siis nauraako jotkut ihmiset yksikseen ilman että kukaan kuulee? eikö toi ole hullun tuntomerkki?
Kommentit (41)
Nauran, jos kuuntelen hauskaa kirjaa tai podcastia.
Vaikka kuinka paljon. Nytkin nauroin ääneen tälle aloitukselle. Oli sen verran typerä, että meni komiikan puolelle.
Toki nauran jos naurattaa. Itken jos itkettää. Pierasen jos pierettää. Tietenkin.
Kyllä mä usein nauran itsekseni, esim tiktokia katsoessani tai jotain Hauskoja kotivideoita. Joskus nauran myös jollekin lukemalleni asialle. Pidän itseäni kohtalaisen täyspäisenä.
Meneekö aloittaja nauramaan aina äkkiä ihmisten ilmoille, jos sattuu olemaan yksin esim kotona, ettei vaan olisi hullu, jos nauraa yksin?
Ei nauru aina ole kommunikaatiota. Se voi olla myös reaktio.
Mua nauratti kauheasti, kun tiesin naapurin kuuntelevan kaikkia tekemisiäni korva seinässä kiinni. Kommentoi sitten muille naapureille mitä taas olin tehnyt ja juorut tulivat minunkin korviini. Väkisinkin nauratti, kun kuvittelin ukkelin seinä korvassa kiinni! Itkeäkö olisi pitänyt?
nauran myös omalle sekoilulle ihan ääneen eli jos teen jotakin tyhmää vaikka olisin yksin, miksei saisi nauraa? se olisi eri asia jos vetäisi jotakin karmivaa hörönaurua tuntikausia.
Kyllä mä hullumpana pidän ihmistä, joka nauraa yksinään muiden kuullen kuin ihmistä, joka nauraa yksinään ilman, että kukaan kuulee.
Nauran, laulan ja puhun yksikseni. En kuitenkaan pidä itseäni hulluna. Välillä toki tulee hauskoja tilanteita kun joku kuule minun höpöttävän yksin, mutta ei se nyt niin vakavaa ole.
Nauran todella usein omalle ajatuksenjuoksulleni joka käy todella ripeää tahtia ja moni asia saa hulvattomia kulmia ihan itsekseen. Piirrän ja käsikirjoitan työkseni joten varttihullu jo siinä mielessä. Läheiset ja ystävät mut tietää eikä tätä ihmettele, mutta välillä joutuu selittelemään uusille tuttavuuksille äkillisiä naurunpyrskähdyksiä kesken toisen lauseen. Nyt kun tarkemmin mietin niin onpas ihanaa miten mainio lähipiiri ja ystävät mulle on kertynyt ympärille, pitää mainita taas sitä mukaa kun heitä taas tässä tällä viikolla kohtaa :) kiitollinen
Aika monelle omalle tai toisten tekemille trollauksille tällä palstalla olen tänään nauranut :D
Kyllä mä nauran jatkuvasti ääneen olen yksin tai en. Esim bussissakin päästelen menemään, jos jotain hauskaa luen tai kuulen.
Mä myös mumisen itsekseni paljon ja käyn rakentavia keskusteluita telkkariohjelmien kanssa,ääneen tai jopa huudan.
Nuoriso välillä piipahtaa kyselemään, että puhutko sä meille vai kutsuitko tms. En. Annoin vaan selkeän ohjeen gangterille, ettei kannata ainakaan sitä kautta hiippailla kenenkään kimppuun, kun siellä on ansa. Sitten kun se astelee siihen ansaan, niin saatan vielä huutaa, että VARO!
Ihan päivittäistä älämölöäni.
Meidän perheessä kaikki nauraa joskus itsekseen.
Ihmisiä saattaa naurattaa yhtäkkiä kotona joku juttu tai kaupassa hyllyn välissä. Ulkonakin. Kauheaa jos sitä ei saa loppumaan.
Yksikseni vasta naurankin, seurassa en kehtaa. Mulla ei ole nätti nauru ja naamaakin vääntyy rumaksi.
Parhaat jutut on monesti parempi pitää omana tietonaan ja hihitellä rauhassa.
Minä nauran joskus telkkaria katsoessani tai nettiä selatessani. Olen sitten vissiin vähintäänkin varttihullu. Pääsisinköhän mielenterveyssyistä eläkkeelle?