Millaisen kaamean "yliluonnollisen" kokemuksen olet kokenut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unihalvaus (luulin jonkun yliluonnollisen olennon käyneen kimppuuni).

Sama juttu. Olin sairaalassa, koipeni oli leikattu toissa päivänä ja olin kipulääkkeistä aika pöhnässä. Ensin heräsin tavallisesta painajaisesta, ja kun avasin silmäni seisoi sänkyni päädyssä kookas musta hahmo josta huokui absoluuttinen pahuus. Se ilmoitti minulle sanaakaan sanomatta että on tullut hakemaan minut. Oli muuten melko ikävä tunnelma siinä vaiheessa.

No, sitten havahduin, tasasin hengitystäni tovin ja ihmettelin että miten sekaisin pää voi mennä. Myöhemmin sitten luin lehtijutun jossa kerrottiin unihalvauksesta ja tajusin kokeneeni sellaisen. Oli elämäni pelottavin kokemus, se jalkani katkaissut onnettomuuskin jäi sille toiseksi.

Nuo on itseasiassa todellisia tapahtumia ja tarkoituksena on kiusata ja pelotella meitä. Sanomalla Jeesus, niin tuo loppuu heti. Usein ne yrittävät estää sinua sanomasta jeesuksen nimeä, mutta kun lopulta saat sen sanottua tilanne on ohi heti.

En itse edes kuulu kirkkoon, mutta tämän olen havainnut toimivaksi. Unihalvauksia tulee melko usein ja ne olivat varsinkin lapsena aivan sietämättömän pelottavia, mutta jostain syystä Jeesuksen toisteleminen pysäyttää ne kuin seinään. Joka ikinen kerta. En tajua miksi, koska en ole yhtään uskonnollinen.

Olen 53 v. mies ja harrastimme spiritismiä kavereiden kanssa 70-80 lukujen taitteessa, mukana oli mustaa raamattua ja kaiken maailman paskaa. Saimme kaikki vakavia psyykkisiä oireita siitä pelleilystä. Eräänä yönä heräsin, jos nyt ylipäätään edes nukuin, että huoneeni täytti totaalinen pahuus, kaikki muuttui sysimustaksi ja voitte uskoa, että kyllä oli karmeata. No, jotenkin se tilanne meni ohi ja muistamani mukaan seuraavana iltana nukkumaan mennessäni aloin hädissäni rukoilla ja yhtäkkiä huoneeni täytti kirkas valo ja kaikki ahdistukset ja pelot olivat kerralla pois. Tuota spiritismin aiheuttamaa pelkoa kesti viikkoja ja se paheni päivä päivältä. En jotenkin pystynyt puhumaan vanhemmilleni asiasta ollenkaan. No, yksi osallistuneista kavereista hirtti sitten itsensä. On vaikea sanoa, oliko spiritismi johtanut tuohon.

En siis suosittele edes kokeilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena koin paljon kaameaa yliluonnillisuutta. Heräsin omasta huoneestani, omalla sängylläni. Musta "paha" oli huoneessani enkä pystynyt liikkumaan enkä huutamaan apua.

Vasta aikuisiällä olen ottanut selvää asioista ja tiedän, että kysymyksessä on unihalvaus.

Ovat edelleen kamalia, jos tulevat, mutta nykyään sen jälkeen sentään tiedän mistä on kyse. :)

Lapsena tuo oli hirvittävää.

Uh, muistan myös, kuinka sain teininä ekan kerran unihalvauksen. Luulin, että kuolisin siihen kauhuun... Nyt en ole onneksi aikoihin kokenut mitään sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tosi iso ongelma.

Me päätettiin kaveriporukalla yksi ilta pelata spiritismiä ihan "huvin vuoksi" ja jännityksen kannalta. Ollaan kaikki 17-vuotiaita tyttöjä, ja oikeiden ohjeiden avulla saatiin yhteys henkiin ja kyseltiin kaikkea hengestä ja sen entisestä elämästä - oli kuulemma kuollut yksitoistavuotiaana väkivallan uhrina ja niin edespäin, ei siitä sen enempää.

Alkoi tapahtumaan kummia ja kynttilät sammuivat, lasi liikkui itsekseen ilman että sormet oli paikoilla. Pyydettiin hengeltä saisimmeko lopettaa, mutta vastaus oli joka kerta kielteinen. Ahdistus kasvoi lopulta niin kovaksi, että me lopetettiin ilman lupaa ja hajotettiin lasi meidän olohuoneeseen.

Tämän jälkeen kaikki on mennyt alamäkeen. Öisin herään aina tiettyyn aikaan ja olen kuulevinani ääniä ympäriltäni. Joskus olen kuullut askeleita huoneeni ulkopuolelta jotka tosin voi selittyä sillä, että asun äitini, isäni ja kahden isoveljeni kanssa samassa talossa. Joitain asioita ei kuitenkaan voi tämä selittää - nimittäin ahdistavat kuiskaukset joita olen kuullut ja pikkutytön kimakka nauru öisin.

Pelasimme spiritismiä kylpyhuoneessa, jossa en pysty enää olemaan kunnolla ahdistumatta. Olen kysellyt ohimennen veljiltäni, eikö heitä ahdista olla kylpyhuoneessa mutta ei kuulemma.

Aina kun menen kylpyhuoneeseen, minusta tuntuu, että on pakko päästä pois. Henkeä ahdistaa, ihan kuin joku olisi tarttunut kiinni kurkkuuni ja yrittäisi estää hengitykseni. Ja aina kun tulen pois kylpyhuoneesta, oloni on todella voimaton ja väsynyt, vaikka kuinka pirteänä menisin sinne.

Eniten minua ahdistavat kuitenkin unissa tapahtuvat asiat - ja öisin tapahtuvat. Esimerkiksi juuri ne askeleet ja yliluonnollisen pitkät pimeät hahmot huoneessani. Tahtoisin päästä tästä eroon, mutta pelkään, että on liian myöhäistä? Kaverini eivät ole kokeneet samanlaista kuin minä.

Rukoile apua Jumalalta ja Jeesukselta. Raamatussa Jeesus on manaaja ja hän voittaa kaikki pahat henget!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joitakin vuosia sitten näin unen että veljeni oli joutunut vankilaan. Heräsin siihen keskellä yötä ja oli tosi kova ahdistus. Elämä oli ihan mallillaan silloin(kin). Herätin miehenikin ja sanoin että jotain kamalaa on tapahtunut. Mies vain käänsi kylkeä ja sanoi että se oli pahaa unta. Itse en saanut enää unta, ihmeellinen ahdistava olo oli. Aamulla veljeni soitti että hänen avovaimonsa oli kuollut yöllä, hukkunut uimareissulla.

Ja tämä on totta. ei kai niin karmivaa, mutta mulle se oli kamalaa tajuta että unessa mulle näytettiin näin. Onneksi en ole enää, ainakaan toistaiseksi , nähnyt vastaavia unia.

"Joitakin vuosia sitten näin unen että veljeni oli joutunut vankilaan."

"Aamulla veljeni soitti että hänen avovaimonsa oli kuollut yöllä, hukkunut uimareissulla."

En näe noilla kyllä mitään yhteyttä.

Oletko koskaan muutoin sanonut (esim.  unesta herättyäsi), että pelkäät jotain kamalaa sattuneen, muttei sitten ollutkaan sattunut?

Ehkä muistat jälkikäteen tuon tapahtuman, koska se kävi "järkeen" ja vahvistat mielessäsi sen liittymistä tapahtuneeseen, kun taas muut ahdistukset unohtuvat, koska niiden jälkeen ei olekaan tapahtunut mitään ikävää.

Kellonajat oli hukkumisella ja mun hetäämisellä suunnilleen sama. Mä muistan tämän aina, koska aamulla puhuin veljen kanssa puhelimessa ja lähdin tapaamaan häntä toiseen kaupunkiin. Jos läheinen joutuu vankilaan unessa, on sekin ajatus tarpeeksi ahdistava. Aavistin että jotain pahaa on tapahtunut.

Kuten sanoin, ei koskaan sen jälkeen ole vastaavaa tapahtunut.

En kuulu kirkkoon. Silti soitin paikallisen seurakunnan papille, kun kotonamme kummitteli. Ääniä yms. perinteistä, ja tunne läsnäolevasta ylimääräisestä pahasta.. Pappi kävi siunaamassa kotimme, ja kaikki loppui kuin seinään..

up

Vierailija kirjoitti:

Vanha rakennus, jossa jouduin viettämään useampia öitä ja joka tuntui aavemaiselta, vaikka kaikki toki on varmasti selitettävissä. Tiettynä samana kellonaikana alkoi kuulua ääniä, milloin joku veti vessan, milloin joku paiskasi oven, askeleiden ääniä, sivusilmällä liikettä, valot räpsyivät, tavara saattoi pudota itsestään lattialle, jne. Pelottavin kokemus näistä oli se, kun kuulin todella omituisen äänen ja keskityin jatkamaan puuhiani. Kunnes yhtäkkiä lävitseni kulki todella kylmä ilmavirtaus. Ihoni meni kauttaaltaan kananlihalle ja tuli tunne, että nyt on lähdettävä pois. Pakko vain lähteä jonnekin pois. En ollut lähelläkään ikkunoita, ulkoseinää tms. Ja nämä kaikki tapahtui kun olin yksin.

Olen myös viettänyt aikaa talossa, jossa tapahtui kaikenlaista outoa. Oudointa ja pelottavinta oli tosiaankin se, kun lävitseni kulki jonkinlainen todella kylmä ilmamassa. Olin kylpyhuoneessa iltatoimissa kun se kävi. Se aiheutti suoranaisen pakokauhun ja tunteen, että on rynnättävä pois. Ja niin teinkin. Pakenin kylpyhuoneesta kuin henkeni edestä. Kummituksiin en sinänsä usko, mutta en pysty selittämään, mistä se kylmä tuli ja miksi se aiheutti niin suuren paniikin tunteen.

Minä ainakin olen nähnyt unia, että perheenjäseneni ovat kuolleet ym.eikä mitään pahaa yleensä ole todellisuudessa tapahtunut.

Sitten kun tämmöinen uni sattuu lähelle oikeaa kuolemantapausta, niin tottakai se jää mieleen.

Asuin 2000-luvun alussa Helsingissä vanhan kerrostalon yksiössä, jonka yhdessä nurkassa oli tietokonepöytäni (siihen aikaan siis laitteet olivat niitä suurikokoisia masiinoja). Minulla oli siinä tietokoneeseen liitetty skanneri, ja kerran keskellä yötä heräsin siihen, että skanneri on päällä ja suristen skannailee tyhjää itsekseen. Tietokone ei ollut päällä eikä skanneri muutenkaan normaalisti toiminut yksin, vaan se piti avata photoshopin kautta koneelta käsin. Olin ihan varma, ettei se ollut jäänyt aiemmalla käyttökerralla päälle tms, toki jokin tekninen häikkä saattoi iskeä, mutta lähinnä ihmettelin mikä impulssi sen oli saanut päälle keskellä yötä. En ole mikään IT-guru, joten ehkä tämä ei ollut mitään, mutta oudolta se silti silloin tuntui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan uskonut mihinkään kummituksiin, mutta en tiedä mitä ihmettä tämä sitten oli:

Silloinen avomieheni kuoli ja muutin hetkeksi vanhempieni kotiin. Päätin sitten hommata uuden vuokra-asunnon, koska tunsin etten voi enää asua siinä, missä avomiehen kanssa silloin asuttiin. Kun uusi vuokra-asunto järjestyi, lähin ystäväni kanssa pakkaamaan vanhan asunnon tavaroita. Ystäväni oli keittiössä, minä eteisessä, kun kuulin asunnosta hitaita, raskaita askelia. Luulin ensin, että se oli siskoni, mutta kun kyllästyin ääneen, huusin hänelle, että mitä ihmettä hän touhuaa. Kohta siskoni tulee aika vakavan näköisenä makkariin ja sanoi, ettei hän tehnyt niitä askeleita. Kohta kuulemme molemmat ne keittiössä. Häivymme molemmat hetkeksi ulos, koskamolempia alkoi ahdistamaan. Pakko oli kuitenkin palata pakkaamaan. Sattui myös muutakin. Esimerkiksi vessan ovi pamahti yhtäkkiä kiinni, vaikka siihen ei minkäänlaista vetoa osunut ja tämä on varma.

Minä en edelleenkään halua uskoa, että entinen avokki aiheutti äänet, koska en usko kummituksiin. En usko Jumalaankaan tai muihinkaan henkiolentoihin. Jos ystävääni ei olisi ollut mukana uskoihin, että oma mielikuvitukseni teki tepposet. Mutta meitä oli kaksi todistajaa. En tiedä.

Siis oliko siellä nyt ystäväsi vai siskosi..

Pahoittelut, tosiaan muutin siskoni ystäväksi tunnistusvaaran vuoksi, mutta enpä ollut tarpeeksi tarkka. Kyllähän tuosta ne muutamat ihmiset minut varmaan tunnistaa, joille olen asiasta joskus avautunut. Olkoot.

Hieman ontuu selityksesi. Sinut tunnistaa, joka tunnistaa, noista muista yksityiskohdista, siis jos tapaus olisi totta. Tarinan kannalta on yks'hailee kuka muuttoa kanssasi teki.

Tarkempana sitten ensi kerralla provon kanssa.

Provon? Provolla tietääkseni yleensä halutaan provosoida eli ärsyttää muita keskustelijoita. Eli eipä minun tarinassani siitä ole kyse. En vain halua, että ne muutamat läheiset tietävät minun palstailevan. Siksi joskus omassa tarinassa pitää muuttaa pieniä yksityiskohtia, mutta uskokoon ken haluaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Spiritismin vaaroista varoiteltiin jo 80-luvulla. Äitini valahti aina ihan kalpeaksi kun tuli siitä puhetta, ja vaikka koskaan ei mistään kiivastunut niin silloin korotti ääntään ja otti hartoista kiinni ja vannotti että koskaan, ikinä emme saa edes piloillamme sellaista kokeilla. Tottakai säikähdimme, minä ja veljeni. Mutta sitten kokeilimme kuitenkin, kun tilaisuus tuli. Hetken pelattuamme ja varsinaisesti mitään ei kerennyt edes tapahtua meidät valtasi sanoinkuvaamaton ahdistus ja molemmat ajatteli samaa komeroa, että sinne ei katsota. Tämä tuli ilmi vasta jonkin ajan päästä, se komerojuttu siis.

Tuiskun Anako tuli komerosta/kaapista?

Nämä ovat varmasti puhtaita sattumia, eikä ne ole mitenkään pelottavan yliluonnollisia, mutta meidän suvussa monen kuolinaika on sama. Mm. isäni, serkkuni, kahden isovanhempani sekä koirani kuolinajaksi on merkitty 14.02. Vitsailemmekin välillä, että kello on 14.05, joten nyt voi taas hengähtää tämän päivän osalta.

Olin nuorena aikuisena kristillisellä leirillä apuemännän hommissa. Hoidin tiskiä ja lisäsin linjastoon ruokaa tarvittaessa. Sain nukkumapaikakseni asuntovaunun ja jaoin sen toisen tytön kanssa. Menin eräänä iltana yksin vaunulle. Hetken mielijohteesta aloin lukea Raamattua, mikä oli yöpöydällä. Avasin kirjan Roomalaisten kirjeestä ja siinä oli kohta syntien anteeksiantamisesta. Elin tuohon aikaan villimpää aikaa ja takanani oli pari yhden yön juttua, joita morkkistelin. Aloin ahmia Raamatun sanaa ja oivaltaa, että kaikki synnit on anteeksi annettu. Luin noin puoli tuntia kunnes yhtäkkiä valot sammu itsestään. Tuli aivan pimeää kun ulkonakin oli hämärää. Samalla kun valot sammu kuulin todella hyytävän paholaismaisen naurun. Jähmetyin hetkeks paikoilleen ennen kuin juoksin ulos hullua vauhtia. Onneksi "kämppikseni" käveli ulkona vastaan ja oli tulossa nukkumaan. Sopersin, että tuli sähkökatkos tai sulakkeet meni. Tyttö astui vaunuun ja laitto valot päälle. Ihmetteli, että hyvinhän nää toimii. En kehdannut kertoa naurusta. Meni pari kuukautta ennen kuin uskalsin lukea uudestan Raamattua.

Veljesi hukutti avovaimonsa ja joutuu siksi vankilaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt enkelin 5-vuotiaana. Ja ei, kyseessä ei ollut mikään lapsen mielikuvituksen tuote. Oli pimeää, ja enkeli ilmestyi ikkunan taakse valkeana ja hohtavana isoine siipineen. Vieläkin tänä päivänä ihmettelen tuota näkyä.

Heh :D

Minä käsitin unen niin että veljellä tiedossa pitkä henkinen kakku.

Omani sijoittuu lapsuuteen vuoteen 1996-1998, olin n. 10 ja paras kaverini 11. Löysimme keskeltä suurta peltoa myöhään illalla mustan A4-kokoisen ohuen paperin, jossa oli röntgenmäinen, vihertävä kuva ihmisen jalanpohjasta, jossa oli pienellä punaisella ympyrällä merkitty kohta isovarpaan juuressa. Silloin heti ajattelimme sen olevan ufojen tekosia, nyt mietin olisiko tippunut jostain helikopterista? Onko täällä röntgenhoitajia paikalla? Mikä se olisi voinut olla?

Olen tämän joskus tänne av:lle aikaisemminkin jakanut, mutta laitetaan nyt uudestaan.

Olin kotona illalla jo sängyssä lukemassa kirjaa. Havahduin siihen, että mieheni tuli kotiin. Kuulun avaimet, kuulin kuinka ovi aukesi ja meni kiinni. Askeleet menivät kylppäriin ja mies rupesi pesemään kasvojaan. Odottelin aikani ja miestä ei kuulunut sänkyyn. Lopulta menin katsomaan mikä oli homman nimi, mutta kylppärissä olikin vain hana päällä ja miestä ei missään. Soitin heti miehelleni, joka oli vasta tulossa kotiin. Käskinkin tulla kotiin ja hyvin äkkiä. Tuosta jäi inha olo pitkäksi aikaa.

Olen aina uskonut jumaliin ja yliluonnolliseen osana maailmaa, ja ajatellut jumalien olevan vain ihmistä korkeampia henkiolentoja, ei mitään elämänluojia. Kuuluin silloin vielä kirkkoon, mutta olin ajatellut eroamista jo pitkään. Näin unen joka oli kuin toisinto tavallisesta päivästäni, kunnes omistamani antiikkisen peilin kautta avautui portti jonnekin jossa oli synkkää ja näkyi loimuavaa tulta. Portin kautta kuului ääni joka sanoi "minä saan sinut. Minä saan sinut vielä". Vastasin tähän "et ikinä", jonka jälkeen liekit sammuivat ja portti sulkeutui. Tämä sama toistui vielä kahdesti samana yönä, kunnes heräsin, ja hetätessäni tuijotin suoraan tuohon peiliin.

Puhuin tästä ystävälleni, joka on harras ortodoksi, ja hän sanoi saatanan tulleen hakemaan minua puolelleen, kun olin ajatuksissani jo Jumalan jättänyt.

N25

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän joskus tänne av:lle aikaisemminkin jakanut, mutta laitetaan nyt uudestaan.

Olin kotona illalla jo sängyssä lukemassa kirjaa. Havahduin siihen, että mieheni tuli kotiin. Kuulun avaimet, kuulin kuinka ovi aukesi ja meni kiinni. Askeleet menivät kylppäriin ja mies rupesi pesemään kasvojaan. Odottelin aikani ja miestä ei kuulunut sänkyyn. Lopulta menin katsomaan mikä oli homman nimi, mutta kylppärissä olikin vain hana päällä ja miestä ei missään. Soitin heti miehelleni, joka oli vasta tulossa kotiin. Käskinkin tulla kotiin ja hyvin äkkiä. Tuosta jäi inha olo pitkäksi aikaa.

Mistä voit tietää, että se just pesi kasvojaan?