Millaisen kaamean "yliluonnollisen" kokemuksen olet kokenut?

Legenda vuosien takaa, eli Turun hiippariko kyseessä??

Olen nähnyt Oikeasti Enkelin ja voin sanoa, että se oli Pysäyttävä, vaikuttava ja kaunein hetki elämässäni.

Kaamein yliluonnollinen kokemus= av-mammojen psykoottisten oireiden lääkitsemättömyys. Jos tietäisin osoitteet, soittaisin jokaiselle apua paikalle ja sassiin. Neuroleptit suuhun ja petiin mammat! Yliluonnollista huuhaata ei ole. Spiritismiä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ostin kerran Lidlistä sellaisen suklaadonitsin. Jätin sen vasta seuraavalle päivälle, ja aamulla siitä oli syöty. Asun siis yksin enkä ole antanut vara-avaimia kellekään.

Edellisellä viikolla olin tavannut kaverini.

Siitä vuotta takaperin kaverini entinen ope oli tavannut yhden miehen.

Ja sain myöhemmin kuulla, että tuo mies kuoli kahta päivää ennen tuota donitsitapausta.

Eli noilla on pakko olla jokin yhteys.

Tajuskohan kaikki, että tää oli läppä?

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt Oikeasti Enkelin ja voin sanoa, että se oli Pysäyttävä, vaikuttava ja kaunein hetki elämässäni.

Kerro tarkemmin kokemuksestasi!

Sukuni naisilla on kyky vaistota tapahtumia ennalta ja nähdä enneunia ja erilaisia henkiä/aaveita/kotitonttuja jne.  ja tämä kyky on siirtynyt myös minulle. Nykyinen mieheni on samanlainen näkijä, heidän suvussaan kyky kulkee miehillä. Saapa nähdä, millaisia lapsistamme tulee.

Äitini kertoi minulle aikoinaan monia tarinoita kokemistaan yliluonnollisista tilanteista. Yksi kaameimmista kertomuksista on seuraava: Vuosikymmeniä sitten äitini oli ollut yksin sisarustensa kanssa kotona myöhään illalla, kun kaikki heistä olivat kuulleet vintiltä askelia. Askeleet kulkivat vintin halki portaikkoon ja portaita alas eteisen ja keittiön väliselle suljetulle ovelle. Lapset olivat keittiössä ja näkivät, kuinka joku alkoi eteisen puolella painaa ovenkahvaa hitaasti alas. Samalla hetkellä isovanhempani tulivat kotiin, eikä eteisessä ollut ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Kaamein yliluonnollinen kokemus= av-mammojen psykoottisten oireiden lääkitsemättömyys. Jos tietäisin osoitteet, soittaisin jokaiselle apua paikalle ja sassiin. Neuroleptit suuhun ja petiin mammat! Yliluonnollista huuhaata ei ole. Spiritismiä ei ole.

Oletko kokeillut spiritismiä?

Pari kesää sitten kesäloman lopussa olin keskiyöllä (ulkona jo pimeää) lukemassa juurikin jotain epäluonnollisia (kauhu)tarinoita netistä, kun yhtäkkiä kaikki laitteet sammuivat ja tuli säkkipimeää. Vieressä auki olevan parvekkeen oven edessä valkoinen verho hulmusi kevyesti tuulen mukana. Kesti vähän aikaa pelonsekaisessa mitä helvettiä -fiiliksessä ennen kuin nousin tietokonetuolilta ja menin koittamaan, että toimiiko rappukäytävän valot. Eivät toimineet eli kyseessä oli vain sähkökatkos. EI ollut ukkosta lähimainkaan. Tuolla alueella tuli silloin tällön muutaman kerran vuodessa parin minuutin sähkökatkoja, osui vain aika kuumottavaan paikkaan tuo sähkökatko.

Tämä on jostain kumman syystä kausiluontoista, mutta välillä tulee 1-3 kk jaksoja, jolloin "ennakoin" tulevia tapahtumia jatkuvasti. Saattaa monta kertaa viikossa käydä niin että ajattelen esim jotain henkilöä menneisyydestä, jota en ole nähnyt vuosiin/vuosikymmeniin, ja yhtäkkiä tämä kulkee kadulla vastaan. Saatan monesti mielessäni ajatella että kohta vastaan kävelee joku tuttu (minun kohdallani harvinainen tapahtuma) ja hetken päästä näin tapahtuu.

Yksi päivä perhosen nähdessäni mietin että osaavatko perhoset oikeasti lentää (olin kuullut joskus vastaväitteen tälle) vai räpiköivätkö ne mihin sattuu. Kun tuo ajatus juolahti mieleen, niin samassa toinen perhonen liittyi sen perhosen matkaan ja ne molemmat lensivät vierekkäin tehden nopeita suunnan muutoksia ja kaikki tapahtui hyvin samanaikaisesti - sain siis vastauksen. Saatan myös ennakoida joitain luonnonmullistuksia tai onnettomuuksia. Nämä voivat kaikki mennä pelkän sattuman piikkiin, mutta näitä tapahtuu niin usein välillä, että hämmästelen asiaa oikein tosissani. Nämä yhteensattumat ovat välillä niin selkeästi ennakoitavissa, että sillä hetkellä asian kuittaaminen sattumaksi oli typerän tuntuista, sillä ne ovat. Sitten saattaa mennä puoli vuotta ettei näitä tapahdu kertaakaan. Lapsesta asti tätä on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Ostin kerran Lidlistä sellaisen suklaadonitsin. Jätin sen vasta seuraavalle päivälle, ja aamulla siitä oli syöty. Asun siis yksin enkä ole antanut vara-avaimia kellekään.

Edellisellä viikolla olin tavannut kaverini.

Siitä vuotta takaperin kaverini entinen ope oli tavannut yhden miehen.

Ja sain myöhemmin kuulla, että tuo mies kuoli kahta päivää ennen tuota donitsitapausta.

Eli noilla on pakko olla jokin yhteys.

Vain otettu lääke tehoaa, eli nyt LÄÄKKEET

up

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jostain kumman syystä kausiluontoista, mutta välillä tulee 1-3 kk jaksoja, jolloin "ennakoin" tulevia tapahtumia jatkuvasti. Saattaa monta kertaa viikossa käydä niin että ajattelen esim jotain henkilöä menneisyydestä, jota en ole nähnyt vuosiin/vuosikymmeniin, ja yhtäkkiä tämä kulkee kadulla vastaan. Saatan monesti mielessäni ajatella että kohta vastaan kävelee joku tuttu (minun kohdallani harvinainen tapahtuma) ja hetken päästä näin tapahtuu.

Yksi päivä perhosen nähdessäni mietin että osaavatko perhoset oikeasti lentää (olin kuullut joskus vastaväitteen tälle) vai räpiköivätkö ne mihin sattuu. Kun tuo ajatus juolahti mieleen, niin samassa toinen perhonen liittyi sen perhosen matkaan ja ne molemmat lensivät vierekkäin tehden nopeita suunnan muutoksia ja kaikki tapahtui hyvin samanaikaisesti - sain siis vastauksen. Saatan myös ennakoida joitain luonnonmullistuksia tai onnettomuuksia. Nämä voivat kaikki mennä pelkän sattuman piikkiin, mutta näitä tapahtuu niin usein välillä, että hämmästelen asiaa oikein tosissani. Nämä yhteensattumat ovat välillä niin selkeästi ennakoitavissa, että sillä hetkellä asian kuittaaminen sattumaksi oli typerän tuntuista, sillä ne ovat. Sitten saattaa mennä puoli vuotta ettei näitä tapahdu kertaakaan. Lapsesta asti tätä on tapahtunut.

Olisi hyvä jos kertoisit tällä palstalla noista luonnonmullistuksista ennakkoon.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jostain kumman syystä kausiluontoista, mutta välillä tulee 1-3 kk jaksoja, jolloin "ennakoin" tulevia tapahtumia jatkuvasti. Saattaa monta kertaa viikossa käydä niin että ajattelen esim jotain henkilöä menneisyydestä, jota en ole nähnyt vuosiin/vuosikymmeniin, ja yhtäkkiä tämä kulkee kadulla vastaan. Saatan monesti mielessäni ajatella että kohta vastaan kävelee joku tuttu (minun kohdallani harvinainen tapahtuma) ja hetken päästä näin tapahtuu.

Yksi päivä perhosen nähdessäni mietin että osaavatko perhoset oikeasti lentää (olin kuullut joskus vastaväitteen tälle) vai räpiköivätkö ne mihin sattuu. Kun tuo ajatus juolahti mieleen, niin samassa toinen perhonen liittyi sen perhosen matkaan ja ne molemmat lensivät vierekkäin tehden nopeita suunnan muutoksia ja kaikki tapahtui hyvin samanaikaisesti - sain siis vastauksen. Saatan myös ennakoida joitain luonnonmullistuksia tai onnettomuuksia. Nämä voivat kaikki mennä pelkän sattuman piikkiin, mutta näitä tapahtuu niin usein välillä, että hämmästelen asiaa oikein tosissani. Nämä yhteensattumat ovat välillä niin selkeästi ennakoitavissa, että sillä hetkellä asian kuittaaminen sattumaksi oli typerän tuntuista, sillä ne ovat. Sitten saattaa mennä puoli vuotta ettei näitä tapahdu kertaakaan. Lapsesta asti tätä on tapahtunut.

Olisi hyvä jos kertoisit tällä palstalla noista luonnonmullistuksista ennakkoon.

Muutamia vuosia sitten olin kaverini mukana sellaisessa vanhahkossa rakennuksessa, jossa tuon kaverini mukaan oli nähty jotain outoa. Kyseessä ei ollut asuinrakennus, vaan eräänlainen harrastustila. Kaverini ei ollut yksin nähnyt sitä tapahtumaa, vaan paikalla oli ollut muitakin. Kaveri oli nähnyt siellä että ovesta tulee sellainen tumma hahmo, tuon oli nähnyt toinenkin henkilö ja kolmas henkilö oli tuntenut sen kun se oli mennyt hänen vierestään (oli siis selkä tuota ovea päin). Kaverillani oli myös ollut kadoksissa eräs pieni esine tuolla samassa rakennuksessa, hän oli sitä yksinään etsiskellyt ja se oli sitten "palautettu" hänelle; se oli heitetty jostain ja oli osunut kaveriini. Olimme siellä ja istuskelimme pöydän ääressä ja juttelimme, ja yhtäkkiä pöydän yläpuolella olevalta hyllyltä lentää tuoppi lattialle, hajoten kaverini jalkoihin. Se siis lennähti reilun matkan sieltä hyllyltä alas, reilusti ohi pöydän. Jos se olisi jostain, vaikkapa musiikin aiheuttamasta tärinästä pudonnut, niin sehän olisi osunut pöytään. Kaaressa se sieltä lensi. Kyllä siinä ihmeissään oltiin, ja tuota tapausta on tullut mietittyä usein.

Vierailija kirjoitti:

No yksi sellainen oli kun olin teini-ikäinen. Vanhemmat olivat kesämökillä ja me jääty siskon kanssa kaupunkiin.

Yhtenä päivänä siskoni oli kaverillaan ja olin siis yksin kotona. Menin suihkuun ja hetken siinä oltuani kylppärin oveen koputettiin. Arvelin siskoni tulleen kotiin ja huikkasin, että tulen ihan kohta kunhan saat hiukset huudeltua.

Uusi koputus ja huikkasin asiani uudelleen.

Taas koputettiin ja koputtelu vaan jatkui. Vihaisena suljin hanan, nappasin pyyhkeen ja läväytin oven auki aikoen karjaista siskolleni, mutta jäinkin hiljaiseksi, sillä oven takana ei ollut ketään eikä koko asunnossakaan. Soitin siskolleni, joka taustahälynkin mukaan oli edelleen kaverillaan kesäbailuja viettämässä, eikä tosiaan ollut käynyt kotona.

Mulla on lähes samanlainen kokemus. Kuulin vielä selviä askeleita asunnosta. Huutelinkin, kun  pääsin suihkusta, että mitä se riehuu. Ketään ei ollutkaan kotona. Pari muutakin juttua on sattunut samassa talossa.

Olen mäkin tän kertonut, mutta vaikka kaikkea pientä on sattunut, tämä jäi mieleen. Asun kahdella paikkakunnalla, toisella yksin töiden vuoksi. Yhtenä yönä heräsin, unta en enää muista, mutta todella isoon pelkoon. En uskaltanut avata silmiäni, sillä vaan jotenkin tiesin olevani toisessa kodissa. Kaikki, petivaattteiden paino, tuoksu, äänet, jne olivat täsmälleen kuten siellä. Tunsin, miten kissa hyppäsi sänkyyn ja tönäisi kättäni, kuten se tapaa tehdä. En tosiaankaan uskaltanut avata silmiäni, sillä painoi kauhu, mitä tapahtuu, ts. miten pääsen takaisin "itseeni", jonka tiesin olevan sadan kilsan päässä. Makasin vain paikallani jähmettyneenä ja yht'äkkiä tunsin kuin pienen tönäisyn ja tiesin olevani, missä pitikin. Jälleen äänet, tuoksut, jne muuttuivat. Kai tämäkin jonkinlainen unihalvaus oli, mutta ihmeellisen pikkutarkkaa tietoa aivot osaavat ilmeisesti noissa tilanteissa välittää!

Käyttäjä2123 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaamein yliluonnollinen kokemus= av-mammojen psykoottisten oireiden lääkitsemättömyys. Jos tietäisin osoitteet, soittaisin jokaiselle apua paikalle ja sassiin. Neuroleptit suuhun ja petiin mammat! Yliluonnollista huuhaata ei ole. Spiritismiä ei ole.

Oletko kokeillut spiritismiä?

Oletko kokeillut lääkärillä käyntiä?

Olin suihkussa shampoo päässä ja ensin keskimmäiseltä hyllyltä tippuu kaikki saippua yms. purkit. Säikähdin ihan pirusti ja olin varma, etten vahingossakaan ollut koskenut niihin, eikä hylly ollut märkäkään. Yritin sitten mahdollisimman nopeasti pestä shampon pois, että pääsen pois suihkusta. Sitten lentää ylimmän hyllyn purkit pitkin kylpyhuonetta, seiniin kolahdellen. Silloin juoksin vain äkkiä pois suihkusta ja huuhdoin pääni vessan lavuaarissa loppuun. Sen jälkeen olen vältellyt suihkussa käymistä, jos olen yksin kotona tai on ilta.

Vähän tuon jälkeen kuitenkin oli pakko käydä suihkussa, vaikka olin yksin. Meillä kylpyhuoneeseen mentäessä on kaksi ovea, ulompi, joka menee lukkoon ja sisempi. Suihkussa ollessani kuulin koputuksia tuohon sisempään oveen, vaikka siellä ei voinut olla ketään, koska ulommainen oli lukossa. Siinä sitä oltiinkin sitten, paniikissa yritin miettiä, että mitä teen, ja kuulin koputukset uudelleen. Menin sitten joksikin aikaa saunaan istumaan ja rauhoittumaan, sitten juoksin vain nopeasti hakemaan vaatteet ja puhelimen yms. ja menin pihalle.

Jännä vieläpä, kun tuo on ainoa asunto, jossa en ole pelännyt käydä suihkussa. Muissa olen ja varsinkin saunat on aina aiheuttanut kauhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin kerran Lidlistä sellaisen suklaadonitsin. Jätin sen vasta seuraavalle päivälle, ja aamulla siitä oli syöty. Asun siis yksin enkä ole antanut vara-avaimia kellekään.

Edellisellä viikolla olin tavannut kaverini.

Siitä vuotta takaperin kaverini entinen ope oli tavannut yhden miehen.

Ja sain myöhemmin kuulla, että tuo mies kuoli kahta päivää ennen tuota donitsitapausta.

Eli noilla on pakko olla jokin yhteys.

Vain otettu lääke tehoaa, eli nyt LÄÄKKEET

Aika ikävää, ettei täydelliseen huumorintajuttomuuteen ole lääkitystä. Se on asia, joka ihmisellä on tai sitten ei. Olis mielenkiintoista tietää, kärsivätkö asianomaiset tästä puutteestaan tai pitävätkö puutteena ollenkaan. Itselleni se olis kauhea vamma.

Kuulin vaatekaupassa radiosta musiikkia ja ajattelin kaikista maailman miljoonista biiseistä yhtä tiettyä että onneksi se ei soi täällä. Ja se tuli seuraavana :x

Sitten tajusin että kyseessähän oli yksi tän hetken "hiteistä" ja kanavana nrj...... Joka soi tietty vartin välein.