Millaisen kaamean "yliluonnollisen" kokemuksen olet kokenut?

Teini-ikäisenä silloisen poikaystäväni rippijuhlissa leipälaatikko aukesi itsestään ja sieltä lensi leipäpaketti törmäten kukkavaasiin joka törmäyksen voimasta putosi lattialle säpäleiksi. Pöydässä istui n. 10-15 henkilöä silmät pyöreänä todistamassa kyseistä tapahtumaa, ketään ei ollut 2metriä lähempänä.

Samaisen poikaystävän luona tapahtui muutenkin kummia, heräsin yöllä kovaan janoon ja nousin sängylle istumaan. Näin ovensuussa tumman mieshahmon lierihattu päässä, katsoi suoraan minuun ja lähti kävelemään rauhallisesti pitkin eteiskäytävää. Hieman kummissani, mutten kuitenkaan peloissani hain vesilasin kun hahmo ilmestyi aivan viereeni keittiön ovensuuhun. Nyökkäsi ja jatkoi taas kulkuaan eteiskäytävässä. Aamulla kerroin poikaystävän äidille tapahtuneesta ja vastasi kyseessä olevan "hiljainen mies" en ollut ensimmäinen hänet nähnyt henkilö.

Joskus myös kaikki asunnon ikkunat aukesivat yhtäaikaa voimalla auki.

Parikymppisenä koin usein unihalvauksia. Kamalin lieni ruumiistairtautumiskokemus missä kiepahdin ilmassa katonrajassa ympäri ja näin itseni makaamassa sängyllä ristiinnaulittuna ja viereeni ilmestyi lakanoihin kolmiulotteiset vääristyneet kasvot.

Olin seurustellut pari-kolme vuotta avopuolisoni kanssa kun unihalvaus iski keskellä yötä. Puolisoni nukkui vieressäni selällään ja yllättäen hänen kasvot nytkähtivät minuun päin ja silmät loistivat keltaisina käärmeen silminä, suu vääristyi ja esiin pilkotti terävät hampaat. Yritin huutaa paniikissa ja sain itseni riuhtaistua hereille. Puoliso makasi selällään vieressäni kasvot kohti kattoa.

Nyt en ole moneen vuoteen nähnyt hallusinaatioita vaikka unihalvauksia sillointällöin vielä ilmeneekin. Tarkennettakoon vielä että noiden pelottavimpien kokemusten aikoihin elämäni oli aika sekaisin ja sairastin masennusta. Nykyään voin hyvin ja koen itseni onnelliseksi. Ehkäpä näillä on yhteys.

Aika paljon järjellä selittämätöntä minulle on tapahtunut koko elämäni aikana, tässä muutamia juttuja.

- ensimmäiset unihalvauskokemukset sain lukioaikoina ja se oli todella pelottavaa. Ei yliluonnollista mutta karmivaa. 15 vuotta sitten koin unihalvauksia lähes joka yö erään kesän ajan ja silloin kyllä luulin tulevani hulluksi. ( enkä edes tiennyt mistä on kyse, en osannut netistä etsiä vastausta niihin yöllisiin "vierailuihin" ja suunnattoman pahan läsnäoloon ) ei siis yliluonnollista mutta todella pelottavaa

- olin ulkomailla työreissussa kun sain todella voimakkaan tunteen että kotipuolessa on tapahtunut jotain ikävää, mutta en halunnut soittaa sinne ja tietää mitä se oli. Ja tosiaan, reipas päälle kasikymppinen mummoni oli löytynyt jonkun kohtauksen saaneena eteisestä ja joutunut sairaalaan, hän ei toipunut tuosta koskaan enää.

-tämäkin tapahtui kun olin ulkomailla. Näin outoa unta rakkaasta kissastamme että oli jotenkin sairas ja hoiperteleva. Matkalle lähtiessäni ( kk reissu ) kissa oli hyvinvoiva vaikka vanha olikin. Kotiin tullessani äiti kertoi että kissa oli sairastunut, hoiperteli ja kaatuili itsekseen. Hän ei ollut halunnut soittaa huonoja uutisia minulle kun lomani olisi mennyt pilalle, Kisuparka meni nopeasti huonoon ja lopetettin päivä sen jälkeen kun tulin kotiin.

-appiukko joutui pari vuotta sitten sairaalaan... Oli jo vanha ja aika lailla sairas, eikä ollut ensimmäinen kerta kun ambulanssi haki miehen. Tällä(kin) kertaa mies käveli ambulanssiin ja lähinnä vartoimenpiteenä lähdettiin viemään terveyskeskukseen kun oli valitellut oloaan ja oli ollut ripulissa edellisellä viikolla. Kun anoppi illalla soitti ja kertoi uutiset, tuli jotenkin todella paha olo. Seuraavana yönä en nukkunut kunnolla, en nähnyt unia vaan sain kummallisia visioita joissa mietin lasteni hautajaisvaatetusta. Olo oli todella painostava ja kummallinen. Seuraavana aamuna anoppi soitti että appi oli lähetetty sairaalaan ja sille tielle jäi. Eli enää viikon tuon jälkeen. Kumma ennakkoaavistus tapahtuneesta vaikka appiukko oli ennenkin ollut sairaalassa huonokuntoisena en ollut koskaan kokenut mitään tuollaista.

Näin enneunen mummoni kuolemasta. Tosin mummo oli edellispäivänä joutunut sairaalaan, ja kuoli seuraavana päivänä unen nähtyäni, joten mistään yliluonnollisesta tuskin oli kyse - vaistoista vain.

Nro 200 jatkaa vielä..todella monet lähelläni olleet ihmiset ovat joutuneet ongelmiin elämässään, kokeneet sairautta, vankilakierrettä ja päihteitä. Joskus mietin onko minussa todella jokin "riivaaja", joka vaikuttaa toisiin näin. Mitään sellaisia tekoja en ole tehnyt heille, jotka olisivat aiheuttaneet näitä ongelmia. Kuulostaa varmaan hullulta mutta..mielelläni kuulisin jos joku kertoo vastaavasta tai osaa neuvoa. Asiallisesti. Uskonnollisia vastauksia vastaankaan ei minulla mitään ole, vaikka jonkin sortin agnostikko olenkin.

Mun mummoni asui semmoisessa vanhassa rintamamiestalossa aikanaan, olin lapsena siellä monesti kesälomaa viettämässä. Talossa oli asuintilana pelkkä alakerta, yläkerta oli tyhjää vinttitilaa. Yläkertaan ei ollut rappusia vaan sinne pääsi eteisen katossa olevasta luukusta tikkailla (jotka piti hakea siis ulkoa). Tähän eteiseen oli sitten osittain tehty vessa ja suihku jälkikäteen. Suihku oli juuri tämän katossa olevan luukun alla. Menin sitten suihkuun ja pyöriskelin siinä lapsen tapaan aikaani viettäen ja aloin katsella kattoa. Samalla hetkellä tämä luukku alkoi hitaasti avautua. Muistan vieläkin sen kauhun tunteen kun jämähdin täysin paikoilleni tuijottamaan sitä hitaasti avautuvaa luukkua. Aloin huutaa mummoa kauhuissani ja luukku lämähti takaisin kiinni. Setäni oli samaan aikaan käymässä ja kiipesi sitten vintille katsomaan että kuka luukkua avasi muttei siellä tietenkään ketään ollut, pimeä vintti vain. Sen jälkeen en suostunut enää menemään yksin tuolla suihkuun, jonkun piti aina tulla istumaan pytylle seuraksi. :D

Upup

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on käynyt usein niin, että etsiessäni jotain esinettä en löydä sitä mistään mutta vähän ajan päästä löydänkin sen paikasta, josta minun olisi se pitänyt huomata.

Teininä ennen kouluun lähtemistä halusin laittaa hiuksiini erään suurikokoisen mustan hiusklipsin. Olin varma, että olin jättänyt sen edellisenä iltana vessaan valkoiselle posliinitasolle, mutta nyt seuraavana päivänä en löytänyt sitä mistään. Pengoin koko vessan ja oman huoneeni, mutta klipsiä ei löytynyt mistään. Palataessani koulusta löysin klipsin keskeltä posliinitasoa. Kukaan muu ei käyttänyt tuota vessaa kuin minä, enkä ole vieläkään keksinyt selitystä tälle, sillä olen aivan 100% varma että klipsi ei ollut siinä aikaisemmin.

Samanlaisia tapauksia on ollut muitakin, esimerkiksi kerran etsin yhtä tärkeää paperia kissojen ja koirien kanssa sitä kuitenkaan löytämättä. Lähdin käymään kaupassa, ja palatessani paperi makasi pedatun sänkyni päällä, josta sen myös olisin varmasti huomannut jos se siinä olisi aikaisemmin ollut.

Olen aivan vakuuttunut siitä, että vanhassa talossamme asuu kotitonttu joka lainailee tavaroita ja palauttaa ne myöhemmin. 

Meilläkin varmaan asuu kotitonttu! Vastaavia tapauksia on ollut monta, jopa sellaisia, että olen purkanut voileipätarvikkeet pöydälle, mutta en löydä juustohöylää mistään. Hain miehen avuksi ja yhdessä etsittiin, ei löydy. Lopulta käyn vessassa ja mies palaa askareisiinsa olohuoneeseen. Kun tulen takaisin, höylä napottaa siististi juuston päällä. Eikä kumpikaan ole sitä siihen laittanut.

Meillä ei tavarat onneksi ole olleet vielä kateissa. Mutta avatut viinapullot tuppaa tyhjenemään vähän niin kuin itsestään, että kaitpa se jonkunlainen tonttu täälläkin asustaa.

Voi ei kun oot hauska!!! Tyypillistä kaappijuoppo tontun hauskuutta.

Mulla oli joskus nuorempana (aikuisena kuitenkin) kokemuksia noista että tuntuu että huoneessa on joku vaikka mitään ei näy, ihan valvetilassa. Pari kertaa tämä tapahtui suihkussa ollessakin - ihan kuin joku olisi ollut kanssani siellä kopissa, johon karjasin että eikö täällä saa suihkussakaan enää yksin käydä. Sen jälkeen loppuivat nämä tuntemukset kokonaan.

Olen myös aavistanut asioita, kerran opiskeluaikana näin luokkamme yhden pariskunnan istuvan opettajamme huoneen edessä. Ei siinä ollut mitään ihmeellistä kun lähellä oli tuntikin alkamassa, mutta jostain syystä sanoin opiskelukaverilleni, että "noi lopettavat koulun kesken" ja näin kävi! Eivät enää tullut yhdellekään tunnillemme tuon tapahtuman jälkeen.

Tällä viikolla olin aamuvarhaisella lähdössä töihin ja menossa bussipysäkille vilkasliikenteisen tien yli. Ajattelin sattumalta kaveriani ja hänen miestään ja muutaman sekunnin kuluttua hänen miehensä ajaa autolla ohi ja vilkuttelee sietä minulle, osaan ulkoa heidän autonsa rekkarin jonka huomasin vaikka yleensä en ohiajavia autoja edes katsele saati rekisteröi.

Näitä täytyisi muistaa kerätä ylös aina kun sattuvat, kun ei niitä näin jälkikäteen enää kaikkia muista mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Nro 200 jatkaa vielä..todella monet lähelläni olleet ihmiset ovat joutuneet ongelmiin elämässään, kokeneet sairautta, vankilakierrettä ja päihteitä. Joskus mietin onko minussa todella jokin "riivaaja", joka vaikuttaa toisiin näin. Mitään sellaisia tekoja en ole tehnyt heille, jotka olisivat aiheuttaneet näitä ongelmia. Kuulostaa varmaan hullulta mutta..mielelläni kuulisin jos joku kertoo vastaavasta tai osaa neuvoa. Asiallisesti. Uskonnollisia vastauksia vastaankaan ei minulla mitään ole, vaikka jonkin sortin agnostikko olenkin.

Minä uskon tuonpuoleiseen, sekä absoluuttiseen hyvään (Jumala) että pahaan (saatana). Voisiko sinussa asua paha henki? Jokin aika sitten luin erään kuuluisan psykiatrin kirjoittaman artikkelin siitä, että hän on vakuuttunut demonien voivan mennä ihmiseen, toimi yhteistyössä manaajien kanssa. Ota yhteyttä seurakuntaan ja käy juttelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 200 jatkaa vielä..todella monet lähelläni olleet ihmiset ovat joutuneet ongelmiin elämässään, kokeneet sairautta, vankilakierrettä ja päihteitä. Joskus mietin onko minussa todella jokin "riivaaja", joka vaikuttaa toisiin näin. Mitään sellaisia tekoja en ole tehnyt heille, jotka olisivat aiheuttaneet näitä ongelmia. Kuulostaa varmaan hullulta mutta..mielelläni kuulisin jos joku kertoo vastaavasta tai osaa neuvoa. Asiallisesti. Uskonnollisia vastauksia vastaankaan ei minulla mitään ole, vaikka jonkin sortin agnostikko olenkin.

Minä uskon tuonpuoleiseen, sekä absoluuttiseen hyvään (Jumala) että pahaan (saatana). Voisiko sinussa asua paha henki? Jokin aika sitten luin erään kuuluisan psykiatrin kirjoittaman artikkelin siitä, että hän on vakuuttunut demonien voivan mennä ihmiseen, toimi yhteistyössä manaajien kanssa. Ota yhteyttä seurakuntaan ja käy juttelemassa.

En ole kukaan aiemmista kommentoijista, mutta sinä kyllä kuulostat itse siltä, ettei sinulla taida olla kaikki muumit ihan laaksossa. Jos joku sanoisi sinulle itsellesi jotain ikävää, esim. että "sinulla on huono energia", niin lähtisitkö itse ensimmäisenä manattavaksi? Vai voisitko ajatella, että tuolla toisella ihmisellä on ehkä huono päivä ja vaikeuksia omassa elämässään, jolloin on helppo projisoida se huono olo ja "pahuus" muihin ihmisiin. Se pahuus, johon sinä uskot, on ihan jokaisen meistä korvien välissä eli ihmisen omaa psykologiaa, ei mikään ulkopuolinen demoni tai tonttu, jonka voi ulkoistaa jonkin uskonnollisen lahkon taikasanojen kautta pois omasta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon järjellä selittämätöntä minulle on tapahtunut koko elämäni aikana, tässä muutamia juttuja.

- ensimmäiset unihalvauskokemukset sain lukioaikoina ja se oli todella pelottavaa. Ei yliluonnollista mutta karmivaa. 15 vuotta sitten koin unihalvauksia lähes joka yö erään kesän ajan ja silloin kyllä luulin tulevani hulluksi. ( enkä edes tiennyt mistä on kyse, en osannut netistä etsiä vastausta niihin yöllisiin "vierailuihin" ja suunnattoman pahan läsnäoloon ) ei siis yliluonnollista mutta todella pelottavaa

- olin ulkomailla työreissussa kun sain todella voimakkaan tunteen että kotipuolessa on tapahtunut jotain ikävää, mutta en halunnut soittaa sinne ja tietää mitä se oli. Ja tosiaan, reipas päälle kasikymppinen mummoni oli löytynyt jonkun kohtauksen saaneena eteisestä ja joutunut sairaalaan, hän ei toipunut tuosta koskaan enää.

-tämäkin tapahtui kun olin ulkomailla. Näin outoa unta rakkaasta kissastamme että oli jotenkin sairas ja hoiperteleva. Matkalle lähtiessäni ( kk reissu ) kissa oli hyvinvoiva vaikka vanha olikin. Kotiin tullessani äiti kertoi että kissa oli sairastunut, hoiperteli ja kaatuili itsekseen. Hän ei ollut halunnut soittaa huonoja uutisia minulle kun lomani olisi mennyt pilalle, Kisuparka meni nopeasti huonoon ja lopetettin päivä sen jälkeen kun tulin kotiin.

-appiukko joutui pari vuotta sitten sairaalaan... Oli jo vanha ja aika lailla sairas, eikä ollut ensimmäinen kerta kun ambulanssi haki miehen. Tällä(kin) kertaa mies käveli ambulanssiin ja lähinnä vartoimenpiteenä lähdettiin viemään terveyskeskukseen kun oli valitellut oloaan ja oli ollut ripulissa edellisellä viikolla. Kun anoppi illalla soitti ja kertoi uutiset, tuli jotenkin todella paha olo. Seuraavana yönä en nukkunut kunnolla, en nähnyt unia vaan sain kummallisia visioita joissa mietin lasteni hautajaisvaatetusta. Olo oli todella painostava ja kummallinen. Seuraavana aamuna anoppi soitti että appi oli lähetetty sairaalaan ja sille tielle jäi. Eli enää viikon tuon jälkeen. Kumma ennakkoaavistus tapahtuneesta vaikka appiukko oli ennenkin ollut sairaalassa huonokuntoisena en ollut koskaan kokenut mitään tuollaista.

Muitakin kokemuksia löytyy...ei ehkä kauhean pelottavia, mutta kummallisia.

Olin äitini ja siskoni kanssa lenkillä... Hiljainen kylätie, jonka varrella siellä asutusta kylläkin. Ei katuvaloja, maalla kun oltiin. Tieltä erkani vielä hiljaisempi ja pienempi tie, lähinnä mökkitieksi voinee kutsua, liikennettä lähinnä ainoastaan kesäaikaan, silloinkin vähänlaisesti. No mutta asiaan , olimme siis kolmisin lenkillä, hämäränä syysiltana. Yhtäkkiä tuolta mökkitieltä alkoi kajastaa valo, ihan kuin siellä olisi mennyt auto. Todella kirkas valo siivilöityi puiden välistä, mutta mitään ääntä ei kuulunut. Toisaalta valo oli niin valtavan kirkas että oli kuin valonheittäjät olisi laitettu päälle. Tuijotimme valoa ihmeissämme ja hetken kuluttua se sammui. Ääntäkään ei kuulunut eli mitään metsätyökonetta tms ei käynnistetty. Kaikille meille tuli melko ontto olo tuon jälkeen ja käännyimme kiireesti ympäri. Mitään selitystä emme tuolle valolle keksineet.

Toinen outo valoilmiö on koettu myös meidän kolmen toimesta mutta lisäksi myös isämme näki sen. Talvisena iltana kirkas valo lensi todella hiljaa normaalia lentokonereittiä... Tuolta samalta toki kaikki koneet näyttävät ennenkuin tulevat lähemmäs ja vilkkuvat valot alkavat erottua. Tämä kirkas valopiste tuli todella hiljaa kohti ja sitten pysähtyi, sen takia se kai alunperinkin kiinnitti huomiomme. Tuojotimme kaikki neljä tätä kirkasta valoa kunnes se yhtäkkiä vaihtoi suuntaa ja liikkui yhtäkkiä Ihan normaalilentoreitin vastaisesti, tässä vaiheessa ihmeteltiin kaikki neljä että mikä oli kyseessä, lentokone se ei ollut ja mitään ääntä se ei pitänyt. Pikkumatkan liikuttuaan tuo valo pysähtyi taas ja sinkaisi järkyttävällä nopeudella toiseen suuntaan ja katosi parissa sekunnissa puiden taakse. Todella outo kokemus, ei varsinaisesti pelottava mutta aiheutti kyllä meissä kolmessa levottomuutta. Skeptikko isäni tosin murahteli meidän ufo-huuhdaduksille ja lähti sisälle, yritti keksiä järjellistä selitystä mutta myönsi itsekin kummastelevansa valoilmiötä.

Näin unessa serkun vauvan kuolevan syliini. Vauva syntyi vasta unen näkemisen jälkeen, mutta äiti tappoi oman pienokaisensa.

Vierailija kirjoitti:

Nro 200 jatkaa vielä..todella monet lähelläni olleet ihmiset ovat joutuneet ongelmiin elämässään, kokeneet sairautta, vankilakierrettä ja päihteitä. Joskus mietin onko minussa todella jokin "riivaaja", joka vaikuttaa toisiin näin. Mitään sellaisia tekoja en ole tehnyt heille, jotka olisivat aiheuttaneet näitä ongelmia. Kuulostaa varmaan hullulta mutta..mielelläni kuulisin jos joku kertoo vastaavasta tai osaa neuvoa. Asiallisesti. Uskonnollisia vastauksia vastaankaan ei minulla mitään ole, vaikka jonkin sortin agnostikko olenkin.

Tulee mieleeni kaksikin mahdollista vastausta asiaan. Voisiko sinuun olla kiinnittynyt joku demoni, joka saa voimaa surullisista ja vaikeista kokemuksista ja niitähän sinun ympärilläsi riittää? Toinen vaihtoehto on, että sinussa on jotain sellaista, että kertomasi ihmiset projisoivat oman synkän puolensa jotenkin sinuun ja ovat näkevinään sen konkreettisesti. Joka tapauksessa suhteesi juuri noihin henkilöihin on jotenkin erityinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 200 jatkaa vielä..todella monet lähelläni olleet ihmiset ovat joutuneet ongelmiin elämässään, kokeneet sairautta, vankilakierrettä ja päihteitä. Joskus mietin onko minussa todella jokin "riivaaja", joka vaikuttaa toisiin näin. Mitään sellaisia tekoja en ole tehnyt heille, jotka olisivat aiheuttaneet näitä ongelmia. Kuulostaa varmaan hullulta mutta..mielelläni kuulisin jos joku kertoo vastaavasta tai osaa neuvoa. Asiallisesti. Uskonnollisia vastauksia vastaankaan ei minulla mitään ole, vaikka jonkin sortin agnostikko olenkin.

Minä uskon tuonpuoleiseen, sekä absoluuttiseen hyvään (Jumala) että pahaan (saatana). Voisiko sinussa asua paha henki? Jokin aika sitten luin erään kuuluisan psykiatrin kirjoittaman artikkelin siitä, että hän on vakuuttunut demonien voivan mennä ihmiseen, toimi yhteistyössä manaajien kanssa. Ota yhteyttä seurakuntaan ja käy juttelemassa.

Kiitos vastauksestasi. Ajatus riivaajasta on ahdistava ja pelottava, mistä sellainen tulisi ja hyppäisi ihmiseen- siinäpä kysymys. Hyvään ja pahaan minäkin uskon ja pyrin hyvään. On se sitten ihmisessä itsessään tai jotakin mitä emme ymmärrä. "Yliluonnollisiin" asioihin suhtaudun avoimesti, koska kokemuksia niistä on, tämä ajatus jostakin ulkopuolisesta pahasta itsessä on vaan niin järjetön ja pelottava. Keskustelusta seurakunnassa tuskin haittaa on, jos se ahdistusta helpottaa, harkitsen asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika arkista eikä varmaan yhtään yliluonnollista, mutta mietityttää kun jatkuu aina vaan. Olen asunut jo pian 10 vuotta samassa asunnossa, kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Lähes viikoittain käy niin, että kun avaan kotioven ja astun rappuun, valot syttyvät. Ja kuitenkaan rapussa ei ole ketään muuta kuin minä. Ei se sinänsä kovin pelottavaa ole jos ei sitä ala liikaa miettimään, mutta outoa kyllä. Tätä on jatkunut jo useita vuosia.

Joo ne valot toimii liiketunnistimella, pimeän aikaan niiden pitäisi syttyä aina kun joku liikkuu käytävässä.

No en mä varmaan sitten ihmettelisikään, jos meillä olisi liiketunnistimella toimivat valot :D Mutta kun ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Kyllä sitä katkaisinta pitää jonkun painaa.

191

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 200 jatkaa vielä..todella monet lähelläni olleet ihmiset ovat joutuneet ongelmiin elämässään, kokeneet sairautta, vankilakierrettä ja päihteitä. Joskus mietin onko minussa todella jokin "riivaaja", joka vaikuttaa toisiin näin. Mitään sellaisia tekoja en ole tehnyt heille, jotka olisivat aiheuttaneet näitä ongelmia. Kuulostaa varmaan hullulta mutta..mielelläni kuulisin jos joku kertoo vastaavasta tai osaa neuvoa. Asiallisesti. Uskonnollisia vastauksia vastaankaan ei minulla mitään ole, vaikka jonkin sortin agnostikko olenkin.

Tulee mieleeni kaksikin mahdollista vastausta asiaan. Voisiko sinuun olla kiinnittynyt joku demoni, joka saa voimaa surullisista ja vaikeista kokemuksista ja niitähän sinun ympärilläsi riittää? Toinen vaihtoehto on, että sinussa on jotain sellaista, että kertomasi ihmiset projisoivat oman synkän puolensa jotenkin sinuun ja ovat näkevinään sen konkreettisesti. Joka tapauksessa suhteesi juuri noihin henkilöihin on jotenkin erityinen.

Kiitos myös tästä. Mielenkiintoinen teoria tuo jälkimmäinen, kaikki nämä henkilöt ovat olleet tunnetasolla hyvin läheisiä. Koen olevani " hyvän puolella", jos näin voi sanoa, lapset ja eläimet pitävät minusta erityisesti. Ihmisten suhteen suojaukseni on alhaalla, voi olla että ihmiset peilaavat omia ongelmiaan minuun. Toivottavasti näin, en haluaisi nähdä itsessäni jotakin vierasta pahaa, yhdessä vaiheessa pelkäsin katsoa peiliinkin.

Jumala on olemassa, mutta Jumala ei ole mikään "hän", erillinen jumalukko joka katselee jostain korkeuksista. Persoonallista paholaista ei ole. Paha on meissä ihmisissä itsessämme, jos ruokimme sitä. Henkimaailma on myös kaikkialla ympärillämme. Henkiä on eri tasoisia, ja perusperiaatteena on, että vedämme puoleemme sellaisia henkiä, millaista energiaa itse luomme. Vihaa ja katkeruutta viljelemällä vedämme puoleemme alemman tason henkiä, kun taas iloa ja rakkautta luomalla tuomme ympärillemme korkeamman tason henkiä. Kuitenkin, monet meistä herkemmistä ihmisistä saatamme aistia myös henkiä, jotka koemme negatiivisiksi. Nämä saattavat olla eksyksissä olevia henkiä, jotka tulisi ohjata valoon, kohti Jumalaa. Suojauskeinoja on - itse olen kokenut isä meidän rukouksen vahvaksi suojaukseksi - mutta myös omalta suojelusenkeliltään voi pyytää, että hän auttaisi negatiivisia kokemuksia aiheuttavat henget ohjautumaan eteenpäin, valoon.

Ei ole yliluonnollista, on vain asioita joita emme vielä ymmärrä. Kaikkia pelottavia kokemuksia kokeneita neuvoisin miettimään, olivatko kokemukset todella jollain tavalla uhkaavia ja vaarallisia, vai kokivatko henkilöt itse ne sellaisina. Ns. yliluonnollisissa kokemuksissa on harvoin mitään pelättävää. Sanonta pitää paikkansa: ainoa mitä meidän tarvitsee pelätä on pelko itsessään.

Monilla paikkakunnilla on henkisiä yhdistyksiä, joihin voi soittaa ja kysyä neuvoa, jos jokin "henkimaailman asia" askarruttaa. Kokonaan en lyttää järjestäytynyttä uskontoakaan, vaikka minulle sen edustama ajattelutapa on liian mustavalkoinen. Seurakunnissa on eroja eri paikkakunnilla, mutta parhaimmillaan niistäkin voi saada ymmärrystä ja apua. Kaikki mikä vie meitä lähemmäs Jumalaa ja opettaa meitä myötätuntoisemmiksi, on hyvästä.

Huh, hakekaas nyt psykiatrista apua.

Tapasin kerran parikymppisenä junamatkalla samanikäisen kundin. Mitään seksuaalista siinä ei ollut vaan tulimme hyvin juttuun. Asuin lähellä, mutta lähdin hänen luokseen juomaan kaljaa ja kuuntelemaan musiikkia. Hän oli mukava ja hieman reppanan oloinen tyyppi.

Kaveri asui äitinsä kanssa ja heille tuli jossain vaiheessa riitaa. Molemmat raivosivat enkä muista kumpi läimäytti oven kiinni. Lähdin aika nopeasti enkä pitänyt häneen yhteyttä.

Muutama kuukausi myöhemmin istuin kaverini kanssa kotona. Tämä poika tuli jostain syystä puheeksi ja mietimme mitä hänelle kuuluu.

No, ei tarvinnut miettiä pitkään. Seuraavalla viikolla oli uutisissa, että nuori kundi paikkakunnalta oli puukottanut kuoliaaksi äitinsä ja tyttöystävänsä - samana päivänä kun puhuimme hänestä.

Olen empaattinen ihminen ja ymmärrän monenlaisia ihmisiä. Siksi minua vieläkin kalvavat tämän pojan silmät, jotka katsoivat minuun sillä "kerrankin joku ymmärtää minua"-ilmeellä.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään kokemusta siitä että joku näkee teidät demonin hahmossa? Olen ihan tavallinen nelikymppinen perheenäiti, kaksi ihmistä elämäni varrella on sanonut näitä demoniasioita. Ex-mieheni, hyvin rationaalinen ihminen, suorastaan kiljui kauhusta kun olin nukkunut hänen vieressään- hän oli nähnyt kasvojeni paikalla jonkun vanhan, pahantahtoisen miehen kasvot. Tämä ei ole mikään läppä jolla hän olisi halunnut loukata tms. Myös nuorempana eräs naispuolinen henkilö sanoi minun olevan demoni, en tiedä miksi. Olen kiltti, yritän olla hyvä ihminen, mutta virheitä olen elämässäni tehnyt, myös muita ihmisiä kohtaan, kuten me kaikki. Jollain tavalla nämä asiat vaivaavat, en tiedä mistä on kysymys.

Tässä ketjussa on monia samankaltaisia kuvauksia unihalvauksesta, jotka ovat hyvin samankaltaisia ex-miehesi kokemuksen kanssa. Minulle ainakin tuli se heti mieleen tarinastasi. 

Jos taas ihmisillä itsellään on vaikeaa omassa elämässään, on helppo tulkita toisen vaikkapa katsovan  "pahalla silmällä", vaikka oikeasti mitään tällaista ei ole tapahtunutkaan. Olin itse aikoinaan yläasteikäisenä masentunut, ja silloin koin valtaosan ihmisistä ilkeinä ja kuvittelin, että minusta puhutaan pahaa selkäni takana. Jälkikäteen ajateltuna masennus vain väritti maailmankuvaani niin, etten pystynyt näkemään kaikkea sitä positiivista, joka tuntemissani ihmisissä oli. Tämä tuli siis mieleen sinua demoniksi väittäneestä henkilöstä.