Juttuseuraa teistä, jotka haaveilette vauvasta?
En löytänyt äkkiseltään tämänkaltaista viestiketjua, joten ajattelin avata uuden :) Olisi ihanaa kuulla muiden raskaaksi haluavien ajatuksia ja fiiliksiä! Tuntuu, ettei ole ketään, jolle tästä asiasta jutella, ja kun minun päässä ei tunnu mitään muuta enää pyörivän kuin kaikki nämä vauvaan ja raskautumiseen liittyvät jutut.
Tässä minun tarinani:
Olen alle 30 -vuotias nainen ja sain yhtäkkiä, oikeastaan vähän vahingon kautta, aikamoisen vauvakuumeen. Olen aina ajatellut, että en ole valmis vielä äidiksi, koska haluan vielä matkustella ja kokea ja tehdä kaikenlaista. Nyt kesällä kuitenkin tapahtui miehen kanssa pikku vahinko juuri melkein oviksen aikoihin, ja aloin perehtyä mahdolliseen raskauteen lukemalla kaikenlaista aiheeseen liittyvää netistä ja katselemalla vauvadokumentteja yms. Vauva-ajatukset täyttivät pääni, ja mietin joka päivä, mitä masussani mahtoi juuri nyt tapahtua, vai tapahtuiko yhtään mitään. Lueskelin netistä, mitä juuri tällä viikolla pitäisi tapahtua... Ja kun sitten menkat lopulta alkoivatkin, tuli ihan kyyneleet kun pettymys oli niin suuri. Juttelimme asiasta pitkään mieheni kanssa ja totesimme, että nyt olisi oikeastaan aika täydellinen hetki meidän elämässä vauvan tulolle. Päätimme alkaa yrittää ihan tosissamme.
Nyt olemme yhden kerran yrittäneet vauvaa tämän vahinkokierron jälkeen. Olen ollut havaitsevinani vaikka minkälaisia raskausoireita, mutta liekö kuviteltuja...? Kuvotusta, pyörrytystä, kipeät nännit, alkoholi ei maistu, hajut voimistuneet, ruoka etoo, suolaisen himo, väsymys, päänsärky, alavatsan nippailu ja viiltely, voimattomuus liikkuessa (esim. kun piti juosta bussiin, melkein jalat lähti alta) ja vaikka mitä muuta. Tänään on vihdoin kp 28. Ihmeellistä vatsan viiltelyä vasemmalta puolelta on ollut nyt jo melkein viikon ajan, mutta eilen alkoivat "menkkakipujen" tyyppiset polttelut ja orastava migreenikin (minulle tulee aina menkkojen aikana migreeni). Tuli lisäksi muutama tippa rusehtavaa vuotoa :( Olen lukenut, että monella on alkuraskaudessa menkkakipujen tyyppistä polttoa, ja vuotojakin esiintyy yllättävän suurella osalla naisista. Silti pelottaa käydä vessassa, jos ne menkat sieltä alkaa. En uskalla toivoa, että olisi onnistanut, kun menkkaoireet on niin tyypilliset. Tänä aamuna ei ollut mitään oireita, mutta migreeni alkoi taas orastaa päivän mittaan ja nyt illalla taas pyyhkäistessä ilmestyi pari tippaa rusehtavaa vuotoa paperiin :( Huonolta taitaa näyttää. Raskaustestiä en ole vielä tehnyt, kun olen kylässä enkä ole päässyt kauppaan ostamaan kenenkään huomaamatta. Joutuu vaan odottelemaan, kunnes pääsee kotiin (vaikka luultavasti tilanne selviää jo ennen sitä).
Olen pähkäillyt nyt monta viikkoa, onko minulla jonkunlaista hormonihäiriötä, kun menkat on muuttunu niin kummallisiksi, ennen olivat säännölliset n. 28-29pv ja alkoivat yleensä aina illalla pienillä poltoilla ja pikkuvuotamisella, ja sitten seuraavana aamuna hanat aukes kunnolla. Nyt kumminkin tänä vuonna on ollut kierron pituus kaikkea mahdollista 26-31 pv väliltä hyvin vaihtelevasti ja ihmeellistä tiputtelua on ollut monta päivää ennenkuin menkat kunnolla alkavat. Viittaa ilmeisesti keltarauhasen riittämättömään toimintaan? Ajattelin, että varaan lääkärin nyt tämän kierron jälkeen, jos ne menkat sieltä tulee. Jos saisin sitten hormonihoidon kierron tasoittamiseksi ja raskauden yrittämisen tueksi.
Tässä siis pääpiirteittäin tämän hetken ajatuksia, olisi tosiaan ihanaa, jos saisi täältä juttuseuraa :)
Kommentit (530)
Voisiko toisaalta ajatella niin että jos on nähnyt rankkoja perhekohtaloita, hahmottaa myös sen että kodin ei tarvitse olla täydellinen ollakseen riittävän hyvä. :) ja se että vanhemmat yrittävät parhaansa huolehtia lapsistaan on jo paljon.
Mulla on juuri nyt jotenkin toiveikas olo lapsen yrittämisen suhteen. :) ehkä se on tämä loppukierto... mutta edessä on vähän lomaa ja mieli on jotenkin levollisempi kuin viime viikkoina työkiireiden keskellä. Mieskin on lomalla. Jospa sitä innostuttaisiin myös petipuuhiin. :)
Asiasta on kyllä miehen kanssa ollut puhetta, ja on sanonut että haluaisi kyllä toisaalta lapsia. Pelkää olevansa liian vanha jo, on siis pian 47v. Onhan siinä toki ikää jo kertynyt... Mutta nyt viimestään siis olis aika se lapsi saada :D
Ja toisaalta tuon lapsen kasvattamisesta aina välillä ajattelee, että kyllähän sitä varmasti tietää ainakin mitä EI pitäis tehdä. Ja eipä se itselläkään täydelliset vanhemmat ole, hekin tehneet virheitä, niinkuin varmasti kaikki ihmiset. Eikä minustakaan ihan hirveen huono tullut :)
Ehkäpä tämä tästä sutviutuu. Oli ihana löytää tämä palsta, ja huomata ettei ole asian kanssa yksin. Mulla yksi sellainen ystävä jolle oon puhunu nämä asiat miehen lisäks, mutta täältä löytyy samalla asialla olevia lisää :) onnea kaikille yritykseen ja toivotaan kaikille plussia ++
Ihanaa kun täällä on uusia ja ketju aktiivisempi.. en ole täältä poistunut vaikka kirjoitellutkin nyt vähemmän. Keskenmeno oli vieläkin kovempi kolaus kuin kuvittelin.. hetkittäin tuntuu etteikö tässä vieläkään ole yli päässyt. Mies onneksi tukee ja tsemppaa jaja tarvittaessa repii ylös jos tuntuu, että vajoan jonnekin rypemään pahassa olossa.
Kierto meni km jälkeen täysin sekaisin. Viimeiset vuodet ovis ollut aina kp 13-15. Ja kierron pituus 26-28. Km jälkeen ovis kp 13 ja menkat tuli jo kp 19. Seuraava kierto oliki sitte toinen ääripää. Ovis vasta kp 19 ja kun menkkoja ei kuulunut vielä kp 32 niin kerettiin pienesti toivoa. Korkealta taas tiputtiin kun kp 36 alko vuoto. Yleensä niukat ja kivuliaat menkat jotka kestää 2-3 päivää, nyt täysin kivuttomat, ei minkäänlaisia jomotuksia, runsaat ja kesti 5 päivää.. koettaa tässä sitten pysyä järjissään kun ympärillä joko synnytetään tai ollaan raskaana 😢
Kyllä sitä on pöljä ja malttamaton! Kuukautisten pitäisi alkaa viikon päästä, ette varmaan arvaa mitä tein tänään, no sen hemmetin testin !! Siis, en voi uskoa itseäni! Ian suututtaa tämä malttamattomuus. Tulos ei yllättänyt ollenkaan > negatiivinen.
Minulla vain on ollut ovulaation jälkeen niin kummallisia oireita ja vaivoja, enkä ole kuvitellut näitä. Alavatsaa alkoi vihloa ja nipistellä viime torstaina ja sitä kesti myös perjantain, lauantaina ja sunnuntaina vielä lievästi. Ei virtsatientulehdusta (otettiin näyte). Rinnat ovat tulleet araksi, nännit lähinnä > kyselin mieheltä olenko nukkunut mahallaan. Huono olo vaivaa säännöllisen epäsäännöllisesti > verensokeri alhaalla? Väsymys ja vilu iltaisin sekä aamun nuhaisuus. Minulla on niin vahvasti olo että nyt olisi tärpännyt, mutta toisaalta, niin varma että taas vaan huurotan ja kroppa tekee temppujaan.
Äää .. en tiiä mitä tekisin, muuta kuin odotan kuukautisten alkua 😂
Hei naiset, täällä taas odotellaan alkaako kuukautiset, niiden pitäisi tulla tässä lähipäivinä. Viime kuukautiset alkoi kun olin työmatkalla, eli toisaalta erossa miehestä mikä oli ikävää mutta toisaalta sen verran kiireen keskellä että pettymys ei ollut niin musertava. Ja nyt oon tottakai taas lähdössä matkalle ilman miestä, tosin vasta keskiviikkona eli menkat voi alkaa jo ennen lähtöä.
Minttura, haluan vielä lähettää sulle sympatiaa ja toivoa kaikkea hyvää. <3
Hei taas, tein jotain aika hullua mitä ajattelin jakaa kanssanne. Nimittäin löysin vanhan vauva.fi-ketjun jossa 63 naista oli kertonut kauanko niillä kesti tulla raskaaksi. Laskin sieltä kauanko esikoisen kanssa oli kestänyt. Jouduin kuitenkin olettamaan että kierto on noin kuukauden, koska osa raportoi kertoja ja osa kuukausia Joka tapauksessa yritysaika oli noin 12 kk tai kiertoa. Kuitenkin niin että 30% raportoi että ekalla kerralla tärppäsi, ja yli 70 prosentilla kesti alle 10kk (tai kiertoa). Monilla kesti 1-2 vuotta ja joillain 3-7 vuotta. Tällaisia epätieteellisiä tilastoja, ihan mielenkiintoista mun mielestä. :)
Hei kaikki!
Luin kaikki kirjoitukset alusta saakka ja kun tänne loppuun asti pääsin niin päätin liittyä itsekin mukaan keskusteluun :)
Olen 31-vuotias ja mieheni 32-vuotias eikä kummallakaan ole vielä lapsia. Olemme olleet yhdessä puolitoista vuotta ja yhdessä olemme asuneet käytännössä viime kesästä saakka.
En ole oikein ikinä välittänyt lapsista enkä ole osannut niiden kanssa luontevasti olla ja pitkään toitotin suureen ääneen etten edes halua lapsia. No kuinkas kävikään, noin puoli vuotta nykyisen herran tavattuani (eli viime kesänä) alkoi kuumeilu...Päivät menivät lukiessa netistä kaikkea mahdollista raskaudesta ja vauvoista, olin kävelevä tietopankki... tuntui myös että joka puolella on raskaana olevia tai ihania pieniä perheitä vaunuineen.. :D Uskaltauduin kertomaan herralle kuumeilustani, hän oli otettu ja halusi kyllä lapsia, mutta hän ei ihan siltä istumalta innostunut asiasta vaan sanoi että odotetaan nyt ainakin ensi kevääseen saakka... Kuumeilu minulla on jatkunut siitä saakka, mutta välillä on kovempi ja välillä viettää hiljaiseloa. Ehkäisyn taisin jättää pois jo alkuvuodesta, mutta varovaisia ollaan oltu. Jossain vaiheessa päätettiin jo siirtää yrittäminen 2018 vuoden loppuun erinäisistä syistä ja jonkin aikaa se päätös pitikin....
Kunnes kuumeilu otti taas yliotteen ja tänään mies näytti vihreää valoa yrittämiselle :D Wuhuu!! Tosin jos ei tärppää tämän vuoden loppuun mennessä niin sitten siirretään sinne 2018 vuoden loppuun..hah. Ensimmäinen yritys taitaa olla nyt elokuussa kun ollaan molemmat lomalla!! Ihan ilman mitään testejä ajattelin näin alkuun mennä. En siis ole ottanut ehkäisyä käyttöön enää uudelleen ja menkat ovat säännölliset.
Jännittää kaikki ihan kamalasti..on ollut ihan lähipiirissä suurta surua kun vauva kuoli kohtuun vain muutamaa päivää ennen laskettua aikaa :/
Mietin myös, että miten salattua asian alkuraskauden ajan :D Rakastan nimittäin hyvää ruokaa ja viinejä, joten jos viinit jätän pois niin kaikki arvaavat heti :D
Olen silti todella, todella innoissani!!
Hei kaikki! Ajattelin osallistua keskusteluun vaikka en ihan varma ole kuulunko tähän keskusteluun.
Haaveena olisi vauva, mutta varsinaista yrittämistä vielä ei meillä ole. Kerron vähän omaa taustaa kuitenkin, sanokaa jos en vielä tänne kuulu :).
Olen 22-vuotias nainen ja kovasti olisi haaveissa vauva. Mieheni on 32 ja olemme olleet reilut 4 vuotta yhdessä. Vauvasta on puhuttu ja sovittu oikeastaan että yritys alkaa kunhan itse olen terveyttä saanut paremmaksi. Muuten puitteet olisikin otolliset vauvalle ja uskon että tämän vuoden lopulla tai ensivuoden alussa mahdollisesti aloitamme yrittämään.
On vain niin kamala vauvakuume jo, että jonnekin on päästävä sitä purkamaan :).
Heipsan, mun puolesta tänne kaikki haaveilijat on tervetulleita :) <3 yhteinen haavehan meillä kaikilla on. Kivaa vaan lukea muidenkin tilanteista ja taustoista.
Mä sain toissapäivänä clear bluen ovis digitestiin ( ostin alesta netistä 😂) hymynaaman. Sinä päivänä siis peitto heilu ja eilen vielä varmuuden vuoksi. Testasin huvikseen myös eilen eikä hymyä enää tullut joten ovis oli sitte su-ma aikana ilmeisesti. Oon joskus ennenkin testannu kahtena päivänä ja oon mielestäni saanu kaksi vahvaa viivaa eli voisko se ovis ollu sit olla jotenkin tiukassa 🤔 Ota näistä taas selvää..
Onks kaikki kesälomilla muuten? 😊Mulla loma vasta edessä ja mietin et sillon koitan olla näitä miettimättä ja otan rennosti. Niimpä niin 😂
Ihana huomata et tääkin vauvakuumeiluketju virkistyy. Tavallaan tekee tosiaan itelle hyvää päästä seuraamaan teitä uusia yrittäjiä, et jos sen positiivisen palon enää mitenkään sais takasin kaiken pettymyksen keskellä :)
GG95: Hauskaa, teil on ihan sama tilanne ku meillä, ite oon 22 ja mies 32 :) Tsemppiä teille yritykseen!
Ja mä niin tiedän ton kuumottelun kun haluais tehdä testin ja tietää mikä on tulos. Itte päätin kyllä etten testejä tee nyt enää, suotta menee vaan rahaa. Kyllä sen sitten huomaa tärppääkö vaiko eikö. Viikko pitäs jaksaa ja malttaa odotella tietoa.
En malta odottaa, että on elokuu ja voidaan yrittää ekan kerran ihan tosissaan :D
Pieninyuu: Sä olet vielä niin nuori onneksi, että sulla on ihan hirmuisesti aikaa yrittää... vaikka en osaa edes kuvitella (ainakaan vielä), että kuinka raskasta ja turhauttavaa on jatkuvasti pettyä :/
Mulla tulee olemaan myös kyllä hankalaa odotella siihen menkkojen poisjääntiin saakka, harmi kun ei voi heti saada tietää tärppäsikö... Ei edes ehditä yrittään kuin neljä kertaa ennen kun menee yrittäminen sitten jäihin vuodeksi :(
Tervetuloa myös minun puolesta uusille :)
Kesälomaan olis vielä vähän reilu viis viikkoo aikaa :/ miehellä kuus. Ollaan lähdössä reissuun elokuun lopulla ja täytyy vähän laskeskella noiden menkkojen alkamista, ja sit miettiä jotain pillereitä. Jos mentäis johonki missä ois helppo olla menkkojen aikaan, ei haittais mitään, mut mennään Thaimaahan, ja siellä nuo toiletit ei oo mitenkään parhaimmasta päästä...
Mutta siis.. Kerroin eilen miehelle tästä palstasta ja jälleen kerran mun vauvakuumeesta. Totesi että kyllä hänkin haluaa :)
Itellä paljon kaikkee hommaa tuon kolmivuorotyön lisäksi, pitäisi joskus osata sanoa ei. Stressiä on paljon.. Aattelen kyllä asiaa myös niin, että jos se lapsi tuossa olisi, pystyisin hänen vuokseen kieltäytymään sellaisista, mitkä nyt suostun hoitaan, koska ei ole muutakaan.
Se on jännä kyllä tuo ihmisen kroppa.. Meillä oli viime kuussa seksiä just otollisina päivinä+viikko sen jälkeen. Menkat tulivat, alkoivat kolme päivää liian aikaisin (yleensä säännöllisesti kp 28), olivat niukemmat, kivuttomat ja lyhyemmät kuin aiemmin. Nyt sit tuntunu maha omituiselta siitä asti, tosin nyt olis kyllä oviskin.. Väsynyt oon ihan koko ajan, nukun 12h yöunia ja silti tuntuu ettei hereillä meinaa pysyä. Periaatteessa en voi olla raskaana, mut silti sitä toivoo ja odottaa kaikkia muita oireita.. Hullua.. Tässä tuntee ittensä ihan höperöks..
Mulla töissä yksi lapsi kyseli, että joko mun lapset ovat aikuisia, sanottuani ettei mulla ole lapsia, jäi vain tuijottamaan, että "ei vai".. Aikaisemmin tuollaisetkaan eivät ole hetkauttaneet, nyt meinasin alkaa itkemään, kun sitä lasta toivois kuitenkin niin paljon..
Mahtuuko joukkoon yksi lapseton lisää? :) Täällä odoteltu vauvan tuloa 1,5v. Viime kesänä kaksi kemiallista. Olemme hoidoissa olleet maaliskuusta lähtien. Julkiselle puolelle hakeuduttiin ja tutkittiin. Kaikki piti olla kunnossa, kunnes pääsimme yksityiselle jatkohoitoihin (inseminaatio) Lääkäri yksityisellä kertoi mieheni siemennesteen olevan puutteellista eikä nopeita eteenpäin liikkuvia siittiöitä ollut ollenkaan. Kaartelevia kyllä hyvin, mutta kuitenkin. Hassua kuitenkin se, että julkisella puolella olemme olleet hoidossa maaliskuusta lähtien ja siemennestetulokset on otettu eikä meille ole sanottu asiasta mitään.
Joka tapauksessa. Meille tehtiin tänään ensimmäinen inseminaatio, joka meni hyvin. Pestyt siittiöt paranivat laadullisesti paremmaksi. Nyt jännitetään kaksi viikkoa mitä tapahtuu :)
Tämä on luomu kierto. En ole saanut koko aikana mitään apu lääkitystä clomeja tai muita, kun kerran oma keho toimii. Toivottavasti nyttenkin sitten tosipaikan tullessa :) Paljon tsemppejä kaikille <3
Herukka kp18/29-32
Vauva saa tulla 2/2016
2 x kemiallinen kesä/2016
Hoitojen alku kartoitus 3/2017
Kerrottu että kaikki on kunnossa kummallakin 5-6/2017
Yksityiselle lähete 7/2017
Selvinnyt että miehen siittiöt ovat huonot 7/2017
Inssi 7/2017
Herukka tervetuloa mukaan! :) Meillä tulee syksyllä vuosi yritystä mut olen tietenkin hätäpäissäni alkanu jo kartottaa vaihtoehtoja. Pääsitteko julkiselle heti vai oliko miten pitkät jonot tai kriteerit? Yksityisellä vois vaikka heti käydä viemässä siemennestenäytteen eikä se käsittääkseni maksa satasta enempää 🤔 Eli sitä nyt mietin et sen vois ainaki meillä hoitaa alta pois ja jos siinä kaikki ok niin sit hakeudutaan mun osalta tutkimuksiin.. Äh tää on kyllä tosi tylsää kun ei onnistu ☹️
Hei! Ensimmäistä kertaa kommentoimassa ☺️
Olen 31v nainen ja mieheni 33v. Minipillerit jäivät pois joulukuussa 2016 ja ensimmäiset menkat tuli helmikuussa 2017. Koko tämän ajan on ollut ajatus, että saisi vauva tulla mutta vieläkään ei ole tärpännyt. Kovaa kuumeilua ja odotusta koska onnistuisi.
Nyt oviksesta 2 viikkoa aikaa eikä menkkoja vielä näy 😀
Herukka: Kiinnostaisi kuulla lisää tosta prosessista! Meilläkin edessä nyt tai ens kuussa et soitetaan neuvolaan ja pyydetään apua tilanteeseen, niin ois kivaa imeä kaikki mahdollinen tieto itteensä jo näin etukäteen. Googlaillakaan ei uskalla...
Satverika: No joo, mutta tavallaan turhauttaakin se, kun kokoajan hoetaan sitä et "oot niin nuori". Joo, teknisesti täs ei oo kiirettä, korkeintaan miehen puolelta, mutta sepä tässä ihmetyttääkin kun ei pitäisi tässä iässä olla mitään hedelmällisyysongelmia. Kokoajan annettu ymmärtää että jo yksi kerta seksiä ilman ehkäisyä johtaa raskauteen, ja tässä yli vuosi jyystetty huonolla menestyksellä. Pakko kai sitä vikaa jossain on olla...
Meillä on sentään jotain iloisia uutisia. Hankittiin kissa! Kissa ollut pitkäaikainen haave, mutta vauvatoiveiden varjossa ajateltiin, että ensin vauva ja sitten kissa, mutta nyt kun näyttää ettei lasta tule, niin otettiin lemmikki meille iloksi. En jaksa enää ehkäillä ja elää kokoajan siinä löysässä hirressä ihmettelemässä, että tärppääköhän vaiko ei.
Tervetuloa uudet mukaan!
Pieninyuu oon miettinyt samoja asioita, kuten ajankohtaa mihin varata aika jne... Ei ole kukaan tainnut vielä vastata?
Tervetuloa kaikki uudet :) ihanaa kun tämä ketju on aktiivisempi nyt :)
Herukka täällä toinen joka kamppailee nyt hoitojen kanssa. Meillä aukiolotutkimuksen jälkeen tärppäsi mutta raskaus meni melkein heti kesken. Selittämättömiä ollaan ainakin vielä. Inseminaatio elo-syyskuussa. Kolme inssiä tehdään jonka jälkeen ivf. Vauvaa yritetty ensin reilu vuosi luomuna ja nyt n. lokakuusta asti hoidoilla.
Tsemppiä kaikille !
Nyt alkaa mieleen jo tulla että mitä jos olisi.. 😀
Tilanne on se, että ovulaatiosta on 17 vuorokautta. Tikutin ovulaation ja siinä sitten yritettiin. Kiertoni on useimmiten 27 päivää, yksi ollut 25 ja yksi 30 päivää.
Nyt ei menkkoja vieläkään näy eli alkaa olla jo vähän myöhässä, ellei ole nyt joku normaalia pidempi kierto eli yli 30 päivää 🤔
Mutta alkaa tässä jo toivokin herätä :)
Tervetuloa Käyttäjä6248! :) Kivaa saada tänne uusia. Toivottavasti teille tulee pian plussa <3 Ehkä kun saa tänne toiveikkaita vastayrittäjiä, ni tarttuis itteensä se positiivinen vire :)
Eilen yöllä tuli ihan ihme fiilis. Sellainen tosi iso onnellisuus-olo, kun ajattelin, että mitkä fiilikset olisikaan jos saisi sen plussa. Ja olisi raskaana. Olisin oikeasti niin onnellinen enkä valittaisi enää mistään, jos kaikki menisi hyvin. Sitten samantien se epätoivo iski perään. Tämä odottelu on vaan silkkaa tuskaa. En kuitenkaan ole uskaltanut alkaa vertailemaan yksityisten hintoja tässä vielä... Ehkä sitten kuun lopulla. Pitäisiköhän aikaa varata edes mihin saumaan? Menkkojen aikaan, menkkojen jälkeen, oviksen aikaan...?