Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uudessa asunnossani on terassi - pelkään kuollakseni asua täällä. Kaipaan tsemppiä
05.08.2016 |
Eli olen opiskelija ja muuttanut juuri opiskelija-asuntoon, joka on aivan maantasalla ja minulla on tässä pienehkö terassi. Olen asunut jo vuoden omillani toisenlaisessa kämpässä. Siellä kaikki meni hyvin, mutta tämä pelottaa tosi paljon, vaikka olin tänne muuttaessa innoissani siitä kuinka tuohon voi hankkia grillin tai muuta kivaa.
Tuossa terassilla on laudoista tehdyt seinämät, mutta siinä on myös sellainen suuri aukko josta voi kulkea vapaasti. Mitään porttia tai vastaavaa ei siis ole jolla voisin saada edes vähän turvallisuuden tunnetta. Terassin jälkeen on rivi puskia, jotka erottavat pihan hiekkatiestä, mutta juuri minun kohdallani menee pieni polku niiden läpi. Jos joku siis haluaa, hän pystyy kävelemään aivan ikkunani alle. Verhoni ovat ihan peittävät, joskin vaaleat. En itse juuri näe niiden läpi ulos, mutta pelottaa että ulkoa näkee sisälle, ainakin jos minulla on valot päällä. Ällöttää ajatuskin esimerkiksi siitä, että joku katselisi minua nukkuessani, tai ylipäätään se, että joku hengaisi tuossa ikkunani edessä. Jos joku koputtaisi ikkunaan saisin varmasti sydänkohtauksen...
Tiedän että taidan pelätä turhia ja on melko epätodennäköistä että mitään kävisi, mutta olen luonteeltani kauhea stressaaja ja pelkään joka asiaa. Eilen makasin sängyssä kaksi tuntia saamatta unta ja sydän tykyttäen, koska pelkäsin. Verhojen läpi näkyi liikkuva varjo, joka taisi olla kauempana oleva kuusi joka heilui tuulessa.
Jos joku haluaa murtautua tänne, hän murtautuu. En voi estää sitä mitenkään. Ja vaikka joku alkaisi rikkoa tuota ikkunaa, ehtisin luultavasti pakenemaan ulko-ovesta. En tiedä onko minulla siis mitään todellista uhkaa. Silti pelkään.
Asunto on muuten ihana ja jonotin tänne lähes vuoden, eli en todellakaan ole muuttamassa muualle pelkoni takia. Mutta kuinka saisin itseni olemaan rauhallisin mielin? Asuuhan moni muukin täällä samanlailla, enkä ole kuullut että mitään olisi ikinä käynyt. Toisaalta alue on melkeinpä keskustaa ja täällä on myös epämääräistä porukkaa, joskus on nukkunut puliukkoja tässä saman talon rapussa. Mikseivät siis voisi eksyä terassilleni myös tai vaikka tahallaan säikytellä... Onko jollain jotain rauhoittavia sanoja?
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Anneli Auerin miehen murhaajahan on vielä vapaana...
Annelia ei muuten pelottanut asua teon jälkeen Turussa rivitalossa, jonka takapiha oli metsään päin. Jostain syystä Annelia ei yhtään pelottanut että joku tulee ikkunasta sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terassille ovensuuhun 48 numeron kopiokroksit "miehen puutarhakengiksi".
Kun talvi tulee, rauhoitut, kun huomaat, että terassin lumi on viikosta toiseen kauniin koskematon.
Meidän talon ykköskerroslaisilla on terassit eikä tietääkseni niille ole koskaan menty.
Laita pihalle koiran juoksunaru ja koiranleluja ja juomakuppi. Näyttää siltä, että asunnossa on koira. Meillä on omakotitalossa koiran talutushihna pitkän köyden päässä ja köysi kiinni kuistilla. Hihna on kissaa varten, mutta pitää kaupustelijat melko tehokkaasti loitolla. Asiattomiin kulkijoihin tehoaa varmasti vielä paremmin.
Käyköhän ap vielä lukemassa? Noh. Jos satut näkemään tämän, niin hyvä.
Mä asuin maan tasalla pari vuotta ja terassi oli mullakin. Asuin lähellä levottoman lähiön "keskustaa", jossa tapahtui ties mitä pahoinpitelyjä ja puukotuksia harva se päivä. Asuin vielä talon siinä kulmassa, joka oli ensimmäisenä sinne keskukseen päin. Koskaan ei tietenkään tapahtunut mitään. Ikkunan taakse ei tullut kukaan, paitsi kerran joku koiran ulkoiluttaja kulki aika läheltä. Kurkkasi vielä sisään. Heilautin vain sille kättä ja hymyilin kuin tutulle. Se nolostui niin, ettei enää kulkenut siitä.
Säkin olet opiskelija. Ei opiskelija-auntoihin murtauduta. Eihän opiskelijoilla edes yleensä ole mitään varastettavaa. Tai ainakaan mitään riskin arvoista. Riski tulla nähdyksi on myös iso. Olisi todella typerää murtautua opiskelijakämppään kaiken kaikkiaan.
Jos pelkäät puliukkoja ja sen sellaisia, laita joku saksanpaimenkoiran kuva terassillesi. Tai laita iso kukkaruukku tielle. Ei kukaan jaksa siinä tapauksessa terassillesi könytä. Tuskin sinne kukaan muutenkaan haluaa tulla, mutta mitäpä sitä ei mielenrauhan vuoksi tekisi. Puliukko todennäköisesti menee sitten nukkumaan jonnekin muualle. Rapussa mukavampaa muutenkin kuin jonkun terasilla. Omalla terassillani ei koskaan tapahtunut mitään.
Koita vain rentoutua siellä. Itsekin olen hermoilevaa tyyppiä, joten ymmärrän sua hyvin. Pelko voi myös hälvetä, kun olet asustellut jonkin aikaa. Juttele myös niille naapureille.
Onnea uuteen kotiisi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut vuosikaudet vähän vastaavasti. Mulla vaan takaterassi niin, että mistään muusta asunnosta/tieltä ei näkyisi, jos joku hiippailisi, mutta talojen välistä ja joutomaalta sinne olisi ihan mahdollista tulla. Koskaan ei näin ole käynyt enkä ekojen öiden jälkeen ole edes ajatellut asiaa.
Mietin, miksi ei pelota. Ensinnäkin, luotan todennäköisyyksien. Hulluja hiippareita on tosi vähän, oikeesti. Varsinkin sellaisia, jotka pyörii asioikseen toisten pihoilla. Lisäksi luotan naapureihin, vaikka ei suoraa näköyhteyttä takapihalle, niin muualle kyllä ja turvaa saisi.
Mietin tässä, kumpi ois parempi keino vai molemmat sulle. Siis ruukkukasveja aidan aukon kohdalle, varokaa koiraa-kyltti ja 45-kokouset crocsit pihalle.
Vai toi pelkoa päin, tunteeseen tutustuminen, mitä jos-kysymysten pyörittely kyllästymiseen asti, yleensäkin elämään rohkaistuminen. Oisko jopa mahdollista saada yths:n kautta keskusteluapua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ostettiin omakotitalo, niin kadunpuolella talon seinässä oli kyltti "Täällä vartioin minä" , ja kuva koirasta. Edellisillä omistajilla oli siis koira. Ensimmäisinä vuosina ei kaupustelijoita juurikaan näkynyt, ei edes pääsiäisnoidat uskaltaneet pihaan. Kun maalattiin talo, niin otettiin kyltti pois, ja alkoi kaupustelijoita ja rahankerääjiä kulkemaan meilläkin ja myös pääsiäisnoidat uskaltautuivat pihaan. Harkittiin uuden kyltin hankkimista, mutta ei olla saatu aikaiseksi.
Mummoni piti talonsa oven vierellä julmetun isoja miesten saappaita. Talvisin se vielä lompsi itse ne jalassa tekemässä jälkiä lumeen. :D
Nuo isot crocksit voisi ajaa saman asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tuli se tappaja auerillekin.
Ymmärrän pelkosi. En asuisi ikinä tässä kaupungissa maantasalla. Joka talvi täällä näkyy selviä jälkiä asuntojen ikkunoiden takana, miten joku kiertää tirkistelemässä ja terasseilta viedään kukat ja lyhdyt. Tämä on jostain syystä yleistä varsinkin kerrostaloalueilla. En tiedä onko niissä sitten helpompi liikkua kun on muutenkin paljon porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun itse maan tasalla ja terassiaita toi turvaa siihen asti kunnes pitkä muurahaismyrkyttäjä tuli sekunnissa siitä yli😃. Kukaan muu ei ole edes yrittänyt 15 vuoden aikana. Clas Ohlssonilta hankin hälyttimen parvekkeenoven ikkunaan ja maton alla oleva hälytin on pois päältä turhana. Hälyttimet hankin, kun tuntematon mies kävi nopeasti kurkkaamassa terassini edestä sisään asuntoon. Ehkä erehtyi asunnosta. Silloin oli naapurikunnassa ollut paljon murtoja. No, onpahan hälyttimet. En pelkää asunnossani.
Vierailija kirjoitti:
No, tuli se tappaja auerillekin.
?. Miks muuten Lahden surmaaja olisi yrittänyt Annelia tappaa just kun oli selvinnyt murhasta jäämättä kiinni? Sehän olisi tiennyt varmaa kiinnijäämistä jossain rivarissa. Muutenkaan kaveri ei ollut Annelia uhkaillut kuuausitolkulla vaan Jukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liiketunnistimella toimiva ulkovalaisin siihen terassille. Lisäksi "minä vartioin täällä" saksanpaimenkoirakyltti terden seinään.
Minä olen aikuinen nainen ja asunut lapsena omakotitalossa. Opiskelijana olen asunut jopa piharakennuksessa, tosin opiskelin aika pienessä kaupungissa. Aikuisikäni olen asunut kerrostaloissa muutoin. Mutta kun muutin isoon kaupunkiin ja asuin jonkun aikaa työn takia yksin, eli pendelöin, muutin yksiöön, joka oli luhtitalon 1. kerroksessa ja mulla takaovi pihalle. Mulla ei ollut mitään muita aitoja edes kuin ne, millä parvekkeen kokoinen terassi erotettiin naapureista sivuilta. Muutoin avoin. Alussa pelkäsin älyttömästi. Asuin siinä kaksi vuotta. Kun kaupunkiin tuli lähisukulaiseni, järjestin hänelle saman asunnon vuokranantajani kanssa, koska asunto oli ihan lähellä hänen oppilaitostaan. Eipä tuossa ole mitään sattunut tähän mennessä. Mullakin vain sälekaihtimet ja ohuet verhot siinä ja jätin sukulaiselle ne samat verhot, koska ne hänelle kelpasivat. Sälekaihtimet luovat turvaa.
Näkeehän noissa poliisit-sarjoissa joskus sitä, että mennään kerrostalossakin hakkaamaan kännissä väärää ovea, eli ei se kerrostalokaan aina niin vakaa ole. Itsekin olen pari kertaa yrittänyt mennä eri kerroksen vastaavaan asuntoon väsyneenä, kun yleensä kuljen aina portaita. Huomaan tosin nopeasti, että nyt oli väärä ovi.
Minäkin olen asunut opiskelija-asunnossa maan tasalla. Etuoven edessä oli terassi, eikä tietenkään aidassa ollut minkäänlaista porttia. Jotkut naapurit olivat hankkineet portin omille pihoilleen, itse en koskaan vaivautunut.
Kävikö koskaan mitään? No ei. Ainoa haitta terassista oli, että talvella siitä piti lapioida lumet pois, kamala homma! (Olen asunut koko ikäni kerrostalossa, joten en ole tottunut lumitöihin.)
Kerran järjestin tosi hauskat vappujuhlat terassilla. Muistelen niitä edelleen lämmöllä!
En ole ikinä kuullut, että pelottaa asua maantasalla. Mua pelottaisi enemmän asua kerrostalossa. Mitä jos syttyisi tulipalo enkä pääsisi ulos kodistani?
Rakenna portti. Ei ole mikään pelastustie. Nille on ihan keveys yms määräykset olemas ja palomies ajaa aidasta läpi halutessaan. Muut tulee kävellen.
Laita terassille valot. Hiippari ei halua tulla nähdyksi.
Pistä aidan päälle siima joka kiinni jossain kolistimessa. Kuulet jos joku haluaa aidan yli.
Koirakyltti porttiin.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuullut, että pelottaa asua maantasalla. Mua pelottaisi enemmän asua kerrostalossa. Mitä jos syttyisi tulipalo enkä pääsisi ulos kodistani?
Muakin pelotti tuo tulipalohomma kun muutin ensimmäistä kertaa niin ylös, ettei tästä oikein voi hypätä satuttamatta itseään pahasti tai kuolematta. No, mulla on köysi, joka yltää maahan asti. Se on helposti saatavilla. Sen kun sidon sen patteriin, lasken kissat ensin kopassa alas ja kipuan itse perässä. Tässä auttaa kun olen pienikokoinen ja ketterä (neuroottisuus pitää mut hyvässä fyysisessä kunnossa. Olen aina valmis katastrofiin). Tässä talossa on lisäksi osastoivat palo-ovet kerrosten ja rappujen välillä, mikä on tosi hieno juttu.
Olen niin neuroottinen, että ilman tuota köyttä stressaisin ihan järjettömästi. Nyt kun on köysi, en edes ajattele koko asiaa.
Tämä on vähän sama kun auton turvavyöt. Ne laitetaan aina kiinni (yleensä) vaikka ei oikeasti pelättäisikään kolaria tai pidettäisi sitä millään tavalla todennäköisenä.
Alue: Aihe vapaa
Mene hoitoon.