Haiku17

Hellou kesäkuiset! Pari päivää sitten positiivisen testin tehneenä laskettuaika näyttäs olevan 16.6. joten 5+0 olis nyt menossa.

Mie oon 24v ja mies siihen 10v päälle, esikoinen täyttää huomenna 3v. Eli kaiken ei niin mieluisen tästä on ehtiny unohtamaan, ja miehen vaihtamaan. Opiskellaan molemmat uutta samaa alaa ja keväällä alkais jo opparin kirjottaminen.

Moni asia mietityttää kuten miten jaksan koulun ja työn tässä raskauden ohella saati suhteellisen fyysiset harjoittelut. Muuttaakkin pitäis kuhan valmistutaa. Onnekseni ei tässäkään raskaudessa näyttäs pahoinvointeja tulevan, tosin nyt on rinnat olleet todella arat.

Ekasta raskaudesta jäi paljon negatiivista muistoa ja toivon että tällä kertaa olisi mukavampi kokemus, mies luvannut omalta osaltaan tehdä odotuksesta ja synnytyksestä parhaan mahdollisen.

Olin esikoista odottaessa tätä kautta myös täällä yhdessä ryhmässä ja se tuntui antavan paljon vertaistukea ja koin sen hyväksi. Osasta jäi juttuseuraa myöhemmäksikin, ja yhden kanssa oltiin samaan aikaan vierekkäisissä saleissa synnyttämässä ja edelleen tekemisissä. Joten en kauaa miettinyt tulisko taas tänne jubailee.

Tsemppiä kaikille alkuun!

Ihanaa vihdoin! Kerkesin jo oottaa millon lokakuulle oma ryhmä. Meillä ois eka napero tuloillaan ja laskettu aika ois 3.10. Mukana oon!

Muiden mielipiteistä viis. Mie latasin kesällä huviksee tinderin ja muutamia oli kelle jutteli mut juttu hiipu, sitte tuli yks jonka kanssa viesti liikku taukoamatta viikon. Sitte mentii leffaa (tosi klisee mut varma) ja siitä päivästä lähtien nähty ja oltu joka päivä. Nyt yhteinen koti ja lapsi tulossa, elämä kaikin puolin mallillaan. Enkä edes etsinyt ketään. Että ei sinne nettiin tarvi tarkotuksella ketään kattomaan.

Ja tuohon baarista iskettyihin.. jos nyt yleistää niin baareistahan löytää vaan joko bilehirmuja, opiskelijoita, työttömiä tai alkoholisteja, loput varattuja. Niin miusta jos ei jotain edellä mainituista eti ni ei sitä seuraa baarista kannata lähtä ettimää.

Hei kaikille ja paljolti onnea!

Mie plussasin eilen vaikka koko kuukauden tuntunu että sitä ollaan raskaana. Rv 4+2 tällä hetkellä. Eka raskaus ja ekalla yrittämällä nappas ja toivottavasti pysyy mukana. Miulla on miehellä molemmilla ikää 20. Perjaatteessa mikään ei oo uutta vaikka kaikki on henkilökohtasesti uutta ja jännää. Oma äippä sai viimosen lapsensa kaks vuotta sitten ja aikasemmat 5 ja 6 vuotta sitten. Olin niiden jokasen oottamisessa ja kasvamisessa erityisen paljon mukana. Lähes jokasella neuvola käynnillä olin äitin mukana ja jokasen sitten synnyttyä oon hoitanu, imetystä lukuunottamatta, ihan niiku omaa. Mutta silti kaikki tuntuu nyt ihan erilaiselta ku alkaa oma jälkikasvu kasvamaa ja tuntee kaiken. Mahaa on nipistelly ja se on muutenki jännän olonen ja pinkee. Huonoa oloa on, rinnat erittäin arat (ees liivejä en pysty pitämään), jatkuva nälkä ja jano ja vessassa ravaaminen, ilmavaivat. Ja ihme finnien ilmestyminen vaikkei miulla oo ikinä ollu yhtäkää ihoongelmaa naamassa ja muutenki piän hygieniaa suht hyvänä.

Minuu nyt silti vaivaa yks asia (keskenmenon pelon lisäks), että vaikka oon nuori mutten ihan enää teinikään, niin pietääks minuu silti "teiniäitinä"? Koska miusta se nimitys viittaa 13-17v lapseen joka ei osaa huolehtia asioistaan saati toisesta ihmisestä. Lähinnä tulee vaan pahamieli.

Mutta onnea silti kaikille tuleville äideille!:)

Kohta 11vuotta metsästäneenä, saman verran käyny leireillä joissa opetetaan turvallista metsästystä ja viimoset viis vuotta ollu itse myös opettamassa ja jatkuu vaan. Punainen ei ole enää turva väri vaan kirkkaan oranssi. Paras laukaus on ampumatta jätetty laukaus. Ja moneen kertaan täällä jo sanottukkin, riista on aina tunnistettava ennen riistalaukausta. Myös eläimen kunto olisi hyvä tiedostaa, koska nykyään hyvän metsästäjän piirteisiin kuuluu että osaa valikoida riistansa. Ei ammuta hätiköidysti sitä alueen parhainta ja hyväkuntoisinta rusakkoo yms. Karsitaan niitä vanhempia ja huonokuntosia. Hyvä riista laukaus on tappava. Itse jätän mielummin ampumatta ellen ole 110% varma että tulee puhdas kaato/osuma. Ja lähestulkoon aina tilanteesta riippumatta se on aseen käsitteliän eli ampujan vastuulla milloin painaa liipaisimesta, minne osuu jne. Äkkiseltään ei tule mitään tilannetta mieleen milloin se ei olisi aseen kantajan syy. Asetta on aina, myös lataamattomana, käsiteltävä kuin se olisi ladattu. Ei ole tilannetta milloin olisi ok käsitellä huolettomasti asetta, tällöin tulee niitä vahinko laukauksia jolloin pahimmassa tapauksessa satuttaa muita tai ihteään. Meillä opetetaan se tärkein eka, eli turvallisuus ennen kaikkea. Tämä harrastus ja elämäntapa on aivan mahtava ja hieno kaikin puolin, kun pitää järjen ja maltin mukana. Metsästäjäliiton sivuilta löytyy kiinnostuneille lisää tietoa.