Juttuseuraa teistä, jotka haaveilette vauvasta?
En löytänyt äkkiseltään tämänkaltaista viestiketjua, joten ajattelin avata uuden :) Olisi ihanaa kuulla muiden raskaaksi haluavien ajatuksia ja fiiliksiä! Tuntuu, ettei ole ketään, jolle tästä asiasta jutella, ja kun minun päässä ei tunnu mitään muuta enää pyörivän kuin kaikki nämä vauvaan ja raskautumiseen liittyvät jutut.
Tässä minun tarinani:
Olen alle 30 -vuotias nainen ja sain yhtäkkiä, oikeastaan vähän vahingon kautta, aikamoisen vauvakuumeen. Olen aina ajatellut, että en ole valmis vielä äidiksi, koska haluan vielä matkustella ja kokea ja tehdä kaikenlaista. Nyt kesällä kuitenkin tapahtui miehen kanssa pikku vahinko juuri melkein oviksen aikoihin, ja aloin perehtyä mahdolliseen raskauteen lukemalla kaikenlaista aiheeseen liittyvää netistä ja katselemalla vauvadokumentteja yms. Vauva-ajatukset täyttivät pääni, ja mietin joka päivä, mitä masussani mahtoi juuri nyt tapahtua, vai tapahtuiko yhtään mitään. Lueskelin netistä, mitä juuri tällä viikolla pitäisi tapahtua... Ja kun sitten menkat lopulta alkoivatkin, tuli ihan kyyneleet kun pettymys oli niin suuri. Juttelimme asiasta pitkään mieheni kanssa ja totesimme, että nyt olisi oikeastaan aika täydellinen hetki meidän elämässä vauvan tulolle. Päätimme alkaa yrittää ihan tosissamme.
Nyt olemme yhden kerran yrittäneet vauvaa tämän vahinkokierron jälkeen. Olen ollut havaitsevinani vaikka minkälaisia raskausoireita, mutta liekö kuviteltuja...? Kuvotusta, pyörrytystä, kipeät nännit, alkoholi ei maistu, hajut voimistuneet, ruoka etoo, suolaisen himo, väsymys, päänsärky, alavatsan nippailu ja viiltely, voimattomuus liikkuessa (esim. kun piti juosta bussiin, melkein jalat lähti alta) ja vaikka mitä muuta. Tänään on vihdoin kp 28. Ihmeellistä vatsan viiltelyä vasemmalta puolelta on ollut nyt jo melkein viikon ajan, mutta eilen alkoivat "menkkakipujen" tyyppiset polttelut ja orastava migreenikin (minulle tulee aina menkkojen aikana migreeni). Tuli lisäksi muutama tippa rusehtavaa vuotoa :( Olen lukenut, että monella on alkuraskaudessa menkkakipujen tyyppistä polttoa, ja vuotojakin esiintyy yllättävän suurella osalla naisista. Silti pelottaa käydä vessassa, jos ne menkat sieltä alkaa. En uskalla toivoa, että olisi onnistanut, kun menkkaoireet on niin tyypilliset. Tänä aamuna ei ollut mitään oireita, mutta migreeni alkoi taas orastaa päivän mittaan ja nyt illalla taas pyyhkäistessä ilmestyi pari tippaa rusehtavaa vuotoa paperiin :( Huonolta taitaa näyttää. Raskaustestiä en ole vielä tehnyt, kun olen kylässä enkä ole päässyt kauppaan ostamaan kenenkään huomaamatta. Joutuu vaan odottelemaan, kunnes pääsee kotiin (vaikka luultavasti tilanne selviää jo ennen sitä).
Olen pähkäillyt nyt monta viikkoa, onko minulla jonkunlaista hormonihäiriötä, kun menkat on muuttunu niin kummallisiksi, ennen olivat säännölliset n. 28-29pv ja alkoivat yleensä aina illalla pienillä poltoilla ja pikkuvuotamisella, ja sitten seuraavana aamuna hanat aukes kunnolla. Nyt kumminkin tänä vuonna on ollut kierron pituus kaikkea mahdollista 26-31 pv väliltä hyvin vaihtelevasti ja ihmeellistä tiputtelua on ollut monta päivää ennenkuin menkat kunnolla alkavat. Viittaa ilmeisesti keltarauhasen riittämättömään toimintaan? Ajattelin, että varaan lääkärin nyt tämän kierron jälkeen, jos ne menkat sieltä tulee. Jos saisin sitten hormonihoidon kierron tasoittamiseksi ja raskauden yrittämisen tueksi.
Tässä siis pääpiirteittäin tämän hetken ajatuksia, olisi tosiaan ihanaa, jos saisi täältä juttuseuraa :)
Kommentit (530)
Hei kaikki!
Minäkin liityn kuumeilijoiden joukkoon. Kolmatta yritetään ja nyt on ensimmäinen kierto siinä vaiheessa, et vähän reilun viikon päästä pitäs kuukautisten alkaa. Ollaan onneks viikonloppu reissussa, että jos menkat ei viikonlopun aikaan ala, niin joudun oottaa ainaki maanantaihin ennen kun pääsee testaamaan.
Haluan testata kyllä aika nopeasti, koska mulla on taipumusta jopa 10 päivää liian pitkään kiertoon, kun on yritys päällä. Stressaan ehkä sitten tai mistä lie johtuu. Jos siis testi on nega, niin voi suosiolla siirtyä odottelemaan vuodon alkamista. Muulloin on melko tarkka kierto.
Tsemiä kaikille kuumeisille! Ja faceryhmä on tosi jees, jahka tästä plussan saa jossain vaiheessa. Edellisen lapsen odotuksessa kasattiin ryhmä heti alkuraskaudesta ja se on ollu ihan huippu vertaistuki ja siellä pystyy avautumaan kaikesta muustakin, mitä on mielen päällä 😄
Moikka pitkästä aikaa kaikille ja anteeksi ku en oo ollu aikoihin kirjoittelemassa!
Ihan ekaksi hirmusesti onnea kaikille plussanneille!! :) ihanaa! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja vauvat pysyy kyydissä :) Ja toiseksi tervetuloa keskustelemaan kaikki uudet kuumeilijat! Tosi kiva kun tänne on tullu näin paljon viestejä sitten viime käyntini.
En oo itse käyny nyt sen takia kun en uskaltanu, tein plussatestin 19.11. lauantaina ja sen jälkeen oon ollu pelko persiiissä että jos menee kesken. En oo yhtään uskaltanu hehkuttaa missään enkä kenellekään :D Nyt ku tuun tänne ilakoimaan asiasta ni varmaan heti huomenna alkaa vuotaa.
Mutta tosiaan nyt mennään rv 5+4 (jos lasketaan kp1 alkaen ni 6+4) ja varasin jo varhaisraskauden ultran 12.12. :) Jospa siellä näkyis sit jo sykekin! Tuntuu hurjalle. On kokoajan pelottanu et jospa tää onkin tuulimuna, kun raskausoireet on ollu niin vähäset. Rinnat ja etenkin nännit on vähän arat, välillä nippailee alavatsassa, pyörryttää herkästi jos ei oo hetkeen syöny, väsyttää kovasti ja kaikki ärsyttää, ahistaa, itkettää ja raivostuttaa vuoronperään. Pahoinvoinnista ei oo tietookaan. Onhan tossa noita oireita nyt ku kattoo :D mut jotenki on tuntunu et tosi helpolla pääsee. En malta oottaa että pääsen ultraan ja saan varmistuksen et kaikki on hyvin. Pakko oli varata se vaikka maksaakin paljon mennä yksityiselle. Eka neuvola on sit melkein heti perään 15.12. Niin ja mulla oli myös sellasta tosi vähästä ruskeeta vuotoa reilun viikon ajan joka päivä, seki on pelottanu. Alko pari pv ennen oletettujen menkkojen alkua. Olin varma et kesken menee.. Mut ei :) vielä on tiukasti kiinni (toivottavasti).
En oo yhtään uskaltanu riemuita enkä nauttia ku on niin kauhee pelko et joku menee pieleen. Mä oon muutenkin kova murehtimaan.
Pakko muuten sanoa että vähän naureskellen kokeilin tota greippimehua ja punaviiniä tässä kierrossa, ku niin moni on kehuskellu palstoilla et heti ekasta kierrosta tärppäs ku alkoivat käyttää noita ;) mut nyt sit itsekin voin liittyä joukkoon kertomaan samoja kokemuksia. Liekö sattumaa vai voiko ne oikeesti olla joillakin avain kaikkeen? Uskomaton sattuma ainakin. Ekaa kertaa tosiaan join nyt täysgreippimehua päivittäin ovikseen asti ja sit punaviiniä join n. 10cl joka ilta oviksesta melkein plussaan asti. Sit vehnänalkioöljyä käytin myös päivittäin tässä kierrossa. Sitäki on kehuttu. Kokeilkaa ihmeessä tekin noita! Ois kiva kuulla kokemuksia, et käykö teilläkin näin uskomaton mäihä niiden kanssa :D
Mä pyörin täällä juttelemassa teidän kanssa vielä ainakin jonkun aikaa :) toivottavasti en päätyis vaan enää yllättäen takas kuumeilijoiden joukkoon.. Yritän rauhottaa mieleni :D
Moikka! Kirjottelin sillon aiemmin tänne kun oli menkkojen odotus lähellä, 4päivää ne oli myöhässä ja sit alko! Ja alko ihan tosissaan :D kaks päivää vuoti kun esterin sieltä! Nyt oli viikonloppuna todennäkösesti ovulaatio ja käytettiin kyllä todellakin se hyväks :D nyt siis odotellaan niitä kuukautisia, foolihappoa rupesin syömään kierron alussa ja ukko syö kans foolihappoa ja sinkkiä ☺️ Seksin jälkeen oon ollu tiukasti jalat kohti kattoa puolisen tuntia, ukko naureskeli miulle eilen että taidan olla sekoomassa päästäni kun kokoajan tekee mieli, minkäs sen itelleen mahtaa nyt kun on pillerit lopettanu niin halutki on tullu takasin!
Onnea vielä jokaiselle plussanneelle 😘 Josko se tämäkin ois ollu meidän onnen kierto! ☺️ Mies oli alussa vähän paniikissa että "nyt ku me rakastellaan ilman pillereitä niin tästä saattaa tulla vauva😳" mut nyt esim viikonlopun aikana se oli joka kerran jälkeen "tästä saattaa syntyä se pieni nyytti meille:)"
Tänään kp 28/?, ei menkkoja, testi nega. Saa nähdä, alkaako yön aikana tai huomenna menkat. Ajattelin kuitenkin huomenna testata, jos ei menkkoja kuulu, oon malttamaton :D
Noniin täällä taas. Niinhän siinä kävi että kesken meni tämä(kin) raskaus. Tismalleen sama päivä kuin viimeksi, 6+2. Itkettää ja olo on aivan kammottava yhä. Ei auta kuin suunnata eteenpäin. Vielä kerran kokeillaan, ja jos sekin päättyy näin niin pitää alkaa harkitsemaan että pitäiskö vaan sopeutua elämään ilman lapsia.
Voi että kurjaa Pieninyuu 😔 Itselläni alkoi sitten menkat tuosta edellisestä seuraavana päivänä eli kp29.. Yhtään tärppiä eikä edes sen tapaista ole täällä nähty.. Alkaa kyllä itselläkin olla luovuttaminen jo mielessä.
Voi Kampela! Joo siis tää on niin raastavaa tää fiilis. Meki puhuttiin, ettei enää kyl jaksettais käydä läpi yhtään keskenmenoa. Et oisko vaan parempi antaa olla. No, vielä yksi kerta annetaan mahdollisuus, mutta puhuttiin ettei lähdetä mihinkään hoitoihin jos kolmaskin kerta kössähtää kesken.
Ei tärpännyt täälläkään, menkat alkoi tänään 4-5 päivää myöhässä. Olin kyllä tyytyväinen, että alkoi. Joskus oli tosiaan 10 päivää myöhässä ja on niiiiin ärsyttävää olla sellasessa välitilassa odottamassa kuukautisten alkamista.
Tuskaistahan tämä on odotella tärppiä, kun on tälläinen kaikki-mulle-heti tyyppinen, mutta koitan ajatella, että kaikki tapahtuu sitten kun niiden on aika tapahtua.
Hyvää joulua kaikille!
Suru vaan jatkuu ja jatkuu. Olen googlaillut jo kaikkea liittyen keskenmenoihin ja lapsettomuuteen. Olo on aika toivoton, ja on vahva tunne siitä ettei meille ole kääröä ihan hetikohta tulossa. Kahden keskenmenon jälkeen on 50% riski saada kolmaskin keskenmeno. Eli siis fifty-fifty. On jo puhuttu miehen kanssa, mitä me nyt teemme. Kestääkö psyyke kolmatta keskenmenoa heti perään, vai pitääkö antaa asian olla. Vauvakuume ja halu saada pikkuinen on kuitenkin aivan valtaisa!
En oikein tiedä mitä ajatella. Tein negatiivisen raskaustestin nyt muutama päivä sitten, eli keskenmeno on nyt virallisesti sitten ohi. On tullut niin sekalaisia ohjeita, että pitääkö nyt sitten pitää paussia vaiko eikö. En usko että nyt kuitenkaan tärppää heti uusiksi, ainakaan siten että onnistuisi...
Onkos täällä vielä vauvakuumeilijoita? :)
Ainaki yks kuumeilija vielä löytyy.. :) jouluaatolle sattuu ovulaatio.. olis kyllä paras lahja koskaan ku tärppäis tällä kierrolla :)
Minttura, oii jännittävää! Sama täällä, et 24.12 oli ovis. Me ollaan nyt vähän kahden vaiheilla, lopetettiin aktiivinen yrittäminen ettei tässä ihan heti raskautuisi. Mieli on aika kahtiajakoinen, tavallaan tuntuu että keskenmenosta paranisi vain jos saisi vauvan, mutta pelko kolmannesta keskenmenosta on valtaisa! :(
Pieninyuu, varmasti kahtiajakoinen mieli, toivoa raskautta ja samalla pelätä sitä.. voin vain kuvitella kuinka pää on sekaisin.. keskenmenot aina kamalia ja vielä pahempaa varmasti kun niitä ollut useampi :( varmasti se tulee sekin raskaus joka loppuun asti kestää ja saat sen oman pienen nyytin syliisi :) pidän ainakin peukkuja ja varpaita pystyssä. Useinhan nuo sanovat, että silloin juuri tärppää kun lakkaa yrittämästä.. meillä ei vain se toiminut vaan meillä jouduttu ottamaan jo lapsettomuushoidot avuksi kun ei meinaa onnistua. Alkuvaiheessa vasta ollaan ja ensin kokeillaan teroluteilla josko vaikuttas suotusasti kohdun limakalvoihin.
Liekkö keskustelussa enää aktiivisia, mutta kerrompa silti. Taustoja sen verran että yhdeksästä sisaruksesta vanhin ja kolme viimeisintä hoitanu äidin kanssa kuin omia siihen asti kun muutin pois työn perässä. Hoitelen vieläkin silloin tällöin. Työt loppunu viime vuonna kesällä. Onni potki sen verran että osu se oikea kohalle ja sen kanssa nyt kesästä asti elelty ja kaikki menny silleen enempiä miettimättä kuten yhteen muutto. Jouluna mies sano että tahtois perheen ja kummempia siinä jahkailematta jätin heti pillerit pois. Nuorena kuitenki jaksaa paremmin ja nyt kun ollaan kaikista hedelmällisimmässä iässä niin miksi ei (20v molemmat ja mies vaki työssä). Vähän jänskät paikat kun viikon ollu jo raskauteen viittaavia oireita ja mies sitten eilen huomautti että taitais olla viikon myöhässä menkatkii. Jännityksessä eletään ja katellaan jäikö ekasta.
Täällä vielä yksi ainaki paikalla... Haiku17 kuinka kävi? Meillä edelleen kuumeillaan ja yritetään.. välillä iskee epätoivo kun pitkän yrittämisen ja hoitojenkaan avulla ei pientä kuulu.
Mä en oikein tiedä mitä keskustelua pitäis ylläpitää, tätä vai tota vauva2017 vaii... Oon vähän sekasin. En tiedä kans onks hyvä vai huono ettei täällä enää oo oikein ketään. Harmittaa tietty ittee kun ois ihana jutella ihmisten kans ja fiilistellä, samalla tietty ihana et ihmisten toiveet käynyt toteen.
Minttura, mikäs sun historia siis olikaan? Kauan on yritystä?
Moikka kaikki!
Täällä taas.. niin sitten kävi meillekin, että kesken meni. 5.1. Oli eka neuvola ja kaikki oli mennyt niin hyvin siihen asti, ei vuotoja tai kipuja, raskausoireitakin vaikka kuinka. Terkka yritti etsiä sydänääniä dopplerilla, mutta ei löytänyt niitä. En vielä osannut huolestua, kun kuulema ihan normaalia, että ei vielä kuulu, silloin siis 11. raskausviikko menossa. Varattiin uusi aika viikon päähän ja 12.1. Olin taas jännäämässä.. terkka kokeili kolmeen kertaan etsiä sydänääniä ja ei löytänyt. Sain lähetteen äpolille ja sainkin ajan ultraan seuraavalle päivälle. Niin sitten menin 13. päivä perjantaina ultraan ja todettiin keskeytynyt keskenmeno. Sikiön koko vastasi noin kuudetta raskausviikkoa ja sykettä ei ollut. Sain lääkkeellisen tyhjennyksen pillerit ja lähdin kotiin itkemään. Kivut oli aivan hirvät ja vuoto vaan jatkui ja jatkui päivästä toiseen, kunnes viime viikon torstaina oltiin siinä pisteessä, että kipulääkkeet ei vieneet enää kipua pois ja kuumetta oli aika reilusti. Sain seuraavalle päivälle ajan taas polille ja siellä tuomio oli kohtutulehdus ja raskausmateriaalia edelleen kohdussa. Jouduin sitten vielä kaavintaan ja antibioottikuurille. Nyt pelottaa vaan koko ajan, että onkohan tää nyt varmasti ohi. Itkettää ja olo on lohduton. En tiedä mitään hirveämpää tunnetta kun tämä kun kuvittelee kaiken olevan hyvin ja sitten matto vedetään jalkojen alta. Täytyy vaan sanoa, että Pieninyuu, jos luet tätä niin en voi muuta sanoa kun, että olen niin kauhean pahoillani kaikesta siitä surusta mitä työ ootte saanu kokea. Nyt vasta tuntuu, että sen todella itse ymmärtää, kun sama on sattunut omalle kohdalle.
Kaikesta tästä huolimatta sydämessä on niin kauhean kipeä kohta joka yhtä aikaa toivoo pientä ihmettä meille niin paljon, mutta samalla pelkää, että tämä sama toistuu uudelleen.
Anteeks, että näin avauduin omasta kokemuksestani, mutta tuntu vaan, että tää piti saada kirjottaa. Haluan palata normaaliin elämään. Haluan päästä taas yrittämään, vaikka pelottaakin. En uskalla lähteä mihinkään hommailuihin vällyjen välissä ennen kun tää antibioottikuuri on syöty, että ei vaan tapahdu taas jotain kamalaa.
Scarlet,ei tarvitse pyytää anteeksi, minusta ainakin tämä on oiva paikka purkaa sydäntä ja kertoa tuntemukset aiheeseen liittyen. Olen pahoillani menetyksesi vuoksi :( . Voimia ja jaksamisia.
Pieninyuu meillä taustalla reilusti yli vuosi aktiivista yrittämistä ja ikää kohta 30 niin käytiin sitten lääkärin pakeilla kun vauvaa ei kuulu. Määrättiin lapsettomuushoitoihin ja nyt useamman kk mennyt terolutia, elikkäs keltarauhashormonia. Kohdun limakalvoja koetetaan tällä vahvistaa. Löydettyäni tän keskustelun oon varmaan miljoona kertaa lukenut kaikki kommentit ja toivonu, että kunpa meillekin se pieni tulisi.. ovulaatiosta kuukautisiin menty jo tovi niin hetkittäinen epätoivo meinaa vallata..
Scarlet: Hei apua!! Isot osanotot suruun <3 Haluatko laittaa mulle facebookissa yksäriä niin voidaan jutella <3 Mä myönnän etten nyt muista sun nimeä enää että kukahan olit, mut jos muistat mun nimen ni voit heittää aina viestiä! Mul on aikaa tukea ja kuunnella <3
Tosi kurjaa että teillekin kävi noin :(
Minttura: Huh no joo, ymmärrän että on rankkaa. Meilläkin yritystä takana jo 8kktta, tosin kaksi keskenmenoa sisältynyt siihen, niin en sitten tiedä miten omalla kohdalla kuuluisi noihin lapsettomuushoitoihin hakeutua. Ehkä jos ja kun kolmaskin napsahtaa poikki niin sitten.
On se kurjaa kuinka tää elämä on niin epäreilua :(
Onnea kaikille plussanneille! ❤️❤️ mulla pitäis alkaa menkat 9.-10.12 eli jännän äärellä. Vähän meni taas ohi noi puuhailut ovulaation aikaan 🙁 Oltiin niin eri aikaan kotona ja töissä ja oli kaikkea muutakin. Mut kyllä sitä kuiten vähä peittoa heilutettiin. Joten nyt odotellaan. Semmosta alamahakipua ollu eilisillasta asti, muuten ei oireita.
Tänään kävin ystävän kanssa kahvilla, hänellä pieni vauva ja voi että sitä vauvan tuoksua ja äidinrakkautta mikä siellä oli 😍 Enemmän vain tuli olo, että sitä minäkin haluan, kovasti.