Juttuseuraa teistä, jotka haaveilette vauvasta?
En löytänyt äkkiseltään tämänkaltaista viestiketjua, joten ajattelin avata uuden :) Olisi ihanaa kuulla muiden raskaaksi haluavien ajatuksia ja fiiliksiä! Tuntuu, ettei ole ketään, jolle tästä asiasta jutella, ja kun minun päässä ei tunnu mitään muuta enää pyörivän kuin kaikki nämä vauvaan ja raskautumiseen liittyvät jutut.
Tässä minun tarinani:
Olen alle 30 -vuotias nainen ja sain yhtäkkiä, oikeastaan vähän vahingon kautta, aikamoisen vauvakuumeen. Olen aina ajatellut, että en ole valmis vielä äidiksi, koska haluan vielä matkustella ja kokea ja tehdä kaikenlaista. Nyt kesällä kuitenkin tapahtui miehen kanssa pikku vahinko juuri melkein oviksen aikoihin, ja aloin perehtyä mahdolliseen raskauteen lukemalla kaikenlaista aiheeseen liittyvää netistä ja katselemalla vauvadokumentteja yms. Vauva-ajatukset täyttivät pääni, ja mietin joka päivä, mitä masussani mahtoi juuri nyt tapahtua, vai tapahtuiko yhtään mitään. Lueskelin netistä, mitä juuri tällä viikolla pitäisi tapahtua... Ja kun sitten menkat lopulta alkoivatkin, tuli ihan kyyneleet kun pettymys oli niin suuri. Juttelimme asiasta pitkään mieheni kanssa ja totesimme, että nyt olisi oikeastaan aika täydellinen hetki meidän elämässä vauvan tulolle. Päätimme alkaa yrittää ihan tosissamme.
Nyt olemme yhden kerran yrittäneet vauvaa tämän vahinkokierron jälkeen. Olen ollut havaitsevinani vaikka minkälaisia raskausoireita, mutta liekö kuviteltuja...? Kuvotusta, pyörrytystä, kipeät nännit, alkoholi ei maistu, hajut voimistuneet, ruoka etoo, suolaisen himo, väsymys, päänsärky, alavatsan nippailu ja viiltely, voimattomuus liikkuessa (esim. kun piti juosta bussiin, melkein jalat lähti alta) ja vaikka mitä muuta. Tänään on vihdoin kp 28. Ihmeellistä vatsan viiltelyä vasemmalta puolelta on ollut nyt jo melkein viikon ajan, mutta eilen alkoivat "menkkakipujen" tyyppiset polttelut ja orastava migreenikin (minulle tulee aina menkkojen aikana migreeni). Tuli lisäksi muutama tippa rusehtavaa vuotoa :( Olen lukenut, että monella on alkuraskaudessa menkkakipujen tyyppistä polttoa, ja vuotojakin esiintyy yllättävän suurella osalla naisista. Silti pelottaa käydä vessassa, jos ne menkat sieltä alkaa. En uskalla toivoa, että olisi onnistanut, kun menkkaoireet on niin tyypilliset. Tänä aamuna ei ollut mitään oireita, mutta migreeni alkoi taas orastaa päivän mittaan ja nyt illalla taas pyyhkäistessä ilmestyi pari tippaa rusehtavaa vuotoa paperiin :( Huonolta taitaa näyttää. Raskaustestiä en ole vielä tehnyt, kun olen kylässä enkä ole päässyt kauppaan ostamaan kenenkään huomaamatta. Joutuu vaan odottelemaan, kunnes pääsee kotiin (vaikka luultavasti tilanne selviää jo ennen sitä).
Olen pähkäillyt nyt monta viikkoa, onko minulla jonkunlaista hormonihäiriötä, kun menkat on muuttunu niin kummallisiksi, ennen olivat säännölliset n. 28-29pv ja alkoivat yleensä aina illalla pienillä poltoilla ja pikkuvuotamisella, ja sitten seuraavana aamuna hanat aukes kunnolla. Nyt kumminkin tänä vuonna on ollut kierron pituus kaikkea mahdollista 26-31 pv väliltä hyvin vaihtelevasti ja ihmeellistä tiputtelua on ollut monta päivää ennenkuin menkat kunnolla alkavat. Viittaa ilmeisesti keltarauhasen riittämättömään toimintaan? Ajattelin, että varaan lääkärin nyt tämän kierron jälkeen, jos ne menkat sieltä tulee. Jos saisin sitten hormonihoidon kierron tasoittamiseksi ja raskauden yrittämisen tueksi.
Tässä siis pääpiirteittäin tämän hetken ajatuksia, olisi tosiaan ihanaa, jos saisi täältä juttuseuraa :)
Kommentit (530)
Kiitos kaikille :) ❤ kyllä tämä tästä . Pakkohan se on.. kierto tottakai ihan sekaisin ja tänään taas vuotaa ja kipuilee.. phuuh.. kello 11 ja vieläki sängyssä ku kaikista helpoin olo makuulla. Muut päivät ihan ok et vuodot loppu mut nyt taas tämä vuoto ja kipu.. tulisko nyt sitten viimein kaikki pois ja se hcg tippuis tarpeeksi että pääsis uutta yrittään.. :(
Toivottavasti helpottaa Minttura kipujen ja vuodon kanssa pian. Tiedän sen tunteen, kun vaan toivoisi sen olevan ohi, että pääsee toipumaan. Kannattaa kuitenkin seurata omaa vointia ja jos kivut voimistuu tai nousee kuume, niin heti yhteys lääkäriin. Minulla kävi juuri niin, että luulin kaiken jo olevan ohi kunnes kivut voimistuivat taas ja nousi kuume ja selvisi, että kaikki raskausmateriaali ei ollut tullut ulos ja jouduin sitten kaavintaan vielä. Toivon sydämeni pohjasta, että vältyt siltä! ❤️
Minä kerkesin omalle kohdalleni jo hieman toivoa, että olisi tärpännyt, mutta menkat alkoi sitten tänään pari päivää myöhässä 😞 Tai jos tarkemmin miettii, niin en tiedä voiko sanoa myöhässä, kun ei ole kyllä keskenmenon jälkeen kierto ollut kovinkaan tasainen, mutta kertaakaan se ei ole ollut näin pitkä. Eikä kertaakaan ole kestäneet menkkakivut kuukautta ennen menkkoja.. taidan oikeasti soittaa huomenna lääkäriin ja kysyä, että meneekö tää kaikki edelleen keskenmenon piikkiin vai pitäisikö jo tutkia asiaa. Turhauttaa, kiukuttaa ja itkettää!
Scarlet toivottavasti teillä pian jo tärppäisi! ❤ ei kai tuo voi enää keskenmenon piikkiin mennä jos raskausmateriaali tullut pois.
Jos tästä kaaoksesta jossa täällä tällä hetkellä ollaan pitää jotain positiivista löytää niin ainakin pystyn hedelmöittymään ja kaavintaa tai kemiallista tyhjennystä ei tarvittu ja lupa annettu uudelle yrittämiselle. Inseminaatio nyt vain siirtyy syksylle :( kunpa tämä jatkuva pettyminen olis pian ohi ja sais sen oman pienen vauvan syliin asti :'(
Tervehdys! Oon pitänyt aika hiljaiseloa näilt sivuilta muutaman kk mut nyt pitkästä aikaa ja hiljaisen varovasti alan ehkä uskaltaa jo ajatella koko asiaa. Vaikka pelko koputteleekin takaraivossa et mitäpä jos seuraavakin yritys epäonnistuu. Mutta ehkäpä nää pelot vielä joskus sen verran helpottaa että uskalletaan alkaa yrittää :) taustalla siis rypäleraskaus jonka jälkeinen karenssi alkaa olee loppusuoralla
Hejs, kirjoittelinkin aiemmin jo tuohon toiseen ketjuun, mutta harmillisesti täällä ketjut vaikuttavat todella hiljaisilta, joten kokeilen nyt täälläkin :) Itselläni vauvakuume nostaa päätään aika ajoin, mutta lähipiirissä ei tällä hetkellä ole ketään, kuka olisi samassa elämäntilanteessa, joten juttuseuraa kaipailisin ainakin silloin tällöin.
Meillä siis tilanne, että jos kaikki menisi suunnitelmien mukaan, yritys alkaisi ensi keväänä/kesänä ja esikoisen la olisi jossain keväällä 2019. Toki tiedostan, ettei elämä aina mene suunnitelmien mukaan, mutta jos menisi, niin tuo olisi toiveena :) Aikaakin tässä on vielä, jopa siihen yrittämisen aloittamiseen, mutta välillä tekee silti mieli suunnitella ja jutella ajatuksista jo näin hyvissä ajoin.
Täällä yksi haaveilija ❤ toiveissa olisi vauva ensi vuodelle ja yritys aloitetaan kun kierukka poistetaan 1.8 :) jos vauva meille suodaan on se meille kolmas lapsi :) meillä on ennestään tytöt 4v ja pian 6v. Mäkin oon kirjotellu moniiin alotuksiin kun ollu hiljaista josko löytyis juttukaveria :)
Tsempit yritykseen kaikille uusille <3
Tein tänään testin koska olen typerys, ajattelin että jätän energiajuoman juomatta jos vaikka plussa sattuisi tulemaan. No ei tullut. Huomenna siis menkat alkaa.
Puhuttiin miehen kanssa, että nyt yksi kuukausi sellaista tosiyrittämistä: Otetaan kaikki fiksut ja vähemmän fiksut konstit apuun. Ostetaan kaappi täyteen greippimehua, kumpikin syö foolihappoa, alkoholia ei juoda kulaustakaan ja seksiä harrastetaan JUST silloin kun pitääkin eli ovistikut käyttöön. Jos ei tärppää, niin sitten soitetaan neuvolaan. Tai mies soittaa, itse en uskalla.
Itkettää vähän, kaveri laittanut vauvakuvia facebookin seinälle, ja kehuu kuinka vuosi sitten sai tietää pikkuisensa tulosta.
Mukavaa, että täällä on edes jonkin verran keskusteluseuraa :) Onnea Pilvenhattaralle ja Pieninyuulle yritykseen!
Kurja tilanne tuo, että tutut laittaa vauvakuvia. Vaikka ymmärtäähän sen innostuksen, mutta on se varmasti vaikeaa, jos itsellä on tosiyritys menossa. Meillä on tosiaan se tilanne, että ollaan todennäköisesti lähipiiristä niitä ensimmäisiä, kun parhaat ystävät ja suht samanikäiset sukulaiset ovat vielä sinkkuja, joten kuvia ei täällä vauvakuumeilussa ole vielä vastaan tullut :D
Tuo testien tekeminen saa kyllä hormonit sekaisin ihan kummallisesti :D Kerran vuosi, pari sitten jostain syystä menkkani jäivät pari kertaa lähes tyystin pois, outoa pientä tiputtelua. Vuosia on ollut kuitenkin lähes kellon tarkkaa toimintaa, joten hämmennyin ja pillereistä huolimatta olin varma, että olen raskaana. Kaikkia kummallisia oireitakin ilmeni :D Kun sitten tein testin ja se näytti negaa, itkin hysteerisesti ja olin todella maassa siitä, että vauvaa ei ollutkaan. Vaikkei oltu yritetty, vaikkei aika olisi ollut paras mahdollinen, vaikka järjellä tiesin, ettei se edes ole mahdollista, niin silti tuli aivan kummallinen romahdus :D Saati sitten jos on yritys päällä ja testit näyttävät negaa, niin en voi edes kuvitella sitä surua, joka siitä aiheutuu, kun myrsky oli tuota luokkaa jo ilman yritystäkin. Tsemppiä siis yritykseen Pieninyuu ja toivottavasti seuraava testi näyttää positiivista!
Pieninyuu, meilläkin on ollu noita "tehokuukausia" eli greippimehu, foolihappo, vehnänalkioöljy, akupunktio, aromahieronta, ovistikut ja lämpöjen mittailu mut ei niin ei.. Enää en jaksa rahaa laittaa muihin ku ovistesteihin 😤 Herran haltuun, tulee jos on tullakseen koska yrittämällähän se ei meille ainakaan oo vielä tullu. Ärsyttää välillä vaan niin paljon ku tää on sellanen asia mihin en voi itse vaikuttaa. Kontrollifriikille pahin painajainen 😬 Menkkoja odottelen viikon päästä alkavaksi, onneks ei sentään juhannuksena, sit ois vituttanu tuplasti enemmän! Ihanaa keskikesän juhlaa kaikille ☀️
Voi että aivan itku silmässä luin teidän tekstejä paljon jaksamista haleja ja plussa onnea kaikille ❤ meillä ensimmäinen tuli itsekseen ja toista yritettiin ja muistan elävästi ne pettymykset ja sen yhden keskeytyneen keskenmenon ja sen toivon kipinän ku se plussa testiin tuli vaikka vuotoa oli voi sitä tunteiden kirjoa.. mulla epäsäännöllinen kiertokin yleensä 40-60 pvä :/ mutta toivon sydämeni pohjasta että teillä onni suosisi pian ❤
Kiitos Minttura tsempeistä ❤️ Kaikille uusille tervetuloa ja Mutru tervetuloa takaisin ❤️ Mie nyt kävin viikko sitten lääkärissä, sain varattua ajan suoraan sinne naisten polille jossa se keskeytynyt keskenmenokin hoidettiin ja tutkimuksissa ei löytynyt mitään syytä kivuille. Kaikki näytti ihan normaalilta ja lääkäri vielä ultratessa löyti kypsymässä olevan munasolun joka oli piakkoin irtoamassa. Eli kyllä siellä kai sit kaikki kunnossa on. Kerroin, että yritystä takana nyt vuosi ja välissä yksi km, joten lääkäri sanoi, että jos ei vuoden loppuun mennessä ole tärpännyt, niin yhteys suoraan sinne polille jossa ruvetaan asiaa tutkimaan. Oli helpottavaa kuulla, että jos tutkimuksiin joudutaan niin ei tarvitse mennä mistään tk:n tai neuvolan kautta vaan pääsee suoraan erikoissairaanhoidon piiriin.
Scarlet: Hei mutta toihan on hyvä uutinen! Nyt kaikki laitetaan täällä sormet ja varpaat ristiin teidän puolesta et NYT ois sen tärpin aika : ))
Karo86: No äläpä. Ahdistaa kun ei voi tehdä mitään. Ja ahdistaa kun ei tiedä mitä tuolla kohdussa tapahtuu vai tapahtuuko mitään, ja mistä tämä kaikki johtuu. Jos oikeesti me ei ikinä niitä omia lapsia saada ni ois tosi kiva tietää nyt eikä kärsiä useita (kymmeniä) vuosia ja ihmetellä... Mut ei voi mitään. Meil on noita "lakataan yrittämästä"-kausia, ja ei ne ole auttanut. Esim. tän kierron aikana en pahemmin ehtinyt ajattelemaan ja puuhasteltiin sängyssä kun huvitti, mutta ei. Niin nyt sitten otetaan tällainen maanisen yrittämisen kausi, jonka jälkeen soitellaan johonkin että saisikos jo apuja.
Surullista kun ei enää voi olla sellainen iloinen ja toiveikas vauvahaaveilija täällä, vaan yleinen ankeuttaja joka vaan tulee valittamaan menkkojen alkamisesta ja surusta. Olen tosi pahoillani! Mutta jonnekin pitää vaan purkaa. Mut mielelläni fiilistelen siis kaikkia uusia vauvahaaveilijoita ja yrittäjiä, onneks tää homma on toisille helpompaa ettei kaikki joudu tätä samaa helvettiä käymään läpi : )
Sitä vartenhan tämä keskustelu on että tänne saa purkaa kaikki tunteet! Se on semmosta tunteiden vuoristorataa! Vaikka mulla onkin erilainen tilanne kun kolmatta haaveillaan ja niitä omia lapsia jo on..
Täältä liittyy mukaan yksi 33v kuumeilija, esikoinen syntyi joulukuussa -15 ja nyt haaveillaan sille sisarusta, toiveissa olis sellanen n.2,5 vuoden ikäero. Pillerit lopetin 11.6 ja tässä odottelen menkkoja saapuvaksi. Ovistikkuja tilattu ja bongailu alkaa pian :D Mulla normaalisti 28 päivän kierto ja menkat tulee aina säännöllisesti kellonlyömällä, esikoinen tärppäs tokalla kierrolla..saas nähä kauanko nyt menee.
esikoinen 12/15
kuopus 2/19
Keskustelua myös seuraamaan siirtyy 28-v tyttöinen :)
Viime syksynä aloitettiin pohtimaan, koska olisi aika lapsille. Ajatusta kasvateltiin pitkin syksyä, ja lopulta mieheni sanoi, että ensi vuonna kesän jälkeen on sopiva hetki. Koska oikeaa ja täydellistä aikaa ei ole koskaan, päätös vain yrittämiseen pitää uskaltaa tehdä. Vuoden lopussa varattiin matka jenkkeihin, ja samalla päätimme että ehkäisy jätetään loman jälkeen pois syksyllä 2017. Tätä ajatusta on nyt sitten todella kypsytetty vuoden päivät. Pari mielenkiintoista työpaikkailmoitustakin olen jättänyt huomioimatta, sillä oman uran kannalta pitää olla perillä markkinoista, mutta toisaalta tämän hetkinen työnkuva on taloudellisesti ja motivation kannalta hyvä. Mutta sitten koskaan ei tiedä, kuinka kauan oikeasti menee plussaukseen asti :) Olemme kummatkin suunnitelmallisia ja kontrolloivia ihmisiä, joten tämä on meillekin oppimatka, ettei kaikkeen voi vaikuttaa ja pitää elää virran mukana.
Aikaisemmin tosiaan sovittiin jättämämme lokakuussa pillereiden loputtua ehkäisy pois. Mutta nyt olen muutaman kerran heittänyt, että pitäisikö sittenkin aikaisemmin lopettaa pillerit. Keskustelu on päätynyt siihen, että siinä on hyvät ja huonot puolenta, ja vaikutetaan niihin mahdollisuuksiin mihin on mahdollista vaikuttaa. Eli pienennetään huonoja riskejä ja vietetään loma rauhassa. Ovatko äidit matkustaneet kuinka paljon ensimmäisen kolmanneksen aikana? Onko täällä työn puolesta matkustavia, oletteko asiaa jotenkin siinä huomioineet?
Naisena pohtii, kuinkahan kauan siinä menee, kun kroppa ja hormonikierto palautuu takaisin normaaliksi. Olen melkein 13 vuotta syönyt pillereitä. Muutaman kerran olen ne lopettanut sinkkuaikoina, mutta max kolmen kuukauden jälkeen pahan aknen sekä järkyttävien kuukautiskipujen jälkeen palannut takaisin syömään pillereitä. Tähän verraten, voisin ajatella, että kroppa sieltä palautuu nopeastikin. Mutta sitähän ei tiedä :) Kuinka monta kierto itse kullakin on kestänyt plussaukseen? Tai kuinka kauan on mennyt, että tuntuu kierron ja hormonien tasapainottuneen?
Mies on jo huolehtivainen musta, sillä kannustaa (pienellä ystävällisellä painostuksella), että nyt olisi syytä urheilla ja kiinnittää entistä enemmän huomiota terveelliseen ruokavalioon. Ollaan käyty kummatkin yhdessä urheilemassa pitkään 4-5 krt viikossa. Ensin minun vuoden takainen jalan murtuma aiheutti pienen stopin liikkumiseen ja urheilun joutui käytännössä aloittamaan alussa. Nyt mieheltäni murtui jalka, ja itselläni on motivaatio ihan hukassa. Sitten tein rajun päätöksen, että kaikki kortit kesäksi lomalle ja elokuussa aloitetaan uudelleen. Kiloja on ehtinyt tässä vuoden aikana kertymään 10 lisää, mutta en asiasta vielä kärsi. Ruokavaliota ollaan aina seurattu ja joinain aikakausina punnittu. Eli tarkoittaa lähinnä hienosäätöä oikeampaan suuntaan. Minkälaisia hienosäätöjä täältä löytyy vai onko jopa elämäntapamuutoksia?
Koetamme ottaa rennosti, ja minulta on stressaaminen kielletty. :) Työ hieman haastaa tätä osapuolta, mutta pitää vain koettaa rauhoittua. Aluksi ei ehkä lähdetä ovistikkuja hakemaan. Meillä on aina ollut monipuolinen seksielämä, joka tässä tapauksessa tarkoittaa muutamaa kertaa viikossa. Haluaisin uskoa, että pillereiden lopettamisen jälkeen tilanne vielä kääntyy sille puolelle, että ovulation aikaan makuuhuoneessa viihdytään vielä enemmän :) No aika sitten näyttää kuinka rennosti asiat pystyy ottamaan.
Jännittävää aikaa eletään. Olen aina ajattelut sen raskausajan olevan sitä jännittävintä aikaa, mutta kyllä se näköjään alkaa jo tästä odotuksesta, koska ehkäisy jätetään pois. :)
Ann4, ihanan optimistinen kirjoitus :) Voi kun sais ite käännettyä kelloa reilu vuos takaperin.. Mulla oli ihan liian suuret toiveet että heti tärppää, ja nyt kun tässä ollaan masenneltu viime syksystä lähtien aina kun ne menkat vaan alkaa, niin joten vaan on niin väsyny olo tähän kaikkeen 😔 Toivo hiipuu kuukausi kuukaudelta mut onneksi mies jaksaa olla positiivinen :D
Kiitos ❤ sitä juuri miehenikin kanssa puhuttiin, että kuinka paljon tuota p*skaa voi meidän niskaan vielä lapioida. Sanovat ettei ihmiselle anneta kannettavaksi enempää kuin jaksaa kantaa. Noh, kyllä alkaa raja olla äärimmäisen lähellä. Kahden viikon päähän taas hcg mittaus ja jos muuttunut negatiiviseksi niin sitten saa taas yrittää..
Toki tiedän, että hyvin moni joutuu saman käymään läpi mutta ei sitä koskaan omalle kohdalle toivo.
Ainakaan nyt kaavintaa ei tarvittu mutta seurataan niin kauan, että veren hcg pitoisuudet tarpeeksi alhaalla.
Phuuh, että semmosen kolmikymppislahjan anto universumi..
Täällä käyny teidän kommentteja lukemassa vaikka en itse ole ollutkaan kyvykäs kirjoittaan.. hurjasti tsemppiä teille kaikille ❤ täältä saa niin.arvokasta tukea ettei sitä.millään voi mitata :)