Vihaan olla nainen! Muita?
Onko kellään muulla sama? Inhoan lähes kaikkea naiseuteen liittyvää. Vihaan sitä, että naisena ulkonäköni on aina ensimmäisenä arvioinnin kohteena eikä se kuka olen (ja olen muuten ihan nätti). Inhoan juhliin laittautumista ja miehen käsikynkässä käyskentelyä, tuntuu kuin olisin jokin nukke. Vihaan meikkaamista ja seksikkäitä vaatteita, mutta miehen mieliksi laittaudun.
Inhoan tulla huomioiduksi naisena, esim. oven avaamiset ja tuolin antamiset ja laukun kantamiset. Tunnen itseni invalidiksi näissä tilanteissa. Muutenkin naisena eläminen tuntuu minusta puolinaiselta. En halua olla katseen kohde vaan katsoja. En halua olla autettava vaan auttaja. En halua olla heikko vaan vahva.
Haluan olla fyysisesti hyvässä kunnossa, jotta voin puolustaa itseäni ja läheisiäni. En siksi että minulla olisi söpö peppu.
Minusta tuntuu että minun on tehtävä itsestäni jotain muuta kuin mitä olen, koska muuten en ole feminiininen. En muuten myöskään pidä shoppailusta, vauvakutsuista, juoruilemisesta tai valokuvissa poseeraamisesta. Monet sosiaaliset tilanteet ovat minulle teeskentelyä ja olen tosi huono teeskentelijä. Seksiä tarvitsen paljon.
Haluaisin elää sukupuolesta vapaana, mutta se on vaikeaa.
Kommentit (104)
No älä laittaudu jos et tykkää. Oikeasti. Varsinkaan kenenkään muun mieliksi. Unohda ne odotukset ja tee mitä itse haluat
Millaisen roolin ap otat seksissä? Alistuvan vai dominoivan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuitenkin halusit parisuhteeseen miehen jonka kanssa päädyt perinteiseen naisrooliin.
Törmään tähän usein. Se menee näin:
"Haluan olla itsenäinen ja vahva, enkä mikään perinteinen nainen"
"...mutta parisuhteeessa haluan että mies on minua pidempi, isompi ja sosioekonomiselta statukseltaan sellainen jota voin katsoa ylöspäin"Mua ei kyllä yhtään kiinnostaisi olla taloudellisesti toisten armoilla, koska se on aivan perseestä.
Valitettavasti mies on meillä saanut oikeuden luoda uraansa, mikä toki tarkoittaa sitä että hän on joutunut tekemään valinnan olla jäämättä isyysvapaille ja muutenkaan olla olematta kotona.Tavallaan se stressaa häntä, mutta se paniikkireaktio mikä hänessä syntyy edes ajatuksesta, että pitäisi olla enemmän kotona, on uskomaton.
Kun lapset ovat olemassa - mieskin heitä halunnut - jonkun on hoidettava ja otettava vetovastuu. Jos toinen vanhempi ei hoida kotona osuuttaan, joutuu toinen joustamaan uransa ja eläkekertymänsä. Näin se vain on!
Molemmat eivät voi olla aina poissa ilman, että lapset jollain lailla asiasta kärsivät.
Samalla tietysti vähemmän ansaitsevana täytyy elää ”oman elintason” mukaista elämää. Onneksi miehen työn raskautta ja uhrauksia kompensoi mahdollisuus tehdä matkat paremmassa luokassa, yöpyä astetta kivemmissa hotelleissa ja virkistäytyä koulutus- ja virkistyspäivillä.
Juuri niin kuin sanoin.
Halusit olla moderni uranainen, mutta et voinut pariutua modernisti kotimiehen kanssa joka olisi mahdollistanut keskittymisen uraan.
Ei, piti saada vielä kovempi uramies koska miehen katsominen ylöspäin ja sitä rataa. Pariuduit oikein kunnon 50-lukulaiseen tyyliin. Ja nyt kun teitä uraihmisiä on kaksi, paitsi mies naisen yläpuolella tietysti, sinä olet se joka kököttää kotona mamman roolissa.
älylaitteet vähentää laittautumisen tarvetta. Ei jää aikaa laittautumisiin.
Se on älykkyyttä.