Juttuseuraa teistä, jotka haaveilette vauvasta?
En löytänyt äkkiseltään tämänkaltaista viestiketjua, joten ajattelin avata uuden :) Olisi ihanaa kuulla muiden raskaaksi haluavien ajatuksia ja fiiliksiä! Tuntuu, ettei ole ketään, jolle tästä asiasta jutella, ja kun minun päässä ei tunnu mitään muuta enää pyörivän kuin kaikki nämä vauvaan ja raskautumiseen liittyvät jutut.
Tässä minun tarinani:
Olen alle 30 -vuotias nainen ja sain yhtäkkiä, oikeastaan vähän vahingon kautta, aikamoisen vauvakuumeen. Olen aina ajatellut, että en ole valmis vielä äidiksi, koska haluan vielä matkustella ja kokea ja tehdä kaikenlaista. Nyt kesällä kuitenkin tapahtui miehen kanssa pikku vahinko juuri melkein oviksen aikoihin, ja aloin perehtyä mahdolliseen raskauteen lukemalla kaikenlaista aiheeseen liittyvää netistä ja katselemalla vauvadokumentteja yms. Vauva-ajatukset täyttivät pääni, ja mietin joka päivä, mitä masussani mahtoi juuri nyt tapahtua, vai tapahtuiko yhtään mitään. Lueskelin netistä, mitä juuri tällä viikolla pitäisi tapahtua... Ja kun sitten menkat lopulta alkoivatkin, tuli ihan kyyneleet kun pettymys oli niin suuri. Juttelimme asiasta pitkään mieheni kanssa ja totesimme, että nyt olisi oikeastaan aika täydellinen hetki meidän elämässä vauvan tulolle. Päätimme alkaa yrittää ihan tosissamme.
Nyt olemme yhden kerran yrittäneet vauvaa tämän vahinkokierron jälkeen. Olen ollut havaitsevinani vaikka minkälaisia raskausoireita, mutta liekö kuviteltuja...? Kuvotusta, pyörrytystä, kipeät nännit, alkoholi ei maistu, hajut voimistuneet, ruoka etoo, suolaisen himo, väsymys, päänsärky, alavatsan nippailu ja viiltely, voimattomuus liikkuessa (esim. kun piti juosta bussiin, melkein jalat lähti alta) ja vaikka mitä muuta. Tänään on vihdoin kp 28. Ihmeellistä vatsan viiltelyä vasemmalta puolelta on ollut nyt jo melkein viikon ajan, mutta eilen alkoivat "menkkakipujen" tyyppiset polttelut ja orastava migreenikin (minulle tulee aina menkkojen aikana migreeni). Tuli lisäksi muutama tippa rusehtavaa vuotoa :( Olen lukenut, että monella on alkuraskaudessa menkkakipujen tyyppistä polttoa, ja vuotojakin esiintyy yllättävän suurella osalla naisista. Silti pelottaa käydä vessassa, jos ne menkat sieltä alkaa. En uskalla toivoa, että olisi onnistanut, kun menkkaoireet on niin tyypilliset. Tänä aamuna ei ollut mitään oireita, mutta migreeni alkoi taas orastaa päivän mittaan ja nyt illalla taas pyyhkäistessä ilmestyi pari tippaa rusehtavaa vuotoa paperiin :( Huonolta taitaa näyttää. Raskaustestiä en ole vielä tehnyt, kun olen kylässä enkä ole päässyt kauppaan ostamaan kenenkään huomaamatta. Joutuu vaan odottelemaan, kunnes pääsee kotiin (vaikka luultavasti tilanne selviää jo ennen sitä).
Olen pähkäillyt nyt monta viikkoa, onko minulla jonkunlaista hormonihäiriötä, kun menkat on muuttunu niin kummallisiksi, ennen olivat säännölliset n. 28-29pv ja alkoivat yleensä aina illalla pienillä poltoilla ja pikkuvuotamisella, ja sitten seuraavana aamuna hanat aukes kunnolla. Nyt kumminkin tänä vuonna on ollut kierron pituus kaikkea mahdollista 26-31 pv väliltä hyvin vaihtelevasti ja ihmeellistä tiputtelua on ollut monta päivää ennenkuin menkat kunnolla alkavat. Viittaa ilmeisesti keltarauhasen riittämättömään toimintaan? Ajattelin, että varaan lääkärin nyt tämän kierron jälkeen, jos ne menkat sieltä tulee. Jos saisin sitten hormonihoidon kierron tasoittamiseksi ja raskauden yrittämisen tueksi.
Tässä siis pääpiirteittäin tämän hetken ajatuksia, olisi tosiaan ihanaa, jos saisi täältä juttuseuraa :)
Kommentit (530)
Jos jotain kiinnostaa, niin olen tehnyt suljetun ryhmän Vauva vuodelle 2018. Tervetuloa juttelemaan :)!
Voi, muistan itsekin kuinka olin toiveikkaana kun suunniteltiin, että jätetään pillerit pois. Voi kun saisin sen toiveikkuuden takaisin. Viime aikoina olen miettinyt "mitä jos olisi jätetty ehkäisy aiemmin, olisiko meillä nyt lapsi, ollaanko jo liian vanhoja jne".
Kuten Ann4 sanoit, tämä odottamisen odottaminen on todella stressaavaa, etenkin kun tämä vaan jatkuu ja jatkuu...
Toivottavasti joku plussaisi täältä, ehkä se taas toisi meille muillekin hieman toivoa.
Se iloinen toiveikkuus ja jännitys ois niin ihana saada takaisin! Mä oon alkanut jo sekoamaan varmaan, oon aatellut tässä et ehkä tällä kaikella on tarkoitus, ja raskautuminen ei onnistu kun pelko keskenmenoista on niin vahva. Siis, että jos olisin kolme kuukautta sitten raskautunut, olisin pelännyt kuollakseni keskenmenoa. Ehkä jos raskaudun kahden vuoden päästä, pelko keskenmenosta on pienempi. Ei voi tietää.
Foolihappo- ja greippimehukuurilla menty, tosin ovistestejä olen unohtanut tehdä. Teen tosi aikaista aamuvuoroa, että tikkuun pissailut unohtuu aamulla herätessä aika helposti. Enkä tiedä kuinka luotettavaa tulosta saa jos testin tekee myöhemmin. Odotukset eivät ole korkealla, tavallaan tätä stressiä lievittää se, että jos ei tärppää niin aletaan selvittelemään miten ja milloin tutkimuksiin pääsisi. Että onpahan jotakin mitä odottaa.
Ei millään pahalla Ann4 sinua tai ketään muutakaan kohtaan, mutta oot tainnut nyt liittyä oikeaan masentelijoiden kerhoon 😃 Kuten tuossa jo Karo86, tttt ja Pieninyuu, niin voi kun voisi löytää tuon toiveikkuuden taas jostain. Olen myös miettinyt monta kertaa, että jos oltas jätetty ehkäsy pois jo vuoden 2016 alussa eikä naivisti ajateltu, että odotetaan kunnes asuntokaupat on selvät, että ennen sitä en halua raskautua, niin mikä olisi tilanne nyt. Täällä alkoi taas menkat kiertopäivällä 25.. kai se on vaan uskottava, että raskaushormonit on muuttaneet miun kiertoa, koska tää on jo kommas kerta kun kierto jää näin lyhyeks. Nyt ensimmäistä kertaa ihan oikeasti mietin, että ovistikkujen käyttöön otto vois olla paikallaan, niin pääsis vähän kartalle tuosta omasta kierrosta. Tiedän kyllä sen, että nyt kesän aikana mahdollisuudet raskautumiselle on aivan olemattomat, kun teen niin hulluna töitä ja niin eri aikaan kun mies, että hyvä kun keretään näkemään. Nytkin viimesen kuukauden aikana ollaan nähty kunnolla ehkä kerran viikkoon, muuten vaan sillein, että mie nään hänet nukkumassa kun tulen kotiin töistä ja hän näkee minut nukkumassa kun lähtee töihin.. ehkä vähän laskee fiilistä kun ei nähdä niin paljoo, että kerkeis ees mihinkään sänkypuuhiin
Mä oon yhä tosi skeptinen noist ovistesteistä. En oo täs kierros saanu ovista taaskaan tikutettuu, ja oon koko tän vuoden aikana saanu vaa yhen oviksen tikutettuu ja eipä siitäkään mitään tullut. Mietinkin jo et onkohan noi ihan bullshittiä nuo ovistikut, onko ne auttanut ketään raskautumaan :'D Tai sit tosiaan vika on vaan mussa. Mietin tässä, et kannattaakohan niitä nyt ostaa sit enää ollenkaan, vai antaako vaan mennä luomuna.
Ja Scarlet, toi vuorotyöhomma on niin perseestä. Sama homma on tääl, mut onneks työpaikat on lähellä et lounarilla voi sopia "treffit" kotiin ;D
Mulla taas on ovistesteistä "hyviä" kokemuksia 😂 Niin hyviä kun ne nyt tähän tilanteeseen siis sopii. Eli oon joka kuukaus saanu kaksi vahvaa viivaa ja sillon ollaan siis tottakai hommailtu joko saman päivän ja/tai seuraavan tai sitä seuraavan päivän aikana. Mut ei. Oon tilannu netistä jotain suht edullisia Sofi-merkkisiä ovistestejä. En tykkää yhtään niistä halvimmista liuskatesteistä vaan ostan mielummin noita toisia. Mutta eipä se ajoittaminen oo tulosta tuottanu. Nykyään teen ovistestejä oikeastaan siitä syystä et tiedän tasan päivälleen millon seuraavat menkat alkaa. Mulla on oviksesta aina 14pv menkkojen alkuun. Mites muilla, vaihteleeko teillä luteaalivaiheen pituus? Oon oppinu alan termistöä lukemalla näitä palstoja 😂
Pieninyuu: voi kun tekiskin tuollasta "normaalia" työtä, jossa on lounasajat ja jossa työt loppuu aina sillon kun pitääkin 😄 ja vaikka näin oliskin, niin ei se auta kun miehen työmatka on sen 45km, niin ei se olis kovin nopee kotona 😃 Toisaalta miehellä alkaa kesäloma 1,5 viikon päästä, niin ehkä sitä nähdään toisiamme vähän enemmän kun vaan toinen tekee hulluna töitä
Hei (taas),
Palailee takaisin tähän ryhmään hetken tauon jälkeen, liekö kohta 6kk edellisestä kirjoituksesta.
Nyt palataan taas tähän aiheeseen, eli edelleenkään en ole plussannut. Vaikka raskaaksi tuleminen ei ole mikään itsestäänselvyys, niin uusien työkuvioiden takia tuli n. puolen vuoden tauko yrittämiseen. Stressi oli niin valtava, aikaa ei ollut millekään "ylimääräiselle", eli tein töitä ja nukuin, joten siihen rakoon en tarvinnut mitään ovistestiä laskemista tms.
Nyt kuitenkin stressi helpottanut ja ollaan entistä valmiimpia katsomaan mitä on tuleman, jos on.
Onnea heille jotka ovat jo plussanneet ja hurjasti onnea ja tsemppiä heille jotka eivät ❤
Hei haaveilijat :) kirjoitin illalla uutena aloituksena vuodatuksen yrittämisen vaikeudesta, mutta se olisikin sopinut tähän ketjuun. Olen 29 ja avomies 28. Opiskelin pitkään ja töissä oon ehtinyt olla nyt pari kolme vuotta. Viime syksynä alkoi henkinen prosessi siitä uskaltaisiko ehkäisyn jättää pois, ja oli iso voitto kun alkuvuodesta uskalsi alkaa ensin varmoilla päivillä ja sitten aika nopeasti ei-varmoinakin hommailemaan ehkäisyttä. Tulosta tästä ei kuitenkaan vielä ole tullut. Nyt ei tunnu siltä että jaksaisi yrittää aktiivisemmin, mutta vähän pitää käsitellä pettymystä siitä että en ollutkaan huippuhedelmällinen ja saanut lasta tilaamalla. :s Mies on ollut koko ajan iloisella tulee jos on tullakseen -asenteella, eli ei tarvitse aktiivisesti yrittää ennen kuin vasta sitten jos vauvaa ei muuten ala kuulua. Hän hauskasti vertasi raskautta lottovoittoon. jossa "lottoaminen" sinänsä on jo kivaa ja raskaus olisi sitten se jackpot. :') aika ihanasti ajateltu!
Pallukka, i know! Itsekin kuvittelin, että raskautuisin nopeammin, ehkä muutama kierto. Kuitenkin perusterve, normaalipainoinen, kierto tasaantui heti ehkäisyn lopetuksesta ja ovikset tunnen. Mutta, paskat! Toki tupakoimme molemmat ja tiedän sen olevan aika huono juttu. Kai sitä niin vertaa niihin ystäviinsä jotka siitä huolimatta ovat tulleet raskaaksi niin nopeasti vaikka polttavatkin (toki lopetus heti plussasta).
Mennään rennolla asenteella, seksiä harrastetaan mutta kuitenkin yrittäen ajoittaa touhuilua myös ovikselle. Siitä huolimatta ei tulosta. Meillä oli töiden vuoksi "tauko" yrittämisestä, noin 6kk, koska stressi oli aivan valtava eikä siinä joutanut laskea ja miettiä ovulaatiota 😂 Nyt uudella innolla taas, tosin huolettaa päätyykö nämäkin kuukaudet siihen ikuiseen pettymykseen 😥
NeneC: Ihana kuulla sustakin! Mä jotenkin uskon et teil onnistuu nyt nopeesti. Jotenki vaan sellanen fiilis :D Pidän hurjasti peukkuja teille. Kauankos teillä oli yritystä takana?
Pallukka: Lukaisin sun alotuksen ja mietin et tuu ihmeessä tänne, mut löysitkin tänne ennen ku kerkesin kommentoimaan! Tiedän niin ton tuskan. Ite naiivisti aattelin kun toukokuussa 2016 alettiin yrittämään, et joulukuussa 2017 meil ois jo vauva. Ja paskan marjat. Tässä sitä nyt ollaan. Tiesin alusta asti jotenkin et yrittäminen tulee olemaan hankalaa, mutta et NÄIN hankalaa... Tsemppiä teillekin!
No, ovista en saanut tikutettuu nyt tässä kierrossa ollenkaan. Eli fiilikset on jotenkin... tyhjät. Saisko jotenkin vaan napsautettua pois päältä tän typerän toiveikkaan odotuksen, mikä kierron loppua kohti nostaa päätään. Alkoholittomalla aion olla tän kuukauden anyways. Tuntui kans ihan todella tyhmältä, kun seksin jälkeen oon ollu jalat kattoon päin ja pylly ylhäällä, on tullut jotenkin tosi vähäpäinen olo. Sellainen, että tässä sitä nyt ollaan, niitä fanaattisia yrittäjiä jonkalaisiksi sitä ei ikinä halunnut tulla. Tunteet on taas kyllä herkällä, on muutamaan otteeseen tullut itkettyä pienten vauvojen kuville, ja sängyssä makoillessa ajattelee, että nyt voisi olla se oma nyytti tuossa vieressä köllöttelemässä.
Mä sain eilen puhelun oudosta numerosta kun olin lähdössä töihin.. vastasin ja sieltä kuului "Onneksi olkoon! Vauvasi laskettu aika on jo kuukauden päästä ja nyt sen kunniaksi saat Vauva-lehden tilauksen plaa plaa plaa.." Tuijotin hetken aikaa järkyttyneenä seinää jonka jälkeen huusin puhelimeen "kuinka helvetillä kehtaatte soittaa tällasia puheluita!" Ja löin luurin korvaan. Tilasin sillon raskaana ollessa vauva-lehden näytenumeron sen jonkun kalenteri-sovelluksen kautta, joka laski raskausviikkoja, niin nyt sit saan tuollasia puheluita.. Kyllä meni pasmat sekasin ja itku tuli :(
Scarlet : no huh huh :o oisin itekin varmasti räjähtän. Jotenkin nyt kun elokuu lähestyy ni huomaa laskevasa viikkoi kuin pitkällä olis just nyt jne. Toki samalla sitä muistuttelee et eipä siellä ollu ees mtn vauvaa. Jotenkin menetystä mitä ei oikeesti oo menettäny on vaikeeta surra. Nyt ei onneks oo tarvinnu aikoihin kellee selitellä ja noin kk päästä oon virallisesti kuivilla rypäleestä :)
Kiitos vastauksista. :) jotenkin ärsyttävää se että itse ei osaa ottaa rennosti ja jumppaa ja syö terveellisesti ja vetää vitamiineja ja huolehtii hampaista ja ties mitä ja mies taas elää ihan rennosti koska ei vielä ajattele että pitäisi jotenkin hulluna yrittää.. Enkä mäkään tavallaan ajattele niin mutta kun! Joku äitiosa mielestä onkin vähän hätäisempi. Onneksi mies ei kuitenkaan hirveän epäterveellisesti elä, ja ehkä hälläkin tulee kesän myötä liikuttua enemmän ym. Scarlet, kuulostaa aivan kamalalta tuo puhelu. Toivottavasti se herätti lehteä miettimään tuota markkinointia - tuota täytyy sattua muillekin, valitettavasti. :(
Pieninyuu, kiitos sinulle kauniista sanoista ❤ Mulla oli viimeinen ehkäisyrengas elokuussa. Kerettiin yrittää muuta kuukausi (2-3) ennen työkuvioiden muuttumista, jolloin sit alkoi kuuden kuukauden raataminen ja kaikki muu sai väistyä. Nyt ollaan päästy taas stressistä eroon ja normi arkeen. Toivon myös teille onnea mukaan 🌸
Scarlet, olen todella pahoillani että olet saanut tuollaisen puhelun. Todennäköisesti siellä ei ole mietitty loppuun saakka markkinointia. En usko että mikään firma haluaa loukata tahallaan. Sinun kannattaisi laittaa asiakaspalautetta tuosta, onhan myös heille etu etteivät jatkossa aiheuta pahaa mieltä. Jatkoon hurjasti onnea 🌸
Heipsan! Mäkin päätin liittyä tähän joukkoon.. Itse täytin kesäkuun alussa 28 v. ja miehen kanssa ollaan oltu pian 13v yhdessä. Ollaan hitaasti edetty asioissa, ja siis asuttu yhdessä kohta viis vuotta. Itsellä on aina ollut ajatuksissa, että lapsia haluan, mutta "ei vielä". Paitsi nyt. Nyt se pitäisi jo olla... Ongelmana on se, että miehen seksuaalinen halukkuus ei ole hmm.. normaalia, haluja on siis harvoin.. Minkäänlaista ehkäisyä ei ole ollut käytössä ainakaan kahteen vuoteen. Muutaman kerran on ollut olo, että voisikin olla raskaana, mutta ehei.. Harhaluuloja sellaiset. Itse työskentelen lastensuojelussa, lastenkodissa, joten läsnä on koko ajan pelko siitä, että jos lapsen saakin, pystyykö sen kasvattamaan "oikein" ja jos ei, niin enhän voi myöskään jatkaa töissä. Olen nyt muutaman tunnin ajan lukenut teidän viestejä ja itkenyt täällä teidän ja omasta puolestani. Vauvakuume on nyt HYVIN suuri. Ihan nyt tämän puolen vuoden aikana on se tunne vain vahvistunut, että nyt voisi olla oikea aika.. Molemmilla "vakityöt", itsellä tuli juuri 5vuotta täyteen tässä työpaikassa, asuntoja on kaksikin (toinen vuokralla), eli raha-asiatkin ovat kunnossa, ja ikääkin alkaa oleen.. Ja koko ajan tulee uusia "oon raskaana" juttuja lähipiiristä. Toki oon iloinen heidän puolesta, mutta samalla alkaa miettiä omaa elämää, että saako ikinä hoitaa sitä omaa lasta, kun usean vuoden hoitanut jo muiden lapsia..
Käyttäjä 6248, oletteko puhuneet miehesi kanssa perheenlisäyksestä? Jos olette asiasta samaa mieltä, niin ehkä se saa vauhtia vällyjen väliin ☺ Itse ajattelen myöskin, että iän puolesta on sopiva tehdä lapsia. Meillä myös sama tilanne, että molemmat hyvässä vakituisessa työssä (toistaiseksi ainakin, koskaan ei tiedä mitä käy) ja uralla ollaan molemmat edetty, omakotitalo löytyy myös, joten näiden puitteissa voisin ajatella tilanteen olevan "ihanteellinen". Tämä toteutus vaan ei ole niin suitsait hoidettu 😁
Minua on myös huolettanut, että osaako sitä kasvattaa kelpo kansalaisen, mutta tullut siihen tulokseen, että jos lapsesta vain tulee kunnon veronmaksaja niin kaikki hyvin 😁
Karo86 odottavan aika on vielä pidempi kuin voisi kuvitellakaan. Kuukaudet vaan valuu ohi, mutta samaan aikaan ne ovat ehkäpä elämän pisimpiä kuukausia.
Paljon tsemppiä yritykseen! Maltti on tässä valttia :) Ja se multa ainakin puuttu :D