Millaisen kaamean "yliluonnollisen" kokemuksen olet kokenut?

Ja ainiin, toinen juttu tuli mieleen! Tämä on kyllä vain sattumaa, mutta aika hurjaa sellaista mun mielestä.

Isoisäni oli ollut sairaalassa jo jonkin aikaa ja loppu oli lähellä. Hänen kuolemansa aikaan olimme mummuni, äitini ja enoni kanssa sairaalassa toivottamassa hyvästit. Isoisäni kuoli kello 11:02 ja lääkäri kirjasi tämän kuolinajaksi. Päivällä palasimme isovanhempieni asunnolle, jossa huomasimme seinäkellon pysähtyneen. Yllätys yllätys, kello oli pysähtynyt tasan samaan aikaan, kuin isoisäni oli kuollut. Siis ihan minuutilleen, ei 11:03 tai 11:01. Aamulla kello oli vielä lyönyt. Tosi jännä sattuma :D

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olen nähnyt unia, että perheenjäseneni ovat kuolleet ym.eikä mitään pahaa yleensä ole todellisuudessa tapahtunut.

Sitten kun tämmöinen uni sattuu lähelle oikeaa kuolemantapausta, niin tottakai se jää mieleen.

Yleensä kuoleman näkeminen unessa ei tarkoita, että kukaan kuolisi.

Ketjussa on yllättävän paljon näitä että tavarat yhtäkkiä lentelee usean todistajan läsnäollessa. Nöille on vaikea keksiä selitystä.

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa on yllättävän paljon näitä että tavarat yhtäkkiä lentelee usean todistajan läsnäollessa. Nöille on vaikea keksiä selitystä.

Kukapa noihin uskoo. Itse en usko mitään selittämätöntä ennen kuin sen itse koen ja mitään tommoista ei ole ikinä koettu. Kai olen niin kuiva tyyppi kun mulla ei noi tavaratkaan itsekseen lentele.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin kerran parikymppisenä junamatkalla samanikäisen kundin. Mitään seksuaalista siinä ei ollut vaan tulimme hyvin juttuun. Asuin lähellä, mutta lähdin hänen luokseen juomaan kaljaa ja kuuntelemaan musiikkia. Hän oli mukava ja hieman reppanan oloinen tyyppi.

Kaveri asui äitinsä kanssa ja heille tuli jossain vaiheessa riitaa. Molemmat raivosivat enkä muista kumpi läimäytti oven kiinni. Lähdin aika nopeasti enkä pitänyt häneen yhteyttä.

Muutama kuukausi myöhemmin istuin kaverini kanssa kotona. Tämä poika tuli jostain syystä puheeksi ja mietimme mitä hänelle kuuluu.

No, ei tarvinnut miettiä pitkään. Seuraavalla viikolla oli uutisissa, että nuori kundi paikkakunnalta oli puukottanut kuoliaaksi äitinsä ja tyttöystävänsä - samana päivänä kun puhuimme hänestä.

Olen empaattinen ihminen ja ymmärrän monenlaisia ihmisiä. Siksi minua vieläkin kalvavat tämän pojan silmät, jotka katsoivat minuun sillä "kerrankin joku ymmärtää minua"-ilmeellä.

Saitko siis varmuuden, että kyseessä oli sama poika, vai oletitko vain?

Vierailija kirjoitti:

Asun -40 rakennetussa vanhassa talossa.Meillä sattuu jatkuvasti jotain.Tavarat siirtyilee,telkkarit,tuulettimet menee itsestään päälle.Edesmennyt koirani reagoi myös....Koskaan en ole pelännyt.

Koirasi on jo "mullan alla". Miten se reagoi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun -40 rakennetussa vanhassa talossa.Meillä sattuu jatkuvasti jotain.Tavarat siirtyilee,telkkarit,tuulettimet menee itsestään päälle.Edesmennyt koirani reagoi myös....Koskaan en ole pelännyt.

Koirasi on jo "mullan alla". Miten se reagoi?

Reagoida-verbin imperfekti on reagoi. Ootko turkulainen? :Dd

sumppu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun -40 rakennetussa vanhassa talossa.Meillä sattuu jatkuvasti jotain.Tavarat siirtyilee,telkkarit,tuulettimet menee itsestään päälle.Edesmennyt koirani reagoi myös....Koskaan en ole pelännyt.

Koirasi on jo "mullan alla". Miten se reagoi?

Reagoida-verbin imperfekti on reagoi. Ootko turkulainen? :Dd

Miten sinä tamperelaisena olisit esittänyt kuolleen koiraan reagoimisen?

Vierailija kirjoitti:

sumppu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun -40 rakennetussa vanhassa talossa.Meillä sattuu jatkuvasti jotain.Tavarat siirtyilee,telkkarit,tuulettimet menee itsestään päälle.Edesmennyt koirani reagoi myös....Koskaan en ole pelännyt.

Koirasi on jo "mullan alla". Miten se reagoi?

Reagoida-verbin imperfekti on reagoi. Ootko turkulainen? :Dd

Miten sinä tamperelaisena olisit esittänyt kuolleen koiraan reagoimisen?

Täh, itsekin olen turkulainen ja myös hetken aikaa mietin että miten se koira kuolleena voi reagoida, koska paremmin olisin ymmärtänyt lauseen "Myös edesmennyt koirani reagoisi" tarkoittaen imperfektiä. Tässä kuitenkin ihan asiayhteydestä sen ymmärtää reagoiko se koira talon "yliluonnollisiin" asioihin eläessään vai kuolleena vaikka kieliopillisesti lause voikin tarkoittaa kumpaa tahansa. Huoh, ja tämän sinä itsekin varmasti tiedät ihan hyvin.

Mä tiedän ap mitä sä teet.

Ollessani parhaissa teinivuosissani 15 kesäisenä muistan edelleen tarkasti erään illan jolloin menin omakotitalossamme huoneeseeni nukkumaan. En ollut erityisemmin väsynyt joten mahdollista unihalvausta tjms asiaa selittävää tilaa tuskin oli ehtinyt vielä siinä ajassa syntyä kun tapahtui jotain selkäpiitäni karmivaa.

Menin vuoteeseeni kyljelleni kasvot seinää päin makoilemaan, ja noin 10-15 sekunnin kuluttua kuulin täysin selvästi vieraan miehen äänen aivan selkäni takaa vuoteen vierestä sanovan "Tee työsi!" 

Pelästyin asiaa niin pahoin etten uskaltanut edes kääntyä katsomaan selkäni taakse.

Edelleen nykypäivänäkin mietin mikä se mahtoi olla...

Kun vielä vuosia sitten asuin vanhempieni kanssa, siellä talossa tapahtui outoja juttuja. Yläkerrasta kuuluu askelia ja outoa kolinaa välillä. Veljeni sängyn alla on sellainen vetolaatikko ja välillä kuulostaa ihan selvästi siltä, että joku vetää sen laatikon sieltä sängyn alta, vaikka kukaan ei olisikaan ylhäällä.

Muistan joskus kun olin yksin kotona ja laitoin hiuksiani vessassa ovi auki. Yläkerrasta kuului selkeä kovaääninen yskäisy ja jähmetyin paikoilleni. Kuuntelin hetken aikaa ja tuntui, että joku touhusi ylhäällä jotain. Kuului pientä kahinaa, töminää ja sitten kuulin kuinka joku olisi avannut vaatehuoneeni haitarioven. Mun oli pakko lähteä pois, koska pelotti niin paljon. Tuolla yläkerrassa tuntuu muutenkin kuuluvan kaikenlaisia outoja ääniä. Vanhemmilla asuessani mulla oli sängyn vieressä lukulamppu, jonka johto oli tietty pistorasiassa. Välillä iltaisin kun aloin nukkumaan, se johto liikkui itsestään. Kuulin ihan selvästi miten se johto liikkui lattiaa pitkin. Kuulostaa tosi typerältä, mutta olin aina ihan pelosta jäykkänä enkä edes uskaltanut katsoa.

Joskus talvella viikonloppuna oli siis todella pimeää aamulla. Nukuin huoneen ovi kiinni ja mun pikkusiskoni meni mun huoneen ohi käydäkseen vessassa joskus puoli kuusi aamulla. Sisko kysyi myöhemmin miksi olin niin aikasin hereillä, kun huoneessani loisti joku valo. No en ollut hereillä siihen aikaan eikä mulla ollut valoja päällä. Ja ulkona oli säkkipimeää, joten valo ei voinut tulla ulkoa. Kyllä vähän mietitytti

Vierailija kirjoitti:

Kaamein yliluonnollinen kokemus= av-mammojen psykoottisten oireiden lääkitsemättömyys. Jos tietäisin osoitteet, soittaisin jokaiselle apua paikalle ja sassiin. Neuroleptit suuhun ja petiin mammat! Yliluonnollista huuhaata ei ole. Spiritismiä ei ole.

Ja maailmakin on vielä pannukakun mallinen. Amen.

sumppu kirjoitti:

Ja ainiin, toinen juttu tuli mieleen! Tämä on kyllä vain sattumaa, mutta aika hurjaa sellaista mun mielestä.

Isoisäni oli ollut sairaalassa jo jonkin aikaa ja loppu oli lähellä. Hänen kuolemansa aikaan olimme mummuni, äitini ja enoni kanssa sairaalassa toivottamassa hyvästit. Isoisäni kuoli kello 11:02 ja lääkäri kirjasi tämän kuolinajaksi. Päivällä palasimme isovanhempieni asunnolle, jossa huomasimme seinäkellon pysähtyneen. Yllätys yllätys, kello oli pysähtynyt tasan samaan aikaan, kuin isoisäni oli kuollut. Siis ihan minuutilleen, ei 11:03 tai 11:01. Aamulla kello oli vielä lyönyt. Tosi jännä sattuma :D

Mun äidin kuollessa, hänen yöpöydällään ollut herätyskello oli myöskin pysähtynyt kuolinhetkellä. Olen kuullut paljon näistä tapauksista eli eivät ole edes kovin harvinaisia.

Lapseni on nähnyt sängyn vieressä enkelin ja ikkunan lävitse ufon. Epäilimme kovasti hänen kertomustaan, mutta lapsi kertoi hyvin vakuuttavasti yksityiskohdat. Pyysin piirtämään näkemänsä ufon, niin yhtään epäröimättä asteli paperin luo ja piirsi sen. Ei meillä ole enää mitään syytä epäillä hänen kertomustaan.

Jonkun aikaa äitini kuoleman jälkeen istuimme iltaa hänen miesystävänsä kanssa äitiä muistellen. Tuntien myötä juttelimme myös äidin luonteen huonommista puolista kuten mustasukkaisuudesta. Samalla mökin umpipuinen ovi lensi vauhdilla auki. Pelästyimme niin, että minä ryntäsin vessaan ja miesystävän ensimmäinen ajatus oli, että nyt tulee varkaita tms..

Mitään luonnollista selitystä tälle ei koskaan löytynyt. Oli täysin tyyni yö. Kukaan muu ei ollut ovella käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Millaisen kaamean "yliluonnollisen" kokemuksen olet kokenut?.

Miten niin kaamean?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä yliluonnollisesta, mutta olin aamuyöstä siivoamassa eräässä pikaruokalassa. Kuulin yhtäkkiä jonkun viheltävän pitkään ja ajattelin että työkaverini oli saapunut paikalle ja ilmoitti tulostaan (hänellä oli tapana vihellellä). Tajusin lopulta ettei työkaverini ollut tullutkaan. En tiedä mistä ääni kuului, mutta kuulin erään toisenkin kerran vihellyksen äänen. Noiden parin kerran jälkeen en enää ikinä kuullut viheltelyä. 

Kerran näin kummallisen unen tädistäni. Unessani soitin äidilleni ja äiti vastasi itkuisena puhelimeen ja kertoi että tätini oli kuollut. Noin viikko uneni jälkeen tätini tuli yhtäkkiä vakavasti sairaaksi ja oli melkein kuolla. Tätini oli vielä ollut aina terve ja sairaus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Luojan kiitos tätini lopulta tervehtyi.

Olen myös kuullut omituista pelottavaa ääntä, joka tuli taivaalta. Olin lenkkipolulla koirani kanssa ja yhtäkkiä alkoi kuulua kummalista ääntä taivaalta. Youtubesta löytyy monta videota kyseisestä äänestä. Sitä on vaikea selittää, mutta ääni kuulosti siltä kuin maailmanloppu olisi lähellä :D Uskon tosin että sille löytyy jokin järkevä selitys, mutta tilanne oli aika hirvittävä, sillä olin kaksin koirani kanssa ja lenkkipolku sijaitsi korvessa.

Silloinen tuttavani kertoi nuorempana istuneensa iltaa miehensä ja tuttavapariskunnan kanssa. Oli rouvat keksineet alkaa pelaamaan spiritismiä. Miehet ensin naureskelivat, mutta illempana hymyt hyytyivät.

Tuttavani kysyi, tuleeko hän saamaan koskaan lapsia. Vastaus oli, että yhden saat, mutta vaikeaa on. Tuttavani kertoessa tämän oli hänen poikansa ollut jo kauan Helsingissä ison yhtiön johtoportaassa. Kertoi myös, että hänellä oli anatominen kehityshäiriö, minkä takia se lapsensaanti oli vaikeaa.

Olipa sitten keksinyt kokeilla, liikkuisiko se lasi pelkästään hänen sormellaan. Ja se liikkui, vaikka ei pitäisi! Kysyi, miksi ja sai vastauksen: "Kun sinä olet päästänyt minut itseesi".

Siihen loppui spiritismit häneltä. Kertoi saavansa pelkokohtauksia heti kun joku mitään spiritismiin tai demoneihin viittaavaa mainitsi, vaikka asiasta oli jo muutama vuosikymmen.

Valitettavasti hän sittemmin katkaisi yhteydenpidon kanssani ja ymmärrän täysin mistä syystä. Kaikki vain ei toimi aina niinkuin "pitäisi". Me ymmärsimme toistemme puheesta jo parista alkutavusta koko sen lauseen, mitä toinen sitten sanoi.

Vierailija kirjoitti:

Olen 53 v. mies ja harrastimme spiritismiä kavereiden kanssa 70-80 lukujen taitteessa, mukana oli mustaa raamattua ja kaiken maailman paskaa. Saimme kaikki vakavia psyykkisiä oireita siitä pelleilystä. Eräänä yönä heräsin, jos nyt ylipäätään edes nukuin, että huoneeni täytti totaalinen pahuus, kaikki muuttui sysimustaksi ja voitte uskoa, että kyllä oli karmeata. No, jotenkin se tilanne meni ohi ja muistamani mukaan seuraavana iltana nukkumaan mennessäni aloin hädissäni rukoilla ja yhtäkkiä huoneeni täytti kirkas valo ja kaikki ahdistukset ja pelot olivat kerralla pois. Tuota spiritismin aiheuttamaa pelkoa kesti viikkoja ja se paheni päivä päivältä. En jotenkin pystynyt puhumaan vanhemmilleni asiasta ollenkaan. No, yksi osallistuneista kavereista hirtti sitten itsensä. On vaikea sanoa, oliko spiritismi johtanut tuohon.

En siis suosittele edes kokeilemaan.

Samoin miesystäväni on kertonut harrastaneensa nuorempana spiritismiä, henkienmanausta tms kavereidensa kanssa. Hänkin oli saanut siitä niin pahoja pelkotiloja, että pahimpana aikana ei uskaltanut lähteä pimeällä yksin ulos. Miesystäväni oli siihen asti halveksinut kaikkea kristinuskoon liittyvää, mutta hän ajatteli että se olisi ainoa keino vapautua, ja teki uskonratkaisun. Pelot loppuivat kuin seinään, kun hän tuli uskoon. Pelon vei kuulemma varma kokemus siitä, että Jeesus oli näitä henkiä vahvempi.