Juttuseuraa teistä, jotka haaveilette vauvasta?
En löytänyt äkkiseltään tämänkaltaista viestiketjua, joten ajattelin avata uuden :) Olisi ihanaa kuulla muiden raskaaksi haluavien ajatuksia ja fiiliksiä! Tuntuu, ettei ole ketään, jolle tästä asiasta jutella, ja kun minun päässä ei tunnu mitään muuta enää pyörivän kuin kaikki nämä vauvaan ja raskautumiseen liittyvät jutut.
Tässä minun tarinani:
Olen alle 30 -vuotias nainen ja sain yhtäkkiä, oikeastaan vähän vahingon kautta, aikamoisen vauvakuumeen. Olen aina ajatellut, että en ole valmis vielä äidiksi, koska haluan vielä matkustella ja kokea ja tehdä kaikenlaista. Nyt kesällä kuitenkin tapahtui miehen kanssa pikku vahinko juuri melkein oviksen aikoihin, ja aloin perehtyä mahdolliseen raskauteen lukemalla kaikenlaista aiheeseen liittyvää netistä ja katselemalla vauvadokumentteja yms. Vauva-ajatukset täyttivät pääni, ja mietin joka päivä, mitä masussani mahtoi juuri nyt tapahtua, vai tapahtuiko yhtään mitään. Lueskelin netistä, mitä juuri tällä viikolla pitäisi tapahtua... Ja kun sitten menkat lopulta alkoivatkin, tuli ihan kyyneleet kun pettymys oli niin suuri. Juttelimme asiasta pitkään mieheni kanssa ja totesimme, että nyt olisi oikeastaan aika täydellinen hetki meidän elämässä vauvan tulolle. Päätimme alkaa yrittää ihan tosissamme.
Nyt olemme yhden kerran yrittäneet vauvaa tämän vahinkokierron jälkeen. Olen ollut havaitsevinani vaikka minkälaisia raskausoireita, mutta liekö kuviteltuja...? Kuvotusta, pyörrytystä, kipeät nännit, alkoholi ei maistu, hajut voimistuneet, ruoka etoo, suolaisen himo, väsymys, päänsärky, alavatsan nippailu ja viiltely, voimattomuus liikkuessa (esim. kun piti juosta bussiin, melkein jalat lähti alta) ja vaikka mitä muuta. Tänään on vihdoin kp 28. Ihmeellistä vatsan viiltelyä vasemmalta puolelta on ollut nyt jo melkein viikon ajan, mutta eilen alkoivat "menkkakipujen" tyyppiset polttelut ja orastava migreenikin (minulle tulee aina menkkojen aikana migreeni). Tuli lisäksi muutama tippa rusehtavaa vuotoa :( Olen lukenut, että monella on alkuraskaudessa menkkakipujen tyyppistä polttoa, ja vuotojakin esiintyy yllättävän suurella osalla naisista. Silti pelottaa käydä vessassa, jos ne menkat sieltä alkaa. En uskalla toivoa, että olisi onnistanut, kun menkkaoireet on niin tyypilliset. Tänä aamuna ei ollut mitään oireita, mutta migreeni alkoi taas orastaa päivän mittaan ja nyt illalla taas pyyhkäistessä ilmestyi pari tippaa rusehtavaa vuotoa paperiin :( Huonolta taitaa näyttää. Raskaustestiä en ole vielä tehnyt, kun olen kylässä enkä ole päässyt kauppaan ostamaan kenenkään huomaamatta. Joutuu vaan odottelemaan, kunnes pääsee kotiin (vaikka luultavasti tilanne selviää jo ennen sitä).
Olen pähkäillyt nyt monta viikkoa, onko minulla jonkunlaista hormonihäiriötä, kun menkat on muuttunu niin kummallisiksi, ennen olivat säännölliset n. 28-29pv ja alkoivat yleensä aina illalla pienillä poltoilla ja pikkuvuotamisella, ja sitten seuraavana aamuna hanat aukes kunnolla. Nyt kumminkin tänä vuonna on ollut kierron pituus kaikkea mahdollista 26-31 pv väliltä hyvin vaihtelevasti ja ihmeellistä tiputtelua on ollut monta päivää ennenkuin menkat kunnolla alkavat. Viittaa ilmeisesti keltarauhasen riittämättömään toimintaan? Ajattelin, että varaan lääkärin nyt tämän kierron jälkeen, jos ne menkat sieltä tulee. Jos saisin sitten hormonihoidon kierron tasoittamiseksi ja raskauden yrittämisen tueksi.
Tässä siis pääpiirteittäin tämän hetken ajatuksia, olisi tosiaan ihanaa, jos saisi täältä juttuseuraa :)
Kommentit (530)
Minttura: Haluuks kertoo lisää tosta prosessista? Iiisosti tsemppiä ja jaksamista ja vielä isommat peukut et tärppäis!
Karo86: Hyvä ettei pettymys ollu suuri eikä kivutkaan, mut aina se masentaa :( Ihana kun tulit kirjottelee kuulumisia! Kiva kuulla sustakin <3 Täällä vauvakuumeilijoissa ollu tosi hiljaista.
Kävi sit niin, että itellä oli kolmas keskenmeno. Kivut oli ihan helvetilliset, ja vuoto oli niukkaa. Nyt sit tein muutama päivä sitten raskaustestin joka plussasi, ja tänä aamuna negaa. En oikein tiedä, suututtaa lähinnä, en osaa olla sikäli surullinen kun en osannut varautua edes raskauteen. Olen ihan viallinen... Mietin tässä vaan soittaako terveyskeskukseen vai antaako vaan olla. En jotenkin jaksaisi olla alapää levällään taas, mutta varmaan hoitojen kannalta nuo keskenmenot tulisi tilastoida johonkin.
Pieninyuu ja Karo86,
Meillä tosiaan siis yritettiin vauvaa ensin vuosi ovistikuilla ja kun aina ovulaation ajalle täsmättiin peittojen heiluttelu ja reilu vuoden jälkeen ei pienestä kuulunu pihaustakaan niin päätettiin hakeutua kunnalliselle puolelle tutkimuksiin ja hoitoihin.
Testejä tehtiin ja kun ensimmäinen lääkäri ei tuloksista sanonut mitään muuta ko, että ok. Niin oletimme niiden sitten olevan hyvissä lukemissa. Kaikki muut arvot siis olivatkin hyvät paitsi tuo FSH eli follikkelia stimuloiva hormoni joka kohoaa kun vaihdevuodet lähenee. Shokki iski, en ole edes 30 vielä täyttänyt ja FSH koholla, Varhaiset vaihdevuodetko? Itkin ko hullu kunnes nyt meitä hoitava lääkäri sanoi, ettei ole vielä suunnattoman huolissaan kun on otettu vasta yhden kerran arvo ja yleensä se mitataan kahdesta kolmeen kertaan ennen kuin voi sen sanoa edes olevan koholla. Stressi ja esim. satunnainen huono kierto kun vaikuttavat siihen. Eka lääkäri määräsi lääkettä nimeltä Terolut jolla saadaan säännölliset kuukautiset. Tätä ihmettelin sekä itse että nykyinen lääkärimme. Kierto aina se n. 27-29 päivää ja ovulaatio ollut puolentoista vuoden ajan aina kierron 13 tai 14 päivä.. aika säännöllinenhän tuo on.. Noh, lääke otettiin pois ja miehen tavara sitten tutkittiin ja kun siitäkään ei vikaa löytynyt niin minulle tehtiin munatorvien aukiolotutkimus ja katottiin, että onko siellä sitten este ettei munasolu pääse paikalleen kohtuun. No eipäs ollut sielläkään...
Nyt sitten tarkoituksena mahdollisesti jo ennen kesää tehdä lääkkeellinen inseminaatio. Inseminaatioita meille tehdään kolme ja sen jälkeen siirrytään muihin hoitomuotoihin jos ei tärppää.. Mikäli kaikki menee hyvin eka inseminaatio olisikin jo sitten touko/ kesäkuussa..
Jännittää ja pelottaa, mutta toisaalta pitkästä aikaa taas edes pienesti toivoo..
Pieninyuu, tosi pahoillani sun puolesta, että taas :( Kannattaa olla yhteydessä ehdottomasti terveyskeskukseen.. Hoitojen aikana haluavat tietää kaiken. Auttaa lääkkeiden määrämisessä jne. Meillä ainakin ihan mahtava tuo hoitava lääkäri. Ei enää hyppyytetä ees taas vaan sama pyrkii hoitamaan. Ja hetkittäin jo tuntuu, että kai tähänkin tottuu että joka kk ollaan sairaalassa jalat levällään... Pitää vain nostaa leuka pystyyn ja ajatella, että minä pystyn, minä jaksan ja minä olen vahva ja minkä takia :)
Heipähei, täältä tulee mukaan uusi haaveilija. Vauvaa ollaan miehen kans kuumeiltu jo pitempään mutta pidin pääni siinä, että koulut pitää olla käytynä ennen vauvailua. Nyt ku opinnot alkaa viimeinki olemaan siinä vaiheessa ettei niitä raskauden takia tarvisi keskeyttää, jätin sitten nuvaringin pois. Tänään tai huomenna alkaa menkat ja siitä ensimmäinen luomukierto 2,5 vuoteen, ja jännittää melkosesti.. 🙈 toivotaan ettei tarvis kauheen kauaa ootella, vaikka siihenki ollaan kyllä yritetty valmistautua. Se tosiaan näyttää olevan niin helppoa joillekki, tuntuu että vauvoja satelee koko ajan joka paikkaan :D mutta eipä se auta ku yrittää ja toivoa parasta. Taustoja sen verran että ikää on kertynyt 23 vuotta, ja naimisiin menin viime kesänä. Sekä minä että mun mies tullaan isoista, lapsirakkaista perheistä niin ollaan tuota vauvaelämää jo melko pitkään seurattu. Jospa nyt ois meijänki vuoro :)
Täälläpä on ollut viime aikoina hiljaista.. mitä kaikille kuuluu? Mie täällä valvon ja pohdin asioita.. viime menkat oli oudot. Ne alkoi yllättäen ihan väärään aikaan ja ilman mitään kipuja ja kestivät vaan kolme päivää. Menkkojen jälkeen sitten alkoikin kummallinen jomotus alavatsassa ja sitä on nyt kestänyt kohta kolme viikkoa. Välillä jomotus on ihan vaimeaa ja melkein häviää ja välillä taas vihloo kovempaa. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.. onko tämä normaalia? Soitanko lääkärille? Pitäisikö epäillä, että olisi tärpännyt vaikka menkat tulikin? Vai onko tämä joku endometrioosi? Olen monta kertaa miettinyt, että pitäisikö tehdä testi, vai odottaa vaan reilun viikon päästä menkkoja alkavaksi.. totta puhuakseni olen vaan jänistänyt testin teosta. En vaan uskalla tehdä sitä. En halua sitä pettymystä negatiivisesta testistä. Mitä tekisitte minun tilanteessani?
Moikka Scarlet! Kyllä sinuna tekisin testin että sais mielenrauhan :D eipähän sit tarvi ainakaan miettiä mitä jos.. Mullakin oli viime kuussa oudot menkat ku ei ollu yhtään kipuja, ja yleensä siis makaan ekan päivän kippurassa ku mahaan sattuu niin paljon :O Ei tarvinu särkylääkettäkään ottaa. No, tein testin ja en ollut raskaana, mut eipähän tarvinu jäädä sitä pähkäilemään 😏 Uusia menkkoja odottelen huomenna/ylihuomenna taas alkavaksi, mahaa on jomotellu pari päivää jo..
Scarlet: Suosittelen tekemään testin, saat mielenrauhan, oli kumpi tahansa tulos. Kerro sit ihmeessä mihin lopputulokseen päädyit!
Täällä tosiaan on hiljaista, onko ihmiset menettäneet toivoaan vai plussailleet? Meillä tuota ensimmäistä... Kalliista digiovistesteistä huolimatta, vaikka sain ovulaation tikutettua ja seksiä harrastettiin just tasantarkkaan oikeaan aikaan, alkoi ne kuukautiset tuossa muutama päivä sitten. En enää tiedä miten päin sitä tulisi olla että lapsen saisi aluilleen. Sovittiin jo sotasuunnitelma, että elokuussa mies soittaa sitten julkiselle puolelle, pyytää tutkimuksiin aikaa meille. Minä en vaan uskalla. Pelottaa että siellä vittuillaan päin naamaa samaan malliin kuin neuvolaankin soittaessa. Seuraavien menkkojen tulisikin alkaa meidän hääpäivänä, että saas nähdä. Naiivisti sitä toivoo maailman parhainta häälahjaa, eli sitä plussaa, mutta ihan satavarmaa on, että saa hääpäivää vietellä karseissa menkkakivuissa...
Kertoilkaahan tekin kaikki mikä on tilanne, mä ihan oikeesti jännitän ja fiilistelen teidän puolesta, kun oma toivo oikeesti tuli haudattua nyt ton 60€ ovistestin mukana.
Scarlet,kyllä se testi kannattaa tehdä. Epätietoisuus on kuitenki niin paljo vaikeempaa jaksaa, ja ehkä sieltä oliski ilonen ylläri tulossa :)
Onko teillä kaikilla ollut jo miten kauan yritys päällä? En jaksanut ihan koko keskustelua lukea läpi.. Mutta tsemppiä joka tapauksessa, itseä pelottaa kamalasti ajatella, että entä jos vuoden päästä ollaan edelleen tässä samassa tilanteessa :/
On ollut melko ristiriitaisia tunteita nyt muutaman viikon. Heti kun sen viimeisen renkaan otti pois, aloin miettiä että oliko tämä sittenkään oikea päätös. Ollaanko me valmiita, onko tämä oikea elämäntilanne lapselle, pystynkö minä kaikkeen siihen vastuuseen mitä lapsi mukanaan tuo. Onneksi aina välillä tulee hetkiä, kun tuntuu ettei jaksaisi odottaa että sellainen pieni tuhisija olisi jo täällä. Lisäksi mieltä vaivaa se, ettei yhtään tiedä miten oma hormonituotanto käynnistyy nyt nuvaringin jälkeen. Erilaisia kipuja ja tuntemuksia on ollut alavatsassa, selkäkipuja ja myös nännit ovat todella arat, mutta ei mitään sellaista mistä olisi voinut tunnistaa ovulaation tms. Ei auta muu kuin odottaa menkkoja, kun en millään jaksa uskoa sitäkään että heti ekasta tärppäisi.
Oon eri mieltä tuosta epätietoisuudesta tässä asiassa. Pystyn olla ajttelematta vatsakipua ja odottaa vaan menkkoja alkavaks, mutta nyt kun sit tein tuon testin ja se nega sieltä tietenkin tuli niin mietityttää, että mikäköhän tää kipu sitten on.. en jaksa enkä haluu lähtee lääkäriin tai mitään. Ehkä odotan vaan, että tää menee ohi.. Miulla on kyllä usko hävinnyt tähän saamarin yrittämiseen ihan kokonaan. Ihan vituttaa jo tää kaikkien typerien oireiden kyttääminen. Taidan antaa vaan nyt olla kaiken kyttäilyn ja elän vaan elämääni. Ei miulla saamari vieköön oo aikaa ees murehtia tällasia asioita kun on niin paljon työ- ja koulukiireitä
Mullakin toivo hiipuu ja ihan älytön vitutus taas päällä. Menkat oli päivän myöhässä joten voitte kuvitella mikä fiilis valtasi jo mielen. Mut äkkiä sieltä alas sit taas tultiin.. Meillä yritystä nyt 9kk.
Mulla alkanu tänä vuonna ennen menkkoja tulemaan tiputteluvuotoa n.4 pv ennen kunnon menkkojen alkamista. Jostain oon lukenu et joku hormonihäiriö vois aiheuttaa sen? Ennen aina alko kerta rysäyksellä kunnon vuoto ja kivut..
Ei voi muuta sanoa kuin jaksamista meille kaikille kanssasisarille 👍🏻
Voi Karo ja Scarlet... <3 <3 <3
Mä aloin miettimään, että voiko omalla kohdalla olla kyse kohdun limakalvon ohuudesta? Aloin taas liikaa miettimään asioita, ja omat menkat ovat pillereiden jälkeen olleet aina ihan todella tuskaisen kipeät mutta lyhyet ja niukat. En mitään tarkempaa ala kertomaan mutta kestoltaan ne ovat vain kaksi päivää. Aloin miettimään että jos syy onkin tässä. Tiedä häntä. Vuosi tosiaan jo yritystä täynnä ja tuntuu vaan siltä että elämä valuu hukkaan kun melkein päivittäin itketään tätä samaa asiaa.
Meillä myös se vuosi yrittämistä takana ja kyllä vaan turhauttaa. Tunteet menee ihan laidasta laitaan. Hetkittäin on niin kipee kaipuu, että vaan itkee ja masentelee ja sit välillä tuntuu, että ei tää oo niin paha, että on miulla kaikkee muuta elämässä. Samaan aikaan toivoo ja pelkää sitä raskautta. Edelleen vaan nää alavatsakivut jatkuu ilman mitään selitystä. Menkkojen pitäs alaa perjantaina ja en edes tiedä mitä pitäs ajatella. Salaa toivon, että ne ei ala, mutta sit taas toisaalta en uskalla ajatella koko asiaa.
Koin taas yksi päivä maailman epäreiluksi kun eräs tuttu oli tullut raskaaksi parin kk yrittämisen jälkeen ja kyseinen henkilö on kaikinpuolin kykenemätön huolehtimaan edes itsestään ja siinä hän vaan lasta odottaa tähän maailmaan..
Voi tttt... :( Mä toivoin et teillä ois tärpännyt kun ei oo mitään kuulunut susta. Mitenköhän Minttura? Hänkään ei ole kirjoitellut täällä vähään aikaan.
Mie taidan kyllä oikeesti olla tulossa vaan hulluks tai jotain.. piti lopettaa se oireiden kyttäily, mutta eihän siitä mitään tuu. Alavatsakivun lisäksi tällä viikolla olen huomannut, että rinnat on arat. Menkkojen pitäisi tosiaan alkaa pe. En uskalla ajatella mitään positiivista.. ootan vaan perjantaita kun kuuta nousevaa koska tuun niin hulluks just nyt 😬
Heipähei.. alkaa olla voimavarat taas hukassa.. viime menkkoja ennen tuhruvuotoa jota ei ennen ole tullut. Raskaustesti nega. No parin viikon päästä siitä taas tuhruvuotoa ja voimakkaat raskausoireet. Pahoinvointi oksentamiseen asti, rinnat arat ja vatsan nippailu. Tein testin ja se oli positiivinen.. kädet tärisi itkin ja nauroin ja huusin miehelle et tuu kattoon.. hetki siitä tuli taas hieman tuhrua ja huolestuin. Lääkäristä vakuuteltiin että tuhruttelu normaalia alkuraskaudessa. Kuitenkin tunne että kaikki ei nyt ole niin kuin pitää.. eikä ollutkaan.. meidän pieni ja elämäni ensimmäinen selkeä plussa ei ollut elinkelpoinen ja raskaus meni kesken jo ennen viikkoa 6. Vasta edeltävällä viikolla sain tietää plussasta ja heti huomenna pois. Meillä tuo oli siis luomukierto kun inseminaatio ei onnistunut ajankohdallisesti lääkärien puolelta. Huomenna tutkitaan pitääkö kaapia vai onko tullut itse pois. Huutoitkua siitä miten elämä on epäreilua :(
Siksi täältä suunnalta ollut hiljaisempaa kun hetkittäin tunne, että pää hajoaa kun jatkuvasti joutuu pettymään.
Minulla myös lyhyet maks 3 pv menkat ja niukat aina. Limakalvot ohuet.. josko ne nyt tämän jälkeen viimein uskoisivat ja tukisivat kiinnittymistäkin :(
Siis eikää apua!! Minttura, mä lähetän sulle paljon jaksamisia ja voimaa ja kaikkea! Aivan hirvittävää ja järkyttävää ja epäreilua, että miten voidaan yhden ihmisen päälle kasata niin paljon kaikkea!
Aina saa jutella ja jos vertaistukea kaipaa ni mä oon täällä <3 <3 Olen todella pahoillani sun puolesta!
Alkaa niin turhauttaa. Kuukautisethan ne alko taas. Yrittämistä takana vuos ja kuukaus. :(
Moi pitkästä aikaa kaikille :) Oon käyny säännöllisesti täällä lukemassa kuulumisianne. Mulla alkoi vapun kunniaksi menkat mutta jotenkin osasin niitä varmuudella odottaa niin pettymys ei ollut niin suuri. Ihmettelin jopa kun en ekaa kertaa yli vuoteen joutunut ottamaan särkylääkettä, kipu ei yltynyt ekana päivänä niin kovaksi mitä se on ennen ollut. :O
Minttura, mun piti googlettaa mitä fsh tarkoittaa :D Oon niin asennoitunu siihen että syksyllä meilläkin alkaa tutkimukset kun vuosi yritystä takana.. Noh, kuukausi kerrallaan eletään kuitenkin :)