlaatuinen tämä tapaus. Juristit ja lääkärit ovat kokemukseni mukaan pahimpia.

Höpsis. Yksilöistä se on kiinni. Mulla oli psykan opinnot kesken, kun mies jo työskenteli juristina ja kyllä maksoi suurimman osan talouden menoista ja myös nyt enemmän, kun hänellä on paljon suurempi palkka kuin minulla. Olemme naimisissa. Jos on rakkautta ja yhteenkuuluvuutta, on myös kykyä jakaa. Lähtökohtaisesti kyvyttömyys siihen ei mielestäni ole ammattiin liittyvä ongelma, vaan yksilötason eroja, jotka eivät katso koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni (mies) opiskeli oikeustieteellisessä 8 vuotta. Tuon ajan he kituuttivat vaimonsa pienillä tuloilla. Koko ajan serkkuni mainosti, että kun valmistuu niin taloustilanne heidän perheessään kohenee huomattavasti! No kun lopulta valmistui, oli löytänyt opiskelukaveristaan uuden tyttöystävän ja vaimo heivattiin ulos. Totta puhui, talous nousi kohisemalla kahden asianajajan taloudessa vs. opiskelija-lastenhoitajan talous.

Sääliksi ja vihaksi pisti es-vaimon puolesta. Minusta hänelle olisi kuulunut joku korvaus, kun oli elättänyt ylimielistä serkkuani 8 vuoden ajan. Serkkuni ei edes nostanut opintolainaa vuosien aikana.

Minulla on samantapainen esimerkki työkaverista, jonka avovaimo lähti opiskelemaan. Työkaveri maksoi sinä aikana käytännössä kaikki yhteiset kulut, koska opintotukia ei yhteisten tulojen takia saanut. Työkaveri maksoi vaihto-opiskelukauden, kaikki opiskelijaristeilyt, iltapuvut sitseihin jne. Ja kun naisystävänsä valmistui, ilmoitti tämä, että oli ihanaa olla yhdessä, mutta löysin sielunkumppanini yliopistomaailmasta, joten hyvästi sinä sähköasentaja.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu on se, että sinä menet opiskelemaan vasta, kun sinulla on siihen varaa (= saat töitä, saat säästettyä tms.) Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus, avopuolisoilla ei.

Ei tuo ole mikään ratkaisu, jos opiskelemaan lähtö viivästyy muutamalla vuodella. Sitten, kun valmistuu, onkin jo liian vanha työelämään varsinkin jos ei ole alan työkokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö minun nyt ihan oikeasti muuttaa pois puolisoni luota hänen asenteensa takia?

Suosittelen, että muutat pois ihan tuon oman asenteesi takia :)

Ahaa mulla on samantapainen tilanne sillä erotuksella että en missään tapauksessa halua että muutamme virallisesti yhteen sillä silloin olisin täysin riippuvainen hänen rahoistaan ja olisin täysin hänen elätettävänä mitä en itse halua. Nyt siis olemme erillään asuva seurusteleva pari. Näin tilanne on parempi kummankin kannalta.