Vihaan olla nainen! Muita?

Minä taas rakastan olla nainen. Minusta on ihana laittautua, kihartaa hiukset ja laittaa huulipunaa. Kivat tiukat farkut, naisellinen paita ja korkkarit. Pidän siitä huomiosta mitä saan naisena ja enkä loukkaannu, jos minulle avataan ovi, vaan otan sen kohteliaana eleenä. Olen hemmetin hyvä työssäni ja meillä arvostetaan työtä työn laadun, ei sukupuolen mukaan. En tykkää olla tapaloukkaantuja, joka vetää sukupuoliroolit aina esille ja valittaa naiseudestaan. Mitäpä, jos oltaisiin ylpeitä siitä mitä ollaan eikä keskityttäisi aina vain valittamaan miten kamalaa onkaan olla nainen.

Ei miehenäkään voi elää sukupuolestaan vapaana.

Mä en tunnista kauhean hyvin noita ongelmia. Ehkä en ole hirveän naisellinen? Mulle ei juurikaan availla ovia, ei rynnitä auttamaan, mies olettaa että kannan kaiken painavan. Harrastan kamppailulajeja.

Minulla on kyllä pitkä tukka ja en ole butch. En meikkaa, pukeudun farkkuihin ja turtle neck -paitoihin, käytän sloggin alkkareita. En pidä koruja. En hengaa naisporukoissa, on mulla silti kavereina naisia ennemmin kuin miehiä. Emme harrasta juoruilua, tyttöjen iltoja, kynttilä-ruusunlehti-hajusteiltoja tai muutakaan sellaista. Ei mua kiinnostaisi. Mutta ei mua kiinnosta mikään ”miesjuttukaan”.

Ehkä olet fyysiseltä olemukseltasi suojelua herättävä ja se on ristiriidassa sen kanssa, miksi itsesi tunnet?

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sama? Inhoan lähes kaikkea naiseuteen liittyvää. Vihaan sitä, että naisena ulkonäköni on aina ensimmäisenä arvioinnin kohteena eikä se kuka olen (ja olen muuten ihan nätti). Inhoan juhliin laittautumista ja miehen käsikynkässä käyskentelyä, tuntuu kuin olisin jokin nukke. Vihaan meikkaamista ja seksikkäitä vaatteita, mutta miehen mieliksi laittaudun.

Inhoan tulla huomioiduksi naisena, esim. oven avaamiset ja tuolin antamiset ja laukun kantamiset. Tunnen itseni invalidiksi näissä tilanteissa. Muutenkin naisena eläminen tuntuu minusta puolinaiselta. En halua olla katseen kohde vaan katsoja. En halua olla autettava vaan auttaja. En halua olla heikko vaan vahva.

Haluan olla fyysisesti hyvässä kunnossa, jotta voin puolustaa itseäni ja läheisiäni. En siksi että minulla olisi söpö peppu.

Minusta tuntuu että minun on tehtävä itsestäni jotain muuta kuin mitä olen, koska muuten en ole feminiininen. En muuten myöskään pidä shoppailusta, vauvakutsuista, juoruilemisesta tai valokuvissa poseeraamisesta. Monet sosiaaliset tilanteet ovat minulle teeskentelyä ja olen tosi huono teeskentelijä. Seksiä tarvitsen paljon.

Haluaisin elää sukupuolesta vapaana, mutta se on vaikeaa.

Etkö voisi virallisesti muuttaa sukupuolesi muunsukupuoliseksi? Silloin saat parhaat puolet molemmista sukupuolista.

Paljon samoja ajatuksia kuin ap:lla. En ole kyllä ikinä käyskennellyt miehen käsipuolessa.missään juhlissa...

Mun mies on vähän asperger-tyyppinen nörtti ja hänen kanssaan meillä ei ole mitään nais-mies-roolipeliä. Luojan kiitos. En jaksaisi yhtään sellaista!

Ja kuitenkin halusit parisuhteeseen miehen jonka kanssa päädyt perinteiseen naisrooliin.

Törmään tähän usein. Se menee näin:

"Haluan olla itsenäinen ja vahva, enkä mikään perinteinen nainen"

"...mutta parisuhteeessa haluan että mies on minua pidempi, isompi ja sosioekonomiselta statukseltaan sellainen jota voin katsoa ylöspäin"

Vierailija kirjoitti:

Ja kuitenkin halusit parisuhteeseen miehen jonka kanssa päädyt perinteiseen naisrooliin.

Törmään tähän usein. Se menee näin:

"Haluan olla itsenäinen ja vahva, enkä mikään perinteinen nainen"

"...mutta parisuhteeessa haluan että mies on minua pidempi, isompi ja sosioekonomiselta statukseltaan sellainen jota voin katsoa ylöspäin"

Näinhän se käsikirjoitus menee,naiset ovat nykyään niin sekaisin etteivät itsekään tiedä mitä oikein haluavat.

Vihaan olla ihminen. Olisin paljon mieluummin kissa. :/

Vierailija kirjoitti:

Ja kuitenkin halusit parisuhteeseen miehen jonka kanssa päädyt perinteiseen naisrooliin.

Törmään tähän usein. Se menee näin:

"Haluan olla itsenäinen ja vahva, enkä mikään perinteinen nainen"

"...mutta parisuhteeessa haluan että mies on minua pidempi, isompi ja sosioekonomiselta statukseltaan sellainen jota voin katsoa ylöspäin"

Mua ei kyllä yhtään kiinnostaisi olla taloudellisesti toisten armoilla, koska se on aivan perseestä.

Valitettavasti mies on meillä saanut oikeuden luoda uraansa, mikä toki tarkoittaa sitä että hän on joutunut tekemään valinnan olla jäämättä isyysvapaille ja muutenkaan olla olematta kotona.

Tavallaan se stressaa häntä, mutta se paniikkireaktio mikä hänessä syntyy edes ajatuksesta, että pitäisi olla enemmän kotona, on uskomaton.

Kun lapset ovat olemassa - mieskin heitä halunnut - jonkun on hoidettava ja otettava vetovastuu. Jos toinen vanhempi ei hoida kotona osuuttaan, joutuu toinen joustamaan uransa ja eläkekertymänsä. Näin se vain on!

Molemmat eivät voi olla aina poissa ilman, että lapset jollain lailla asiasta kärsivät.

Samalla tietysti vähemmän ansaitsevana täytyy elää ”oman elintason” mukaista elämää. Onneksi miehen työn raskautta ja uhrauksia kompensoi mahdollisuus tehdä matkat paremmassa luokassa, yöpyä astetta kivemmissa hotelleissa ja virkistäytyä koulutus- ja virkistyspäivillä.

Vierailija kirjoitti:

No ei oikeastaan tunnu siltä, että olisin bi. Pidän naisvartaloa seksikkäämpänä kuin miesvartaloa mutten ole koskaan ollut rakastunut naiseen tai himoinnut naista. Mutta ehkä olen itseltäni salaa bi...

Ap

Kaikki naiset pitävät naisvartaloa seksikkäämpänä, mutta kaikki eivät ole bi- tai homoseksuaaleja. Naista kiihottaa miehessä sen näkeminen, miten paljon miestä kiihottaa nainen. Kalun seisominen ja se ettei pysty pitämään näppejä erossa naisesta. Sinut on varmaan sosiaalisesti neuvoteltu inhoamaan naiseuttasi, kuten nykyään on tapana. Normaali naisen moodi on kiihottua siitä, että häntä katsotaan himoiten.

Itse en varsinaisesti inhoa olla nainen, mutta pystyn samaistumaan aloitukseen. Minua ennemminkin hämmentää olla nainen, koska mielessäni olen varsin sukupuoleton, täysin androgyyni. Olen kuitenkin kovasti naisen näköinen ja näiden ulkoisten merkkien perusteella minua kohdellaan tietyillä tavoilla ja minulta odotetaan tiettyjä asioita.

Pahin ongelmani on, että minua ei millään haluttaisi ottaa tosissaan, kun sanon tai teen yhtään mitään muuta kuin naisellisia juttuja. Olen pieni, siro, isotissinen ja nätti ja tämä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että minun pitäisi olla vähän höpsö, vähän avuton ja vähän holhottavissa. Sitten kun en olekaan, vaan sanon huomiota vaatien täysin perustellun ja rationaalisen mielipiteeni, ihmiset ympärilläni menevät tilttiin ja alkavat käyttäytyä oudosti. Ulkonäön ja käytöksen välinen ristiriita tuntuu vaivaavan minussa monia. Itse en edes ajattele asiaa, mutta kerta toisensa jälkeen joudun muistuttamaan  itselleni, että muut eivät näe pääni sisään ja tekevät minusta pitkälle meneviä oletuksia ulkoisen olemuksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten vanhempana naisena sinua täditellään ja mummotellaan halveksuvasti. Naisen elämä on karseaa...

Tämä! Ja tädittelyä saat kuulla jo 20 jälkeen ja mummottelua 40-vuotiaasta. Sellaista se on naisen elämä, voi yök. Mä olen myös aivan kypsä, vihaan olla nainen.

Joskus minäkin vihaan naisena olemista. Juuri tuota sukupuolen mukaan kohtelua. Naisena olen pääosin vain ulkonäkö ja kroppa, muut jutut huomataan vasta jälkikäteen. Saa aina pelätä, että joku käy käsiksi. Olisi ihanaa tuntea olevansa niin voimakas, ettei kukaan uskaltaisi tulla kourimaan. Naisena matkustaminenkin on huomattavasti stressaavampaa, naisia ei kunnioiteta länsimaiden ulkopuolella ja ihan Euroopankin sisällä on paljon maita, joissa naisten turvallisuus on vähän niin ja näin. Olen seikkailija ja haluaisin tutkia maailmaa, mutta sukupuoli estää monia asioita.

Sinällään pidän laittautumisesta ja tykkään käyttää naisellisia vaatteita, mutta haluaisin tulla huomatuksi ensisijaisesti persoonana, ihmisenä. En naisena. Ja haluan että minua kunnioitetaan ja arvostetaan, ei halveksuta ja vihata sen takia että olen nainen.

En myöskään pidä siitä, että naiset ovat aina lähtökohtaisesti vastuussa kodista ja lapsista oman työuransa lisäksi. Ärsyttää myös se, että naiset ovat lähes aina muutenkin yleisiä vastuunkantajia yhteisissä projekteissa, ryhmätöissä jne.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sama? Inhoan lähes kaikkea naiseuteen liittyvää. Vihaan sitä, että naisena ulkonäköni on aina ensimmäisenä arvioinnin kohteena eikä se kuka olen (ja olen muuten ihan nätti). Inhoan juhliin laittautumista ja miehen käsikynkässä käyskentelyä, tuntuu kuin olisin jokin nukke. Vihaan meikkaamista ja seksikkäitä vaatteita, mutta miehen mieliksi laittaudun.

Inhoan tulla huomioiduksi naisena, esim. oven avaamiset ja tuolin antamiset ja laukun kantamiset. Tunnen itseni invalidiksi näissä tilanteissa. Muutenkin naisena eläminen tuntuu minusta puolinaiselta. En halua olla katseen kohde vaan katsoja. En halua olla autettava vaan auttaja. En halua olla heikko vaan vahva.

Haluan olla fyysisesti hyvässä kunnossa, jotta voin puolustaa itseäni ja läheisiäni. En siksi että minulla olisi söpö peppu.

Minusta tuntuu että minun on tehtävä itsestäni jotain muuta kuin mitä olen, koska muuten en ole feminiininen. En muuten myöskään pidä shoppailusta, vauvakutsuista, juoruilemisesta tai valokuvissa poseeraamisesta. Monet sosiaaliset tilanteet ovat minulle teeskentelyä ja olen tosi huono teeskentelijä. Seksiä tarvitsen paljon.

Haluaisin elää sukupuolesta vapaana, mutta se on vaikeaa.

nyt ajelet pääsi kaljuksi ja pukeudut kaftaaniin

helpottiko?

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla sama? Inhoan lähes kaikkea naiseuteen liittyvää. Vihaan sitä, että naisena ulkonäköni on aina ensimmäisenä arvioinnin kohteena eikä se kuka olen (ja olen muuten ihan nätti). Inhoan juhliin laittautumista ja miehen käsikynkässä käyskentelyä, tuntuu kuin olisin jokin nukke. Vihaan meikkaamista ja seksikkäitä vaatteita, mutta miehen mieliksi laittaudun.

Inhoan tulla huomioiduksi naisena, esim. oven avaamiset ja tuolin antamiset ja laukun kantamiset. Tunnen itseni invalidiksi näissä tilanteissa. Muutenkin naisena eläminen tuntuu minusta puolinaiselta. En halua olla katseen kohde vaan katsoja. En halua olla autettava vaan auttaja. En halua olla heikko vaan vahva.

Haluan olla fyysisesti hyvässä kunnossa, jotta voin puolustaa itseäni ja läheisiäni. En siksi että minulla olisi söpö peppu.

Minusta tuntuu että minun on tehtävä itsestäni jotain muuta kuin mitä olen, koska muuten en ole feminiininen. En muuten myöskään pidä shoppailusta, vauvakutsuista, juoruilemisesta tai valokuvissa poseeraamisesta. Monet sosiaaliset tilanteet ovat minulle teeskentelyä ja olen tosi huono teeskentelijä. Seksiä tarvitsen paljon.

Haluaisin elää sukupuolesta vapaana, mutta se on vaikeaa.

oota kun oot 40v

ukkos on vaihtanut nuorempaan

ja oot sukupuolesta vapaa

vanhat naiset ovat ilmaa

Vierailija kirjoitti:

Itse en varsinaisesti inhoa olla nainen, mutta pystyn samaistumaan aloitukseen. Minua ennemminkin hämmentää olla nainen, koska mielessäni olen varsin sukupuoleton, täysin androgyyni. Olen kuitenkin kovasti naisen näköinen ja näiden ulkoisten merkkien perusteella minua kohdellaan tietyillä tavoilla ja minulta odotetaan tiettyjä asioita.

Pahin ongelmani on, että minua ei millään haluttaisi ottaa tosissaan, kun sanon tai teen yhtään mitään muuta kuin naisellisia juttuja. Olen pieni, siro, isotissinen ja nätti ja tämä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että minun pitäisi olla vähän höpsö, vähän avuton ja vähän holhottavissa. Sitten kun en olekaan, vaan sanon huomiota vaatien täysin perustellun ja rationaalisen mielipiteeni, ihmiset ympärilläni menevät tilttiin ja alkavat käyttäytyä oudosti. Ulkonäön ja käytöksen välinen ristiriita tuntuu vaivaavan minussa monia. Itse en edes ajattele asiaa, mutta kerta toisensa jälkeen joudun muistuttamaan  itselleni, että muut eivät näe pääni sisään ja tekevät minusta pitkälle meneviä oletuksia ulkoisen olemuksen perusteella.

ootahan kun silaris roikkuu polvissa

ei kestä kauaa kun kukaan ei vilkaise

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kuitenkin halusit parisuhteeseen miehen jonka kanssa päädyt perinteiseen naisrooliin.

Törmään tähän usein. Se menee näin:

"Haluan olla itsenäinen ja vahva, enkä mikään perinteinen nainen"

"...mutta parisuhteeessa haluan että mies on minua pidempi, isompi ja sosioekonomiselta statukseltaan sellainen jota voin katsoa ylöspäin"

Mua ei kyllä yhtään kiinnostaisi olla taloudellisesti toisten armoilla, koska se on aivan perseestä.

Valitettavasti mies on meillä saanut oikeuden luoda uraansa, mikä toki tarkoittaa sitä että hän on joutunut tekemään valinnan olla jäämättä isyysvapaille ja muutenkaan olla olematta kotona.

Tavallaan se stressaa häntä, mutta se paniikkireaktio mikä hänessä syntyy edes ajatuksesta, että pitäisi olla enemmän kotona, on uskomaton.

Kun lapset ovat olemassa - mieskin heitä halunnut - jonkun on hoidettava ja otettava vetovastuu. Jos toinen vanhempi ei hoida kotona osuuttaan, joutuu toinen joustamaan uransa ja eläkekertymänsä. Näin se vain on!

Molemmat eivät voi olla aina poissa ilman, että lapset jollain lailla asiasta kärsivät.

Samalla tietysti vähemmän ansaitsevana täytyy elää ”oman elintason” mukaista elämää. Onneksi miehen työn raskautta ja uhrauksia kompensoi mahdollisuus tehdä matkat paremmassa luokassa, yöpyä astetta kivemmissa hotelleissa ja virkistäytyä koulutus- ja virkistyspäivillä.

Mulle toi kuulostaa ihan painajaiselta. Mies vapaamatkustelee perheessä ja viettää mukavaa aikaa työssä, nainen pyörittää kotia ja muksuja ja palkkio siitä on hienommat hotellit ja matkat. Ei ei ei ei...en tiedä haluanko koskaan lapsia, jos tuo on se mikä minua odottaa. Menetän itseni täysin ja mies vaan viipeltää menemään keskittyen kehittämään itseänsä ja uraansa. Minä homehtuisin kotiin huutavien muksujen kanssa ja repisin iloni hotelleista.

Juuri tuo on se mitä pelkään eniten lisääntymisessä. Sitä että toinen vaan sluibailee menemään ja pakenee perhearkea töihin, minä olisin vankina kotona. Ei mitään älyllistä aktiviteettia, elämä olisi äitylikuplaa, paskavaippaa ja Prismaa. Ei omia menoja, ei harrastuksia, ei älykästä keskusteluseuraa, ei seikkailumatkoja, ei omaa rauhaa, koska olisin kiinni kodissa ja lapsissa, koska toinen ei halua osallistua.

Minä olen roteva 175 cm nainen

Olisi ihanaa saada ihailua miehiltä

mitä vielä ..oon yksi jätkistä..mikään ei auta.

mekot näyttää oudolta ja kengän numero 43:(

Ongelman ydin on että halutaan aina jotakin muuta mitä ollaa tai on mahdollisuus saada, sitten paetaan näiden taakse ja uhriudutaan. Jospa vaan hyväksyisi että asiat ovat näin, ja näillä korteilla mennään eteenpäin niin hyvin kuin suinkin mahdollista. Monesti tarvii ensin mennä todella huonosti ennen kuin oppii arvostamaan elämän pieniä asioita. Mikään yksittäinen asia ei tee pidemmäksi aikaa onnelliseksi.

Ällöän näitä hölskyviä utareita, joihin tulee syöpä ja kuukautisia. Inhoan naisille tyypillistä selkäänpuukottamista ja näsäviisastelua.

Raivostuttavaa on myös naisten vaatimus, että parisuhdeongelmista pitää jankkaamalla "keskustella".